*****
Mitä arvokasta meillä suomalaisilla on?
Mikä antaa meille elämän, uskon, toivon?
Metsä, järvet, merenranta, niityt, pellot, lakeudet, tunturit, karhun ääni, suden ulvonta, norpan loiskadus Saimaassa... Kurkien ja joutsenten huuto, pienen sorsaäidin huolenpito poikasistaan? Ketunpoika kukkaniityllä...
Mikä on Suomi?
Kun silmämme viimein sulkeutuvat mitä haluamme viimeksi kuula?
Mikä on / oli meille rakkainta Suomessa, kodissamme?
***
Aleksis Kiven runo Sydämeni laulu :
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.
SieIl' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.
Siell' on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.
Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss' kellahdella,
KuuIlella kehräjälintuu.
Tuonen Viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma.
*****************************************************************************
Tähän Isänmaalliseen taisteluumme sopivat myös vanhat
Ilmari Kiannon 'Nälkämaan laulun'-sanat:
Sisäistäkää nämä, huoli ja ajatukset ulkkomaalaisista vievät huomionne pois omasta kansastanne, se lienee tarkoituksin:
Ensin oma kansamme.
Suomalaiset!!!:
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa.
Meidänpä mainetta mainivat nuo,
koskien ärjyt ja surkeat suot.
:,: Meidänpä vapautta vaarat on nää,
meidän on laulua lahtien pää.
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi. :,:
Taival lie hankala - olkoon vaan.
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan.
Kolkassa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan.
:,: Vainojen virmat, oi vaietkaa.
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan,
puolesta hengen ja heimon ja maan. :,:
Nouskoon rintaamme uskomus uus,
taantukoon taika ja vanhoillisuus.
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton
:,: Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö,
missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa! :,:
:)