Turun Sanomat koittaa laittaa Hesaria paremmaksi. Olen sanaton......
Boldaukset minun.
QuotePakolaisiksi on jouduttu Suomestakin
Turun Sanomat
ELINA TUUKKANEN
Reilusti yli miljoona suomalaista on viimeisten 150 vuoden aikana jättänyt kotikonnut ja laittautunut siirtolaisiksi, useimmat työn perässä ja osattomuuden ajamina Pohjois-Amerikkaan tai Ruotsiin.
Turussa toimivan Siirtolaisuusinstituutin johtajan Ismo Söderlingin mukaan Suomesta on lähdetty hyvin paljon myös pakolaisiksi. Hän muistuttaa
A. E. Nordenskiöldistä, koillisväylän purjehtijasta, joka joutui vuonna 1857 maanpakoon kriittisten Venäjän-näkemystensä vuoksi.
– Omalla tavallaan pakolaisia olivat myös sotalapset, joita lähetettiin toisen maailmansodan aikana Ruotsiin 70 000. Heidät lähetettiin sotaa pakoon vähän samaan tyyliin kuin somalilapsia lähetetään maailmalle nykyään, Söderling vertaa.
15 000 lasta jäi 1940-luvulla palaamatta, kun heidät adoptoitiin Ruotsiin uusiin koteihinsa.
Ruotsi veti jälleen 1960-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa maahanmuuttajia.
Pohjois-Amerikka ja Ruotsi vetivät eniten
Kaikkiaan 500 000 suomalaisen lasketaan aikojen kuluessa päätyneen paikkaamaan ruotsalaista työvoimapulaa. Suomen suuret ikäluokat pääsivät 1960-luvulla työikään, mutta kotimaa ei pystynyt tarjoamaan kaikille työ- tai opiskelupaikkoja.
Samanlaista työn ja aineellisesti parempien elinolojen perässä kulkemista oli suuri muuttoaalto Pohjois-Amerikkaan.
Yli 300 000 suomalaista matkasi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Se merkitsi yli kymmentä prosenttia kansasta. Pohjanmaa oli keskeinen lähtöalue. Maaseudulla turvattu tulevaisuus oli vain talojen vanhimmilla pojilla, ja Pohjanmaa oli muutenkin köyhtynyt verrattuna teollistumisen tuomaan hyötyyn muualla maassa. Ihmiset äänestivät jaloillaan.
Suomalaisia lähtijöitä on vuosien saatossa kertynyt kaikkiaan 1,2 – 1,3 miljoonaa. Palanneiden osuus ei ole tarkkaan tiedossa.
– Mutta lopullinen netto on siellä miljoonan paikkeilla, vähän alle ehkä, Ismo Söderling sanoo.
Australiaan on matkannut yli 20 000 suomalaista, ja Euroopan eri maissa meitä on siellä täällä.
Söderling ei löydä näille lähdöille "yhtä suurta syykategoriaa". Maastamuuttoa on perusteltu työllä mutta myös perhesyillä, uteliaisuudella, seikkailunhalulla tai tarpeilla paeta esimerkiksi Neuvostoliiton uhkaa tai korkeita veroja.
Venäjän armeijaa tai valkoisia pakoon
Tutkimusmatkailija Nordenskiöld kuului siihen suomalaisten tiedemiesten sukupolveen, joka 1800-luvun puolivälissä pakeni tsaari-Venäjän virkamiehiä muualle. 1900-luvun alussa suomalaiset nuoret miehet yrittivät välttää joutumista Venäjän armeijaan.
– Tuhansia nuoria miehiä meni silloin siirtolaisiksi Amerikkaan, mukana myös isoisäni, Ismo Söderling kertoo.
Sisällissodan ja ensimmäisen maailmansodan jaloissa Suomesta paettiin jälleen Pohjois-Amerikkaan tai Venäjälle.
– Itärajan taakse meni huomattava määrä punaisia, jotka olivat hävinneet sisällissodan. Samoin heitä muutti Kanadaan. Vielä toisessa maailmansodassa heitä oli muutamia hengissä toisella puolella sotahommissa, Söderling kertoo.
Tunnettuja vastapuolen miehiä olivat puna-armeijassa kenraaleiksi kohonneet Akseli Anttila ja Eemeli Toikka.
