Taas vaihteeksi Suomen kallein kalenteri eli Opettaja-lehti mokuttaa niin, että ranteet rutisee!
Laitoin jo palautetta jutun kirjoittajalle, ja pyysin häntä edes vähän avaamaan kaltaiselleni idiootille, että miten nuo rikkaudet ja hyödyt realisoituvat meille veronmaksajille. En pidättele hengitystäni vastausta odotellessani.
Lihavoinnit ja alleviivaukset minun.
Erityisen aromikkaalta tuoksahtavia aivopieruja täynnä vai mitä kuomaseni?
*****
Tuija Sarvi:
Aliarvostettu rikkaus
Toukokuun 21. päivänä vietetään kansainvälistä kulttuurisen monimuotoisuuden päivää. Se on tänä vuonna erityisen ajankohtainen, sillä meneillään on YK:n kansainvälinen kulttuurien lähentymisen teemavuosi.
Kun itse lopettelin ala-astetta viitisentoista vuotta sitten, luokallani oli peräti kolme maahanmuuttajaoppilasta ja rinnakkaisluokalla taisi olla kaksi. Muistan, että maantiedon kokeeseen lukeminen tuotti neljännellä luokalla uudelle venäläistytölle vaikeuksia. Hän ei osannut sanaakaan suomea.
Joukkoon mahtui huhupuheen mukaan myös yksi romanioppilas, joka tosin vältti tuomasta kulttuuritaustaansa mitenkään esille. Koulu oli monikulttuurinen.
Asiat ovat muuttuneet paljon lyhyessä ajassa. Nykyään monikulttuurinen koulu ei ole enää kummajainen, vaan pikemminkin koulun prototyyppi, ainakin suurissa kaupungeissa. Se on rikkaus! Koulun tarkoitus on antaa oppilaille perussivistys: eväitä hyvään elämään ja vastuulliseen kansalaisuuteen.
Maailman muuttuminen globalisaatiokehityksen myötä on kyllästymiseen asti jankattu teema, mutta se on myös totta. Nykyiset alakoululaiset porhaltavat maailmaan, jossa eri kulttuurien kohtaaminen on erottamaton osa arkea ja avarakatseisuus keskeinen kansalaistaito.
Luonnollista lähentymistä
Valtamediassa monikulttuurisuus kouluissa puhuttaa usein vain silloin, kun on kyse ristiriitatilanteista. Kärjistäminen on harmillisen yleistä: suomalaisen yhteiskunnan kohtalonkysymykseksi nostetaan se, päätetäänkö koulun kevätjuhla jatkossakin Suvivirteen. Samalla unohdetaan monikulttuurisuuden hyödyt ja sivuutetaan kokonaan kouluissa tehty arvokas työ kotoutumisen ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Nykykoulu osaa huolehtia erilaisista oppijoista paljon paremmin kuin oman lapsuuteni koulu.
Julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua maahanmuuttokriittisyyden nimikkeen alla. Nykyisen maahanmuuttojärjestelmän ja kotoutumisohjelman puutteita rakentavasti arvioiva kriittisyys ei ole rasismia, mutta maahanmuuttokriittisyydeksi naamioitu vihapuhe on.
Yhteiskunnan yleinen arvomaailma heijastuu väistämättä myös oppilaiden ja kouluhenkilökunnan asenteisiin ja sitä kautta koulun arkeen. Tammikuun Educa-messuilla monet opettajat ilmaisivat huolensa oppilaiden koventuneista asenteista. Nuorten kasvava ulkomaalaisvastaisuus on vakava ilmiö, joka ei kosketa pelkästään kouluja, vaan koko yhteiskuntaa.
Toukokuun 21. päivänä vietetään kansainvälistä kulttuurisen monimuotoisuuden päivää. Erityisen ajankohtaisen siitä tekee se, että meneillään on Yhdistyneiden kansakuntien julistama kansainvälinen kulttuurien lähentymisen teemavuosi.
Koulu on luonnollinen ympäristö kulttuurien lähentymiselle. Kouluja pitää kuitenkin aktiivisesti tukea niiden pyrkimyksessä kasvattaa valistuneita maailmankansalaisia. Suomalaiset kansalaisjärjestöt tuottavat paljon laadukasta globaalikasvatusmateriaalia, mutta siitä on iloa vain, jos se pääsee käyttöön kouluissa.
Mitä juuri sinä voisit opettajana tehdä edistääksesi kulttuurien lähentymistä omassa koulussasi?
Kirjoittaja on projektityöntekijä Suomen YK-liitossa
Outo herkku ja muita toiminnallisia tehtäväideoita: www.ykliitto.fi/kulttuuri
Suomen YK-liitto postittaa elokuussa kaikkiin suomenkielisiin kouluihin aineistopaketin, joka sisältää valmiita päivänavauksia sekä tietoa ja tehtäväideoita kulttuurien lähentymisen teemasta.
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_20/page44.htm
Simo pääsee esittämään taas kuluneen, mutta aina vastauksia vaille jäävän kysymyksen. Mitä on tämä rikkaus? Miten se mitataan? Millä perusteella maahanmuuttajat ovat rikkaus? Miksi muiden kulttuuri on rikkautta ja rikasta, mutta meidän ei? Aamen.
Samoja suunnilleen kyselin. Tässä meilini artikkelin kirjoittajalle:
Moro!
Olen julkisesti ns. maahanmuuttokriitikko ja luin suurella mielenkiinnolla juttusi "Aliarvostettu rikkaus" Opettaja-lehdestä. Ottamatta sen enempään kantaa juttuusi, kysyn ihan puhtaasta mielenkiinnosta muutamaa asiaa. Olisi mukava, jos ehtisit jossain välissä lyhyesti ja yksinkertaisesti vastaamaan niihin.
