QuoteUlkomaat
TORSTAINA 5.7.2012
Stasi vei äidin 19 vuodeksi
Itäsaksalainen Katrin Behr menetti äitinsä vakoilukoneiston tyrmään. Nyt hän auttaa kaltaisiaan.
--------------------------------------------------------------------------------
Katarina Baer HS
Berliini. Senkin punaiset siat! Niin huusi muuan nuori äiti itäsaksalaisen päiväkodin ovella 40 vuotta sitten.
Katrin Behr muistaa sen tarkkaan. Huutaja oli hänen äitinsä.
Yksinhuoltajaäiti vei lastaan hoitoon niin kuin jokaisena arkiaamuna. Päiväkodin opettaja seisoi ovella. Katrinille ei ole enää paikkaa, hän ilmoitti.
"Minua itketti, koska päiväkodissa oli sinä päivänä ruuaksi jauhelihamureketta, lempiruokaani", Behr muistelee.
Oli vuosi 1972, ja DDR:n kommunistidiktatuurin pelottelu- ja nöyryytyskäytännöt olivat hioutuneet huippuunsa.
Kaksi päivää myöhemmin siviilipukuiset poliisit hakivat äidin. Nelivuotias Katrin ja hänen kuusivuotias veljensä toimitettiin lastenkotiin. Seuraavan kerran Katrin tapasi äitinsä 19 vuoden kuluttua.
Katrin Behr, 44, istuu kesällä 2012 berliiniläistoimistossa osoitteessa, joka oli DDR:n aikaan Itä-Berliinin pelätyin. Ruschestrassella oli Stasin eli DDR:n vakoilukoneiston päämaja. Nyt valtavassa toimistokolossissa on Stasin arkistoja, Stasi-museo sekä Stasin uhrien järjestöjä. Sellaisessa Behr työskentelee.
Pikku-Katrin päätyi adoptiolasta toivoneelle parille. Veljen kohtaloksi jäi lastenkoti.
Katrin sai kuulla vasta DDR:n romahtamisen jälkeen, että hänet oli adoptoitu pakolla. Totuuden kertoi biologinen äiti. Äiti oli toimitettu vankilaan paon suunnittelusta, eikä hän saanut lapsiaan takaisin.
"Uskoin pakkoadoption jotenkuten, mutta en sitä kaikkea, mitä äiti kertoi kokeneensa Stasin vankiloissa. Häntä kidutettiin monin tavoin. Se oli minusta käsittämätöntä."
Meni vuosia ennen kuin Behr kykeni kokoamaan elämänsä sirpaleet.
"Ajattelin aina itsestäni: pieni tyttörukka. Kärsin kaikesta mahdollisesta: hylätyksi tulemisen pelosta, sitoutumiskammosta, epäonnistuneista miesvalinnoista, masennuksista, työnarkomaniasta."
Paraneminen alkoi viitisen vuotta sitten.
"Pengoin asiakirjoja ja näin kuvista ja muiden tarinoista, että sellaista kidutusta todella oli tapahtunut. Häpesin, etten ollut uskonut äitiäni."
Elämä meni uusiksi. Suhde adoptiovanhempiin katkesi.
"En ole voinut antaa anteeksi heille, että he valehtelivat minulle äidistäni. He sanoivat, että äitini oli miehiin menevä juhlija, joka ei huolehtinut lapsistaan. Mutta he tiesivät aina äidin pidätyksen oikean syyn."
Suhde äitiin ja veljeen on nykyisin niin hyvä kuin se voi olla. "Suhteesta äitiin puuttuu jotain, yhteiset kokemukset, yhdessä eletty elämä."
Veli on vakavasti traumatisoitunut. DDR:n lastenkodeissa tapahtui julmuuksia.
"Hänen täytyy itse työstää oma kohtalonsa."
Behr perusti pakkoadoption uhreille neuvontapalvelun ja kirjoitti elämästään kirjan. Hän muun muassa valmistaa kohtalotovereitaan biologisten vanhempien tapaamiseen.
