QuoteHS - Mielipide - 15.4.2010 - 4781 merkkiä - 1. painos
Suomalaisten epäluulo haittaa maahanmuuttajan kotoutumista
"Sain odottaa kaksi peräänantamatonta vuotta, ennen kuin naapurit vastasivat tervehdyksiini."
Verrattuna moniin muihin Euroopan maihin maahanmuutto-ongelmat ovat vasta hiljattain rantautuneet Suomeen. Viranomaiset yrittävät epätoivoisesti osoittaa myötätuntoa turvapaikanhakijoille, olla oikeudenmukaisia taloudellisille maahanmuuttajille ja tyydyttää teollisuuden tarpeita vetämällä puoleensa ammattitaitoista työväkeä. Maahanmuuttajia ei kuitenkaan voi kohdella kuin he olisivat samankaltaisia.
Paljon on Suomessa muuttunut parempaan sen jälkeen, kun 1980-luvulla tulin tänne Lontoosta ja minulle annettiin viisumi vain kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan ilman että tiesin, uusitaanko sitä. Tämä teki työuran rakentamisesta ja kodin perustamisesta hyvin vaikeaa minulle ja suomalaiselle vaimolleni. Se oli myös aikaa, jolloin Supo seurasi kansalaisuutta hakeneiden liikkeitä.
Ulkomaalaisten täytyy tietenkin käsitellä kulttuurishokkiansa mihin hyvänsä he menevätkin, mutta en voi olla vertaamatta Suomeen muuttamista esimerkiksi Amerikan-vierailuun. Siellä emme koe olevamme ulkomaalaisia niin kuin täällä, ja molemmissa tämä tunne liittyy kulttuuriin.
Minulla ei ole oikeutta kritisoida suomalaista kulttuuria. Mainitsen asian vain selittääkseni joitakin ongelmia, joita me maahanmuuttajat koemme.
Kohtaamme täällä heti epäluulon tuntematonta kohtaan. Suomalaiset naapurit eivät huomioi toisiaan ,mikäli vain mahdollista, vaan kääntävät päänsä pois välttääkseen katseitten kohtaamisen. Ulkomaalainen, jolle naapureiden välinen ystävällisyys on korkeassa kurssissa, tulkitsee tämän hylkäämiseksi.
Laajasalossa sain odottaa kaksi peräänantamatonta vuotta, ennen kuin naapurit vastasivat tervehdyksiini.
Viranomaiset kyllä antavat tiloja (esimerkiksi kulttuurikeskus Caisa), joissa suomalaiset ja ulkomaalaiset voivat tavata ja puhua. Siellä suomalaiset kokevat, että heillä on lupa luopua kulttuuristaan ja kotimatkalla palata siihen. Tällainen suomalaisten ja ulkomaalaisten kohtaaminen on epäaitoa.
Epäluulo vierasta kohtaan Suomessa heijastuu myös asenteissa vierailevaa asiantuntijaa kohtaan, jonka tietotaitoa tai tuotteita tarvitaan tai joka edustaa tunnettua organisaatiota.
Kun vierailin Suomessa BBC:n henkilökuntaan kuuluvana tuottajana, minulle annettiin punaisen maton kohtelu, mutta kun suomalaisen vaimoni kanssa päätimme muuttaa tänne asumaan, minua kohdeltiin aivan eri tavalla.
Tiedän myös ihmisen, joka teki monta vuotta yhteistyötä suomalaisten kanssa yrityksensä kautta ulkomailta käsin, mutta kun hän siirsi liiketoimintansa Suomeen, vaikeudet alkoivat: yhteistyökumppanit vetäytyivät.
Luonnollisesti viittaan yksittäisiin yrittäjiin, en suuriin kansainvälisiin yrityksiin, jotka voivat toimia eri tavalla.
Näyttää siltä, että suomalainen itsetunnon puute nostattaa epäluuloja siitä, miksi kukaan valitsisi täällä asumisen. Tästä syystä varmaan monet yritykset kutsuvat mieluummin kalliita niin sanottuja asiantuntijoita luennoitsijoiksi ja neuvonantajiksi ja palkkaavat lyhytaikaisia ammattilaisia sen sijaan, että käyttäisivät asiantuntijoita, jotka jo ovat täällä ja joita estetään työskentelemästä alallaan, koska eivät osaa puhua sekä suomea että ruotsia.
Lyhytaikaisen "asiantuntijan" ei odoteta olevan kolmikielinen. Paradoksaalisesti kanadalainen ystäväni, joka osaa sujuvasti ranskaa, suomea, ruotsia, viroa ja venäjää ja on it-asiantuntija, odottaa vielä kymmenen vuoden etsinnän jälkeen löytävänsä pysyvän työpaikan.
Monen vuoden jälkeen on helppoa suhtautua tähän kaikkeen kutakuinkin positiivisesti. Mutta kun tulin tänne, minulle tarjotut palkkiot ja ammatilliset työtehtävät olivat suorastaan naurettavia, ja monien nykyisten maahanmuuttajien tavoin olin masentunut. Tämä kaikki teki entistäkin vaikeammaksi luoda itselleen uusi ura.
Varmasti Suomi ei halua toistaa samoja virheitä kuin Ruotsi on tehnyt. Kun maahanmuuttajia on katukuvassa silmiinpistävän paljon, kantaväestö kokee olonsa turvattomaksi. Jo nyt näemme pelon ja paheksunnan voimistuvan, eikä ole ihme, että nettiä käytetään purkautumistienä.
