Hommaforum Testi

Kyselyssä ei erotella varsinaisia^TM tai muita ulkomaalaisia.
Parisuhde = avoliitto, avioliitto.

Riittääkö yksi yô yhdessä avoliittoon vai pitääkö asua saman katon alla vuosikausia?

Ei pysty vastaamaan, lisää vaihtoehtoja; varsinaiset ja muut erikseen.
Kait nyt on eroa savimaja-africoidilla ja vaikkapa ruotsalaisella blondilla.

En voisi olla parisuhteessa kenenkään kanssa, ulkomaalaisen tai suomalaisen. Kuitenkin, jos tässä tapauksessa sallitaan yksittäiset seksisessiot, niin kernaasti voisin ulkomaalaisenkin kanssa olla.

Nuorena lyhyt mutta ytimekäs suhde brittitytön kanssa. Ei varsinainen.

Quote from: Marjapussi on 16.06.2011, 19:06:27
Riittääkö yksi yô yhdessä avoliittoon vai pitääkö asua saman katon alla vuosikausia?

Käytän wikipedian määritelmää:
"Avoliitto-sanaa on noin 1970-luvun alusta käytetty tarkoittamaan tilannetta, jossa mies ja nainen asuvat, avioliittoa solmimatta, vakituisesti yhdessä."

Quote from: MoonShine on 16.06.2011, 19:11:47
Ei pysty vastaamaan, lisää vaihtoehtoja; varsinaiset ja muut erikseen.
Kait nyt on eroa savimaja-africoidilla ja vaikkapa ruotsalaisella blondilla.

En tee eroa, koska tiedotusvälineetkään eivät tee.

Tällä hetkellä jonkinlainen etäsuhde hyvin sekarotuiseen brittiläiseen nörttineitoon. Tumma muttei varsinaisesti musta, tukka pyrkii hieman kihartumaan. Vaihtelevasta kampauksesta riippuen voisi käydä joko puoliafrosta tai ruskettuneesta eurooppalaisesta brunetista.

Tälläkin hetkellä suhteessa pieneen ja kauniiseen vinosilmään.

En ole ollut enkä hevin ryhtyisikään sellaiseen suhteeseen. Muutoin kyllä, mutta kumppanini suomen kielen on oltava liki täydellistä, sillä olen kommunikatiivinen ihminen ja niin nyanssit kuin huumorikin on voitava välittää. Lisäksi kokemus on osoittanut, että usein suomenkielisenkin kanssa tulee väärinymmärryksiä tavan takaa. Kuinka monta kymmentä kertaa enemmän niitä tulisikaan sellaisen kanssa, jonka kanssa kommunikoidaan englanniksi tai huonolla suomella? Tai kuinka paljon ohuemmaksi kommunikaatio jäisikään?

Naimisissa 5+ vuotta venäläisen kanssa.

Quote from: Eino P. Keravalta on 16.06.2011, 20:32:55
En ole ollut enkä hevin ryhtyisikään sellaiseen suhteeseen. Muutoin kyllä, mutta kumppanini suomen kielen on oltava liki täydellistä, sillä olen kommunikatiivinen ihminen ja niin nyanssit kuin huumorikin on voitava välittää. Lisäksi kokemus on osoittanut, että usein suomenkielisenkin kanssa tulee väärinymmärryksiä tavan takaa. Kuinka monta kymmentä kertaa enemmän niitä tulisikaan sellaisen kanssa, jonka kanssa kommunikoidaan englanniksi tai huonolla suomella? Tai kuinka paljon ohuemmaksi kommunikaatio jäisikään?

Samaa mieltä 100%. Pari pidempää suhdetta on takana, pari seurustelua. Alussa se menee, mutta sitten alkaa juurikin tuo huumorin (palindromit, sananmuunnokset) ja nyanssien puuttuminen kyrsiä.

Komppaan Eino P:n ajatuksia.