Ja ne kysymykset:
1. Otsikko on "Aliarvostettu rikkaus". Mainitset myös itse leipätekstissä, että monikulttuurinen koulu on rikkaus! Millä lailla maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat rikkauksia? Missä se rikkaus näkyy? Miten se hyödyttää Suomea ja suomalaisia ihan oikeasti? Voiko nämä "rikkaudet" vaihtaa rahaksi tai myydä muille maille?
2. Puhut "monikulttuurisuuden hyödyistä". Mitä nämä hyödyt ovat? Miten esimerkiksi minua hyödyttää se, että Suomesta yritetään väen väkisin leipoa jotain monikulttuurisuuden mallimaata?
3. Kirjoitat, että koulujen tulisi kasvattaa lapsistamme maailmankansalaisia. Miksi? Eiväthän läheskään kaikki suomalaiset ole maailmalle lähdössä. Onko nykyinen monikulttuurinen pakkosyöttö, proganda ja muu aivopesu mielestäsi osa tätä "maailmankansalaisuuskasvatusta"?
Jään innolla odottelemaan vastauksiasi!
Ystävällisin terveisin,
Juha Mäki-Ketelä
050-5953218
www.juhamakiketela.info
QuoteYhteiskunnan yleinen arvomaailma heijastuu väistämättä myös oppilaiden ja kouluhenkilökunnan asenteisiin ja sitä kautta koulun arkeen. Tammikuun Educa-messuilla monet opettajat ilmaisivat huolensa oppilaiden koventuneista asenteista. Nuorten kasvava ulkomaalaisvastaisuus on vakava ilmiö, joka ei kosketa pelkästään kouluja, vaan koko yhteiskuntaa.
Asiantuntijat voisivat myös miettiä onko näillä asenteilla kenties jotain yhteyttä sen monikulttuuristumisen kanssa?
Siis jos kokemukset ovat huonoja, asennekin on varmasti negatiivinen, vaikka joku koko ajan hokisi korvaan että kyse on rikkaudesta ja ihanuudesta samaan aikaan kun maahanmuuttaja riehuu sikamaisesti käyttäytyen silmien edessä.
Quote from: Simo Lipsanen on 23.05.2010, 20:06:31
Mitä on tämä rikkaus?
Janne Holmen kirjoittaa henkilöistä, jotka haluavat suppeasti levinneellä äidinkielellään koulutusta, hoitoa tai oikeusapua, jotka haluavat syödä kouluruokana muuta kuin possua, jotka haluavat elämänsä puolivälissä vaihtaa sukupuolta tai jotka muulla tavoin käyttäytyvät eri tavoin ja arvaamattomasti.
Moninaisuuden puolustajien on keksittävä hyviä väitteitä osoittaakseen, mitä konkreettista hyötyä ihmisten erilaisuuden sallimisesta seuraa.
Miten moninaisuus on hyvästä? (http://www.kepa.fi/uutiset/7735)
(http://wsilva.files.wordpress.com/2009/09/jesus-facepalm.jpg)
Saisinpa kysyä tuon rikkauskysymyksen joskus pääministeriltä tai arvon Thorsilta suorassa lähetyksessä. Voi olla että vastaus olisi hyvinkin samoilla linjoilla, että "muut ovat rikkautta ja te ette".
QuoteKouluja pitää kuitenkin aktiivisesti tukea niiden pyrkimyksessä kasvattaa valistuneita maailmankansalaisia.
Kyllä elitistit tietää. Keinona ilmeisesti monikulttuurinen pakko-opetus koulutusleireillä, mikäli yltiösuvaitsevaisia kosmopoliitteja ei itsekseen synny.
Ns "kehityskeskitysleirit"? ;)
Täytyy nyt muistaa, että tämä Tuija Sarvi ei ole itse käytännön opetustyötä tekevä opettaja.
Todellisuudessa tuo rikkaus on raadollisuuta ja opettajat jos ketkä sen tietävät.
Tämä "hyväkultturisuus" on pelottavasti saastuttanut keskeisiä paikkoja, kuten opetuslaitoksen, tuskin J M-K vastausta saa. Yhden sukupolven jälkeen, ollaan kaikki rikkaita. Aamulla tuli muuten ohjelma http://areena.yle.fi/video/1002436 joka käy kun nenä päähän tähän osioon. En pystyntyn katsomaan kun hiukan alkua, kaunis opettajanalku oli niin moku-imelää, ettei mitään rajaa.
Ite en taida uskaltaa edes katsoa. Thorsin vierailu Maria! ohjelmassa nosti verenpainetta jo aivan tarpeeksi.
No voi hyvää päivää.
Quote from: Sinna on 23.05.2010, 20:47:28
No voi hyvää päivää.
No hyvää päivää, Sinna! :)
Mutta todellakin; miksi kaikki maailman vaeltajat ja hampuusit ovat rikkaus ja voimavara mutta me emme??? Vastatkaa pian, pidättelen hengitystä! :-X
Niin ne vaan jotkut jauhaa tuubaa, vaikka lehdestä löytyy paljon arkisempiakin aiheita, esim. nimimerkki "alanvaihtajan" hyvä kirjoitus työrauhaongelmista koulussa. Niin ikään lehdessä ihmetellään rehtoripulaa, miksiköhän!?
Quote from: Lodi on 23.05.2010, 20:33:53
Täytyy nyt muistaa, että tämä Tuija Sarvi ei ole itse käytännön opetustyötä tekevä opettaja.
Todellisuudessa tuo rikkaus on raadollisuuta ja opettajat jos ketkä sen tietävät.
Opettajien pitäisi tietää, mutta monet eivät halua tietää tai elävät silkassa valheessa.