Suomalaisten ei tulisi maahanmuuttajien loukkaamisen pelossa vaihtaa omia uskonnollisia ja kulttuurisia traditioitaan. Maahanmuuttajien tulee sopeutua, niin kuin meidänkin on pitänyt tehdä.
Koenko itse kotoutuneeni? Huolimatta siitä, mitä sanoin, monet suomalaiset ovat olleet ystävällisiä minulle, vaimoni perhe mukaan lukien.
Melko myöhäisessä elämänvaiheessa tänne muuttaneena suurin puutteeni on kieli, joka tuottaa minulle jatkuvaa kamppailua.
REG KENNEDY HELSINKI
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Suomalaisten+ep%C3%A4luulo+haittaa+maahanmuuttajan+kotoutumista/HS20100415SI1MP01id6?free=Suomalaisten epäluulo&date=20100316&advancedSearch=&
Quote from: skrabb on 16.04.2010, 08:04:35
Lyhytaikaisen "asiantuntijan" ei odoteta olevan kolmikielinen. Paradoksaalisesti kanadalainen ystäväni, joka osaa sujuvasti ranskaa, suomea, ruotsia, viroa ja venäjää ja on it-asiantuntija, odottaa vielä kymmenen vuoden etsinnän jälkeen löytävänsä pysyvän työpaikan.
Tämä särähti korvaan. Minkähäntasoisesta IT-asiantuntijasta on kyse, kun ei ole kelvannut kenellekään viimeisen kymmenen vuoden aikana? Kaikkien aikojen nousukaudella! Ehkä kaverin lahjat ovat sittenkin enemmän kielellisiä kuin IT:llisiä.
Tuo Caisa-kohta lienee vitsi. Sehän on kuulemma käytännössä varsinaisten maahanmuuttajien ja surusilmäisten suvistyttöjen kohtaamiseen tarkoitettu paikka.
Noin muuten ihan asiallista tekstiä mutta:
QuoteNäyttää siltä, että suomalainen itsetunnon puute nostattaa epäluuloja siitä, miksi kukaan valitsisi täällä asumisen.
Mitä vit...? Suomalainen itsetunnon puute? Onko tämä jokin vitsi?
Quote"Sain odottaa kaksi peräänantamatonta vuotta, ennen kuin naapurit vastasivat tervehdyksiini."
Minulla tuohon meni 4 vuotta vaikka minä ja naapurini ollaan kumpikin suomalaisia...
Quote from: JoKaGO on 16.04.2010, 09:59:19
Tämä särähti korvaan. Minkähäntasoisesta IT-asiantuntijasta on kyse, kun ei ole kelvannut kenellekään viimeisen kymmenen vuoden aikana? Kaikkien aikojen nousukaudella! Ehkä kaverin lahjat ovat sittenkin enemmän kielellisiä kuin IT:llisiä.
Tunnen kyseisen henkilön (en mitenkään läheisesti, enkä työn puolesta) ja voin vain todeta että pysyvän työpaikan löytämisen esteenä ovat joskus muutkin asiat kuin rasismi tai ammattitaidottomuus.
Quote from: JPU on 16.04.2010, 10:13:10
Quote"Sain odottaa kaksi peräänantamatonta vuotta, ennen kuin naapurit vastasivat tervehdyksiini."
Minulla tuohon meni 4 vuotta vaikka minä ja naapurini ollaan kumpikin suomalaisia...
Itselläni meni 6 vuotta, tuloksetta. Veikkaan syyksi naapurieni huonoa itsetuntoa.
Quote from: KphS on 16.04.2010, 10:56:02
Quote from: JPU on 16.04.2010, 10:13:10
Quote"Sain odottaa kaksi peräänantamatonta vuotta, ennen kuin naapurit vastasivat tervehdyksiini."
Minulla tuohon meni 4 vuotta vaikka minä ja naapurini ollaan kumpikin suomalaisia...
Itselläni meni 6 vuotta, tuloksetta. Veikkaan syyksi naapurieni huonoa itsetuntoa.
Minullakin on kantisnaapureita, joilta ei saa hyvää päivää-tervehdystä. En jaksa asialla sen kummemmin päätä vaivata. Sitä paitsi yksi on niin törppö, että menee hissiin tupakka suussa, joten tuollaista idioottia en viitsisi tervehtiä muutenkaan. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa.
Kerrostaloasumisen parhaita puolia on kun voi valita kenen kanssa kaveeraa, ketä morjestelee ja ketä ei.
Rivitalo on kaikkein huonoin asumismuoto, pakko on jossain määrin olla kaikkien kanssa tekemisissä, vaikka kemiat ei kohtaisi millään tasolla.[kymmenisen rivitalovuotta riitti ainakin mulle]
Omakotiasuminen on tietenkin paras, tontillesi ei tule kukaan ilman lupaa tai pätevää syytä.
Quote from: JoKaGO on 16.04.2010, 09:59:19
Tuo Caisa-kohta lienee vitsi. Sehän on kuulemma käytännössä varsinaisten maahanmuuttajien ja surusilmäisten suvistyttöjen kohtaamiseen tarkoitettu paikka.
Caisan tämänhetkinen etusivu tuo melko hyvin esille sen, minkä perässä kyseisessä Kulttuurikeskuksessa liikutaan.