En ole koskaan ollut parisuhteessa ulkomaalaisen kanssa, mutta en sulje ajatusta kategorisesti pois. Olen sanonut tämän aiemmin pienessä piirissä, joten menkööt nyt sitten foorumillekin: potentiaalinen ulkomaalainen kumppani voisi olla yhdysvaltalainen, kanadalainen tai virolainen. Niiden kieli- ja kulttuurikysymysten takia.

Quote from: Haukion Kala OY on 16.06.2011, 20:12:42
Tälläkin hetkellä suhteessa pieneen ja kauniiseen vinosilmään.

Kuten myös, jo monta vuotta. Mitä kielikysymykseen tulee, yhteinen kieli on toistaiseksi englanti jolla pärjää molempien koulutuksen ja työpohjaisen kokemuksen perusteella ihan hyvin. Jos on jokin syy joka toisinaan aiheuttaa kahnausta, se on todennäköisesti kulttuurien erilaiset arvokäsitykset. Vaan kaipa tuo olisi mahdollista ihan kotosuomalaistenkin yksilöiden välillä.

Meinasin vastata että joo, olen seurustellut ulkomaalaisten kanssa, ja sitten rupesin miettimään ketkä mun kohdalla ovat ulkomaalaisia. :)

Mutta joo, olen seurustellut sellaisten miesten kanssa joiden kansallisuus, kansalaisuus tai uskonto olivat eri kuin minulla, ja saatan tehdä niin tulevaisuudessakin. Sen sijaan yhteinen asuinmaa on mielestäni pakko olla, ja potentiaalisen kumppanin on osattava paikallista kieltä.

Avomies on tapakatolilainen hollanninhollantilainen ja samoin oli häntä edeltänyt pitkäaikainen on-off poikaystävänikin. Oli mulla opiskeluaikoina jonkun aikaa suomalainen poikaystäväkin, mutta se ei ollut mikään vakava suhde, kun olin silloin vielä alta 20 ja nippanappa yli 20 siinä vaiheessa, kun lopullisesti erosimme. On-off-suhde alkoi myös opiskeluaikana ja kesti aika kauan. Nykyisen avomieheni kanssa olen seurustellut jo melkein 9 vuotta eli lähes siitä asti kun muutin Hollantiin.

Molemmat hollantilaiset ovat sinisilmäisiä, se suomalainen ei ollut, joten hän olisi jäänyt joka tapauksessa pois laskuista vakavan suhteen osalta. Pidän tummansinisiä silmiäni yhtenä näteimmistä piirteistäni, ja tykkäisin lasteni perivän ne. Vaikka avomiehelläni onkin tumma, miltei musta tukka, niin on melkein 100% varmaa, että meidän lapsistamme tulisi pellavatukkaisia ja sinisilmäisiä. Hänkin oli lapsena pellavatukkainen ja itse olen maantienväriseksi tummunut blondi.

En valitsisi myöskään miestä, joka ei olisi taustaltaan jonkin sortin kristitty. En siksi, että olisin uskovainen (olen agnostikko), vaan siksi, että rakastan joulua. En voisi elää miehen kanssa, joka ei tajua joulusta yhtään mitään ja pahimmassa tapauksessa yrittäisi taivutella minua olemaan viettämästä joulua. Avomies ei tykkää joulukrääsästä ollenkaan, mutta kunhan jätän hänelle jotain koristeluista vapaita huoneita joihin paeta jouluhössötystäni, hän ei pistä minulle hirveästi hanttiin joulun suhteen. Hän ostelee jo innolla joululahjoja perheelleni (Hollannissa joululahjat ovat harvinaisia, inhottavasti juuri synttäreideni aikaan osuva Sinterklaas tuo lahjat) ja laittaa kanssani joulupöytään ruokia. Tosin hän ei hirveästi arvosta suomalaista laatikkoruokaperinnettä, sillä ne eivät hänen mielestään ole tarpeeksi hienoa ruokaa joulupöytään. Ja joka joulu saan aina pienen edistysaskeleen hänen koristeiden sietämisensä suhteen aikaiseksi, niin että pikkuhiljaa kotimme alkaa tuntua minulle kodilta joulunakin. Koti ilman koristeita joulunaikaan ei ole minun silmissäni koti ollenkaan.