Tunnen useita opettajia eräästä peruskoulusta, joka on oppilasmäärältään yksi Suomen suurimmista ja toimii suuren kaupungin "sosioekonomisesti haasteellisella" alueella - mamuja ainakin 20 % ja kaikki
varsinaiset kansallisuudet hyvin edustettuina. Kukaan opettajista ei kuitenkaan ole ainakaan minun kuulleni nuivistellut yhtään. Erään supisuomalaisen pintajulkkiksen lasten vaatimista erityisoikeuksista kyllä jaksavat vitsailla.
Räikeä mielipide-ero tässä asiassa oli yhtenä lukuisista syistä siihen, että parisuhteeni yhden mainituista opettajista kanssa kariutui.
Minä en käynyt aikoinani kouluja monikulttuurisessa ympäristössä. Siltikin olen aikuisiällä oppinut toimimaan oikeasti monikulttuurisessa työpaikassa. Sikäli väite siitä, että "monikulttuurisuuskyky" on opittava lapsena on aika naurettava.
Tosiasiassa väitän, että "monikulttuuriset" koulut saattavat enemmänkin nuivistaa lapsia. Siitä on todisteena kohtuullisen nuiva nuoriso monikulttuurisuusalueilla. Hehän ovat juuri niitä, jotka ovat eläneet oikeasti monikulttuurisissa kouluissa.
Tässä vaiheessa alkaa tuntea itsensä onnekkaaksi kun sain käydä kouluni ennen tätä hullutusta.
En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi nuo ihmiset eivät osaa laskea yksi plus yksi jo tietämistään asenteista - ensin hehkutetaan sitä, miten lapsukaiset kohtaavat eri kulttuureja jo koulussa ja miten tämä on hieno asia, muutama kappale myöhemmin todetaan se ilmiselvä tosiasia, että toisten kulttuurien kohtaaminen tekee pilteistä aivan perkeleenmoisia rasisteja.
Kai tuossa on taustalla se ajatus, että tutustuessaan vieraaseen kulttuurin sitä ikäänkuin automaattisesti oppii sitä arvostamaan, vaikka kulttuuri itsessään olisi kelvotonta paskaa. Virheolettamus. Veikkaan, että alakouluissamme muhii tällä hetkellä valtava määrä rasismia ja kulttuurikonfliktia.
Quote from: cgm on 23.05.2010, 22:22:21
Tässä vaiheessa alkaa tuntea itsensä onnekkaaksi kun sain käydä kouluni ennen tätä hullutusta.
samaa mietin jo aikoja sitten, edelleen surullisena nykyisille ja tuleville lapsille, joiden pitää mokomassa sekamelskassa yrittää opiskella, kuusivuotias on niin altis vaikutteille ettei ole tosikaan, kaikki menee läpi, siinä on vanhemmat helisemässä.
Suvivirsi :'(
Quote from: nimetönkeskustelija on 23.05.2010, 22:03:12
Minä en käynyt aikoinani kouluja monikulttuurisessa ympäristössä. Siltikin olen aikuisiällä oppinut toimimaan oikeasti monikulttuurisessa työpaikassa. Sikäli väite siitä, että "monikulttuurisuuskyky" on opittava lapsena on aika naurettava.
Tosiasiassa väitän, että "monikulttuuriset" koulut saattavat enemmänkin nuivistaa lapsia. Siitä on todisteena kohtuullisen nuiva nuoriso monikulttuurisuusalueilla. Hehän ovat juuri niitä, jotka ovat eläneet oikeasti monikulttuurisissa kouluissa.
Täysin samaa mieltä varsinkin tuosta "monikulttuurisuuskyvyn" tarpeellisuudesta. Miksi lapsen pitää käydä samaa peruskoulua somalialaisten, irakilaisten tms. turvapaikanhakijoiden lasten kanssa jotta oppisi isona myymään suomalaisia tuotteita saksalaisille tai johtamaan projektia vuoden työkomennuksella Kiinassa?
(Varsinainen) mokukoulu voi toki olla opettavainen mutta lähinnä sen suhteen keihin ei kannata luottaa ja keitä kannattaa välttää.
Quote from: Taustavaikuttaja on 23.05.2010, 22:31:31
En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi nuo ihmiset eivät osaa laskea yksi plus yksi jo tietämistään asenteista - ensin hehkutetaan sitä, miten lapsukaiset kohtaavat eri kulttuureja jo koulussa ja miten tämä on hieno asia, muutama kappale myöhemmin todetaan se ilmiselvä tosiasia, että toisten kulttuurien kohtaaminen tekee pilteistä aivan perkeleenmoisia rasisteja.
Kai tuossa on taustalla se ajatus, että tutustuessaan vieraaseen kulttuurin sitä ikäänkuin automaattisesti oppii sitä arvostamaan, vaikka kulttuuri itsessään olisi kelvotonta paskaa. Virheolettamus. Veikkaan, että alakouluissamme muhii tällä hetkellä valtava määrä rasismia ja kulttuurikonfliktia.
Kyllä. Haluaisin myös nyt ihan aikuisten oikeita tutkimustuloksia - empiriaa, joka todistaisi edes välttävästi monien kulttuurien sekamelskan olevan jotenkin tehokkaampi kokonaisuus kuin esim. toisiaan lähellä olevien kulttuurien muodostama yksikkö.
Heitän vastapalloksi mm. Hofsteden tutkimukset ja elämäntyön. Hofstedehän nimenomaan varoittaa lähtemästä soitellen sotaan kulttuurien välisessä yhteistyössä, koska erot:
(i)
valtaetäisyydessä, (ii)
yhteisöllisyydessä, (iii)
maskuliinisuudessa ja (iv)
epävarmuuden karttamisessa voivat tuottaa ennalta arvaamattomia vaikeuksia kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa
Quote from: rähmis on 23.05.2010, 20:25:59
Quote from: Simo Lipsanen on 23.05.2010, 20:06:31
Mitä on tämä rikkaus?
