QuotePoliisi kertoi venezuelaiselle Monica Gattille, että hänelle pitää jäädä käteen kuukaudessa 1 800 euroa, muutoin Suomen kansalaisuuteen ei ole mahdollisuuksia. Asia ei kuitenkaan ole näin.http://www.lappilainen.fi/uutiset/liian-koyha-suomalaiseksi.html?p4=4
Monica Gatti muutti Suomeen vajaa 10 vuotta sitten vain 18-vuotiaana rakastuttuaan ivalolaiseen rajamieheen.
– Kyllä rakkaus oli molemminpuolista, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Me tavattiin Venezuelassa vuonna 1999 ja kolmen vuoden kuluttua menimme naimisiin.
Ivalon mies toi Monicansa kotikyläänsä ja elämä täysin erilaisessa maailmassa alkoi.
– Minun kotini oli Keski-Venezuelassa Barquisimetossa, jossa isälläni on kahvifarmi ja ilmasto lämmin. Aluksi meni mukavasti, kun oli kesä ja lämmintä. Talven tultua tuli kuitenkin hankaluuksia kylmyydestä, vaikka lumi tuntui ihmeelliseltä, en ollut nähnyt lunta aikaisemmin.
Ivalossa asuminen on helpottunut kielitaidon kehittymisen vuoksi, Monica puhuu erinomaisesti suomenkieltä. Silti hän erottuu Ivalossa.
- Usein minua on luultu venäläiseksi, mutta ei se haittaa. Tietenkin on varmaan ajateltu myös, että suomalainen mies on käynyt hakemassa vaimon ulkomailta, kun täältä ei ole löytynyt sopivaa. Niin se ei ole.
Kulttuurieroista ongelmia
Kulttuurierot ovat saaneet aikaan suurempia ongelmia.
– Esimerkiksi, kun pyydetään jotakin, pitäisi meidän kulttuurin mukaan pyytää, että saisinko minä. Täällä sanotaan tylysti, että anna minulle. Täällä ei myöskään kunnioiteta vanhempia ihmisiä. Meillä heidän kanssaan käytetään aina sanaa Te, täällä sanotaan sinä.
Kaikki meni hyvin Monican miehen kanssa niin kauan, kun kumpikin ymmärsi erimielisyyksien johtuvan kulttuurieroista.
– Tein entisen mieheni omakotitalossa perhepäivähoitajan työtä sen jälkeen, kun sain työluvan. Elimme kuin perhe ja saimme kaksi ihanaa poikaa, jotka ovat nyt 7 ja 9 vuoden ikäisiä.
Sitten rakkaus alkoi rapista, yhteisiä asioita ei enää löytynyt.
– Olimme olleet 7 vuotta naimisissa, kun tuli loppu ja minä muutin pois. Jouduin lopettamaan perhepäivähoidon, kaikki tuntui hyvin raskaalta. Täytyy kiittää ystäviä, he auttoivat minua, hommasivat huonekaluista lähtien kaiken uuteen kotiini, jossa olen jatkanut elämääni lasteni kanssa.
Vääriä tietoja poliisilta
Monica Gatti jätti hakemuksen Suomen kansalaisuudesta noin puolitoista vuotta sitten. Vastausta ei ole tullut. Uuteen hakemukseenkaan ei ole varaa.
– Kansalaisuushakemuksen jättäminen maksoi 700 euroa. Toiseen hakemukseen ei ainakaan juuri nyt ole varaa.
Poliisilaitoksella Monica Gatti sai täyden tyrmäyksen hakemusta jättäessään. Tilanne näytti tyrmistyttävältä. Päätöksensä hän on kuitenkin tehnyt, koska hänellä on pysyvä oleskelulupa Suomessa.
– Pelkään, että hakemustani ei hyväksytä, koska minulle kerrottiin poliisilaitoksella hakemustani jättäessäni, että tuloni eivät riitä Suomen kansalaisuuteen. Poliisin mukaan minun olisi saatava käteen rahaa 1 800 euroa kuukaudessa, että valtio ei joutuisi minua elättämään. Ei sellaiseen ole mahdollisuutta monella suomalaisellakaan.
– Tulorajoja ei ole. On valitettavaa, jos hakija on saanut poliisilta virheellisen tiedon. Poliisi ei kuitenkaan ratkaise hakemusta, vaan lähettää sen Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi, kertoo johtaja Tiina Suominen Maahanmuuttoviraston kansalaisuusyksiköstä.
Toiveikas olo
Monica Gatti on ihmeissään, mutta toivo herää.
– Minulla on siis mahdollisuuksia saada Suomen kansalaisuus, minusta ei sittenkään tule "häkkilintua" loppuelämäksi. Tähän asti kotimaassani käynti on ollut tosi hankalaa.
Tulevaisuus näyttää valoisalta ainakin töiden suhteen.
– Opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi ja valmistun 1,5 vuoden kuluttua, sen jälkeen työllistyminen on kohtuullisen varma. Nytkin töitä on kesälomien aikana. Eihän tässä muutakaan voi. Toivon vain, että kansalaisuuteni uudelleenkäsittely sujuu nopeasti, että voin suunnitella tulevaisuuttani pidemmälle.