QuoteLähde vapaaehtoiseksi ystäväksi maahanmuuttajalle tai maahanmuuttajaperheelle
Ystävätoimintaan liittyy arjen asioissa mukana olemista, kuten kirjastossa käymistä, aikataulujen opettelemista, tutustumista eri ruokakulttuureihin ja keskustelua päivän kuulumisista. Tapaamiset voi sopia yhdessä ja ystävänä toimimisen voi sovittaa oman aikataulun mukaisesti.
Ei haittaa, vaikka yhteistä kieltä ei olisi, koska pienten asioiden kertominen onnistuu myös elekielellä. Ystävänä ollessa voit oppia uutta kieltä sekä ymmärtämään erilaisia kulttuureita.
Kuka tahansa yli 20-vuotias voi tulla vapaaehtoiseksi. Koulutus sisältää tietoa ystävänä toimimisesta ja monikulttuurisesta kohtaamisesta.
Koulutukset alkavat helmikuussa 2012. Kannattaa ilmoittautua jo nyt!
http://www.vantaa.fi/fi/ajankohtaista-arkistot/etusivun_arkisto/101/0/lahde_vapaaehtoiseksi_ystavaksi_maahanmuuttajalle_tai_maahanmuuttajaperheelle?language=fi
Enpäs lähdekään.
Näinköhän 18-30v naispuolinen maahanmuuttaja tarvitsisi minun seuraani?
Joo-o. Älkää edes aloittako... :facepalm:
QuoteYstävätoimintaan liittyy arjen asioissa mukana olemista, kuten kirjastossa käymistä, aikataulujen opettelemista, tutustumista eri ruokakulttuureihin ja keskustelua päivän kuulumisista.
Ei haittaa, vaikka yhteistä kieltä ei olisi, koska pienten asioiden kertominen onnistuu myös elekielellä.
Helppo homma, tokihan se aikataulujen opetteleminen ja keskustelu päivän tapahtumista onnistuu ilman yhteistä kieltä!
Onhan se tietenkin jännittävää oppia kaikenlaista, mutta ajatteliko myös se maahanmuuttaja oppia jotain? Maahanmuuttajien aikataulujen ja kulttuurien oppiminen voi pidemmän päälle käydä epäinnoittavaksi voimavaraksi, varsinkin ilman yhteistä kieltä.
Suosittelen! :)
Toki ihan samoin perustein suosittelen esim. suomalaiselle yksinäiselle vanhukselle ystäväksi ryhtymistä (SPR:n kautta esim).
Mutta siis, vapaaehtoistoiminnan merkitys maassamme tulee korostumaan yhä enemmän lähitulevaisuudessa. Lähimmäisenrakkaus. Välittäminen. Auttaminen. Sen ansaitsee kuka tahansa apua ja tukea tarvitseva, oli hän sitten suomalainen tai maahanmuuttaja.
Eräs kaverini on toiminut vastaavanlaisessa vapaaehtoistyössä ikäiselleen musliminaiselle, ja se on ollut molemmille hyvin antoisaa.
Quote from: Nuivake on 12.12.2011, 20:24:22
Näinköhän 18-30v naispuolinen maahanmuuttaja tarvitsisi minun seuraani?
Mietin samaa; joku söpöliini aasialaistyttö esimerkiksi.
Quote from: Farrow on 12.12.2011, 20:28:59
Toki ihan samoin perustein suosittelen esim. suomalaiselle yksinäiselle vanhukselle ystäväksi ryhtymistä (SPR:n kautta esim).
Minä teen tätä, mutten spr:n kautta. Arpoivat minulle sotaveteraanin. Sama ray:n rahoittama yhdistys tyrkyttää kyllä mamujakin.
Ajatus on suloinen ja mikäs siinä : Ennakkoluulot tulevat murrettua tai sitten vahvistuvat. Ilmeisesti kotoutumisprosessissa on jotain pielessä kun halutaa kantiksia apuun. Vain 500km:n välimatka estää minua osallistumasta. Uteliaisuuteni on kylläkin voimakasta.
Quote from: planeta on 12.12.2011, 20:48:51
Quote from: Farrow on 12.12.2011, 20:28:59
Suosittelen! :)
Toki ihan samoin perustein suosittelen esim. suomalaiselle yksinäiselle vanhukselle ystäväksi ryhtymistä (SPR:n kautta esim).
Mutta siis, vapaaehtoistoiminnan merkitys maassamme tulee korostumaan yhä enemmän lähitulevaisuudessa. Lähimmäisenrakkaus. Välittäminen. Auttaminen. Sen ansaitsee kuka tahansa apua ja tukea tarvitseva, oli hän sitten suomalainen tai maahanmuuttaja.
Eräs kaverini on toiminut vastaavanlaisessa vapaaehtoistyössä ikäiselleen musliminaiselle, ja se on ollut molemmille hyvin antoisaa.
Ulkomaalaisen ystävä/tukija/auttaja voi olla myös silloin, kun tämä autettava asuu omassa kotimaassaan, ei Suomessa.
Ainakin näin vanhemmalla iällä alkaa arvostaa omassa kotimaassaan asumista, joten todennäköisesti ulkomaalainen avun tarvitsija, varsinkin iäkkäämpi, asuu mieluiten omassa ympäristössään tuttujen ihmiset, tutun kielen ja tuttujen tapojen ymäpäröimänä. Sama koskee myös vammaisia henkilöitä. En usko, että vammainen lapsi sopeutuisi kovin hyvin Suomeen, jos hän joutuisi tänne vieraisiin oloihin vaikkapa Irakista tai Afganistanista. Monet vammaiset lapset ja jopa terveetkin rakastavat rutiineja ja tuttuja asioita, joita he pystyvät hallitsemaan ja toimimaan tietyllä tavalla. Kaikki uusi ja outo voi olla todella traumaattista vaikkapa autistille.
Minä saan antoisia kokemuksia ja mielihyvää auttamalla erään vieraan maan orpoja ja vammaisia lapsia keräämällä heille vaatteita, leluja ja muita tarvikkeita. Usein tuen kohteena on koko perhe, joka syystä tai toisesta ei ole pärjännyt yhteiskunnassa.
Olen vakuuttunut siitä, että tällä tavalla kykenen auttamaan huomattavasti laajempaa joukkoa ihmisiä kuin että hankkisin näille ihmisille perheineen oleskeluluvat Suomeen ja toisin heidät tänne elätettäväksi. Hyvää mieltä halvalla.
Jep, tuo on hyvä tapa saada antoisia kokemuksia ja mielihyvää. Toimit ihan oikein. :)
Meillä on kuitenkin Suomessakin monia tukea ja apua tarvitsevia, joten aivan yhtä antoisaa voi olla auttaa Suomessa asuvia suomalaisia tai maahanmuuttajia (ihan oma valinta toki että kumpia, vaiko peräti molempia, vaiko peräti sekä Suomessa asuvia että alkuperäisessä kotimaassaan asuvia...)
Nyt kun fakta kuitenkin on se, että täällä meillä Suomessa jo asuu muualta tulleita, niin en kääntäisi heille selkääni. Siitä voidaan toki keskustella paljonko heitä tulisi vastaanottaa ylipäätään, mutta se ei mitenkään poista sitä tosiasiaa, että heitä täällä jo on.
QuoteLähde vapaaehtoiseksi ystäväksi maahanmuuttajalle tai maahanmuuttajaperheelle
QuoteTapaamiset voi sopia yhdessä ja ystävänä toimimisen voi sovittaa oman aikataulun mukaisesti.
Useimmat varmasti käsittävät "vapaaehtoisuuden" sellaiseksi, että itse saa päättää aikatauluista.
Kun on kyse "vapaaehtoisesta mamun ystävästä", näkee maahanmuuttokoordinaattori Saara Rapeli tärkeäksi erikseen mainita mahdollisuuden sovittaa toiminta oman aikataulun mukaiseksi. Näköjään hänkin on jo niin tottunut siihen, että normaalisti kaikki toiminta on sovitettava mamujen määräämiin aikatauluihin.
Quote from: planeta on 12.12.2011, 20:27:14
Quote from: Toofast24 on 12.12.2011, 19:40:51
Ystävänä ollessa voit oppia uutta kieltä sekä ymmärtämään erilaisia kulttuureita.
http://www.vantaa.fi/fi/ajankohtaista-arkistot/etusivun_arkisto/101/0/lahde_vapaaehtoiseksi_ystavaksi_maahanmuuttajalle_tai_maahanmuuttajaperheelle?language=fi
Minä luulin, että niiden pitäisi oppia meidän kieltämme ja kulttuuriamme. Anteeksi.[/quote]
Jos on jo kaiken oppinut, ei kannata vaivautua.
Quote from: antero_heikkila on 12.12.2011, 21:44:52
Quote from: planeta on 12.12.2011, 20:27:14
Quote from: Toofast24 on 12.12.2011, 19:40:51
Ystävänä ollessa voit oppia uutta kieltä sekä ymmärtämään erilaisia kulttuureita.
http://www.vantaa.fi/fi/ajankohtaista-arkistot/etusivun_arkisto/101/0/lahde_vapaaehtoiseksi_ystavaksi_maahanmuuttajalle_tai_maahanmuuttajaperheelle?language=fi
Minä luulin, että niiden pitäisi oppia meidän kieltämme ja kulttuuriamme. Anteeksi.
Jos on jo kaiken oppinut, ei kannata vaivautua.
Tuolla seinä, siellä taika. Pim! Olet täyssopeutunut uussuomalainen.
