Hommaforum Testi

QuoteUlkomaat
TORSTAINA 5.7.2012

Stasi vei äidin 19 vuodeksi
Itäsaksalainen Katrin Behr menetti äitinsä vakoilukoneiston tyrmään. Nyt hän auttaa kaltaisiaan.
--------------------------------------------------------------------------------
Katarina Baer HS
Ber­lii­ni. Sen­kin pu­nai­set siat! Niin huu­si muuan nuo­ri äi­ti itä­sak­sa­lai­sen päi­vä­ko­din ovel­la 40 vuot­ta sit­ten.

Kat­rin Behr muis­taa sen tark­kaan. Huu­ta­ja oli hä­nen äi­tin­sä.
Yk­sin­huol­ta­ja­äi­ti vei las­taan hoi­toon niin kuin jo­kai­se­na ar­kiaa­mu­na. Päi­vä­ko­din opet­ta­ja sei­soi ovel­la. Kat­ri­nil­le ei ole enää paik­kaa, hän il­moit­ti.
"­Mi­nua it­ket­ti, kos­ka päi­vä­ko­dis­sa oli si­nä päi­vä­nä ruuak­si jau­he­li­ha­mu­re­ket­ta, lem­pi­ruo­kaa­ni", Behr muis­te­lee.

Oli vuo­si 1972, ja DDR:n kom­mu­nis­ti­dik­ta­tuu­rin pe­lot­te­lu- ja nöy­ryy­tys­käy­tän­nöt oli­vat hiou­tu­neet huip­puun­sa.
Kak­si päi­vää myö­hem­min si­vii­li­pu­kui­set po­lii­sit ha­ki­vat äi­din. Ne­li­vuo­tias Kat­rin ja hä­nen kuu­si­vuo­tias vel­jen­sä toi­mi­tet­tiin las­ten­ko­tiin. Seu­raa­van ker­ran Kat­rin ta­pa­si äi­tin­sä 19 vuo­den ku­lut­tua.

Kat­rin Behr, 44, is­tuu ke­säl­lä 2012 ber­lii­ni­läis­toi­mis­tos­sa osoit­tees­sa, jo­ka oli DDR:n ai­kaan Itä-Ber­lii­nin pe­lä­tyin. Rusc­hest­ras­sel­la oli Sta­sin eli DDR:n va­koi­lu­ko­neis­ton pää­ma­ja. Nyt val­ta­vas­sa toi­mis­to­ko­los­sis­sa on Sta­sin ar­kis­to­ja, Sta­si-mu­seo se­kä Sta­sin uh­rien jär­jes­tö­jä. Sel­lai­ses­sa Behr työs­ken­te­lee.

Pik­ku-Kat­rin pää­tyi adop­tio­las­ta toi­vo­neel­le pa­ril­le. Vel­jen koh­ta­lok­si jäi las­ten­ko­ti.

Kat­rin sai kuul­la vas­ta DDR:n ro­mah­ta­mi­sen jäl­keen, et­tä hä­net oli adop­toi­tu pa­kol­la. To­tuu­den ker­toi bio­lo­gi­nen äi­ti. Äi­ti oli toi­mi­tet­tu van­ki­laan paon suun­nit­te­lus­ta, ei­kä hän saa­nut lap­siaan ta­kai­sin.
"Us­koin pak­ko­adop­tion jo­ten­ku­ten, mut­ta en si­tä kaik­kea, mi­tä äi­ti ker­toi ko­ke­neen­sa Sta­sin van­ki­lois­sa. Hän­tä ki­du­tet­tiin mo­nin ta­voin. Se oli mi­nus­ta kä­sit­tä­mä­tön­tä."

Me­ni vuo­sia en­nen kuin Behr ky­ke­ni ko­koa­maan elä­män­sä sir­pa­leet.
"A­jat­te­lin ai­na it­ses­tä­ni: pie­ni tyt­tö­ruk­ka. Kär­sin kai­kes­ta mah­dol­li­ses­ta: hy­lä­tyk­si tu­le­mi­sen pe­los­ta, si­tou­tu­mis­kam­mos­ta, epä­on­nis­tu­neis­ta mies­va­lin­nois­ta, ma­sen­nuk­sis­ta, työ­nar­ko­ma­nias­ta."

Pa­ra­ne­mi­nen al­koi vii­ti­sen vuot­ta sit­ten.
"­Pen­goin asia­kir­jo­ja ja näin ku­vis­ta ja mui­den ta­ri­nois­ta, et­tä sel­lais­ta ki­du­tus­ta to­del­la oli ta­pah­tu­nut. Hä­pe­sin, et­ten ol­lut us­ko­nut äi­tiä­ni."

Elä­mä me­ni uu­sik­si. Suh­de adop­tio­van­hem­piin kat­ke­si.
"En ole voi­nut an­taa an­teek­si heil­le, et­tä he va­leh­te­li­vat mi­nul­le äi­dis­tä­ni. He sa­noi­vat, et­tä äi­ti­ni oli mie­hiin me­ne­vä juh­li­ja, jo­ka ei huo­leh­ti­nut lap­sis­taan. Mut­ta he tie­si­vät ai­na äi­din pi­dä­tyk­sen oi­kean syyn."

Suh­de äi­tiin ja vel­jeen on ny­kyi­sin niin hy­vä kuin se voi ol­la. "­Suh­tees­ta äi­tiin puut­tuu jo­tain, yh­tei­set ko­ke­muk­set, yh­des­sä elet­ty elä­mä."

