Hommaforum Testi

Lottovoitto jäi saamatta
Venäläinen Inna Latiševa kirjoitti tilityksen vuosistaan Suomessa. Hän menestyi, mutta koki silti olonsa ryssäksi.
Jussi Konttinen

HELSINGIN SANOMAT

"En halua loukata suomalaisia, mutta toivon, ettei uusi sukupolvi joutuisi kokemaan samaa kuin minä", sanoo Inna Latiševa. Hän asuu nykyään Barcelonassa poikansa kanssa.

On lottovoitto saada elää Suomessa. Näin muistutti Töölön uimahallissa työskennellyt mies venäläiselle Inna Latiševalle joka kerta, kun tämä kävi uimassa. Latiševaa raivostutti. Hänestä hänen elämänsä oli muuttunut dramaattisesti huonommaksi hänen muutettuaan Leningradista Suomeen vuonna 1989.

Latiševa asui Suomessa 18 vuotta. Hänen ensi viikolla ilmestyvä kirjansa Ryssänä Suomessa – vieras väärästä maasta antaa tylyn kuvan suomalaisesta onnelasta.

Kirja on kertomus yhteiskunnasta, joka julistaa tasa-arvoa, mutta jossa tympeä tai takakireä suhtautuminen muukalaisiin on sallittu arkipäivän tasolla.

"En halua loukata suomalaisia", Latiševa sanoo puhelimessa nykyisestä kotikaupungistaan Barcelonasta. "Olen huolissani, miten kirja otetaan vastaan, sillä teksti on hyvin henkilökohtainen. Voi olla, että toisilla venäläisillä on erilainen kokemus, ehkä suomalaiset eivät suhtaudukaan niin huonosti venäläisiin."

Suomalaisten ja venäläisten kanssakäyminen on nykyään vilkasta. On ystävyyssuhteita ja avioliittoja. Venäläistaustaiset ja supisuomalaiset lapset käyvät samoja kouluja ja liikkuvat samoissa porukoissa. Bisnesmaailmassa venäjän opiskelusta on tullut muotia.

Onko Suomessa yhä sijaa vanhalle ryssävihalle?

Kolme vuotta sitten Suomesta lähteneen Latiševan mukaan on.

Latiševan tulo Suomeen oli tavallinen tarina.    Suomalainen mies ja venäläinen nainen kohtaavat Leningradissa. "Pekka" on romanttinen mies, joka kirjoittaa pitkiä kirjeitä, vannoo ikuista rakkautta ja tuo Leningradiin tomaatteja keskellä talvea.

Kun Latiševa ylittää rajan, avioliitto osoittautuukin katastrofiksi. Uudessa kotimaassa ei odotakaan romanttinen illallinen. Tai ainakaan Latiševa ei pitänyt voileipiä ja maitoa sellaisena. Aterian jälkeen mies uppoutuu television ääreen.

Asuntokin on vaatimaton, vailla minkäänlaista koristeellisuutta. Katosta roikkuu paperilamppu.

Seuraavana päivänä mennään juhliin, mutta Pekka ei esittele morsiantaan toisille vieraille, vaan jättää hänet yksin.

Venäjällä mies palvoo naistaan – ainakin suhteen alkuvaiheessa. Venäläisenä naisena Latiševa odotti, että mies olisi huomaavainen, veisi hänet ulos syömään, elokuviin ja kävelylle, mutta näin ei käynyt.

Latiševa katsoo nyt, että miestä hävetti hänen venäläisyytensä. Mies puhui vaimon kanssa vain englantia, vaikka tämä olisi halunnut harjoitella suomea. Suomea puhuessaan vaimolla oli miehen mukaan niin venäläinen aksentti, että se "paljastaisi" hänet heti.

Se on vaimon versio. Miehen on vähän erilainen.

"En muista sanoneeni noin", kommentoi entinen aviomies. "Olin tottunut puhumaan hänen kanssaan englantia, sillä se oli ollut alusta lähtien yhteinen kielemme. Ei hänen venäläisyytensä mikään häpeä tai salaisuus ollut, kaikki kaverit sen tiesivät."

1990-luvun alussa miehen firma meni konkurssiin, ja hän jäi työttömäksi vuosikausiksi.

Venäläisestä vaimosta ei tullutkaan sosiaalipummia, vaan hän elätti perheen ensin opintotuellaan ja sitten palkallaan. Hän antoi miehelle käteistä ja auton käyttöön ja hoiti myös kodin.

Latiševa menestyi Suomessa loistavasti. Leningradissa kielikoulutuksen saanut nainen opiskeli Helsingissä vientimarkkinointia ja kohosi kansainvälisen yrityksen vientijohtajaksi.

Menestyksen kääntöpuoli oli alkoholismi, josta hän pääsi lopulta eroon.

Kun Latiševa vasta valmisteli muuttoaan Suomeen, hän kuvitteli lähtevänsä paratiisiin.    Tulevista vastoinkäymisistä alkoi tulla esimakua jo raja-asemalla. Latiševa meni naistenhuoneeseen, mutta ei ollut päästä ulos, sillä hän ei osannut käyttää oven lukkoa.

Samalla tavalla koko maa oli hänelle tuntematon järjestelmä, johon kukaan ei ollut antanut käyttöohjetta. Tuntui, ettei hän osannut ajatella oikein tai reagoida asioihin niin, ettei tarvitsisi hävetä. Kaikki, mikä oli ollut hänelle aiemmassa elämässä tärkeää, oli menettänyt arvonsa.

Esimerkiksi yhteydenpito ystäviin oli merkinnyt Venäjällä Latiševalle paljon, mutta suomalaiset tuntuivat pärjäävän yksikseen.

Miten ryssäviha sitten Latiševan mukaan ilmeni?

Lanko ei tervehtinyt Latiševaa, sillä hän ei pitänyt venäläisistä. Veljelleen hän oli sanonut, että venäläiset haisevat. Kun Latiševa saapui naapurin järjestämiin juhliin, toinen naapurinrouva kommentoi kuuluvalla äänellä: "Katsokaa, ryssä tuli!"

Kerran kaupan kassajonossa naisasiakas alkoi huutaa, että hänen lompakkonsa on varastettu. Sitten nainen huomasi pojalleen venäjää puhuvan Latiševan ja totesi: "Ei ihme, että se on varastettu. Täällähän on venäläisiä!"

Hetkeä myöhemmin nainen löysi rahansa, mutta ei pyytänyt anteeksi.

Itsetuntonsa menettänyt maahanmuuttaja näkee muukalaiskammoa myös siellä, missä sitä ei välttämättä ole – kuten siinä, että lääkäri kirjoitti diagnoosiin hänen olevan "Venäjältä muuttanut nainen".

Kirjan pahimmat kärjistykset ampuvat yli – Latiševa on esimerkiksi tavannut Suomessa "vain harvoja hymyileviä ja onnellisia ihmisiä".

Ryssänä Suomessa on silti terveellistä luettavaa maassa, jossa ihmisiä leimaavasta "maahanmuuttokriittisestä keskustelusta" on tulossa poliittisesti korrektia. Kohteliaisuuksien sijaan on hyvä kuulla, mitä tänne tulleet ihmiset todella ajattelevat ja kokevat.

Kirjassaan Latiševa mainitsee nimeltä vain yhden ihmisen: Ben Zyskowiczin.

Aviomiehen tuttavapiiriin kuulunut Zyskowicz oli Latiševan mukaan yksi harvoja hänen Suomessa tapaamiaan ihmisiä, jolle kansallisuudella ei ollut mitään merkitystä. Zyskowicz oli aina kiinnostunut kuulemaan Latiševan elämästä Suomessa. Hän myös auttoi maahanmuuttajanaisen bisnesuran alkuun järjestämällä tälle harjoittelupaikan isosta yrityksestä.

Latiševa ei usko, että hänen kokemuksensa Suomessa olisivat ainutlaatuisia.

Samalla tavalla Espanjassa suhtaudutaan Latinalaisesta Amerikasta saapuneisiin ja Venäjällä Keski-Aasiasta muuttaneisiin.

Syynä ei ole hänen mukaansa ulkomaalaisuus, vaan se, että on kotoisin "väärästä maasta". Väärä maa on myös yleensä köyhäksi mielletty.

Sotahistoriaa hän pitää erikoisena selityksenä jännitteille, koska "venäläisetkään eivät kanna kaunaa saksalaisille".

Latiševa taitaa kuitenkin unohtaa, että Suomi hävisi sodan ja että suomalaiset yhä pelkäävät venäläisiä.

Kipeimmältä Latiševasta tuntuu kertoa asioista, jotka liittyvät lapsiin.

Pariskunnan yhteinen poika pyysi, ettei äiti puhuisi hänelle venäjää. Hän ei halunnut, että kukaan tietäisi hänen äitinsä alkuperästä.

Myös anoppi – joka muuten suhtautui miniäänsä aina ystävällisesti – sanoi, ettei pojalle kannattanut puhua venäjää, sillä se voisi tietää tälle ongelmia.

Latiševan tytär aiemmasta liitosta muutti Suomeen 12-vuotiaana.

Venäläistyttö kirjoitti helsinkiläisestä huippulukiosta ja valmistui yliopistosta muttei koskaan saanut suomalaisia ystäviä. Masennuksestaan hän pääsi vasta muutettuaan pois Suomesta.

Latiševan mielestä Suomessa on selittämätön ristiriita: "Miksi maassa, jossa on tehty kaikki sen eteen, jotta ihmiset olisivat onnellisia, on niin paljon masentuneita ihmisiä?"

Hän epäilee, että syy on kommunikoinnin puute. Suomessa ystäväksi nimitetään hänestä ihmistä, joka saatetaan tavata vain kerran kahdessa vuodessa. "En ole ollut koskaan niin yksinäinen kuin Suomessa. Minun oli aina ollut helppo saada kontakti ihmisiin, mutta Suomessa oli hyvin vaikea tutustua kehenkään."

Latiševa kirjoittaa, että hänen kokemuksensa Suomesta olisi voinut olla toisenlainen, jos aviomies olisi tukenut häntä.

"Uskon, että hänelle oli hyvin hankala paikka tulla Suomeen", sanoo entinen mies nyt. "En minäkään ymmärtänyt silloin, kuinka iso kulttuurisokki oli tulla sieltä tänne. Voi olla, että minulta olisi voinut odottaa enemmän siinä tilanteessa."

Nyt Latiševa on asunut Barcelonassa kolme vuotta ja omien sanojensa mukaan toipuu Suomen aiheuttamasta alemmuuskompleksista.

"Palaan päivä päivältä vähän siksi Innaksi, joka joskus katsoi iloisena elämään", hän sanoo puhelimessa.

QuoteLatiševa ei usko, että hänen kokemuksensa Suomessa olisivat ainutlaatuisia.

Umayya Abu-Hanna nyt tulee ainakin mieleen. Esittelyn perusteella näyttäisi olevan hyvin paljon samaa kuin hänen kirjassaan Sinut.

Ehkä suomalaiset rasistit vielä syrjivät Innaakin toimittajan, kaupunginvaltuutetun ja eurovaaliehdokkaan paikoilla?

Latiševa siis tuli Suomeen, opiskeli ilmaiseksi ja kohosi lopulta kansainvälisen yrityksen vientijohtajaksi. Mutta silti, rasistinen vessan ovi ei päästänyt ulos perkele, paska maa, ihmisetkään eivät olleet hymy perseessä 24/7.

Quote from: skrabb on 07.03.2010, 17:03:58
Kirjan pahimmat kärjistykset ampuvat yli – Latiševa on esimerkiksi tavannut Suomessa "vain harvoja hymyileviä ja onnellisia ihmisiä".

Kirjassaan Latiševa mainitsee nimeltä vain yhden ihmisen: Ben Zyskowiczin.

Latiševa ei usko, että hänen kokemuksensa Suomessa olisivat ainutlaatuisia.

Latiševan tytär aiemmasta liitosta muutti Suomeen 12-vuotiaana.

Venäläistyttö kirjoitti helsinkiläisestä huippulukiosta ja valmistui yliopistosta muttei koskaan saanut suomalaisia ystäviä. Masennuksestaan hän pääsi vasta muutettuaan pois Suomesta.

Latiševan mielestä Suomessa on selittämätön ristiriita: "Miksi maassa, jossa on tehty kaikki sen eteen, jotta ihmiset olisivat onnellisia, on niin paljon masentuneita ihmisiä?"