Quote from: foobar on 12.12.2011, 21:46:09
Quote from: antero_heikkila on 12.12.2011, 21:44:52
Quote from: planeta on 12.12.2011, 20:27:14
Quote from: Toofast24 on 12.12.2011, 19:40:51
Ystävänä ollessa voit oppia uutta kieltä sekä ymmärtämään erilaisia kulttuureita.
http://www.vantaa.fi/fi/ajankohtaista-arkistot/etusivun_arkisto/101/0/lahde_vapaaehtoiseksi_ystavaksi_maahanmuuttajalle_tai_maahanmuuttajaperheelle?language=fi
Minä luulin, että niiden pitäisi oppia meidän kieltämme ja kulttuuriamme. Anteeksi.
Jos on jo kaiken oppinut, ei kannata vaivautua.
Tuolla seinä, siellä taika. Pim! Olet täyssopeutunut uussuomalainen.[/quote]
Juuri noin. :flowerhat:
Lähde vapaaehtoiseksi ystäväksi jollekin, kenelle tahansa kivalle tyypille. Mamu tai ei.
En tiedä onko tuollaisesta mokutuksesta mitään hyötyä millekään paitsi suvaitsevaisuusideologien mielihyvälle.
Quote from: Juha J. on 12.12.2011, 22:15:03
Lähde vapaaehtoiseksi ystäväksi jollekin, kenelle tahansa kivalle tyypille. Mamu tai ei.
En tiedä onko tuollaisesta mokutuksesta mitään hyötyä millekään paitsi suvaitsevaisuusideologien mielihyvälle.
On hyötyä. Se ei edes ole mitään ns. "mokutusta".
Ystäväpiiri lievittää vanhusten yksinäisyyttä (http://www.vanhustyonkeskusliitto.fi/fin/ajankohtaista/?nid=91)
TS: Yksinäisyys ja masennus ajavat eläkeläisiä itsemurhiin (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/TS+Yksin%C3%A4isyys+ja+masennus+ajavat+el%C3%A4kel%C3%A4isi%C3%A4+itsemurhiin++++/1135268545465)
Lasten ja nuorten tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta (http://www.vantaa.fi/fi/osallistu_ja_vaikuta/vapaaehtoistoiminta/nuorten_parissa)
Maahanmuuttajan ystävä edistää kotoutumista (http://oleystava.fi/node/13/)
Ikäihmisen ystävä tuo piristystä arkeen (http://oleystava.fi/node/6)
Vapaaehtoistyössä ei ole kyse siitä, että lähdetään ystäväksi kelle tahansa kivalle tyypille. Vaan sellaiselle joka tarvitsee apua ja tukea.
Quote from: planeta on 12.12.2011, 20:27:14Minä luulin, että niiden pitäisi oppia meidän kieltämme ja kulttuuriamme. Anteeksi.
Toki, ja mikäs sitä estää opettamasta niitä sen vapaaehtoistyön aikana. Jos mamua ei kiinnosta, niin kukaan ei pakota jatkamaan alkua pidemmälle. Ei välttämättä olisi muutenkaan huono asia, jos refleksiivisesti vähän kaikesta irrationaalista rasismia syyttävien kukkahattujen lisäksi tuollaisessa toiminnassa olisi järkevämpää porukkaa, jotka osaisivat selittää mitkä jutut kiristävät usein vannetta suomalaisten pään ympärillä ja miksi.
Jos siinä sivussa oppii itse jotain uudesta kielestä ja toisesta kulttuurista, niin eipä siitä ainakaan haittaa ole. Tietoa ja osaamista nekin ovat, vaikka käytännön hyöty voikin jäädä helposti siihen, että muutamalla eksoottisen kielen fraasilla ja kasalla nippelitietoa voi todistaa suvikselle olevansa jotain ihan muuta kuin se stereotyyppinen juntti Impivaarasta.
^Oman kokemukseni perusteella maahanmuuttajat haluavat oppia kieltä, ja kyllä yrittävät oppia. Pitää vaan sinnikkäästi pysytellä suomen kielessä, vaikka olisi "helppoa" vaihtaa esim. englantiin.
Ei se todellakaan niin mene, että jotkut "suvismokuttaja-tukihenkilöt" eivät yrittäisi tukea maahanmuuttajan suomenkielen oppimista.
Quote from: Farrow on 13.12.2011, 16:53:40
^Oman kokemukseni perusteella maahanmuuttajat haluavat oppia kieltä, ja kyllä yrittävät oppia. Pitää vaan sinnikkäästi pysytellä suomen kielessä, vaikka olisi "helppoa" vaihtaa esim. englantiin.
Ei se todellakaan niin mene, että jotkut "suvismokuttaja-tukihenkilöt" eivät yrittäisi tukea maahanmuuttajan suomenkielen oppimista.
Suomen kielen*
Ja Zahra Abdulla on surullisen kuuluisa esimerkki siitä, että vuosien chillailu Kelan rahoilla ei takaa kielitaitoa edes 16 vuoden päästä:
http://www.youtube.com/watch?v=37tnfp-2BoU
eiköhän nuivat lähdetä porukalla kaveeraamaan mamujen kanssa. Luonnollisesti me kerromme kavereillemme omat mielipiteet mm. maahanmuutosta, kaksoistandardeista sananvapaudesta, muistelemme aishan ikää silloin kun Mohammad nai hänet ja muuta.
Sillä, emmehän me ole epärehellisiä kavereillemme, emmehän?
Miten vapaaehtoinen ystävyys eroaa muusta ystävyydestä?
Vitsi kun olen lähdössä ulkomaille, niin ei varmaan onnistu. Saisinkohan minäkin vapaaehtoisen ystävän kohdemaassani, vai pitääkö määrätä joku siihen hommaan?
Quote from: Mursu on 13.12.2011, 17:27:20
Miten vapaaehtoinen ystävyys eroaa muusta ystävyydestä?
Se on voimavara.
Quote from: foobar on 13.12.2011, 17:37:19
Quote from: Mursu on 13.12.2011, 17:27:20
Miten vapaaehtoinen ystävyys eroaa muusta ystävyydestä?
Se on voimavara.
Huom: näkymätön sellainen.
Quote from: Mursu on 13.12.2011, 17:27:20
Miten vapaaehtoinen ystävyys eroaa muusta ystävyydestä?
Nk. vapaaehtoinen ystävyys ei perustu todelliseen ystävyyteen, vaan sen avulla halutaan moraalisäteillä. Siinä "ystävyyden" kohteinaolevia halutaan käyttää välineinä oman erinomaisuuden esiintuomiseen ja ylemmyyden näyttämiseen.
Quote from: Eino P. Keravalta on 13.12.2011, 18:06:29
Quote from: Mursu on 13.12.2011, 17:27:20
Miten vapaaehtoinen ystävyys eroaa muusta ystävyydestä?
Nk. vapaaehtoinen ystävyys ei perustu todelliseen ystävyyteen, vaan sen avulla halutaan moraalisäteillä. Siinä "ystävyyden" kohteinaolevia halutaan käyttää välineinä oman erinomaisuuden esiintuomiseen ja ylemmyyden näyttämiseen.
Väärin.
Voi olla vaikeaa uskoa, mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia että haluavat auttaa ihan vain auttamisen ilosta.
Tukihenkilönä toimiminen on tärkeää työtä. Mun mielestä ei ole järin fiksua dissata niitä jotka ovat valmiita auttamaan esim. vanhuksia, ongelmanuoria, vähävaraisia tai vaikkapa maahanmuuttajia. Niitä jotka täällä jo asuvat.
'Vapaaehtoinen'-sana tuossa on päivänselvää kaksoispuhetta. Koko lause olisi mielekkäämpi ilman tuota ilmaisua.
Itse muuten olen parin mamun ystävä. Eikä kukaan ole pakottanut, mutta ei minulla silti ole tarvetta korostaa että olen ystävä 'vapaaehtoisesti'.
Quote from: Farrow on 13.12.2011, 18:58:50
Quote from: Eino P. Keravalta on 13.12.2011, 18:06:29
Quote from: Mursu on 13.12.2011, 17:27:20
Miten vapaaehtoinen ystävyys eroaa muusta ystävyydestä?
Nk. vapaaehtoinen ystävyys ei perustu todelliseen ystävyyteen, vaan sen avulla halutaan moraalisäteillä. Siinä "ystävyyden" kohteinaolevia halutaan käyttää välineinä oman erinomaisuuden esiintuomiseen ja ylemmyyden näyttämiseen.
Väärin.
Voi olla vaikeaa uskoa, mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia että haluavat auttaa ihan vain auttamisen ilosta.
Tukihenkilönä toimiminen on tärkeää työtä. Mun mielestä ei ole järin fiksua dissata niitä jotka ovat valmiita auttamaan esim. vanhuksia, ongelmanuoria, vähävaraisia tai vaikkapa maahanmuuttajia. Niitä jotka täällä jo asuvat.
Minusta tällainen "vapaaehtoinen" ystävyys on vähän samanlainen asia kun laittaisi rahaa johonkin keräykseen. Saahan siitäkin auttamisen iloa, mutta todellisen auttamisen (tai vastaavasti ystävyyden) kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.
Quote from: wekkuli on 13.12.2011, 19:06:38
'Vapaaehtoinen'-sana tuossa on päivänselvää kaksoispuhetta. Koko lause olisi mielekkäämpi ilman tuota ilmaisua.
Itse muuten olen parin mamun ystävä. Eikä kukaan ole pakottanut, mutta ei minulla silti ole tarvetta korostaa että olen ystävä 'vapaaehtoisesti'.
Eikö vapaaehtoistyön käsite ole tuttu, vai mikä tökkii...?
Tietenkin kyse on melko eri asiasta kuin ns. "normaalista" ystävyydestä. On mullakin maahanmuuttajakavereita. Ja vapaaehtoistyö sitten ihan omanlaisensa kuvio.
Quote from: Farrow on 13.12.2011, 19:25:50
Tietenkin kyse on melko eri asiasta kuin ns. "normaalista" ystävyydestä.
?
