http://www.lakimiesuutiset.fi/node/102
Kirjoittaja on siis ex-ulkomaalaisvaltuutettu (korvattu vähemmistövaltuutetulla) Antti Seppälä.
Quote from: Antti SeppäläKerran itärajalta käännytettiin somalinainen laittomasti Moskovaan. Sain Punaiselta Ristiltä rahaa naisen hakemiseksi takaisin.
Quote from: Roope on 28.12.2010, 16:27:02
Quote from: Antti SeppäläKerran itärajalta käännytettiin somalinainen laittomasti Moskovaan. Sain Punaiselta Ristiltä rahaa naisen hakemiseksi takaisin.
Hieno juttu että Punaisella Ristillä on varaa tällaiseen. Olisihan se kurjaa jos somalinainen olisi joutunut jäämään Moskovaan.
Quote from: Professori on 28.12.2010, 19:12:31
Quote from: Roope on 28.12.2010, 16:27:02
Quote from: Antti SeppäläKerran itärajalta käännytettiin somalinainen laittomasti Moskovaan. Sain Punaiselta Ristiltä rahaa naisen hakemiseksi takaisin.
Hieno juttu että Punaisella Ristillä on varaa tällaiseen. Olisihan se kurjaa jos somalinainen olisi joutunut jäämään Moskovaan.
Se on jo kolmas joulu peräkkäin, kun en ole ostanut yhtään SPR:n kallista joulukorttia. Enkä ole ainoa. Kohta SPR:llä alkaa jäsenkato.
Quote from: Antti SeppäläKerran itärajalta käännytettiin somalinainen laittomasti Moskovaan. Sain Punaiselta Ristiltä rahaa naisen hakemiseksi takaisin.
Mielenkiintoista. Ulkoparlamentaarinen järjestö rahoittaa viranomaisen toimintaa.
Seppälä on ollut niin pitkään pois kuvioista, ettei tuota kirjoitusta muuten paljon maksa vaivaa kommentoida. Lukea se kyllä kannattaa. Kertoo aika paljon tietyntyyppisten virkamiesten ajattelutavoista.
Seppälä oli sellainen mokuttaja 90-luvulla, että oksat pois. Paljon aktiivisempi kuin Puumalainen tai Suurpää konsanaan. Muistan, kun kertoi nauraneensa makeasti jos somaleiden kotiinlähdöstä puhuttiin.
Seppälä oli ilmeisesti melkoinen tonttu, mutta siitä täytyy antaa pisteitä, että osasi suhtautua päänaukomiseen asiallisella tavalla. Olkoonkin, että vinoilu valui päältä kuin vesi hanhen selästä näemmä pitkälti siksi, että piti itseään tyhmiä juntteja lähtökohtaisesti parempana. Siitä huolimatta kyseessä on hyvä esimerkki siitä, että loukkaantuminen on kahden kauppa. Se vaatii toki sen loukkauksen, mutta sen jälkeen kohteen täytyy ottaa solvaus vastaan - joko siksi, että ei hallitse keinoja käsitellä sitä asiaankuuluvalla välinpitämättömyydellä, tai siksi, että oikeutetut itkuraivarit ovat monista aika hauskoja, ja niistä voi olla tietyissä olosuhteissa hyötyä.