Sellainenhan on Suomen kansa. Se ei hymyile vain muodon vuoksi. Samaahan minultakin kysyttiin vuosikausia ulkomailla työskennelläsäni miksi en hymyile joka käänteessä. Venäläisten suhteen Suomessa on melko voimakas jakautuminen; on ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet Suomeen erittäin hyvin ja niitä joilla lähes kaikki on mennyt metsään. Minullakin on Suomen venäläisiä ystäviä ja he ovat pärjänneet aivan omilla avuillaan. Venäläisiä on joka lähtöön ja osa heistäkin jää laiturille.

Tunsiko hän siis olevansa ryssä silloin kun ei osannut käyttä vessan oven lukkoa?

Kai hän tiesi mistä saa lippuja takaisin Leningradiin?

Mitenkähän hän olisi venäläisenä alkoholistina suhtautunut alati naureskeleviin suomalaisiin?

Who cares, hän on nyt paremmassa paikassa. Hasta la proxima.

Lehtijuttuhan kertoo sinällään onnistumistarinan yhden ihmisen taistelusta. Ryssää on poljettu suohon vuositolkulla, aviomies on ollut vastenmielinen perunanenä, kaupassa on vittuiltu ja muutoinkin on ollut tympeää meinikiä.

Nyt sitten onnen eldoraadosta, Espanjan auringosta on ollut vapauttavaa kirjoittaa kokemuksistaan kirja. Itselleni jäi mysteeriksi se, että miten Inna on voinut elättää perheen opintotuellaan, miehen ilmeisesti ollessa ilman mitään tukia. Kenties vastaavanlainen toimeentukiongelma olisi hoidettu Venäjällä, tai nykyisessä onnelassa Espanjassa huomattavasti tyylikkäämmin?

Mutta itse toivotan Innalle hyvää jatkoa, ehkä tulevaisuudessa suomalaiset eivät haittaa elämääsi enää niin pahasti.

Quote
Latiševa asui Suomessa 18 vuotta.

Onkohan se ihan täys idiootti, vai muuten vaan päässä vikaa??

Eihän kukaan täysjärkinen ihminen jää asumaan maahan jossa elämä on paskaa?

No, ymmärtihan se sitten vihdoin ja viimein muuttaa espanjaan.

Todennäköisesti 18 vuoden päästä on tulossa kirja:"Espanjakin on ihan vitun paska maa, ja espanjalaiset on syvältä perseestä. Muutin xxxxxaan. Täällä ihmiset on ihania. Täällä on hyvä asua."

Quote from: antero on 07.03.2010, 17:48:16
Eihän kukaan täysjärkinen ihminen jää asumaan maahan jossa elämä on paskaa?

Tuota muutama miljoona suomalaistakin ajoittain ajattelee näin, mutta jostain kumman syystä he palaavat etelän loman jälkeen tähän synkkään ja ankea verhoiseen maahan.

Quote from: Nikopol on 07.03.2010, 17:31:57
Tunsiko hän siis olevansa ryssä silloin kun ei osannut käyttä vessan oven lukkoa?

Kyllä.

QuoteRuova pääsee kotipihalle, etsii avainta, laittaa avaimen oveen, avaa oven, menee sisään ja laittaa oven kiinni. Ja nyt hän muistaa! Hän ei pääse ulos, koska hän on ulkopuolella. Tällaisia ovia ei löydy Lähi-idästä mistä hän on kotoisin.

Hän kyykistyy postiluukun eteen, laittaa sormensa väliin ja odottaa. Pian kuuluu kilinää ja naapuri ilmestyy hissille. Huulet rutistuneina postiluukun läpi hän huutaa: 2Hello neighbor, help!"

(...) Seitsemän tunnin päästä hänen väsynyt miehensä palaa ylitöistä ja löytää hyvin kiukkuisen mustalaisarabin itkemässä pimeässä keittöissä.

(Sinut, s. 12)

QuoteRyssänä Suomessa on silti terveellistä luettavaa maassa, jossa ihmisiä leimaavasta "maahanmuuttokriittisestä keskustelusta" on tulossa poliittisesti korrektia. Kohteliaisuuksien sijaan on hyvä kuulla, mitä tänne tulleet ihmiset todella ajattelevat ja kokevat.

Kirjassaan Latiševa mainitsee nimeltä vain yhden ihmisen: Ben Zyskowiczin.

Aviomiehen tuttavapiiriin kuulunut Zyskowicz oli Latiševan mukaan yksi harvoja hänen Suomessa tapaamiaan ihmisiä, jolle kansallisuudella ei ollut mitään merkitystä. Zyskowicz oli aina kiinnostunut kuulemaan Latiševan elämästä Suomessa. Hän myös auttoi maahanmuuttajanaisen bisnesuran alkuun järjestämällä tälle harjoittelupaikan isosta yrityksestä.

Hauska yksityiskohta tässä on se, että kirjassa ainoana henkilönä nimeltä mainittu ja Latiševaa auttanut Zyskowicz on maahanmuuttokriittinen.

Sen siitä saa, kun luulee muuttavansa parempaan paikkaan, jossa kaikki toimii niin kuin ennenkin. Yllätys vaan oli, ettei se ollut Venäjä 2.0. ;)

Quote from: Marjapussi on 07.03.2010, 17:21:25

Quote from: skrabb on 07.03.2010, 17:03:58
Kirjan pahimmat kärjistykset ampuvat yli – Latiševa on esimerkiksi tavannut Suomessa "vain harvoja hymyileviä ja onnellisia ihmisiä".

Kirjassaan Latiševa mainitsee nimeltä vain yhden ihmisen: Ben Zyskowiczin.

Latiševa ei usko, että hänen kokemuksensa Suomessa olisivat ainutlaatuisia.

Latiševan tytär aiemmasta liitosta muutti Suomeen 12-vuotiaana.

Venäläistyttö kirjoitti helsinkiläisestä huippulukiosta ja valmistui yliopistosta muttei koskaan saanut suomalaisia ystäviä. Masennuksestaan hän pääsi vasta muutettuaan pois Suomesta.

Latiševan mielestä Suomessa on selittämätön ristiriita: "Miksi maassa, jossa on tehty kaikki sen eteen, jotta ihmiset olisivat onnellisia, on niin paljon masentuneita ihmisiä?"

Sellainenhan on Suomen kansa. Se ei hymyile vain muodon vuoksi. Samaahan minultakin kysyttiin vuosikausia ulkomailla työskennelläsäni miksi en hymyile joka käänteessä. Venäläisten suhteen Suomessa on melko voimakas jakautuminen; on ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet Suomeen erittäin hyvin ja niitä joilla lähes kaikki on mennyt metsään. Minullakin on Suomen venäläisiä ystäviä ja he ovat pärjänneet aivan omilla avuillaan. Venäläisiä on joka lähtöön ja osa heistäkin jää laiturille.

Olen aina kokenut hyvin vastenmielisinä ne tietyt suomalaiset "maailmankansalaiset", jotka joka käänteessä kitisevät suomalaisten tavoista. Ollaan liian hiljaa, ei osata keskustella, ei hymyillä, blaa blaa blaa. "Taas saa hävetä, että on suomalainen", tätä jaksetaan toistella. Iltalehdessä valitetaan, että kaikki suomalaiset pitäisi laittaa small talk -kurssille ja tapakouluun.

Ihan kuin nämä ihmiset eivät ymmärtäisi omaa kulttuuriaan. Suomalainen on hiljaa, koska ei halua häiritä muita turhalla paskanjauhamisella. Suomalainen ei ehkä hymyile poskihampaat loistaen joka hetki, mutta silloin kun hymyillään niin se on aitoa. Suomalainen kohteliaisuus on vähäeleistä, mutta lämmintä.

Tai ehkä minä vaan elän aivan eri maailmassa kuin nämä lenitat ja muut.  ???

Quote from: Nuivia Borealis on 07.03.2010, 18:37:32

Quote from: Marjapussi on 07.03.2010, 17:21:25
Sellainenhan on Suomen kansa. Se ei hymyile vain muodon vuoksi. Samaahan minultakin kysyttiin vuosikausia ulkomailla työskennelläsäni miksi en hymyile joka käänteessä. Venäläisten suhteen Suomessa on melko voimakas jakautuminen; on ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet Suomeen erittäin hyvin ja niitä joilla lähes kaikki on mennyt metsään. Minullakin on Suomen venäläisiä ystäviä ja he ovat pärjänneet aivan omilla avuillaan. Venäläisiä on joka lähtöön ja osa heistäkin jää laiturille.

Olen aina kokenut hyvin vastenmielisinä ne tietyt suomalaiset "maailmankansalaiset", jotka joka käänteessä kitisevät suomalaisten tavoista. Ollaan liian hiljaa, ei osata keskustella, ei hymyillä, blaa blaa blaa. "Taas saa hävetä, että on suomalainen", tätä jaksetaan toistella. Iltalehdessä valitetaan, että kaikki suomalaiset pitäisi laittaa small talk -kurssille ja tapakouluun.

Ihan kuin nämä ihmiset eivät ymmärtäisi omaa kulttuuriaan. Suomalainen on hiljaa, koska ei halua häiritä muita turhalla paskanjauhamisella. Suomalainen ei ehkä hymyile poskihampaat loistaen joka hetki, mutta silloin kun hymyillään niin se on aitoa. Suomalainen kohteliaisuus on vähäeleistä, mutta lämmintä.

Mullakin sama juttu; En vain pysty vastaamaan mitään, kun joku kysyy, mitä kuuluu. Mitä helvettiä tuohon muka vastaisi :facepalm:

Ja mitä järkee siinäkin on kun valittelee säätä, tai jäisiä jalkakäytäviä; minä osaan ottaa sään kuin sään annettuna, koska ei ole mitään muuta mahdollisuutta.

Tänäänkin, kun kävelin töihin ja huomasin jalkojen alla muhkuroita, niin aloin pohtimaan, millainen kurja elämä ihmisellä pitääkin olla, kun valittaa jäämuhkuroista (eilen töissä todellakin joku vollotti, että voi voi kun on niin hankalaa kävellä). Itse en edes huomaa luonnossa mitään valittamisen aihetta, puhumattakaan, että olisin niin viisas, että voisin jäädä vessaan lukkojen taakse.

Mua ei vaan kiinnosta tippaakaan puhua tyhjänpäiväsiä, itsestään selvyyksiä.

Ymmärrän hyvin, miksi ulkomaalaiset eivät pysty oleman hiljaa; kas, kun he ovat niin tyhmiä, että luulevat itsestäänselvyyksistä puhumisen olevan vain viisauden osoitus. USAlaiset pitävät itseään viisaina, koska heidän pitää koko ajan höpöttä itsestäänselvyyksiä....

Jos usalaisen pitäisi puhua järkeviä, niin hän menisi täysin mykäksi, tai alkaisi syyttää suomalaista

Quote from: Vox on 07.03.2010, 18:21:41
Hauska yksityiskohta tässä on se, että kirjassa ainoana henkilönä nimeltä mainittu ja Latiševaa auttanut Zyskowicz on maahanmuuttokriittinen.

Zysse ei ansaitse tuota nimitystä. Arvostellut Thorsia juu, mutta äänesti uuden ulkomaalaislain puolesta. Ja kun Persut kieltäytyivät allekirjoittamasta JH-a:n euroehdokkuuden torppaamiseksi suunniteltua rasisminvastaista lausumaa, hän alkoi aukoa päätään.

Quote from: uberteeni on 07.03.2010, 18:55:35

Quote from: Nuivia Borealis on 07.03.2010, 18:37:32

Quote from: Marjapussi on 07.03.2010, 17:21:25
Sellainenhan on Suomen kansa. Se ei hymyile vain muodon vuoksi. Samaahan minultakin kysyttiin vuosikausia ulkomailla työskennelläsäni miksi en hymyile joka käänteessä. Venäläisten suhteen Suomessa on melko voimakas jakautuminen; on ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet Suomeen erittäin hyvin ja niitä joilla lähes kaikki on mennyt metsään. Minullakin on Suomen venäläisiä ystäviä ja he ovat pärjänneet aivan omilla avuillaan. Venäläisiä on joka lähtöön ja osa heistäkin jää laiturille.

Olen aina kokenut hyvin vastenmielisinä ne tietyt suomalaiset "maailmankansalaiset", jotka joka käänteessä kitisevät suomalaisten tavoista. Ollaan liian hiljaa, ei osata keskustella, ei hymyillä, blaa blaa blaa. "Taas saa hävetä, että on suomalainen", tätä jaksetaan toistella. Iltalehdessä valitetaan, että kaikki suomalaiset pitäisi laittaa small talk -kurssille ja tapakouluun.

