QuoteKOLUMNI
Eräs pelkuri ja arkaluonteiset sanat
Julkaistu: 1.3.2011 lehdessä osastolla Pääkirjoitus
Reetta Meriläinen
Elämää diktatuurissa on vaikea kuvitella, jos elää demokratiassa. Voi tietysti olla toisinkin päin.
Libyalainen hammaslääkäri Hakim Ali kertoi Helsingin Sanomissa sunnuntaina, ettei Libyassa ole voinut ilmaista mielipiteitään vapaasti. "Moni tuttavani on kadonnut. Se on surullista ja pelottavaa."
Kun demokratia puuttuu, sanojien lisäksi voivat kadota myös sanat.
Kiinalainen kirjailija Murong Xuecun sai Kansan kirjallisuuspalkinnon kirjastaan, joka käsitteli laitonta pyramidimyyntiorganisaatiota. Hänen ei sallittu pitää kiitospuhetta palkitsemistilaisuudessa, mutta hän toimitti puheen tekstin kansainvälisten kirjeenvaihtajien yhdistykselle. The New York Times julkaisi viime viikolla tekstin, joka saa lukijan pidättämään hengitystään ja kyyneleitään.
Murong sai palkinnon rohkeutensa takia. Hän oli hankkinut kirjansa tiedot soluttautumalla pyramidipiireihin väärän henkilöllisyyden turvin. Murong sanoi rohkeuspalkinnon kuitenkin nolottavan, koska "oikeastaan olen pelkuri. Sanon vain niitä asioita, joita saa sanoa, ja kritisoin vain niitä asioita, joita on lupa kritisoida."
Puheessaan hän kertoo itsensä ja hyvin varovaisen kustannustoimittajan välisistä kiistoista. Ne koskivat usein sananvalintoja, mutta vielä enemmän ne koskivat ajatusten valintoja.
Kustannustoimittaja poisti ja korjasi lauseita, kappaleita ja lukujakin. "Heti kun minulla oli mielipiteitä, minusta tuli vaara."
Kun Murong kirjoitti "kiinalaisista", sana täytyi vaihtaa "eräiksi ihmisiksi". Jos hän arvosteli perinteistä kiinalaista kulttuuria, kustantaja vaihtoi sanamuodon "muinaisen Kiinan byrokraattiseksi kulttuuriksi". Jos 37-vuotias kirjailija kertoi nykyisistä vallanpitäjistä, kustantaja halusi vaihtaa tilalle Tang-dynastian (618-907) keisarin. Nyky-Eurooppakin piti vaihtaa keskiajan Euroopaksi.
...
Murong kuitenkin tunnustaa, että kustannustoimittajan pelko on tarttunut häneen ja johtanut itsesensuuriin.
Murong kirjoittaa, että hän voisi kokemansa perusteella koostaa arkaluonteisten sanojen sanaston. Sanastosta löytyisi varmasti "laki", "hallitus" ja "järjestelmä" sekä runsaasti muita sanoja, jopa numeroita.
Sanastossa olisi Murongin mukaan kaikki uskonnot, kaikki tärkeät ihmiset ja kaikki maailman maat, myös Kiina sekä "kiinalaiset". Sanasto olisi suuri.
Ajan mittaan kirjailija oppii välttämään vääriä sanoja tai kiertämään ne. "Tämä on kastroitua kirjoittamista. Olen proaktiivinen eunukki. Kastroin itse itseni, ennen kuin kirurgi on nostanut veistään."
Hän kirjoittaa kielen jakaantumisesta turvalliseen ja vaaralliseen, lailliseen ja laittomaan. Hän kutsuu itseään sanarikolliseksi, koska hän ei aina tiedä, mitkä sanat ovat laittomia. Hän tekee tietämättään sanarikoksia.
...
Demokratiassa sana on vapaa, ja sanoja on paljon, tuskastuttavan paljon. Sanastoa ei säätele isoveli vaan tavat, poliittinen korrektius tai vastuullisuus, mitä sanaa nyt milloinkin halutaan käyttää.
Sanojen ongelma ei ole rohkeus tai ontuva taiteellinen vaikutelma vaan tyhjänpäiväisyys. On liikaa sanoja vailla sanomaa.
[email protected]
Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja
.
Koko kirjoitus:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Er%C3%A4s+pelkuri+ja+arkaluonteiset+sanat/HS20110301SI1MA01z1p
Reetta Meriläinenhän ja Pravda ne arkaluonteiset sanat tietää ja tunnistaa.
Eräs kielitieteilijä kirjoitti eräästä uskonnosta ja sai siitä tuomion oikeudessa.
Miten tuo nyt sitten eroaa länsimaisesta käytännöstä? Jokainen, joka kirjoittaa, tietää joutuvansa sensuroimaan itseään ja välttelemään "vaarallisia sanoja" ja "vaarallisia ajatuksia". Ajatusrikoksista voi lännessäkin seurata vankeutta tai kirveshyökkääjä tulee kotiin.
Tuohan on ihan kuin Suomen mediassa: somali, irakilainen, kurdi, sudanilainen, mustalainen... muuttuu vaikkapa helsinkiläiseksi mieheksi.
Seppo Lehto arvosteli kovin sanoin humoristisesti islamia ja vallanpitäjäeliittiä, seurauksena 2 v 4kk vankeutta.
QuoteSeppo Lehto arvosteli kovin sanoin humoristisesti islamia
Olikin mieheltä nerokas veto. Tätä ennen, Totaalisen sodan aikoina, Lehto vielä arvosti Muhammedia ja Osamaa tekijämiehinä ja Muhista itseään panomiehenä.
Sitaattia en voi laittaa, sattuneesta syystä.