http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Anni+Swan+-mitali+pakolaisaiheisille+nuortenromaaneille/1135246082691
NuoretTM on nyt suosittu teema. ;D
QuoteAnni Swan -mitali pakolaisaiheisille nuortenromaaneille
19.5.2009 13:22
A A
STT
Suomeen on viime vuosina saapunut yhä enemmän alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Marja-Leena Tiainen on tarttunut aiheeseen tiistaina Anni Swan -mitalilla palkitussa nuorille suunnatussa romaanitrilogiassaan.
Trilogian kirjat ovat Alex ja pelon aika (Tammi 2006), Alex, Aisha ja Sam (Tammi 2007) ja Alex, Aisha ja toivon aika (Tammi 2008).
IBBY Finlandin arvostelulautakunnan mukaan Tiainen on valinnut tärkeän ja haasteellisen aiheen trilogialleen, joka lisää moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista.
"Teossarjan huolellisen taustatyön ansiosta kirjailija onnistuu kuvaamaan realistisesti, monipuolisesti ja eläytyvästi toiseutta, tutun ja turvallisen vastakohtaa, jotain uutta, vierasta ja usein hieman pelottavaakin, sekä suomalaisten että pakolaisnuorten näkökulmasta."
IBBY Finland on yhdistys, jonka jäseniä yhdistää kiinnostus lasten- ja nuortenkirjallisuuteen.
Jokos joku on noita ehtinyt lukea?
Liekö käsittely kukkahattutätitapaan "vaikeuksien kautta voittoon ja harmoniseen yhteiseloon", rasisti on reppana jne?
En ole lukenut, mutta mulla oli euron pinkassa ollut kuukausitolkulla tuo Alex ja pelon aika. Taisin kipata ekotorille yhdessä vanhojen akkainkirjojen kanssa.
Mokuttaminen kannattaa aina :)
Tuonhan voisi lukaista. Kun faktat eivät saa lämpenemään turvapaikannorkoilubisnekselle, ehkä fiktio toimii. Onhan se huolellisesti taustoitettu.
Oma veikkaukseni yhdestä trilogian johtoteemasta on että naapuriluokan nahkapää näkee valon katsoessaan Aishan tummiin silmiin. Muita ovat Aishan kirurgiastronautti-isän rakenteellinen työttömyys, Aishan äidin tarinat ja laulut kotimaasta (ja ihanan mausteinen ruoka) ja C-rapun reippaan Synnöve-tädin rasistisakilaisille antama läksytys. Itsenäisessä jatko-osassa teini-ikäinen Aisha etsii paikkaansa kähmivien kalapuikkojen maassa.
Vai olenko vain kyyninen? Minusta suomalaisilla pitäisi pakkoluettaa Hölmölän tarinoita. Joka päivä.
Reino Reinoselta tulossa keski-ikää lähestyville miehille suunnattu romaanitrilogia, joka koskettelee kipeästi pakolaisuutta, monikulttuurista Suomea ja muita ajankohtaisia aiheita:
Aysha ja pelon aika
- Nuori Aysha-tyttönen pelkää, että hänen vanhempansa aikovat lähettää hänet takaisin kotimaahansa ympärileikattavaksi. Kouluterveydenhoitaja kuitenkin lohduttaa Ayshaa ja kertoo, että tämän on hyväksyttävä oma ainutlaatuinen moninaisuutensa ja kunnioitettava ja arvostettava vanhempiensa tahtoa.
Abdi ja uimareissu
- Abdi, Mohammed ja Mohammed-Abdi päättävät rullata aivan väärän miehen, mutta veijareiden keikka päättyy ikävään uimareissuun Tammerkoskessa.
Aysha ja Toivon aika
- Aysha on viimein löytänyt pakopaikan sukulaisiltaan ja kukkahattutädeiltä. Metsämökin uuninpankolla hän voi viimeinkin vapautuneesti jakaa pipariaan peräkammarinpoika Toivolle, joka arvostaa Ayshan nuorta rakkautta äärettömän paljon.
Kuten huomaatte, romaanitrilogia pureutuu todella rohkeasti ja ennakkoluulottomasti sellaisiin aiheisiin, joista yhteiskunnassamme ei ole tähän asti uskallettu puhua.
Mitä mahtanee Anni Swanin pojan tytär Hellevi Arjava ko. mitalista ja nykyisestä moku-mamu vouhkaamisesta ajatella?
Poiminta hänen nuoruudenmuisteloistaan vuodelta 1955 Jyväskylän kesäyliopiston ajoilta kirjassa Minne pääsi kiltti tyttö:
"Kesäyliopistossa oli sinä kesänä ulkomaalaisia kahtatoista eri kansallisuutta. Sattui niin, että kaupunkiin oli ssapunut suuri joukko lehtimiehiä, ja heille piti esitellä myös oppilaskunnan toimintaa. Mitäs muuta kuin pantiin improvisoidusti pystyyn "ulkomaalaisten ilta", joss kukin esitti jotakin kotimaahansa liittyvää ohjelmaa. Eeva Niinivaara oli koonnut virolaisen lauluryhmän, ystävämme Orvokkisilmä lausui italiankielisen runon...
ja Douglas Mc Queen Amerikasta, neekeri muuten, lauloi kaksi italialaista laulua.
Tuo ilmaus "neekeri muuten", on suora lainaus päiväkirjastani ja kertoo, minkälaisessa lintukodossa olin tähänn asti elänyt: mustaihoisia näki vain kirjoissa ja elokuvissa, ei Suomessa. Ei myöskään tiedostettu asennoitumista, jonka myöhemmät sukupolvet ovat pyrkineet lukemaan rivien välistä, kun ennen saatettiin myydä Neekeripoika- tai Negrita-kahvia, Musta Pekka-lakritsia tai neekerinpusuja. Eihän siihen sisältynyt sen kummempaa arvovarausta kuin Rositaan, Pedroon tai Rio Ritaan, vain ripaus eksotiikkaa. Yhtä hyvin voisi paheksua sanaa 'intiaani'" (s. 20-21)
Olen lukenut tuon ekan osan, ja oli nuortenkirjaksi ihan hyvin kirjoitettu. Palkinto saattoi siis tulla ihan kirjallisistakin syistä.
Quote from: J-Karki on 20.05.2009, 11:42:32
Olen lukenut tuon ekan osan, ja oli nuortenkirjaksi ihan hyvin kirjoitettu. Palkinto saattoi siis tulla ihan kirjallisistakin syistä.
Jos uskomme palkintolautakunnan perusteluja, niin palkinto tuli rohkean aihevalinnan ansiosta:
QuoteIBBY Finlandin arvostelulautakunnan mukaan Tiainen on valinnut tärkeän ja haasteellisen aiheen trilogialleen, joka lisää moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista.
"Teossarjan huolellisen taustatyön ansiosta kirjailija onnistuu kuvaamaan realistisesti, monipuolisesti ja eläytyvästi toiseutta, tutun ja turvallisen vastakohtaa, jotain uutta, vierasta ja usein hieman pelottavaakin, sekä suomalaisten että pakolaisnuorten näkökulmasta."
Adbi ja uimareissu -romaanini (jossa siis keski-ikäinen mies ottaa ryöstöä yrittäviä nuorukaisia kurkusta kiinni ja heittää heidät Tammerkoskeen) kilpailee kuulemma erittäin vahvana ehdokkaana tämän vuoden Arto Paasilinna -palkinnosta.