Ihan kuin nämä ihmiset eivät ymmärtäisi omaa kulttuuriaan. Suomalainen on hiljaa, koska ei halua häiritä muita turhalla paskanjauhamisella. Suomalainen ei ehkä hymyile poskihampaat loistaen joka hetki, mutta silloin kun hymyillään niin se on aitoa. Suomalainen kohteliaisuus on vähäeleistä, mutta lämmintä.

Mullakin sama juttu; En vain pysty vastaamaan mitään, kun joku kysyy, mitä kuuluu. Mitä helvettiä tuohon muka vastaisi :facepalm:

Jossain pienessä lehtijutussa aikanaan haasteltiin parin keski-eurooppalaisen tuntoja Suomessa asumisesta ja suomalaisen tuntoja Yhdysvalloissa asumisesta.

Keski-eurooppalaiset pitivät suomalaisia tavoiltaan ja kulttuuriltaan omastaan hivenen eroavina, sillä normaalilla ja sopivalla tavalla joka tekee maailmasta mielenkiintoisen. Heidän mielipiteensä suomalaisista ja Suomesta olivat positiivisia, he olivat tulleet tai suunnittelivat jäävänsä Suomeen juurikin tästä nimenomaisesta syystä.

Suomalaisen mielestä yhdysvaltalaiset ovat ihania, ovathan he avoimia, puheliaita, hymyileviä, positiivisia ja jne, kun taas suomalaisilla on tapana synkistellä, jurottaa, puhua harvasanaisesti ja jne. Näin hän osionsa alussa. Tosin osionsa lopussa hän epäili yhdysvaltalaisten käytöksen aitoutta, ja sanoikin arvostavansa tästä syystä paljon suomalaisten harvasanaista rehellisyyttä ja vilpittömyyttä.

Quote from: monokultturisti on 07.03.2010, 19:09:46

Quote from: Vox on 07.03.2010, 18:21:41
Hauska yksityiskohta tässä on se, että kirjassa ainoana henkilönä nimeltä mainittu ja Latiševaa auttanut Zyskowicz on maahanmuuttokriittinen.

Zysse ei ansaitse tuota nimitystä. Arvostellut Thorsia juu, mutta äänesti uuden ulkomaalaislain puolesta. Ja kun Persut kieltäytyivät allekirjoittamasta JH-a:n euroehdokkuuden torppaamiseksi suunniteltua rasisminvastaista lausumaa, hän alkoi aukoa päätään.

'
Maku asia. Minusta Ben on ajanut omaa linjaansa määrätietoisesti ja pyrkinyt pitänyt Kokoomuksen eduskuntaryhmän oikealla linjalla. Hänen ja kaltaistensa avulla Suomi voi välttyä liialta epätoivotulta maahanmuutolta.

Saahan suomalainen valittaa oman kulttuurinsa tavoista niin paljon kuin sielu sietää. Itsekin kyllä haluaisin opettaa muutamallekin naapurille (itse asiassa aivan kaikille) tapakulttuuria; mikä siinä (puoli)tutun tervehtimisessä esim. on niin pirun vaikeaa. Naurettavaa katsella, kun ihmiset yhtäkkiä kiinnostuvat seinästä kun joku puolituttu sattuu menemään heidän ohi tai tulemaan portaissa vastaan. Ei vain yksinkertaisesti osata tervehtiä, mikä on säälittävää ja naurettavaa tapaimpotenssia.

Yhtäkään suomalaisen kulttuurin piirrettä ei pidä kuitenkaan kritisoida siksi, että kun muut jossakin (valitse mieleinen kultturi, valtio, kansa, ihan mikä tahansa) tekee toisella tavalla. Jos suomalaiset itse päättävät muuttaa tapojaan, se on eri juttu.

Oma veikkaukseni on, että ns. ryssäviha tulee jos ei kokonaan poistumaan, niin ainakin vähenemään suurten ikäluokkien poistuessa kuvioista. Tämän ikäluokan ihmisiä koskettavat henkilökohtaisesti esim. Pihon ajama Karjala- kysymys, yms. asiat, jotka vaikuttavat venäläisiin suhtautumisessa.

On porukoita, jotka ilmeisesti eivät voi hengittää, jos eivät koko ajan puhu.  Tuollainen turhan lätinä ja tosiaankin itsestäänselvyyksien ja kliseiden iänikuinen toistaminen ei ole keskustelua, se on hälyämistä.

Kun en jatkuvasti ole suunapäänä läyryämässä joutavuuksia, minua on usein pidetty hyvänä kuuntelijana.  Ja sellaiset ovat kokolailla harvinaisia maailmalla.  Uso sie minnuu!

Hiljaisuus ei ole aina ja joka kerta juroutta,  usein se on kohteliaisuutta antaa  toisen osapuolen sanoa sanottavansa.

 Ei nyt aivan lyödä Latisevaa paistinpannulla. Kritisoisin itsekin hänen miestään. Täytyisi hieman ajatella kun tuo ihmisen tänne erilaisesta kulttuurista. Sosiaalinen kanssakäyminen on venäläisillä toisenlaista, se on kuin karjalainen kyläilykulttuuri ennenvanhaan. Venäläinen nainen ilman sosiaalisia kontakteja ei varmaan ole onnellisimmillaan. Toisekseen, nämä suvaitsevaiset suomalaiset naiset osaavat kyllä näyttää sen nurjan puolen jos suomimies erehtyy tuomaan ulkomailta vaimon.

Quote from: skrabb on 07.03.2010, 17:03:58Latiševan mielestä Suomessa on selittämätön ristiriita: "Miksi maassa, jossa on tehty kaikki sen eteen, jotta ihmiset olisivat onnellisia, on niin paljon masentuneita ihmisiä?"

Latiševalla on varmaan heittää kovemmat faktat pöytään kuin Eurooppalaisella sosiaalitutkimuksella.

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/050906145535AK?OpenDocument (Sosiaalivakuutus-lehti 1/2010):

QuoteEurooppalaisen sosiaalitutkimuksen perusteella on hyvin vaikea löytää empiiristä pohjaa väitteelle suomalaisten synkkyydestä ja pohjattomasta onnettomuudesta. Kansainvälisesti katsoen suomalaiset ovat varsin tyytyväinen ja onnellinen kansa.

(http://i50.tinypic.com/2mh75w2.png)

Quote from: antero on 07.03.2010, 17:48:16

Quote
Latiševa asui Suomessa 18 vuotta.

Onkohan se ihan täys idiootti, vai muuten vaan päässä vikaa??

Eihän kukaan täysjärkinen ihminen jää asumaan maahan jossa elämä on paskaa?

No ihan varmasti jää. Vaikka sellainen idiootti, joka on hankkinut täällä lapsen täkäläisen kanssa ja joka haluaa ehdottomasti olla osa lapsensa elämää, vaikka elämä maassa olisi muuten kuinka kurjaa tahansa. Alaikäistä lasta kun ei voi ottaa mukaansa tuosta vaan uuteen maahan, jos lapsen täkäläisellä vanhemmalla on jotain sitä vastaan. Toisaalta vaikka voisikin, se tänne jäänyt idiootti voi ajatella, että ei ole ihan oikein käytännössä katkaista lapsen välejä toiseen vanhempaan. Ei varsinkaan jos sekä isä että äiti haluavat lapsen elämäänsä.

Quote from: Nuivia Borealis on 07.03.2010, 18:37:32

Olen aina kokenut hyvin vastenmielisinä ne tietyt suomalaiset "maailmankansalaiset", jotka joka käänteessä kitisevät suomalaisten tavoista. Ollaan liian hiljaa, ei osata keskustella, ei hymyillä, blaa blaa blaa. "Taas saa hävetä, että on suomalainen", tätä jaksetaan toistella. Iltalehdessä valitetaan, että kaikki suomalaiset pitäisi laittaa small talk -kurssille ja tapakouluun.

Ihan kuin nämä ihmiset eivät ymmärtäisi omaa kulttuuriaan. Suomalainen on hiljaa, koska ei halua häiritä muita turhalla paskanjauhamisella. Suomalainen ei ehkä hymyile poskihampaat loistaen joka hetki, mutta silloin kun hymyillään niin se on aitoa. Suomalainen kohteliaisuus on vähäeleistä, mutta lämmintä.

Tai ehkä minä vaan elän aivan eri maailmassa kuin nämä lenitat ja muut.  ???

Vielä muutama vuosi aiemmin, kun olin kaikenmaailman kansainvälistymisen ja muun postmodernin diskurssin aivopesemä, en pitänyt ulkomailla suomalaisuuttani kovinkaan arvossa. Tuntui aina, että kaikilla muilla kansoilla on pitemät kulttuurijuuret ja useampia ylpeydenaiheita.

Nykyään vanhempana ja viisaampana tunnen kuitenkin todella suurta ylpeyttä suomalaisuudesta ja kulttuuristamme. Kulttuurillamme ei ole ehkä mitään globaaleja kulttuurillisia brandeja kuten esimerkiksi Ranskalla ja monella muulla "suurella" kulttuurimaalla on, mutta kulttuurimme hienot asiat ovat sellaisia, joita ei meinaa huomatakaan. Hiljaisuus, rauhallisuus ja eräänlainen jämpti suhtautuminen asioihin ovat niin hienoa kulttuuriperinnetta, että hakea saa, jos muualta meinaa löytää.

Nykyään katselenkin lähinnä huvittuneena koulumme (usein eteläisemmästä Euroopasta tulevia) vaihto-oppilaita, jotka mölyävät ja vaahtoavat, vaikka heillä ei ole mitään sanottavaa. Koen tervettä ylpeyttä, ja jopa hieman ylemmyydentunnetta jäyhästä suomalaisuudestani.

Monikultturisteille, kosmopoliiteille, vihreille ja moderneille naisille voin vain sanoa, että ei kannata tutustua meikäläiseen. Olen juuri sellainen persoona, jota he vihaavat kaikkein eniten. En puhu, jos minulla ei ole asiaa. En hymyile, jos ei ole aihetta. Ja puhun suoraan, jos silloin tällöin avaan suuni. Edustan täyttä toiseuden vastakohtaa ja olen ylpeä suomalaisuudestani.

Suomesta pääsee aina pois. Ja joskus(=useimmiten) se ongelma löytyy peilikuvasta.

Shawastilta hyvää settiä. Ollaan ennemmin ylpeitä kulttuurissamme esiintyvistä hyvistä puolista, sen sijaan, että takerrutaan liikaa niihin huonoihin puoliin.

Quote from: Make M on 07.03.2010, 20:13:47

Quote from: skrabb on 07.03.2010, 17:03:58Latiševan mielestä Suomessa on selittämätön ristiriita: "Miksi maassa, jossa on tehty kaikki sen eteen, jotta ihmiset olisivat onnellisia, on niin paljon masentuneita ihmisiä?"

Latiševalla on varmaan heittää kovemmat faktat pöytään kuin Eurooppalaisella sosiaalitutkimuksella.

Onhan hänellä ensinnäkin mutu-menetelmän tulokset sekä ns. bukowskiaaninen metodi, joka voidaan tiivistää näin: siinä, mitä minulle on tapahtunut, täytyy oll ajotakin yleispätevää.

Venäläisethän tunnetusti ovat aina hymyileviä, positiivisia ja palveluhaluisia ihmisiä, suoranaisia pursuavan elämänilon runsaudensarvia kautta tunnetun historian. Tämän voi todeta vaikkapa menemällä Suomessa venäläisen lääkärin vastaanotolle. Sitä hymyjen, YYA-henkisen sympatian ja palvelualttiuden määrää!
Venäläiset ovat myös aina suvainneet lähipiirissään muukalaisia hyvin. Jopa niin hyvin, että on menty naapuriin peräti sotavoimin varmistamaan molemminpuolinen suvaitsevaisuus.

Quote from: joniq on 07.03.2010, 19:41:55
Ei nyt aivan lyödä Latisevaa paistinpannulla. Kritisoisin itsekin hänen miestään. Täytyisi hieman ajatella kun tuo ihmisen tänne erilaisesta kulttuurista.

Näinhän se on. Eikä se ihminen sitten oikein osaa suhtautua asiaan, koska ulkomailla eletään aikna kuten "lomalla" varsinkin jos on elintasoltaan erilaiset paikat. Se "rikas mies" ei olekaan kun persaukinen jokamies. Kuka helvetti siihen kulttuurishokkiin sitten auttaisi jos ei kerta se oma puolisko?

