QuoteKUTSU KIRJAN JULKISTAMISEEN JA PANEELIKESKUSTELUUN, HELSINKI
Aika: keskiviikkona 13.4.2011 klo 16–18
Paikka: Mannerheim-sali, Uusi ylioppilastalo (Mannerheimintie 5 A, 5.krs)
Maahanmuuttokeskustelu käy Suomessa vilkkaana. Kärjistyneissä puheenvuoroissa maahanmuuttajien joukosta puhutaan usein yleistäen, jolloin monimuotoinen todellisuus hukkuu stereotypioiden alle. Julkaistava teos on nuorille suunnattu kehityskasvatuksellinen oppikirja, joka tarttuu stereotypioihin rohkeasti ja tarjoaa opettajille työkaluja maahanmuuttoteeman käsittelyyn.
OHJELMA
16.00 KIRJOITTAJIEN TERVEHDYS
16.10 OTTEITA TARINASTA KURDIMIEHEN TAISTELU HENKENSÄ JA UNELMANSA PUOLESTA. Kirjan päähenkilöitä edustava, Irakin suurlähetystön konsulaatissa työskentelevä Rebwar Karamani kertoo kappaleen omasta elämäntarinastaan.
16.20 PANEELIKESKUSTELU: KANSAINVÄLISYYS POP, MAAHANMUUTTAJUUS FLOP? Paneelikeskustelussa puhutaan maahanmuutosta nuorten näkökulmasta. Tarkoituksena on purkaa maahanmuuttajuuteen liittyviä stereotypioita. Keskustelussa pääsevät ääneen eritaustaiset nuoret sekä alan asiantuntijat: Sakari Rokkanen (Vantaan Nuorisovaltuuston puheenjohtaja), Saranda Dedolli (Vantaan Nuorisovaltuuston sihteeri), Tuuli Anna Mähönen (Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologi), Heli Markkula (Pelastakaa Lapset ry / No Racism -hanke, projektisuunnittelija) ja Mahdi Ghasemi (HESOTE, opiskelija).
17.15 TARJOILU & LUKUDIVAANI. Paneelikeskustelun jälkeen tarjolla on pientä purtavaa sekä mahdollisuus tutustua julkaisuun lukudivaanilla. Toimittajilla on haastattelu- ja kuvausmahdollisuus.
KIRJAN SAATAVUUS: Kirjaa jaetaan maksutta julkaisutilaisuudessa. Lisätiedot ja kirjan sähköinen versio löytyvät osoitteesta
www.kulttuurikameleontit.com -> Toisella katsomalla.
ILMOITTAUTUMINEN: Pyydämme ystävällisesti ilmoittautumaan viim. 11.4.2011 osoitteeseen [email protected] tai puh. 050-3834184, Senni Jyrkiäinen. Lämpimästi tervetuloa!
JULKAISUN TIEDOT
Senni Jyrkiäinen, Päivi Sievänen, Jenny Stenbäck & Anna Suvilaakso:
TOISELLA KATSOMALLA – maahanmuuttajista maahan muuttajiin
Julkaisija: Kulttuurikameleontit ry; Yhteistyökumppani: Suomen Antropologinen Seura
KIRJA ON SAANUT ULKOASIAINMINISTERIÖN VIESTINTÄ- JA KEHITYSKASVATUSTUKEA
Rasmus (http://www.rasmus.fi/news_show?id=367&l=1#_Toc289540949)
Kirja löytyy siis jo netistä: http://www.kulttuurikameleontit.com/files/kulttuurikameleontit.kotisivukone.com/toisellakatsomalla_kirja2.pdf
QuoteOsa I: Ihmiset ilmiön takana
Tässä osassa on haastattelujen pohjalta kirjoitettuja elämäntarinoita, joissa lukija tutustuu eritaustaisten maahanmuuttajien yksilöllisiin tarinoihin. Jokaiseen tarinaan on myös liitetty henkilön alkuperämaahan liittyvä tietoruutu.
Kirjan haastateltavista Salah tulee Somaliasta, Malalai Afganistanista, Somboon Thaimaasta, Rebwar Irakin Kurdistanista ja Raija Venäjältä. Salahia lukuun ottamatta haastateltavat esiintyvät omalla nimellään.
...
Osa II: Maahanmuutto ilmiönä
Tässä osassa on tietoa kansainvälisistä muuttoliikkeistä, maahanmuuttopolitiikasta, suomalaisista siirtolaisista sekä rasismista, jota maahanmuuttajat usein kohtaavat. Lisäksi lukija tutustuu Itä-Euroopan romanien tilanteeseen. Teksteissä on viittauksia kutakin aihetta käsitteleviin tehtäviin.
...
