Suomen rikoslaki mainitsee lukuisia rikollisen teon rangaistusta koventavia tekijöitä, joista muutamista on alettu jokapäiväisessä kielenkäytössä puhua viharikoksina.
Aukottomaan johdonmukaisuuteen pyrkivä lakikirja ei sanaa viharikos tunne, muutenhan tekstissä pitäisi määritellä myös hyvällä mielellä tehdyt kolttoset. Julkiseen keskusteluun viharikos näyttää kuitenkin tulleen pysyäkseen.
Etninen alkuperä, sukupuolinen suuntautuneisuus ja uskonto pitävät vihattavien kärkisijoja.
Tästä voi syntyä se juridinen harha, että albiinoa eunukkiateistia saisi lain nojalla mätkiä ilman tutkintaa ja tuomiota kuin vierasta sikaa.
Tällöin on kuitenkin unohtunut, että sikaa, vaikka vierasta, on eläinsuojelulain nojalla kohdeltava asiallisesti.
Ammatti ei ole sellainen yksilöön menevä ominaisuus, että se synnyttäisi säädöksillä suojatun erityissuojan.
Henkilön ammatti on myös kaupallisesti vapaasti hyödynnettävissä. Kuka tahansa voi ryhtyä valmistamaan kenenkään estämättä kiskurihintaisia lakritsipatukoita, joiden käärettä koristavat vahvasti karrikoidut sahurinnaamat.
Kun tarkastellaan kansanryhmästä kiihottumista aiheuttavia yksittäistekijöitä, suurimmaksi segmentiksi näyttää kasvavan tiettyjen maahanmuuttajien suosima pigmentti.
Kiihottuminen pelkän pigmentin perusteella olisi vielä sekin suhteellisen yksinkertaista, mutta kun kiihottuneen on samalla harrastettava vielä ankaraa älyllistä ponnistelua:
Esimerkiksi mistä tässä tulisi ensi sijassa kiihottua? Siitäkö että kiihottumisen kohde on tullut Suomeen elämään paikallisen sosiaaliturvan varassa vaiko viemään paikalliselta työpaikan?
Turha kuvitella että kiihotttuja saisi tukea ensimmäiseltäkään enemmistövaltuutetulta. Se sijaan saa palkakseen Paavo Lipposen viharikosäkäilyt ja vakavasti itsensä ottavien medioiden ilkeilyn ja vähättelyn.
Mutta jos joku todella rakastaa tätä lyhytkalloista, persjalkaista kansaa niin paljon, että suostuu roikottamaan kaulassaan rotu-uskottavuuden takia ruokolahtista leijonariipusta, eikö tällainen isänmaallisuus ansaitsisi jotain parempaa.
Meillä on paljon oppimista amerikkalaisista, jotka jos ketkä osaavat yhdistää uniikilla tavalla hyvän mielen ja isänmaallisuuden.
Ei meilläkään aikoinaan jonkun Bobrikovin kuolemaa liiemmin surtu. Täällä on kuitenkin toivotonta edes haaveilla sellaisesta kansallisesta hilpeydestä, jonka Osaman kuolema herätti amerikkalaisissa.
Ja se kuuluisa kuva Valkoisen talon tilannehuoneesta. Vasemmalla tummahipiäinen, hörökorvaisen lähettipojan oloinen rauhannobelisti. Oikealla ulkoministeri Hillary Clinton käsi suun edessä OMG-asennossa.
Oikeasti Clinton yritti vain pidättää aivastustaan.Se oli muuten ainoa pidätys, jota siinä operaatiossa edes harkittiin.
Hyvä kirjoitus.
Koska nykyisin rikoksen laatu ja rikoksesta saatu tuomio riippuu uhrin pigmentin määrästä niin lakia muuttaa niin että kesällä tehdyistä rikoksista annettaisiin suurempi rangaistus koska aurinko lisää tunnetusti pigmentin määrää myös VHM:llä.