Janne Holmen kirjoittaa henkilöistä, jotka haluavat suppeasti levinneellä äidinkielellään koulutusta, hoitoa tai oikeusapua,
Viitannee Affenanmaan 5% suomenkieliseen vähemmistöön?
Kyllä monikulttuurisuus YHDEN asian opettaa suomalaisille. Nimittäin pois sinisilmäisyydestä. Se meidän ikuinen uskomme että kyllä naapuri tahtoo hyvää sittenkin ja että voimme esittää heikot kohtamme maailmallakin. Tämä on merkittävä ongelma meille suomalaisille myös kaupallisissa kansainvälisissä yhteyksissä.
Ja muuten se ei varmasti olekaan mitattavissa se rikkaus.
Wikipedia:
"Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta."
Suomi
http://travel.nationalgeographic.com/travel/countries/finland-guide/
+ Somalia:
http://ngm.nationalgeographic.com/2009/09/somalia/maitre-photography
= Rikkaampi monikulttuuri-Suomi
http://suomensomali.com/fin/2009/11/kalafogaanshaha-dadka-finnishka-ah-iyo-ajaanibta/
QuoteTammikuun Educa-messuilla monet opettajat ilmaisivat huolensa oppilaiden koventuneista asenteista. Nuorten kasvava ulkomaalaisvastaisuus on vakava ilmiö, joka ei kosketa pelkästään kouluja, vaan koko yhteiskuntaa.
Voisiko nuorten kasvava "ulkomaalaisvastaisuus" juontaa juurensa monikulttuurisista kokemuksista?
T: nimim. monikulttuurisen koulun ex.oppilas.
Heitetään nyt tähän väliin jotain vastapainoakin, kun näyttää olevan muuten aika yksipuolista tulitusta...
Tuossa Mäki-Ketale esitti sen tyyppistä, ettei lapsista kannattaisi kasvattaa maailmankansalaisia, sillä läheskään kaikki suomalaiset eivät ole maailmalle lähdössä. Tähän voisi lyhyesti todeta, että koska ei tiedetä etukäteen ketkä ovat maailmalle lähdössä, niin on varmempi opettaa maailmankansalaisiksi kaikkia (mitä se nyt sitten tarkoittaakin). Ei se haitaksikaan voi olla. Eipä tullut aikoinaan itselläkään koulussa mieleen, että olisin yksi maailmalle lähtijöistä. Näinpä sitten vain kävi ja suomalaisessa monokulttuurissa syntyneelle ja kasvaneelle on monikulttuurin piirissä yllätyksiä riittänyt puoleen ja toiseen.
Nimetönkeskustelija mainitsi, ettei käynyt aikoinaan kouluja monikulttuurisessa ympäristössä, mutta on oppinut toimimaan sellaisessa aikuisiällä. Niinhän meistä suurin osa, usein vieläpä ajan ja kovan koulun kautta. On kuitenkin todettava, että jos olisi ollut "maailmankansalaiseksi opetusta" tarjolla, niin olisin mielelläni osallistunut etukäteen siihen. Kun ensimmäistä kertaa lähdin maailmalle, niin tankkasin kohdemaan kieltä ja kulttuuria sen minkä ehdin. Valmistautumisesta huolimatta shokki oli aika kova, koska kohdemaan kulttuuri eroaa meikäläisestä aika paljon. Monta kertaa on tullut mokailtua sen vuoksi, ettei ole tajunnut kuinka eri tavoin toinen osapuoli voikaan ajatella pelkän oman kulttuurinsa ja taustansa vuoksi. Tulee muuten vastaan edelleen ihan perheoloissakin vielä reilun 10 vuoden jälkeen. Eikä niitä oppeja todellakaan lueta mistään kiireisille suunnatuista "miten asioit XXX-maalaisen kanssa."
Nuivettunut Han-netsi totesi, että mokukoulu voi toki olla opettavainen mutta lähinnä sen suhteen keihin ei kannata luottaa ja keitä kannattaa välttää. Voihan näinkin ajatella, mutta miten oikeutettua on yleistäminen? Ainakin itse yritän luottaa tai olla luottamatta yksilöihin, enkä massoihin kuten jonkun kulttuurin edustajiin. Joka kulttuurissa on hyviä yksilöitä ja mätiä yksilöitä. Olisi aika kornia, että esimerkiksi yhteenkään sen-ja-senmaalaiseen ei voi luottaa, kun taas toiseen ryhmään voi luottaa kaikkiin. Eiköhän tässä tarvita ensi sijaisesti henkilövainua, eikä jotain mokuryhmävainua. Huonoa ainesta on kaikissa ryhmissä, joskin myönnän, että on olemassa jotain ihmisryhmiä joihin pirun helposti tulee yleistäneeksi muutaman sen edustajan aiheuttamat huonot kokemukset. Helpommin vielä kuin samasta ryhmästä saadut hyvät kokemukset.
Taustavaikuttaja ihmetteli ajatusta, että tutustuessaan vieraaseen kulttuurin oppii sitä ikäänkuin automaattisesti arvostamaan, vaikka kulttuuri itsessään olisi kelvotonta paskaa. Olen tästä eri mieltä. Ensinnäkin minusta toista kulttuuria ei opita arvostamaan, vaan pikemminkin sietämään sitä, että toinen kulttuuri voi erota omasta kulttuurista paljonkin ja olla (tai ainakin omasta mielestä tuntuu olevan) paskaa. Samalla voi oppia syitä sille, miksi eroja on. Joitakin asioita voi oppia jopa arvostamaankin, koska ei oikeasti toisessa kulttuurissa automaattisesti aivan kaikki voi olla paskaa. Osa on, osa ei.
