QuoteJoka neljäs hoitaa toisia suomalaisia
12.4.2010 3:00
A A Helsingin Sanomat
Suomi kehittyy kiihtyvää vauhtia hoivayhteiskunnaksi, ennustaa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) tuore selvitys työvoiman tarpeesta. Vuonna 2025 sosiaali- ja terveydenhoitoalalla tarvitaan selvityksen mukaan ainakin noin 80 000 – ellei jopa 120 000 – ihmistä nykyistä enemmän hoitamaan vanhuusiän saavuttaneita ihmisiä.
Kun sosiaali- ja terveysaloilta lähtee samanaikaisesti eläkkeelle kymmeniätuhansia ihmisiä, pitäisi laskelmien mukaan joka neljännen työikäisen suomalaisen työskennellä vuonna 2025 hoiva-aloilla. Työikäisiä Suomessa arvioidaan olevan silloin noin kaksi miljoonaa, ja puolen miljoonan heistä pitäisi työskennellä hoitamassa kasvavaa vanhusjoukkoa.
Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on vuonna 2025 jo suurempi kuin kolmannes koko väestöstä. Eläkeikäisiä on Tilastokeskuksen ennusteen mukaan tuolloin jo yli 1,4 miljoonaa. Toteutuupa sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman tarpeesta kumpi tahansa Vattin ennusteista, työvoimasta tulee kilpailua eri alojen välillä.
Vaikka monilla aloilla, kuten teollisuudessa, tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä vähemmän työvoimaa, suomalaisia työikäisiä ei kerta kaikkiaan riitä pitämään yllä sosiaali- ja terveydenhoidon nykyistä palvelurakennetta – siitäkään huolimatta, että nuorten lisäksi myös aikuisia ammatin vaihtajia koulutetaan hoiva-aloille.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan käynnissä lakihankkeita, jotka takaisivat myös laitosvanhuksille oikeuden muuttaa lastensa kotipaikkakunnille ja toisaalta määrittelisivät lain tasolla vanhusten hoidon vähimmäisvaatimukset. Hoito- ja hoiva-alalla onkin odotettavissa kymmenen vuoden kuluessa suuria mullistuksia.
Vattin raportti antaa viitteitä, mihin suuntaan Suomen työvoiman tarve kehittyy seuraavien 15 vuoden kuluessa. Se ei kuitenkaan tarjoa minkäänlaista ratkaisua siihen, miten tarvittava työvoima hankitaan tai pitäisikö palvelurakennetta muuttaa rajusti.
Työ- ja opetusministeriöissä arvellaan, että tekniikan lisäämisen ohella myös sairauksien ennaltaehkäisyllä pystytään jatkamaan vanhusten toimintakykyisiä vuosia sen verran, ettei raskasta hoitoa tarvita niin pitkään kuin nyt.
Tuore tutkimus kuitenkin osoittaa, ettei vanhusten toimintakykyisyys pitene samaa tahtia eliniän kanssa. Suuren avuntarpeen vuodet pikemminkin lisääntyvät kuin vähenevät. Teollisuuden arvioidaan pärjäävän nykyistä vähemmillä ihmisillä, mutta vanhusten hoitoon koneet eivät kykene yksin.
Työvoiman tarvetta selvittävä raportti on opetus-, työ-, valtionvarain- sekä sosiaali- ja terveysministeriön yhteistilaus. Sen pohjalta opetusministeriössä ja Opetushallituksessa käynnistetään koulutussuunnittelu, jonka tulosten perusteella seuraava hallitus päättää uusista koulutustavoitteista. Käytännössä koulutukseen päästään puuttumaan aikaisintaan vuonna 2012.
Ennusteiden laskijoita on Suomessa useita. Esimerkiksi Tilastokeskus arvioi viime syksynä, että vuoteen 2025 mennessä Suomeen tarvitaan noin miljoona maahanmuuttajaa, jos huoltosuhde ja palvelurakenne aiotaan pitää nykyisellään.
Eri ennusteista ja selvityksistä pitää nyt tehdä pian yhteenveto ja suunnitelma, jonka mukaan tulevaisuutta ryhdytään rakentamaan. Suunnittelua ei voi laskea sen varaan, milloin Suomessa pidetään seuraavat vaalit ja mitkä puolueet muodostavat hallituksen.
Suomalaisten vanheneminen ja palveluiden tarpeen kasvu eivät ole puoluepolitiikkaa.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Joka+nelj%C3%A4s+hoitaa+toisia+suomalaisia/1135256025152
Quote from: skrabb on 12.04.2010, 07:39:51
Ennusteiden laskijoita on Suomessa useita. Esimerkiksi Tilastokeskus arvioi viime syksynä, että vuoteen 2025 mennessä Suomeen tarvitaan noin miljoona maahanmuuttajaa, jos huoltosuhde ja palvelurakenne aiotaan pitää nykyisellään.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Joka+nelj%C3%A4s+hoitaa+toisia+suomalaisia/1135256025152
[/quote]
Entä kuinka monta mummoa tulee samalla?
Maamme on kyllä sairas. Välttämätöntä tervehdytystä olisi antaa kenkää näille miljoonaneroille. Ehkä heistä tulisi hyviä lähihoitajia, jos ei niin sääsyisi ainakin palkkamenot heidän kohdallaan.
Tämä on kyllä jännä. Jatkuvasti kerrotaan, että tarvitsemme maahanmuuttajia tulevaisuudessa, jotta huoltosuhde voidaan pitää nykyisellä tasolla. Hallitus puolestaan tekee kaikkensa huonontaakseen huoltosuhdetta järjettömällä maahanmuutolla.
QuoteSe ei kuitenkaan tarjoa minkäänlaista ratkaisua siihen, miten tarvittava työvoima hankitaan tai pitäisikö palvelurakennetta muuttaa rajusti.