Eikö mamun kanssa voi ystävystyä normaalisti?
Quote from: Farrow on 13.12.2011, 16:53:40
^Oman kokemukseni perusteella maahanmuuttajat haluavat oppia kieltä, ja kyllä yrittävät oppia. Pitää vaan sinnikkäästi pysytellä suomen kielessä, vaikka olisi "helppoa" vaihtaa esim. englantiin.
Ei se todellakaan niin mene, että jotkut "suvismokuttaja-tukihenkilöt" eivät yrittäisi tukea maahanmuuttajan suomenkielen oppimista.
Se kommenttini siitä, että kyllähän sitä suomen kieltä voi tuossa opettaa, oli suunnattu planetalle, jota ilmeisesti vähän jurppi ohjelman mainostaminen hienona tilaisuutena oppia eksoottisia kieliä. En epäile yhtään, etteivätkö kukkahattuisetkin tukihenkilöt parhaansa mukaan tukisi suomen oppimista - joitain härkäpäisempiä rkp:läisiä ehkä lukuunottamatta - mutta hiukan kyllä epäilen, että ennakkoluulot ja rasismi ovat näiden puheissa jotain sellaista pelkästä suomalaisten tietämättömyydestä ja ilkeydestä itsestään sikiävää pahuutta, jolle ei voi itse mitään, mutta tietenkään mitään niiden kaltaista ei tarvitse, ei kenties saakaan sietää. Jos tulija sitten menee tosissaan omaksumaan tuon asenteen, niin siitä ei ole kyllä mitään iloa kenellekään.
Quote from: Farrow on 13.12.2011, 18:58:50
Quote from: Eino P. Keravalta on 13.12.2011, 18:06:29
Quote from: Mursu on 13.12.2011, 17:27:20
Miten vapaaehtoinen ystävyys eroaa muusta ystävyydestä?
Nk. vapaaehtoinen ystävyys ei perustu todelliseen ystävyyteen, vaan sen avulla halutaan moraalisäteillä. Siinä "ystävyyden" kohteinaolevia halutaan käyttää välineinä oman erinomaisuuden esiintuomiseen ja ylemmyyden näyttämiseen.
Väärin.
Voi olla vaikeaa uskoa, mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia että haluavat auttaa ihan vain auttamisen ilosta.
Tukihenkilönä toimiminen on tärkeää työtä. Mun mielestä ei ole järin fiksua dissata niitä jotka ovat valmiita auttamaan esim. vanhuksia, ongelmanuoria, vähävaraisia tai vaikkapa maahanmuuttajia. Niitä jotka täällä jo asuvat.
Sori, jos dissasin avuliaita ihmisiä. Mutta ihmettelen, miksei vanhusten, vähävaraisten tai mamujen kanssa voi ystävystyä "luonnostaan", vaan tarvitaan jotain teennäisiä projekteja, joissa toinen on se avunantaja ja toinen se kohde. Tuollainen asetelma ei voi olla näkymättä ystävyydessä. Siksi antaisin ystävyyssuhteiden muodostua omalla painollaan jos ovat muodostuakseen. Sitäpaitsi miksi aina kantaväestön tulee muka olla aloitteellinen tällaisissa asioissa? Mikä estää mamua itseään pyrkimästä ystävyyssuhteisiin suomalaisten kanssa?
PS: Tuttavapiiriini kuuluu muslimimamu, mutta tämä ystävyys on syntynyt työelämässä luonnostaan eikä minkään mokuprojektin tuloksena.
Quote from: wekkuli on 13.12.2011, 19:31:38
Quote from: Farrow on 13.12.2011, 19:25:50
Tietenkin kyse on melko eri asiasta kuin ns. "normaalista" ystävyydestä.
?
Eikö mamun kanssa voi ystävystyä normaalisti?
Kuten itsekin tossa edellisessä viestissäni kerroin (luitko?) niin toki mulla on maahanmuuttajakavereita. Aika monella on.
Vapaaehtoistyö on eri asia.
Vastaus hölmöhköön kysymykseen: tietenkin voi!
Laitanpa nyt vielä ihan Wikipedialainauksen, kun niin monelle tuntuu olevan epäselvää tämä asia.
QuoteVapaaehtoistyö on yksittäisten ihmisten tai yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa, josta ei makseta rahallista vastiketta eli palkkaa. Sitä tehdään omasta vapaasta tahdosta, ilman pakkoa. Vapaaehtoistoiminnaksi ei myöskään lasketa toimintaa, jota pidetään velvollisuutena perhettä tai sukua kohtaan. Jotkut toimintaa organisoivat yhteisöt saattavat maksaa vapaaehtoimintaan osallistumisesta kulukorvauksia (esimerkiksi matkakorvauksia) Vapaaehtoistyötä voi tehdä kuka tahansa iästä ja asuinpaikasta riippumatta kykyjensä, aikataulunsa ja voimavarojensa mukaan. Kotimaan lisäksi vapaaehtoistyötä voi tehdä myös ulkomailla.
Suurella osalla järjestöjä ja seuroja on tarjolla vapaaehtoistoimintaa (esimerkiksi vanhusten ystäväpalvelu, puhelinpäivystys tai katupartiointi). Suomen Punainen Risti kuuluu Suomen suurempiin kansalaisjärjestöihin, jonka toiminnassa on mukana noin 45 000 vapaaehtoisjäsentä.
Vuosi 2011 on Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuosi, jota vietetään kaikissa EU-maissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaaehtoisty%C3%B6
Tämä on tällaista kerhotoimintaa?
Toiset käyvät ihan muissakin kerhoissa tavatakseen ihmisisä joten jos on hirmu kiinnostunut tapaamaan lehdessäkin mainostettua ihqua toiseutta, niin miksipä ei?
Ihmiset hankkivat monesti uusia harrasteita vaihtaessaan totaalisesti maisemaa ja muutenkin.
Itse en kaipaa olla vapaaehtoinen kerhoystävä, mutta koska se on vapaa ehtoista ja näin ollen ei kustanna suuremmin mitään niin minun puolestani tämä on ok.
Toisaalta onko tämä osoitus siitä että tulijoita on enemmän kuin meillä on varaa kotouttaa ja opastaa länsimaisen/suomalaisen yhteiskunnan säännöille?
Quote from: Eino P. Keravalta on 13.12.2011, 19:38:31
Quote from: Farrow on 13.12.2011, 18:58:50
Quote from: Eino P. Keravalta on 13.12.2011, 18:06:29
Quote from: Mursu on 13.12.2011, 17:27:20
Miten vapaaehtoinen ystävyys eroaa muusta ystävyydestä?
Nk. vapaaehtoinen ystävyys ei perustu todelliseen ystävyyteen, vaan sen avulla halutaan moraalisäteillä. Siinä "ystävyyden" kohteinaolevia halutaan käyttää välineinä oman erinomaisuuden esiintuomiseen ja ylemmyyden näyttämiseen.
Väärin.
Voi olla vaikeaa uskoa, mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia että haluavat auttaa ihan vain auttamisen ilosta.
Tukihenkilönä toimiminen on tärkeää työtä. Mun mielestä ei ole järin fiksua dissata niitä jotka ovat valmiita auttamaan esim. vanhuksia, ongelmanuoria, vähävaraisia tai vaikkapa maahanmuuttajia. Niitä jotka täällä jo asuvat.
Sori, jos dissasin avuliaita ihmisiä. Mutta ihmettelen, miksei vanhusten, vähävaraisten tai mamujen kanssa voi ystävystyä "luonnostaan", vaan tarvitaan jotain teennäisiä projekteja, joissa toinen on se avunantaja ja toinen se kohde. Tuollainen asetelma ei voi olla näkymättä ystävyydessä. Siksi antaisin ystävyyssuhteiden muodostua omalla painollaan jos ovat muodostuakseen. Sitäpaitsi miksi aina kantaväestön tulee muka olla aloitteellinen tällaisissa asioissa? Mikä estää mamua itseään pyrkimästä ystävyyssuhteisiin suomalaisten kanssa?
PS: Tuttavapiiriini kuuluu muslimimamu, mutta tämä ystävyys on syntynyt työelämässä luonnostaan eikä minkään mokuprojektin tuloksena.
Sinullekin toistan vielä: Kyllä voi. Tietenkin.
Ei kantaväestö pelkästään ole aina aloitteellinen tässä, vaan kyllähän maahanmuuttajat pyrkivät ystävyyssuhteisiin suomalaisten kanssa. Esim. koulu- ja työelämässä tämä hyvin näkyykin.
Edit: Tuntuu että kovin moni tässä ketjussa puuttuu sananmuotoihin, eikä käsitä että kyse on vapaaehtoistyöstä. Tarkoituksellaista tyhmyyttä..? :)
Mitähän vaihtoehtoja on olemassa vapaaehtoiselle ystävyydelle:
- Väkisin tuputettu ystävyys
- Pakotettu ystävyys
- Salaystävyys
- Kaukoystävyys
- Toispuoleinen ystävyys
- Tuntematon ystävyys
- Tekoystävyys
Keksikää lisää :facepalm:
Ystävyyden perusedellytys on mielestäni yhteiset intressit, ei henkilöiden maantieteellinen alkuperä. Jos yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ole, niin se on siinä.
Mieleeni tulee tällainen kauhukuva: joku sinisilmäinen maailmanparantajatyttönen saa ystäväkseen maahanmuuttajamiehen jostakin näistä "jos nainen meikkaa se haluaa munaa"-kulttuureista.
Quote from: planeta on 14.12.2011, 07:22:29
Kannatta erottaa kaksi asiaa: vapaaehtoinen tukihenkilötoiminta ja ystävyys.
Tukihenkilönä toiminen ei ole ystäväyyttä,vaikka se olisikin vapaaehtoista, palkatonta työtä. Siinä on ehkäpä vain pieni, mutta ammatillinen ote ja päämäärä, auttaa toista ihmistä tietyssä tilanteessa.
