http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/
Loka provosoi tarkoitushakuisesti:
QuoteSuomalaista pakolaiskeskustelua vaivaa suhteellisuudentajun puute. Koko maa hermostuu, kun muutama sata somalialaista lasta pyrkii sotaa pakoon Suomeen. Tätä määrää voisi verrata vaikkapa niihin sataantuhanteen suomalaislapseen, jotka lähetettiin sodan jaloista turvaan lähinnä Ruotsiin mutta myös Tanskaan ja Sveitsiin.
Suomalaisia elintasopakolaisia on mennyt Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Australiaan lähes miljoona. Pelkästään Saksaan on mennyt suomalaisia naisia paremman miehen etsintään enemmän kuin somalialaisia tullut Suomeen.
Lähes jokainen ulkomaalainen vävy joutuu jossain vaiheessa muuttamaan vaimonsa vaatimuksesta Suomeen. Koskahan muukalaiskaunaiset huomaavat tämänkin ongelman?
Yli 30?000 suomalaista pakeni ennen sotia Neuvostoliittoon töihin tai suojaan poliittisia vainoja. Jo tsaarin aikaan Pietari oli kolmanneksi suurin suomalaiskaupunki. Piiat, huorat, kultasepät, lautturit ja nokikolarit tulivat Suomesta.
[...]
Lasketaanpa siis pakolaisten osalta yhteiskunnan sosiaalituet ja muut palvelut 1900-luvun alun tasolle, samoin kuin rangaistuskäytännöt. Silloin tilanteet ovat edes jotenkin vertailukelpoisia, paitsi että kulttuurierot ovat edelleenkin noin kymmenkertaiset, mutta kaikkeahan ei voi saada. Veikkaan että maahanmuuton ongelmat poistuisivat hetkessä.
Kopioin tähän osan Jussi Halla-ahon kirjoituksesta aiheeseen liittyen. Aarnokin varmaan lukee ajankuluksi?
Aarnon, kuten monen muun, tapa rinnastaa suomalaiset sotalapset nykyiseen humanitaariseen muuttoon on hyvin loukkaavaa sotalapsia ja heidän sukulaisiaan kohtaan.
Aarno on sosialidemokraatti (hyys 1) ja sokea siltä osin. Kirjoittelee joskus ihan asiaakin. Nykyisin vähenevässä määrin. Vääristä päätelmistä johtuva kitinä on voittamassa alaa yhä enemmän. Syynä saattaa olla se, että kapasiteetti ei enää riitä omaksumaan muuttuvan maailman todellisuutta.
QuoteOikeastaan halusin tänään puuttua kahteen viime aikoina esillä olleeseen aiheeseen, nimittäin sotalapsiin ja Karjalan evakoihin. Helsingin Sanomien yleisönosastolla julkaistiin 29.11.2009 valtuustokollegani, Suomen Pakolaisapu ry:n puheenjohtajan Thomas Wallgrenin kirjoitus "Tosiasioiden tunnustaminen on maahanmuutossakin tärkeää". Siinä on mm. seuraava kappale:
"Julkisuudessa käytetään usein termiä "ankkurilapsi" alaikäisistä turvapaikanhakijoista. Tämäkin sanavalinta on erheellinen. Lapsen saapumista Suomeen ei saa leimata itsessään epäilyttäväksi. Joitakin vuosikymmeniä sitten Suomesta maailmalle lähetettyjä ankkurilapsia kutsuttiin sotalapsiksi."
Aluksi voitaisiin tehdä se huomio, että Wallgrenin perustelu sanan "ankkurilapsi" erheellisyydelle on hieman omituinen. On tosiasia, että Suomeen saapuvat "alaikäiset" turvapaikanhakijat käynnistävät välittömästi oleskeluluvan saatuaan perheenyhdistämisprosessin, jonka tuloksena jokaista alaikäistä kohti saapuu maahan vähintään neljä, joskus jopa 20, klaanin jäsentä. Kun tällainen mekanismi on Suomeen luotu, ei kai ole aivan kummallinen ajatus, että sitä käytettäisiin tietoisesti hyväksi. Varsinkaan jos puskaradio kertoo, että Suomessa ei ole luvallista leimata lapsen saapumista epäilyttäväksi. Ihan sattumaltako sieltä Somaliasta lähetetään liikkeelle juuri se kaikkein nuorin suvun jäsen?
Tässä yhteydessä meitä kuitenkin kiinnostaa ennen kaikkea lainauksen viimeinen lause. Wallgren kutsuu sodan aikana Ruotsiin ja Tanskaan lähetettyjä suomalaislapsia "ankkurilapsiksi" (jonka termin hän siis juuri aiemmin totesi erheelliseksi), ja käyttää heitä argumenttina somalialaisten ankkurilasten vastaanottamisen puolesta.