Toisena aikana ei tuotakaan kohtaa olisi jätetty auki... Minusta on selvää, että palvelurakenteemme on monin paikoin virheellinen ja siihen on puututtava vaikka kuinka kipeää tekisi. Muut vaihtoehdot ovat luonteeltaan peiton jatkamista toisesta päästä tai pakkasella housuun kusemista.
Tilanne Suomessa on niin älytön, että on ihan pakko siteerata ex-stallari Satu Hassia hänen kirjastaan Seinä jota ei ole (1988)
Quote"Päässäni jysähti: todella! Se mikä näyttää järjettömältä on järjetöntä. Ne asiat, joista spontaanisti sanoo: Eikö ole hullua! Eikö ole järjetöntä! Eikö olekin kaistapäistä!, ne ovat järjettömiä.
Kysymys ei ole tyhmyydestä, vaan tiedostamattomasta käyttäytymisestä." (s. 222)
Luin uudelleen ääristallarivanhempien jälkeläisen Laura Honkasalon (s. 1970) fiktiiviset muistelot "Sinun lapsesi eivät ole sinun" (2001) stallarilapsena pioneerikuvioineen, piippalakkeineen, vain neukkuleluineen etc.
Kyseisestä kirjasta saa vinkkiä siitä, kuinka fanaattista hihhulitouhua stallarimeno on ollut - on verrattavissa ääriuskontoihin.
Samaa menoa tuntuu luetun perusteella olevan vihreästallarien touhu tänäpänäkin l. samoja asioita hihhuloivat, mutta eri "merkin" alla!
Miljoonan työntekijän vajaus, vai miljoonan ihmisen reservi. Vai miten se nyt meni?
http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2010/04/06/suomen-kansantalous-vuonna-nolla/
Nyt saa taas korjata mikäli mulla on ihan väärä näkemys maailman menosta. Mut oon aina kuvitellu, että palvelut / tuotteet myy itte ittensä ja kysyntä / tarjonta määrittää hinnan. Eli niiku aiemmin, kun vienti veti ja paperia myllättiin rullaksi minkä kerettiin, nousivat ahtaajien ja paperityöläisten palkat aika ruhtinaallisille tasoille ja kaikki (melkein) lähtivät ahtaajiksi tai paperityöläisiksi.
Ni ihan samaa ennustan käyvän hoiva-alallakin. Kun tarvetta on hitosti enemmän kuin nyt, palkat nousevat ja tällöin myös hoiva-alalle tulee enemmän väkeä.
Eli summa summarum, turha lähteä korjaamaan keinotekoisesti. Ja varsinkaan sellaisessa tapauksessa, jossa paikka on pahimmillaan valmiiksi vettynyt.
Toivottavasti hoiva-alallekin tulee uusi työntekijäluokka jonnekkin entisen laitoshoitajan alapuolelle, joka voisi hoitaa noin 75% töistä 60% palkalla. Töihin kuuluu esim. vaipanvaihdot, ulkoiluttamiset, pesut jne. joihin ei TODELLAKAAN tarvita sairaanhoitajan koulutusta.
Quote from: Alkuasukas on 12.04.2010, 08:48:05
Toivottavasti hoiva-alallekin tulee uusi työntekijäluokka jonnekkin entisen laitoshoitajan alapuolelle, joka voisi hoitaa noin 75% töistä 60% palkalla. Töihin kuuluu esim. vaipanvaihdot, ulkoiluttamiset, pesut jne. joihin ei TODELLAKAAN tarvita sairaanhoitajan koulutusta.
Täysin samaa mieltä. Tiedän sairaanhoitajien olevan närkästyneitä siitä, että heidän koulutuksellaan aikaa kuluu vaipanvaihtoon. Aivan järjetöntä, kun työintoisia, halvemmalla palkalla iloisesti tekeviä ihmisiä riittää.
Tendenssi vanhustenhuollossakin on kapitalistiseen suuntaan: ne joilla (tai joiden lapsilla) on rahaa, ostavat itsensä viihtyisään palvelutaloon. Sellaisiakin ratkaisuja olen nähnyt, että palvelukeskuksen kupeessa sijaitsee vanhuksien omistusasuntoja, jossa sitten turvallisesti voidaan elää kunnes sairaan petiin joudutaan. Uskoakseni tulevaisuudessa huomattava osa vanhustenhoidosta maksetaan selvällä rahalla asikkaalta (vanhus/lapset). Kun on rahaa, on aina myös työntekijöitä.
Vai miljoona maahanmuuttajaa! Vähemmän radikaali ratkaisu olisi vaikka pakollinen armeija/vanhustenhoitosiviilipalvelus sekä naisille että miehille. Käytännössä 90 % naisista valitsisi vanhustenhoidon, miestenkin siviilipalvelus-% taitaa olla nousemaan päin. Päästäisiin ikuisesta armeijan tasa-arvokysymyksestä samalla.
Quote from: Maisterinna on 12.04.2010, 09:00:49
Tendenssi vanhustenhuollossakin on kapitalistiseen suuntaan: ne joilla (tai joiden lapsilla) on rahaa, ostavat itsensä viihtyisään palvelutaloon. Sellaisiakin ratkaisuja olen nähnyt, että palvelukeskuksen kupeessa sijaitsee vanhuksien omistusasuntoja, jossa sitten turvallisesti voidaan elää kunnes sairaan petiin joudutaan. Uskoakseni tulevaisuudessa huomattava osa vanhustenhoidosta maksetaan selvällä rahalla asikkaalta (vanhus/lapset). Kun on rahaa, on aina myös työntekijöitä.