Minusta tämä on hyvä pointti. Minusta on todella kohtuutonta edellyttää etukäteen tukihenkilöä ystävystymään tuettavansa kanssa. Tukihenkilön toiminta ja velvollisuudet on helpompi rajata, kun taas ystävyys koetaan yleisesti avoimena piikkinä.
Kukkikset työntävät todellakin sormensa paskaan, mikäli he yrittävät hallinnollisilla toimilla hakea maahanmuuttajille ystäviä.
Quote from: Siili on 14.12.2011, 08:43:15
Quote from: planeta on 14.12.2011, 07:22:29
Kannatta erottaa kaksi asiaa: vapaaehtoinen tukihenkilötoiminta ja ystävyys.
Tukihenkilönä toiminen ei ole ystäväyyttä,vaikka se olisikin vapaaehtoista, palkatonta työtä. Siinä on ehkäpä vain pieni, mutta ammatillinen ote ja päämäärä, auttaa toista ihmistä tietyssä tilanteessa.
Minusta tämä on hyvä pointti. Minusta on todella kohtuutonta edellyttää etukäteen tukihenkilöä ystävystymään tuettavansa kanssa. Tukihenkilön toiminta ja velvollisuudet on helpompi rajata, kun taas ystävyys koetaan yleisesti avoimena piikkinä.
Kukkikset työntävät todellakin sormensa paskaan, mikäli he yrittävät hallinnollisilla toimilla hakea maahanmuuttajille ystäviä.
En tiedä mitä nuo "kukkikset" ovat ja mistä sellainen käsitys, että vapaaehtoistyötä tekisivät nimenomaan nämä ns. "kukkikset". Se on kuitenkin melkoisen väärä luulo, sillä vapaaehtoistyötä tekeviä on hyvin monenlaisia, aivan tavallisia ihmisiä, varmastikin niin PS:n, vihervasemmiston tai nukkuvien puolueen kannattajia.. Monen eri ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa. Useinhan esim. huumevalistustyötä tekevät he jotka ovat itse olleet joskus käyttäjiä. Olen myös havainnut, että ne joilla on itsellään esim. ollut nuorena ongelmia, tahtovat vanhemmalla iällään nuoria auttaa ja tukea. Itse kuulun tuohon kategoriaan, ehkäpä kaikkein selkeimmin. Mun "mokani" (ilmeisesti ainakin monien täällä kirjoittavien mielestä) on se, että vapaaehtoistyöni piiriin sattuvat kuulumaan kantaväestön lisäksi myös maahanmuuttajat. Se sitten tekee minusta "kukkiksen" tai jonkun hörhön maailmanparantajan..? Mun mielestä on aivan liian helppoa (ja hölmöä) leimata tolla tavalla, varsinkaan jos ei itsellä ole asiasta mitään kokemusta.
Joo, ystävyys sanana on tietenkin se mikä tässä (kai?) mättää, mutta sitä sanaa tossa nyt kuitenkin käytettiin (ehkä sen takia että saisi houkuteltua ihmisiä mukaan toimintaan, helpostilähestyttävämmin tms..). Vapaaehtoistyössä kuitenkin on selkeät rajat. Esim. minä en saa luovuttaa yhteystietojani niille joita "tuen", enkä saa olla vapaa-ajallani heihin yhteydessä. He eivät tiedä sukunimeäni jne. Tästä on tarkat säännöt. Mutta silloin kun olen läsnä, niin olen läsnä - heille. Kuuntelijana, tukihenkilönä, juttuseurana, you name it. Ihmiskontaktit ovat tärkeitä. Joillakin ihmisillä ei ole KETÄÄN. Yksinäisyys on tappavaa, uskokaa minua. Siinä ei auta mitkään sellaiset saivartelut että "eihän toi ole oikeaa ystävyyttä blaa blaa blaa...". Niin, ei välttämättä olekaan, mutta joillekin se voi olla tuki ja turva, henkireikä, jolla saavat itsensä elämänsyrjään ja yhteiskunnan jäseneksi kiinnitettyä.. Monta sellaista hyvää "tarinaa" olisi kerrottavana, toki myös päinvastaista (henkilö ei olekaan saanut itseään kammettua ylös.. itsemurha-aikeita sun muuta.. mitä nuorilla nyt saattaakaan mielessä olla ongelmineen).
Jonkinlaista humaania ymmärrystä tähän toivon, vaikka melko ilkeämielistä kritiikkiä tästä näköjään saa irti myöskin.
Ei kaikki aina ole "suvistelua" tai "mokutusta". Ei kannattaisi leimata.
Komppaan Farrow'ta siinä että tässä on tosiaan kyse vapaaehtoisesta toiminnasta. Ei ketään pakoteta ystäväksi kenellekään. Vaan ne voivat osallistua, jotka haluavat. Ja se oikea ystävystyminen tulee jos on tullakseen.
Kritisoin sen sijaan sitä (tässä uutisessa) että "maahanmuuttajat" on tavallaan niputettu samaan ryhmään apua kaipaavien vanhusten, vammaisten ja syrjäytymisuhassa olevien nuorten kanssa. Minusta "maahanmuuttaja" on tavallinen ihminen, joka pärjää yhteiskunnassamme omalla ahkeruudellaan eikä tarvitse moisia erityistoimenpiteitä. "Maahanmuuttajat" on viimeaikoina liitetty samaan sarjaan erityistoimenpiteitä, erityisapua kaipaavien ihmisryhmien kanssa, mikä on minusta väärin.
Uskon että "maahanmuuttajat" kykenevät itse löytämään ystäviä ja toimimaan maassamme, sekä integroitumaan ja oppimaan miten täällä on tapana toimia. Vai pitäisikö pikkuhiljaa alkaa käyttää oikeita sanoja, tarkempia ilmaisuja, eikä yleissanaa "maahanmuuttaja", joka on todella heterogeeninen ryhmä ihmisiä? Onko tässä kenties kyse jostain toisesta porukasta, jolla on ongelmia Suomessa?
Ja olen itse ollut maahanmuuttajana toisessa maassa, jossa ulkonäköni erosi paikallisista, vaikkakaan ei merkittävästi. Toki kohtasin ennakkoluuloja, mutta en lannistunut niistä vaan jatkoin omaa elämääni uudessa maassa opetellen (ja äimistellenkin) maan kieltä ja sen tapoja. Siinä samalla kun paikalliset tajusivat että en ole sellainen kuin he luulevat (opin kieltä ja he tutustuivat minuun), sain ystäviä ja minut hyväksyttiin joukkoon. Minulle jopa äimisteltiin "maahanmuuttajien" törkeää käytöstä vaikka olin itsekin "maahanmuuttaja".
Elemosina, kiitos asiallisesta kommentistasi.
Joo, tuo on totta (myös muualla kuin tässä keskustelussa), että termi "maahanmuuttaja" on ongelmallinen. Aina pitäisi muistaa tarkentaa, eikä olettaa mitään. Monille kun tuo termi tuntuu olevan synonyymi erästä tiettyä uskontoa ja kulttuuria edustaville... Vaikka sen ei noin tulisi olla. Vaan sitten pitää tarkentaa, jos tarkoittaa jotain tietynlaista tai tietyntaustaista maahanmuuttajaa - ja vielä kerran tarkentaa, jos tarkoittaa jotain erityispiirrettä tai - ongelmaa joka jollakin tietyllä maahanmuuttajalla saattaa olla.
Ei voi sellaisenaan rinnastaa vanhuksiin, vammaisiin yms. mutta fakta on tietenkin se, että monien maahanmuuttajienKIN parissa on erityistarpeita ja -ongelmia. Omanlaisiaan. Toiset tarvitsevat tukea enemmän kuin toiset, se lienee selvää, varsinkin hyvin erilaisesta kulttuurista tulleet. Tilanne olisi melko mahdoton, jos heidät jätettäisiin täysin oman onnensa nojaan (halusimme tai emme). Olen minäkin ulkomailla asunut enkä tukihenkilöä tms. tarvinnut, mutta sellainen maahanmuuttajuus on kuitenkin melko erilaista kuin esim. turvapaikkaa hakevilla.
Ehkä kuitenkin ihan hyvä mainita että kyse on nimenomaan maahanmuuttajien parissa tehtävästä vapaaehtoistyöstä, koska se jo antaa käsityksen mahdollisista työssä huomioonotettavista asioista (mahdolliset kieli-, uskonto- ja kulttuurierot, yms)?
Quote from: Farrow on 14.12.2011, 10:47:09
Aina pitäisi muistaa tarkentaa, eikä olettaa mitään. Monille kun tuo termi tuntuu olevan synonyymi erästä tiettyä uskontoa ja kulttuuria edustaville... Vaikka sen ei noin tulisi olla.
Se johtuu siitä, että niitä muita maahanmuuttajia pidetään joko omanmaalaisinaan tai sitten ihan vain suomalaisina. "Maahanmuuttaja" on latautunut käsite joka tarkoittaa suunnilleen "elätti, rikollinen tai huijari".
Minusta tässä nyt ollaan vähän tarpeettoman ilkeitä, luultavasti refleksinä. En ole koskaan tuollaista toimintaa tehnyt, mutta kuvittelisi sitä ihmisen sopeutuvan paremmin ja aiheuttavan vähemmän ongelmia jos on jotain inhimillistä kontaktia lähiympäristöönsä. Laitoksiin kuolemaa odottamaan kyörätyt vanhukset käyvät monesti sääliksi, samalla tavoin se tunti pari juttelua jostain joutavastakin voi piristää jossei ole muita ihmisiä jolle puhua. Toisaalta sitten on helpompaa päästä niiden vanhusten/mamujen/narkkarien seuraan jossei suoraan paukkaa sinne laitokseen vaan ottaa yhteyttä jonkun tuollaisen luotettavan organisaation kautta. Syyt lienevät ilmeisiä.
