Tästä on paljon keskusteltu, mutta termiä "suvaitsevaisuus" on harvoin määritelty.
Mitä tarkoitetaan siis ihan oikeasti sanalla "suvaitsevaisuus" ja voidaanko suvaitsevaisuutta pitää perusteena sille, että se jotenkin velvoittaisi meitä tähän valtion harjoittamaan pakkomonikulttuuriterrorismiin vastoin tahtoamme?
Unescon yleiskokouksen julistus 16.11.1995:
Quote
Artikla 1
Suvaitsevaisuuden merkitys
1.1 Suvaitsevaisuus on meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Sitä edistävät tietämys, avoimuus, viestintä, ajatuksenvapaus, omatunto ja luottamus. Suvaitsevaisuus on sopusointuista erilaisuutta. Se ei ole pelkästään moraalinen velvollisuus, se on myös poliittinen ja juridinen vaatimus. Suvaitsevaisuus, hyve joka tekee rauhan mahdolliseksi, auttaa korvaamaan sotakulttuurin rauhankulttuurilla.
1.2 Suvaitsevaisuus ei ole myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta eikä suopeutta. Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea sitä, että tunnustetaan toisten yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Missään tapauksessa sen nojalla ei voida puolustaa näihin perusarvoihin kohdistuvia loukkauksia. Suvaitsevaisuutta tulee osoittaa yksilöiden, ryhmien ja valtioiden.
1.3 Suvaitsevaisuus on velvoite, joka tukee ihmisoikeuksia, moniarvoisuutta (myös kulttuurien moninaisuutta), demokratiaa ja laillisuutta. Se merkitsee ahdasmielisyyden ja itsevaltaisuuden torjumista ja vahvistaa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa esitetyt normit.
1.4 Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.
Artikla 4
Kasvatus
4.1 Kasvatus on tehokkain suvaitsemattomuuden ehkäisykeino. Suvaitsevaisuuskasvatuksen ensi askel on se, että ihmisille opetetaan, mitkä heidän yhteiset oikeutensa ja vapautensa ovat, jotta niitä voidaan kunnioittaa, ja vahvistetaan halua suojella toisten oikeuksia ja vapauksia.
4.2 Suvaitsevaisuuskasvatusta tulisi pitää ehdottoman tärkeänä velvollisuutena; siksi on tarpeen edistää järjestelmällisiä ja järkiperäisiä opetusmenetelmiä, jotka puuttuvat suvaitsemattomuuden kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin lähteisiin - väkivallan ja eristämisen merkittäviin juuriin. Koulutuspolitiikan ja -ohjelmien pitäisi olla omiaan kehittämään ymmärtämystä, yhteisvastuuta ja suvaitsevaisuutta yksilöiden välillä samoin kuin kansallisten, sosiaalisten, sivistyksellisten, uskonnollisten ja kielellisten ryhmien ja kansakuntien kesken.
http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/suvaitse/periajul.html
Eihän suvaitsevaisuus ole sitä, että on pakko rahdata ihmisiä toiselta puolelta maailmaa ja sitten suvaita sitä, että uimahallivuorot, tulkit, asuntojonprioriteetit ja muu ""positiivinen" syrjintä".
Onko tuossa UNESCO:n suvaitsevaisuuden julistuksessa muutenkaan mitään järkeä?
On olemassa erilaisia kulttuureja ja kaikkia niitä on arvostettava ja kaikki ne on hyväksyttävä - siis kaikki kulttuurit kannibalismia harrastavista kulttuureista lähtien?
Minun mielestäni suvaitsevaisuus ei ole sitä, että kunnioittaa, hyväksyy ja arvostaa kaikkea mahdollista, vaan pikemmin sitä, että elää sovussa erilaisuuden kanssa, vaikkei kokisikaan sen ansaitsevan kunnoitusta, hyväksyntää tai arvostusta. Jos kaikki asiat olisivat hyväksyttäviä, mitään suvaitsevaisuutta ei tarvittaisi. Kokonaan toinen kysymys on, mitkä asiat ansaitsevat edes suvaitsevaisuutta. Maailmaan mahtuu lukematon määrä kulttuurillisia piirteitä, joita minä en yksinkertaisesti pysty suvaitsemaan, ja siihen eivät mitkään perustelemattomat julistukset auta.
Islamin suvaitseminen ei ole suvaitsevuutta, koska islam ei suvaitse kovin montaa asiaa, joita muualla on kivikauden jälkeen jo alettu suvaita.
Suvaitseminen on korkealentoinen termi joka käytännössä tarkoittaa sietämistä. Minä siedän monikulttuuria, sinä siedät(tai et siedä) minun monikulttuurimarinaani. Suvaitsevaisuus ei siis ole lainkaan positiivisviritteinen asia vaan jotain mikä jokaisen on pakko niellä.
Until my cup is full, I tolerate...
Quote from: Mittakaavaedut on 19.05.2010, 17:25:09
Tästä on paljon keskusteltu, mutta termiä "suvaitsevaisuus" on harvoin määritelty.
Mitä tarkoitetaan siis ihan oikeasti sanalla "suvaitsevaisuus" ja voidaanko suvaitsevaisuutta pitää perusteena sille, että se jotenkin velvoittaisi meitä tähän valtion harjoittamaan pakkomonikulttuuriterrorismiin vastoin tahtoamme?
Suvaitsevaisuuden määrittelyssä täytyy lähteä liikkeelle tasa-arvosta. Suvaitsevaisuus velvoittaa kunnoittamaan toista kulttuuria.
Suvaitsevaisuus ei siis ole yksipuoleista, esimerkiksi Islamin hyväksymistä täydellisesti ja alistumista Islamin tahtoon. Eikä suvaitsevaisuus ole kristinuskon täydellistä hyväksymistä, luomisopin ja jumalan myöntämistä ainoaksi oikeaksi totuudeksi.
Toiset suvaitsevaisuuden kriitikot väittävät globaalin suvaitsevaisuuden muuttavan maailman ruskeaksi mössöksi, missä ei ole toisistaan eriäviä kulttuureita ja uskomuksia. Toiset taas väittävät kulttuureiden sekoittumisen johtavan täydelliseen anarkiaan ja turvattomuuteen.
Minusta ehkä joku puna-sini-viher mössö on lähempänä todellista lopputulosta. Sellainen ruskea mössö, missä paikallinen kulttuuriperintö elää rauhanomaisena ja pahimmat ihmisoikeuden loukkaukset on karsittu kaikista kulttuureista.
Tämän mössön saavuttamiseksi tarvitaan vielä valtavasti töitä, mutta kyllä se on saavutettavissa. Ainoa ongelma on, kuinka kohtaamme vieraan kulttuurin ja saavutamme yhteisymmäryksen. Lopullista ratkaisua ei ole vielä nähty.