Toisekseen mitä enemmän toisten kulttuurien edustajien kanssa on tekemisissä, sitä paremmin oppii etsimään ja tekemään kompromisseja. Ja olemaan loukkaamatta toista. Enkä tarkoita sitä, että kaikkeen pitää kuitenkaan suostua. Tämä on hyvinkin hyödyllinen taito työelämässä, jossa on eduksi jouheva pärjääminen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Varsinkin jos työ on kansainvälistä. Maassa missä tällä hetkellä asun, on suuri osa päivittäiseen elämääni ja töihini liittyvistä ihmisistä jotain ihan muuta kuin maan alkuperäiskansalaisia, mikä sekoittaa pakkaa entisestään. On pirullista luovimista kun yrittää pärjätä niin, ettei loukkaa ketään tahattomasti.
Kolmas maailmankansalaisuuden oppimisesta saatava hyöty on tottuminen toiseuteen, mikä kuulostaa ihan mokutukselta. :) Tämä on lähellä mainitsemaani erilaisuuden sietämistä, mutta viittaa perustasolla siihen, että tottuu toisen näköisiin ihmisiin. Suomalaiset ovat nähneet muunlaisia ihmisiä kuvissa ja telkussa, mutta edelleen suurin osa tuijottaa toisenlaista kuin paskahalvauksen saaneena. Se ei ole rasismia, vaan tottumattomien härmäläisten juttu (ehkä osittain uteliaisuutta), joka ei kuitenkaan jää huomaamatta kuin korkeintaan itseltä. Maissa jossa monikulttuurisuus (ja täten monimuotoisuus muutoinkin) on laajempaa, ihmiset ovat tottuneet siihen, että toinen osapuoli voi olla minkä näköinen tahansa ja käytös on luonnollisen jouhevaa päinvastoin kuin Suomessa jossa päädytään joko tuppisuutapitukseen tai epäluonnollisen aktiiviseen käytökseen.
Esimerkiksi tuijotuksesta valittaminen on moneen kertaan teilattu täällä, koska sehän on muka katseltavan vika jos tuijotus häiritsee. Todettakoon nyt se, että tuijotus tai vastaava muu tahaton reagointi toiseuteen on a) loukkaavaa (sen julkisesti osoittaminen, että toinen on selvästi erilainen), b) uhkaavaa (vertaa vaikkapa, että havaitset naapurin ison koiran tuijottavan sinua mutrussa suin; voihan se olla vain kiinnostunut, mutta yhtä hyvin harkita päällekäyntiä). Nämä ovat syvälle juurtuneita reaktioita monokulttuurissa kasvaneilla. Esimerkiksi kansainvälisessä liike-elämässä toimittaessa tälläinen pitää kuitenkin peittää. Vaatiikin paljon totuttelua toisenlaisuuteen, ennenkuin pystyy käyttäytymään luonnollisesti ja sujuvasti. Siinä voi kotoisat turvapaikkataustaiset maahanmuuttajammekin olla avuksi kouluissa, vaikka lopulta kohdemaana olisi Saksan markkinat. Eihän monikulttuurisuuskaan tarkoita vain irakilaisia, afgaaneja ja somaleita ja vaikkapa Saksan markkinoillakin voi olla jatkossa entistä suurempi todennäköisyys vaikkapa irakilaiseen kauppakumppaniin.
Quote from: jobsy on 24.05.2010, 06:05:56
Tulee muuten vastaan edelleen ihan perheoloissakin vielä reilun 10 vuoden jälkeen. Eikä niitä oppeja todellakaan lueta mistään kiireisille suunnatuista "miten asioit XXX-maalaisen kanssa."
Maailmassa on aika monta kulttuuria. Montakohan tuhatta vuotta peruskoulun pitäisi kestää, jos yhden kulttuurin oppimiseen menee noin kymmenisen vuotta?
Kovasti nuo opetusalan ihmiset tuntuvat jupisevan jotain tuntikehyksistä sun muista kummallisista raameista. Olen saanut sen käsityksen, että tämän päivän koulumaailma on jatkuvaa vääntöä siitä mihin aika ja resurssit kohdistetaan.
Kun koulun tehtäväksi tunnutaan ladattavan lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä, niin siinä tehtäväluettelossa en näe aivan kärkisijoilla Suomen lapsukaisten muuttamista maailmankansalaisiksi.
Kun vielä tiedetään kuinka huonosti osa oppilaista suoriutuu aivan perusasioista, kuten lukeminen, matematiikka jne. , niin en usko että kovin paljon on mahdollista, saati tarpeellista siirtää opetuksen painopistettä maailmankansalaisuuden opettamiseen.
jobsy on oikeassa siinä, että kukaan ei tiedä etukäteen kenestä tulee maailmalla matkusteleva ja työskentelevä suomalainen. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa ikäluokasta jää kotinurkkiin pyörimään. Ja tulee toimeen ilman laajaa kansainvälisyyskasvatusta.
Siksi mielestäni JMK on aivan oikealla tiellä potkiessaan mokuttajia nilkoille ja esittäessään harmillisia, mutta aiheellisia kysymyksiä.
Quote from: jobsy on 24.05.2010, 06:05:56
Tähän voisi lyhyesti todeta, että koska ei tiedetä etukäteen ketkä ovat maailmalle lähdössä, niin on varmempi opettaa maailmankansalaisiksi kaikkia (mitä se nyt sitten tarkoittaakin).