On selvää, että tämä vapaaehtoisen ystävyyden projekti koskee "integraatiohaasteellisia" mamuja eli suomeksi haittamamuja. Sopeutumiskykyinen mamu osaa solmia itse kontaktiverkostonsa eikä hänen kohdallaan "mamuus" ole enää mikään pointti, jota pitää korostaa.
Haittamamuja on järjetöntä ottaa enää ensimmäistäkään maahan, mutta sinällään tässä vapaaehtoisen ystävyyden projektissa ei ole mitään moitittavaa. Jos joku haluaa tutustua mamuun, niin se on hienoa ja varmasti voi edistää mamun sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
Quote from: Farrow on 14.12.2011, 10:47:09
Ehkä kuitenkin ihan hyvä mainita että kyse on nimenomaan maahanmuuttajien parissa tehtävästä vapaaehtoistyöstä, koska se jo antaa käsityksen mahdollisista työssä huomioonotettavista asioista (mahdolliset kieli-, uskonto- ja kulttuurierot, yms)?
Kirjoitin itse huolimattomasti aiemmassa viestissäni. (tämä jatkuva pimeys ulkona...en pysy näköjään skarppina)
Siis tietenkin uutisessa pitää mainita keille tätä vapaaehtoisen ystävän tukea haetaan. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kritisoida sitä median tapaa käyttää maahanmuuttaja-sanaa luokittelemaan todella erilaista porukkaa yhden nimikkeen alle. Minusta se on väärin ja siitä pitäisi pyrkiä eroon. Media käyttää hyväksi sanaa "maahanmuuttaja" niin hyvässä kuin pahassakin. Meni vähän OT:ksi mutta ajattelin tarkentaa.
Farrow, toivottavasti sinulla on paljon karmapisteitä. Niillä saa vapaaehtoistyötä, kiikkustuolin heijaajaa ja mukavien juttelijaa kun elämä käy raskaaksi.
Etköhän ole tehnyt selväksi pointtisi. Meillä tässä on ongelmana mamujen asettaminen eriarvoiseen asemaan. Kai se pitäisi pikkuhiljaa ymmärtää?
Koulutukset alkavat helmikuussa 2012. Kannattaa ilmoittautua jo nyt!
Ai, oikein täytyy koulutusruljanssi läpikäydä, että olet virallistettu Mamu kaveri.
Minulle vain riittää tämä yksi ja ainoa epävirallistettu!
Joka maksaa veronsa Suomeen. Kuitit on nähty
Naisystäväni käy itse kerran viikossa suomenkielen tunneilla. Ratkottu on tehtäviä/kotiläksyjä yhdessä.
Enpä taida olla "auktorisoitu" Mamu frendi? Ei sillä väliä.
Ruoka- musiikki- tapakulttuuriin on jo tutustuttu puolin ja toisin, jo aikoja sitten. Ja illman minkäänlaista koulutusta, lllman mokua.
Voin vain sanoa sen, että alkuruoaksi kylmäsavuporokeitto maistuu aasialaisille ja possunlihapihvitkin. Yhtä hyvin heidän keittiönsä eväät maistuvat minulle.
Ehkä tulinen chili ei sittenkään.
Mihin hittoon tarvitaan jotain hemmetin koulutusta?
Jokainen toki jo tietää sen, että Zsombuusi syödään oikealla handulla ja vasemmalla kädellä tehdään paskapaperin ja saippuan puutteesa jotain muuta?
Tällä tarkoitan erikoisryhmää, joka todella tarvitsee erikoiskoulutusta.
Veitsi ja haarukka, sekä syömäpuikotkin on jo keksitty ammoisia aikoja sitten,
Monikulttuuri Erikoisasiantuntijasuojatyöläisillä näyttää olevan työpulaa, ellei jopa karjuvaa työvoimapulaa?
Muut businekset meneekin vakaata 85 asteen kulmassa syöksypersmäkeä alaspäin!?
No, minun kulttuuritapahtumani eteni sopuisasti 5.12.2011.
Ja virallisten seremonioiden jälkeen, nautin leppoisasta seurustelusta, ruuasta sekä ilmapiiristä, jossa en tuntenut olevani VIERAS, vain OMA ITSENI ja SUOMALAINEN! Vieläpä ylpeä siitä!
Ei mitään "bätrefolk" juttua. Illman tuohivirsuja.
Tuota kehitysmaan tarjoamaa luomuviiniäkin maistoin pari hömpsyä palanpainikkeeksi. Tarjolla oli kaikille halukkaille muutakn.
Kestittiinpä Me omatoimimonikultturistit oho!mennen Illman valdea about 350 henkiliöä.
Seuraavana päivänä olikin sitten toiset kutsut, joihin me, joka ikinen sorkka, osallistuimme, kullekin jyvitetylllä osuudellamme, johon ei sanansijaa maksajalla ole, ekä asetetua rajaakaan?
:flowerhat: :facepalm:
Kysymys yleistietonarkkareille:
Päivämäärä 5.12 AD 2011 on, = mitä?
Vihje epävirallisesti suomennettuna:
HMH PhKumipallo.
Vastaukset voi lähettää vaikka suoraan peräkammarin puolelle, tänne tai privana.
Ugh!
Otsikkoon vastatakseni: en lähde, en ainakaan vapaaehtoisesti, ja pakottaa voi yrittää.
Quote from: Marius on 15.12.2011, 03:22:17
Otsikkoon vastatakseni: en lähde, en ainakaan vapaaehtoisesti, ja pakottaa voi yrittää.
Nuiva olet, jos et lähde..
"Toiset tarvitsevat tukea enemmän kuin toiset, se lienee selvää, varsinkin hyvin erilaisesta kulttuurista tulleet. Tilanne olisi melko mahdoton, jos heidät jätettäisiin täysin oman onnensa nojaan (halusimme tai emme). Olen minäkin ulkomailla asunut enkä tukihenkilöä tms. tarvinnut, mutta sellainen maahanmuuttajuus on kuitenkin melko erilaista kuin esim. turvapaikkaa hakevilla"
Olen, erittäin erilaisesta "kultuurista", kotoisin, kuin sinä Farrow, sinun kirjoituksistasi paistaa läpi, pyyteetön, sallimus, mitä enemmän, muualta tulleita, sitä enemmän tukea, olet pyhittänyt elämäsi mokutukselle, jos joskus ajat "ilmeisesti", polkupyörällä, kyläsaarenkadulla, niin tule juttelemaan, saat burgerin-
Quote from: P on 15.12.2011, 03:36:52
Quote from: Marius on 15.12.2011, 03:22:17
Otsikkoon vastatakseni: en lähde, en ainakaan vapaaehtoisesti, ja pakottaa voi yrittää.
Nuiva olet, jos et lähde..
Tää juttu nyt on niin, että minä en suinkaan ole nuiva, vaan olen r.....i, tehtäköön tämä selväksi.
Olen omaa mieltäni, toistaiseksi vapaahkossa maassa, en syrji ketään enkä sellaiseen pyri, mutta mielipiteeni pidän ominani, ja ne eivät ole nuivia, vaan jotain aivan muuta. Olen
realisti, kaikin tavoin, ja näillä mennään.
Quote from: Marius on 15.12.2011, 03:22:17
Otsikkoon vastatakseni: en lähde, en ainakaan vapaaehtoisesti, ja pakottaa voi yrittää.
Marius, näinhän tämä juttu menee, oikeasti.
Senkin vastarannan kiiski.
Ellet lähde, netti poikki, kännykkä vaikenee, työpaikkasi saneerataan, pankkitilisi ryövätään ja suljjetaan!
Joten varovaisuutta.
Tietty kannattaa olla mukana lisäämässä SDP-KOK-VAS-VIHR ja mitä vittuja rkp:tä nuo o(li)vatkaan, joiden raketamaTULEVAISUUS on e.m. ryhmien päätösten myötä vain kansallemme aiheuttanut HUOLIA!
Niin? KETKÄ ovat oikeasti tämän KÄÄRMESOPAN reseptin valmistneet?
Ehkäpä jo jo vihdoin katsotaan ja keskustellaan muustakin, kuin TV :n tanssia tähteitten kanssa?
Tuohan on hyvä ajatus ja varmasti edesauttaa maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan. Ei varmastikaan sovi useimpien ihmisten aikatauluihin, mutta pakkohan tässä maailmassa ei ole kuin köyhän kuolla, ja varmasti on niitäkin, joilla aikaa ja halua on. Luulisi olevan arvokasta ja isänmaallista vapaaehtoistyötä monelle hommalaisellekin, kun se joukkokarkoitus-vaihtoehto ei välttämättä ole ihan suurella kiireellä toteutumassa. Suosittelen!
Quote from: Rekka-Pena on 13.12.2011, 16:55:44
Ja Zahra Abdulla on surullisen kuuluisa esimerkki siitä, että vuosien chillailu Kelan rahoilla ei takaa kielitaitoa edes 16 vuoden päästä:
http://www.youtube.com/watch?v=37tnfp-2BoU
Eikö hän olekaan ent. pakolainen, kuinka hän kaikista vaarallisimpaan aikaan lomailee maassa, josta tuli joskus pakolaisena? Miksi tuohon vaaralliseen maahan ei voi poliisi karkottaa rikollisia, joiden tutkimuspöytäkirjoista voisi päällystää kauppatori.