On kuule jo tätä päivää ja vieläpä niin, että edes kohtuullisella rahasummalla ei pääse mihinkään vanhusten omistus-palveluasuntoon! Eli kohta vain "rikkaat" (hehheh) saavat rahalla vanhuspaikan ja hoidon, muille jää vanha kunnon vaivaistalo.
Palvelutalojen vuorokausihinnat pyörivät pk-seudolla noin 120-150 eurossa. Osin hintoihin on syynä lainsäädäntö, joka vaatii tietyn määrän tietyntasoisia työntekijöitä/asukas.
harvalla rikkaallakaan on varaa 4000 euron kuukausiköllöttelyyn. halvemmaksi tulee muuttaa eteläisille maille ja ottaa 5 omahoitajaa...
QuoteVaikka monilla aloilla, kuten teollisuudessa, tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä vähemmän työvoimaa, suomalaisia työikäisiä ei kerta kaikkiaan riitä pitämään yllä sosiaali- ja terveydenhoidon nykyistä palvelurakennetta – siitäkään huolimatta, että nuorten lisäksi myös aikuisia ammatin vaihtajia koulutetaan hoiva-aloille.
Työikäiset eivät vielä itsessään tee mitään, vaikka heitä olisi miljardi, jos he eivät mene töihin hoitamaan vanhuksia. Ei ole mitään viitteitä siitä että nykyisin maahan rahdattavat ihmiset menisivät töihin hoitoalalle, tai edes pystyisi siihen kielitaito- ja muiden vaatimusten takia (uskonnolliset seikat, jne) vaikka pakotettaisiin. Osa ei mene millekään alalle.
Voi olla tietysti että hoitajia joudutaan rekrytoimaan tulevaisuudessa ulkomailta, mutta se voidaan tehdä sitten tulevaisuudessa kun heitä tarvitaan, pitää tuoda nimenomaan hoitajia eikä kouluttamatonta ja lukutaidotonta 'reserviä', ja tämä tulee tehdä vasta sitten kun suomalaisia hoitajia ei ole työttömänä niinkuin nyt on. Jos hoitajista on pulaa, palkatkaa sitten niitä sieltä kortistosta ja lopettakaa ininä.
Hesari unohti kysyä sitä, mistä tämän porukan palkat otetaan. Julkinen talous ja eläkerahastot naputtavat tällä hetkellä voimakkaasti punaisella, taikaseinästäkö otetaan palkat näille sadalletuhannelle uudelle käsiparille?
Joku voisi väittää, että suuret ikäluokat voivat maksaa hoitonsa varallisuudellaan, mutta jos se on muotoa vanha omakotitalo/kesämökki/laho matkailuauto ei sillä pitkälle pötkitä. Kyseisten omaisuusluokkien arvo tipahtaa vauhdilla kun suurempi joukko yrittää realisoida niitä.
Tässä "pommissa" on unohtunut yksi asia, josta muistan Kalle Isokallion kirjoittaneen joitain vuosia sitten. Nimittäin sen, että vaikkakin eläkeläisten suhteellinen osuus kasvaakin nopeasti, ei laitoshoitoa tarvitsevien lukumäärä kasva läheskään samaa vauhtia!
Nimittäin, suurella ikäluokalla on kertynyt vastaavaa omaisuutta käytettäväksi mm. hemmottelu- ja hyvinvointipalveluihin, he ovat pääsääntöisesti terveitä, ja jatkavat kulutustaan lähes entiseen malliin. Esim. yksityisten eläkevakuutusten kautta systeemiin pumppautuu uutta rahaa elvyttämään talouselämää, ja toisaalta myös moni uupuu rankan työuransa loppumetreillä jääden kokonaan ulos rasittamasta systeemiä, vaikka ovat ison potin sinne tuoneet.
eli koska tarvitaan n 120.000 työntekijää tarvitaan 1.000.000 maahanmuuttajaa lisää. Tämä pitäisi huoltosuhteen ennallaan ?
Miksi tämä yhtlö ei avaudu vaikka kuinka yritän ymmärtää :-\
Kun suuntaus on tämä niin jokainen voi miettiä kuka tuon maksaa (=teollisuuden/yksityisen sektorin työntekijä) ja kuinka paljon maksajaa joudutaan verottamaan, jotta huoltosuhde pysyisi edes nykyisellä, jo huonolla, tasolla ?
Ikäluokkien pieneneminen myös vapauttaa työvoimaa lasten ja nuorten palveluista.
Quote from: Teemu Lahtinen on 12.04.2010, 07:53:28
QuoteSe ei kuitenkaan tarjoa minkäänlaista ratkaisua siihen, miten tarvittava työvoima hankitaan tai pitäisikö palvelurakennetta muuttaa rajusti.
Toisena aikana ei tuotakaan kohtaa olisi jätetty auki... Minusta on selvää, että palvelurakenteemme on monin paikoin virheellinen ja siihen on puututtava vaikka kuinka kipeää tekisi. Muut vaihtoehdot ovat luonteeltaan peiton jatkamista toisesta päästä tai pakkasella housuun kusemista.
Tismalleen samaa mieltä! Nyt olisi viimeistään korkea aika katsoa totuutta silmiin. Nykykäytäntöä ei mitenkään kyetä rahoittamaan tulevaisuudessa edes lyhyellä tähtäimellä. Mitä enemmän päätökset viivästyvät, sitä kovempia päätöksiä tulee tehdä.
Tuollaista määrää ulkomaisia työntekijöitä on mahdotonta saada, vaikka luvattaisiin täysi verovapaus, eikä sitäkään voi luvata, kun palvelujen rajhoitus katoaa samalla hetkellä.
Humanitaarinen maahanmuutto vain heikentää huoltosuhdetta ja lisää julkisia kuluja entisestään, joten ei sekään ole vaihtoehto.
Verojen korottaminen aiheuttaa yritysten ja kansalaisten kiihtyvän maastamuuton, joka nyt on jo voimakasta.