Täytyy olla vakavaa tasapainottomuutta psyykessä, jos on valmis pinnallisen tuttavuuden jälkeen muuttamaan tuntemattomaan maahan ja tekemään naimakaupat. Ja sitten lähtö seuraavaan maahan. Toivottavasti pikkurouva löytää paratiisinsa ennen Hyväntoivonniemeä.

Quote from: Marjapussi on 07.03.2010, 17:21:25
Sellainenhan on Suomen kansa. Se ei hymyile vain muodon vuoksi. Samaahan minultakin kysyttiin vuosikausia ulkomailla työskennelläsäni miksi en hymyile joka käänteessä.

Tota samaa kysytaan minultakin jatkuvasti taalla. Jos olen hiljaa niin tietenkin on joku vialla. En vaan jaksa koko aikaa olla aanessa. Muutaman kaverin mielesta olen todella epakohtelias kun en esimerkiksi kaupan kassalla harrasta small talkia kassatadin kanssa, tai kampaamossa haluan mielummin istua hiljaa kun jutella joutavia kampaajan kanssa. Aina pitaa yrittaa selittaa, etta en tarkoituksella ole epakohtelias, mutta small talk on vaan semmonen asia joka ei vielakaan oikein suju, vaikka monta vuotta olen asunut ulkomailla.

Quote from: Spesialisti on 07.03.2010, 21:40:25

Venäläiset ovat myös aina suvainneet lähipiirissään muukalaisia hyvin. Jopa niin hyvin, että on menty naapuriin peräti sotavoimin varmistamaan molemminpuolinen suvaitsevaisuus.

Unkarissa, Puolassa ja Virossa on Euroopan onnellisuustutkimuksen mukaan onnettomimmat ihmiset. Ja juuri näihin maihin venäläiset ovat tuoneet väkipakolla oman "onnensa" toisen maailmansodan jälkeen. Oman aikansa ihanaa ja väistämätöntä pakkorikastamista sekin oli.

Venäläisnainen elää huonossa avioliitossa, jossa on työttömyyttä ja alkoholismia -> Suomi on paska maa. OK.

Jäämme odottamaan tilitystä suomalaisten kokemuksista Venäjällä. Ai niin, sitä on kuultu vaikka kuinka paljon ja meno on tunnetusti aivan häiriintyneen korruptoitunutta, rikollista ja kaikin puolin epäkelpoa.

Kustannusyhtiö laskenut sen varaan, että oman maan vihaajat ostavat teosta?
Ainakin jutun perusteella kohderyhmä on selvä.

Quote from: skrabb on 07.03.2010, 17:03:58
Lottovoitto jäi saamatta

1990-luvun alussa miehen firma meni konkurssiin, ja hän jäi työttömäksi vuosikausiksi.

Venäläisestä vaimosta ei tullutkaan sosiaalipummia, vaan hän elätti perheen ensin opintotuellaan ja sitten palkallaan. Hän antoi miehelle käteistä ja auton käyttöön ja hoiti myös kodin.

Kumma asia, että tasa-arvoisessa Suomessa aina nostetaan jalustalle tapaukset, joissa nainen elättää perhettään kun mies on jäänyt työttömäksi. Toiset on tasa-arvoisempia kuin toiset?

Tuohon aikaan kun nainen tullut Suomeen, taisi Venäjällä olla ajat ettei kauppaan jonottaessa tiennyt saako leipää vai ei. Silti Suomeen muuttaessa shokki, kun joutuu leipää syömään.

Quote
Nykyään katselenkin lähinnä huvittuneena koulumme (usein eteläisemmästä Euroopasta tulevia) vaihto-oppilaita, jotka mölyävät ja vaahtoavat, vaikka heillä ei ole mitään sanottavaa. Koen tervettä ylpeyttä, ja jopa hieman ylemmyydentunnetta jäyhästä suomalaisuudestani.

Syksyllä HS haastatteli ulkomaisia vaihto-oppilaita, ja eräs aika nuori, olisiko ollut jotain 21v, jenkki sanoi myös lopulta tottuneensa suomalaiseen tiivistettyyn esitystapaan ja alkaneensa arvostaa sitä. Kun ei tarvitse olla koko ajan äänessä tai muulla lailla esillä, tyrkyllä, voi paremmin keskittyaä toisen sanomaan ja miettiä omiakin sanomisiaan. Tämä tuntui hyvältä, kun sen sai kuulla puheliaan jenkin suusta. Työtoverini UK:sta sanoi samaa. Pitää ensin tottua suomalaiseen tiivistettyyn tapaan esittää asioita. Ensin oli vaikeaa. Vähäpuheista pidetään noissa maissa hiukan tyhmänä tai muuten outona. Näin tuo aito Englishman minulle uskoutui.

Quote from: Miniluv on 07.03.2010, 18:04:23

Quote from: Nikopol on 07.03.2010, 17:31:57
Tunsiko hän siis olevansa ryssä silloin kun ei osannut käyttä vessan oven lukkoa?

Kyllä.

QuoteRuova pääsee kotipihalle, etsii avainta, laittaa avaimen oveen, avaa oven, menee sisään ja laittaa oven kiinni. Ja nyt hän muistaa! Hän ei pääse ulos, koska hän on ulkopuolella. Tällaisia ovia ei löydy Lähi-idästä mistä hän on kotoisin.

Hän kyykistyy postiluukun eteen, laittaa sormensa väliin ja odottaa. Pian kuuluu kilinää ja naapuri ilmestyy hissille. Huulet rutistuneina postiluukun läpi hän huutaa: 2Hello neighbor, help!"

(...) Seitsemän tunnin päästä hänen väsynyt miehensä palaa ylitöistä ja löytää hyvin kiukkuisen mustalaisarabin itkemässä pimeässä keittöissä.

(Sinut, s. 12)

Vaikuttaa siltä, että suomalaisiin oviin ja niiden lukkoihin sisältyy jotain erittäin rasistista. Toivon, että vähemmistövaltuutettu alkaa välittömästi selvittää syyllistyvätkö suomalaiset ovet maahanmuuttajien syrjintään.


Emmehän me  halua, että vain Pohjois-Korea toteuttaa samanlaista ovipolitiikkaa.

Quote
Vaikuttaa siltä, että suomalaisiin oviin ja niiden lukkoihin sisältyy jotain erittäin rasistista. Toivon, että vähemmistövaltuutettu alkaa välittömästi selvittää syyllistyvätkö suomalaiset ovet maahanmuuttajien syrjintään.

Emmehän me  halua, että vain Pohjois-Korea toteuttaa samanlaista ovipolitiikkaa.

No emme varmasti. Suomessa on hirvittävän RZ tapa sijoittaa rahat, palautuspullot ja kierrätettävät arvometallit lukkojen taakse, pois elintasoaan nostavien EU-kansalaisten saatavilta.

Vain rasisti lukitsee ovet!

Inna todistaa väkevästi, ettei monikulttuuri toimi. Pakkohan se on uskoa, kun oikein Hesarissa niin on präntättynä.

Jos noista Innan kauhukokemuksista jotain voi oppia niin sen, että eri kulttuurit ovat kilpailevia arvojärjestelmiä ja sellaisina perimmältään yhteensovittamattomia.

Tietenkin venäläisen elämistä Suomessa rasittavat myös historialliset taakat. Äiti Venäjä on ollut haastava naapuri, jonka kanssa ei aina ole pärjätty pelkällä diplomatialla. Innan maineen ovat myös pilanneet ne tuhannet rosmot, jotka vuosien mittaan ovat tulleet Venäjältä Suomeen.

Inna voisikin katsoa kollektiiviseen, kansalliseen peiliin sen sijaan, että sättii suomalaisia. Venäjällä on sanonta, ettei ole peilin vika, jos naama on vino. Tämä taisi unohtua Innalta.

Aika paljon asioita tuosta tuli mieleen, jotka on jo tässä ketjussa esitetty, mutta tiivistän silti:

- Miksi Latiseva jäi Suomeen 18 vuodeksi, jos kerran maa oli tyly ja rasistinen?
- Miksi Latiseva myöhemmin muutti Espanjaan eikä kotimaahansa Venäjälle, joka ilmeisesti oli Suomea parempi paikka.
- Ok Ok, Latiseva koki Suomessa oikeaakin rasismia. Myönnetään! Kiljuskinitkö hänelle huutelivat? Taitaa todennäköisemmin olla kyse viherfeministeistä, joita ottaa mielttömästi päähän se että suomalaismies saa piparia ohi kotimaisen tarjonnan.
- Suomi ei ole paratiisi. Myönnetään. En Venäjä kaikkine ongelmineen, entä Espanja, Italia... kaikista maista löytyy vikoja. Olisikohan syynä ollut liian kovat odotukset?

Suomalaismies ei osaa käsitellä venäläisnaista tavalla, jota hän toivoisi. Tämä on normaalia kulttuurien yhteentörmäystä. Keskiverto suomalaismies on kuitenkin selvästi parempi kuin keskiverto venäläismies. Se mitä täällä juodaan kaljaa, rajan takana juodaan votkaa. Täällä painetaan töitä, siellä... No toki jotain puuhastellaan elannon saamiseksi, mutta... Niin - suomipoika on syystäkin melko hyvämaineinen venäläisnaisten keskuudessa. Latisevalla ei käynyt flaksi, kun löysi kortistoon päättyneen taviksen ja hän itse oli normaalia menestyneenpi venäläisnainen. Entäpä jos hän olisi ollut tavallinen maalaistyttö ja naimisissa ahkeran työtätekevän (muttei mitenkään poikkeuksellisen) suomalaismiehen kanssa. Usein kyse on juuri tällaisista tapauksista, ja niissä liitoissa venäläisnaiset eivät valita.

Mielenkiintoista. Minusta venäläiset hymyilevät harvemmin kuin suomalaiset. Niitähän yleensä tunnistaa metrossa ja kadulla siitä että ne eivät hymyile monessa tilanteessa missä suomalaiset hymyilevät.

Sinänsä ymmärrän Innan alkupettymyksen syyt: siihen aikaan aika harvat pääsivät Neuvostoliitosta ulos, ja aika harvat tunsivat ketään joka olisi edes ikinä käynyt ulkomailla. Monilla varsinkin naimisiin ulkomaille lähteneillä oli varsin epärealistisia odotuksia länsimaisesta elämästä. Tosin 18 vuotta on aika pitkä aika, luulisi ihmisen pääsevän kulttuurishokin yli ja ymmärtävän että sen epäonnistunut avioliitto ei ole suomalaisten syytä, varsinkin sellaisen ihmisen joka on ollut ihan toimintakykyinen, töissä ja jopa menestynyt.

No, toivottavasti viihtyy siellä Espanjassa.

Quote from: Frank on 08.03.2010, 11:14:33

- Miksi Latiseva myöhemmin muutti Espanjaan eikä kotimaahansa Venäjälle, joka ilmeisesti oli Suomea parempi paikka.

Koska se oli näköjään vain masentunut, ei tyhmä. :D

Olen hyvissä väleissä sukuuni ja ystäväpiiriini kuuluvien venäläisten kanssa ja kannustan heitä säilyttämään venäläisyytensä heidän omasta tahdostaan opettelemansa suomen kielen ja kulttuurin rinnalla. He eivät ole koskaan minulle valittaneet rasismista tai mistään, minkä voisi sellaiseksi tulkita, eivätkä he ole käsittääkseni tyytymättömiä Suomeen, vaikka kaikki ei täällä täydellistä olekaan. Samoja asioita he Suomessa päivittelevät kuin minäkin, joukossa monikulttuurin konkreettiset ilmenemismuodot katukuvassa, verojen määrässä ja vaarallisissa pusikoissa. Myös niin suomalaisen kuin venäläisenkin nuorison "rappiota" surkutellaan.

Ihmettelyä olen kyllä kuullut väärin tulkitusta suomalaisten kulttuurista, esimerkiksi siitä, etteivät suomalaiset välttämättä halaa ja suutele pelkästä kohteliaisuudesta, tai kokevat halauksen oudoksi ja suhtautuvat vaivautuneesti, ikään kuin eivät arvostaisi toista. Se voidaan kokea tylynä, ennen kuin siihen tottuu ja käsittää, etteivät suomalaiset välttämättä toisiaankaan halaa pelkästä kohteliaisuudesta.

Taannoisessa työpaikassani oli lukuisia venäläisiä töissä eikä kukaan nurissut mistään, olivat perin hyvillään siitä, että ylipäänsä saivat asua ja elää Suomessa. Mitään rasismia en havainnut, iloisesti moikkailtiin aamusella ja juteltiin sen, mitä kielitaito salli. Mutta ainahan on olemassa näitä lätisevia, jotka saavat sukset ristiin missä tahansa ja kenen kanssa tahansa. Ja vika on aina muissa.