QuoteLehti-ilmoitus ja arpa lähtölaukauksina New Yorkiin
Turun Sanomat, New York
MIKA HORELLI
– En minä koskaan päättänyt muuttaa tänne, kertoo vuodesta 1967 Yhdysvalloissa asunut Marja Roth.
– Näin aikanaan Pan Amin työpaikkailmoituksen Helsingin Sanomissa ja ajattelin, että olisi mielenkiintoista viettää pari vuotta maailmalla, Roth muistelee kodikkaassa asunnossaan Manhattanin Upper West Sidella.
Rothilla ei ollut sen suurempia suunnitelmia.
– Pan Am järjesti kaikki paperit valmiiksi jo ennen kuin edes lähdin Suomesta.
Roth asui ensimmäisen vuoden länsirannikolla Seattlessa, mutta haki ja pääsi sen jälkeen New Yorkiin, josta tuli hänen pysyvä kotikaupunkinsa.
– Ensin oli aika vaikeata sopeutua uuteen kulttuuriin, mutta kun menin naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa vuonna 1969, kaikki muuttui helpommaksi. Tuli paljon uusia ystäviä ja New York alkoi tuntua kodilta, Marja Roth selvittää.
Lentoemännän töiden jälkeen Rothin ura jatkui matkatoimistoalalla New Yorkissa. Niissä töissä ulkomaalaisuudesta oli vain etua.
Jo kahdesti leskeksi jäänyt Roth arvelee pysyvänsä jatkossakin New Yorkissa, mutta käyvänsä aikaisempaa useammin vanhassa kotimaassa.
– Minulla on sekä täällä että Suomessa niin paljon ystäviä, että pitäisi olla koko ajan molemmissa paikoissa, hän nauraa.
Green Card heti käteen arvonnasta
Oulusta muuttaneelle Mika Gröndahlille emigroituminen Yhdysvaltoihin oli sattumaa.
– Se ajatus meillä oli perheessä ollut, että maailmaa voisi katsella muualtakin kuin Suomesta, hän muistelee lähtöä edeltänyttä aikaa.
– Muutto Yhdysvaltoihin johtui käytännössä siitä, että saimme ensimmäisellä yrittämällä Yhdysvaltain vuosittain järjestämässä arvonnassa Green Cardin eli pysyvän työ- ja oleskeluluvan, Gröndahl kertoo Manhattanin kahdeksannen avenuen takatalven riepottaessa lakkia päästä.
– Se käynnisti lähtösuunnitelman 15 vuotta sitten ja sillä tiellä ollaan, Mika Gröndahl kertoo.
Arkkitehdin koulutuksen saanut Gröndahl on jo vuosia työskennellyt graafisena suunnittelijana New York Timesissa. Perhe on Amerikan vuosien aikana kasvanut viisihenkiseksi.
Gröndahlin mukaan on ollut haastavaa kohdata amerikkalainen ajattelutapa ja kulttuuri.
– Voisi sanoa, että se on ollut hyvin erilainen kuin etukäteen odotti, hän pyörittelee diplomaattisesti.
Paluu Suomeen ei kuitenkaan ole noussut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.
Quote4-vuotiaana jatkosodan jaloista Ruotsiin
Turun Sanomat, Tukholma
JUHANI ROIHA
Suomalaistyttö Hilkka Mälarstedt oli juuri täyttänyt neljä vuotta, kun viranomaiset lähettivät hänet jatkosodan jaloista Ruotsiin helmikuussa 1942. Tapahtuma painui pikkutytön muistiin.
– Kaiken muun muistan paitsi eroni äidistä ja sisaruksista. Tuon hetken lienen pyyhkinyt muististani, Mälarstedt arvelee.
– Kun jotain ei-toivottua tapahtuu, ihminen suojautuu unohtamalla koko asian. Vieläkin kun odottamatta altistun lääkärin vastaanoton kaltaiseen tilanteeseen, kipu nousee rintaan ja itkettää.
Hän kertoo, kuinka matka Ruotsiin sujui ensin junalla Helsingistä Turkuun ja sieltä 400 muun sotalapsen kanssa rahtilaivalla Tukholmaan. Perillä lapset siirtyivät lääkärintarkastukseen hotelli Anglaisiin.
– Sijoitusperheestäni oli päätetty etukäteen. Aina kaikki ei kuitenkaan toiminut tahdikkaasti. Perheet, jotka halusivat ottaa vastaan sotalapsia, olivat vain ilmaisseet mielenkiintonsa ja valitsivat juna-asemilla vaunuista mieleisensä sotalapsen.