Jäljelle ei ihan oikeasti jää muita vaihtoehtoja, kuin kova kulujen karsiminen ja palvelujen sekä sosiaaliturvan hallittu heikentäminen.
Totuus on tyly, mutta tuolta se näyttää.
Quote from: Jaska Pankkaaja on 12.04.2010, 07:47:57
Quote from: skrabb on 12.04.2010, 07:39:51
Ennusteiden laskijoita on Suomessa useita. Esimerkiksi Tilastokeskus arvioi viime syksynä, että vuoteen 2025 mennessä Suomeen tarvitaan noin miljoona maahanmuuttajaa, jos huoltosuhde ja palvelurakenne aiotaan pitää nykyisellään.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Joka+nelj%C3%A4s+hoitaa+toisia+suomalaisia/1135256025152
Entä kuinka monta mummoa tulee samalla? Maamme on kyllä sairas. Välttämätöntä tervehdytystä olisi antaa kenkää näille miljoonaneroille. Ehkä heistä tulisi hyviä lähihoitajia, jos ei niin sääsyisi ainakin palkkamenot heidän kohdallaan.
[/quote]
Miljoona maahanmuuttajaa joista 90% on sosiaalitapauksia. Selvä. Tämänkään idean kanssa ei ole mitään tekemistä
siirtolaisuuden kanssa.
Huoltosuhdetta ei paranna perheiden yhdistäminen, lukutaidottomien maahantuonti, pakolaisten maahantuonti eikä mummotuonti. Jotain muuta tarttis keksiä. Ja keksittyhän se jo on vanhoissa siirtolaisuusmaissa: Pisteytysjärjestelmä.
Yksi ratkaisu Suomen ongelmiin olisi esimerkiksi valtavien öljykenttien löytäminen Pohjanmaalta, jolloin voisimme rakentaa vanhuksille kuuhun valtavan vanhainkodin suljettuine ekosysteemeineen ja lähettää avaruusraketilla miljoonapalkkaisia, ympäri maailma kerättyjä huipputaitavia hoitajia perään.
Tämä arvio on ihan yhtä realistinen kuin se, että Suomen ongelmat voisi edes teoreettisesti ratkaista löytämällä parissa vuosikymmenessä ulkomailta - tai Suomesta - 1 000 000 kielitaitoista lähihoitajaa Suomeen, ja heille työpaikat - mutta jostain syystä sitä ei ehdota kukaan.
Tässä yhteydessä on hyvä muistella Newsweekin parin viikon takaista artikkelia:
http://www.newsweek.com/id/233842
At the same time, Europe's generous social benefits encouraged a massive surge of "welfare tourism." As a result, Europe has ended up with 85 percent of all unskilled migrants to the developed countries but only 5 percent of the highly skilled. Compare that with the United States, which has honed its innovative edge by attracting 55 percent of the world's educated migrants
Ehkäpä HS:n tarkoittamalla siirtolaisuudella on tarkoitus romuttaa yhteiskunnan tarjoamat palvelut lopullisesti kuorman alle, jolloin sosiaalipuolen työvoimapula katoaa kuin taikaiskusta?
QuoteVaikka monilla aloilla, kuten teollisuudessa, tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä vähemmän työvoimaa, suomalaisia työikäisiä ei kerta kaikkiaan riitä pitämään yllä sosiaali- ja terveydenhoidon nykyistä palvelurakennetta – siitäkään huolimatta, että nuorten lisäksi myös aikuisia ammatin vaihtajia koulutetaan hoiva-aloille.
...
Vattin raportti antaa viitteitä, mihin suuntaan Suomen työvoiman tarve kehittyy seuraavien 15 vuoden kuluessa. Se ei kuitenkaan tarjoa minkäänlaista ratkaisua siihen, miten tarvittava työvoima hankitaan tai pitäisikö palvelurakennetta muuttaa rajusti.
...
Eri ennusteista ja selvityksistä pitää nyt tehdä pian yhteenveto ja suunnitelma, jonka mukaan tulevaisuutta ryhdytään rakentamaan. Suunnittelua ei voi laskea sen varaan, milloin Suomessa pidetään seuraavat vaalit ja mitkä puolueet muodostavat hallituksen.
Ja kuitenkin
tähän ongelmaan on jo keksitty täsmäratkaisu:
"Kaikkien lukion jälkeisten oppilaitosten sisäänpääsijöistä tietty prosenttiosuus pitäisi ottaa heidän kriittisillä työvoimapula-aloilla tekemiensä työtuntien pohjalta eikä nykyisen mallin mukaan todistuksella tai pääsykokeella."http://hommaforum.org/index.php/topic,278.msg10474.html#msg10474
Tämä ratkaisu toimisi erityisen hyvin juuri hoiva-aloilla olettaen, että koulutusta vaatimattomat työtehtävät erotettaisiin mahdollisimman systemaattisesti hoiva-aloilla edistyneemmistä työtehtävistä, jolloin edellämainittuja voisivat tehdä myös kokemattomat nuoret tilapäistyöntekijät.
Koskapa ratkaisuehdotustani ei olla noteerattu millään poliittisella taholla, vaikka olen yrittänyt tuputtaa sitä vähän kaikkialle jo vuosikausia, niin voinko tästä tehdä mitään muuta johtopäätöstä, kuin että
Suomen poliittinen luokka jostain syystä ehdottomasti haluaa 16-19-vuotiaat kantaväestön lapset mieluummin heti korkeakouluihin ja muuhun jatkokoulutukseen kuin ensin muutamaksi vuodeksi "alemman tason töihin".
