QuoteEduskunta uhkaa jäädä sivustakatsojaksi
2.8.2012 | 6 |
Helsingin Sanomat
Lasse Rantanen
Eduskunnan toissaviikkoisessa keskustelussa Espanjan pankkisektorin vakauttamisesta paistoi läpi lomaltaan hälytettyjen kansanedustajien turhautuminen ja voipumus.
"Me ajaudumme päätöksestä toiseen", valitti keskustan tuore puheenjohtaja Juha Sipilä.
"Aikataulut ja läpinäkyvyyden puute estävät normaalin kansalaiskeskustelun päätöksistä, joiden yksityiskohtiin niin kansalaiset kuin kansanedustajat haluaisivat paremmin perehtyä", sanoi vihreiden ryhmänjohtaja Pekka Haavisto.
Perussuomalaiset ja monet muutkin paheksuivat valtiovarainministeriöstä viime hetkillä lähetettyjä asiakirjoja, joista osa oli yön pimeinä tunteina käännetty pikavauhtia suomeksi ja ruotsiksi. Vaikka ministeriö kovasti pinnisteli, moni edustaja tunsi tekevänsä isoja päätöksiä huterin pohjatiedoin.
Oppositio toki käyttää kauhistelua huonosta tiedonsaannista aseenaan, mutta kyse on asiakirjakäännöksiä laajemmasta ongelmasta. Talouskriisin syventyessä ja laajentuessa isoihin euromaihin demokraattinen koneisto koko Euroopassa joutuu entistä suuremmalle koetukselle.
Suomessa eduskunta on periaatteessa kytketty tiiviisti eurokriisin hoitoon. Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta maksettavat tuet vaativat eduskunnan hyväksynnän. Lisäksi ennen kriisikokouksia ja niiden aikana pääministeri ja valtiovarainministeri pyrkivät pitämään eduskunnan suuren valiokunnan informoituna.
Hallituksen vastuu selvittää EU-päätökset suurelle valiokunnalle on perua jo Suomen EU-jäsenyyden alkuajoilta, mutta nyt valiokunnan rooli on korostuneempi kuin koskaan.
Huippukokouksissa tehdään rankkoja, myös päätöksentekorakenteita koskevia linjauksia, jotka eivät välttämättä menekään ministereiden valiokunnalle antaman etukäteisinformaation mukaan.
Esimerkiksi ennen viime joulukuussa pidettyä huippukokousta voimassa oli eduskunnan ja hallituksen kanta, jonka mukaan Euroopan vakausmekanismissa EVM:ssä päätökset on tehtävä yksimielisesti. Huippukokouksessa euromaat sopivat, että EVM:ssä voidaan hätätilanteissa käyttää määräenemmistöpäätöksiä eli enemmistö voi tarvittaessa jyrätä yhden pienen vastahakoisen euromaan.
Suomi sai vasta jälkikäteen läpi haluamansa täsmennyksen, jonka mukaan määräenemmistöllä voi päättää vain EVM:n rahoitustuesta, ei esimerkiksi mekanismin pääoman muutoksista.
Tuoreimman huippukokouksen jälkimainingeissa eduskunnassa on yhä epäselvyyttä, mitä EVM:stä on sovittu. Suomi taipui huippukokouksessa siihen, että EVM:stä voi maksaa suoraa tukea pankeille, tosin vasta sen jälkeen, kun suunniteltu yhteinen pankkivalvonta on valmis. Tätäkään hallituksen poikkeamaa Suomen aiemmin sovitusta linjasta ei ole vielä kunnolla käsitelty eduskunnassa.
Voi ennustaa, että tämänkaltaisia Suomelle epämiellyttäviä ja eduskunnalle yllätyksenä tulevia valintatilanteita putkahtaa vastedeskin eteen vähän väliä.
Eduskunnan pyrkimystä pysyä kärryillä huippukokouspäätöksissä hankaloittaa myös se, että kokousten jälkeen Euroopassa alkaa vimmainen tulkinta siitä, mitä oikein mentiin sopimaan. Laajempaa yhteisvastuuta kannattavat tekevät omat tulkintansa, samoin ne maat, joiden mielestä jokaisen kuuluisi edelleenkin vastata omista veloistaan.
Toissa viikon eduskuntakeskustelussa useat kansanedustajat kerjäsivät hallitukselta selvää linjausta siitä, mitä Suomi haluaa EU- ja eurojäsenyydeltään ja mihin kaikkeen ollaan valmiita sitoutumaan.
Linjauksen luontevin muoto olisi hallituksen tiedonanto tai selonteko. Asia ajankohtaistuu viimeistään silloin, kun Suomen täytyy muodostaa kantansa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuyn suuntaviivapaperiin, joka sisältää suunnitelmat muun muassa pankkiunionista ja budjettivallan keskittämisestä.
Sitä ennen, Suomen eduskunnan ja EU-päättäjien lomaillessa, Euroopassa saatetaan tehdä isoja kriisinhoitotoimia, joihin kansallisilla parlamenteilla ei ole minkäänlaista sanansijaa. Euroopan keskuspankki EKP valmistautuu tänään kokoukseen, johon markkinat ovat jälleen ladanneet melkein kohtuuttomia odotuksia.
Eduskunnan rooliksi jää lähinnä toivoa parasta, sillä mitä enemmän EKP osallistuu kriisimaiden tukeen, sitä suuremmiksi keskuspankin riskit kasvavat.
Jos riskit laukeavat, kansalliset päätöksentekijät löytävät ne edestään – vaikka eivät niihin valtakirjaa antaneetkaan.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Eduskunta+uhkaa+j%C3%A4%C3%A4d%C3%A4+sivustakatsojaksi/a1343799367452
edit. otsikko lisätty
Quote from: skrabb on 02.08.2012, 12:17:41
moni edustaja tunsi tekevänsä isoja päätöksiä huterin pohjatiedoin.
Äänestäisin EI ja perustelisin sen sillä että hatarien ja ehkä virheellistenkin tietojen perusteella en omasta puolestani voi sallia kymmenien miljardien rahansiirtoja Suomesta muualle. Olen valmis uuteen äänestykseen kun asiaa on syvällisesti puitu julkisuudessa ja asiantuntijaryhmät ovat antaneet lausuntonsa.
Quote from: Jaakko P. on 02.08.2012, 12:27:53
Quote from: skrabb on 02.08.2012, 12:17:41
moni edustaja tunsi tekevänsä isoja päätöksiä huterin pohjatiedoin.
Äänestäisin EI ja perustelisin sen sillä että hatarien ja ehkä virheellistenkin tietojen perusteella en omasta puolestani voi sallia kymmenien miljardien rahansiirtoja Suomesta muualle. Olen valmis uuteen äänestykseen kun asiaa on syvällisesti puitu julkisuudessa ja asiantuntijaryhmät ovat antaneet lausuntonsa.
Tai pikemminkin jokainen edustaja painaa sitä nappia, mitä puolueen johto on määrännyt painaa.
Kuvio on tosiaan erittäin epädemokraattinen. Ja aina samanlainen. Jo kuukausia aiemmin puhutaan siitä, että joku kriisimaa tarvitsee kohta apua. Politikot ja komissaarit ja ties mitkä kiistävät tämän jyrkästi. sitten kun ne kuukaudet ovat kuluneet, politikot lyövät 200 -sivuiset asiakirjat kansanedustajien käteen saatesanoilla, että tämä pitää päättää tänään, muuten ko. maa romahtaa, pankit romahtaa, Suomen talous romahtaa jne. Aivan tarkoituksellista kusettamista on tämä.