Miten minua on alkanut häiritä koko sana "suvaitseminen" "suvaisevainen" jne.
Minulle suvaitseminen on sellaista, miten sen sanoisi, jotain josta en pidä, mutta sitä on pakko sietää kun en muutakaan voi.
Suvaitsen huonoja käytöstapoja, mutta en hyväksy.
Jos joku asia on positiivinen kaikissa merkityksissään, niin minä pidän siitä, hyväksyn sen (mielipiteen, ajatuksen jne.).
Mutta suvaitseminen on jotain sellaista joka tehdään pitkin hampain kun ei muutakaan voida.
Tai toisaalta, suvaitsemisen kohde on jotain jota voi/pitää oman moraalikäsitykseni mukaan katsoa ylhäältä alaspäin ja toivoa että se ei leviä, menee mahdollisimman pian pois, on ja pysyy kaukana, on jotain huonompaa, syntistä.
Miten on onko assosiaationi ihan pielessä?
Kai suvaitsevaisuus, johtuu hieman suvaitsijasta ja suvaittavasta. Jos suvaittavaa on lisääntynyt raiskailu, terrorismi, kantaväestöön kohdistuva rasismi, vallankumouksellinen agenda yms. on jokin mennyt hyvin synkästi suvaitsemisessa pieleen. Taas ,jos on toisin päin, kuten islamissa tai natsi-Saksassa, jossa ei suvaita enää mitään, niin taas on mennyt pieleen.
Mielestäni koko termit suvaitsevainen, suvaitsevaisuus, suvaitsematon ja suvaitsemattomuus ovat täysin turhia, jollei niiden yhteydessä määritellä, mihin suvaitsevaisuus tai suvaitsemattomuus kohdistuu.
"Tämä henkilö on suvaitsevainen" on mielestäni suunnilleen yhtä typerä ilmaisu kuin "tämä auto on värinen" tai "tämä ruoka on makuinen".
Quote from: Koskela Suomesta on 02.11.2010, 01:05:42
Miten minua on alkanut häiritä koko sana "suvaitseminen" "suvaisevainen" jne.
Minulle suvaitseminen on sellaista, miten sen sanoisi, jotain josta en pidä, mutta sitä on pakko sietää kun en muutakaan voi.
Suvaitsen huonoja käytöstapoja, mutta en hyväksy.
Jos joku asia on positiivinen kaikissa merkityksissään, niin minä pidän siitä, hyväksyn sen (mielipiteen, ajatuksen jne.).
Mutta suvaitseminen on jotain sellaista joka tehdään pitkin hampain kun ei muutakaan voida.
Tai toisaalta, suvaitsemisen kohde on jotain jota voi/pitää oman moraalikäsitykseni mukaan katsoa ylhäältä alaspäin ja toivoa että se ei leviä, menee mahdollisimman pian pois, on ja pysyy kaukana, on jotain huonompaa, syntistä.
Miten on onko assosiaationi ihan pielessä?
Minustakin asia on juuri kuten esitit, olet siis mielestni oikeassa. (Minä en siis suvaitse mielipidettäsi vaan olen samaa mieltä)
Quote from: Koskela Suomesta on 02.11.2010, 01:05:42
Miten minua on alkanut häiritä koko sana "suvaitseminen" "suvaisevainen" jne.
Minulle suvaitseminen on sellaista, miten sen sanoisi, jotain josta en pidä, mutta sitä on pakko sietää kun en muutakaan voi.
Suvaitseminen tässä merkityksessä missä suvikset sitä ajattelevat käyttävänsä, on sitä että suvaitsee väärän värisiä ihmisiä tai ihmisiä, joiden tavat ovat erilaisia.
Suvaitseminen ei minusta voi tarkoittaa, että pitää suvaita asioita, jotka loukkaavat vanhojen suomalaisten oikeuksia uussuomalaisten eduksi.
Toisten ihmisten oikeuksien polkemisen suvaitseminen ei ole suvaitsemista.Toki suvaitseminen edellyttää sellaisten asioiden sietämistä, joista ei välttämättä pidä. Näiden asioiden ei kuitenkaan pitäisi loukata sinun oikeuksiasi kohtuuttomasti. Esimerkiksi ei ole kohtuutonta vaatia, että tutkit työntekijän soveltuvuuden työpaikkaan vaikka oletettu kulttuuritausta ei sinua miellyttäisi.