Lasketaanko savolaiset ulkomaalaisiksi? ;D

Parisuhteessa tärkeää on yhteinen osoite ja se on ulkomaalaisen kanssa hiukan hankalaa (ainakin aluksi).

Vaan jos tämä sudeettisavolaisuus joskus kohdaltani loppuu, en ala ensimmäisenä passia tarkistamaan uuden ehdokkaan kohdalla. Vaikka ensisijainen tutkimuskohde samalla kirjaimella saattaisi toki alkaakin.

Quote from: Vera on 16.06.2011, 23:31:22
Mutta joo, olen seurustellut sellaisten miesten kanssa joiden kansallisuus, kansalaisuus tai uskonto olivat eri kuin minulla, ja saatan tehdä niin tulevaisuudessakin. Sen sijaan yhteinen asuinmaa on mielestäni pakko olla, ja potentiaalisen kumppanin on osattava paikallista kieltä.

Näin suomalaisena heteromiehenä tingin tuosta vaatimuksesta, kun harvinaisuus tuli tarjolle ja osasin "paikallista" kieltä muutenkin kuin rakkaudellisesti... ;D

(mut se nyt sit meni parin vuoden päästä bänks et niinku silleen)

Jos ihastuisi niin ihastuisi. Sen jälkeen kaikki muuttuisi, aikaisemmat ajatukset ja pohdinnat murenisivat.

Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

Quote from: Terhon puolesta on 17.06.2011, 09:36:35
Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

Olen eri mieltä koko tämän pätkän kanssa.

Quote from: sunimh on 17.06.2011, 10:24:03

Quote from: Terhon puolesta on 17.06.2011, 09:36:35
Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

Olen eri mieltä koko tämän pätkän kanssa.

Sopii olla. Jotkut saattavat olla niin lahjakkaita, että vieras kieli kääntyy aikuisiälläkin äidinkielen veroiseksi, mutta minulta se ei onnistu, vaikka mielelläni kieliä opiskelenkin.

Pystyn kirjoittamaan romaanin suomeksi, mutta en vieraalla kielellä.

Olen ollut parisuhteessa ulkomaalaiseen, ihan eurooppalaisia ovat olleet vaikkakin eteläiseen tapaan tummahkoja.
Tätä nykyä kannatan kotimaista.

Kuinka pitkä kanssakäyminen lasketaan parisuhteeksi?

LB

Quote from: sunimh on 17.06.2011, 10:24:03

Quote from: Terhon puolesta on 17.06.2011, 09:36:35
Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

Olen eri mieltä koko tämän pätkän kanssa.

Tottakai on olemassa ihmisiä, jotka pystyvät vieraalla kielellä kommunikoimaan kuin omallaan. Minä vain en ole niitä. Luen kyllä englanninkielisiä kirjoja ja varmaankin arjen asiat voisi hoitaa kumppanin kanssa englanniksi: "hei, mennäänkö kauppaan", "voitko ojentaa suolaa", "mutsi tulee tänään käymään", mutta syvemmät asiat ja hienovaraiset nyanssit jäisivät yleensä tavoittamatta. Ja ne ovat minulle tärkeitä.

Toki alkuihastuksella pärjää monta kuukautta, ehkä jopa vuoden, mutta jossain vaiheessa se arki astuu parisuhteeseen. Silloin ei enää tulla toimeen pelkällä sängyn natisuttamisella, vaan kaivataan myös sielun yhteyttä, jutustelua, toveruutta, huumoria ja ymmärrystä. Näihin tarvitaan kommunikaatiota, ja usein tuntuu, ettei edes samankielisten joukossa ole aina helppoa ymmärtää toista.

