Tässä muutaman viimeisen Pohjalainen -lehden silmäiltyäni, tuli mieleen kysymys, että onkohan tässä kyseessä vain paikallinen oire vai koko maan kattava sairaus.
Viime viikon puolella jo ilmestyi lehti, jossa kerrottiin kaupungintalolla olleen ysiluokkalaisten itsenäisyysjuhlan. Vuonna 2003 maahan tullut tyttö oli valittu pitämään siellä puhe. Jutusta sai sellaisen käsityksen, että juttu oli ollut ihan mahtava, ja että tosi hieno juttu että puhuja oli mamu. En toki tiedä minkälainen se puhe sitten oli, saattoi oikeasti olla hyväkin, mutta se ulkomaalaisuus oli ainakin lehdessä esitetty puhujan ykkösmeriitiksi.
Tänään luin lehteä, missä käytiin myös läpi erilaisia 6.12 -puheita, ja yksi oli Vaasan nuorisovaltuuston puheenjohtajan, Henrik Hurtigin, pitämä puhe, jossa jotenkin päästiin siihen, että monikulttuurisuus on ihanaa pakollista ja rikastavaa. Onhan sielläkin sotia, hihkui aasi onnesta uudella, suunnattoman suurella sillallaan.
Vanhan toiseustoteemin sananlaskun mukaan: "kyllä minä mieleni pahoitin". Onko silmäni mahdollisesti yliherkistynyt monikultturismiuskonnon ilmentymille? Ovatko muut nuivat huomanneet vastaavia itsenäisyyspäiväpuheita?
Piispa Mikko Heikan puhe itsenäisyyspäivänä 2005 on tietenkin klassikko lajissaan :
http://www.halla-aho.com/scripta/itsenaisyys.html
Ja toki koko itsenäisyyden 90-juhlavuosi oli omistettu uussuomalaisuudele ja suomalaisuuden epädramatisoinnille.