QuoteMerkintöjä
Venäjän vihollinen
31.8.2012
Saska Saarikoski
Helsingin Sanomat
Arvoisa Venäjän suurlähettiläs Aleksandr Jurjevitš Rumjantsev, haluaisin kiinnittää huomiotanne eräisiin Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa nousseisiin huolestuttaviin ilmiöihin. Tarkoitan Johan Bäckmanin ja hänen piirinsä toimintaa.
Kuten hyvin tiedätte, Suomea ja Venäjää yhdistää pitkä ja ajoin raskaskin historia. Pienenä kansana me suomalaiset olemme joskus pitäneet suurta naapuria pelottavana, mutta samalla olemme tunnistaneet venäläisissä jotain tuttua ja läheistä.
Herra suurlähettiläs, väitän tuntevani suomalaiset hyvin enkä ole pitkään aikaan törmännyt minkäänlaiseen venäläisvihaan, en edes vakavaan venäläisvastaisuuteen.
Venäjän läntisten naapurikansojen joukossa suomalaisten asenne on uskoakseni poikkeus. Monessa muussa maassa historian painolasti on vielä suurempi ja epäluulo vielä vaikeammin voitettava.
Totta kai eräät ilmiöt Venäjän viime vuosien kehityksessä ovat herättäneet Suomessa huolta.
Me suomalaiset uskomme demokratiaan, oikeusvaltioon ja sananvapauteen niin lujasti, että toivomme niitä myös naapurikansallemme. Samaan aikaan olemme realisteja. Venäjä on suuri maa, eikä sitä muuteta hetkessä. Kyllä me sen tiedämme.
Nyt minun on ikäväkseni palattava työhön, jota dosentti Bäckman ja hänen ympärilleen muodostunut niin sanottu Suomen antifasistinen komitea ovat tehneet maidemme suhteiden vahingoittamiseksi.
Tuorein esimerkki siitä saatiin pari viikkoa sitten, kun Bäckman välitti venäläiseen mediaan harhaanjohtavia tietoja suomalaisen professorin Teivo Teivaisen toiminnasta Uspenskin katedraalin pihamaalla.
Valitettavasti kysymys ei ollut yksittäistapauksesta, vaan Bäckman on toistuvasti levittänyt Venäjälle kummallisia väitteitä Suomen asioista sekä yksittäisistä suomalaisista.
Herra suurlähettiläs, en väitä, että Te itse tai Venäjän valtio olisitte vastuussa dosentti Bäckmanin toiminnasta. Jokaisesta maasta löytyy yksilöitä, jotka ovat valmiita edistämään omia päämääriään – mitä ne sitten ovatkin – arveluttavilla keinoilla.
En myöskään millään muotoa vihjaa, että Te tai Venäjän valtio voisi – tai että jommankumman pitäisi – puuttua Venäjän riippumattomien tiedotusvälineiden toimintaan.
Sen sijaan arvelen, että suurlähettiläänä Teidän, kuten kaikkien kunniallisten diplomaattien, tulee välittää asemamaastanne tosipohjaista informaatiota sekä torjua valheellisen tiedon levittäminen, erityisesti kun sellainen tieto vahingoittaa maidemme välisiä suhteita.
Me suomalaiset olemme luullakseni poikkeuksellisen lujasti totuuteen sitoutunut kansa.
Siksi propagandasyistä keksityt Mainilan laukaukset ja Terijoen hallitus loukkasivat suomalaisia pahemmin kuin pelkkä sotilaallinen hyökkäys. Teivaiseen Venäjällä kohdistunut kampanja tuntui samasta syystä niin käsittämättömältä.
Ja, herra suurlähettiläs, vaikka kokonaan unohtaisimme asian moraalisen ulottuvuuden ja keskittyisimme vain sen kylmään strategiseen puoleen, kuten diplomatiassa usein joudutaan toimimaan, Teivaiseen kohdistunut mediakampanja oli Venäjän kannalta onneton.