Jos nykyisten lasten ei ole tarkoitus lähteä kerjuukuppi kädessään sinne maailmalle, eikö olisi parempi, että he ylipäätänsä oppisivat siellä koulussa jotain myös ammatillisesti hyödyllistä? Maailman kaikkien kulttuureja ei kuitenkaan voida koulussa käydä läpi. Jonkin verran maailmaakin nähneenä sanoisin, että jos ihminen osaa sen leipätyönsä ja on ymmärtänyt perusidean, että asiat voivat toimia toisellakin tavalla kuin kotona ja ymmärtää pitää silmänsä auki siitä mitä muut tekevät ja eivät tee, pienempiä kulttuuririkkeita yleensä katsotaan läpi sormien.
Opettajiksi hakeutuu (aivan kuten sairaanhoitajiksi) kiltit, sopeutuvaiset yksilöt. Tuollaisia on sitten helppo manipuoloida opiskeluvaiheessa. Hehän ovat yhteiskunnan tukipylväitä. Historia todistaa, että koululaitokselta onnistuu minkä tahansa propagandahullutuksen levittäminen rahvaan keskuuteen lapsia manipuloimalla.
Huvitti myös kyseisen lehden iso juttu jostain Raaseporin koulusta. Kuviin oli parhaille paikoille fokusoitu eri sävyisiä pikku toiseusobjekteja.
Kulttuurin rikkaus pitäisi käsittää samanlaisena rikkautena kuin materiaalinen ja rahallinen omaisuus, se mitä jää viivan alle. Jos mokun hyöty ja auvo realisoituu jonkin absurdin työvoimapulan poistuttua tulevaisuuden aikakohdassa n, mutta se maksaa Suomen muuttumisen paskastaniaksi palavine lähiöineen sun muine herkkuineen, niin ollaan kyllä rikkaudessa pahasti miinuksella.
Quote from: pelle12 on 24.05.2010, 08:15:53
Opettajiksi hakeutuu (aivan kuten sairaanhoitajiksi) kiltit, sopeutuvaiset yksilöt. Tuollaisia on sitten helppo manipuoloida opiskeluvaiheessa. Hehän ovat yhteiskunnan tukipylväitä. Historia todistaa, että koululaitokselta onnistuu minkä tahansa propagandahullutuksen levittäminen rahvaan keskuuteen lapsia manipuloimalla.
Itselläni oli sellainen stereotypia mielessä, että opettajaksi hakeutuua omaa ääntään rakastavia henkilöitä, jotka eivät kykene olemaan johdettavina. Siellä luokassa kun on aivan täysin oma herransa - edes rehtorilla ei ole luokkaan oikeastaan asiaa Suomessa. Tavallaan siis itsepäisiä jääräpäitä.
No, monenlaisia varmasti löytyy opettajanhuoneestakin. Opettajat ovat hiljaa, sillä pienikin epäilys nuivasta suhtautumisesta asettaa kysymysmerkin opettajan ammattitaitoa kohtaan: "Voiko sille laittaa mustaihoisen oppilaaksi?" Itsekin olen aivan hipihiljaa nuivista näkemyksistäni opettajainhuoneessa, mutta kyllä siellä pinnan alla saattaa jotain kyteä. Esimerkiksi kun olin hakeutumassa itä-helsinkiin opettajaksi, hyvä ystäväni (opettaja) kielsi minua menemästä sinne. Ei perustellut mitenkään, ei kai uskaltanut.
Ja olen aineenopettaja, että eroa saataa löytyä luokanopettajiin verrattuna.
Quote from: RP on 24.05.2010, 07:44:21
Quote from: jobsy on 24.05.2010, 06:05:56
Tähän voisi lyhyesti todeta, että koska ei tiedetä etukäteen ketkä ovat maailmalle lähdössä, niin on varmempi opettaa maailmankansalaisiksi kaikkia (mitä se nyt sitten tarkoittaakin).
Jos nykyisten lasten ei ole tarkoitus lähteä kerjuukuppi kädessään sinne maailmalle, eikö olisi parempi, että he ylipäätänsä oppisivat siellä koulussa jotain myös ammatillisesti hyödyllistä? Maailman kaikkien kulttuureja ei kuitenkaan voida koulussa käydä läpi. Jonkin verran maailmaakin nähneenä sanoisin, että jos ihminen osaa sen leipätyönsä ja on ymmärtänyt perusidean, että asiat voivat toimia toisellakin tavalla kuin kotona ja ymmärtää pitää silmänsä auki siitä mitä muut tekevät ja eivät tee, pienempiä kulttuuririkkeita yleensä katsotaan läpi sormien.
Harvemmin kulttuuririkkeen vuoksi potkuja on kenellekään annettu, osaamattomuuden takia sitäkin useammin.
Kulttuurien erilaisuus yllättää aina, vaikka kuinka hyvin olisit valmistautunut. Kulttuureita opiskellessa riittää tieto, että kulttuureita on erilaisia ja maassa maan tavalla. Se, että osaat vastata "wa aleikum salaam" muslimin tervehdykseen, ei tee sinusta maailmankansalaista.
Quote from: hyperbeli on 24.05.2010, 09:13:45
Itselläni oli sellainen stereotypia mielessä, että opettajaksi hakeutuua omaa ääntään rakastavia henkilöitä, jotka eivät kykene olemaan johdettavina. Siellä luokassa kun on aivan täysin oma herransa - edes rehtorilla ei ole luokkaan oikeastaan asiaa Suomessa. Tavallaan siis itsepäisiä jääräpäitä.
Ja olen aineenopettaja, että eroa saataa löytyä luokanopettajiin verrattuna.
