Mielestäni pitäisi olle vielä vaalirahakohuakin suurempi kohu:
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/04/poliisi_tutkii_esitutkintamateriaalin_paatymista_helsingin_sanomille_1605690.html?origin=rss
Miten voi oikeusvaltiossa olla niin, että valtakunnan päälehti ylpeilee rikollisesti haltuunsa saamalla materiaalilla? Jos se on materiaalia pyytänyt, se on syyllistynyt rikokseen yllyttämiseen. Jos se on saanut materiaalin suoraan asianosaiselta, se on syyllistynyt valehteluun (että esitutkintamateriaalia olisi vuodettu, kuten se on väittänyt)
Ainoa HS:n kannalta siedettävä vaihtoehto olisi, että faksit olisivat tulleet pyytämättä ja yllätten. Ja siltikin kyseessä olisi rikos materiaalin toimittajan puolelta, joten ylpeilyyn ei pitäisi olla aihetta.
Eikö tämä rapauta oikeusvaltion perusteita? Tämä ei siis ole kannanotto vaalirahaväärinkäytöksiin, vaan oikeusvaltion periaatteisiin. Vanha media tästä ei kohua tee, kuka nyt itseään tai kollegoitaan kritisoisi? Tehtäisiinkö täällä, sananvapaden ja oikeusvaltion linnakkeessa?
Jos tämä sallitaan, voisi kenen tahansa henkilön saattaa huonoon valoon. Vuosi tehdä kevyin perustein rikosilmoitusksen jostain henkilöstä. Poliisi hankkisi asian tutkimiseksi mm. yksityisluonteisia sähköpostitietoja ja asiaan liittyviä tietoja ja nämä tiedot "vuodettaisiin" kaupalliselle tiedotusvälineelle X. Tiedotusväline X julkaisisi sekä yksityisviestejä että materiaalia, joka näyttäisi tukevan epäilyjä rikoksesta ja tiedotusväline X uutisoisi sen osan monopolioikeudella tarkoitushakuisesti. Siis media toimisi julkisuuden kautta tuomarina, ilman läpinäkyvyyttä, ilman syytetyn mahdollisuutta puolustautua reilusti.
Vaikka esitutkinta johtaisi vapauttavaan päätökseen, olisi henkilö jo tuhottu julkisuudessa. Reilua vai "rotutohtori" -oikeuskäytäntöä?