Quote from: Marjapussi on 07.03.2010, 17:21:25

Quote from: skrabb on 07.03.2010, 17:03:58
Kirjan pahimmat kärjistykset ampuvat yli – Latiševa on esimerkiksi tavannut Suomessa "vain harvoja hymyileviä ja onnellisia ihmisiä".

Kirjassaan Latiševa mainitsee nimeltä vain yhden ihmisen: Ben Zyskowiczin.

Latiševa ei usko, että hänen kokemuksensa Suomessa olisivat ainutlaatuisia.

Latiševan tytär aiemmasta liitosta muutti Suomeen 12-vuotiaana.

Venäläistyttö kirjoitti helsinkiläisestä huippulukiosta ja valmistui yliopistosta muttei koskaan saanut suomalaisia ystäviä. Masennuksestaan hän pääsi vasta muutettuaan pois Suomesta.

Latiševan mielestä Suomessa on selittämätön ristiriita: "Miksi maassa, jossa on tehty kaikki sen eteen, jotta ihmiset olisivat onnellisia, on niin paljon masentuneita ihmisiä?"

Sellainenhan on Suomen kansa. Se ei hymyile vain muodon vuoksi. Samaahan minultakin kysyttiin vuosikausia ulkomailla työskennelläsäni miksi en hymyile joka käänteessä. Venäläisten suhteen Suomessa on melko voimakas jakautuminen; on ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet Suomeen erittäin hyvin ja niitä joilla lähes kaikki on mennyt metsään. Minullakin on Suomen venäläisiä ystäviä ja he ovat pärjänneet aivan omilla avuillaan. Venäläisiä on joka lähtöön ja osa heistäkin jää laiturille.

Hmm. Tunnen erään venäläisen bisnesnaisen (kv-teknistä kauppaa myös)Pietarista. Hänestä suomalaiset ovat ystävällisempiä ja avoimempia kuin venäläiset.Täällä esim. ihmiset neuvovat ja auttavat kadulla kysyjää, oli sitten vaikka venäläinen. Moskovassa kysyjä ei meinaa taas saada apua, oli vaikka natiivi. Suomalaiset olivat myös hänestä iloisempia. Hän tosin ei asu Suomessa, vaan käy täällä tiheästi lomailun ja liikeasioiden vuoksi (365 vrk bisnesviisumi Shengenalueelle koko ajan voimassa).

Näköjään mielipiteet eroavat kovasti. Jos se, ettei osaa käyttää paikallista vessanovea on merkki syrjivästä rassismista, voi kertoa aikalailla jo mielen lähtöasetuksista. Voi Barcelonakin jonkin ajan sisällä alkaa tuntua ahdistavalta tuollaisella asenteella?

QuoteLainaus käyttäjältä: Marjapussi - 07.03.2010, 17:21:25
Sellainenhan on Suomen kansa. Se ei hymyile vain muodon vuoksi. Samaahan minultakin kysyttiin vuosikausia ulkomailla työskennelläsäni miksi en hymyile joka käänteessä. Venäläisten suhteen Suomessa on melko voimakas jakautuminen; on ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet Suomeen erittäin hyvin ja niitä joilla lähes kaikki on mennyt metsään. Minullakin on Suomen venäläisiä ystäviä ja he ovat pärjänneet aivan omilla avuillaan. Venäläisiä on joka lähtöön ja osa heistäkin jää laiturille.

Olen aina kokenut hyvin vastenmielisinä ne tietyt suomalaiset "maailmankansalaiset", jotka joka käänteessä kitisevät suomalaisten tavoista. Ollaan liian hiljaa, ei osata keskustella, ei hymyillä, blaa blaa blaa. "Taas saa hävetä, että on suomalainen", tätä jaksetaan toistella. Iltalehdessä valitetaan, että kaikki suomalaiset pitäisi laittaa small talk -kurssille ja tapakouluun.

Ihan kuin nämä ihmiset eivät ymmärtäisi omaa kulttuuriaan. Suomalainen on hiljaa, koska ei halua häiritä muita turhalla paskanjauhamisella. Suomalainen ei ehkä hymyile poskihampaat loistaen joka hetki, mutta silloin kun hymyillään niin se on aitoa. Suomalainen kohteliaisuus on vähäeleistä, mutta lämmintä.

Mullakin sama juttu; En vain pysty vastaamaan mitään, kun joku kysyy, mitä kuuluu. Mitä helvettiä tuohon muka vastaisi Facepalm

Saksasta aikoinaan Suomeen muuttanut Roman Schatz on kirjoittanut paljon kolumneja suomalaisten ja saksalaisten kulttuurieroista. Jos saksalaiselta kysyy "mitä kuuluu", saa noin 70 sanan vastauksen. Kun suomalaiselta kysyy, on vastaus 2 sanaa: "paskaaks tässä." Schatzia se tuntuu vain huvittavan - ehkä hän on jo täysin suomalaistumassa.

Voi vaikuttaa ennakko-odotuksiin huomattavasti, jos aikomus on lähteä pisnesmiehen matkaan nauttimaan luksuselämästä.  Kirjan otsikkokin vihjaa, että "lottovoitto" olisi pitänyt saada. Vaan kun ei täällä juuri muutkaan mitään "lottovoittoja" saa.

Jotkut pisnesmiehet yrittävät äkkirikastua riskillä, ja mitä suuremmat tavoitteet, sitä katkerampaa on jos epäonnistuu - myös nähtävästi "lottovoittoa" tavoitelleelle ja siinä epäonnistuneelle pisnesmiehen vaimolle.

QuoteKirjan otsikkokin vihjaa, että "lottovoitto" olisi pitänyt saada. Vaan kun ei täällä juuri muutkaan mitään "lottovoittoja" saa.

Esitän villin veikkauksen, että tuo on viittaus sananlaskuun "on lottovoitto syntyä Suomeen". Ja tuohan voi olla vielä HS:n toimittajan sanavalinta...

Quote from: Pöllämystynyt on 08.03.2010, 11:55:49
Ihmettelyä olen kyllä kuullut väärin tulkitusta suomalaisten kulttuurista, esimerkiksi siitä, etteivät suomalaiset välttämättä halaa ja suutele pelkästä kohteliaisuudesta, tai kokevat halauksen oudoksi ja suhtautuvat vaivautuneesti, ikään kuin eivät arvostaisi toista. Se voidaan kokea tylynä, ennen kuin siihen tottuu ja käsittää, etteivät suomalaiset välttämättä toisiaankaan halaa pelkästä kohteliaisuudesta.

Niin siis aika tavalliselta tuntuu että omista normeista poikkeava käytös tulkitaan jotenkin rasistiseksi, syrjiväksi, ottamatta kunnolla selvää kuinka suomalaiset vuorovaikuttavat toistensa kanssa, ja toisaalta, jos on vain taspuolisesti kusipää sukupuoleen, rotuun, uskontoon tms. katsomatta on vain kusipää, ei rasisti.

Quote from: Miniluv on 08.03.2010, 12:37:00

QuoteKirjan otsikkokin vihjaa, että "lottovoitto" olisi pitänyt saada. Vaan kun ei täällä juuri muutkaan mitään "lottovoittoja" saa.

Esitän villin veikkauksen, että tuo on siittaus sananlaskuun "on lottovoitto syntyä Suomeen". Ja tuohan voi olla vielä HS:n toimittajan sanavalinta...

Niin onkin, olinpa huolimaton.

Koska Vera asianomistajana aloitti, uskallan todeta että venäläisen naama on norsuntortulla nuoresta iästä alkaen. Moni antaa suorastaan autistisen vaikutelman itsestään, kun mikään positiivinen tunne ei kuvastu kasvoilta. Etenkin vapautuneesti hymyilevää tyttöä näkee harvemmin kuin yksisarvisia. Pojilla ja nuorilla miehillä taas ylimielinen, niska takakenossa silmät lopallaan tuijottaminen taidetaan oppia viimeistään ala-asteella.

En tiedä uskallanko venäläisten kehonkieltä sen tarkemmin eritellä, mutta aiheesta voisi kirjoittaa kirjan. Se on nimittäin erikoista. En ole ollut itänaapurissa, joten en tiedä koskeeko vain Rasistilaan (ent. Suomi) pakotettuja vai onko ilmiö yleisliittolainen.

Jos maahan halutaan naurua ja väriä, parasta satsata edelleenkin etelän maihin.

Quote from: Frank on 08.03.2010, 11:14:33

- Ok Ok, Latiseva koki Suomessa oikeaakin rasismia. Myönnetään! Kiljuskinitkö hänelle huutelivat? Taitaa todennäköisemmin olla kyse viherfeministeistä, joita ottaa mielttömästi päähän se että suomalaismies saa piparia ohi kotimaisen tarjonnan.

Tuon aihepiirin rasismia ei ole juurikaan tutkittu. Saattaisi olla "siskoille" vähemmän mairittelevia lopputuloksia.

Quote from: Nikopol on 08.03.2010, 14:31:49
Koska Vera asianomistajana aloitti, uskallan todeta että venäläisen naama on norsuntortulla nuoresta iästä alkaen. Moni antaa suorastaan autistisen vaikutelman itsestään, kun mikään positiivinen tunne ei kuvastu kasvoilta. Etenkin vapautuneesti hymyilevää tyttöä näkee harvemmin kuin yksisarvisia. Pojilla ja nuorilla miehillä taas ylimielinen, niska takakenossa silmät lopallaan tuijottaminen taidetaan oppia viimeistään ala-asteella.

En tiedä uskallanko venäläisten kehonkieltä sen tarkemmin eritellä, mutta aiheesta voisi kirjoittaa kirjan. Se on nimittäin erikoista. En ole ollut itänaapurissa, joten en tiedä koskeeko vain Rasistilaan (ent. Suomi) pakotettuja vai onko ilmiö yleisliittolainen.

Ilmiö on yleinen, ja opittu, kuten sanoitkin, viimeistään ala-asteella. Tai siis ne jotka eivät opi norsuntorttuilmettä ala-asteella eivät yleensä opi sitä sen jälkeenkään.

Voin vain todeta että luonnollisesti usein hymyilevänä ihmisenä syntyminen Venäjälle ei ollut lottovoitto (tai no ei se syntyminen Venäjälle ole muutenkaan). Satun hymyilemään melko usein, ja vieläpä mm. tuntemattomienkin ihmisten seurassa tai yksin. Seurauksena koko venäläisen lapsuuteni ajan ainakin kerran viikossa joku tuli tiedustelemaan mitä helvettiä minä oikein hymyilen ja haluanko minä turpaan. Nämä tilanteet yleensä päätyivätkin siihen että jompikumpi sai turpaan, mutta selvästikään en ottanut opiksi. Enkä ottanut opiksi myöskään siitä että mummo aina kielsi hymyilemästä.

Siellä vain hymyileminen ilman ilmiselvää syytä tai läheisten ihmisten seuraa koetiin uhaksi. En tiedä miksi. On toki muitakin venäläisiä jotka eivät ole oppineet olemaan hymyilemättä, niitä vain ei helposti tunnista kadulla. Pitkä asuminen ulkomailla myös yleensä opettaa niitä hymyilemään saman verran kuin uuden asuinmaan asukkaat.

Kai minä ryssän pentuna voin jatkaa.
Puhumattomat salaisuudet aukenivat vasta emon maille mentyä...
Sama selvemmin, kun taatto matkansa päätti...
Meit oli kaksi, yksi on ylpee ja ylimielinen, sitä maatamme ja tapojamme halveksiva...
Se toinen, niihen Donin kasakoihen ja Kurskin kaupungin kulakkien jälkhensä sivaltamien..
Sieltä tuli tummat silmät ja raivo+rakkaus.
Mun veri on Suomen veri, raivo viholliselle ja rakkaus Suomelle.
Timo Rainela 8.3.2010

Viggo Mortensen teki aika pysähdyttävän suorituksen venäläisgangsterina "Eastern Promises"-rainassa. Tunnistin joka eleen Khelsinskin wannabeiden repertuaarista. Kävely, puhe, eleet ihan sitä samaa.

DVD:n bonuksissa on aika hyvät selitykset Viggon valmistautumisesta. Kävi Venäjällä, ne tatskat on ilmeisesti miehen tuoma idea, jne.

Quote from: juge on 08.03.2010, 06:33:52
Venäläisnainen elää huonossa avioliitossa, jossa on työttömyyttä ja alkoholismia -> Suomi on paska maa. OK.