QuoteTEHTÄVÄ 8
Suomen lippu on sekoitus itää ja länttä: värit tulevat Venäjän tsaarin purjehduslipusta ja risti lännestä. Suomen leijona tulee Ruotsista, ja kristinuskon toi tänne englantilainen piispa Henrik. Maamme-laulun on säveltänyt saksalaissyntyinen Pacius, ja karaoken kestosuosikki "Olen suomalainen" on käännös italialaisesta laulusta. Jääkiekko tulee Kanadasta, ja kahvi on myös ulkomailta tuotua.
Mitä siis onkaan aito suomalaisuus?
Kysymys pätee myös ihmisiin: Miksi yhden ajatellaan kuuluvan suomalaisiin ja toisen ei? Kuka lopulta on se "tavallinen" suomalainen?
QuoteONKO MAAHANMUUTTOKRIITTISYYS RASISMIA?
En ole rasisti, mutta... -lauseella alkavat monet kriittiset maahanmuuttopolitiikkaa ja monikulttuurisuutta arvostelevat puheenvuorot. Näitä näkemyksiä kutsutaan maahanmuuttokriittisiksi, eivätkä ne tietenkään kaikki ole rasistisia. Politiikkaa saa ja pitää arvostella, koskipa se maahanmuuttoa tai terveydenhuollon tilaa. Joskus on kuitenkin vaikea erottaa maahanmuuttokriittisyyttä suoranaisesti rasistisesta puhetavasta. Maahanmuuttokriittisyys lähenee rasistisia asenteita tai vahvistaa rasistista ilmapiiriä, jos keskitytään pelkästään ongelmiin ja uhkakuviin, käytetään negatiivisia yleistyksiä ja esitetään epäkunnioittavia kommentteja.
Rasistisissa puheenvuoroissa yksittäisten henkilöiden tekemien virheiden ja laittomuuksien takia leimataan koko ryhmä ja kaikkia sen edustajia pidetään rikollisina, "sosiaalipummeina", alempiarvoisina ja uhkana suomalaiselle kulttuurille. Heitä syytetään vallitsevista ongelmista paisutellen heidän osuuttaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Silloin myös kaikki, mitä tietyn ryhmän edustaja tekee, koetaan negatiivisena: joko hän vie työpaikat tai elää suomalaisten verorahoilla.
Koululaisille tarkoitettuun kirjaan ei pitäisi kirjata selkeitä virheitä, jotka jo tiedetään yleisesti virheiksi. Kristinuskoa ei tuonut Suomeen piispa Henrik, vaikka hän hyvä ihminen olikin. Piispa Henrik saapui Suomeen pari sataa vuotta kristinuskon jälkeen.
En tiedä uskaltaako teosta muuten lukeakaan. Odottaisin sen olevan niin sanotusti tahattoman hilpeä.
Quote from: Iloveallpeople on 03.04.2011, 22:54:15
Quote
Mitä siis onkaan aito suomalaisuus?
Vieläkö ne jaksaa tätä?
Työpöytäni on italialainen, Tiffany-valaisin on alkujaan amerikkalainen design, kämppäkaverini on tanskalainen, köynnösparsa on kotoisin Etelä-Afrikasta ja Sri Lankasta, kertoo viherkasvioppaani, taulu on Yhdysvalloista ja toinen on saksalaisen taiteilijan, äänentoistolaitteet ovat englantilaisia, matto on belgialainen, rakas tietokoneeni on amerikkalainen, mutta kiinalaisen tekemä, sen uusi virtalähde on hollantilainen.
Seuraavaksi menen syömään ranskalaista jugurttia ja suomalaista leipää. Tarvitsen kulttuuritulkkia!
"Kehityskasvatuksellinen oppikirja" WTF?
Ja suomalaisuutta lyödään jälleen kuin vierasta sikaa, jota oikeastaan pitäisi jo.., noh, ainaskin toppuutella.
En mitenkään voi käsittää näitä julkaisuja/julkaisijoita,
vaikka säälin ja epäuskon kera yritän ymmärtää.
Viisi maahanmuuttajatarinaa, joista kolmessa Suomeen valittu kiintiöpakolainen, yhdessä inkerinsuomalainen paluumuuttaja ja yhdessä suomalaisen kanssa naimisiin mennyt thaimaalainen nainen. Herättäisikö turvapaikanhakijan matkareitti nuorissa vääriä ajatuksia, kun yhtään sellaista tarinaa ei valittu? Muutenkin turvapaikkamaahanmuuton todellinen määrä perheenyhdistämisineen oli pyyhitty piiloon esitetyistä maahanmuuttoluvuista (s. 73). Tarinoissa puhuttiin turvapaikanhakijoista kun tarkoitettiin kiintiöpakolaisia.