Teivo Teivainen edustaa suomalaisessa intelligentsijassa niitä voimia, jotka ovat äänekkäimmin lausuneet kantojaan Yhdysvaltojen ylivaltaa vastaan. Hyökkäämällä Teivaista vastaan vieroitetaan siis ihmisiä, jotka voisivat ainakin periaatteessa tuntea ymmärrystä Venäjän näkemyksiä kohtaan.
Tällä linjalla Venäjän ystävien joukko uhkaa Suomessa supistua Bäckmanin ja hänen pikkuruisen lähipiirinsä kokoiseksi. (Viime eduskuntavaaleissa Bäckman sai 36 ääntä.)
Juuri se saattaa olla Bäckmanin lopullinen päämäärä, mutta venäläisten etu se ei ole.
Herra suurlähettiläs, sallitteko Te tämän tapahtua omalla vahtivuorollanne?
[email protected] Kirjoittaja on HS:n Kuukausiliitteen toimittaja.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Ven%C3%A4j%C3%A4n+vihollinen/a1346293461684
QuoteOlen edistänyt Suomen ja Venäjän välistä dialogia
--------------------------------------------------------------------------------
Johan Bäckman oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopisto
Saska Saarikosken (HS Merkintöjä 31. 8.) mielestä huononnan Suomen ja Venäjän suhteita, koska annan maidemme välisistä ongelmista kriittisiä lausuntoja Venäjän medioille. Vaikka Saarikosken vetoomus Venäjän suurlähettiläälle voidaan lukea parodiana taistolaisesta ilmiantokirjeestä, siihen sisältyy myös poikkeuksellinen vaatimus sananvapauteni rajoittamisesta.
Tosiasiassa olen merkittävästi edistänyt dialogia Suomen ja Venäjän välillä esimerkiksi järjestämällä Suomen ihmisoikeustilannetta koskevia tiedotustilaisuuksia Venäjällä. Olen puhunut Venäjän medioille suomalaisen lastensuojelun ongelmista ja käyttänyt termiä huostaanottobisnes. Yleisradio teki sittemmin samannimisen dokumenttielokuvan ja peruspalveluministerikin on alkanut käyttää termiä.
Äskettäin ulkoministeri Erkki Tuomioja kiitteli venäläistä kollegaansa Sergei Lavrovia Venäjän ulkoministeriön Suomea kritisoineesta ihmisoikeusraportista, edistäähän se maidemme välistä ihmisoikeusdialogia. Perheoikeudellisten kysymysten korkea profiili maidemme välillä kertoo vain suhteidemme intiimistä tasosta. Venäjän esitys perustaa erityinen komissio selvittämään lapsioikeudellisia ongelmia on jo johtanut ainakin säännölliseen neuvonpitoon.
Professori Teivo Teivainen syyttää minua Uspenskin katedraalilla järjestämänsä kirkkoperformanssin vääristelystä. Tosiasiassa olen antanut Teivaisen yhteystiedot lukuisille venäläisille toimittajille, jotka ovat tehneet hänestä pitkiä haastatteluja. Minulla on kuitenkin yhtälailla oikeus todeta Teivaisen show mauttomaksi ja loukkaavaksi.
On kuitenkin paradoksaalista, että monia suomalaisen yhteiskunnan ongelmia voi tänään käsitellä vapaammin Venäjän mediassa kuin Suomessa.
http://www.hs.fi/digilehti/#02092012/mielipide/Olen+edist%C3%A4nyt+Suomen+ja+Ven%C3%A4j%C3%A4n+v%C3%A4list%C3%A4+dialogia/a1346466868107
Pressiklubikin käsitteli aihetta vierainaan Teivo Teivainen, Susanna Kuparinen (Voima-lehti) ja Saska Saarikoski.
http://areena.yle.fi/tv/1624740