http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/demokratian-kriisi/675049
QuoteDemokratian kriisi
Jari Tourunen
Vaaleista on kulunut jo viikkoja, mutta uutta hallitusta ei ole muodostettu. Nyt vedetään välistä, käännetään takkia ja taktikoidaan valtapolitiikalla. Vaalien jälkeisessä tilanteessa kovimmat pelurit pyörittävät omia kuvioitaan. Mahtavatko kaikki, jotka hallitusneuvotteluissa ovat mukana, ajatella ensisijaisesti sitä, että uuden hallituksen olisi oltava toimintakykyinen? Vai onko taustalla sittenkin pelko siitä, mitä perussuomalaiset tekevät oppositiossa?
Näin vaikeille hallitusneuvotteluille ei löydy pian vertailukohtaa koko Suomen poliittisesta historiasta.
Se tuntuu omituiselta, sillä Suomella menee suhteellisesti paljon paremmin kuin 90-luvun puolivälissä laman jälkeistä hallitusta muodostettaessa. Ei meidän suurin uhkamme ole eurooppalainen rahoituskriisi. Kreikan, Portugalin ja Irlannin auttamiseen osallistuminen ei vaaranna Suomen kansantaloutta tai kansainvälistä kilpailukykyä.
Vaara piilee siinä, että emme löydä ratkaisuja siihen, miten omalla työllämme kykenemme tulevaisuudessa kustantamaan hyvinvointimme. Yli varojen elämisestä seuraa velkaantuminen ja kurjistuminen. Kansantalouden voima kumpuaa työstä. Työpaikkoja on saatava Suomeen lisää, ja työvoimaa. Työpaikat eivät kuitenkaan synny tyhjästä. Niitä ei myöskään noin vain ryhdytä luomaan.
Lähtökohta kaikelle työllisyyttä tukevalle toiminnalle on oikean talousanalyysin tekeminen. Portugalin tukemispäätös on analysoinnin tulos. Enemmistö kansanedustajista hyväksyi lopulta sen, että EU-yhteisössä vastavirtaan kauhominen ei ole Suomen edun mukaista. Sitä on vaikea arvioida, kuinka paljon päätökseen vaikutti ymmärrys ja minkä verran kesken olevat hallitusneuvottelut. Tätä voi pohtia vaikkapa sen tiedon varassa, että 48 hallitusneuvotteluissa mukana olevien puolueiden kansanedustajista oli ennen vaaleja tukemista vastaan. Jos he olisivat äänestäneet toisin, niin äänestyksen tulos olisi ollut kielteinen.
Suomalainen demokratia ja parlamentarismi ovat kriisissä. Kysymys ei ole vaalien tuloksesta. Kriisiä ei aiheuta jytky tai takinkääntely. Venyneet hallitusneuvottelut eivät myöskään ole kriisin syy, vaan sen yksi ilmentymä.
Demokratian ja politiikanteon henkisestä alennustilasta kertoo omituinen vastuun pakoilu. Vaaleissa eniten paikkamääräänsä lisännyt puolue kieltäytyy hallitusvastuusta; eduskunnan kolmanneksi suurin puolue ilmoittaa kategorisesti lähtevänsä oppositioon; hallituksen muodostumista haitataan valtapelillä, jonka tavoite on turvata selusta riippumatta siitä, istuuko hallitus puoli vuotta vai koko vaalikauden.
Nykyaikaiseen toimivaan demokratiaan tulisi kuulua edes jonkinlainen joustavuus, realiteetteihin sopeutuminen ja intohimo vastuun kantamiseen.
Kysymys kepulle: pystyykö puolue oppositiosta käsin huolehtimaan parhaiten maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämisestä?
Kysymys persuille: pystyykö puolue oppositiossa parhaiten puolustamaan vähäväkisten oikeuksia?
Keskustalta uskaltaa odottaa enemmän ja toivoa, että homma ei mene kokonaan orrelta huuteluksi.
Kaikkeen politiikan tekemiseen kuuluu mahdollisuus takinkääntöön. Historian todelliset suurmiehet ovat olleet mestareita oivaltamaan, missä tilanteissa nuttu kannattaa kiepauttaa.
Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäessä on selvästi suurmiehen aineksia. Hänen ansiostaan tukipäätösvastainen puolue on keskeisessä roolissa muodostettaessa hallitusta, joka toteuttaa Suomen EU-politiikkaa.
Samanlaisessa asemassa vasemmistoliitto oli viimeksi Paavo Lipposen sateenkaarihallituksessa - tosin silloin Claes Andersson ei pyytänyt (eikä olisi saanut) erivapauksia äänestää yhteisvaluuttaa vastaan.
Samanlaista oivallusta olisi voinut odottaa Mari Kiviniemeltä, mutta jostain syystä kepulaiset näkevät suuremmat mahdollisuudet oppositiossa vastuuta pakoilevien persujen kanssa kuin hallituksessa muiden vastuunkantajien kanssa.
Oma suosikkini:
QuoteNykyaikaiseen toimivaan demokratiaan tulisi kuulua edes jonkinlainen joustavuus[...]
edit: typo
QuoteKaikkeen politiikan tekemiseen kuuluu mahdollisuus takinkääntöön. Historian todelliset suurmiehet ovat olleet mestareita oivaltamaan, missä tilanteissa nuttu kannattaa kiepauttaa.
Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäessä on selvästi suurmiehen aineksia.
Jep jep ;D
Quote from: Kukko on 29.05.2011, 00:02:46
QuoteKaikkeen politiikan tekemiseen kuuluu mahdollisuus takinkääntöön. Historian todelliset suurmiehet ovat olleet mestareita oivaltamaan, missä tilanteissa nuttu kannattaa kiepauttaa.
Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäessä on selvästi suurmiehen aineksia.
Jep jep ;D
Totta hitossa: Benito Mussolini ja Pierre Laval. Muitakin varmasti piisaa.
eli tourunen(jutun kirjoittaja) tekee siis takinkäännöstä jonkinlaisen poliitikkojen aseen jolla pääsee hallitusvastuuseen pyörtämällä puheensa ja samalla pettämällä äänestäjänsä jotka äänestivät vaalilupausten ja aatteiden perusteella? :facepalm:
ei tiedä pitäisikö nyt itkeä vai nauraa kun media pitää suomen politiikassa takinkääntöä aina silloin tällöin pidetään lähes suotavana
Niin, missä se otsikoinnissa mainostettu "demokratian kriisi"?
Ja totta tosiaan toivon, että nämä "vastuunkantajat" ja "valtiomiehet" tulevat kantamaan vastuunsa EU-velkakriisin riskien realisoituessa Suomen kohdalla. Osaisiko pääkirjoitustoimittaja ehdottaa, miten silloin menetellään, että myös vastuu oikeasti realisoituisi? Henkilökohtaisen omaisuuden menettäminen? Teloituskomppanian edessä maanpetossyytteen taluttamana? Vai kannettaisiinko se vastuu kuitenkin sillä perinteisellä tavalla, eli ei mitenkään?
Vai "vastuunkantajat", hyvä huono vitsi.
Tämä on minun suosikkini:
QuoteVasemmistoliiton Paavo Arhinmäessä on selvästi suurmiehen aineksia. Hänen ansiostaan tukipäätösvastainen puolue on keskeisessä roolissa muodostettaessa hallitusta, joka toteuttaa Suomen EU-politiikkaa.
Ihan hillitöntä. Tukipäätösvastainen puolue tukipäätösmyönteisessä hallituksessa, ja heti ollaan suurmiesluokassa.
Oli ihan pakko googlettaa "Jari Tourunen". Olin ihan varma, että kirjoittaja olisi 23-vuotias todellisuudesta vieraantunut ikihippi, mutta eipäs ollutkaan: Tourunen on Savon Sanomien päätoimittaja ja Savon Sanomat Oy:n toimitusjohtaja.
Ei jumalauta sentään.
Paavo Arhinmaki on prekariaatin kulminaatiopiste, haluaa hallitukseen, mutta vastustaa Kataisen edustamaa puoluetta, pieni dilemma?
Arhinmäen suurin poliittinen saavutus on ollut; esiintyä kauluspaidan ylänappi avattuna, tosi radikaali.
http://www.riemurasia.net/rasiatube/view.php?id=21330
QuoteEi meidän suurin uhkamme ole
eurooppalainen rahoituskriisi. Kreikan, Portugalin ja Irlannin auttamiseen osallistuminen
ei vaaranna Suomen kansantaloutta tai kansainvälistä kilpailukykyä.
Pysyvä vakausmekanismi EVM vaarantaa Suomen että kaikkien muidenkin euromaiden kansantalouden ja kilpailukyvyn. EVM siirtää talouden päätäntävaltaa legitiimeiltä parlamenteilta ylikansalliselle, lain yläpuolella olevalle komissiolle. Perinteinen media, kuten Savon Sanomat, pitävät suomalaiset tästä autuaan tiettämättömänä. Tässä on se todellinen demokratian kriisi.
Keulan kääntäminen 180 astetta kysymyksessä, joka oli vaalituloksen kannalta todennäköisesti hyvinkin keskeinen, ei ole jonkinlaista joustavuutta -- se on petos. Tourunen kaiketi oli erinomaisen tyytyväinen siihen, että meillä oli kolme suurta puoluetta, joissa ei ollut mitään eroa. Se oli todellinen joustavuuden multihuipentuma.
Intohimolla vastuunkantamiseen Tourunen tarkoittanee vallanhimoa, sillä mitään vastuuta poliitikoillamme ei ole. Politiikan perusoppikirjoissa määritellään poliitikon ainoaksi tehtäväksi valituksi tuleminen. Peliteorian marinoiman intelligentsian voi siten olla hieman vaikea ymmärtää, miten joku voi jättäytyä oppositioon jonkin sisäsyntyisen periaatteen vuoksi. Psykopaattien valtakunnassa aito ihminen on näemmä uhka.
Takinkääntö muuttui yllättäen hyväksyttäväksi ja jopa kannustettavaksi sen jälkeen, kun persut kieltäytyivät sitä tekemästä. Taitaa olla kyse lähinnä siitä, ettei persut vahingossakaan saisi positiivista julkisuutta.
Vastuuta pakoilevat persut ovat oppositiossa kepulaisten kanssa. :D
QuoteKaikkeen politiikan tekemiseen kuuluu mahdollisuus takinkääntöön. Historian todelliset suurmiehet ovat olleet mestareita oivaltamaan, missä tilanteissa nuttu kannattaa kiepauttaa.
Aivan. Nyt sopii vain toivoa, että PS:n jytkyn myötä poliittinen kulttuuri Suomessa alkaa muuttua terveelle pohjalle. Toivottavasti Immosen ehdotus suorasta demokratiasta sitovine kansanäänestyksineen saa tuulta alleen.
Eivät persut kieltäytyneet hallitusvastuusta vaan sylikoiran pestistä.
Muutamalle muulle se pesti tuntuu kelpaavan hyvin. vuh vuh.