Liana ry:n hankekoordinaattori Eija Soini kirjoittaa seuraavassa kokemuksistaan kehitysyhteystyöstä: Se on pieniä askelia kohti parempaa elämää samalla kun miljoonat eurot katoavat.
----
Perustimme vuonna 2005 ystävien kesken kehitysyhteistyöjärjestön. Oli valtava halu lähteä auttamaan Kilimanjaron juurella eläviä viljelijöitä, joita haastattelin tutkimuksiani varten. Tunsin heidän ongelmansa, olin käyttänyt heidän aikaansa kyselemällä kaikenlaista. Nyt halusin viedä takaisin apua, joka ratkaisisi ainakin joitakin heidän ongelmistaan.
Autamme nyt kahtakymmentä noin kymmenhenkistä viljelijäryhmää rakentamaan sadevesitankkeja. Opetamme myös rakentamaan polttopuuta säästäviä keittimiä, jotka eivät savuta keittiötä.
Tankkien ja keittimien rakentaminen on mieleistä touhua kaikille. Kaikki haluavat tankin ja keittimen. Koetamme myös motivoida ryhmän jäseniä istuttamaan puita etenkin polttopuuksi. Mutta kukaan ei viitsisi millään istuttaa ja kastella. Liian pitkäjänteistä.
Itse asiassa 'kiristämme' heitä, jotta saavuttaisimme heidän itsensä ryhmän sääntöihin kirjaaman päämäärän - että jokainen ryhmän jäsen istuttaisi vähintään 20 puuta projektin aikana. Ilman puun istutusta ei projektilta heru tukiaisia tankinrakennukseen.
Sydämellistä palautetta, mutta...
Joskus saan niin sydämellistä palautetta, että saan kyyneleet silmiini.
Eräs vanha täti oli juuri saanut vesitankin ja oli siitä ikikiitollinen. Hän oli ostanut minulle lahjan. Sain perinteisen tansanialaisen naisen asun, johon kuuluu kaksi painettua puuvillakangasta, toinen vyötärön ympärille, toinen hartioille. Niissä on aina jokin osuva lause. Hän oli valinnut kankaat tekstin mukaan. Isoäiti luki minulle vapisevalla äänellään kankaasta: Kaikkivaltias Jumala antakoon sinulle menestystä ja onnea.
Toisinaan pidän palavat puheet ryhmän johtajille, kun vain muutama ryhmän jäsen vaivautuu tulemaan koulutukseen. Sopimuksemme on, että kaikki tulevat. Jos ei pääse tulemaan, on kerrottava syy ryhmän johtajalle. Odottelemme puoli tuntia yli määräajan. Sekin on sopimuksemme. Koulutus peruuntuu.
Olen ajanut melkein sata kilometriä, lähtenyt hyvissä ajoin aamulla kotoa, jotten myöhästyisi.
Palaan kotiin ennen puoltapäivää ja pauhaan turhautumiseni kotona kotiapulaiselle ja vahdille. Miksi oman elämänsä parantaminen on niin samantekevää täällä Afrikassa? Kukaan ei arvosta tietoa. Jos olisi rahaa tai tavaraa jaossa, kaikki tulisivat. Kotiapulainen ja vahti nyökkäilevät ja ymmärtävät. Huokaavat pettymyksestä ja puuskahtavat vihasta oikeissa kohdissa.
Parempi olisi lopettaa koko touhu ja palata Suomeen.
Menen mustan Labradorinnoutajani Eemelin luo ja silitän sen kiiltävää turkkia. En voi lähteä, koska en voi jättää Eemeliä. Kukaan ei ottaisi sitä, kukaan ei jaksaisi huolehtia siitä. Sillä on ollut jo vuosia kasvain ja se tarvitsee paljon huolenpitoa. En voi ottaa sitä Suomeenkaan, koska se on täällä tottunut niin erilaiseen elämäntapaan.
Tansania maksaa satojatuhansia euroja haamuille
Operoimme Tansaniassa.
Viime kuussa julkaistiin tilintarkastusraportti viime vuoden Tansanian valtion varojen käytöstä.
Paikallishallinnot maksoivat yhteensä 4,1 miljoonaa euroa maksuja ilman tositteita. Ne maksoivat 290000 euron arvosta palkkoja niin sanotuille haamutyöntekijöille, eläkkeelle jääneille, irtisanotuille, kuolleille. 948 paikallishallinnon käyttämää kuittikirjaa veroista ja muista kerätyistä maksuista oli kadonnut.