Hän uskoo, että niiden lasten mieliin, joita kukaan ei valinnut, menettely jätti elinikäisen arven.
Yhteys katkesi
Hilkka Mälarstedtin isä oli suomenruotsalainen, äiti karjalaisia. Muuttaessaan Ruotsiin Hilkka osasi vain suomen kieltä.
– Milloinkaan aikaisemmin ei ollut lähetetty 70 000 lasta kotoaan uusien ihmisten pariin vieraaseen maahan. Tuolloin ei osattu aavistaa, kuinka suomalainen sotalapsi voi menettää yhteytensä omiin vanhempiinsa ja suomen kieleen, Mälarstedt huomauttaa.
– Minun uusi kotini oli onnellinen. Ryhdyin nopeasti kutsumaan kasvatusäitiäni Anna-Lisaa äidikseni, hän muistelee.
Kului neljä vuotta. Keväällä 1946 suomalaisviranomaiset päättivät, että sotalapset palaavat biologisten vanhempiensa luokse. Jo pelkkä ajatuskin paluusta oli Hilkalle ja hänen kasvatusvanhemmilleen Anna-Lisalle ja Alvarille hyvin raskas.
Kaksi kuukautta Hilkka vietti vanhempiensa luona Suomessa. Tuo aika riitti kaikille osapuolille oivaltamaan, että Hilkan koti sijaitsee Ruotsin Näshultassa.
– Kasvatusvanhempani adoptoivat minut, kun täytin 13 vuotta. Olen kiitollinen, että suomalainen äitini antoi tälle hyväksyntänsä. Olisin Suomessakin selviytynyt elämästäni hyvin, kuten suomalaiset sisaruksenikin. Mutta unelma Ruotsista olisi kyllä aina vaivannut mieltäni, Mälarstedt arvelee.
Hilkka opiskeli sittemmin Uppsalan yliopistossa etnologiksi ja arkeologiksi. Hänellä on miehensä Kurtin kanssa kolme lasta.
TS Digilehti (http://www.ts.fil)
QuoteOmalla tavallaan pakolaisia olivat myös sotalapset, joita lähetettiin toisen maailmansodan aikana Ruotsiin 70 000. Heidät lähetettiin sotaa pakoon vähän samaan tyyliin kuin somalilapsia lähetetään maailmalle nykyään
Paitsi, että suomalaiset sotalapset
- olivat oikeasti lapsia
- menivät naapurimaahan
- tulivat Ruotsin aloitteesta
- eivät käyttäneet perheenyhdistystä
- suurimmaksi osaksi palasivat Suomeen sodan päätyttyä
- eivät aiheuttaneet mitään haittaa ruotsalaisille
Sama oksennus oli myös päivän Kalevassa. Ilmeisesti artikkelilla yritetään perustella rajoittamatonta maahanmuuttoa Suomeen, koska ovathan suomalaisetkin saaneet muuttaa Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin töihin. Sotalapsien osalta unohdetaan mainita jälleen kerran se, että aloite tuli Ruotsilta ja että Suomi olisi halunnut lapsia autettavan Suomessa.
Quote from: Jari-Petri Heino on 10.05.2010, 14:36:35
– Omalla tavallaan pakolaisia olivat myös sotalapset, joita lähetettiin toisen maailmansodan aikana Ruotsiin 70 000. Heidät lähetettiin sotaa pakoon vähän samaan tyyliin kuin somalilapsia lähetetään maailmalle nykyään, Söderling vertaa.
Vielä kerran kertauksena, että kaiken maailman Ismotkin tajuaa:
1. Sotalapsia
(http://hyl.edu.hel.fi/sivut/comenius/fi/works/atstyot/maria/sotalapsi3.jpg)
2. "Sotalapsia"
(http://i42.tinypic.com/20r4j8w.jpg)
Että mamuttajat kehtaa, jaksaa ja viitsii jauhaa vuositolkulla tätä samaa tanan potaskaa!?
Luja näyttää olevan usko asiaansa, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Lukisivat enemmän, niin luulisivat vähemmän!
Keskisuomalainen +1
QuotePakolaisiksi on jouduttu Suomestakin
Turussa toimivan Siirtolaisuusinstituutin johtajan Ismo Söderlingin mukaan Suomesta on lähdetty hyvin paljon myös pakolaisiksi. Hän muistuttaa
A. E. Nordenskiöldistä, koillisväylän purjehtijasta, joka joutui vuonna 1857 maanpakoon kriittisten Venäjän-näkemystensä vuoksi.