Jäämme odottamaan tilitystä suomalaisten kokemuksista Venäjällä. Ai niin, sitä on kuultu vaikka kuinka paljon ja meno on tunnetusti aivan häiriintyneen korruptoitunutta, rikollista ja kaikin puolin epäkelpoa.

Valitettavasti ne suomalaiset jotka lähtivät rajan taa esim. 20- ja 30-luvuilla joko työttömyyttä pakoon tai ideologisista sysistä eivät ole enää keskuudessamme valittamassa eli kertomassa tuosta ruskin vieraanvaraisuudesta, koska saivat lähes kaikki kuulan kalloonsa. Se oli venäläistä vieraanvaraisuutta, se.

Taisto Huuskonen: Laps Suomen.

Quote from: kiukiu on 02.01.1970, 13:13:29

Saksasta aikoinaan Suomeen muuttanut Roman Schatz on kirjoittanut paljon kolumneja suomalaisten ja saksalaisten kulttuurieroista. Jos saksalaiselta kysyy "mitä kuuluu", saa noin 70 sanan vastauksen. Kun suomalaiselta kysyy, on vastaus 2 sanaa: "paskaaks tässä." Schatzia se tuntuu vain huvittavan - ehkä hän on jo täysin suomalaistumassa.

Herra Schatz heittää taas schatzit. Saksalainen selviää mitä kuuluu-kyssäristä parilla sanalla siinä missä suomalainenkin. Schatzin on väen vängällä etsittävä kulttuurieroja suomalaisten ja sakasalaisten välillä, jotta täyttäisi 'muukalais'-kiintiön, ja jotta pääsisi sitten hyväksikäyttämään sitä sopivissa olosuhteissa. Muistakaa vanha marxilais-brechtiläinen hokema (ei Marxkaan ihan kaikessa väärässä ollut) : Ensin leipä, sitten moraali. Siis, miksi joku puhuu kuten hän puhuu? Mitä hän hyötyy siitä mitä hän puhuu (ja nimeonomaan TALOUDELLISESTI hyötyy).
Näin tapahtuu Saksassa: Wie geht's? -Mir geht's gut, und Dir?.

Quote from: kalpea massa on 08.03.2010, 22:11:28
Taisto Huuskonen: Laps Suomen.

Nokitan tällä: Kirsti Huurre: Sirpin ja moukarin alla: yhdeksän vuotta Neuvostoliitossa. Porvoo, WSOY 1942.

Quote from: kalpea massa on 08.03.2010, 22:11:28
Taisto Huuskonen: Laps Suomen.

Luettu on jo kaukaisella 80-luvulla kuten Arvo Poika Tuomisen muistelmatkin, vaikka kun nykymediaa lukee, eihän noita kirjoja muka pitänyt olla edes kirjastossa lainattavanakaan. Oltiin muka niin suomettuneita.

 Summa summarum: Minusta tuon naikkosen pitäisi olla onnellinen, ettei häntä viety Suomessa uudelleenkoulutusleirille, tapettu nälkään tai ammuttu kuulaa kalloon, sen sijaan että valittaa Espanjan auringon alla. Suomalaiset olivat ts. hirveän reilua porukkaa kun eivät maksaneet pottuja pottuina.
P.S. Varoitus suviksille: Ymmärrän, että viestini on herkullinen ottaa irti kontekstista, mutta pystyttehän vastustamaan kiusausta? Tunnettuahan on, ettei piireissänne esim. suomalaisten kohtalo Venäjällä ole kovinkaan tunnettu juttu.
Ja vaikka olisikin, perunanenäthän ovat kohtalonsa ansainneet, vaikka olisivat aatetovereitanne, eilispäivän daneja.

Quote from: Timo Rainela on 08.03.2010, 15:08:38
Kai minä ryssän pentuna voin jatkaa.
Puhumattomat salaisuudet aukenivat vasta emon maille mentyä...
Sama selvemmin, kun taatto matkansa päätti...
Meit oli kaksi, yksi on ylpee ja ylimielinen, sitä maatamme ja tapojamme halveksiva...
Se toinen, niihen Donin kasakoihen ja Kurskin kaupungin kulakkien jälkhensä sivaltamien..
Sieltä tuli tummat silmät ja raivo+rakkaus.
Mun veri on Suomen veri, raivo viholliselle ja rakkaus Suomelle.
Timo Rainela 8.3.2010

No mulla tuo pietarilaisuus, joka ei kai ole oikeaa venäläisyyttä? On jo hivenen kauempana perityissä tavoissa? Temperamenttiä kyllä piisaa. Muuten olen aika epärikastunut tsuhna, paitsi pääsiäisenä. Hymyilenkin välillä tsuhna-tyyliin liikaa. Venäjällä kaltaiseni piestäisiin vanhan sanonnan mukaan, vaikka kirkossakin.

Nättejä naisten nimiä löytyi, kun kaivoin vanhoja papruja. Fedosia s.181x, tytär (J)Ekaterina s.184x. Ja sieltä sitten esi-isään Jakov;iin s.187x ja tämän tyttäreen Veraan s.191x

Miksi naisten nimet ovat dominoivia, johtuu siitä, että papruissa oli merkinta "Raskolnik(i)" (http://www.thefreedictionary.com/Raskolnik) Jekaterinaan saakka. Näköjään yhteiskunnallisia auktoriteetiongelmia on ollut jo aikaisemmilla polvilla? Eivät tunnustaneet maallista valtaa, virallista avioliittoinstituutiota tms.  :roll: Taidan kulkea hivenen samoja polkuja?  :facepalm:

"Ras`kol´nik    (r?s`k?l´n?k)
Judaizers; the Molokane, who refuse to recognize civil authority or to take oaths; the Dukhobortsy, or Dukhobors, who are communistic, marry without ceremony, and believe that Christ was human, but that his soul reappears at intervals in living men; the Khlysty, who countenance anthropolatory, are ascetics, practice continual self-flagellation, and reject marriage; the Skoptsy, who practice castration; and a section of the Bezpopovtsy, or priestless sect, which disbelieve in prayers for the Czar and in marriage. II. "Obnoxious:" the Bezpopovtsy, who pray for the Czar and recognize marriage. III. "Least obnoxious:" the Popovtsy, who dissent from the orthodox church in minor points only.
n.   1.   The name applied by the Russian government to any subject of the Greek faith who dissents from the established church. The Raskolniki embrace many sects, whose common characteristic is a clinging to antique traditions, habits, and customs. The schism originated in 1667 in an ecclesiastical dispute as to the correctness of the translation of the religious books. The dissenters, who have been continually persecuted, are believed to number about 20,000,000, although the Holy Synod officially puts the number at about 2,000,000. They are officially divided into three groups according to the degree of their variance from orthodox beliefs and observances, as follows: I. "Most obnoxious." the "

Ilmeisesti eivät olleet sentään noita kastraatiota harjoittaneita, kun lapsia tuntui olevan kirjojen mukaan paljon. ;)

Joo ei elo tuolla Venäjälläkään aina ole juhlaa.

Quote from: pelle12 on 08.03.2010, 21:58:43

Valitettavasti ne suomalaiset jotka lähtivät rajan taa esim. 20- ja 30-luvuilla joko työttömyyttä pakoon tai ideologisista sysistä eivät ole enää keskuudessamme valittamassa eli kertomassa tuosta ruskin vieraanvaraisuudesta, koska saivat lähes kaikki kuulan kalloonsa. Se oli venäläistä vieraanvaraisuutta, se.

Taisi olla tosin gruusialainen käsitys vieraanvaraisuudesta. Stalinin aikana nyt vaan pistettiin kuula kalloon kaikille.

Joskus olisi kiva nähdä laskelmat, mikä olisi venäläisten väkiluku ilman tätä tappajakääpiötä. Nyt 142 miljoonaa, ilman Stalinia 200 milj. ?

En voi millään olla roskaamatta uutisaluetta tällä peräkammarintasoisella postauksella. Pahoittelen.

QuoteTulevista vastoinkäymisistä alkoi tulla esimakua jo raja-asemalla. Latiševa meni naistenhuoneeseen, mutta ei ollut päästä ulos, sillä hän ei osannut käyttää oven lukkoa.

Voi Latiševan lätinä sentään. Tässä on jotain niin tavattoman traagista ja tahattoman koomista samaan aikaan. Aivan kuin hyyskänoven lukko olisi jo ennustanut, että Innan Suomi-kokemus tulee olemaan alusta alkaen tuhoon tuomittu. Miten niillä kaikilla ikävillä kokemuksilla onkin taipumusta osua aina yhden ihmisen kohdalle.

Joka tapauksessa haluan ehdottomasti tutustua teokseen Ryssänä Suomessa, vaikkei kirjan ja kirjoittajan esittely lupaa kovin hyvää suomalaiselle itsetunnolleni. Alennuskomplekseista toipumista on siis odotettavissa tälläkin suunnalla. Ei se mitään. Barcelonassa on parhaillaan kylmä.

Sitten se varsinainen peräkammariosuus. Eräs neuvostoliittolainen, todellinen supertähti on onnistunut viemään sydämeni täysin, lopullisesti ja ikiajoiksi. Joskus ne pienet asiat tuottavat suurimman ilon.

Ei tässä vielä olisi mitään, mutta kun minä olin teinivuosinani niin ehdoton, että Ladaan en suostunut menemään mistään hinnasta. Nyt aikuisena sitä on antanut luvan hihitellä itselleen ja omalle ehdottomuudelleen. Onneksi.

Neuvosto-tartuntaa ei tarvitse enää pelätä. Ryssän aakkosetkin olen oppinut tekemättä mitään asian eteen. Hienoa. Jos tulee joskus käytyä Venäjällä (Neuvostoliitossa kävin kerran), ehkä sieltä löytää nyt muutakin kuin pektopahin.

Pitäisikö odottaa "monikulttuurin" osalta samanlaista herätystä?

Fiksaus. Muutettu kappalejako loogisemmaksi ja siirretty tämä niin äärimmäisen oleellinen ja huipputärkeä kysymys tähän. Vera hei, olitko naapurissa vielä 1980-luvulla?

Asenne tuo mieleeni Kansan Uutisiin kirjoittavan Eilina Gusatinskyn tekstit. Syy kaikkeen ikävään löytyy suomalaisista, joiden pitäisi muuttua ja muuttaa yhteiskuntajärjestelmänsä. Syrjimättömyys on puolueellisuutta ja puolueettomuus vihamielisyyttä. Gusatinsky on asunut Suomessa kohta 20 vuotta.

http://hommaforum.org/index.php/topic,24661.0.html
http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/2159679/keskilampotila-sairaalassa
http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/2006367/kenen-vastuulla

Kirjallisuus
Venäläiskirjailija haukkuu suomalaiset ja suomalaisuuden
12:25 - 15. maaliskuuta 2010
Venäläisen Inna Latishevan muistelmateos Ryssänä Suomessa - Vieras väärästä maasta (Otava) on pureva lisä suureen suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun.
Kirjan viesti on, että vaikka Suomessa moni asia on hyvin, "paratiisi" maa on vain suomalaisille ja valikoiduille ulkomaalaisille. Venäläisen elämästä töykeä ja epäluuloinen kansakunta voi tehdä helvetin.
Latisheva syntyi tuolloin Neuvostoliittoon kuuluneessa Azerbaidzhanin Bakussa, mutta muutti jo viisivuotiaana Leningradiin eli nykyiseen Pietariin. Latisheva työskenteli Intouristin matkaoppaana ja tulkkina, hänellä oli aviomies, tytär ja oma auto. Hän menestyi.
Sitten Latisheva teki virheen. Hän rakastui suomalaiseen "Pekkaan", joka oli komea ja kirjoitti kauniita kirjeitä. Neuvostoliiton perustusten jo horjuessa hän suostui miehen kosintaan ja muutti 1980-luvun lopulla Suomeen.
Vapusta alkoi painajainen
Tulopäivänä oli vappu, suuri suomalainen karnevaali. Pekka vei tulevan vaimonsa kolmiin juhliin, mutta ei esitellyt Latishevaa kenellekään, eikä juuri kukaan halunnut keskustella hänen kanssaan. Yksi ystävällinen poikkeus kuitenkin oli, kokoomuspoliitikko Ben Zyskowicz. Tässä oli aimo annos ironiaa, koska Neuvostoliitossa Latishevaa oli opetettu karttamaan juutalaisia.
Myös häät lisäsivät tuskaa: koruttoman maistraattikäynnin jälkeen tuore aviomies vaihtoi jalkaan farkut ja alkoi katsoa televisiota. Latisheva hukutti murheensa kuohuviiniin.
Venäläinen mentaliteetti oli ajanut nokkakolarin suomalaisuuden kanssa.
-Sinä hetkenä, kun olin ylittänyt maitten välisen rajan, yhteiskunnallinen asemani oli muuttunut. Menestyvästä, hyvin koulutetusta, viehättävästä ja hyvällä itsetunnolla varustetusta nuoresta naisesta oli tullut toisen luokan kansalainen, "ryssä", Latisheva kirjoittaa.
Nykyisin Latishevalla on Suomen passi, mutta hän asuu Espanjassa. Siellä voi puhua venäjää paikallisten raivoa pelkäämättä.
STT

QuoteOnko venäläinen "vieras väärästä maasta"?