HYPOTEESI: Ehkäpä kantaväestön lapsista nykyinen (järjettömän suuri) prosenttiosuus täytyy saada ohjattua käytännön työlle nyrpisteleviksi akateemisiksi pelkästään siksi, ettei poliittisen luokan kokonaisprosenttiosuus väestöstä laskisi niin alhaiseksi, että tavikset saattaisivat ruveta kapinaan harvalukuista poliittista luokkaa vastaan. Eli kun riittävän moni nuori lukee EU-hömppää yms.
globaalin hallinnan mytologiaa yliopistolla, niin näin on saatu luotua lojaali uusi aatelisto EU-rahapiirien hyödyllisiksi idiooteiksi. Luennoilla opetettavien satujen sisällöllä ei ole väliä, kunhan opiskelijoille annetaan kurssin päätteeksi joko reilun kaupan rintamerkki takinpieleen tai vaihtoehtoisesti hienon näköiset jupinvaatteet päälle - kumpi sattuu ketäkin höynäytettävää opiskelijaa innostamaan. Koska kukaan valmistunut maisteri ei tämän opiskeluaikojen jalustalle nousemisensa jälkeen enää kehtaa tunnustaa itselleen, että opinnot olivat epärealistista hömppää, tai eivät tätä edes tajua akateemisen kokemattomuutensa takia, niin heidän lojaalisuutensa EU-eliitille ei horju, vaan nämä uudet aateliset joutuvat jatkamaan loppuikänsä EU:n propaganda-automaatteina ja mokutusbotteina täsmälleen samalla tavalla kuin keisari joutui marssimaan ylväästi eteenpäin vielä pikkupojan huudettua vaatteiden puutteesta.
No, tämä hypoteesi ei ollut tietenkään aivan sataprosenttisen kiistattomaksi tarkoitettu. Mutta olipa syy mikä tahansa, niin on selvää, että sekä nuorimpien että vanhimpien suomalaisten edut ovat työvoimasuunnittelun priorisoinnissa nykyään paarialuokkaa: edellisiä ei jostain syystä ohjata niin kuin pitäisi ja jälkimmäisiä ei jostain syystä hoideta niin kuin pitäisi. Tämä ei voi johtua kovinkaan ratkaisevasti ikäluokkien koosta, koska asia on pelkkä suunnittelukysymys nyt kun valmis ratkaisuehdotuskin on olemassa.
360223506
Quote from: Anti-Utopisti on 13.04.2010, 03:52:15
"Kaikkien lukion jälkeisten oppilaitosten sisäänpääsijöistä tietty prosenttiosuus pitäisi ottaa heidän kriittisillä työvoimapula-aloilla tekemiensä työtuntien pohjalta eikä nykyisen mallin mukaan todistuksella tai pääsykokeella."
Ratkaisuehdotustasi ei ole todennäköisesti noteerattu siksi, että se on niin järjetön. Jos henkilö on vaikkapa kolme vuotta vanhustenhoitajana, ei se millään tavalla tarkoita sitä, että hän pystyy tekemään vaikkapa fysiikasta tai lääketieteestä maisterin paperit. Lisäksi on erittäin tärkeää, että tiedettä pääsee harjoittamaan ne, joilla on siihen eniten kykyjä.
Kolmas pointti on se, että jos lääkäri pystyy valmistumaan kolme vuotta aikaisemmin siksi, että pääsi lukiosta suoraan opiskelemaan, hän pystyy niiden kolmen vuoden aikana saamaan aikaan enemmän hyvää kuin mihin olisi pystynyt lähihoitaja-aikanaan.
Quote from: hyperbeli on 13.04.2010, 10:04:11
Ratkaisuehdotustasi ei ole todennäköisesti noteerattu siksi, että se on niin järjetön.
Kiitän tiukan rehellisestä kritiikistä, jota olen kaivannut jo pitkään. Itsekin olen epäillyt, että ehdotuksessani täytyy olla jokin perustavanlaatuinen heikkous, jonka takia sitä ei voida ottaa käyttöön, sillä sehän ns. näyttää liian hyvältä ollakseen totta.
Uskoisin kuitenkin, että ainakaan viestissäsi mainitut kolme näkökohtaa eivät muodostuisi ongelmaksi, vaan (kuten alla pyrin osoittamaan) päin vastoin ratkaisuehdotukseni toimisi niistä huolimatta erinomaisesti, kunhan vain muistetaan soveltaa 80/20-sääntöä eli erotetaan 20% suuruinen osuus aidosti kriittisiä jatkokoulutuksen erityisvaatimuksia 80% suuruisesta osuudesta kivankuuloisia mutta vähemmän kriittisiä toiveita, joista voidaan joustaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Pareto_principle
Tarkemmin sanoen opiskelualat voidaan jakaa kahteen tyyppiin. Osa opiskelualoista on sellaisia, että ne valmistavat opiskelijoitaan suoraan johonkin tiettyyn yhteiskunnan tarvitsemaan työtehtävään. Tällöin opiskelijan lahjakkuudella on usein huomattavasti merkitystä, joten sisäänpääsijöitä ei voida valita näille aloille mielivaltaisesti vaan sopiva opiskelija-aines täytyy yrittää seuloa massasta (lääkärit, opettajat, yms.). Lisäksi on paljon opiskelualoja, jotka antavat yleisen pätevyyden laajaan joukkoon erilaisia ammatteja. Tällöin opiskelijoiden lahjakkuuden merkitys on vaihteleva - tai ei ainakaan yhtä kriittisen tärkeä kuin esim. lääkäreillä.
Havaitsemme erityisesti, että lääkärit yms. kriittiset osaajat ovat vain pieni osa kaikista opiskelijoista, sillä muistaakseni 40% ikäluokasta suorittanee nykyään ennemmin tai myöhemmin jonkinlaista korkea-asteen jatkokoulutusta toisen asteen opintojen jälkeen. Näistä enemmistö ei selvästikään opiskele lääkäreiksi yms. erityisosaajiksi, vaan useimmilla jatkokoulutetuista kyseessä täytyy olla enemmän tai vähemmän yleissivistävä koulutus.
