Die Welt lehden kulttuuriosiossa kerrotaan saksalaisten itsevihasta, jonka ilmiön roiskeet tuntuvat tännekin asti.
QuoteSaksalaista itsevihaa: Antisaksalaiset julistavat sodan patriotismille
Vihernuoriso (Grüne Jugend) ja antifa taistelevat EM-kisojen aikana kaikkia musta-puna-keltaisia kansanperinteitä vastaan. Samalla he ovat yhtä huumorintajuttomia, ylimielisiä ja byrokraattisia, kuin vain me saksalaiset osaamme olla.
Die Welt 17.6.2012 juttu (http://www.welt.de/kultur/article106607169/Antideutsche-erklaeren-dem-Patriotismus-den-Krieg.html)
(http://www.welt.de/img/bildergalerien/origs106614441/2339729465-w900-h600/EURO-2012-Schrebergaerten-in-Dortmund.jpg)
Ken EM-kisojen aikana laittaa musta-puna-kultaisen lipun esiin on epäilyttävä
Huumori majailee oikealla, kuului eräs viisaus, erityisesti totisten marxilaisten keskuudessa jo 80-luvulla. Nauru kohdistui vieraantumiseen, riistoon ja imperialismiin kuolemanvakavasti suhtautuvien omiin elinolosuhteisiin. Tätä perintöä jatkaa vasemmisto antisaksalaisten joukkojensa kera, joille MM- ja EM-kisat takaavat suuren huomion.
Sommermärchen'in [elokuva Saksan jalkapallojoukkueen tiestä maailmanmestareiksi v. 2006] aikoihin tapahtuneen suhteellisen neuroosittoman patriotismin muodon läpimurrosta lähtien ovat antisaksalaiset taistelleet kaikkia musta-puna-keltaisen kansanperinteen muotoja vastaan. He repivät irti lippuja autoista, varastavat lippuja taloista, vievät juopuneilta faneilta vaatteita ja lakkeja. Parhaiden saksalaisten traditioiden mukaan he ovat myös kehittäneet pistejärjestelmän, joka kertoo muille aktivisteille, kuinka paljon heidän tähänastiset toimensa ovat tuottaneet aatetilille.
"Patriotismus? Nein Danke!"
Hyvätuloisten puolueen "Die Grünen" nuoriso-osasto kokee olevansa osa antisaksalaista kapinaa. Grüne Jugend'in verkkokauppa tarjoaa "Tarroja patriotismia vastaan "Atomkraft– Nein Danke!" - tuotevalikoiman tyyliin". Teksti näissä tarroissa kuuluu "Patriotismus? Nein Danke!" Jotta loputkin hymynkareet häviäisivät, on vihernuoriso sijoittanut kotisivuilleen omaan tosikkomaisuuteensa hurahtaneen tekstin.
Siinä EM-juhlat yhdistetään suoraan Turnvater Jahn'iin [saksalainen voimistelunopettaja ja nationalisti 1700-luvulta], ensimmäiseen maailmansotaan, holokaustiin ja myös sen ajan homofobiaan. Kiihottava kokonaisuus on muotoiltu politologiapyrkyrin jargonilla, joka haluaa ulottaa vihreiden eettisen ylivertaisuuden myös historiallisten totuuksien alueelle.
Taustalta paistaa läpi porvarilapsen itsevarmuus, kun hän haluaa tehdä selväksi tavalliselle kadun rahvaalle, Opel-, Kia- ja Peugeot-ihmisille, että he leppoisalla patrioottisella mielialallaan itseasiassa valmistelevat tietä nationalismille tai jopa nousevalle neljännelle valtakunnalle.
Roskaväen halveksunta
Sivuuttaen kaikki poliittiset arviot, antisaksalaiset manifestit, tarrat ja lentolehtiset välittävät tylyydessään todisteen vasemmiston typeryydestä ja ylimielisyydestä. Vallankumouksellisen etujoukon jo Leninin ajoista lähtien omaama roskaväen halveksunta saa tässä modernin vastineensa.
Vihreät, kuten antifa, yrittävät tuottaa huonoa omantuntoa niille, jotka vuosikymmenien saksalaisten itsevihan jälkeen ensimmäistä kertaa tuntevat itsensä vähän vapautuneemmiksi omaa maata katsoessaan. Puheilla ja asenteilla osoitetaan, että saksalaisia ei saisi olla olemassakaan. Viime viikoista lähtien on Facebookissa liikkunut aktivistien viirejä, jotka kiinnitetään autojen katoille musta-puna-keltaisten kangaspalojen sijaan.