Mutta kuten sanottu, sellaisia kielellisiä lahjakkuuksia toki on olemassa. Näitä voinee olla jopa puoli prosenttia ulkomaalaisten kanssa seurustelevista.

Quote from: L. Brander on 17.06.2011, 10:58:40
Kuinka pitkä kanssakäyminen lasketaan parisuhteeksi?

LB

No miten pian sulta tuli?

Quote from: Eino P. Keravalta on 17.06.2011, 11:01:19


No miten pian sulta tuli?

No senhän nyt arvaa. Mä en ole varsinaisesti mikään Pohjois-Helsingin Rocco Schiffredi...

Quote from: Eino P. Keravalta on 17.06.2011, 11:00:46
Toki alkuihastuksella pärjää monta kuukautta, ehkä jopa vuoden, mutta jossain vaiheessa se arki astuu parisuhteeseen. Silloin ei enää tulla toimeen pelkällä sängyn natisuttamisella, vaan kaivataan myös sielun yhteyttä, kommunikaatiota, toveruutta, huumoria ja ymmärrystä. Näihin tarvitaan kommunikaatiota, ja usein tuntuu, ettei edes samankielisten joukossa ole aina helppoa ymmärtää toista.

Mutta kuten sanottu, sellaisia kielellisiä lahjakkuuksia toki on olemassa. Näitä voinee olla jopa puoli prosenttia ulkomaalaisten kanssa seurustelevista.

Eino P. todistaa taas väkevästi. Juuri noista syistä en ole koskaan pitänyt ulkomaalaiseen ihastumista omalla kohdallani kovinkaan todennäköisenä, vaikkakaan en täysin poissuljettuna.

Hollannin-työkomennuksellani yritin virittää työpaikkaromanssia hollanninhollantilaisen kanssa siinä onnistumatta ja riikinruotsalaisen (naisen!) kanssa olen joskus erehtynyt irtosuhteeseen, mutta siinäpä ne suunnilleen taisivat olla. Ulkomaan työreissuissa oli aikoinaan enemmänkin "virityksiä", mutteivät ne useinkaan menneet flirttiä pidemmälle.

Ja muistin virkistykseksi itse itseeni linkittäen 4 kuukauden takaa:

http://hommaforum.org/index.php/topic,43221.msg584077.html#msg584077

Quote from: sunimh on 17.06.2011, 10:24:03

Quote from: Terhon puolesta on 17.06.2011, 09:36:35
Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

Olen eri mieltä koko tämän pätkän kanssa.

Samoin. :)

Helppohan toki on pikaihastua johonkin sorjaan, pienipeppuiseen aasialaistyttöseen tai tyrmäävään, ukrainalaiseen seksipommiin, mutta suosin kyllä suomalaista: meidän perunanenäisessä kansassamme löytyy kyllä viehkoja ja älykkäitä neitoja ja ilokseni olen huomannut, että suuri osa heistä suhtautuu aika hiton nuivasti ulkomaalaiseen seksitarjontaan.

Äänestin "en voisi koskaan olla", jolla viittaan siihen, että satun jo olemaan naimisissa, ja pidän liittoa elinikäisenä.

Sinällään asiat olisivat varmaan voinut mennä toisinkin, ja vaimoni voisi olla ulkoomaalainen. Ei vain ole se todennäköisin vaihtoehto.

Kyllä on joskus ollut ulkomualanen tyttöystävä, opiskeluaikoina. American gurrrll, El Paso, Texas. Hyvä suhde se oli mutta sitten hänen koulunsa täällä loppuivat, koti kutsui ja päätimme yhdessä että liian suuri etäisyys, itselläni työt ja elämä täällä joten erosimme. Pari päivää olin syömättä  :-[

Olen eestiläisen miehen kanssa naimisissa. Ensimmäinen suhteeni ulkomaalaiseen. Vaikka vaikea virolaisia on kyllä kovin ulkomaalaisiksi mieltää, kun eroa suomalaisiin on erittäin vähän.  :)

Quote from: Rebane on 17.06.2011, 11:39:12
Vaikka vaikea virolaisia on kyllä kovin ulkomaalaisiksi mieltää, kun eroa suomalaisiin on erittäin vähän.  :)

Tervetuloa foorumille, Rebane! (En muista lukeneeni muuta tuotantoasi vielä.)