Sellaiset jatkokoulutusalat, jotka vaativat opiskelijalta erityislahjakkuutta tai joiden järjestäminen on hyvin kallista opiskelijaa kohden kuuluvat tietenkin siihen olettamaani 20% suuruiseen osuuteen, jotka kannattaa rajata suoralta kädeltä pois ehdotuksestani. Mutta sen jälkeen, kun esimerkiksi lääketieteelliset ja kasvatus-/käyttäytymistieteelliset tiedekunnat on karsittu pois ehdotuksestani, niin jäljelle jäävät korkeakouluopinnoista ainakin vielä yhteiskunta-/valtiotieteelliset, oikeustieteelliset ja humanistiset tiedekunnat, joihin ehdotustani voitaisiin soveltaa. Erittäin monet nuoret haluaisivat juuri näille aloille, ja ehdotukseni tarjoaisi motivoituneimmille nuorille mainion uuden väylän, kun sisäänpääsyn voisi ansaita työpanoksella pappa-betalar-pääsykokeiden sijasta. Matemaattis-luonnontieteelliset tiedekunnat ja kauppatieteet lienevät siinä rajalla, voitaisiinko niissäkin soveltaa ehdotustani.
Veikkaisin, että ehkäpä 50%-80% jatkokoulutusaloista ovat sellaisia, että niihin opiskelijoita voitaisiin valita huoletta ehdotukseni perusteella. Jokaisen alan professorit ovat tietenkin tästä asiasta eri mieltä, koska heille "parempi opiskelija-aines" tuottaisi henkilökohtaista gloriaa, mutta heistä ei tarvitse piitata, koska sellaiset toiveet ovat aina joutavaa elitististä liirumlaarumia: olisihan se professorien mielestä aivan hirveää, jos ehdotukseni myötä pääsisi korkeakouluopiskelijoiksi vaikkapa myös cumun ylioppilaita nykyisten eximian tms. ylioppilaiden sijasta.
Tietenkään ehdotuksessani ei ole tarkoitus valita millään opiskelualalla kaikkia sisäänpääsijöitä heidän aiemman työpanoksensa perusteella. Esimerkiksi vähintään 50% sisäänpääsijöistä voitaisiin valita kaikilla aloilla vanhaan malliin koulutodistuksen ja/tai pääsykokeen perusteella, ja enintään 50% valittaisiin nyt esittämäni ehdotuksen perusteella.
Voimme tehdä myös seuraavat havainnot, jotka puhuvat ehdotukseni puolesta:
- Monilla opiskelualoilla sisäänpääsy on suurella osalla hakijoista muutamasta pisteestä kiinni. Kun katsomme pistelistoja, niin sisäänpäässeistä heikompi puolisko eli 50% lienevät äärimmäisen täpärästi sisäänpääsyrajan yläpuolella. Nämä hakijat olisivat aavistuksen huonommalla tuurilla jääneet ulos joka tapauksessa. Mikäli mainitsemasi jonkin alan huippulahjakkuus kuuluu pistelistalla tähän heikompaan puoliskoon sisäänpäässeistä, niin silloin vika on sisäänpääsykriteereissä, koska tällöin huippulahjakkuus olisi aivan täpärällä pudota joka tapauksessa. Lisäksi uskoisin, että vaikka nykymallin sisäänpääsijöistä heikompi puolisko pudotettaisiin pois, niin lähes kaikki aidot huippulahjakkuudet pääsisivät sisälle viimeistään parin vuoden kuluessa siten, että yksinkertaisesti hakisivat seuraavana vuonna uudelleen. Eihän olisi kovin uskottavaa, että joku huippulahjakkuus keikkuisi vuodesta toiseen pääsykokeissa sisäänpääsyn rajamailla.
- Suomessa jatkokoulutettujen osuus on suurempi kuin monissa muissa länsimaissa, ja tämä osuus on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Eli sisäänpääsijöistä heikompi puolisko on päässyt usein sisään ainoastaan tämän Suomen erityispiirteen eli suuren sisäänpääsijämäärän takia. Pelkäänpä, että ellei ehdotustani oteta käyttöön, niin joka tapauksessa Suomessa siirrytään piakkoin muiden länsimaiden suuntaan, eli sisäänpääsijämäärää tullaan karsimaan, kun taas omassa mallissani sisäänpääsijämäärää ei karsittaisi lainkaan vaan ainoastaan sisäänpääsykriteerit muuttuisivat osittain.
- Minulla on hyvin rajoittunut näkemys jatkokoulutuksen kokonaistilanteesta Suomessa, mutta omien ja lähipiirini kokemusten mukaan monilla jatkokoulutusaloilla päättäjien tavoitteet ovat aivan jotain muuta kuin kehittää parhaasta opiskelija-aineksesta korkeatasoisia tieteentekijöitä. Itse asiassa kykyjen ja ajan haaskaaminen hukkaan on joillain opiskelualoilla niin massiivista luokkaa, että sitä on vaikea käsittää mahdolliseksi. Lisäksi nekin professorit, joilla on hyvä tarkoitus ja hieno asenne, saattavat olla asiantuntijoita oman alansa tieteenteossa ja ehkä opetuksessakin, mutta opiskelijan kehittäminen hänen maksimipotentiaaliinsa tieteenteossa on pitkälti myös johtamistaidon ja tehokkaan resurssien käytön taidonnäyte, eikä ole mitään syytä olettaa, että läheskään kaikki professorit olisivat näillä osa-alueilla juurikaan noviisin tasoa parempia - itse asiassa heidän tieteeseen kulutettu henkilöhistoriansa pikemminkin viittaisi siihen, että heidän on ollut lähes mahdotonta ehtiä kehittää itsestään myös johtamistaidon ja tehokkaan resurssien käytön asiantuntijoita.
