QuoteMaahanmuuton vaiheista on laajasti kirjoitettu ja tavallisesti aletaan puhua kulttuurishokista, joka syntyy maahanmuutettaessa. Tämä kulttuurishokki seuraa tuloksena muutoksista jotka ilmaantuvat yksilön arvojärjestelmään - käsitykset uudesta maasta.
Termin "kulttuurishokki" keksi Kalvero Oberg vuonna 1954 Bobbs-Merrill'n julkaisemassa raportissa, jossa 5 vaihetta identifioidaan. Kaikki ihmiset kokevat samat vierauden tunteet matkustaessaan tai asuessaan toisessa maassa ja tällä prosessilla on syy, oireet ja päätöslauselma.
1. Honeymoon-vaihe
Useimmilla ihmisillä on alussa hienot odotukset ja myönteinen ajattelutapa. On jännitystä, uusia maisemia, uusia tuoksuja, uusia makuja ja varhaiset ongelmat koetaan viehättävänä - osana uutuutta - mikä tahansa uusi on kiehtovaa ja jännittävää. Ja joka tapauksessa, on kiireellisiä asioita käsiteltävinä, pankkitilien avaaminen, ajokortit, koulut, lääkärit, hammaslääkärit, gynekologit. Nämä yleensä käsitellään mukana euforiaa, voitetaan ensimmäiset esteet onnistuneesti.
2. Torjumisvaihe
Honeymoon-vaihe päättyy kun tulijan on selvittävä kulkemisongelmista (bussit eivät tule ajallaan), ostokset (eivät löydä suosikkiruokiaan), kommunikaatio-ongelmat (mitä "No worries" oikeastaan tarkoittaa?) Pieniä ongelmia ilmaantuu, eivätkä ihmiset enää tunnu välittävän auttaa. Saatat alkaa ajatella että ihmiset uudessa maassa eivät pidä tulijoista, saatat tulla jopa aggressiiviseksi ja alat valittaa uudesta kulttuurista/maasta: "Australialaiset ovat...", "Järjestelmä on...". Nämä tunteet ovat todellisia, tämä vaihe on kriisivaihe ja sitä kutsutaan torjumisvaiheeksi koska tässä vaiheessa tulija alkaa hylkiä isäntämaata, valittaa ja huomaa vain huonot, häiritsevät asiat. Tässä vaiheessa tulija joko vahvistuu ja jää maahan, tai palaa kotiin (fyysisesti, henkisesti tai molemmat).
3. Taantumisvaihe
Huomaat taantuvasi, tässä vaiheessa kulttuurishokkia puhut enimmäkseen omaa kieltäsi, katsot videoita kotimaasta, syöt kotimaan ruokaa. Liikut ja seurustelet samantaustaisten kanssa etkä tahdo tavata paikallisia. Valitat paljon uudesta maasta/kulttuurista ja sen oudoista ja järjettömistä tavoista. Muistelet hyviä asioita kotimaasta joka yhtäkkiä tuntuu ihmeen ihanalta, kaikki siellä koetut vaikeudet on unohdettu ja ihmettelet miksi edes lähdit. Muistat kotimaan paikkana jossa kaikki sujui hyvin. Tämä ei tietenkään ole totta, vaan kriisin aiheuttama illuusio.
4. Toipumisvaihe tai helpompi vaihe
Jos selviät kolmannesta vaiheesta siirryt neljänteen. Koet uuden kielen ja uuden tapakulttuurin turvallisempana. Et tunne ahdistusta. Sinulla on yhä ongelmia sosiaalisten sääntöjen kanssa etkä edelleenkään ymmärrä kaikkea mitä ihmiset sanovat (etenkin sanonnat) tai tekevät. Olet kuitenkin paremmin sopeutunut uuteen kulttuuriin ja alat ymmärtää ettei mikään maa ole toista parempi - on vain erilaisia elämäntyylejä ja eri tapoja käsitellä ongelmia. Tämän sopeutumisen myötä hyväksyt uuden kulttuurin ruoat, juomat ja tapakulttuurin, ja voit jopa pitää joitain asioita parempina kuin kotimaan. Olet ymmärtänyt että on erilaisia tapoja elää elämääsi eikä yksi ole toista parempi, vain erilainen. Lopulta tunnet olosi hyväksi uudessa paikassa. Tärkeintä kaikesta, olet saanut huumorintajusi takaisin ja pystyt nauramaan itsellesi.
5. Käänteinen- tai paluu-kulttuurishokki
Tämä koskee niitä jotka palaavat kotimaahan pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen. Riippuen siitä kuinka kauan olet viipynyt muualla - olitko vierailija vai maahanmuuttaja? Kuinka kauan kulttuurishokki kestää? Se vaihtelee riippuen siitä mistä tulit, kuinka erilaisia kulttuurit ovat ja tukiverkostostasi, mutta myös itsestäsi ja joustavuudestasi.