Tekisi mieleni jälleen kerran siteerata Lydia Koidulaa sadan kruunun setelin takapuolelta: "Silla otsad ühendatud kandes ühte isamaad..."

Parisuhdetta virolaisen kanssa olen joskus ajatellut puhtaasti teoreettisena mahdollisuutena, mitään konkreettista ei ole ollut. Eräs sikäläinen ystävättäreni on aika merkittävässä asemassa Viron valtionhallinnossa, olisikohan pitänyt 1990-luvulla Tartossa ryhtyä määrätietoisesti vonkaamaan? :P Nyt taitaa olla liian myöhäistä.

Iltalukemisiksi suosittelen Arto Paasilinnan teoksen vironnusta Poodud rebaste mets. Herättää hilpeyttä erityisesti yliopistopiireissä. (Rebane = kettu, mutta myös fuksi = keltanokka = ensimmäisen vuoden opiskelija.)

En ole koskaan ollut minkäänlaisessa muussa kuin ystäväsuhteessa ulkomaalaisen kanssa, enkä usko että koskaan päätyisinkään muunlaiseen tilanteeseen sillä kumppanikriteereihini lukeutuu mm. erinomainen Suomen kielen taito ja suomalais-pohjoismaalainen luonne. Valitettavasti minuun vetoaa myös vaaleat silmät ja hiukset joten heil hitler vaan.

Vastasin kuitenkin kyselyyn että en ole, mutta voisin, sillä itse ulkomaalaisuus ei ole minulle ongelma, on vain hyvin epätodennäköistä että koskaan päätyisin suhteeseen ulkkiksen kanssa.

Äänestin, että en ole, enkä koskaan voisi olla.

Tämä perustuu siihen, että samanlainen kasvualusta, tavat, harrastukset, ajatusmaailma, kiinnostuksen kohteet ovat minulle erittäin tärkeitä parisuhteen onnistumiselle.

Näin on käynyt ihan automaattisesti, että molemmat pitkät parisuhteeni ovat olleet maanviljelijän poikiin. Vaikka mieheni ja minä olemme syntyneet eri vuosikymmenellä, silti meillä on ollut hyvin samanlainen lapsuus ja se kasvupohja, samanlaiset arvot jne. Minulla on hänen kanssaan paljon enemmän yhteistä kuin koskaan voisi olla omanikäiseni kaupunkilaismiehen kanssa.

Sitä tosin en koskaan ole kokeillut, että miten toimisi suhde jonkun muunmaalaisen maalla kasvaneen miehen kanssa...

Reilu parikymmentä vuotta sitten opiskellessani Ruotsissa kansanopistossa tuuppasin  paikallista pimua, joka asui samalla käytävällä. Siinä ne kokemukset ulkolaisista.

Hmmm... tuli tässä nyt mieleen koska elostelen itse ulkomailla, niin jos pokaan paikallisen, niin enhän minä ole "ulkomaalaisen" kanssa parisuhteessa, vaan hän?

Quote from: Eino P. Keravalta on 16.06.2011, 20:32:55
En ole ollut enkä hevin ryhtyisikään sellaiseen suhteeseen. Muutoin kyllä, mutta kumppanini suomen kielen on oltava liki täydellistä, sillä olen kommunikatiivinen ihminen ja niin nyanssit kuin huumorikin on voitava välittää. Lisäksi kokemus on osoittanut, että usein suomenkielisenkin kanssa tulee väärinymmärryksiä tavan takaa.

-Alleviivaus minun.