Paikallishallinnot maksoivat 145000 euron edestä entisten työntekijöidensä velkoja, joiden takaajana paikallishallinto ei ollut. Paikallishallinnoilta jäi käyttämättä kolmasosa budjetistaan, 87 miljoonaa euroa.
Ei siis niin, ettei paikallishallinnoilla olisi rahaa ja siksi työntekijät istuvat päivittäin tuntikausia pöytänsä ääressä sanomalehteä lukien. Rahaa on, mutta sitä ei osata käyttää. Keskushallinto maksoi 191 miljoonaa euroa ilman tositteita. Se maksoi 900000 euroa palkkaa haamutyöntekijöille.
Tansanian keskuspankille maksettiin 24 miljoonaa euroa talouskriisin elvytyspakettina. Se oli tarkoitettu teollisuuden tukemiseksi. Listaa maksujen vastaanottajista ei ole.
Näissä keskushallinnon raportoiduissa ja raportoimatta jättämissä varoissa on mukana kehitysyhteistyövaroja. Massiivisesti korruptoitunut ja huonosti hallinnoitu maa jatkaa vuodesta toiseen kehitysavun vastaanottajana.
Edellisvuodelta tilintarkastaja raportoi selvittämättömiä maksuja 110 miljoonan euron arvosta. Ne periytyivät selvittämättöminä myös tähän uusimpaan raporttiin. Paikallisen omistajuuden tukemisen nimissä joku jaksaa vielä puhua budjettituen puolesta. Vuonna 2010 yleisen budjettituen määrä Tansanialle oli noin 400 miljoonaa euroa, noin 6,4 prosenttia valtion koko budjetista.
Tansania on Suomenkin kehitysyhteistyön pitkäaikainen lempilapsi. Suomen osuus budjettituesta oli 15 miljoonaa euroa.
Suuri budjetti, suurpiirteinen raportointi
Meidän yhdistyksemme viime vuoden budjetti Tansanian projekteille oli 32000 euroa. On ollut valtava työ saada se kasaan. Amerikkalainen rahoittajamme kyselee aina pitkän listan lisäkysymyksiä, vaikka projektisuunnitelma on niin hyvä kuin sen nyt ammattilainen tohtorintutkinnolla pystyy kirjoittamaan.
On hyvä, että kysyy, jotta tietävät 20000 euron budjetin menevän perusteltuun käyttöön. Sitten raportoimme pientäkään yksityiskohtaa unohtamatta. Laitamme valokuvia tekstin sekaan. Pidämme nettisivut ajan tasalla. Kirjanpito on sentin tarkkuudella oikein. Työ tehdään osittain vapaaehtoistyönä.
Samaan aikaan hupenevat sadat miljoonat eurot.
Vuosien varrella olen havainnut nurinkurisen tosiseikan: Mitä suurempi budjetti, sitä suurpiirteisempi suunnitelma ja epämääräisempi raportti; mitä pienempi budjetti, sitä tarkempi suunnitelma ja yksityiskohtaisempi raportointi. Olen vakuuttunut, että tämä heijastuu tulosten hinta-laatusuhteena.
Kuinka paljon on kaksi kymmenystä?
Me ehdollistamme tukemme, jotta pääsemme yhteiseen pieneen päämääräämme: jokaisen on istutettava vähintään 20 puuta. Avunantajavaltio ei uskalla ehdollistaa. Se vain neuvoo. Se pelkää tulevansa leimatuksi vanhanajan siirtomaavallaksi - ja antaa rahojen valua vääriin taskuihin.
Monia kiinnostavat prosentit, annammeko kehitysyhteistyöhön 0, 5 prosenttia vai pääsemmekö suositeltuun 0,7 prosenttiin. Tässä massiivisen tehottomassa, korruptoituneessa ja epäpätevässä maailmassa kahden kymmenyksen ero ei ole oleellinen.
Oleellisinta olisi kaikin keinoin pitää huolta siitä, että kehitysapuvarat tulevat käytetyksi tehokkaasti ja ettei niitä anneta budjettitukena maille, jotka törkeästi väärinkäyttävät varojaan.
Kannattaako vielä yrittää?