Asenteet ulkomaalaisia kohtaan ovat Suomessa koventuneet viime vuosina. Leningradista vuonna 1989 Suomeen muuttaneen Inna Latiševan mukaan suomalaiset karsastavat erityisesti itänaapureitaan.

Parikymmentä vuotta Suomessa asunut Latiševa tunsi itse olevansa Suomessa nimenomaan vieras "väärästä maasta". Kolme vuotta Suomesta pois muuttamisen jälkeen hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Ryssänä Suomessa. Siinä hän purkaa Suomi-kauden ikäviä muistojaan.

Ryssittely nakertaa itsetuntoa
...

Lue juttu kokonaisuudessaan: MTV3 (http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2010/03/1081364)

Ryssä saa paljon ilmaista markkinointia opukselleen. Ei sen puoleen. Minuakin kiinnostaa Innan kokemukset.

Jatkot tänne... Miniluv ohjaa oikeaan paikkaan.

http://hommaforum.org/index.php?PHPSESSID=kt5hrv0vp3qfr992r3m4l5kki2&topic=24564.0

Naapurustossamme asuu venäläinen perhe. Parempaa porukkaa saa hakea. tekevät työnsä, osallistuvat talkoisiin ja ovat kasvattaneet lapsensa hienosti. Ainoa haittapuoli perheessä on, että tekevät turhan hyvältä tuoksuvaa ruokaa :)

No, joka kansallisuudessa on ihmisiä joka lähtöön. Niin venäläisissä kuin suomalaisissakin.

Kuten aikaisemmin ilmaisin, niin venäläisyys ei herätä ainakaan minulla mitään olennaisia tunteita puoleen tai toiseen. Uskoisn kuitenkin, että heillä on aivan erilaiset lähtökohdat sopeuta Suomeen kuin "varsinaisilla turhapaikanhakijoilla". Harmaat verhot ja apeat tunteet ovat luontaisia myös heillekin.

Ryssät saavat todellista kyytiä Satu Virtalalta. Lainauksessa on vain osa tulituksesta. Loput voi käydä lukemassa linkistä, jos uskaltaa.  :roll:

QuoteItse vertaisin, että suomalaisen venäläistä kohtaan tuntema viha on osin sama kuten lapsi ei unohda eikä koskaan anna oikeasti anteeksikaan omalle vanhemmalleen väärin kohteluaan.

Ja miksikö maamme siihen tilaan joutui? Siksi, että venäläiset hyökkäsivät, halusivat maamme, jonka jo kertaalleen olimme itsellemme taistelleet 1917. Venäläiset ottivat osan maatamme, jouduimme rauhan merkeissä luovuttamaan myös sen minun mummoni ja hänen vanhempiensa kodin ja asuinseudun. Kaiken lisäksi jouduimme maksamaan venäläisille sotakorvauksia ja jouduimme antamaan venäläisille "kyyläyspaikat" omasta maastamme.

Ja haavoja revitään enemmän auki lehden palstalla Inna Latishevan kommentein.

Minusta venäläisellä ei ole mitään yhteistä suomalaisen kanssa. Vain sota. Yleistäen voin todeta siitä mitä olen kokenut, nähnyt ja kuullut, että venäläinen on röyhkeä, ylimielinen ja itsekäs. Suomalainen nöyrä, sisukas ja pitkäpinnainen. Venäläinen ei kunnioita pätkääkään suomalaista, ei suomalaisen maata, ei lakia, ei sääntöjä, eikä omaa peruskäytöstapoja.

Venäläinen ei ole muuttunut 70 vuodessa mihinkään. Ainakaan parempaan.

Venäläinen on lapsenkengissä. Hän ei ole kasvanut. Siksikään venäläinen ei kuulu vielä tänä päivänäkään suomalaisen maankamaralle.

http://satuvirtala.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/17/ryssana-suomessa/

Niin. En tiedä, miten kuuluisi suhtautua edellisen sukupolven kokemiin vääryyksiin. Kuinka kauan on oikeus vihata? Ketä on oikeus vihata? Miten vihansa saa näyttää?

En todellakaan tiedä. Itselläni ei ole Karjalan suuntaan tai Itä-Suomeen minkäänlaisia sukujuuria. Mammani systeri tosin asui hienostorouvana joskus 1920- ja 1930-luvulla Viipurissa, mutta hekin muuttivat Helsinkiin jo ennen sotia. Ja pappat sotivat. Siinä se.

Kun  tämän sairauden (http://hommaforum.org/index.php?PHPSESSID=9njvc6utr2lrvah06qhr88deu7&topic=24564.msg329522#msg329522) oireet olivat pahimmillaan 1980-luvun puolivälissä, en muista, että olisin silloinkaan tuntenut minkäänlaista ryssävihaa tai halveksuntaa neuvostoliittolaisia ihmisiä kohtaan. En ikinä. Ei se ollut kenenkään yksittäisen ihmisen syy, ettei Neuvostoliitossa käytössä ollut ideologia miellyttänyt minua. Mikäpä olisi ollut sen parempi kannanotto tämän ideologian puolesta kuin Ladalla huristelu. Silti vaikkei se auto olisi ollut omakaan. Joskus autot eivät ole vain autoja.

Kenen joukoissa seisot
Kenen lippua kannat

Vielä ohjeistus (media)lukutaidottomille. Vaikka toisin voisi luulla, viesteissäni ei ole tarkoitus olla mukana pienintäkään vattuilua Inna Latiševalle. Olen vilpittömästi kiinnostunut hänen kokemuksistaan - luultavasti siksi, että kävin Neuvostoliitossa ja vielä kaiken lisäksi Leningradissa suunnilleen samoihin aikoihin, kun Inna muutti Suomeen ja joutui pettymään tähän maahan.

Pidätin itselleni alkujaan oikeuden käyttää kirjan nimessä mainittua sanaa ryssä. Sama linja jatkuu tässä viestissä. Vaikkei sanan käyttö todennäköisesti annakaan minusta kovin fiksua kuvaa, en aio tässä vaiheessa enää ruveta sensuroimaan tätä poiskaan. Kaikki toivottavasti ymmärtävät, mikä ironia sanan käyttöön liittyy.

No mutta onpa hirmuinen rassismus tämä Satu. Kauheaa. Joko mustat autot ovat liikkeellä? Meillä on duunissa mielestäni ihan asiallisia ryssiä, joten minä ei voi olla rassismus.

Niitä leijuvia piipputupakantäytteisiä kesäisiä iltapäiviä, kun istuin nöösinä sodat käyneen isoisäni "toimistossa" (kamari), en saa takaisin. Olinpa vätys. Olisi ollut niin paljon kysyttävää, enkä edes tarkoita pelkästään sotia.

Quote
TV 1 Su 21.03.

19.45 Arto Nyberg

Sunnuntaina suorassa lähetyksessä haastattelussa taidemaalaava uutisankkuri Urpo Martikainen, Ryssänä Suomessa-kirjan kirjoittanut Inna Latiseva sekä Afrikassa työskennellyt dokumentaristi, kirjailija Elina Hirvonen.

EDIT: linkki

http://elisa.net/elisatv/tvjaradio/tv/tiedot.tv?t=&s=&id=TV120100321026

QuoteNiin. En tiedä, miten kuuluisi suhtautua edellisen sukupolven kokemiin vääryyksiin. Kuinka kauan on oikeus vihata? Ketä on oikeus vihata? Miten vihansa saa näyttää?

Tässä rajan pinnassa asuvana noihin venäläisiin törmää kohtuullisen usein  :)
Olen sitä ikäluokkaa, ettei minulla ole mitään tunnesiteitä menetettyyn Karjalaan, tai muihinkaan maa-alueisiin. Luulen, että ne ikäluokat, joiden kodit jäivät rajan väärälle puolelle, ovat heille katkeria ja jopa vihaavat heitä. En vihaa venäläisiä siitä, enkä mistään muustakaan syystä, terve epäluuloisuus riittää  ;)

Katselin juuri Arto Nybergiä ja tulin siihen tulokseen, että viulua surkeasti vinguttava hymiö olisi kyllä tarpeen. Koska sellaista ei ole, tämä kelvatkoon:  :facepalm:

Katsominen jäi kesken, koska Latishevan jutuissa ei ollut päätä eikä häntää, ja suomikin oli yllättävän heikkoa sellaiselta, joka suvaitsi tulla sulostuttamaan olemassaolollaan paskaa maatamme  jo 1989. Tai no, eihän "halata"-sanaa voi tietää jos on tällaisten tunnevammaisten keskellä joutunut kärvistelemään. Espanjalaisten tapa läpsiä toisiaan onkin sitten ihanan tunteellista.

Aihe kiinnosti, koska oma äitini muutti Venäjältä Neuvostoliitosta n. 12 vuotta ennen Latishevaa. Vastaanotto ei ollut yhtään sen lämpimämpi silloin, tv:stä tuli aivan varmasti epäkiinnostavaa ohjelmaa ja isäni sisustusmaun (eli sen puutteen) tuntien, katossa heilui varmasti  tuo kirottu paperivalaisin. Silti en ole kuullut äitini sanovan yhtään pahaa sanaa Suomesta. Nimittelyä ja asiatonta käytöstä häntä  kohtaan on ollut, mutta äitini on päätellyt, että kyse on vain yksittäisten ihmisten ongelmista, eikä ole vetänyt yhtäläisyysmerkkejä sen surkimuksen, joka firman pikkujouluissa kolmen promillen humalassa alkoi haastaa Talvisodasta (classy!) ja kaikkien suomalaisten välille.  Äitini myös sanoi joskus, että on venäläisiä ja on ryssiä; ensimmäiset tulevat Suomeen tekemään töitä, opettelevat kielen ja käyttäytyvät siivosti ja jälkimmäiset ovat sitten niitä, jotka trokkavat viinaa, tekevät "bisneksiä" ja joiden takia kaikkien venäläisten maine kärsii.

Itse en ole huomannut, että venäläisiin kansanryhmänä kohdistuisi (ainaakaan täällä pk-seudulla) mitään suuria ennakkoluuloja. Omakohtaisesti voin sanoa, että eniten ehkä inhottaa joidenkin keski-ikäisten (ja henkisten sellaisten) kulttuuritätien hehkuttama slaavimystiikka ja stereotypia temperamenttisesta, mutta taiteellisesta kansasta, jossa kaikki, kadunvarsien pirihuoria myöten, osaavat lausua ulkoa pitkiä pätkiä Pushkinia.  :roll:

Katsoin ohjelman minäkin ja yllätyin melkein positiivisesti, koska eipä Nyberg lähtenytkään mukaan venakon marinaan ja valitukseen suomalaisten kamaluudesta.

Ohjelmassa näytettiin pätkä vuoden 1990 neukkulan menosta l. ruokakauppajonoista, säännöstelykupongeista - yleisestä ankeudesta.
Tuolloin Inna-lady tyttärineen oli jo tullut/päässyt naimakaupan myötä Suomeen.
Nybergin kysymykseen siitä, että minkälaista tuo aika Innan mielestä Leningradissa oli vastasi Inna, ettei sitä noteerattu sen kummemmin, kun muusta ei tiedetty ja maasta ei päässyt muun maailman menoa näkemään!

Haastattelussa pääasiaksi nousi se, että suomalaiset ovat niin ei-halaavia ja ei-iloisia, mitä Inna puolestaan kuulemma on ja se on ollut hirveä kokemus, kun Inna-parka on Suomeen tullut!
Suomalaisen miehen kanssa saatu poikakin on oppinut moisen kaamean sulkeutuneisuuden, jota on ihan ihmetelty ja kyseenalaistettu pojan nykyisessä koulussa Barcelonassa!

Tähän valitukseen Nyberg kuittasi, ettei se kai kuitenkaan Suomen vika ole?