Kommunikaatiokatkokset eri sukupuolta olevien suomenkielisten parisuhteessa johtuvat juuri siitä; naisen ja miehen arvot ja huumorintaju ovat aivan eri perustalla.  Itse asiassa en ole varma onko naisilla huumorintajua minun ymmärtämässäni mielessä ollenkaan.  Kuka tahansa voi testata väittämääni kertomalla naiselle "Miksi sinulla on parsaa korvissasi"-tyyppisen vitsin.  Tai antamalla hänelle luettavaksi Crumbin, Pystysen tai Tilsan sarjakuva-albumin.

Parhaan kuulemani analyysin naisen elämän päämääristä lausui naispääosan esittäjä "El Zapata"-elokuvassa viidellä sanalla:"Yllätyksetön elämä rikkaan miehen rinnalla."

Kuinkahan moni peräkammaripoika tietämättään seukkaa ulkomaisen sexinuken kanssa?  :flowerhat:

Halusin kerran olla.

Quote from: Ano Nyymi on 17.06.2011, 22:31:50
Kuinkahan moni peräkammaripoika tietämättään seukkaa ulkomaisen sexinuken kanssa?  :flowerhat:

Kas tämä kumipimpsa on näköjäns valmistettu made in china.Mähän olen stana styylannut kinkin kanssa liki kolkyt vuotta :o
Mut uskollinen on ollut,tiämmä ei vieraissa ole käynyt.Vähän hellepäivänä tuoksahtaa mutta mäntynestesaippua tekee ihmeet.

Mä olen kerran ollut yhden turkulaisen kanssa.

Quote from: Batman on 18.06.2011, 02:30:03
Mä olen kerran ollut yhden turkulaisen kanssa.

HYS!!! Sinä herätät ne perkeleet penkomaan kohta kaikkien kaapeista luurankoja!!

Johdatteleva kysymys. Tarkoittaa tietysti nussisuhdetta. Ei ole aina välttämättömyys. Suhteita voi olla muutenkin. Olen elämässäni tavannut kauniita neekerinaisia. Länsi-intialaisia. Keskustellut heidän kanssaan aika intiimisti.
Minä ihailen mustia naisia ihan oikeasti. ;)

Quote from: Batman on 18.06.2011, 02:30:03
Mä olen kerran ollut yhden turkulaisen kanssa.

No kyl määki. Oliko Nasu?

Hetken aikaa oli ulkomaalainen tyttöystävä. Vain hetken, mutta vastasin silti, että olen ollut parisuhteessa ulkomaalaisen kanssa.

Sovellan näissä asioissa samanlaisia kriteerejä kuin suomalaisiinkin, tosin käytännössä kriteerini poissulkenevat juutalaiskristillisiä ja itäaasialaisia kulttuureita lukuunottamatta suurinpiirtein kaikki muut kulttuurit.

Aivan samalla tavalla kuin olisi vaikeaa kuvitella itseäni parisuhteeseen vaikka herätysliikeaktiivin tai vasemmistonuoriin kuuluvan vegaanin kanssa olisi vaikeaa kuvitella itseäni parisuhteeseen vaikkapa sianlihasta ja alkoholista kieltäytyvän omaan kulttuuriinsa muutenkin tukeutuvan lähi-itäläisen kanssa.

Tuskinpa edellämainittuja esimerkkejä edustavat henkilöt muutenkaan haluaisivat olla tekemisissä tällaisen olutta ja punaista lihaa suosivan kiroilevan sikaniskan kanssa.  ;D

PS: Pakollinen itseironia-disclaimer "Hommaforumilla kaljaajuovat sikaniskat arvostelevat maahanmuuttajanaisia"-otsikoita kärkkyvien toimittajien varalta.

Minua ei edes kiinnosta suomalaiset naiset, pidän lähinnä japanilaisista.

Quote from: Maatiaisjuntitar on 17.06.2011, 14:09:29
Äänestin, että en ole, enkä koskaan voisi olla.