Toisaalta voisin lähteäkin opettamaan maahanmuuttajia oikeille raiteille ja luopumaan vääristä uskomuksistaan ja huonoista tavoistaan. Voisi soluttautua ystävänä vaikuttamaan... ties vaikka länsimaisuuteen kääntyneistä tulisi sitten okeita ystäviä...
täytyykin harkita. ;)
Meillä on aikanaan ollut sellainen "vapaaehtoiskaveri" josta sitten tuli ihan oikeakin kaveri. Minusta koko touhu oli aika hyödyllistä ja mielenkiintoista, tosin tämä varmaan riippuisi aika monesta asiasta, esim. henkilökemiasta ja siitä onko tyypeillä mitään yhteistä kieltä.
Mitä tulee siihen että voihan maahanmuuttajalla olla suomalaisia kavereita muutenkin: voi toki, mutta niitä alkaa tulla siinä vaiheessa jolloin ihminen ei enää tarvitsekään sellaista vaapaehtoistyötä.
Quote from: Farrow on 14.12.2011, 09:11:39
Joo, ystävyys sanana on tietenkin se mikä tässä (kai?) mättää, mutta sitä sanaa tossa nyt kuitenkin käytettiin (ehkä sen takia että saisi houkuteltua ihmisiä mukaan toimintaan, helpostilähestyttävämmin tms..). Vapaaehtoistyössä kuitenkin on selkeät rajat. Esim. minä en saa luovuttaa yhteystietojani niille joita "tuen", enkä saa olla vapaa-ajallani heihin yhteydessä. He eivät tiedä sukunimeäni jne.
Jos toiminnassa on tuollaisia, sinänsä varmasti järkeviä, rajoituksia, "ystävyydestä" on todellakin turha puhua. Näiden rajoitusten tarkoituksena on todennäköisesti estää etukäteen se, ettei tuettava riipustautuisi liikaa "ystävään". Myös puihin mennyt tukiprojekti on helpompi purkaa, kun henkilö- ja kontaktitietoja ei ole saatavilla.
Kaiken kaikkiaan olisi hyvä, että tällaisenkin tukitoiminnan yhteydessä asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.
Quote from: Farrow on 14.12.2011, 09:11:39
Vapaaehtoistyössä kuitenkin on selkeät rajat. Esim. minä en saa luovuttaa yhteystietojani niille joita "tuen", enkä saa olla vapaa-ajallani heihin yhteydessä. He eivät tiedä sukunimeäni jne. Tästä on tarkat säännöt. Mutta silloin kun olen läsnä, niin olen läsnä - heille. Kuuntelijana, tukihenkilönä, juttuseurana, you name it. Ihmiskontaktit ovat tärkeitä. Joillakin ihmisillä ei ole KETÄÄN. Yksinäisyys on tappavaa, uskokaa minua.
Kiitos, Farrow. Turhaa leimaamista olet mielestäni saanut osaksesi.
Kaikilla ei todellakaan ole kykyä, voimia, taitoa etc. hankkia itse ihmissuhteita, vaikka he niitä tarvitsevatkin. Monilla on vilpitön halu auttaa ja samalla kartuttaa kokemuksiaan. En tajua, mitä väärää tai vaarallista sellaisessa on. Jos joku haluaa vapaaehtoisesti tutustua vaikkapa kehitysvammaiseen, vanhukseen, yksinäiseen lapseen tai mamuun, hyvä.
Minusta tuollainen tukihenkilökurssitus on tärkeää myös ja juuri siksi, että tukihenkilö oppii pitämään omat rajansa.
(En tosin tajua, miksi yhteydessä ei voi olla vapaa-ajalla -- työajallako sitten? Tai jos mitään yhteystietoja ei voi luovuttaa. Kulkeeko tapaaamisista sopiminen siis aina jonkin kolmannen osapuolen kautta?)
Quote from: ajuha on 15.12.2011, 03:43:00
Olen, erittäin erilaisesta "kultuurista", kotoisin, kuin sinä Farrow, sinun kirjoituksistasi paistaa läpi, pyyteetön, sallimus, mitä enemmän, muualta tulleita, sitä enemmän tukea, olet pyhittänyt elämäsi mokutukselle, jos joskus ajat "ilmeisesti", polkupyörällä, kyläsaarenkadulla, niin tule juttelemaan, saat burgerin-
Hmm, mä en tiedä mitä leimaa (ja miksi?) muhun yrität luoda, ajuha. Se tuntuu kuitenkin olevan sellainen leima joka ei vastaa totuutta ollenkaan. Pyörällä Kyläsaarenkadulla..? What..? :D Burgerin? Siis kuvitteletko mun olevan polkupyöräilevä hippi joka syö vaan kasvisruokaa tms. ja "mokuttaa" 24/7? Voi miten väärässä oletkaan (on mussa toki hippipiirteenikin, mutta kyllä mä olen ihan tavallinen keskiluokkainen työssäkäyvä nainen, joka kannattaa tiukennuksia maahanmuuttopolitiikkaan..)
Mitä ihmettä tuokin oikein tarkoittaa, että olen "pyhittänyt elämäni mokutukselle"? En kertakaikkiaan ymmärrä asennettasi, tai sitä että koet jotenkin "vääränä" sen mitä teen. Eli vapaaehtoistyötä jossa avun tarvitsijoina sattuu olemaan kantaväestön lisäksi
myös niitä maahanmuuttajia. En ymmärrä miksi se herättää sussa tollasen reaktion.
Noh, turhaan mä kai sulle kommentoin...
Quote from: Malla on 15.12.2011, 09:21:48
Kiitos, Farrow. Turhaa leimaamista olet mielestäni saanut osaksesi.
Kaikilla ei todellakaan ole kykyä, voimia, taitoa etc. hankkia itse ihmissuhteita, vaikka he niitä tarvitsevatkin. Monilla on vilpitön halu auttaa ja samalla kartuttaa kokemuksiaan. En tajua, mitä väärää tai vaarallista sellaisessa on. Jos joku haluaa vapaaehtoisesti tutustua vaikkapa kehitysvammaiseen, vanhukseen, yksinäiseen lapseen tai mamuun, hyvä.
Minusta tuollainen tukihenkilökurssitus on tärkeää myös ja juuri siksi, että tukihenkilö oppii pitämään omat rajansa.
(En tosin tajua, miksi yhteydessä ei voi olla vapaa-ajalla -- työajallako sitten? Tai jos mitään yhteystietoja ei voi luovuttaa. Kulkeeko tapaaamisista sopiminen siis aina jonkin kolmannen osapuolen kautta?)
No, itselläni tilanne on sellainen että on olemassa tila/paikka, jossa käyn vapaaehtoistyötäni tekemässä. En siis sovi yksilötapaamisia kenenkään kanssa, vaan tää on enemmän ryhmätoimintaa.
Mutta kaverini joka on tukihenkilönä eräälle yksittäiselle maahanmuuttajanaiselle, kertoi että tapaamisista sopiminen tosiaan kulkee aina kolmannen osapuolen kautta. Muuten voi olla vaikeaa tehdä rajauksia yhteydenpidolle ja tuelle, ja tosiaan, avuntarvitsija saattaa tällöin liikaakin tukeutua (soitella, olla yhteydessä tms). Kaverillani tilanne siis se, että henkilö jota hän tukee, ei ole ollut kauaa Suomessa, on raskaana ja tarvitsee apua ja kuuntelijaa mm. neuvola-asioissa sun muissa. Hänellä ei ole vielä kovin paljoa kontakteja täällä. Suomea opettelee innokkaasti.
Ja kyllä nuo asiat täytyy pitää erillään: vapaaehtoistyö ja oikea ystävyys. Sitten kun/jos lopettaa tukihenkilönä olemisen, voi sen jälkeen toki ihan mielin määrin olla yhteydessä, jos kokee että haluaa oikeastikin olla ystävä - ilman mitään kolmatta osapuolta.
No jaa, löytyisiköhän aasialaisperäistä maahanmuuttajaperhettä, jolla olisi 18-vuotias tahi hieman vanhempi tytär...? ^^
Edit: joku keksikin jo melkein saman. ;D
QuoteKotouttaja kaipaa naapurihenkeä
Naapurit voivat opettaa maahanmuuttajille millaisia ovat maan tavat, uskoo Väestöliiton maahanmuuttoasioiden päällikkö Anne Alitolppa-Niitamo.
Sonja Saarikoski
Anne Alitolppa-Niitamon kiinnostus maahanmuuttoasioita kohtaan syttyi Ruotsissa, jossa hän oli opiskelemassa 1970-luvulla.
Maahanmuuttaja? Keneen sillä edes viitataan? Väestöliiton monikulttuurisuusasioiden päällikkö Anne Alitolppa-Niitamo aloittaa tästä, kun aletaan puhua maahanmuuttajiin liittyvistä asioista.
"Kokemukseni mukaan ihmisillä tulee maahanmuuttajasta mieleen useimmiten huntupäinen somalinainen. Pitää muistaa, että 65 prosenttia Suomen maahanmuuttajista on Euroopan mantereelta", Alitolppa-Niitamo sanoo.
Työssään Väestöliitossa Alitolppa-Niitamo keskittyy erityisesti maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyviin kysymyksiin. Kotouttamistoimilla pyritään siihen, että Suomeen tuleva maahanmuuttaja saisi tasa-arvoiset mahdollisuudet uudessa kotimaassaan ja löytäisi paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Alitolppa-Niitamo kertoo, että käytännössä kotouttaminen tarkoittaa useimpien kohdalla lähinnä kielikurssia. Halu mennä eteenpäin on kova.
"Ihmiset tulevat tänne paremman elämän toivossa ja haluavat parantaa omaa elintasoaan menemällä töihin."
Maahanmuuttaja Anne Alitolppa-Niitamosta tuli 18-vuotiaana. Hän muutti Ruotsiin miettimään, mitä haluaisi elämässään tehdä. Välivuosi venyi. Alitolppa-Niitamo opetteli ruotsin tekemällä töitä päiväkodissa ja vanhusten parissa. Viisi vuotta myöhemmin hän palasi Suomeen kandidaatin paperit taskussaan.