Olen periaatteessa myönteinen kehitysyhteistyölle. Lähes koko yksitoistavuotinen työkokemukseni on ollut joko kehitystutkimusta tai kehitysyhteistyötä. Siitä on tullut ammattini ja sitä teen.
Kuitenkin, mitä kauemman kehitysyhteistyötä teen, sitä skeptisemmäksi muutun. Ongelmat ovat mittakaavaltaan valtavat, ja ne suurenevat jatkuvasti kontrolloimattoman väestönkasvun myötä.
Pienellä kansalaisjärjestön budjetilla ei saa suuria aikaan, vaikka kuinka kovasti yrittäisi. Ne joilla on sadat miljoonat käsissään, eivät taas välitä. Kannattaako vielä yrittää ja miten?
Eemeli on nyt yksitoista ja puoli vuotta, vanhus, jota kävelytämme hissukseen Moshin kuoppaisilla teillä kaksi kertaa päivässä, jotta se pysyisi liikuntakykyisenä mahdollisimman pitkään. Labradorit eivät yleensä elä yli kolmeatoista vuotta.
Olen suunnitellut nyt kaksi kahden vuoden projektia alkamaan vuonna 2012. Ajattelin, että meidän molempien rupeama loppuisi suunnilleen samaan aikaan.
Eija Soini
Kirjoittaja on Liana ry:n hankekoordinaattori.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kehitys-soinisk1911
Homman Kiva Lending Team on sattumoisin lainannut saman summan (tosin dollareina, vs. euroja), $32 000 kuin tuon projektin viime vuoden budjetti. Kirjoittajalta, joka on niin syvällä mokuklusterin toiminnassa, kuin vain voi olla, vaatii rehellisyyttä tunnustaa turhautuminen ja tosiasiat. Parasta mikrolainoissa on, että ne voi kohdistaa ihmisille jotka oikeasti haluavat muuttaa elämäänsä ja siinä ohessa yhteisönä tilaa. Toisaalta ne jotka oikeasti haluavat auttaa eivät ehkä ole edes pahin ongelma, vaan ne jotka haluavat vain ostaa hyvää mieltä ja hyvän ihmisen statusta ja ne jotka tekevät kehitysavulla ja/tai turvapaikanhakijoilla pelkkää bisnestä.
Tätä voi näyttää esimerkiksi niille, jotka yrittävät olla nokkelia siitä, että perussuomalaiset kritisoivat sekä kehitysapua, että autettavien väestönsiirtoja Suomeen veronmaksajien elätettäväksi.
QuoteVuosien varrella olen havainnut nurinkurisen tosiseikan: Mitä suurempi budjetti, sitä suurpiirteisempi suunnitelma ja epämääräisempi raportti; mitä pienempi budjetti, sitä tarkempi suunnitelma ja yksityiskohtaisempi raportointi. Olen vakuuttunut, että tämä heijastuu tulosten hinta-laatusuhteena.
Karmeata luettavaa, toimintahan on näköjään lähes yhtä härskiä kuin EU:ssa.
Näinhän se menee, mutta itse se kai on nähtävä. Rasistikorttia odotellessa.
Vuosia kehitysyhteistyötä tehneen työntekijän kertomaa karua totuutta.
Ihmiset eivät halua auttaa itseään eivätkä vaivaudu paikalle, vain raha ja tavara kelpaisi ilmaiseksi, räjähdysmäinen väestönkasvu hautaa pienetkin onnistumiset alleen koska uusia autettavia syntyy enemmän kuin entisiä keritään auttaa.
Sadat miljoonat vain häviävät jonnekin koska avun antajat eivät suvaitsevaisuuttaan kehtaa vaatia raportointia.
Vaikuttava kirjoitus.
Tuosta jäi vielä puuttumaan se että ne joilla olisi ehkä potentiaalia muuttaa jotain toimivat näiden kehitysyhteistyötyöntekijöiden autonkuljettajina tai taloudenhoitajina koska siitä saa hyvin massia.
Oma lukunsa ovat sitten ne jotka ovat töissä kehitysyhteistyön parissa ja vetävät välistä minkä ehtivät.
Nykymuotoinen kehitysyhteistyö pitää lopettaa täysin.
Pitää antaa VAIN mikrolainoja ja ehkäisyvälineitä.