- Tämä on tietenkin subjektiivinen näkemys, mutta ainakin minä olisin ollut valmis tekemään viitisen vuotta käytännön hommia, jos olisin voinut luottaa siihen, että pääsisin sillä tavoin suurin piirtein haluamaani jatkokoulutukseen. Siksi veikkaan, että monet muutkin ajattelevat samalla tavalla eli kannattaisivat ehdotustani.
Quote from: hyperbeli on 13.04.2010, 10:04:11
Jos henkilö on vaikkapa kolme vuotta vanhustenhoitajana, ei se millään tavalla tarkoita sitä, että hän pystyy tekemään vaikkapa fysiikasta tai lääketieteestä maisterin paperit.
Tämä näkökohta on myös erittäin hyvä muistaa mainita, mutta se ei kuitenkaan ole tosiasiallisesti lainkaan relevantti ehdotukseni kannalta.
Tarkoitushan ehdotuksessani oli tarjota opiskelupaikka
palkintona työvoimapula-aloilla kunnostautuneille työntekijöille. Ehkäpä nämä onnistuvat valmistumaan opinnoissaan, ehkäpä eivät. Heidän täytyy itse arvioida lahjakkuutensa sekä mahdollisuutensa onnistua opinnoissa, ennen kuin rupeavat raatamaan vuosikausiksi työvoimapula-aloilla sitä varten, että saisivat raatamisella opiskelupaikan, joka ei sitten ehkä johdakaan heidän toivomaansa tutkintoon. Mutta heidän valmistumisensa tai epäonnistumisensa opinnoissa ei kiinnosta tässä tapauksessa ketään muuta kuin heitä itseään, koska kyseessähän oli todellakin pikemminkin heille annettu palkinto kuin sellainen opiskelupaikka, josta valmistuminen olisi kriittisen tärkeää.
Tietenkin näkökohtasi pätee täydellisesti niihin sisäänpääsijöihin, jotka eivät liity ehdotukseeni. Heidän kohdallaan lahjakkuus alalle ja valmistumisen todennäköisyys on todellakin syytä maksimoida puhtaasti näitä asioita ennakoivalla sisäänotolla.
Quote from: hyperbeli on 13.04.2010, 10:04:11
Lisäksi on erittäin tärkeää, että tiedettä pääsee harjoittamaan ne, joilla on siihen eniten kykyjä.
Jos ja kun halutaan saada Suomeen lisää nimen omaan työvoimapula-alojen työntekijöitä, niin tällä vaatimuksella on joka tapauksessa ylimääräinen hinta siihen verrattuna, että työntekijät ja työnantajat löytäisivät toisensa vapailla markkinoilla vapaavalintaisilla aloilla. Eli jostain on tingittävä joka tapauksessa, ja kysymys on vain siitä, mistä tingitään ja miten - sekä tietenkin on kysymys siitäkin, kuinka välttyä tinkimästä useammista asioista kuin on pakko. Tieteenharjoittajien heikomman puoliskon taso saattaa olla valitettavasti sellainen kohde, josta voidaan ja kannattaa tinkiä.
Miksikö sitten jokainen tieteenala ei voi saada parasta mahdollista opiskelija-ainesta käyttöönsä? Tämä johtuu siitä, että kaikissa resurssien allokointitavoissa on aina trade-offeja. Eli jokainen systeemin osa voisi tuottaa eri tavalla allokoituna plusmerkkistä tulosta myös jossain muussa työtehtävässä.
Siksi usein pyritäänkin systeemin kokonaisoptimointiin, jossa jokainen osa olisi melko tuottavassa käytössä muttei välttämättä oman potentiaalinsa kannalta maksimikäytössä - eli tarkemmin sanoen kokonaistulos saadaan kai maksimoitua täsmälleen sellaisella allokointiratkaisulla, jossa osien paikkaa ei voida enää vaihtaa ilman, että kokonaistulos heikkenisi.
Sekä pyrkimys systeemin kokonaisoptimointiin että vastakkainen pyrkimys yksittäisen osan tehokkuuden maksimointiin ovat molemmat käsittääkseni ns.
oranssin meemin ajattelua, joka oli ehkäpä perusteltua vielä 1900-luvulla oranssin meemin huippukaudella.
Käytännön politiikka poikkeaa kuitenkin käsittäkseni erittäin paljon sekä kokonaisoptimoinnista että tietyn yksittäisen osan tehokkuuden maksimoinnista, ja muistuttaa pikemminkin kvartaalikapitalismia. Eli siinä pyritään saamaan kuntoon lyhyen tähtäimen akuutit ongelmakysymykset, vaikka tähän tarvittavalla allokointiratkaisulla olisi paljon pitkän tähtäimen haittavaikutuksia sekä akuutimpiakin haittavaikutuksia kokonaissysteemin ja yksilöiden kannalta. Nyt 2000-luvulla, kun oranssin meemin huippukausi saattaa olla ohi, akuuttien ongelmien ratkaiseminen voi muodostua länsimaissa entisestäänkin paljon tärkemmäksi motiiviksi poliittisessa päätöksenteossa kuin pyrkimys yhteiskuntajärjestelmän kokonaisoptimointiin tai yksittäisten osien maksimaaliseen hyödyntämiseen.