Miksi tyytyä Adolf Erikiin, kun historiassa voi mennä vielä kauemmas ja katsoa hänen isoisänsä August Nordenskiöldin puuhia.
"Ajan radikaalit vapausaatteet jäivät silti ruotsalais-suomalaisessa yhteiskunnassa lopulta vain ohuiksi pintailmiöiksi - - -
Vuorivirkamies ja alkemisti August Nordenskiöld tanssi tosin Bastiljin raunioilla Ranskan uuden tasavallan suuressa kansainvälisessä juhlassa vuonna 1790 yhtenä 150:stä maailman kansojen edustajista. Mutta hänen esimerkkinsä tuskin innosti edes kotikartanoiden, Sipoon Eriksnäsin ja Mäntsälän Frugårdin, alustalaisia , jotka myöhemmin saivat tietää mystiikkaa harrastaneen herransa menehtyneen neekerien pahoinpitelemänä Afrikan Sierra Leonessa, vapautettujen orjien valtiossa, josta lämminsydäminen maailmanparantaja oli suunnittelemassa swedborgilaista ihanneyhteiskuntaa."
(Markku Kuisma: Metsäteollisuuden maa s.156)
Samaa tietoa tarjoaa myös Wikipedia.
Quote from: skrabb on 10.05.2010, 14:52:47
Että mamuttajat kehtaa, jaksaa ja viitsii jauhaa vuositolkulla tätä samaa tanan potaskaa!?
Luja näyttää olevan usko asiaansa, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Lukisivat enemmän, niin luulisivat vähemmän!
Ihmiset näkevät todellisuuden eritavoilla, mitä "noiden" pitäisi lukea että luulisivat vähemmän ???
Joku uskoo Jumalaan, toinen Ufoihin ja kolmas monikulttuuriseen ihannuuteen.
Tuossa muutama lisäys. On suorastaan hävytöntä asioiden vääristelyä verrata ko. sotalapsia partasuisiin elintasoshoppailijoihin.
"Lapset olivat 0-14-vuotiaita."
"Maa (Ruotsi) tarjosi heti turvapaikkaa Suomen lapsille. Suomi olisi halunnut auttamisen tapahtuvan ensisijaisesti Suomessa ja kieltäytyi aluksi. Ruotsalaiset hyväntekeväisyyttä harjoittavat rouvat sopivat asiasta Carl Gustaf Emil Mannerheimin kanssa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotalapset
http://www.krigsbarn.se/start.asp?part=10
ps. Paljonkohan sotalapset synkensivät Ruotsin raiskaus, ryöstö ym. rikostilastoja 40-luvulla? ;)
Oma isoäitini on ollut sotalapsena Ruotsissa. Minustakin on röyhkeää, että heitä julkisesti verrataan nykypäivän somalitulijoihin, joissa on yli-ikäisiä ym. "kasvatti"lapsia.
Ilman suomalaista ei olisi edes Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyyttä ja tämä oli jo toisen polven maahanmuuttaja. Sossua ei tosin silloin ollut. Ehkä jonain päivänä somalilapsestakin tulee vaikuttaja?
http://fi.wikipedia.org/wiki/John_Morton_%28poliitikko%29
Anteeksi kolmannen polven maahanmuuttaja.
Minua näissä jutuissa nimenomaan mättää se että Suomesta raakaan duuniin lähteneitä verrataan tänne sosiaalieläteiksi tuleviin henkilöihin.
Eipä tainnut olla Yhdysvalloissa juurikaan kotouttamisoperaattoreita vastassa kun härmän jätkä sinne metsätöihin meni. Tosin ei taida olla nykyäänkään.
Quote from: OTU on 10.05.2010, 17:22:54
ps. Paljonkohan sotalapset synkensivät Ruotsin raiskaus, ryöstö ym. rikostilastoja 40-luvulla? ;)
meidän sotalapsilla taisi olla kovempi luku&kirjoitustaitoprosenttikin kuin näillä somalian sotanuorukaisilla.
Voisiko jo joku sotalapsena Ruotsissa ollut kertoa, että miltä tuntuu tulla verratuksi somalian sotanuorukaisiin ja millaisia eroja he näkevät tilanteessa ?
Hommaforumhan voisi haastatella jotakuta Suomeen palannutta oikeaa sotalasta ?
