QuoteKolumni
Kansallismieli on ahdas
Kolumni: Eurooppa osasi ottaa opiksi vanhoista tragedioistaan, mutta tulevaisuudessa se ei välttämättä enää riitä.
19.9.2012 | 5 |
Kari Huhta
Helsingin Sanomat
Eurooppa on ollut melkoisella menestystiellä viime vuosikymmenet, vaikkei sitä ole aina voinut päätellä eurooppalaisten alituisesta valittamisesta. Edessä on kuitenkin todellisia tuskailun aiheita. Eurokriisin rinnalla sekä Euroopassa että maailmalla voimistuu kansallismielisyys eli nationalismi.
Euroopalla ja nationalismilla on erityisen vaikea suhde. Sitä on hallittu aika hyvin vanhojen tragedioiden opetuksilla, mutta tulevaisuudessa ne eivät välttämättä riitä.
Eurooppa jauhautui raunioiksi toisessa maailmansodassa vuosina 1939–1945. Vain runsaat kaksi vuosikymmentä aiemmin miljoonat maanosan nuoret miehet kuolivat ensimmäisessä maailmansodassa kuraisella ei-kenenkään-maalla. Nuo kaksi kauheaa mutta loittonevaa kokemusta ovat perusta Euroopan nykyisille rakenteille.
Aseiden vaiettua Euroopan ydinalueella perustettiin 1940-luvun loppupuolella uusi yhteisö, joka sääteli kilpailua hiili- ja teräskaupassa. Perimmäisenä tarkoituksena oli varmistaa, ettei nationalismi purkautuisi uusina hirvittävinä sotina. Hiili- ja teräsyhteisöstä kehittyi Euroopan unioni, joka nykyään kattaa pääosan Länsi- ja Keski-Euroopasta.
Euroopan yhteisön rinnalle Länsi-Eurooppaan nousi puolustusliitto Nato. Sotilasliitto ei ole varsinainen rauhanliike, mutta myös Naton yksi tehtävä oli militaristisen kansallismielisyyden hillitseminen jäsenmaissa. Oli saavutus, etteivät Nato ja Neuvostoliiton ympärilleen kokoama Varsovan liitto kertaakaan sotineet keskenään kylmän sodan neljän vuosikymmenen aikana.
Läntisen Euroopan rakenteet kestivät ja vahvistuivat vielä 1990-luvun alkaessa, kun Neuvostoliiton vaikutuspiiri romahti. Tavoitteena oli edelleen kansallismielisyyden valjastaminen Euroopan rakentamiseen eikä sen hajottamiseen. Balkanilla se epäonnistui aluksi pahasti, mutta muuten menestys oli vähintään kohtuullista.
Seuraava vaihe on kuitenkin jo meneillään sekä eurokriisin Euroopassa että globalisaation maailmassa. Muutokset pyörivät ylinopeudella, ja keskipakovoima edistää hajoamista, vaikka taloudet samalla yhdentyisivät. On reagoitava tilanteeseen, jossa nationalismi ja sen sukulaisilmiöt taas haastavat yhdentymisen ja yhteistyön.
Parin viikon aikana on kertynyt näyttöä siitä, kuinka vaikea tilanne on.
Muutama esimerkki: Kataloniassa vähintään sadattuhannet ihmiset vaativat kaduilla itsenäisyyttä Espanjasta. Kiinassa ja Japanissa korotettiin panoksia kiistassa ryppäästä asumattomia saaria. Islamilaisissa maissa mellakoitiin profeetta Muhammedia pilkanneen videon vuoksi.
Mellakat Muhammed-videosta ylittivät rajoja mutta perustuivat hyökkäävän nationalismin tavoin käsitykseen loukatusta yhteisestä identiteetistä. Ne olivat myös hyvä esimerkki voimista, joita ylikuumentunut kansallistunne houkuttelee. Kyseessä on ollut vyyhti loukattua uskoa, manipulointia, kansallisia valtapelejä sekä niihin valjastettua Yhdysvaltain ja sen Lähi-idän-politiikan vastustusta.
Euroopan kannalta kyseessä on ollut tarpeeton muistutus siitä, että arabikevät on jättänyt jälkeensä uudenlaista poliittista epävakautta. Levottomuuden hillitsemiseen EU-mailta kaivattaisiin juuri sellaisia yhteisiä ponnistuksia, joita eurokriisi ja sen ohessa vahvistunut kansallismielisyys heikentävät.
[...]
Koko kolumni:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kansallismieli+on+ahdas/a1347940025806
Epätoivoinen yritys HS:ltä.
Muslimihurmoslaisten sekopäinen riehuminen kansallismielistä?! :facepalm:
QuoteSeparatistiset nationalistit ovat ongelma ensisijaisesti niille maille, joista he pyrkivät eroamaan. Aivan toinen haaste ovat nationalistit, jotka haluavat irrottaa maansa yhdentyneestä Euroopasta. Kummallekaan ryhmälle menneiden tragedioiden opetukset eivät ilmeisesti enää Euroopassa riitä.
Kuusi miljoonaa juutalaista murhattiin, koska sinä haluat erota EU:sta! Näinpä juuri, kuinkas muutenkaan.
QuotePerimmäisenä tarkoituksena oli varmistaa, ettei nationalismi purkautuisi uusina hirvittävinä sotina
:facepalm: Väittääkö HS, että ennen nationalismia ei ollut hirvittäviä sotia? Että hirvittävät sodat alkoivat vasta parisataa vuotta sitten? Sotia on käyty kautta ihmiskunnan historian, ja ne ovat aina olleet julmia yhteenottoja, olivat niiden motiivit sitten kansalliset, uskonnolliset tai valtapoliittiset. Esim. 30-vuotinen sota veti hirvittävyydessään monessa suhteessa vertoja 1900-luvun konflikteille.
Ilman kansallismielisyyttä ei olisi itsenäistä ja vapaata Suomea, mutta ilmeisesti HS:n tavoitteena onkin itsenäisen Suomen tuhoaminen.
Quote
Ilman kansallismielisyyttä ei olisi itsenäistä ja vapaata Suomea, mutta ilmeisesti HS:n tavoitteena onkin itsenäisen Suomen tuhoaminen.
Valitettavasti. Helsingin Sanomat haluaa tsaarin takaisin että sillä on ulkomaalainen yli-hanuri jota toimittajat voisivat yhteen ääneen nuoleskella. Suomen itsenäistyminen on Helsingin Sanomien kannalta harmillinen ja valitettava vahinko jonka "korjaaminen" on lehden tärkein journalistinen päämäärä.
Tämä on aivan uskomatonta! Että tämmöistä sontaa saa lukea. Kansallismielisyys jonkinlainen uhka? Minut on kasvatettu toisenlaisena aikana. Suomen itsenäisyys on ollut kaiken a ja o. Hyysärin linja kyllä on tiedetty ja aina vaan pahenee.