QuoteEU-jäsenyyden hinta Suomelle ensi vuonna: 718 000 000 €
Luotu: 17.9.2012 18:08
Päivitetty: 17.9.2012 19:53
EU-jäsenyys maksaa Suomelle ensi vuonna 718 miljoonaa euroa. Jos mukaan lasketaan Suomen maksut Euroopan kehitysrahastolle, lasku on 749 miljoonaa euroa. Luku selviää hallituksen budjettiesityksestä vuodelle 2013.
Budjetin mukaan Suomi saa EU:lta ensi vuonna tuloja noin 1 181 miljoonaa euroa eli hieman alle 1,2 miljardia. Sen sijaan Suomi maksaa EU:lle yhteensä 1 930 miljoonaa euroa eli hieman alle 2 miljardia.
Suurin osa summasta koostuu bruttokansantuotteeseen perustuvista maksuosuuksista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suhteellisen rikkaana EU-maana Suomi maksaa enemmän kuin ne maat, joiden bruttokansantuote on huonompi.
Suomen nettomaksut EU:lle ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Vuoden 2012 budjettiesityksessä nettomaksuja oli vastaavalla tavalla laskettuna 668 miljoonaa euroa. Suomen nettomaksun kasvu johtuu EU:n talousarvion yleisestä kasvusta. Lisäksi maksuihin vaikuttaa muun muassa EU:n laajeneminen. Ensi vuonna Kroatian on tarkoitus liittyä unioniin.
EU:n komissio tekee omat laskelmansa maiden maksuista 20. syyskuuta. Komission laskentatapa poikkeaa hieman Suomen kansallisesta laskelmasta.
http://www.uusisuomi.fi/raha/53563-eu-jasenyyden-hinta-suomelle-ensi-vuonna-718-000-000-milj-eu
Quote
17.9.2012 klo 11:59| päivitetty 17.9.2012 klo 12:27
Suomen maksut EU:ssa kasvavat
Suomen maksut EU-budjettiin nousevat ensi vuonna lähes 80 miljoonaa euroa. Valtion EU:lta saavat tulot laskevat viime vuodesta 11 miljoonaa euroa
Suomen arvioidaan hallituksen budjettiesityksessä maksavan ensi vuoden EU-budjettiin ja Euroopan kehitysrahastoon 1 988 miljoonaa euroa.
Summa on 79 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2012 talousarviossa ja 126 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2011 tilinpäätöksessä.
Saamapuolella Suomen valtiolle tulee EU:sta ensi vuonna arviolta 1 212 miljoonaa euroa. Summa on 11 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna, mutta yhdeksän miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2011.
EU:sta saatavan rakennepoliittisen tuen arvioidaan vähenevän ensi vuonna 13 miljoonaa euroa ja maataloustuen ja maaseudun kehittämistuen kasvavan yhteensä miljoona euroa tästä vuodesta.
http://yle.fi/uutiset/suomen_maksut_eussa_kasvavat/6297615
Tuo on vain suora kustannus. Jos Suomi olisi vielä itsenäinen, voisi se neuvotella haluamansa kaltaiset tullit, joskaan ei välttämättä saisi nykyistä parempia. EU aiheuttaa myös valtavasti lisätyötä byrokratialle. Esimerkiksi eduskunnan huomattavasti kasvaneita menoja on perusteltu EU-asioiden lisääntymisellä. Ja niin edelleen.
Kallis se on ja eurotukien myötä siitä on tulossa Karjalaa kalliimpi.
QuoteKaikki haluavat antaa lusikalla ja ottaa kauhalla
13.11.2012
Helsingin Sanomat
Euroopan unionin neuvottelut tulevasta seitsemän vuoden rahoituskehyksestä ovat vaikeuksissa. Unionimaat yrittävät luonnonlakien vastaista temppua. Tarkoitus on panna budjettisäkkiin rahaa lusikalla ja ottaa kauhalla.
Britannialla on käytössä vuotava teelusikka ja äyskäri. Äyskäriä se voikin tarvita, sillä maa ajaa niin kovaa linjaa, että monessa muussa maassa vahvistuu halu antaa saarivaltion upota pois EU:n kartalta.
EU:n päättäjät kokoontuvat 22. marraskuuta Brysseliin päättämään siitä, paljonko ja mihin unioni käyttää rahaa vuosina 2014–2020.
Neuvottelut ovat vaikeat – lähes mahdottomat – jäsenmaiden taloudellisten ja poliittisten paineiden sekä unionin sisäisen rakenteellisen ja taloudellisen eriytymisen vuoksi. Sopu rahoituskehyksistä edellyttäisi yksimielisyyttä.
Budjettivääntö on aina ollut hankalaa, mutta velkakriisin ja talousvaikeuksien maailmassa vaikeuskerroin on entisestäänkin kasvanut.
