52-vuotiasta motalalaismiestä syytetään seitsemän lapsensa toistuvista pahoinpitelyistä. Sattumuksilta, joita kuvaillaan lähinnä kidutuksen oloisiksi, ei välttynyt edes perheen äiti. Kaikkien tapausten näyttämönä toimi perheen kaksi asuntoa kevään 2009 ja syksyn 2010 välisenä aikana.
"Perheellä oli käytössään kaksi vierekkäistä huoneistoa, kolmio jossa majailivat äiti ja kuusi lasta, sekä kaksio, joka oli isännän käytössä ja "no go zone" muulle perheelle. Perheen vanhin tytär asui kodin ulkopuolella", kertoo syyttäjä Marianne Staaf.
52-vuotiaan syntilista on pitkä kuin nälkävuosi. Kesällä 2009 mies oli polttanut toiseksi vanhinta tytärtään grillivartaalla. Isä myös väkipakolla pakotti tytön riisuuntumaan. Viime kesänä tyttö oli saanut tuolinjalasta – ja sen päälle joutunut taas olemaan vaatteitta loppupäivän.
Samoihin aikoihin hän oli myös polttanut kahta muuta tytärtään tupakilla. Keväällä 2009 toinen näistä tytöistä oli kertonut haluavansa tulla isona tilintarkastajaksi. Ilmeisesti pappa ei tykännyt ajatuksesta, sillä tyttö oli palkittu läimäyksellä. Neljännen tyttärensä naaman isä oli kerran työntänyt viilipiimälautaseen. Varmaan arvasittekin, että myös tämä tyttö löysi itsenä sattumuksen jälkeen ilman rihman kiertämää. Syyttäjän mukaan kaksi muutakin tytärtä oli myös joutunut kaltoin kohdelluksi.
Perheen ainoalla pojalla ei mennyt oikeastaan yhtään paremmin. Joskus vuonna 2009 isä oli raahannut hänet varastohuoneeseen ja sitonut tämän jalat käsiraudoilla kiinni. Sitten 52-vuotias oli alkanut kuumentamaan muovinpalasta ja tiputtelemaan sulavaa muovia pojan jaloille. Kepponen oli isän mieleen, sillä poika sai saman käsittelyn muutamaan otteeseen myöhemminkin.
Viime syyskuussa äiti sai lopulta tarpeekseen ja hän pakeni lasten kanssa perheen (toisesta) asunnosta. Nyt he asuvat salaisessa paikassa uudella paikkakunnalla ja heidän henkilötietonsa ovat suojattu.
52-vuotias, joka on ollut vangittuna viime helmikuusta lähtien, kiistää syyllisyytensä. Hän väittää perheen äidin taivutelleen lapset puhumaan palturia. Syyttäjä kuitenkin muistuttaa, että useilla lapsista on paloarvet tallella ja että heidän kertomuksensa tukevat toisiaan.
Syyttäjä esittää, että mahdollisen tuomion kärsimisen jälkeen mies karkotetaan maasta.
Corren (http://www.corren.se/ostergotland/motala/?articleId=5585226)
Quote from: rähmis on 28.03.2011, 21:02:55
Syyttäjä esittää, että mahdollisen tuomion kärsimisen jälkeen mies karkotetaan maasta.
Tuskin lähtee minnekään. Minne sitä kotoaan lähtee? Kaikki on VHM:n syytä.
Mutta ovathan ruotsalaisetkin perheenisät sadistisia hirviöitä eikä heitä kuitenkaan karkoteta. Miksi mamua sorretaan?
Quote from: rähmis on 28.03.2011, 21:02:55
Syyttäjä esittää, että mahdollisen tuomion kärsimisen jälkeen mies karkotetaan maasta.
En tiedä millainen politiikka Ruotsissa on, mutta Suomessahan karkoittaminen tässä tapauksessa olisi mahdotonta, koska miehellä on perhesiteitä maahan.
Sosiaalinen nuorukainen.
Rasistinen riistäjävaimo asui tilavasti kolmiossa. Tämä etuoikeus ei tälle telaketjufeministille riittänyt, vaan sen piti vielä viedä lapset työssäkäyvältä ruotsalaisisukilta. Salasi identiteettinsä, mitä hänellä on piilotettavaa?
Kyllähän Suomessakin, varsinkin sosiaaliviranomaiset, vievät isiltä lasten tapaamisoikeuden.
Quote from: rähmis on 28.03.2011, 21:02:55Kepponen oli isän mieleen, sillä poika sai saman käsittelyn muutamaan otteeseen myöhemminkin.
Corren (http://www.corren.se/ostergotland/motala/?articleId=5585226)
Voi rähmis sun kanssa. En kehtaa ihan hymiötä kuitenkaan laittaa.
Tämä on kyllä valtavan järkyttävä tarina, että joku voi olla noin inhoittava omalle perheelleen ja lapsilleen, liekö mukana ripaus geneettistä perimää vaiko ihan yksittäistapaus?
Onneksi Suomeen valikoituu/valikoidaan ainoastaan ne kivasti ja mukavasti perheitään kohtelevat sekä ahkerat ja työteliäät siirtolaiset.
Meitä on kansakuntana kohdannut jumalaton onni ja autuus näissä valinnoissa.
Ainoastaan viimeinen virke tuossa jutussa paljastaa, ettei ko. henkilö ole Svensson. Hyvin kirjoitettu valitettava yksittäistapaus.
Se on nyt sitä Illman/Braxin masinoimaa piilorasismia, kun koko tarina on sitä itseään, mutta vasta viimeisessä virkkeessä tohditaan sitten kainosti viitata etnisyyden mahdollisuuteen.