QuoteYleisesti ottaen, on tärkeää muistaa etteivät kaikki koe kaikkia viittä vaihetta, tai kokevat ne eri järjestyksessä.
Käännetty ja referoitu, alkuperäinen artikkeli http://www.lossesintranslation.com/stages-of-immigration.php
Englantilainen kaverini on asunut täällä neljä vuotta, sanoo joskus pääsevänsä vaiheeseen 4 mutta on useimmiten vaiheessa 3. Jos ei eurooppalainen "kotoudu" sen paremmin, mitä voi odottaa varsinaisilta.
1. Honeymoon-vaihe
Äärisuvaitsevaistolla on hienot odotukset ja myönteinen ajattelutapa. On jännitystä, uusia tuoksuja, uusia makuja ja varhaiset ongelmat koetaan viehättävänä - osana uutuutta - mikä tahansa uusi on kiehtovaa ja jännittävää. Ja joka tapauksessa, on kiireellisiä asioita käsiteltävinä, pankkitilien avaaminen, ajokortit, koulut, lääkärit, hammaslääkärit, gynekologit. Nämä yleensä käsitellään mukana euforiaa, voitetaan ensimmäiset esteet onnistuneesti veronmaksajien rahoilla.
:) Tuuota mäkin ajattelin. Monelta mamulta voi jäädä vaihe 1 kokonaan pois, mutta suviksilla se on päällä koko ajan mitä mamuihin tulee.
Monet suvikset, esim. taiteilijat, jotka viettävät muutaman kuukauden esim. Villa Carossa Beninissä, jäävät tuohon ykkösvaiheeseen ja sitten kertovat medialle miten ihanaa onkaan yhteisöllisen kuuman Afrikan auringon alla.
Käännös voi tietysti olla hieman tökerö, kun en ole ammattikääntäjä. Mutta aina se Googlen käännöksen voittaa.
Jep, tuo on tuttua huttua, joka sitä paitsi pitää aika lailla paikkansa. Aika usein olen kotimaan jättänyt ja käynyt läpi nuo vaiheet. Nyt vähän pitempään poissaollessa huolettaa tuo kohta 5. Joka kerta ottaa niin maan perhanasti ohimoon kaikki terrorisoivat juopot julkisissa kulkuneuvoissa / makaamassa tiedottomina jalkakäytävällä / turpaansaamisen riski baarissa ym. oheisilmiöt. Oman maan viat tietää parhaiten kun on vuodenkin poissa. Silti sitä kaipaa takaisin kun tietää kolikon toisen puolen.
Quote from: scarlett on 27.05.2010, 07:49:35
:) Tuuota mäkin ajattelin. Monelta mamulta voi jäädä vaihe 1 kokonaan pois, mutta suviksilla se on päällä koko ajan mitä mamuihin tulee.
Piti kirjoittaa vielä se, että monella äärisuvaitsevaiston edustajalla on tuo ensimmäinen vaihe päällä koko ajan, mutta unohdin. Hyvä että luit ajatukseni.
On hyvä, että osataan pitää erillään ns "turisti/traveller" -kulttuurishokki, koska se koskee usein kovin lyhyttä aikaa ja ei ole enään ongelma maasta poistumisen jälkeen
Minä tunnistan noista kyllä osan.
Mutta pahin oli tuo kotiinpaluuvaihe. Olin ihan onnessani kun pääsin takaisin Suomeen, ymmärsin kaiken, kauniit kassaneidit hymyilivät (minulla oli ilmeisesti sitä hymyä huulessa itselläni) ja oli taas mahtavaa olla Suomessa. Mutta puolen vuoden päästä paluusta oli jotenkin kurjaa, ja se oli paljon vaikeampi kulttuurishokki kuin poispäin lähtiessä. Ei kaikki onnistunutkaan niin hyvin edes täällä.
Ei sinänsä, Suomessa olivat asiat niin hyvin että olen pitkällä aikavälillä paljon tyytyväisempi että pääsin takaisin. Mutta se paluushokki oli kyllä yllättävän kova ja konkreettinen.
En tunnista ylläolevaa kuvausta juurikaan varsinaisiin maahanmuuttajiin sovellettuna. Enemmän näen sen lähetetyn työntekijän työkaluna.
Suvisten maahanmuuttonäkökulmasta tulee mieleen sanonta:
Se, mikä oli eilen ylellisyyttä, on tänään tarpeellista ja huomenna välttämätöntä.
Suvikset elävät jo tulevaisuudessa, vaiheessa "välttämätöntä".