"Ne, joilta lapsi vietiin väkisin, joutuivat kiviselle tielle. Minun äitini esimerkiksi on hoitotapaus, sairas fyysisesti ja muutenkin."
Lapset taas päätyivät usein hyviin oloihin, kommunistipuolueelle uskollisiin perheisiin. "Moni pettyy, järkyttyykin nähdessään, ettei biologisella äidillä ole ehkä hampaita tai että hän on muuten surkea tapaus."
Behr työskentelee myös sen eteen, ettei vastaavaa enää koskaan tapahtuisi.
"Näin televisiossa jutun kuinka Syyriassa lapsia istutetaan auton katolle, ettei autoa tulitettaisi. Lapsia ei saa käyttää esineinä eikä aseina aikuisten kamppailuissa."
Behrin omat lapset ovat jo täyttäneet 20. Hänelle äitinä olemisen haaste on kyetä päästämään heistä irti.
"Opettelen antamaan heille siivet."
http://www.hs.fi/digilehti/#ulkomaat/Stasi+vei+%C3%A4idin+19+vuodeksi/a1341374497855?src=haku&ref=%23arkisto%2F
QuoteFakta
DDR adoptoi väkisin
Itä-Saksassa adoptoitiin väkisin arviolta 75 000 lasta vanhemmilta, joita kommunistidiktatuuri piti joko yhteiskuntakelvottomina tai poliittisilta mielipiteiltään vaarallisina.
Neuvontapalveluun tulee yhä enemmän kyselyjä nyt jo aikuisilta lapsilta ja vanhemmilta, jotka etsivät toisiaan. DDR:n romahtamisesta on runsaat 20 vuotta.
Behrin vuonna 2011 ilmestyneen kirjan nimi on vapaasti suomennettuna "Riistetty. Päivä, jona DDR vei minulta äitini".
Kirja on käännetty hollanniksi ja puolaksi, ja siitä valmistellaan elokuvaa
http://www.hs.fi/digilehti/#ulkomaat/Stasi+vei+%C3%A4idin+19+vuodeksi/a1341374497855?src=haku&ref=%23arkisto%2F
Lisää stasilaisuuden autuudesta:
http://areena.yle.fi/tv/1571026
QuoteKaksi miestä ja Stasi
Yli 30 vuotta sitten kaksi silloisen DDR:n opiskelijaa, Peter ja Hans, keskustelivat mielellään yhdessä politiikasta. Peterin kriittiset arviot sosialismista päätyivät Hansin kautta Stasin tietoon ja Peter pidätettiin.
Ja Suomessa on jopa nykyhallituksessa tyyppi, joka moisia törkytemppuja harrastanutta maata aikoinaan suuresti suosi ja kannatti. Samaa aatetta kannattanut tyttöystäväkin pääsi jopa linnaan asti - ei kuitenkaan "kiven sisään"!?
Pakko myöntää, että tod. näk. "hyviin oloihin" pakkoadoptoituun Katriniin kohdistuvaa myötätuntoa syö vähän se, että lastenkotiin päätyneen veljen kohtalo on varmasti kurjempi. Silti tämä on pelkkä parilla lauseella kuitattava sivujuonne Katrinin elämästä ja laupeudentyöstä kertovassa artikkelissa. Tasan ei käy nallekarkit.
Quote from: Saturoitunut on 07.07.2012, 15:26:36
Silti tämä on pelkkä parilla lauseella kuitattava sivujuonne Katrinin elämästä ja laupeudentyöstä kertovassa artikkelissa. Tasan ei käy nallekarkit.
Veli ei ehkä ole (vielä) kykenevä käsittelemään tilannettaan julkisuudessa tai sinne aktiivsesti halua hakeutua.
Tällainen lasten kaappaminen vääriä mielipiteitä omaavilta vanhemmilta on totalitaristisen yhteiskuntajärjestelmän ominaisuus. Francon Espanjassa harrastettiin ihan samaa ja kaapatut lapset kierrätettiin katolilaisen kirkon adoptiojärjestelmän kautta.
Stasi vei meiltä presidentin 12 vuodeksi! Haluan rahat takaisin! >:(