"Kiinnostukseni maahanmuuttoasioita kohtaan syttyi Ruotsissa. Siellä oli jo 70-luvulla paljon maahanmuuttajia varsinkin Etelä-Euroopasta."
Maahanmuutossa Alitolppa-Niitamoa kiinnostaa erityisesti juurettomuuden kokemus ja ulkopuolisuuden tunne, joka siihen liittyy. "Suomessakin muuttoliike voimistuu koko ajan kaupungistumisen myötä. Ihmiset muuttavat uuteen kaupunkiin niin, etteivät tunne ketään. Toiseen maahan muuttavan kokemus on samanlainen, mutta kielimuuri, kulttuurierot ja mahdollinen syrjintä tekevät siitä vielä voimakkaamman."
Ruotsista kotiuduttuaan Alitolppa-Niitamo jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa ja myöhemmin Columbia Universityssä New Yorkissa. Mukaan lähtivät aviomies ja pieni tytär.
"Yhdysvalloissa oli helppoa olla maahanmuuttaja. Asuimme siellä viidessä paikassa ja kaikkialla naapurit tulivat tervehtimään. Siellä on niin pitkä maahanmuuton perinne, että ihmiset ovat tottuneet."
Columbia Universityssä aloittamansa väitöskirjan Alitolppa-Niitamo viimeisteli Väestöliiton tutkimusyksikössä. Maahanmuuttajalasten kouluttautumista käsittelevän väitöskirjan pohjalta jatkuneesta projektista sai alkunsa Väestöliiton monikulttuurisuusosasto. Nyt osastolla työskentelee Alitolppa-Niitamon lisäksi kuusi eri taustoista tulevaa työntekijää.
Maahanmuuttoon liittyvä keskustelu on herättänyt voimakkaita tunteita Suomessa. Helsingin Sanomissa 12. marraskuuta julkaistu rasismigallup kertoo, että enemmistö suomalaisista pitää Suomea vähintäänkin melko rasistisena maana. Alitolppa-Niitamon mielestä maahanmuuttoon kohdistuva kritiikki ja rasismi menevät välillä keskustelussa sekaisin.
"Pelkkä kritiikki ei ole rasismia. Mutta siinä vaiheessa, kun ihminen on tullut Suomeen, on häntä kohdeltava tasa-arvoisena yhteiskunnan jäsenenä. On myös rehellistä tunnustaa, että globaalissa maailmassa muuttoliike on tosiasia."
Erityisesti joidenkin perussuomalaisten kansanedustajien kannanotot ovat herättäneet pohdintaa, onko puolueessa havaittavissa viitteitä rasismista. Alitolppa-Niitamo ei lähde asiaa arvioimaan, vaan toivoisi keskusteluun avoimuutta ja dialogisuutta.
"En halua asettua mihinkään leiriin ja luokitella perussuomalaisia, sillä silloin olisin väärässä. Siihenkin joukkoon mahtuu monenlaisia ihmisiä."
Suomeen Anne Alitolppa-Niitamo kaipaa Yhdysvalloissa kohtaamaansa naapurikulttuuria.
"Suomessa painotetaan maassa maan tavalla -asennetta. Mutta miten maahanmuuttajat voisivat oppia tavoille, jos heitä ei oteta mihinkään mukaan? Suurin osa maahanmuuttajista haluaisi tutustua paikallisiin ihmisiin ja oppia heidän kulttuuristaan."
http://www.hs.fi/verkkolehti/ihmiset/artikkeli/Kotouttaja+kaipaa+naapurihenke%C3%A4/1135270039166
Quote from: Outo olio on 13.12.2011, 21:33:49
Mieleeni tulee tällainen kauhukuva: joku sinisilmäinen maailmanparantajatyttönen saa ystäväkseen maahanmuuttajamiehen jostakin näistä "jos nainen meikkaa se haluaa munaa"-kulttuureista.
Ei ole kauhukuva. Vapaaehtoistoimintaa.
Quotehttp://www.hs.fi/verkkolehti/ihmiset/artikkeli/Kotouttaja+kaipaa+naapurihenke%C3%A4/1135270039166
QuoteAlli Paasikiven säätiö palkitsi Anne Alitolppa-Niitamon
Väestöliiton Monikulttuurisen osaamiskeskuksen päällikkö Anne Alitolppa-Niitamo on saanut Alli Paasikiven säätiön 10 000 euron arvoisen tunnustuspalkinnon. Palkinto jaettiin säätiön 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 4. joulukuuta Helsingissä järjestetyssä vaikuttajaseminaarissa.
Anne Alitolppa-Niitamo palkittiin Suomeen muuttaneiden perheiden ja erityisesti nuorten hyvinvointia edistävästä menestyksellisestä toiminnasta. Taustalla on hänen vuonna 2004 valmistunut väitöstutkimuksensa, jossa hän selvitti osallistuvaan havainnointiin perustuvassa antropologisessa tutkimuksessa somalinuorten kouluttautumisen edellytyksiä pääkaupunkiseudulla 1990-luvun lopussa.
Tutkimus osoitti, että 1990-luvulla Suomeen saapuneet somalinuoret olivat kohdanneet monia haasteita sekä omassa perheessään, koulussa että laajemmin yhteiskunnassa. Syrjintä ja rasismi yhteiskunnassa, koulujen joustamattomat käytännöt ja maahanmuuton aiheuttama hämmennys perheissä tekivät näistä nuorista 'jäänmurtajia', jotka joutuivat itse etsimään paikkansa ja roolinsa uudessa yhteiskunnassa. Kotoutuessaan Suomeen he kohtasivat erityisen paljon esteitä.
Tutkimuksen myötä Anne Alitolppa-Niitamo ymmärsi vanhempien vaikeudet, neuvottomuuden jopa voimattomuuden toimia lastensa parhaaksi vieraassa kulttuurissa.
Anne Alitolppa-Niitamon aloitteesta ja johdolla käynnistettiin Väestöliitossa pian 10 vuotta sitten Kotipuu-hanke, josta on vuosien saatossa kasvanut Monikulttuurinen osaamiskeskus. Se antaa opetus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille koulutusta, konsultaatiota, uusia toimintamalleja sekä materiaalia. Lisäksi Osaamiskeskuksessa toimii maahanmuuttajanaisten työllistymistä ja voimaantumista edistävä Womento-hanke. Osaamiskeskuksessa työskentelee nykyisin yhdeksän henkilöä.
Palkinnon luovuttivat säätiön puheenjohtaja Jouko Hulkko ja varapuheenjohtaja Marjatta Väänänen.
Väestöliitto (http://www.vaestoliitto.fi/?x27375=2075826) 10.12.2012
Quote from: Roope on 11.12.2012, 14:18:16
Tutkimus osoitti, että 1990-luvulla Suomeen saapuneet somalinuoret olivat kohdanneet monia haasteita sekä omassa perheessään, koulussa että laajemmin yhteiskunnassa. Syrjintä ja rasismi yhteiskunnassa, koulujen joustamattomat käytännöt ja maahanmuuton aiheuttama hämmennys perheissä tekivät näistä nuorista 'jäänmurtajia', jotka joutuivat itse etsimään paikkansa ja roolinsa uudessa yhteiskunnassa. Kotoutuessaan Suomeen he kohtasivat erityisen paljon esteitä.
Mitä ovat ne koulujen joustamattomat käytännöt, jotka estävät innovatiivisien ja ahkerien somalilapsosten etenemisen yhteiskunnassa? Kouluun pitää tulla ajoissa, tuntisuunitelmaa noudattaa ja vielä pitäisi ne hyväksytyt arvosanatkin saada? Vaadin vastauksia.
QuoteVäestöliiton Monikulttuurisen osaamiskeskuksen päällikkö Anne Alitolppa-Niitamo
Kuin jokin Kummelin virastohahmo.. :roll:
Nykyään nämä vaan eivät ole sketsejä enää. :-\
Quote from: Nuivake on 12.12.2011, 20:24:22
Näinköhän 18-30v naispuolinen maahanmuuttaja tarvitsisi minun seuraani?
Tiedän, että auttaville naisille on Helsingissä suositeltu tämäntapaisiin tehtäviin nimenomaan naispuolisten maahanmuuttajien auttamista. Näin siksi, että kokemus on on osoittanut että naisen auttaessa miehiä on helposti syntynyt erilaisia väärinkäsityksiä ja hankaluuksia. Jotkut ovat jopa alkaneet pelätä.
QuoteKotoutuessaan Suomeen he kohtasivat erityisen paljon esteitä.
No onneksi ovat kotoutuneet. (Toivottavasti edellä olevan lauseen ei tarvitse olla tosiasioiden valossa sarkastinen heitto.)
Nuo koulun joustamattomat käytännöt osuivat minunkin silmään. Sanavalinta antaa mielikuvan, että koulun käytännöt ovat olleet huonot. Huonot kenelle ja millä tavalla? Ovatko koulun joustamattomat käytännöt estäneet tai heikentäneet kotoutumista vai esimerkiksi oman kultuuri-identiteetin vaalintaa? Jos suomalaisen koulun käytännöt ovat huonontaneet suomalaiseen kultuuriin sopeutumista, niin haluaisin todellakin nähdä perustelut.
Quote from: Blanc73 on 11.12.2012, 14:28:06
Quote from: Roope on 11.12.2012, 14:18:16
Tutkimus osoitti, että 1990-luvulla Suomeen saapuneet somalinuoret olivat kohdanneet monia haasteita sekä omassa perheessään, koulussa että laajemmin yhteiskunnassa. Syrjintä ja rasismi yhteiskunnassa, koulujen joustamattomat käytännöt ja maahanmuuton aiheuttama hämmennys perheissä tekivät näistä nuorista 'jäänmurtajia', jotka joutuivat itse etsimään paikkansa ja roolinsa uudessa yhteiskunnassa. Kotoutuessaan Suomeen he kohtasivat erityisen paljon esteitä.