Taustamusiikin kokoukselle sävelsi EU-komissio, joka kertoi viime viikolla, että lähivuosille tehdyt talousennusteet ovat kaikessa pessimistisyydessäänkin liian optimistisia. Tiedossa on kituvuosia ja säästämistä.
Samaan aikaan komissio on toivonut seuraavalle rahoituskaudelle budjetin kohtalaista kasvatusta.
Ei käy, sanovat nettomaksajamaat, mutta ovat valmiita pikkuruiseen rahan lisäykseen. Lisäykseen, joka kattaisi oikeastaan vain inflaation.
Britannian pääministerin David Cameronin asema on lähes toivoton – hänelle ei ole jäänyt mitään toimivaa neuvottelutaktiikkaa tai -mandaattia.
Hänen oma puolueensa kieltää Cameronia hyväksymästä mitään muuta ratkaisua kuin EU-budjetin pienentämisen. Samaan aikaan mielipidetiedusteluissa britit kertovat olevansa valmiita lähtemään EU:sta. Siihen taas Britannian hallitus ei ole valmis, eivätkä muut unionimaat pidä EU-budjetin loppusumman pienentämistä realismina.
Turpaan tulee Cameronille siinäkin tapauksessa, että minkäänlaista sopua ei tulevaisuuden rahoista synny.
Eripuraan jumiutuminen tarkoittaisi pahimmillaan sitä, että EU uusisi vuoden 2013 budjetin kerta toisensa jälkeen. Silloin mukaan tulee automaattisesti kahden prosentin inflaatiokorotus, eli budjetti ei kutistu. Kaiken lisäksi EU ajautuisi melkoiseen sekasotkuun. Lissabonin sopimukseen on otettu kriisitilanteen varalle nämä pykälät budjetin tason määrittelystä, mutta EU-ohjelmien jatkumiseen ei ole automatiikkaa.
Esimerkiksi maatalouden, tutkimuksen ja koheesion rahoista pitäisi joka vuosi sopia erikseen.
Britannian maksupalautus on tosin turvattu mutta muille nettomaksajille sovitut palautukset eivät ole. Niistä pitäisi sopia yksimielisesti, mikä olisi todennäköisesti aivan mahdotonta.
Britannian jyrkkä budjettilinja vaikeuttaa muiden EU-maiden kompromissin etsintää, sillä "brittiläinen asenne" leviää jo muidenkin maiden kansalaismielipiteeseen. Cameronin "rahat pois niiltä" -linja saa lisää kannatusta nettomaksajamaiden kansalaisilta.
Mantereen puolella Britannian asenteessa kiukuttaa sekin, että euroalue on avustanut kriisimaita, mutta Britannia on jakanut vain ilmaisia neuvoja.
Neuvotteluja vaikeuttava unionimaiden eriytyminen näkyy muun muassa siten, että maataloutta perinteisesti EU-rahalla tukeneet maat eivät ole kiinnostuneita siirtämään budjettien painopistettä – kuten olisi syytä – tutkimuksen ja tuotekehittelyn tukemiseen. Painopisteen siirtymä kelpaisi muun muassa Suomelle.
Tämä budjetin rakenteellisen muuttelun vaikeus kasvaa, jos on tarkoitus tehdä niukkoja budjetteja.
Jos jotain pottia kasvatetaan vaikkapa työllisyyden nimissä, muualta on pakko leikata. Ranska sanoo, että ei ainakaan maataloudesta. Kriisimaat ja Itä-Eurooppa taas sanovat, että ei ainakaan koheesiorahasta, jolla tuetaan heikommin kehittyneitä EUalueita.
Jos taas neuvottelujen jumiutuessa uusitaan vuoden 2013 budjetti, painopisteiden muuttelusta on turha haaveillakaan. Silloin jokainen keskittyy minimitavoitteeseen: pitämään kynnet verillä kiinni jo sovitusta.
Eduskunta keskustelee tänään EU:n rahoituskehyksistä. Kaikesta poliittisesta paineesta huolimatta on hyvä ottaa huomioon, että Cameronin linjasta ei kannata ottaa oppia: se johtaa sekä ajajansa että ajettavan asian umpikujaan.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kaikki+haluavat+antaa+lusikalla+ja+ottaa+kauhalla/a1352693112062
Kaleva samasta aiheesta:
QuoteEU-budjetti on sijoitus tulevaan
Suomen ei kannata ajaa leikkauksia EU-budjettiin. Supistamistoimet ovat turmiollisia, sillä kyse on rahoista, jotka käytetään aluetukiin, tutkimukseen ja koulutukseen myös Suomessa.
Pääkirjoitukset 11.11.
Suomen ei kannata ajaa leikkauksia EU-budjettiin. Supistamistoimet ovat turmiollisia, sillä kyse on rahoista, jotka käytetään aluetukiin, tutkimukseen ja koulutukseen myös Suomessa.