Eihän edes Suomen valtion ''korruptoimattomasta'' järjestelmästä saa mistään tarkkaa laskelmaa mitä on käytetty ja mihin. Selviääkö edes aina paikallistasolla? Pitäisi selvittää järjettömimmät rahareiät, ja älyttömimmät palkkiovirat, ja tiputtaa niitä vaikkapa nyt alkuun kymmenellä miljardilla. Oikeasti, kun yrittää kaivaa esille kulunkeja, niin tarkimmillaankaan ei näy kuin X miljoonaa sinne, ja Y miljoonaa tuonne, pelkästään lajiteltuna ministeriöiden alle.
Ja se väestöräjähdys. Pitäisi lähettää tohtorit tarjoilemaan ilmaisia sterilisaatioita jokaiselle joka vain siellä sellaisen ottaisi, ja pakkosterilisaatio parin-kolmen lapsen jälkeen.
Sitä rasistikorttia odotellessa voi lukea vaikkapa Dambisa Moyon kirjan Dead Aid.
http://www.dambisamoyo.com/
Tämänkaltaisia ihmisiä haluaisin päättämään kehitysapuasioista. Ihmisiä, joilla on oikea halu auttaa ja kehittää, mutta jotka myös ovat valmiita tunnustamaan realiteetit ja sulkemaan rahahanat jos oikeasti näyttää, että hommaa ei saada toimimaan. Tällaisten ihmisten päätösten motiiveihin luottaisin.
Rynkkyjen ja panosten lähettäminen lähettäminen olisi parasta kehitysapua. Sillä ratkeaisi nälänhätä ja väestön liikakasvu. ;DTietysti muutaman kondomin lähetys auttaisi myös. Siitäpä tulikin mieleen, niin pitäisiköhän sinne Kongoon lähettää. Näitä:
(http://gamesnet.vo.llnwd.net/o1/gamestar/objects/311776_main.jpg)
Taitaa tuotakin työntekijää odottaa suvisten kauhea kosto, kun on mennyt rikkomaan kuplan.
Quote from: Veli on 13.05.2011, 11:02:27
Taitaa tuotakin työntekijää odottaa suvisten kauhea kosto, kun on mennyt rikkomaan kuplan.
Kepan hepulia odotellessa... 8)
Tuosta ei tule minkään kaltaista hepulia. Tuollaista artikkelia ei koskaan ole kirjoitettukaan, eikä mitään tuollaista ole kukaan koskaan kokenut kehitysyhteistyöhommissa.
Koko juttu on non-event, eikä sellaiseen tietysti kukaan mitenkään reagoi. Vähän kuin että Thors ei koskaan ollut kuullut mitään, lukenut mitään, eikä koskaan epäillytkään mitään negatiivisesta maahanmuuttajissa.
Että asiat todella ovat noin, on taas ihan kokonaan toinen juttu.
Olen jutellut aika monen kehitysyhteistyötä tekevän ja tehneen kanssa, eikä mikään sillä rintamalla enää yllätä.
Kaikkein suurin ongelma taitaa tuossakin olla se, etteivät tekijät uskalla kertoa näistä väärinkäytöksistä avoimesti, koska sen jälkeen ei töitä saa ja pahimmillaan saatetaan tehdä tarkistus työntekijän omiin projekteihin, joista väistämättä löytyy kaikkialle ulottuvan korruption takia asioita, joita ei oikeasti saisi olla.
Lisäksi kehitysyhteistyö työnä on hyvin palkattua ja ulkomailla voi asustella täysin erilaisella elintasolla kuin koto-Suomessa. Tällä työllä voi ihan oikeasti rikastua. Koska projektien tavoitteet asetetaan aika laveasti, niin eipä tuo vastuukaan niin paljon paina.
Sinänsä on hieman hankalaa määritellä mitkä projekteista toimii ja mitkä ei, koska raportointi on sellaista satuilua, ettei paremmasta väliä. Meni projekti kuinka persiilleen tahansa, niin loppuraporttia lukemalla sitä ei kyllä huomaa.
Sinne on mennyt ja menee €uroja kuin Molokin kitaan ja joku haavisto ja halonen ravaa siellä yksityiskoneella lupaamassa lisää, veronmaksajien piikki on ikuisesti auki.