Eli jos meillä maahanmuuttokriitikoilla ovat tarjolla seuraavat kaksi vaihtoehtoa:
1) niin kauan kuin Suomessa on täyttämättä jonkin verran sellaisia arvokkaita käytännön työtehtäviä, joihin ei saada nykymallilla houkuteltua suomalaisia nuoria, mokuttajat voivat työvoimapulaan vedoten haalia kehitysmaista Suomeen ehkäpä noin miljoonan maahanmuuttajan suuruisen työvoimareservin ja
2) keskitasoiset tieteilijät ohjataankin tekemään käytännön töitä työvoimapula-aloille, mikä ehkäisee mokuttajilta työvoimapulaverukkeen käyttömahdollisuuden, mutta Suomen tieteen taso heikkenee hieman ...
... niin lienee maalaisjärjellä ajateltuna selvää, että maahanmuuttokriitikoiden näkökulmasta vaihtoehto 2 on meille parempi poliittinen ratkaisu riippumatta siitä, onko se parempi ratkaisu systeemin kokonaisoptimoinnin kannalta (jossa myös tieteen taso on toisessa vaakakupissa).
Optimoinnissa saattaa olla myös sisäänrakennettuna sellainen tuhoisa heikkous, että tietyn ajanhetken tilannetta vastaava optimointi saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen pidemmällä tähtäimellä. Jos vaikkapa yhteiskuntaan muodostuu vähäksi aikaa ns.
dual labor market, niin saattaa olla mahdotonta houkutella alkuperäisväestön nuoria enää sen jälkeen heikomman statusarvon saaneisiin "alemman tason töihin", joiden sijasta lähes kaikki alkuperäisväestön nuoret yrittävät tunkea jatkokoulutukseen. Tämä taas johtaa valmennuskurssien kaltaiseen kilpavarusteluun, ja osa sisäänpääsemättömistä alkuperäisväestön nuorista jää ehkä jopa mieluummin työttömiksi toivoen sisäänpääsyä jatkokoulutukseen tulevina vuosina kuin päättää siirtyä tekemään "alemman tason töitä". Pääsykoe-kilpavarustelu kiihtyy siten vuosi vuodelta, mikä alkaa vähitellen vaikuttaa myös sekä sisäänpääsykriteereihin että niistä päättäviin professoreihin vääristävästi, jolloinka sisäänpääsykokeisiin on vaarana muodostua aiempien kyvykkyyttä mittaavien kriteerien tilalle kokonainen mytologia tärppien hallinnasta yms. Eli opiskelija-aineksen kyvykkyys voidaan ehkäpä taata vain niin kauan, kuin tietyt laajemmat reunaehdot käytännön töiden ja akateemisen väestönosan tasapainosta täyttyvät samanaikaisesti.
Quote from: hyperbeli on 13.04.2010, 10:04:11
Kolmas pointti on se, että jos lääkäri pystyy valmistumaan kolme vuotta aikaisemmin siksi, että pääsi lukiosta suoraan opiskelemaan, hän pystyy niiden kolmen vuoden aikana saamaan aikaan enemmän hyvää kuin mihin olisi pystynyt lähihoitaja-aikanaan.
Ehdotukseni ideana oli tietenkin oletus, että työvoimapula-aloilla opiskeluoikeutensa hankkineet tuskin palaavat maisteriksi valmistumisensa jälkeen enää samalle työvoimapula-alalle korkeampaan työtehtävään vaan siirtyvät aivan eri alalle.
Eli ehdotukseni taustalla oli kysymys siitä, saataisiinko huomattava prosenttiosuus virkamiesuralle suuntautuvista valtiotieteilijöistä, humanisteista ja oikislaisista tekemään ikävuosinaan 19-24 työvoimapulatöitä sen sijaan, että he käyttäisivät nykymallin mukaisesti nämä vuodet pääsykokeisiin lukemiseen tai maailmanmatkailuun, yms.
Jossain kohdassa nykyistä systeemiä täytyy olla optimoinnin varaa, koska ei ole uskottavaa, että käytännön töitä on samaan aikaan tekemättä niin paljon, kun kerran työvoimareserviä löytyy nuorisötyöttömyyden lisäännyttyä yhä enemmän myös nuorista ikäluokista. Vääränlaiset kannustimet vaikuttaisivat uskottavalta selitykseltä näkemäämme kohtaanto-ongelman anomaliaan, joten kannustimien parantamista kannattaisi ainakin kokeilla.
Mutta kaiken kaikkiaan sain hyvää kritiikkiä, mistä olen kiitollinen, ja kaipaisin sitä lisää. Ehdotukseni pitäisi selvästikin stressitestata kaikilla mahdollisilla vasta-argumenteilla, jotta sen mahdolliset fataalit heikkoudet paljastuisivat. Omasta mielestäni ehdotustani ei kannattaisi tyrmätä suoralta kädeltä sanomalla,
"että se on niin järjetön", vaan uskon edelleen, että se ainakin osittain ratkaisisi työvoimapulan ja poistaisi työperäisen maahanmuuton tarpeen.
YHTEENVETO: Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on syytä asettaa yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta aidosti tärkeät asiat - kuten työvoimapulatöiden tekeminen ensisijaisesti suomalaisvoimin - seremoniallisen puuhastelun kuten jatkokoulutuksen statussymbolien edelle. Tämä on ensinnäkin tämän hetken kiireellinen prioriteetti Suomen maahanmuuttopolitiikan pitämiseksi järkevänä sekä toiseksi pitkällä tähtäimellä ehkä jopa systeemin kokonaisoptimoinnin kannalta paras ratkaisu, joka palvelee siis pidemmän päälle myös jatkokoulutuksen toimintaedellytyksiä. Enintään muutaman kvartaalin pituisten lukuarvojen kuten "tieteen tason" paisuttamisen takia ei kannata haalia Suomeen miljoonan maahanmuuttajan työvoimareserviä tekemään niitä käytännön töitä, joista suomalaiset on karkotettu wannabe-tieteilijöiksi kannustimien huonolla valinnalla.
[email protected]