Ne näyttävät kuin ne olisi painettu DDR:ssä vuonna 1984. Layout vaikuttaa albanialaiselta, kieli muinaissaksalaiselta. Edes yhdessäkään tomuisessa baijerilais-lukiossa ei yksikään yliopettaja opettaisi oppilailleen vastaavaa koppavaa kieltä. "Egal aus welcher Motivation sie (sic!) diese Fahne angebracht haben, sie produziert in jedem Fall Nationalismus." (Aivan yhdentekevää, miksi te olette kiinnittänyt nämä liput, ne tuottavat joka tapauksessa nationalismia.)
Saksalaiset ovat kehittäneet tarpeita kansainväliseen
Tätä panettelua jatketaan pitkäpiimäisesti, kunnes lopussa äänensävy muuttuu lähes joviaaliksi, nyt jo helpottuneen tuntuisen naapurustovahdin kehotukseksi: "Bitte sparen sie (sic!) das Geld, uns die Arbeit und der Natur den Müll und ersetzen sie die Fahne nicht wieder durch eine Neue." (Olkaa hyvä ja säästäkään rahojanne, meidän työtämme ja luontoa jätteiltä, ja älkää korvatko lippua uudella.) Samalla selviää, että nuhdeltu ja varkauden kohteeksi joutunut on myös tarkkailun alla. Hänelle on annettu muistutus ja ennakkovaroitus. Ken haluaa tietää, kuinka holhoavaa vasemmiston ajattelu on ydinolemukseltaan, kahlatkoon antisaksalaisia blogeja.
Missään maailmassa eivät radikaalit ja (vihernuorison tapauksessa) etabloitunut vasemmisto ole päätynyt tällaiseen sivistyneeseen, ystävättömään roskaan. Tahattoman koomisilta vaikuttavat suurkaupunkien lapsellisten seikkailijoiden yhtä omavaltaiset kuin paatokselliset yritykset varastaa jotakin patrioottista ja polttaa se sitten salaa jossakin.
Kaukana kaikesta dialektiikasta voidaan saksalaisten ja lisääntyvässä määrin itsensä jollakin tavoin saksalaiseksi tuntevien maahanmuuttajien vilkkaasta elämästä tunnistaa eräs poliittinen essentialismi, joka ei enää esiinny missään yhtä arkaaisena. Saksalaiset ovat kansallisvärejä ja hymniä koskevien tabujen kaatumisen jälkeen kehittäneen vähemmän tarpeita kansalliseen, kuin kansainväliseen.
Sovinismista ei mitään jälkiä
Samalla meistä saksalaisista on lopultakin tullut osa kansainyhteisöä, jonka yhteinen nimittäjä on jollakin tapaa muotoiltu, parhaissa tapauksissa vääristymätön, suhde omaan itseen. Poliittinen oikeisto ei kuitenkaan voinut hyötyä tästä. Sille oli hyvä peruste.
Vuonna 2006 löydettiin monikulttuurinen, maailmalle avoin Saksa, ja tällä värikkäällä maalla oli vähän haluja löytää uudelleen unohduksiin kadonnut sovinismi. Sen sijaan oltiin ylpeitä siitä, että koko maailma voi tuntea Berliinissä ja muissa Saksan kaupungeissa olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Globalisoitunut patriotismi juhlahedonisminsa (Party-Hedonismus) kera käytti kansallista identiteettiä merkkinä, ei olemuksena.
Se joka katsoo päivittäin menoa, myös tuskallisten muistojen paikoilla, kuten Checkpoint Charlie'lla tai Brandenburger Tor'illa, saa sen johdosta lähinnä epäitsekkään, vailla ryppyotsaisuutta olevan intressin kiinnittyä omaan historiaan, kuin pyrkimyksen tunkeutua näin kansakunnan ytimeen.
Integraatio väriviivoin
Holokaust-muistomerkki, kuten juutalainen museo kuuluvat myös tähän kansalliseen identiteettitutkimukseen. Vain kohtaamalla syyllisyyden saa ajanmukaisen kansallisen identiteetin etsintä todellisen vakavan sävyn.
Antifa ja Grüne Jugend ovat viimeisiä, jotka popmodernien aikojen virtauksissa uskovat lipun identiteettiin. Stars 'n' Stripes ja Union Jack ovat muodostuneet jo aikoja sitten tavaramerkeiksi: niihin sitoudutaan nopeasti ostamalla T-paita, eikä syntymäpaikan tai passinhankkimisen kautta. Nuoret maahanmuuttajat hyödyntävät juuri tätä kansallistunnusten tavaraluonnetta.