Quote from: Titus on 10.05.2010, 17:59:50
Hommaforumhan voisi haastatella jotakuta Suomeen palannutta oikeaa sotalasta ?
Pahus kun äitee on jo pannuhuonekeikalla.
Eipä tuo paljon niistä ajoista jutellu. Ymmärsin vähistäkin kommenteista ettei se ihan biljardin peluuta ja diskoissa notkumista tainnut olla.
Tuosta voisi tietysti aloittaa:
http://sotalapsi.nettisivu.org/sotalapsi/
Leffakin on asiasta tehty, joskaan en ole sitä nähnyt.
http://www.loviisansanomat.net/lue.php?id=1354
Suomalaisille sotalapsille oli lisäksi toki omakieliset lastenhoitajat, oman kielen ja kulttuurin vaalimista, perheenyhdistämistä tarjolla, jnejnejne.
:facepalm:
Siis kuinka tyhmiä ja vailla suhteellisuudentajua ihminen voi oikeasti olla?
Tulee ihan mieleen tämä Espoon Kokoomusnuorten kannanotto joka alkoi jotenkin "Suomi oli umpioitunut, syrjäinen ja sulkeutunut maa aina 90-luvun alkuun asti"...
:facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm:
MUUMI! Ei ainakaan espoon porvaripenskoista juuri sivistyspuoluetta huomaa.
AAAARGH!!!
:facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm: :facepalm:
-Ja saatto jo tulla sanottuakin mutta me ei taidettu lähtee ihan samalla höngällä vaatimaan perheiden yhdistämistä ruotsiin; eli ei menty perästä.
Lässyn lässyn koko sotalapsihöpötykselle. Tuommoisista jutuista näkee nykyjournalismin tason. Moisella höpötyksellä ei olisi takavuosina päässyt edes kirjoittelemaan horoskooppeja nykypostiin.
Quote from: Hommelitäti on 10.05.2010, 17:28:37
Oma isoäitini on ollut sotalapsena Ruotsissa. Minustakin on röyhkeää, että heitä julkisesti verrataan nykypäivän somalitulijoihin, joissa on yli-ikäisiä ym. "kasvatti"lapsia.
Arvaa mitä äitini, sotalapsi itsekin, tuumaa näistä vertauksista.
Minusta 'lässynlässyn' kaikelle vertailulle, 'onhan suomestakin'. No niin varmaan onkin. Tilanne nyt vain on sellainen, että kun Suomesta lähdettiin vastaanottavassa maassa oli tarjolla työtä ja toimeentuloa.
Tänä päivänä niissäkään maissa (U.S.A, Ruåtsi) ei ole tarvetta massamaahanmuutolle. Tuolla logiikalla pitäisi sitten lähteä maihin joiden talous on kasvussa. Vaikkapa Kiinaan.
Ennen tätä monikulttuurisuus hysteriaa maat ottivat porukkaa sen mukaan mitä siellä tarvittiin. Ei ollut kotouttamisohjelmia.
Pitää muistaa sekin että kaikista Suomesta Yhdysvaltoihin lähteneistä ei tullut menestystarinoita. Aika moni taisi kohdata kohtalonsa ihan ristittömääan köyhäinhautaan haudattuna.
Monessa mielessä paskapuhetta verrata nykyistä 'toiseuden' gloriointia siihen mitä siirtolaisuus oli aikoinaan.
Tänäkin päivänä kyvykkäät yksilöt pärjäävät. Turhanaikainen roskasakki käyttää toki mielellään kaikki kotouttamis-, sun muut perheenyhdistämistoimenpiteet hyväkseen.
Minut lähetettiin nelivuotiaana sotalapsena Ruotsiin. Vaiheitani seurattiin kirjeitse. Selailtuani niitä jälkeenpäin en löytänyt käyttäytymiseeni liittyvää moitittavaa. Ruotsalaiset vanhempani huolehtivat minusta hyvin enkä minä puolestani syljeskellyt lattialle. Minulla oli seuranani perheen samanikäinen ruotsalainen veli ja pikkusisko. Tulimme hyvin toimeen keskenämme. Palasin kotimaahani kun sota oli päättynyt.
Joopa joo, oli taas roskaa, mutta pakolaisiksi täältä joutuu yhä useampi kanta-asukas sitten kun Islam valtaa tämän maan.