Haaveilin aikoinaan opettajan ammatista, koska opettajilla on paljon vapaa-aikaa ja hyvä palkka. Kuvaamataidon opettajan haaveet tyssäsivät jo esivalintakokeisiin, jotka jätin tekemättä, kun kävi ilmi, että joudun lähtemään ulkomaille enkä pääsisi valintakokeisiin, vaikka läpäisisin esivalinnan. Kieltenopettajan ura tyssäsi pääsykokeeseen ja erityisesti sen yleistä soveltuvuutta (ei siis varsinaista kielitaitoa) mittaavaan osaan, josta en tajunnut yhtään mitään. Peruskoulunopettajan haaveet katkesivat siihen, että en tullut valituksi. Ja viimeisenä yrityksenä - kun olin jo opiskellut muulle alalle - ammatillisen opettajan haaveet kaatuivat siihen, että en päässyt koulutukseen.
Oman äänen rakastaminen tai halu olla pomo luokassa, eivät olleet syitä siihen, että opettajan ura kiinnosti. Syyt olivat yksinomaan hyvä palkka ja runsas vapaa-aika.
Opettajat eivät ehkä itse pidä itseään suurituloisina, mutta jos heidän palkkojaan verrataan kunnallisen alan yleiseen palkkatasoon, ne ovat korkeat. Opettajien palkasta kertoo jotain se, että ala-asteella opettajan sijaisena työskentelevä edellisen kevään ylioppilas saa parempaa palkkaa kuin yliopistossa maisterin tutkinnon suorittanut sosiaalityöntekijä. Olen itse ollut kolme päivää peruskoulun opettajan sijaisena, ja noiden kolmen päivän palkka on edelleenkin suurin mistään koskaan saamani palkka päivää ja työtuntia kohti. Opettajat ovat siis varsinaisia kroisoksia.
Opettajat ovat kaiken lisäksi aika häikäilemättömiä kroisoksia. Tyttäreni on pätevä kieltenopettaja, ja hän oli opettajan virassa koko kouluvuoden 2008-2009. Kyseessä oli kuitenkin viransijaisuus eikä pysyvä virka. Niinpä viran varsinainen haltija, äitiyslomalla oleva opettaja, palasi hoitamaan virkaansa kesäkuukausiksi saaden tältä ajalta opettajan palkan. Kun seuraava kouluvuosi eli varsinainen työ alkoi, virkaan tuli taas sijainen. Tämä on yleinen käytäntö koulumaailmassa. Yksi tekee talvella työt, ja toinen käy keräämässä kesällä työn hedelmät.
En tunne opettajien arvomaailmaa, mutta luulisin, etteivät kaikki opettajat ole kiihkeitä monikulttuurisuuden ihailijoita, vaikka tällainen kuva annetaankin julkisuuteen. Ainakin tyttäreni, joka on ollut sijaisena useissa Vantaan ja Espoon ja Helsingin kouluissa, on kertonut masentavia tarinoita maahanmuuttajalasten käyttäytymisestä ja edistymisestä koulussa.
Arvelen, että julkisuudessa esitelty ihannekupla puhkeaa jonakin päivänä, ja koko karmeus paljastuu kansalle. Pieniä pilkahduksia todellisuudesta näkyy jo, kun lukee erilaisia selvityksiä. Jos joihinkin etnisiin ryhmiin kuuluvat eivät saa kunnolla edes peruskoulua käytyä (ja niistäkin, jotka saavat, moni päästetään armosta läpi), mikä on näiden ihmisten ennuste jatko-opinnoissa ja työmaailmassa, jossa vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän koulutusta ja osaamista? Nämä ihmiset syrjäytyvät väistämättä. Suomeen syntyy todennäköisesti samanlaisia etnisiä ongelmalähiöitä, joita Ruotsissa jo on. Tällaisten alueiden asukkaista huomattavan moni on opintonsa keskeyttäneitä, suurimman osan elämästään työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, joiden olemassaolosta saamme lukea lähinnä silloin, kun slummissa palaa tai jotain muuta ikävää on tapahtunut.
Quote from: Jack on 24.05.2010, 11:19:59
Suomeen syntyy todennäköisesti samanlaisia etnisiä ongelmalähiöitä, joita Ruotsissa jo on. Tällaisten alueiden asukkaista huomattavan moni on opintonsa keskeyttäneitä, suurimman osan elämästään työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, joiden olemassaolosta saamme lukea lähinnä silloin, kun slummissa palaa tai jotain muuta ikävää on tapahtunut.
Ihmettelen niitä paukapäitä, jotka eivät saa edes peruskoulua kunnialla suoritettua. Kyse tuskin on älystä tai lahjakkuudesta, vaan pelkästä motivaation puuttesta.
Mamulapsilla on takataskussaan hyvät verukkeet: Koulu on rasistinen, meidän kulttuuria ja uskontoa ei oteta huomioon jne. Kotona menee läpi varmasti kaikki 'opettaja on rasisti'-läppä vanhemmille kuin kuuma veitsi voihin. Kotoakaan ei varmasti liiemmin kannustusta tule opintojen suorittamiseen. Sitten kun on pudokas, voikin alkaa veisaamaan 'rasisti, rasisti'-virttä kaikille sitä halukkaasti kuunteleville.
Quote from: Jack on 24.05.2010, 11:19:59
Opettajat ovat kaiken lisäksi aika häikäilemättömiä kroisoksia. Tyttäreni on pätevä kieltenopettaja, ja hän oli opettajan virassa koko kouluvuoden 2008-2009. Kyseessä oli kuitenkin viransijaisuus eikä pysyvä virka. Niinpä viran varsinainen haltija, äitiyslomalla oleva opettaja, palasi hoitamaan virkaansa kesäkuukausiksi saaden tältä ajalta opettajan palkan. Kun seuraava kouluvuosi eli varsinainen työ alkoi, virkaan tuli taas sijainen. Tämä on yleinen käytäntö koulumaailmassa. Yksi tekee talvella työt, ja toinen käy keräämässä kesällä työn hedelmät.