Suomi liikkuu kaltevalla pinnalla vaatiessaan EU:n tulevissa rahoituskehysneuvotteluissa merkittäviä supistuksia EU:n budjettiin. Jos Suomi saa tahtonsa läpi, merkitsee se sitä, että budjettileikkaukset kohdistuvat nimenomaan kehittyneiden EU-maiden rakennerahastoihin.
Budjettileikkaukset merkitsisivät Pohjois- ja Itä-Suomen tukirahojen pienenemistä entisestään. Se olisi vakava takaisku, sillä maan sisäiset erot ovat bruttokansantuotteen osalta edelleen isot.
EU:n liittymissopimuksessa sovitut pohjoiset erityisolosuhteet, harva asutus, pitkät välimatkat ja kylmä ilmasto, eivät ole kadonneet minnekään. Jo nyt EU-komissio kaavailee harvan asutuksen perusteella myönnettyyn erityistukeen vähennystä 35 eurosta 20 euroon asukasta kohden vuodessa.
Rakennerahoilla aikaansaaduista monista edistysaskeleista huolimatta samaan aikaan on tapahtunut taloutta rasittavaa käänteistä kehitystä. Väestö ikääntyy, teollisuus on rajussa rakennemuutoksessa ja vienti yskii.
Hallitus täsmensi vastikään Suomen tavoitteita EU:n rahoituskehysneuvotteluissa. Hallituksen mukaan EU-maat joutuvat toteuttamaan budjettien sopeuttamista kansallisella tasolla. Siksi myös unionin rahoituskehyksiin 2014–2020 vaaditaan maltillisuutta.
Suomi vaatii rahoituskehyksen kokonaistason leikkaamista 130 miljardilla eurolla, jolloin rahoituskehys seitsemälle vuodelle olisi noin 990 miljardia euroa suhteessa komission esitykseen. Näin rahoituskehys pysyttelisi yhden prosentin osuudessa EU-maiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta.
Hallitus yrittää taiteilla kahden vaikeasti yhtyeensovitettavan tavoitteen kanssa. Suomi haluaa alentaa nettomaksuosuuttaan samalla, kun yrittää pitää kiinni Suomen osuudesta EU:n rakenne- ja kehittämisrahastoissa.
EU-komission nyt tekemä budjettiehdotus nirhaisee jo 500 miljoonaa euroa aluekehityksen rahoituksesta. Loppupeleissä se tietää yli miljardin euron vähennystä kotoisiin aluekehitystoimiin, sillä samalla menetetään EU-hankkeiden vaatima kotimainen rahoitusosuus.
Todennäköisesti menetykset ovat vielä suuremmat, jos EU:n nettomaksajahaukkojen toive toteutuu. Hallituksen pitäisi varoa tilannetta, jossa säästövaatimus potkaisee bumerangina takaisin toista kautta.
On helppo nähdä, että molemmat tavoitteet eivät tule toteutumaan. Erityisen vaikeaa on säilyttää Itä- ja Pohjois-Suomen asema alue- ja rakennetukien kohdentamisessa. Neliö ei mahdu ympyrään, mutta sitä on yritettävä.
Erityisen tärkeää on, että Suomen neuvottelijat korostavat Pohjois- ja Itä-Suomen harvaanasuttujen alueiden uutta merkitystä yhteiseurooppalaisen lisäarvon tuottajina.
Pohjoisessa ja idässä on mineraalivarantoja ja uusiutuvia energiamuotoja, joilla on laajempaa merkitystä. Harvan asutuksen kriteeri on otettava huomioon luonnonvarojen hyödyntämisessä.
http://www.kaleva.fi/mielipide/paakirjoitukset/eu-budjetti-on-sijoitus-tulevaan/611877/
Kalevan pääkirjoituksesta paistaa kepulainen tarve olla rähmällään ulkovaltojen edessä, mutta leikkiä ison talon isäntää täällä Suomessa.
Toi kalevalan juttuhan on ihan humpuukia. Suomi voi täysin hyvin jättää maksamatta sen vajaan 2 miljardia EU:lle ja käyttää sen 1,2 miljardia kaiken maailman tukiprojekteihin. Näin säästyisi se ~800 miljoonaa.
Tai kevyemmin ajateltuna, jos suomi maksaisi vain 1,5 miljardia ja siksi saisi vain 900 miljoonaa takaisin, niin eikö suomi voisi itse kustantaa puuttuvat 300 miljoonaa jolloin tukisumma olisi tismalleen sama mitä ennenkin mutta kokonaissumma jäisi 1,8 miljardiin?
Edit: Minua aina niin naurattaa kyltti joka on siinä turun moottoritien puolivälissä, molempiin suuntiin. Iso EU-kyltti jossa lukee että se on osittain EU:n rahoittama. Todellisuudessahan valtio on sen rahoittanut, mutta EU on kähveltänyt miltei puolet tietystä osuudesta omaan taskuun.