Itse olen tosin jo varautunut, koska omistan jo asunnon myös toisessa maassa, ja tarkoitus on muuttaa sinne viimeistään eläkeiässä tai jo vähän ennemmin, enkä puhu espanjasta jossa tilanne saattaa olla jo jopa pahempi kuin suomessa.
Eipä tule viime ajoilta (viimeiset 70 vuotta) muita suomalaisia pakolaisia mieleen kuin ne asekätkijä-upseerit, mm. Törni, jotkä päätyivät USAn armeijaan.
Ymmärrän, että monet suhtautuvat näihin sotalapsivertauksiin kovasti tunteella, ja niin suhtaudun minäkin, mutta uskoisin kuitenkin, että ne kertovat vain ihmisten ymmärtämättömyydestä mitä tulee maahanmuuttokritiikin syihin. Ammattimainen suvaitsija luulee, että mouhuamme tällä palstalla siksi, että tunnemme oikeasti jotakin ihmeellistä rotuvihaa (mikä tietysti kertoo enemmän suvaitsijoista kuin meistä). Tämän vuoksi suvaitsevuuden ammattilaisten pitää aika-ajoin muistuttaa tyhmälle kansalle, että pakolaisuus on hyvä asia niille, jotka tarvitsevat kansainvalistä suojelua. Suvaitsija ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että nykyinen "pakolais"-sirkus tuottaa vahinkoa paitsi suomalaisille, myös niille, jotka tarvitsevat, eivätkä vain väitä tarvitsevansa suojelua.
Tarkoittaako se välttämättä, että nykyinen suomalainen ns. "maahanmuuttokriitikko" pitää sotalapsihanketta hyvänä?
Mielestäni se ei ollut aikoinaan välttämättä kovinkaan hyvä, jos jälkiviisaana katsotaan. Ei talvisodassa tai jatkosodassa lopulta Neuvostoliiton ilmavoimat onnistuneet pommittamaan suomalaisia kaupunkeja juurikaan. Lasten lähettäminen Ruotsiin oli siis turhaa. Suurimmasta pommitusuhasta, eli Helsingistä, lapset oltaisiin voitu lähettää Suomen maaseudulle.
Suomessa muutenkin evakuoitiin kylät ja kaupungit, jotka olivat jäämässä sodan jalkoihin. Lasten erottaminen perheistä oli siis sinänsäkin turhaa.
Moni sotalapsi varmaan voi olla tyytyväinen naapurimaiden apuun, mutta monelle se on ollut traumaattinenkin kokemus, ja varmasti joku toivoisi ettei häntä olisi sotalapseksi lähetetty. Parasta olisi ollut, jos perheitä ei olisi erotettu.
Jos kritisoin taasen nykyistä pakolaispolitiikkaa, se ei liity rasismiin, vastoin kun yleinen luulo näyttää olevan. Jos esimerkiksi Yhdysvalloista tulisi amerikansuomalaisia paluumuuttajia, jotka olisivat kouluttamattomia ja aiheuttaisivat sosiaalisia ongelmia Suomessa, en kannattaisi heidän maahanmuuttoaan. Kritiikillä ei ole tekemistä minkään rodun kanssa, vaan ikävien tosiasioiden.
En olisi kannattanut sotalapsien lähettämistä - enkä kannata nykyistä Suomen pakolaispolitiikka. Se siitä "sotalapsi-kortista".
Quote from: rähmis on 10.05.2010, 19:23:44
Quote from: Hommelitäti on 10.05.2010, 17:28:37
Oma isoäitini on ollut sotalapsena Ruotsissa. Minustakin on röyhkeää, että heitä julkisesti verrataan nykypäivän somalitulijoihin, joissa on yli-ikäisiä ym. "kasvatti"lapsia.
Arvaa mitä äitini, sotalapsi itsekin, tuumaa näistä vertauksista.
Oma äitini, joka on tavallisesti rauhallisin ja lempein ihminen mitä kuvitella saattaa, menee myös berserkiksi noista sotalapsivertauksista. Hänen vanhin veljensä lähetettiin sotalapsena Ruotsiin neljävuotiaana. Hänen mielestään on totaalisen naurettavaa, että riuskat nuoret miehet lähtevät "sotalapsiksi" tuhansien ja taas tuhansien kilometrin päähän, kun sellaista hartiapankkia varmasti tarvittaisiin kotirintamalla.