Ve­li on va­ka­vas­ti trau­ma­ti­soi­tu­nut. DDR:n las­ten­ko­deis­sa ta­pah­tui jul­muuk­sia.
"­Hä­nen täy­tyy it­se työs­tää oma koh­ta­lon­sa."

Behr pe­rus­ti pak­ko­adop­tion uh­reil­le neu­von­ta­pal­ve­lun ja kir­joit­ti elä­mäs­tään kir­jan. Hän muun muas­sa val­mis­taa koh­ta­lo­to­ve­rei­taan bio­lo­gis­ten van­hem­pien ta­paa­mi­seen.
"­Ne, joil­ta lap­si vie­tiin vä­ki­sin, jou­tui­vat ki­vi­sel­le tiel­le. Mi­nun äi­ti­ni esi­mer­kik­si on hoi­to­ta­paus, sai­ras fyy­si­ses­ti ja muu­ten­kin."

Lap­set taas pää­tyi­vät usein hy­viin oloi­hin, kom­mu­nis­ti­puo­lueel­le us­kol­li­siin per­hei­siin. "­Mo­ni pet­tyy, jär­kyt­tyy­kin näh­des­sään, et­tei bio­lo­gi­sel­la äi­dil­lä ole eh­kä ham­pai­ta tai et­tä hän on muu­ten sur­kea ta­paus."

Behr työs­ken­te­lee myös sen eteen, et­tei vas­taa­vaa enää kos­kaan ta­pah­tui­si.
"­Näin te­le­vi­sios­sa ju­tun kuin­ka Syy­rias­sa lap­sia is­tu­te­taan au­ton ka­tol­le, et­tei au­toa tu­li­tet­tai­si. Lap­sia ei saa käyt­tää esi­nei­nä ei­kä asei­na ai­kuis­ten kamp­pai­luis­sa."

Beh­rin omat lap­set ovat jo täyt­tä­neet 20. Hä­nel­le äi­ti­nä ole­mi­sen haas­te on kye­tä pääs­tä­mään heis­tä ir­ti.
"O­pet­te­len an­ta­maan heil­le sii­vet."

http://www.hs.fi/digilehti/#ulkomaat/Stasi+vei+%C3%A4idin+19+vuodeksi/a1341374497855?src=haku&ref=%23arkisto%2F

QuoteFakta
DDR adoptoi väkisin

Itä-Sak­sas­sa adop­toi­tiin vä­ki­sin ar­viol­ta 75 000 las­ta van­hem­mil­ta, joi­ta kom­mu­nis­ti­dik­ta­tuu­ri pi­ti jo­ko yh­teis­kun­ta­kel­vot­to­mi­na tai po­liit­ti­sil­ta mie­li­pi­teil­tään vaa­ral­li­si­na.

Neu­von­ta­pal­ve­luun tu­lee yhä enem­män ky­se­ly­jä nyt jo ai­kui­sil­ta lap­sil­ta ja van­hem­mil­ta, jot­ka et­si­vät toi­siaan. DDR:n ro­mah­ta­mi­ses­ta on run­saat 20 vuot­ta.

Beh­rin vuon­na 2011 il­mes­ty­neen kir­jan ni­mi on va­paas­ti suo­men­net­tu­na "­Riis­tet­ty. Päi­vä, jo­na DDR vei mi­nul­ta äi­ti­ni".

Kir­ja on kään­net­ty hol­lan­nik­si ja puo­lak­si, ja sii­tä val­mis­tel­laan elo­ku­vaa

http://www.hs.fi/digilehti/#ulkomaat/Stasi+vei+%C3%A4idin+19+vuodeksi/a1341374497855?src=haku&ref=%23arkisto%2F

Lisää stasilaisuuden autuudesta:
http://areena.yle.fi/tv/1571026

QuoteKaksi miestä ja Stasi
Yli 30 vuotta sitten kaksi silloisen DDR:n opiskelijaa, Peter ja Hans, keskustelivat mielellään yhdessä politiikasta. Peterin kriittiset arviot sosialismista päätyivät Hansin kautta Stasin tietoon ja Peter pidätettiin.

Ja Suomessa on jopa nykyhallituksessa tyyppi, joka moisia törkytemppuja harrastanutta maata aikoinaan suuresti suosi ja kannatti. Samaa aatetta kannattanut tyttöystäväkin pääsi jopa linnaan asti - ei kuitenkaan "kiven sisään"!?

Pakko myöntää, että tod. näk. "hyviin oloihin" pakkoadoptoituun Katriniin kohdistuvaa myötätuntoa syö vähän se, että lastenkotiin päätyneen veljen kohtalo on varmasti kurjempi. Silti tämä on pelkkä parilla lauseella kuitattava sivujuonne Katrinin elämästä ja laupeudentyöstä kertovassa artikkelissa. Tasan ei käy nallekarkit.

Quote from: Saturoitunut on 07.07.2012, 15:26:36
Silti tämä on pelkkä parilla lauseella kuitattava sivujuonne Katrinin elämästä ja laupeudentyöstä kertovassa artikkelissa. Tasan ei käy nallekarkit.

Veli ei ehkä ole (vielä) kykenevä käsittelemään tilannettaan julkisuudessa tai sinne aktiivsesti halua hakeutua.

Tällainen lasten kaappaminen vääriä mielipiteitä omaavilta vanhemmilta on totalitaristisen yhteiskuntajärjestelmän ominaisuus. Francon Espanjassa harrastettiin ihan samaa ja kaapatut lapset kierrätettiin katolilaisen kirkon adoptiojärjestelmän kautta.

Stasi vei meiltä presidentin 12 vuodeksi! Haluan rahat takaisin! >:(