Mitä ovat ne koulujen joustamattomat käytännöt, jotka estävät innovatiivisien ja ahkerien somalilapsosten etenemisen yhteiskunnassa? Kouluun pitää tulla ajoissa, tuntisuunitelmaa noudattaa ja vielä pitäisi ne hyväksytyt arvosanatkin saada? Vaadin vastauksia.
Outo juttu; mihin ikinä somalit menevätkään, he kohtaavat erityisiä esteitä. Joku voisi tehdä johtopäätöksen, että esteet johtuvat heidän omista joustamattomista käytännöistään eikä suinkaan kaikkien muiden joustamattomista käytännöistä. Mutta kun somalit halutaan uhriuttaa, niin kehitellään kaikkein järjettömin johtopäätös ja palkitaan se apurahalla.
Tässähän olisi nyt mahdollisuus auttaa kotoutumishaluisia mamuja, vähentää maahanmuuton ongelmia ja auttaa oikeasti rakentamaan parempaa tulevaisuutta, mutta asenne onkin yleinen vittuilu. Ehkä ne lähtee kotiin jos ei niille puhu, vai mikä lienee logiikka?
Quote from: Kaptah on 11.12.2012, 19:38:54
Tässähän olisi nyt mahdollisuus auttaa kotoutumishaluisia mamuja, vähentää maahanmuuton ongelmia ja auttaa oikeasti rakentamaan parempaa tulevaisuutta, mutta asenne onkin yleinen vittuilu. Ehkä ne lähtee kotiin jos ei niille puhu, vai mikä lienee logiikka?
Miljardeja imevä mokusektori hakee ilmaistyövoimaa? Siellähän on niitä monikulttuurisuuskoordinaattoreita, hoitakoot työtehtävänsä.
Quote from: Uuno Nuivanen on 11.12.2012, 14:31:26
QuoteVäestöliiton Monikulttuurisen osaamiskeskuksen päällikkö Anne Alitolppa-Niitamo
Kuin jokin Kummelin virastohahmo.. :roll:
Nykyään nämä vaan eivät ole sketsejä enää. :-\
Tässäkään ei ole enää muuta parodiaa kuin että asennekasvatus puuttuu.
http://www.youtube.com/watch?v=Xk2iHHdC7Y0 (http://www.youtube.com/watch?v=Xk2iHHdC7Y0)
Quote from: Kaptah on 11.12.2012, 19:38:54
Tässähän olisi nyt mahdollisuus auttaa kotoutumishaluisia mamuja, vähentää maahanmuuton ongelmia ja auttaa oikeasti rakentamaan parempaa tulevaisuutta, mutta asenne onkin yleinen vittuilu. Ehkä ne lähtee kotiin jos ei niille puhu, vai mikä lienee logiikka?
Edellisestä positiivisesta maahanmuuttajakontaktista on puoli tuntia. Siihen liittynyt länkyttely kuten monet muutkin kokemukset ovat olleet positiivisia ja niillä on rakennettu kaikkea hyvää. Kyse on ollut monenpuolisista sopimuksista, joihin jokainen osapuoli on lähtenyt omilla resursseillaan, toisten oikeuksia loukkaamatta ja uskoen saavansa myös omansa takaisin. En siis lähtisi rikollisten kanssa peuhaamaan vaikka olisivatkin ulkomailta tänne hankkiutuneita; se ei ole itsessään peruste käytännössä millekään. Kusettajaiston suurin tavoite on luoda illuusio siitä, että ihmisten pitäisi toimia vastoin kaikkia omia intressejään ja tuntemuksiaan sellaisten asioiden puolesta jotka vieläpä purevat hyväntekijöitä jalkaan. Vihervasemmiston epäonneksi minun on sanottava: eipä taida olla paljoakaan toivoa.
Quote from: skrabb on 15.12.2011, 12:32:16
QuoteSonja Saarikoski
Osaako joku muuten kertoa miksi Sanoman palveluksessa on jälleen henkilö jonka sukunimi on Saarikoski? Puhdas sattuma, veikkaan ma?
Quote from: foobar on 12.12.2012, 00:44:28
Quote from: skrabb on 15.12.2011, 12:32:16
QuoteSonja Saarikoski
Osaako joku muuten kertoa miksi Sanoman palveluksessa on jälleen henkilö jonka sukunimi on Saarikoski? Puhdas sattuma, veikkaan ma?
Kuutio käy jo omilla öljyillä. Kohta leikkaa kiinni.
Quote from: Kaptah on 11.12.2012, 19:38:54
Tässähän olisi nyt mahdollisuus auttaa kotoutumishaluisia mamuja, vähentää maahanmuuton ongelmia ja auttaa oikeasti rakentamaan parempaa tulevaisuutta, mutta asenne onkin yleinen vittuilu. Ehkä ne lähtee kotiin jos ei niille puhu, vai mikä lienee logiikka?
Jos oikein haluaa auttaa kotoutumaan, niin tuo "yksi monikulttuuria ihquttava mamulauman sekaan!" ei ole kovin tehokas tapa. Paremminkin niin päin, että yksi mamu kantislauman (väh. puolinuivan) sekaan saamaan kulttuurikylpyä.
Eli mamuille tarjolle vastaavaa: Lähde vapaaehtoisesti kaveriksi kantikselle tai hommakerholle!
Quote from: Kaptah on 11.12.2012, 19:38:54
Tässähän olisi nyt mahdollisuus auttaa kotoutumishaluisia mamuja, vähentää maahanmuuton ongelmia ja auttaa oikeasti rakentamaan parempaa tulevaisuutta, mutta asenne onkin yleinen vittuilu. Ehkä ne lähtee kotiin jos ei niille puhu, vai mikä lienee logiikka?
Villi veikkaukseni on, että tämä kuulostaa jonkun korvaan mokusektorin huudolta "saa tulla pyyhkimään".
QuoteRuotsista kotiuduttuaan Alitolppa-Niitamo jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa ja myöhemmin Columbia Universityssä New Yorkissa. Mukaan lähtivät aviomies ja pieni tytär.
"Yhdysvalloissa oli helppoa olla maahanmuuttaja. Asuimme siellä viidessä paikassa ja kaikkialla naapurit tulivat tervehtimään. Siellä on niin pitkä maahanmuuton perinne, että ihmiset ovat tottuneet."
Yhdysvalloissa tervehtivät naapurit kyllä, mutta sekö tarkoittaa että on helppoa olla maahanmuuttaja?
Olen kyllä toista mieltä. Helppoa on niin kauan kun pystyt elättämään itsesi ja perheesi, muuten voi kyllä olla tukalat olot.
Kun meidän perhe asui siellä niin muistelen että paikallislehdessä oli juttu irakilaisista jotka kertoivat kovista kokemuksistaan. He saivat rahallista tukea muutama kuukausi ja sen jälkeen olivat periaatteessa omillaan. Kun töitä ei löytynyt, niin ei todellakaan ollut helppoa. (Aivan kuten ei ole helppoa olla työtyn amerikkalainenkaan. Lisätty.)
En löytänyt tätä artikkelia internetistä mutta toinen hyvin samanlainen, uudempi samasta aiheesta kyllä:
QuoteReport: Iraqi refugees in U.S. need more help
Thousands of Iraqi refugees resettled in the U.S. are living in poverty and need additional federal aid to survive the nation's economic crisis, according to a new report by an international aid agency.
..
"In Iraq, we did not feel safe because of the violence," said Hassan Al Jaber, a 52-year-old Iraqi who said he worked as a CNN cameraman in Iraq and arrived in Houston as a refugee in January 2008 with his family. "Here, we do not feel safe because we do not have jobs."
..
"Things are getting rough here, but they're not yet in a critical stage," said Geleta Mekonnen, the assistant director for refugee services with Interfaith Ministries in Houston, which helps resettle refugees from countries including Iraq. He said some refugee families, particularly those with children, are struggling. In some cases, he said, even when both parents are working minimum-wage jobs, they are having trouble paying the rent, utilities and groceries.
"In order to make up the deficit, I think people need some kind of assistance," Mekonnen said. "We are lucky, though, to live in Houston, where people are a little bit better off than other areas."
Living 'on the edge'
The State Department gives local resettlement agencies an initial stipend of $900 for immediate needs, like rent, utilities and services that aid groups provide. Refugees can apply for additional cash assistance and health care for up to eight months.
Al Jaber has not found employment, though his wife has a minimum-wage job and one of his sons has worked on and off since coming to the U.S. Al Jaber said his family is relatively better off than some of the newly arrived Iraqi families in his apartment complex at South Gessner Road near Richmond Avenue. He has helped translate for others having difficulty paying their electric bills, he said, or dealing with the apartment complex.
In general, Al Jaber said, Iraqi refugees in Houston live "on the edge, the very edge" of U.S. society. "They are in a very declining situation of poverty," he said. "There is a danger that they might fall down into homelessness."...
....
http://www.chron.com/news/houston-texas/article/Report-Iraqi-refugees-in-U-S-need-more-help-1740015.php
QuoteSuomeen Anne Alitolppa-Niitamo kaipaa Yhdysvalloissa kohtaamaansa naapurikulttuuria.
Kunhan Suomessakin otetaan mallia Yhdysvallan kotouttamistyylistä luulen että naapurikulttuurikin muuttuu Suomessa.
Olen aivan varma että kyllä suurin osa suomalaisistakin tervehtäisivät iloisesti kovasti töitä tekeviä maahanmuuttajanaapureitaan.
Olen aika varma että näin jo tekevät.
Edit, kiiressä sattuu virheitä ja viestistä tulee sekava, nyt korjattu