Quote from: Kuvitteellinen hahmo on 11.05.2010, 04:55:18
Moni sotalapsi varmaan voi olla tyytyväinen naapurimaiden apuun, mutta monelle se on ollut traumaattinenkin kokemus, ja varmasti joku toivoisi ettei häntä olisi sotalapseksi lähetetty. Parasta olisi ollut, jos perheitä ei olisi erotettu.
Äitini veli oli niitä, jotka jäivät Ruotsiin. Hänen ruotsalaiset kasvattivanhempansa olivat häneen kovin kiintyneitä, ja mummoni eli epävakaissa oloissa ilman vakituista paikkaa missä olla. Mummoni teki todella raskaan päätöksen ajatellen esikoisensa parasta: ainakin yksi olisi turvassa maassa jossa oli rauha, saisi käydä kouluja eikä tarvitsisi elää nälässä ja epävarmuudessa. Ruotsiin jäänyt sotalapsienoni antoi tämän mummolleni anteeksi vasta viitisen vuotta sitten. Toki hän oli aina järjellä ymmärtänyt mummoni ratkaisun, mutta tunnetasolla hän ei pystynyt antamaan anteeksi vuosikymmeniin.
Quote from: Kuvitteellinen hahmo on 11.05.2010, 04:55:18
Tarkoittaako se välttämättä, että nykyinen suomalainen ns. "maahanmuuttokriitikko" pitää sotalapsihanketta hyvänä?
Mielestäni se ei ollut aikoinaan välttämättä kovinkaan hyvä, jos jälkiviisaana katsotaan. Ei talvisodassa tai jatkosodassa lopulta Neuvostoliiton ilmavoimat onnistuneet pommittamaan suomalaisia kaupunkeja juurikaan.
Pelkästään talvisodan aikana pommitettuja paikkakuntia oli liki 700 ja menehtyneitä tuhta ja haavoittuneita kolme tuhatta. Ettei "juurikaan" pommitettu!
Quote
Lasten lähettäminen Ruotsiin oli siis turhaa. Suurimmasta pommitusuhasta, eli Helsingistä, lapset oltaisiin voitu lähettää Suomen maaseudulle.
Jossa oli elintarvikepulaa kuten kaupungeissakin ja miesten sotiessa omissakin lapsissa syöttämistä. Nälänhädän välttäminen oli yksi tärkein sotalapsihankkeen peruste.
Quote
Suomessa muutenkin evakuoitiin kylät ja kaupungit, jotka olivat jäämässä sodan jalkoihin. Lasten erottaminen perheistä oli siis sinänsäkin turhaa.
Montako kertaa aiot toistaa sanan "turhaa"? Toisto ei lisää totuutta, kun perustelut on vetäisty hatusta.
Quote
Moni sotalapsi varmaan voi olla tyytyväinen naapurimaiden apuun, mutta monelle se on ollut traumaattinenkin kokemus, ja varmasti joku toivoisi ettei häntä olisi sotalapseksi lähetetty. Parasta olisi ollut, jos perheitä ei olisi erotettu.
Et taida tajuta, että perheiden isät oli erotettu sotaan. Parasta olisi tietysti ollut, että sotaa ei olisi tullut, mutta sellaisella ylellisyydellä ei ollut maata siunattu. Sinut on siunattu ylimielisellä jälkiviisaudella ja huonolla historian ja sota-ajan elinolojen tuntemuksella. Kirjoitat sellaisella varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi ihmiselle suoda.
(http://galleria.city.fi/suljettuosasto/00/00/23/63/2363_large.jpg)
Sopivaa kuvitusta tasokkaalle jutulle.
Quote from: Kuvitteellinen hahmo on 11.05.2010, 04:55:18
Mielestäni se ei ollut aikoinaan välttämättä kovinkaan hyvä, jos jälkiviisaana katsotaan.
Jälkiviisaus on operatiivinen sana. Maa, kenties kansakunta taisteli olemassaolostaan, tappio olisi kutakuinkin väistämättä merkannut Stalinin vainojen ulottumista Suomeen joilta vainoilta lapsia osin suojaan lähetettiin. Perheiden pitäminen kasassa, vain sen takia, että ne olisi vähän myöhemmin jauhettu Stalinin ja Neuvostokommunismin lihamyllyssä olisi ollut aivan turhaa.
Merit Wager sivuaa sotalapsiasiaa viimeisimmässä blogi-kirjoituksessaan, missä hän kertoo pakolaislapsille kotimaan olevan monesti Ruotsia parempi paikka oleilla.