Minä ainakin suvaitsen hyvänmakuista mansikkajäätelöä ja ahkeria, iloisia veronmaksajia. Olenko harashoo tshilavjeka?
ja suvaitsevaisethan (itseään sellaisina pitävät) eivät yleensä oikeasti suvaitse erilaisuutta. halla-ahoa ei suvaita ja räsästä ei suvaita (tai sanotaan nyt heidän näkemyksiään). Suvaitsevaiset suorastaan suivaantuvat ja suuttuvat. pelottavia nuo suvaitsevaiset. :o
Suvaitsevaisuudessa on kyse, kuten aiemmin näissä kommenteissa jo esitettykin, jonkin epämieluisan sietämisestä. Suvaitsemisessa on aina olemassa jokin sietoraja, jonka ylityttyä voi todeta että tätä en suvaitse.
Kun sitten puhutaan suvaitsevaistosta erottaen itsensä siitä, näyttäytyy suvaitsevaisuus rajattomana sietämisenä. Suvaitsevaiston sietoraja on niin kaukana omasta, että tuntuu kuin sellaista rajaa ei edes olisi. Suvaitsevaiston sietokyky voi olla melkoinen, ja kenties hyvästä syystä. Voi olla että suvaittavaan asiaan ei pysty suhtautumaan kielteisesti, sillä se nostaisi esiin itsestä jotain epämiellyttävää, jonka haluaa vaimentaa. Tällöin sietoraja laitetaan asetetaan niin korkealle, ettei sitä voi mitenkään ylittää. Maahanmuuttopolitiikasta puhuttaessa se epämiellyttävä ja välteltävä asia voi liittyän esim. pelkoon tulla leimatuksi rasistiksi.
Rajattomasti suvaitseminen ja kyvyttömyys nähdä maahanmuuttokritiikin takana olevat perustelut muuna kuin rasismina, johtuu pitkälti suvaitsevaiston omista peloista joutua leimatuksi rasistiksi. Tästä lienee käytetty termiä rasismifobia (myös rasismofobia).
Quote from: Tony Vuori on 02.11.2010, 10:15:28
Suvaitsevaisuudessa on kyse, kuten aiemmin näissä kommenteissa jo esitettykin, jonkin epämieluisan sietämisestä. Suvaitsemisessa on aina olemassa jokin sietoraja, jonka ylityttyä voi todeta että tätä en suvaitse.
Kun sitten puhutaan suvaitsevaistosta erottaen itsensä siitä, näyttäytyy suvaitsevaisuus rajattomana sietämisenä. Suvaitsevaiston sietoraja on niin kaukana omasta, että tuntuu kuin sellaista rajaa ei edes olisi. Suvaitsevaiston sietokyky voi olla melkoinen, ja kenties hyvästä syystä. Voi olla että suvaittavaan asiaan ei pysty suhtautumaan kielteisesti, sillä se nostaisi esiin itsestä jotain epämiellyttävää, jonka haluaa vaimentaa. Tällöin sietoraja laitetaan asetetaan niin korkealle, ettei sitä voi mitenkään ylittää. Maahanmuuttopolitiikasta puhuttaessa se epämiellyttävä ja välteltävä asia voi liittyän esim. pelkoon tulla leimatuksi rasistiksi.
Rajattomasti suvaitseminen ja kyvyttömyys nähdä maahanmuuttokritiikin takana olevat perustelut muuna kuin rasismina, johtuu pitkälti suvaitsevaiston omista peloista joutua leimatuksi rasistiksi. Tästä lienee käytetty termiä rasismifobia (myös rasismofobia).
Aika hyvä kuvaus.
Jotekin minusta on tuntunut, että tätä yhtä asiaa lukuunottamatta, näillä itseään suvaitsevaisina pitävillä se raja mitä hei eivät sitten enää suvaitse, on liki kaikissa muissa jutuissa alempana kuin keskivertokansalaisella.
Erityisen alhaalla se tuntuu olevan heidän mielipiteistään eroavien mielipiteiden kohdalla. Ja tässä tulee esille se fanaattisuus, jopa uskonnon omainen fundamentaalisuus suvaitsemisessa.
Yhtä asiakokonaiuutta siedetään järjettömyyksiin saakka, ja muissa asioissa sietoraja on laskenut sairaalloisen alhaalle.
Quote from: Koskela Suomesta on 02.11.2010, 01:05:42
Miten minua on alkanut häiritä koko sana "suvaitseminen" "suvaisevainen" jne.
Minulle suvaitseminen on sellaista, miten sen sanoisi, jotain josta en pidä, mutta sitä on pakko sietää kun en muutakaan voi.
Suvaitsen huonoja käytöstapoja, mutta en hyväksy.