Paljon kaikenlaista sievistelyä, eikä ihme, sillä taustamateriaalista vastaa mm. Vapaa liikkuvuus:
Quote"Laiton" maahanmuuttaja
Henkilö, joka oleskelee valtiossa ilman lain määräämiä asiakirjoja tai joka on
saapunut maahan väärin perustein. Laittomia maahanmuuttajia kutsutaan
myös paperittomiksi, dokumentoimattomiksi tai näkymättömiksi maahan-
muuttajiksi. Nämä vaihtoehtoiset nimitykset ovat vähemmän leimaavia kuin
"laiton" maahanmuuttaja.
QuoteVuonna 2010 Suomessa kerjää-
minen oli laillista, ja ainoastaan aggressiivinen kerjääminen on kielletty. Esi-
merkiksi Helsingin kaupunki on pyrkinyt kieltämään kerjääminen kokonaan,
mikä ei ole toistaiseksi onnistunut. Poistaako kieltäminen kerjäämisen taus-
talla olevat syyt, ja onko kerjäläisillä realistista mahdollisuutta valita toisin?
Mitä muita keinoja heille jää?
Esimerkkinä suomalaisesta rasismista, kyllä, jälleen kerran
8-vuotiaan somalitytön tönäiseminen junasta.
Miksiköhän somalialainen Salah ei esiinny omalla nimellään? Eihän Salahilla pitäisi olla mitään salattavaa. Vai onko sittenkin?
Anyway, ranskalaissuomalainen iltapala on nautittu ja parhaillaan kuuntelen saksalaisista kuulokkeistani venäläistä viihdemusiikkia. Oloni on parhaillaan hyvin monimuotoinen. Uskotteko?
En jaksa lukea tätä ketjua, mutta elävästi muistuu mieleen peruskoulun "kansainvälisyyskasvatus" 70-luvun ala-asteella.
Quote from: slobovorsk on 04.04.2011, 11:30:58
En jaksa lukea tätä ketjua, mutta elävästi muistuu mieleen peruskoulun "kansainvälisyyskasvatus" 70-luvun ala-asteella.
Kyllä tulee väkevänä mieleen, kyllähän sitä sopii miettiä omaa kulttuuriperimäänsä ja ehkä jopa epäilläkin, mutta kyllä yli-annos on yli-annosta. Muistan inhonneeni jo ala-asteella tätä "kaikki maailman kansat läpsyttävät yhteen käsiään"-koulutusta. Siinä oli jotain vastenmielistä jo pienen lapsen kannalta katsottuna, "koulutuksen" käsitteet eivät nivoutuneet yhteen millään tavalla arkikokemuksen kanssa edes siinä vaiheessa.
Olen nyt lukenut kaksi ensimmäistä elämäntarinaa ihmetyksen vallassa. Miksi aikuisen ihmisen elämäntarinaa pitää kertoa kuin satua? Esipuheen mukaan opuksen kohderyhmänä ovat lukio- ja ammattikouluikäiset nuoret sekä nuoriso- ja kasvatustyötä tekevät. Siis mitä ilmeisimmin aikuiset tai melkein aikuiset.
Salahin tilalle olisi hyvin voinut sijoittaa suloisen ja pörröisen eläimen. Kauniit kankaat hulmuavat, erilaisilla jekuilla kostetaan, huvipuistoihin ja eläintarhoihin lähdetään kuin parhaimmassakin lastenkirjassa. Sama tyyli jatkuu Malalain tarinassa. Sammakot hyppivät ja kävipä niinkin, että talibanit saivat tietää naisen työnteosta. Tapahtui melkein kuin niinä päivinä, kun kaikki maailma oli verolle pantava, kuten eräässä tunnetussa kertomuksessa kävi käsky. Ja muutenkin tapahtui silloin sitä ja kerran taas tätä.
Minulla ei ole mitään elämäntarinoita vastaan, enkä halua väheksyä kenenkään kokemuksia. Mutta elämäntarinat eivät kerta kaikkiaan toimi tällaisina. Arvon kirjoittajat, miksi tällainen tyylilaji?
QuoteMiksi aikuisen ihmisen elämäntarinaa pitää kertoa kuin satua?
Jos sitä ei kerrottaisi yksinkertaistavan lässyttävästi, totuudet pulpahtelisivat esiin liian ilmiselvinä. Olen nyt lukemassa tuota somalin tarinaa, ja koville näyttää ottavan satukielelläkin aivan liian monien tosiasioiden peittely...
Mitäpä tähän muuta sanoisi, kuin että dekonstruktiokin voi olla hauskaa - varsinkin kun yritelmä on näinkin läpinäkyvä :D