"Vaikka monet suomalaiset sotalapset olivat näitä nykyisiä lapsukaisia huomattavasti nuorempia kun heidät lähetettiin Ruotsiin sodan runtelemasta Suomesta 60 vuotta sitten, monet heistä kertovat kamalista traumoista, kun he luulivat vanhempiensa hylkäävän heidät, ja kuinka he yht'äkkiä joutuivat aivan vieraaseen ympäristöön, missä oli erilainen kulttuuri ja puhuttiin kieltä, jota he eivät ymmärtäneet sanaakaan. Monet ovat sanoneet, että he olisivat mieluummin jääneet kotiin, tuttuun ympäristöön perheittensä pariin missä äidinkieltä sai puhua - vilusta, nälästä ja sodasta huolimatta".
Merit Wager (http://meritwager.wordpress.com/2010/05/10/om-att-det-inte-ar-sjalvklart-att-det-alltid-skulle-vara-bast-for-ensamkommande-asylsokande-unga-att-bo-i-sverige/)
Quote from: Kari Kinnunen on 10.05.2010, 19:26:31
Pitää muistaa sekin että kaikista Suomesta Yhdysvaltoihin lähteneistä ei tullut menestystarinoita. Aika moni taisi kohdata kohtalonsa ihan ristittömääan köyhäinhautaan haudattuna.
Tyttäreini toi yläasteen historiankokeen kuitattavaksi. Silmäilin kokeen nopeasti läpi. Kokeen aiheena oli Amerikka ja yksi kysymys oli kuvata lyhyesti siirtolaisten valintaa.
Vastaus oli
nuiva ytimekäs: 'Amerikkaan haluttiin nuoria, yritteliäitä ja työkykyisiä, sairaita ja vanhuksia ei haluttu'.
Koska kyseessä oli historian- eikä (nyky)yhteiskuntaopinkoe, sai vastaus täydet pisteet.
Urbaanilegendan mukaan Vapaudenpatsaan lahella tehtiin saapuville siirtolaisille 15 sekunnin laakarintarkastus:
Saavuttaessa oli edessa 15 askeleen rappusien nousu. Rappusten ylapaassa viranomaiset siirsivat eri jonoon ne, jotka ontuivat tai olivat hengastyneita nousun jalkeen.
Quote from: Roope2 on 11.05.2010, 09:11:05
Urbaanilegendan mukaan Vapaudenpatsaan lahella tehtiin saapuville siirtolaisille 15 sekunnin laakarintarkastus:
Saavuttaessa oli edessa 15 askeleen rappusien nousu. Rappusten ylapaassa viranomaiset siirsivat eri jonoon ne, jotka ontuivat tai olivat hengastyneita nousun jalkeen.
Sellainen hiukan tuota seulaa tarkempi tarkastus olisi paikallaan turvapaikanhakijoiden, perheenyhdistämisen hakijoiden ja mummojenkin pyrkiessä maahan. Olen nähnyt niin monisairaita "suojeluntarpeen" takia oleskeluluvan eli oikeuden koko sairaanhoitoon saaneita, ettei ole tosikaan. Tai pikemminkin niin, että valitettavasti on täysin tosi!
Yhdistelmä voi olla diagnostisesti seuraava: tuberkuloosi, tuberkuloositulehdus aivoissa, aivoleikkaus, aivoleikkauksen "huoltoleikkaukset", heikkolahjaisuus, antisosiaalinen persoonallisuus, skitsofrenia, luku- ja kirjoitustaidottomuus + sisätautiongelmia. Ikää noin 20 vuotta. Tämä eläjä haki eräässä maanosassa malttamattomana oleskelevalle "vaimolleen" lupaa tulla maahan, jotta "perhe" voisi yhdistyä. Laskin kerran päissäni, kuinka moneen hengen kannalta välttämättömään hoitoon tarvittavat resurssit tämä hyväkäs kuluttaa vuodessa. Vaikenen tuloksesta kansallisen turvallisuuden nimessä.
Tälle eläjälle oli annettu oleskelulupa! Portaat hän olisi varmasti noussut vaivattomasti...
Oikeasti: rajan yli ei saisi päästää yhtään ihmistä, jonka taustoista ei voida tietää.
Tuloerot ovat taas kerran niin jyrkässä nousujohteessa etten ihmettelisi Suomesta maailmalle jälleen alkavaa elintasopakolaisuutta.