Jos joku asia on positiivinen kaikissa merkityksissään, niin minä pidän siitä, hyväksyn sen (mielipiteen, ajatuksen jne.).
Mutta suvaitseminen on jotain sellaista joka tehdään pitkin hampain kun ei muutakaan voida.
Tai toisaalta, suvaitsemisen kohde on jotain jota voi/pitää oman moraalikäsitykseni mukaan katsoa ylhäältä alaspäin ja toivoa että se ei leviä, menee mahdollisimman pian pois, on ja pysyy kaukana, on jotain huonompaa, syntistä.
Miten on onko assosiaationi ihan pielessä?
Noinhan tuo menee. Ehkä sana on aikaisemmin tarkoittanut jotain muuta, vaikken semmosta muistakaan, nyt se on vielä muuttumassa merkitykseltään pakkosuvaitsemiseksi, jos et suvaitse sitäjatätä mitä ei suurimman osan mielestä tarvitse suvaita, niin tulee rangaistus joka on kova. Eli fasistien käyttämä merkityksessä että meidän fasistisia toimiamme te suvaitsette, halusitte tai ette.
Pohdintaa aiheesta myös täällä: http://hommaforum.org/index.php/topic,10405.0.html
Suvaitsevaisuus on nykyään sietämätöntä.
Suvaita = Sietää (jotain epämieluisaksi koettua).
Minusta suvaitseminen jo sanana ilmaisee sen, että kohde on jollain tavalla epämieluisa, epähaluttu. Voisi myös ajatella, että suvaitseminen on tavallaan myös välinpitämättömyyttä, laiskuutta. Suvaitsemisen vastakohta voisi olla sitä, että epämieluisaksi koettu ilmiö korjataan tai muutetaan miellyttävämmäksi jolloin tarve suvaita poistuu.
Quote from: Tony Vuori on 02.11.2010, 10:15:28
Kun sitten puhutaan suvaitsevaistosta erottaen itsensä siitä, näyttäytyy suvaitsevaisuus rajattomana sietämisenä. Suvaitsevaiston sietoraja on niin kaukana omasta, että tuntuu kuin sellaista rajaa ei edes olisi. Suvaitsevaiston sietokyky voi olla melkoinen, ja kenties hyvästä syystä. Voi olla että suvaittavaan asiaan ei pysty suhtautumaan kielteisesti, sillä se nostaisi esiin itsestä jotain epämiellyttävää, jonka haluaa vaimentaa. Tällöin sietoraja laitetaan asetetaan niin korkealle, ettei sitä voi mitenkään ylittää. Maahanmuuttopolitiikasta puhuttaessa se epämiellyttävä ja välteltävä asia voi liittyän esim. pelkoon tulla leimatuksi rasistiksi.
En kyllä allekirjoittaisi tätä. "Suvaitsevaistohan" on itsessään hyvin suvaitsematonta porukkaa. Heidän mottonsa on "kaikkea pitää suvaita, paitsi suvaitsemattomuutta", eli he itse pyrkivät määrittelemään sen, mitä tulee suvaita ja mitä ei. Mutta kun mitään universaalia suvaitsevaisuutta ei ole olemassakaan. Jossain päin maailmaan pedofilia suvaitaan, jossain päin maailmaa naisten alistaminen suvaitaan. Täällä ihmiset eivät useimmiten tällaisia asioita suvaitse. Mutta suvaitsevaisuus on jokaisen subjektiivinen ominaisuus, eli kukin suvaitsee (=sietää) mitä oma arvomaailma määrää. Tämä suvaitsevaisuuskasvatus on tätä perinteistä viherpunapellejen aivopesua, jossa ihmisiä pelotellaan ajattelemaan oikealla tavalla asioista. Suvaitse tätä ja tätä asiaa, tai olet suvaitsematon rasisti.
Minä en halua sietää negatiiviseksi kokemiani asioita, koska se olisi itsepetosta. En siis haluakaan olla "suvaitsevainen".
Asuin viime vuonna jonkin aikaa Brysselin kupeessa ja saapuessani sain esitteen jossa kerrottiin tarpeellisia käytännön asioita. Läpyskä valisti muun muassa, että:
"In Flanders, several cultures coexist peacefully. The Turkish, African, Moroccoan and Asian minorities are considered to be a cultural aspect that enriches the Flemish culture. Mutual respect is very important in a multicultural society."
Suvaitsija (hih hih), niinpä. Tämä palautuu siihen ongelmaan, josta mainitsin ketjun alkupuolella.