Tässä yksi hauska esimerkki;
"Käymäläseura Huussi ry on siis saanut vuosina 2006-2011 suomalaisten veronmaksajien rahaa seuraavasti:
http://www.formin.fi/publ...ntlan=1&culture=fi-FI
2006: 35 267 EUR, 2007: 44 146 EUR, 2008: 43 499 EUR
Projektin ensimmäinen vaihe yhteensä: 122 912 EUR
Tuki 2009 65 740 EUR
Varaus 2010 67 924 EUR
Varaus 2011 61 889 EUR
Mitä näillä rahoilla on sitten saatu aikaan? No, monta mukavaa matkaa Sambiaan hankekoordinaattorille ja hänen perheelleen sekä (vuoden 2008 loppuun mennessä) peräti 11 ulkohuussia. Tämä ei ole mikään mitätön saavutus 3 vuoden projektille, johon meni 120 000 euroa suomalaisten veronmaksajien rahoja ja tuntematon määrä yksityisten lahjoittajien varoja. Sehän ei ole kuin reilut 10 000 euroa verovaroja per huussi."
Kaksi asiaa minua tuossa kosketti.
1. Rahat menee pääosin hukkaan.
2. Kasvaimesta kärsivä koira.
Ja järjestys ei ollut edes tämä.
Taitaa olla rasisti tämä Soini, kun uskaltaa epäillä kehitysyhteistyörahojen hyödyllisyyttä ja auttamistehoa.
Kuka tunnustaa kirjoittaneensa sen kommentin nimimerkillä "Rasismia vastaan"?
Quote from: thinkingmind on 12.05.2011, 23:49:33
Vuosia kehitysyhteistyötä tehneen työntekijän kertomaa karua totuutta.
Kylmäävä oli teksti, juu.
Quote from: thinkingmind on 12.05.2011, 23:49:33Ihmiset eivät halua auttaa itseään eivätkä vaivaudu paikalle, vain raha ja tavara kelpaisi ilmaiseksi, räjähdysmäinen väestönkasvu hautaa pienetkin onnistumiset alleen koska uusia autettavia syntyy enemmän kuin entisiä keritään auttaa.
ns. Kusinen Paikka on ilmeisesti niin akuutti, että kaikki muu kuin välittömästi juuri nyt saatava apu vaikuttaa turhalta.
Quote from: thinkingmind on 12.05.2011, 23:49:33Sadat miljoonat vain häviävät jonnekin koska avun antajat eivät suvaitsevaisuuttaan kehtaa vaatia raportointia.
Mikään ei koskaan katoa minnekään. Jossain nekin massit ovat, ikävä kyllä todennäköisemmin jonkun gepardi-hattu-paskiaisen tilillä sveitsissä, kuin auttamassa hätää kärsiviä, vain raportointi unohtui.
Quote from: thinkingmind on 12.05.2011, 23:49:33Nykymuotoinen kehitysyhteistyö pitää lopettaa täysin.
Pitää antaa VAIN mikrolainoja ja ehkäisyvälineitä.
Tässäpä se. Mitä helvetin järkeä on pumpata rahaa korruptoituneen ja tehottoman hallinnon budjettiin jossa ilman pahaa tahtoakin rahat saadaan uppoamaan byrokratiaan? Mikrolainoihin ja ehkäisyyn painottamalla samalla rahalla saataisiin aikaan moninkertaisesti parempaa. Ainakin siihen saakka kunnes Paavi pöllähtää paikalle ja kieltää ehkäisyn käytön.
Afrikassa menee
kaikilla monilla vähän helvetin kehnosti ja on järkyttävän epä-älyllistä yrittää auttaa tavoilla jotka vain lisäävät korruptiota tai parhaimmillaankin auttavat kestämättömillä tavoilla ja passivoivat avunsaajat. Helppohan se on illalla uni saada silkkityynyään halien, jos on samana päivänä järkännyt Kenialaisille kalastajille 10000€ apuja. Siinä on kuitenkin aika iso ero käyttettiinkö tuo kymppitonni uusiin verkkoihin, vähemmän saastuttaviin moottoreihin ja toiminnan tehostamiseen vai ostettiinko sillä rahalla paikallisille uudet Luhdan bleiserit ja lapsille kengurukepit.