Tämä perustuu siihen, että samanlainen kasvualusta, tavat, harrastukset, ajatusmaailma, kiinnostuksen kohteet ovat minulle erittäin tärkeitä parisuhteen onnistumiselle.

Samasta syystä minä en voi seurustella suomalaisen kanssa. Ei ole mitään yhteistä. En myöskään pidä suomalaisia (ts. valkoisia) naisia tarpeeksi viehättävinä.

Quote from: keppihevosella kuuhun on 18.06.2011, 14:47:35
Minua ei edes kiinnosta suomalaiset naiset, pidän lähinnä japanilaisista.

Sama vika ;) , mutta eivät nuo Nipponin tytöt ole aina alistuvaisia geishoja, mutta sanokaamme haastellisia positiviisessa merkityksessä.

Hep!  :)

Taisinpa napata tsekkiläisen naaraan toisen nuivan käsistä. Pahoittelen.

Quote from: Kipling on 18.07.2011, 21:06:18
Taisinpa napata tsekkiläisen naaraan toisen nuivan käsistä. Pahoittelen.

Internetin perusteella tsekkiläiset naaraat näyttävät aika lisääntymiskykyisiltä. Miten on?

Quote from: Rebane on 17.06.2011, 11:39:12
Olen eestiläisen miehen kanssa naimisissa. Ensimmäinen suhteeni ulkomaalaiseen. Vaikka vaikea virolaisia on kyllä kovin ulkomaalaisiksi mieltää, kun eroa suomalaisiin on erittäin vähän.  :)

Rebane on hieno nimimerkki, ei miehesi satu olemaan Alfonsille sukua?

Muslimitaustaisen siipan kanssa on vietetty yhteistä aikaa yli kaksikymmentä vuotta, ja molemmat ovat siitä taustasta aivan samaan mieltä, elleivät olisi, puhuttaisiin menneessä aikamuodossa, niin ja huomattavan lyhyemmistä ajoista.

Sitten sama siipan puolesta, eli edellinen uusiksi vaihtaen vain tuon ensimmäisen sanan kristillistaustaiseen.

Kahden kauppa voi joskus olla vain kahden kauppa, ja kauppahan se kuulemma kannattaa. ;)

Lyhyehkö suhde opiskeluaikoina italialaiseen tyttöön. Saman katon alla ei asuttu kun molemmilla oli tietysti omatkin asunnot. Suhde loppui siihen kun alkoi kesäloma ja hän meni kesäksi takaisin Italiaan. Syksyllä tuli taas takaisin, mutta suhde olikin sitten kesän aikana päässyt kulahtamaan.

Ja mopoiässä tuli "seurusteltua" myös mustilaistytön kanssa, joka oli alunperin suomalainen, mutta hänellä (tai ainakin hänen vanhemmillaan) oli myös Ruotsin kansalaisuus. Muistan sen siitä, kun tämä tyttö kertoi että he saavat sosiaaliavustusta sekä Ruotsista, että Suomesta.

E: Pari typoa.

Ei noihin kysymyksiin voi vastata, koska kaikki etniset ja uskonnolliset ryhmät on niputettu ulkomaalaisiksi. Tietenkin suhteessa voisi olla valkoisen länsimaalaisen kanssa, aasialainenkin onkin jo vähän silleen, että... muslimit ja mustat on never ever. HYI! Käytännössä siis valkoinen läänsimaalaisesta kulttuurista on ainoa teoreettinen vaihtoehto.

Tarkempi rodullinen kysymyksenasettelu siis...

Lyhyt suhde uusiseelantilaiseen jalkapalloilijaan vähän päälle parikymppisenä. Sen suhteen suurin kulttuurillinen eroavaisuus oli ajatus siitä, miten jouluaattoaamupäivä tulisi viettää - ko. miehen mielestä silloin pelataan tietenkin beach volley ballia "biitsillä" auringonpaisteessa. Minulla on suomalaisena Suomessa hieman erilainen käsitys.  :D

Alankomaalainen, saksalainen, venäläinen. Lyhyemmin ( :roll: ) on tullut sekaannuttua hmm. muihinkin. (Eksoottisin lie Barbados?)