Integraatio enemmistöyhteisöön on de facto suoritettu parilla maalinvedolla poskiin ja tarralla BMW-Cabrioon. Kun katsoo Ku'damm'ia näinä päivinä, kuka ja miten iloisesti siellä juhlitaan saksalaisten voittoa, ei joukosta löydy juuri vanhasaksalaisia, eikä "arjalaisia". Juhlia seuratessa havaitsee, kuinka paljon Saksa on muuttunut, kuinka radikaali - ja kuinka absurdi - on tuo viittaus Turnvater Jahn'iin ja Verdunin verilöylyyn.
Myötätuntoa ultraprotestanteille
Velvollisuudentuntoisesti on Junge Union [CDU:n ja CSU:n yhteinen nuorisojärjestö] jyrähtänyt kummankin puheenjohtajan kautta hulluutta vastaan. On ilahduttavaa, että "ihmiset Saksassa ilmaisevat kansallistunnettaan, erityisesti kannustamalla Saksan joukkuetta". Tähän kuuluu "erityisesti kansallisväriemme käyttö". Kyse on samasta huumorintajuttomasta kielestä, kuin Anti-Fa:lla.
Liikuttavan konservatiivinen Philipp Mißfelder ja vihernuorison Ökospießer'it ovat lähempänä toisiaan, kuin kumpikaan puoli varmaan haluaisi. Kun Blumenfeld, Saksan älykköbändi, vaikersi antisaksalaista melankoliaa mikrofoneihin vuonna 2006, olivat he varmoja asiasta: Taas se alkaa. He, saksalaiset, laulavat lauluaan "viattomina, kuin aikoinaan esivanhempansa". Antisaksalainen paranoia oli profetoinut mobilisaatiota, josta 6 vuotta myöhemmin ei näy jälkeäkään.
"Und draußen, da wehen die Fähnchen im Wind / Doch andere werden sie hissen / Ich sitze im Zug mit Mutter und Kind / Alleine mit meinem Gewissen". (Ja ulkona liput liehuvat tuulessa / Kuitenkin toiset tulevat niitä nostamaan / Istun junassa äidin ja lapsen kanssa / Yksin omantuntoni kanssa). Viimeistään nyt alkaa tuntea myötätuntoa näitä ultraprotestantteja kohtaan. Rauhoittukaa, haluasi heille huutaa, ei ole mitään saksalaisempaa kuin te - ja te ette varmaan polta ketään ulkomaalaisia? Kai? Korkeintaan heidän autonsa, jos he ovat töissä Goldman & Sachs'illa.
EDIT typo
Vihreä on uusi ruskea.
Saksan virheliitto on yhtä täynnä "internationalistisia intellektuelleja" kuin Suomenkin vastaava. Heidän toimillaan pyritään saamaan aikaan vaikka neljäs valtakunta, mutta sen päämaja taitaa olla Moskavan sijasta Mekka. Hehän voisivat vaikka ottaa puolueensa lauluksi Internationaalin sijasta die Fahne Hoch. Patriotismi urheilussa on tärkeä osa kansallistunnetta.
Quote from: Marjapussi on 17.06.2012, 21:34:38
Saksan virheliitto on yhtä täynnä "internationalistisia intellektuelleja" kuin Suomenkin vastaava.
Onhan tuota antisaksalaisten temppua jo yritetty täälläkin. MM-jääkiekko ja vihreiden Paloma Hannonen. Huomio oli valtava. Presidenttikin otti asiaan kantaa. Ketju asiasta.
http://hommaforum.org/index.php/topic,49860.msg678742.html#msg678742
Tuolta Saksasta nämä vihreät näyttävät ne vaikutteensa hakevan. On tässä jo pitemmän aikaa ehtinyt ihmetellä, mistä kaikki mediassa esiintyvä itseviha ja vähättely oikein kumpuaa.
Quote from: akez on 17.06.2012, 22:37:33
Onhan tuota antisaksalaisten temppua jo yritetty täälläkin.
Suomessahan antisuomalaiset ovat jopa muodostaneet hallituksenkin.
Quote from: Kaupunkisuunnittelija on 17.06.2012, 22:40:43
Quote from: akez on 17.06.2012, 22:37:33
Onhan tuota antisaksalaisten temppua jo yritetty täälläkin.
Suomessahan antisuomalaiset ovat jopa muodostaneet hallituksenkin.