Jostain 0.7% tavoitteesta on ihan turha puhua paskaa. Kuka tahansa mäntti saa kyllä rahaa mällättyä turhuuteen. Jos ihan oikeasti tehokas auttamisjärjestelmä olisi olemassa, minua ei haittaisi pätkääkään vaikka suomen valtio pistäisi siihen menemään 0.7% sijasta 7%. Nyt on pakko persaukisena paskiaisena ja ulosoton vakioasiakkaanakin kaivaa seuraavan tilipäivän jälkeen se viiskymppiä mikrolainaan.
Rahoitetaan yhtään mitään Kiinassa?
Siitä aiotaan maailman tuotantokeskus.
Eiköhän suomalaisten työpaikkojen vienti onnistu ilman suomalaisten työntöapua? Vai mitä sanoo Stubb? Kunhan inkkarit opettavat krikettiä? :)
Ehkäisyvälineidenkin kuskaus lienee turhaa, jos paikallisilla ei oikeasti ole haluja niitä käyttää, vaan monilapsisuutta pidetään itsestään selvänä tavoitteena. Ja mitä hyödyttää naisten koulutus, jos kouluttamaton mies juovuspäissään on se, joka päättää lisääntymisestä. Naisen lupa ja harkinta ei ole välttämätöntä lisääntymisaktin toteutumisen kannalta. Yksinkertaisin ja toimivin ratkaisu olisi toteuttaa Linkolan idea ja "olla menemättä sinne". Afrikka on pärjännyt miljoonia vuosia ilman valkonaamojen "apua". Toinen toimiva vaihtoehto on jäljitellä Kiinaa ja tehdä Afrikassa normaalia bisnestä ja jättää kehittymiset afrikoidien omalle vastuulle.
Quote
Edellisvuodelta tilintarkastaja raportoi selvittämättömiä maksuja 110 miljoonan euron arvosta. Ne periytyivät selvittämättöminä myös tähän uusimpaan raporttiin. Paikallisen omistajuuden tukemisen nimissä joku jaksaa vielä puhua budjettituen puolesta. Vuonna 2010 yleisen budjettituen määrä Tansanialle oli noin 400 miljoonaa euroa, noin 6,4 prosenttia valtion koko budjetista.
Tansania on Suomenkin kehitysyhteistyön pitkäaikainen lempilapsi. Suomen osuus budjettituesta oli 15 miljoonaa euroa.
Juurihan kehitysyhteistyöministeri Paavo Väyrynen (kesk) vakuutteli ennen vaaleja että suorasta budjettituesta on kehitysyhteistyössä luovuttu. Ja vielä varsin alentuvaan sävyyn.
Ei varsinaisesti yllätä tämäkään.
Quote from: juge on 12.05.2011, 22:21:51
Ihan hyvä juttu. Mutta pisteen sivussa, eli beside the point. Ei ole merkitystä sillä onko kehitysyhteistyö hyödyllistä vai hyödytöntä. Valtion tehtäviin ei kuulu pakottaa ihmisiä hyvyyteen, eli tukemaan verovaroillaan kehitysyhteistyötä. Jos joku on sitä mieltä, että kaikki hyvä kuuluu kaikille, maksakoon siitä itse vapaaehtoisesti. On kivaa tehdä kaikenlaista hyvää muiden rahoilla, mutta jos pitäisi itse maksaa, niin tilanne olisikin ihan toinen.
Tosin tarkemmin katosttuna tämä nimenomainen työntekijä tai järjestö tekee töitä yksityisten (ilmeisesti amerikkalaisten) hyväätarkoittavien hölmöjen laskuun.
Verorahoitteisia järjestöjä ja työntekijöitä on sittenkin riittämiin.
Quote from: Kallioinen Käsi on 13.05.2011, 19:09:21
Quote from: Veli on 13.05.2011, 11:02:27
Taitaa tuotakin työntekijää odottaa suvisten kauhea kosto, kun on mennyt rikkomaan kuplan.
Kepan hepulia odotellessa... 8)
Kepun ja Väyrysen (=kehitysyhteistyöministeri) kostoa odotellessa...
Quote from: Simo Hankaniemi on 13.05.2011, 22:31:32
Yksinkertaisin ja toimivin ratkaisu olisi toteuttaa Linkolan idea ja "olla menemättä sinne".
Juuri näin! Ei meillä ole varsinaista asiaa Afrikkaan. Olen pari kertaa käynyt, ja tulin siihen tulokseen, että he voivat elellä siellä vallan hyvin ilman minua. Kaupankäyntiä ja
riistosiirtomaan hankkimista ei lasketa.