Quote from: valkobandiitti on 19.07.2011, 08:14:28

Quote from: Rebane on 17.06.2011, 11:39:12
Olen eestiläisen miehen kanssa naimisissa. Ensimmäinen suhteeni ulkomaalaiseen. Vaikka vaikea virolaisia on kyllä kovin ulkomaalaisiksi mieltää, kun eroa suomalaisiin on erittäin vähän.  :)

Rebane on hieno nimimerkki, ei miehesi satu olemaan Alfonsille sukua?

Ei ole.  :D En valinnut nimimerkkiä sukunimen mukaan, vaan ihan vain tuossa "kettu"-merkityksessä.  ;D

Aika usein vertaillaan autoja keskenään. Japanilaisia haukutaan ja saksalaisia kehutaan luotettavaksi ja toiminata varmoiksi, mutta miten on japanilaisen ja saksalaisen naisen kanssa?
Joskus on jäänyt vaivaamaan tyttöystäväni kohtalo Kobessa 1995?

Vastasin "En ole ollut, mutta voisin olla."

Tosin täytyy sanoa, että suomalaiset naiset/tytöt on (suurimmaksi osaksi) aidompia kuin monet tapaamani ulkomaalaiset naiset/tytöt. Monilla tapaamillani ulkomaalaisilla naisilla on erittäin rajoittunut huumorintaju, perkeleen naiivi suhtautuminen ja tarve vetää jotain ihmeellistä roolia.  ???

En kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, vaikka kaikki parisuhteista on ollut suomalaisen kanssa.  

Asuin tosin vuoden hollantilaisen kanssa ja se tuntui välillä kuin olisi parisuhteessa ilman mitään intiimiä toimintaa.  ;D

Quote from: sunimh on 17.06.2011, 10:24:03

Quote from: Terhon puolesta on 17.06.2011, 09:36:35
Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

Olen eri mieltä koko tämän pätkän kanssa.

Kuten myös. Naisen kanssa syntyvät ymmärrysvaikeudet eivät ole kiinni käytetystä kielestä.

Tähänhän liittyy vanha zen-vitsi: Jos mies puhuu yksikseen metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, niin onko hän silti väärässä?

Ja vastauksena alkuperäiseen kysymykseen:Kyllä olen.

En ehtinyt vastaamaan kyselyyn mutta huomautan avioituneeni saksalaisen naisen kanssa tämän vuoden alussa(yhdessä asumista 4 vuotta takana). Hän muutti takiani Suomeen ja nyt valmistuttuani muutamme vastavuoroisesti Saksaan.

Aiempaa kokemusta jenkeistä, kanadalaisista, italialaisista, ruotsalaisista ja tanskalaisista neitosista.

Quote from: AIP on 19.07.2011, 07:58:10

Quote from: Kipling on 18.07.2011, 21:06:18
Taisinpa napata tsekkiläisen naaraan toisen nuivan käsistä. Pahoittelen.

Internetin perusteella tsekkiläiset naaraat näyttävät aika lisääntymiskykyisiltä. Miten on?

Täytyypä sanoa, että naiseni ei omaa tippaakaan itä-eurooppalaisen naisen stereotypian ominaisuuksia - Ja helvetin hyvä niin !  :-* 

Quote from: sr on 19.07.2011, 22:01:05
Naisen kanssa syntyvät ymmärrysvaikeudet eivät ole kiinni käytetystä kielestä.

Erittäin hyvin sanottu! :D
Itsehän olen näköjään vastannut että olen parisuhteessa ulkomaalaiseen, mutta se ei ole totta. Nuorena oli kyllä lyhyehkö kokeilu mutta palasin impivaaran tarjontaan. :)