Talousnobelisti Paul Krugman jutustelee jenkkien maahanmuuttopoliittisen kentän jakautumisesta ja puolueiden sisäisistä ristiriidoista.
http://krugman.blogs.nytimes.com/2010/04/26/the-curious-politics-of-immigration/
QuoteThe Curious Politics of Immigration
Just a quick note: my take on the politics of immigration is that it divides both parties, but in different ways.
Democrats are torn individually (a state I share). On one side, they favor helping those in need, which inclines them to look sympathetically on immigrants; plus they're relatively open to a multicultural, multiracial society. I know that when I look at today's Mexicans and Central Americans, they seem to me fundamentally the same as my grandparents seeking a better life in America.
On the other side, however, open immigration can't coexist with a strong social safety net; if you're going to assure health care and a decent income to everyone, you can't make that offer global.
So Democrats have mixed feelings about immigration; in fact, it's an agonizing issue.
Republicans, on the other hand, either love immigration or hate it. The business-friendly wing of the party likes inexpensive workers (and would really enjoy a huge guest-worker program that would both provide such workers and ensure that they can neither vote nor, in practice, unionize). But the cultural/nativist/tribal conservatives hate having these alien-looking, alien-sounding people on American soil.
So immigration is an issue that divides Republicans one from another, not within each individual's heart.
For a long time the GOP was essentially run by business interests, with the cultural right taken for a ride; in 2004 Bush ran as the nation's defender against gay married terrorists, then announced that the election gave him a mandate to ... privatize Social Security.
But what the Tea Party really signifies, I think, is that the business interests have lost control, that the base, with its fears about the Other, has escaped from guidance. And the sudden immigration outburst is part of that phenomenon.
Democrats think this gives them an opening. I'm unclear about that, at least for 2010. But yes, in the long run you have think that if the GOP becomes the party of angry white men, unleashed — as opposed to angry white men harnessed to the business elite — it will have a poor future.
Käsittääkseni Krugman on vannoutunut demokraatti ja jonkinasteinen mokuttaja, mutta aika hyvinhän tuossa on tiivistettynä näkökulmat, joista maahanmuuttoa voi katsoa. Sovellettavissa myös Suomen ympäristöön ja vasemmisto-oikeisto-kenttään. Vielä kun Suomessakin ymmärrettäisiin tuo boldaamani kohta kirjoituksesta!
QuoteOn the other side, however, open immigration can't coexist with a strong social safety net; if you're going to assure health care and a decent income to everyone, you can't make that offer global.
Paul Krugman sanoo tuossa, että Yhdysvalloilla ei ole varaa esiintyä koko maailman sosiaalitoimistona. Samaahan Suomen maahanmuuttokriitikot sanovat Suomesta.
Quote from: Ulkopuolinen on 27.04.2010, 11:18:59
Välillä ihmetyttää että mikä ihme tuon asian tajuamisessa on niin vaikeaa kukkiksille? Vähän niin kuin kannattaisi rehellisyyttä ja vapaata varastamisoikeutta samaan aikaan.
Kukkismi on fanaattinen uskonnollinen kultti. Kukkikset ovat mikämikämaassa jumittavia ikuisuuslapsia, jotka eivät halua ajatella ikäviä faktoja. Suvaitsevainen kukkahattu ajattelee vain alapäällään, ikävät tosiasiat ovat pelkkää hyttysen ininää. Kaikki länsimaailma on ajettava kumbajaa-kehitysmaaksi ja tummia värisijöitä on saatava vaikka väkisin, samalla tavalla kuin pissiksen on ehdottomasti saatava heti uusi hieno guccin väsky, vaikka sitten menisikin kuukauden opiskelijabudjetti kankkulan kaivoon. Huolta huomisesta ei ole, ainoastaan houkkamainen hetkessä eläminen merkitsee jotain.
Quote from: Ulkopuolinen on 27.04.2010, 11:18:59
Välillä ihmetyttää että mikä ihme tuon asian tajuamisessa on niin vaikeaa kukkiksille?
Se kai johtuu siitä, että "kukkiksisudessa" on paljon enemmän kysymys oman sosiaalisen aseman positioinnista ja ylläpidosta kuin tosiasioiden tunnustamisesta.
"Kukkis", eli kaupunkiliberaali, haluaa säilyttää kaupunkiliberaalin imagonsa ja olla jotain mieltä silloinkin, kun tosiasiat sanovat mielipiteen olevan virheellinen. Kaupunkiliberaalinen keskuudessa vallitsee nimittäin tarkka sosiaalinen kontrolli, jossa Väärä Mielipide, olkoon se kuinka järkevä ja tosiasioihin perustuva tahansa, johtaa välittömään sosiaaliseen eristämiseen.
Surkuhupaisan ristiriitaista onkin se, että suvaitsevaisuuden puolestapuhujat jakavat maailman tylysti "meihin" ja "niihin", eivätkä suvaitse omiensa joukossa eriäviä mielipiteitä.
Huomattavaa, että Paul Krugman ei ole oikeistolainen, vaan kannattaa esim. tuloerojen tasaamista verotuksen keinoin. Amerikkalainen demari (http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Krugman#Political_views) ymmärtää helposti jotain, jota edes "porvarillisten" puolueiden edustajat Suomessa eivät tajua, vasemmistolaisista puhumattakaan.
Suomessa katsottiin jonnekin 60-luvulle saakka, että valden piti pitää huolta köyhistä. Sitten kun ryhdyttiin rakentamaan "hyvinvointivaltiota", katsottiin että valden piti pitää huolta myös keskituloisista. Joskus 90-luvun alkupuolelta ollaan oltu sitä mieltä, että valden pitää pitää huolta myös kolmannesta maailmasta. Nyt 2010-luvulla valde, porvaripuolueiden johdolla, on alkanut huolehtimaan myös Euroopan alisuoriutujista; Islannista, Latviasta, Kreikasta jne. Veronmaksajien lompakko ei ole loputon, joten samanaikaisesti kun hölmöläiset ovat pidentäneet mattoa toisesta päästä, he ovat alkaneet leikata sitä toisesta; vanhuksia makuutetaan pesemättöminä viikkokaupalla jne. koska ei ole rahaa.
Rahaa jaetaan surutta maailmalle, ja samanaikaisesti mietitään, pitäisikö omille vanhuksille tarjota piikkiä. Hyvin menee, Suomi!