Onni Henrik Määttänen (10. helmikuuta 1908 Ilomantsi – 13. kesäkuuta 2010 Joensuu) oli Mannerheim-ristin ritari n:o 119 ja ainoa 100 vuotta täyttänyt ritari. Kaksi viimeistä elossa olevaa ritaria ovat Tuomas Gerdt ja Heikki Nykänen. Sodan jälkeen Määttänen toimi maanviljelijänä Maukkulassa vuoteen 1979 saakka. Hänelle on myönnetty talousneuvoksen arvonimi. Määttänen asui Joensuussa.
...
Määttäsen viimeinen partiomatka on kuuluisa. Seitsemän miehen partio toimi Karhumäen eteläpuolella syyskuussa 1944. Muonan loppuessa partio yritti saada yhteyden yksikköönsä täydennyksen tilaamista varten, mutta yhteyttä Kyynel-radiolla ei saatu. Yksi partion miehistä oli lisäksi kuumeessa. Kun vastaus viimein saatiin, viesti kuului: Sotatoimet loppuneet tulkaa kotiin niin kuin pääsette. Paluumatka kävellen olisi vienyt kolme viikkoa. Seuraavassa yhteydessä partiolle kuitenkin luvattiin noutolento. Lento oli poikkeuksellinen, koska se tapahtui Neuvostoliiton puolelle ilman lupaa aselevon ollessa jo voimassa.
Kun Määttänen täytti 10. helmikuuta 2008 100 vuotta, hänen syntymäpäiviään juhlittiin Pohjois-Karjalan Prikaatissa. Paikalla oli lähes 400 kutsuvierasta. Juhlapuheen pitänyt Itä-Suomen sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Jukka Pennanen luonnehti Määttästä poikkeukselliseksi sotilaaksi ja ihmiseksi. Pennanen välitti myös Puolustusvoimien komentajan amiraali Juhani Kaskealan sekä puolustusministeri Jyri Häkämiehen tervehdyksen ja onnittelut Määttäselle.
Mannerheim-ristin ritareista paikalla olivat Tuomas Gerdt ja Pentti Iisalo. Myös Iisalo piti juhlapuheen Määttäselle. Iisalo kuoli itse 8 kk myöhemmin saman vuonna. Neljäs elossa ollut ritari Heikki Nykänen ei päässyt osallistumaan juhliin.
Määttänen asui kotonaan 97-vuotiaaksi asti ja asui sen jälkeen joensuulaisessa sairaskodissa aina kuolemaansa saakka. Määttänen kuvaili vointiaan vielä hyväksi 100-vuotissyntymäpäivänsä aattona. Hän ei kuitenkaan enää osallistunut Itsenäisyyspäivän vastaanotolle.
Pitkän iän salaisuuteen huumorintajuisella veteraanilla on selvät lääkkeet, joita hän kertoo myös itse noudattaneensa.
- Pittää syyvä kaikkee ruokoo riittävästi ja kunnolla. Ja maata pitää myös tarpeeksi, jotta ehtii levätä työn jälkeen.
Määttänen kuoli 102-vuotiaana sairaalassa Joensuussa
(http://static.iltalehti.fi/uutiset/ritariSL_503_uu.jpg)
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2198997[/http]
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010061411859002_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/talvisota/2009120710684290_ts.shtml
Lepää rauhassa...
RIP
vähiin käyvät ennen kuin loppuvat.
kovia ukkoja olivat. tekivät, ilman puheita.
Mitä yhteistä on tämän päivän Suomalaisilla ja "Onni Määttäsillä"?
Quote from: Ammadeus on 14.06.2010, 21:42:49
Mitä yhteistä on tämän päivän Suomalaisilla ja "Onni Määttäsillä"?
No ainakin se, että tarpeen tullen puolustamme isänmaatamme viimeiseen asti, aivan kuten ylivääpeli Määttänen aikoinaan teki. Rauha hänen muistolleen.
Vähiin käyvät ritarit, eikä sotaveteraanien joukko muutenkaan enää kovin monilukuinen ole.
Nuorimmatkin sotaveteraanit ovat varsin iäkkäitä, joten muutamassa vuodessa tulee joukko pienentymään merkittävästi.
Todellisia sankareita, jotka olisivat ansainneet paljon enemmän kunnioitusta kuin mitä saivat.
Quote from: Ammadeus on 14.06.2010, 21:42:49
Mitä yhteistä on tämän päivän Suomalaisilla ja "Onni Määttäsillä"?
Todella paljon. Sitä ei vain aina ole helppoa huomata. Tätä maata asuttavat Suomalaiset. Näin on aina ollut ja aina tulee olemaan. Meitä ovat yrittäneet tappaa sukupuuttoon niin svenssonit kuin ryssätkin. Sotimisen mallia näytimme svensoneille euroopassa ja ryssille itärajalla. Tämä maa on meille taisteltu, ja taistelemalla se pidetty. Me olemme soturien jälkeläisiä ja suonissamme virtaa soturien tulipunainen veri, joten me emme jää tuleen makaamaan, vaan taistelemme niin maan Perkeleesti. Katkeraan loppuun asti!
Onni Määttäsen muistoa kunnioittaen.
Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!