Tuota on tapahtunut jo vuosikymmeniä. Palstalla olevat opetusalan ammattilaiset voivat tarkentaa. Kysymys on kuitenkin ns. maan tavasta ja ainakin tuntemani opettajat eivät valita asiasta kertaakaan saatuaan vakituisen viran. Valitus loppuu kerralla. Ei kyse ole oikeastaan häikäilemättömyydestä, koska sijaisuuksia tehdään uran alkuvaiheessa muutama vuosi ja sitten koittaa vuosikymmenien opetusvirka etuineen. Opettajien ammattijärjestöllä olisi valta neuvotella sijaisten asemasta, mutta eivät ne sitä tee. Miksiköhän?
Quote from: Koepotkupallo on 24.05.2010, 11:59:40
Quote from: Jack on 24.05.2010, 11:19:59
Opettajat ovat kaiken lisäksi aika häikäilemättömiä kroisoksia. Tyttäreni on pätevä kieltenopettaja, ja hän oli opettajan virassa koko kouluvuoden 2008-2009. Kyseessä oli kuitenkin viransijaisuus eikä pysyvä virka. Niinpä viran varsinainen haltija, äitiyslomalla oleva opettaja, palasi hoitamaan virkaansa kesäkuukausiksi saaden tältä ajalta opettajan palkan. Kun seuraava kouluvuosi eli varsinainen työ alkoi, virkaan tuli taas sijainen. Tämä on yleinen käytäntö koulumaailmassa. Yksi tekee talvella työt, ja toinen käy keräämässä kesällä työn hedelmät.
Tuota on tapahtunut jo vuosikymmeniä. Palstalla olevat opetusalan ammattilaiset voivat tarkentaa. Kysymys on kuitenkin ns. maan tavasta ja ainakin tuntemani opettajat eivät valita asiasta kertaakaan saatuaan vakituisen viran. Valitus loppuu kerralla. Ei kyse ole oikeastaan häikäilemättömyydestä, koska sijaisuuksia tehdään uran alkuvaiheessa muutama vuosi ja sitten koittaa vuosikymmenien opetusvirka etuineen. Opettajien ammattijärjestöllä olisi valta neuvotella sijaisten asemasta, mutta eivät ne sitä tee. Miksiköhän?
Aiheena oli siis opettaja- lehden kirjoitus. Nyt itketään joidenkin mielestä opettajien kohtuuttomia etuja. voi, voi sentään :'(
Monikulttuurisen koulun hyöty on, että se antaa taitoja joilla selviydytään monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tosin näitä taitoja ei tarvittaisi, jos yhteiskunnasta ei väkisin oltaisi tekemässä monikulttuurisuutta.
Pidetään keskustelu tuon artikkelin aihepiirissä.
Quote from: jobsy on 24.05.2010, 06:05:56Tähän voisi lyhyesti todeta, että koska ei tiedetä etukäteen ketkä ovat maailmalle lähdössä, niin on varmempi opettaa maailmankansalaisiksi kaikkia (mitä se nyt sitten tarkoittaakin).
Tällä perusteella nyt voi vaatia mitä vain koulun ohjelmaan, vaikka RF-suunnittelua kun eihän sitä koskaan tiedä kenestä tulee Nokialle uuden Suomen vientiteollisuuden luoja.
Ongelmahan on nimenomaan siinä, ettei kukaan tiedä mitä maailmankansalaiseksi opettaminen tarkoittaa. Siksi herääkin epäilys, että sillä on tarkoitus oikeuttaa koulun aivopesu monikulttuurisuuden ja toiseuden ihannoimiseksi.
Oman kokemukseni mukaan maailmalla pärjää kun arvostaa omaa taustaansa ja kulttuuriaan. Terve itsetunto auttaa hyväksymään ja arvostamaan muitakin kun ei tarvitse koko ajan huokailla, että mitähän nuo nyt minusta ajattelevat ja että onpa taas tämä oma kulttuuri aivan paskaa kun taas kaikki noiden toisten keksimä on hienoa.
Oman kokemukseni mukaan yllättävän monet (varsinkin peruskoulun) opettajat ovat nuivia. He eivät vain tuo sitä julkisesti esille, koska opetustoimen yllä leijuu se sama näkymätön kaikenkattava "suvaitsevaisuusviitta" joka leijuu myös maan johdon yllä. Mitään negatiivista ei saa sanoa ulkomaalaistaustaisista oppilaista tai monikulttuurisuudesta, koska muuten olet rasistijuntti etkä ole sopiva opettajaksi. Kuten joku edellä sanoikin, siinä kyseenalaistetaan pätevyys, ja se on aika iso juttu.
Minusta tärkeintä monikulttuurihömpötyksestä pääsemiseksi olisi se, että "rasisti"-sanaa ei otettaisi niin älyttömän vakavasti. Tuntuu siltä, että moni (nais)opettaja perääntyy heti jos tuo sana kaikuu, ja kokemukseni mukaan juuri tämä rasistiksi leimaamisen pelko saa aikaan tarpeetonta joustamista esim. muslimien vaatimusten edessä.
Haave oli joskus lukion historianopettajaksi. Porhaniassa jäi puolesta pisteestä vajaaksi vuonna 1997. Fatalisti kuitenkin uskoo kaikella olleen tarkoitus.
Olisivat oppilaatkin saaneet hieman opetussuunnitelmasta poikenneen käsityksen historiasta, mutta ainakin innostuksen aiheeseen ja valmiudet penkoa siitä itse lisää.