Nimenomaa. Mitäpä jollain marginaalipumpulla olisi väliä muuta kuin viihdeavo mutta kun koko hallitus on tätä ääriporukkaa niin eipä naurata.
Jos vihreät miehet ja naiset niin paljon inhoavat isänmaataan ja saksalaisuutta, mutta tykkäävät etnosta, voisivat muuttaa Afrikkaan.
He pääsisivät ihannevaltakuntaansa, muilta ei enää varasteltaisi lippuja, eikä autoihin lätkitä tarroja. Kaikki voittavat,
Quote from: akez on 17.06.2012, 22:37:33
Tuolta Saksasta nämä vihreät näyttävät ne vaikutteensa hakevan. On tässä jo pitemmän aikaa ehtinyt ihmetellä, mistä kaikki mediassa esiintyvä itseviha ja vähättely oikein kumpuaa.
Jäljet taitavat johtaa sylttytehtaalle eli DDR:ään. Rautaesiripun takaiset vihersosialistit henkisine perillisineen istuvat sitkeässä kuin rotat, tupajumit ja syöpäläiset talon rakenteissa.
Laitetaan tunnari esille.
Quote from: Ulkopuolinen on 18.06.2012, 09:15:38
Quote from: Storm501 on 17.06.2012, 23:07:51
Jos vihreät miehet ja naiset niin paljon inhoavat isänmaataan ja saksalaisuutta, mutta tykkäävät etnosta, voisivat muuttaa Afrikkaan.
He pääsisivät ihannevaltakuntaansa, muilta ei enää varasteltaisi lippuja, eikä autoihin lätkitä tarroja. Kaikki voittavat,
Ongelmana on se, että Afrikassa kukaan ei elättäisi heitä. He eivät voisi perseillä työssäkäyvien ja veronsa maksavien ihmisten kustannuksella. Yhteiskunta ei loisi heille aikuisten päivähoitopaikkoja, suojatyöpaikkoja eikä kukaan maksaisi "tutkimus"määrärahoja heteronormatiivisen patriarkaatin demonisoimisesta.
Kyylhä me sinne ruokaa lähetetään. Tosin paikalliset sotalordit päättävät ketkä ovat ruokansa ansainneet.
Kyllä Afrikka heidät ruotuun pistää. Oppivat kuuliaisiksi kansalaisiksi.
Huumorintajuttomuuden lisäksi on liikkeellä ollut ainakin ahdistelua ja uhkailua (linkissä juttua parin vuoden takaa):
2010-06-28: Vasemmistolaiset ahdistelevat Saksan joukkuetta kannattavia muslimejhttp://hommaforum.org/index.php/topic,30596.0.html
Quote...
Kännykkäkauppias Ibrahim Bassal kertoo Berliner Morgenpostssa vaemmistolaisten solvaavan heitä ja kysyy: "Eikö meillä ole oikeus olla ylpeitä Saksasta?" Bassalin mukaan: "He näkevät meidät vain maahanmuuttajina" ja jatkaa "He eivät ymmärrä sitä, että saksalaiset jotka eivät ole Saksasta voisivat kanna Saksaa." "Vaemmistolaiset haluavat maahanmuuttajien pysyvän ulkomaalaisina."
...
Ollessani Saksassa töissä tapasin vihernaisen joka tovereineen kävi omalla autollaan viherkokouksessa n 80 km päässä. Jokainen tuli omalla autolla ja keskustelivat illan viherasioita ja pyrkivät parantamaan maailmaa. Sopivat että vaihtavat viherklubinsa paperit kierrätyspapereihin ja ajoivat jokainen tyytyväisenä kotiinsa 80 km. Kertoi vielä tämä vihainen vihernainen että yhden ja saman paperimassan voi kierrättää ikuisesti. Mitään uutta paperikuitua ei koskaan tarvita. Kun yritin kertoa että kyllä se paperikuitu katkeaa jos ja kun sitä käytetään koneessa niin aivan turhaa puhetta. Olivat viherkokouksessaan saaneet parempaa tietoa. Saksalainen kierrätyspaperikuitu ei katkea.
Saksassa on mukavimmat ja kusipäisimmät ihmiset koko euroopassa. Tavalliset saksalaiset ovat hirveän mukavia joskin varkaita. Eivät voi luonnolleen mitään. Vihreät jatkavat saksalaisen historian ja yhteiskunnan syvänpimeää linjaa. Mutta koska tuottavat muutamille suuryrityksille öljyalalla tolkuttomia voittoja, niin heidän sekoiluaan tuetaan rahallisesti.