Suomen oikeusministeri Tuija Brax, vihr., sanoo näin:
"- Niin kuin politiikassa yleensäkin, jossain määrin on kyse siitä, mitä äänestäjät sanovat. Siis siinä, miten pitkälle pääsemme tässä eteenpäin".
Kuvaavaa, oikein kuvaavaa.
Jossain määrin.
Miten pitkälle pääsemme.
Näillä mennään Suomessa, kun kansa on ilmeisen tyytyväinen valitsemiinsa päättäjiin vuodesta, vaaleista toiseen. (Lue: ei väliä, ei kiinnosta, ei tiedetä, ei välitetä tietää; ja jos välitetään, ei saada tietää).
Itse haluaisin muutosta. Että ihmiset olisivat mieltä. Että eivät höpöttäisi typerä ilme naamalla jossain katugallupissa en mä oikein tierää. Että fiksulla kansalla olisi viitseliäisyyttä valita fiksut johtajat ja rangaista heitä äänestyskäyttäytymisellä äänestäjän tahdon pettämisestä ja palkita luottamuksen mukaisesta toiminnasta.
Eikä näitä braxeja.
Lähde:
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/07/brax_aselain_kiristys_lepaa_syksyyn_1818085.html?origin=rss
Oishan se kiva. Kansanedustuslaitokseen tarvittaisiin jonkinlainen tasokoe, psykologiset testit ja valvova elin, ettei kaiken maailman kimmosasit, stubbit ja braxit pääse sinne säätämään. Alkuun vaikka vaatimukseksi, että on ollut yrittäjänä tai ansiotyössä(muualla kuin julkishallinnossa) vähintään 10 vuotta, jotta voi asettua ehdolle.
Braxille, ja vihreille ylipäänsä, demokratia ja äänestäminen tuntuu ainakin olevan välttämätön paha.