Miksi rinnastus on älytön? No siksi, että a) Suomesta lähetettiin koordinoidusti ja ruotsalaisten aloitteesta tietty, ennalta sovittu määrä pieniä lapsia; b) lapset sijoitettiin ruotsalaisperheisiin, ei vastaanottokeskuksiin; c) lasten vanhemmat eivät saaneet muuttaa Ruotsiin lastensa perässä vaan jäivät tänne taistelemaan Suomen vapauden puolesta; d) sotalapset palasivat sodan päätyttyä Suomeen; e) sotalapset olivat pieniä lapsia, eivät partasuisia "nuorukaisia". Lisäksi on tietysti huomioitava, että Ruotsi ei millään tavoin panostanut sotalasten äidinkielen ja suomalaisen identiteetin vaalimiseen.
Mikä kohdista a), b), c), d), e) pätee somalialaisiin ankkurilapsiin? Entä mikä suomalaisissa sotalapsissa oikeuttaa nimityksen "ankkurilapsi"?
Noin viikko sitten Jussi Förbomin radio-ohjelmassa virkaatekevä maahanmuuttaja vetosi siihen, että Suomi asutti sodan jälkeen lähes puoli miljoonaa Karjalan evakkoa. Kai se nyt pystyy sijoittamaan pari sataa tuhatta maahanmuuttajaa. Oletan, että kyseessä oli sekä velvoittava että rohkaiseva argumentti: Koska Suomi asutti evakot, sillä on velvollisuus asuttaa myös maahanmuuttajat; koska Suomi pystyi asuttamaan evakot, se pystyy asuttamaan myös maahanmuuttajat.
Ikävä kyllä maahanmuuttajat ja evakotkaan eivät ole vertailukelpoisia. Ensinnäkin karjalaiset olivat Suomen tasavallan kansalaisia ja siten lain mukaan nauttivat Suomen tasavallan suojelua. Kun valtion rajaa siirrettiin, Suomella oli oman lakinsa langettama juridinen velvoite ottaa kansalaisensa vastaan. Muu olisi merkinnyt Suomen kansalaisten luovuttamista vieraalle valtiolle, minkä lakimme kieltää.
Toiseksi: karjalaiset olivat suomalaisia, mikä puhtaan pragmaattisesta näkökulmasta merkitsi sitä, että he puhuivat samaa kieltä ja olivat keskimäärin samalla tavoin koulutettuja kuin maan muu väestö. He eivät muodostaneet suomalaisten työmarkkinoiden kannalta laadullista ongelmaa, eivätkä itse asiassa määrällistäkään, kun otetaan huomioon, että parisataa tuhatta kaatunutta tai vammautunutta miestä oli poistunut näiltä markkinoilta, ja että oli polkaistava pystyyn valtava sotakorvausteollisuus.
Kolmanneksi: karjalaiset eivät saaneet mitään ilmaiseksi. Heille lohkaistiin pieniä maaplänttejä, joille he saivat rakentaa talon, ja jonka he saivat lunastaa omakseen täyttämällä vuosien maanraivaus- ja rakentamisvelvoitteen.
Mikään näistä asianhaaroista ei päde somalialaisiin ja irakilaisiin maahanmuuttajiin. Suomella ei ole heihin nähden juridisia velvoitteita; he eivät osaa suomea; he eivät pääsääntöisesti osaa tehdä mitään, mistä kukaan olisi täällä valmis maksamaan; heitä ja kantaväestöä erottaa kulttuurinen kuilu, joka on mitoiltaan hieman toinen kuin se, joka erotti karjalaisia ja hämäläisiä; ja ennen kaikkea heiltä ei vaadita asunnon ja elatuksen vastineeksi yhtään mitään.
Toiselta puolen katsoen voidaan todeta, että jos Suomi noudattaisi somalialaisiin "sotalapsiin" nähden sitä linjaa, jota Ruotsi sovelsi suomalaisiin sotalapsiin, tai soveltaisi maahanmuuttajiin yleensä sitä, mitä Suomi sovelsi karjalaisevakoihin, mitään ongelmaa ei olisi. Vasara käteen ja tarvepuut valtion puolesta, olkaapa hyvät ja ryhtykää kotoutumaan! Kyllä meillä lääniä piisaa.
http://www.halla-aho.com/scripta/sananen_sotalapsista_ja_evakoista.html
QuoteSuomalaisia elintasopakolaisia on mennyt Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Australiaan lähes miljoona.
Entä moniko näistä elintasopakolaisista oli sosiaaliturvapakolaisia?