Nyberg myös kommentoi, että onhan Inna-lady saanut Suomessa hyvän koulutuksen ja sitä myöden päässyt elämässä eteenpäin, mutta eihän se mitenkään korvaa sitä, että suomalaiset eivät halaile ja kaikkia vieraita tervehdi vastaantullessaan.

Ihmeen huonoa Suomea tätsy puhui 17-18 vuoden Suomessa olon jälkeen!

P.S. Innaa haastateltiin Ykkösen aamutv:ssa, ja samaa marinavirttä veisattiin sielläkin!

Katsoin tänään ohjelman uusinnan ja pisteet annan Nybergille, ettei hän lähtenyt tätä venäläistä rouvaa nöyristelemään. Kysyi hän Latisevalta, että miksei tämä muuttanut takaisin Venäjälle vaan Espanjaan. Eihän tuohon tainnut oikein tyhjentävää vastausta tulla. Yksi syy taisi olla, että Latisevan tytär on ollut vaihto-oppilaana Espanjassa.

En ainakaan minä kanna huonoa omaatuntoa meidän suomalaisten puolesta. Jos täällä ei kuka viihdy, on täysi valta ja oikeus muuttaa pois sinne missä on hyvä olla.

Ohjelmassa oli vieraana myös Sambiassa asunut Elina Hirvonen. Häneltä ilmestyy ensi viikolla kirja, jossa hän kertoo sambialaisten elämästä. Siinä hän kuulemma arvostelee myös YK:n toimintaa kyseisessä maassa. Ehkä kirja pitää mielenkiinnosta jossain vaiheessa lukea.

Quote from: Phantasticum on 20.03.2010, 23:57:27
Ryssät saavat todellista kyytiä Satu Virtalalta. Lainauksessa on vain osa tulituksesta. Loput voi käydä lukemassa linkistä, jos uskaltaa.  :roll:

QuoteItse vertaisin, että suomalaisen venäläistä kohtaan tuntema viha on osin sama kuten lapsi ei unohda eikä koskaan anna oikeasti anteeksikaan omalle vanhemmalleen väärin kohteluaan.

Ja miksikö maamme siihen tilaan joutui? Siksi, että venäläiset hyökkäsivät, halusivat maamme, jonka jo kertaalleen olimme itsellemme taistelleet 1917. Venäläiset ottivat osan maatamme, jouduimme rauhan merkeissä luovuttamaan myös sen minun mummoni ja hänen vanhempiensa kodin ja asuinseudun. Kaiken lisäksi jouduimme maksamaan venäläisille sotakorvauksia ja jouduimme antamaan venäläisille "kyyläyspaikat" omasta maastamme.

Ja haavoja revitään enemmän auki lehden palstalla Inna Latishevan kommentein.

Minusta venäläisellä ei ole mitään yhteistä suomalaisen kanssa. Vain sota. Yleistäen voin todeta siitä mitä olen kokenut, nähnyt ja kuullut, että venäläinen on röyhkeä, ylimielinen ja itsekäs. Suomalainen nöyrä, sisukas ja pitkäpinnainen. Venäläinen ei kunnioita pätkääkään suomalaista, ei suomalaisen maata, ei lakia, ei sääntöjä, eikä omaa peruskäytöstapoja.

Venäläinen ei ole muuttunut 70 vuodessa mihinkään. Ainakaan parempaan.

Venäläinen on lapsenkengissä. Hän ei ole kasvanut. Siksikään venäläinen ei kuulu vielä tänä päivänäkään suomalaisen maankamaralle.

http://satuvirtala.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/17/ryssana-suomessa/

Niin. En tiedä, miten kuuluisi suhtautua edellisen sukupolven kokemiin vääryyksiin. Kuinka kauan on oikeus vihata? Ketä on oikeus vihata? Miten vihansa saa näyttää?

En todellakaan tiedä. Itselläni ei ole Karjalan suuntaan tai Itä-Suomeen minkäänlaisia sukujuuria. Mammani systeri tosin asui hienostorouvana joskus 1920- ja 1930-luvulla Viipurissa, mutta hekin muuttivat Helsinkiin jo ennen sotia. Ja pappat sotivat. Siinä se.

En minä, eikä perheeni ole rakastanut tai arvostanut Venäjän valtiollisia organisaatioita kovin korkealle, niiden tekemien rikosten vuoksi.

Ja siis meillä on oikeaa vanjaperimää - emigranttitaustaa Venäjältä. Kulttuuri ja ihmiset ovat taas toinen asia.

Kyllä Venäjän toimia Suomen karjalassa tulee ja pitää arvostella, koska virallinen Venäjä lakaisee asiaa maton alle. Olisi Venäjän aika joihinkin hyvityksiin.

Ja kyllä emigranteillekin voisi omaisuutta Pietarissa palauttaa.. Olisi se asunto 150m Nevskiltä kiva saada takaisin.  ;D

Oli kaksi vaihtoehtoa; laittaa tämä vieraskirjan kostoon tai sitten tähän ketjuun, jossa on jo entuudestaan puitu suomalaisten ryssävihaa. Valitsin jälkimmäisen.

Presidentti (sic!) J. K. Paasikiven toteamus on aika hurja. Ei taida kuitenkaan ihan yltää samaan  Satu Virtalan vihapuheen  (http://hommaforum.org/index.php?PHPSESSID=j157duadtdd5shu2b9ln1c3p81&topic=24564.msg339592#msg339592) kanssa. Tälle Paasikiven esittämälle näkemykselle olisi kiva saada lähdeviite.

QuotePaasikivi: Lenin oli mongoli

Mielenkiintoisia ovat myös lämpimien neuvostosuhteiden tukipilarin J. K. Paasikiven uudelle ulkoministerille Johannes Virolaiselle laukomat mielipiteet venäläisistä.

- Kyllä minä ryssät tunnen. Minä tunnen sen kansan ja se on huono kansa. Se kansa on kyvytön ja saamaton. Ei se ole ihmiskunnalle mitään antanut. Vain Tolstoi, Tsaikovski ja muutamat muut ovat jotakin antaneet.

Mutta itse kansa on kelvoton. Eivät mahtaneet mongoleille mitään. Leninkin oli mongoli.

- Kyllä minä niille antaisin, koko kansa olisi pyyhittävä pois. Mutta me emme voi sitä tehdä. Se suuri kansa on realiteetti ja siihen on meidän politiikkamme perustettava. Ei se minulle ole helppoa. Mutta se on välttämätöntä, vanha presidentti ärisi.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2109699

TV1 Tosi tarina 27.04. klo 20.00: Ryssänä Suomessa
Rakkaus suomalaiseen mieheen toi itsenäisen ja koulutetun Inna Latishevan Suomeen 1989. Suomalainen jurous oli yhteisöllisyyteen kasvaneesta Innasta outoa, mutta lapsen ryssittely tarhassa jo liikaa.

YLE on valjastettu markkinoimaan Latisevan kirjaa oikein urakalla!

Pidetään keskustelu tässä ketjussa kirjan ympärillä.

Kaksi kirjaa vaakakuppiin

Laitetaanpa vaa´an toiseen kuppiin tämän ketjun käsittämä kirja ja toiseen kuppiin toinen venäläisen (tosin muistaakseni Ukrainasta lähtöisin olevan) kirja: "Suomalainen perheeni" (Moja finskaja semja), jonka on kirjoittanut Inna Rogatsi.
Kirjaa lukiessa leviää oikein häpeän puna naamalle siitä kehumisesta, jota Suomea, suomen kansaa, yhteiskuntarakennetta ja suomalaisia kohtaan osoitetaan.
En ole tietenkään tätä ketjun käsittelemää kirjaa vielä lukenut, mutta uskon että jos nämä kaksi kirjaa laitettaisiin kumpikin omaan vaakakuppiinsa, kallistuisi vaaka enemmän kehumisen puolelle.

Quote from: StadinKundi on 28.04.2010, 17:49:52
Täällä katsottavissa erinomainen YLE:n ohjelma venäläisen Suomessa kohtaamista vaikeuksista: http://areena.yle.fi/video/935205

Täytyy palata tähän vanhaan aiheeseen, koska sain vasta tietää, että Latiseva oli Intouristilla töissä neuvostoaikana. Tämä tarkoittaa vääjäämättä sitä, että hän oli KGB:n agentti. Oppaiden tehtävänä oli propagoida ulkomaisille vieraille Neuvostoliiton hienoutta ja tehdä yksityiskohtaiset raportit näiden tekemisistä. Ei ihmekään, että Latisevalle tuli koti-ikävä. Hänestä ei Suomessa tullut toisen luokan kansalaista, vaan hän putosi etuoikeutetusta asemastaan Neuvostoliitossa tasa-arvoiseksi muiden joukossa.

Hänen tulonsa 1989 Suomeen "rakkauden" takia herättää aika lailla epäilyksiä. Tuolloin järjestelmä oli jo rakoilemassa, samoin muita tasa-arvoisempien ihmisten asema. Luultavasti hän katsoi, ettei olisi pystynyt säilyttämään samaa asemaansa jäämällä maahan. Ainakaan hän ei olisi enää pitkään ollut "menestynyt" nuori nainen.

Minulle herää myös mieleen, onko kirja Bäckmanin ja kumppaneitten kampanjaa. On täysin mahdollista, että hän vanhana KGB-siskona olisi yhteydessä tällaisiin tahoihin.

Quote from: Olli Juntunen on 24.09.2010, 15:15:46
Minulle herää myös mieleen, onko kirja Bäckmanin ja kumppaneitten kampanjaa. On täysin mahdollista, että hän vanhana KGB-siskona olisi yhteydessä tällaisiin tahoihin.

Jaa. Enpä tiedä. Ehkä minä olen vain niin kovin naiivi tytöntyllerö, joka ei ymmärrä todellisuudesta mitään. Mutta on minun mielestäni KGB:n älyllisyyden aliarviointia, jos oikeasti uskoo Johan Bäckmanin olevan KGB:n palkkalistoilla.

Bäckman elää omassa todellisuudessaan ja nauttii saamastaan huomiosta. KGB:n tuskin kannattaisi palkata tällaista henkilöä listoilleen. Vai onko KGB niin älykäs, että koska Bäckman on monen mielestä kaheli, kukaan ei sen takia osaa pitää häntä vaarallisena.

Sitä paitsi onko KGB:tä enää edes olemassa? Ei ainakaan samannimisenä. Onko se FSB nykyään?

Luin itsekin Latishevan kirjan. Ei se nyt ollut niin paha, mitä olisi voinut ennakkokohun perusteella päätellä. Suurin osa Innan kielteisistä kokemuksista oli niitä yleisiä stereotypioita kuin että tsuhna on niin pihi, ettei se edes tarjoa vierailleen mitään. Eikä tällaisesta minun mielestäni kannata suuttua.

Jos minun pitäisi kiteyttää lyhyesti, mikä se Innan ongelma oikein oli, niin se oli Pekka, Pekka, Pekka. Jos kaikki Innan kertoma on totta, Pekka ei ollut kauhean mukava mies.

On ilmeisesti kiellettyä näin julkisesti tiedustella, tietääkö joku Pekan oikean nimen ja mitkä ne suomalaisfirmat olivat, joissa Latisheva oli töissä.

Quote from: Phantasticum on 24.09.2010, 18:44:33
Jos minun pitäisi kiteyttää lyhyesti, mikä se Innan ongelma oikein oli, niin se oli Pekka, Pekka, Pekka. Jos kaikki Innan kertoma on totta, Pekka ei ollut kauhean mukava mies.

Ongelma taisi näkemieni ja lukemieni haastattelujen perusteella olla se, että elämän parhaat vuodet vierivät ohitse. Tokihan se on jonkun muun vika, mahdollisesti koko kansakunnan. En usko, että muualla kuin Suomessa ympäristöönsä katkeroituneesta ihmisestä leivottaisiin tällaista julkkista.

Quote from: Roope on 24.09.2010, 22:59:17

Quote from: Phantasticum on 24.09.2010, 18:44:33
Jos minun pitäisi kiteyttää lyhyesti, mikä se Innan ongelma oikein oli, niin se oli Pekka, Pekka, Pekka. Jos kaikki Innan kertoma on totta, Pekka ei ollut kauhean mukava mies.

Ongelma taisi näkemieni ja lukemieni haastattelujen perusteella olla se, että elämän parhaat vuodet vierivät ohitse. Tokihan se on jonkun muun vika, mahdollisesti koko kansakunnan. En usko, että muualla kuin Suomessa ympäristöönsä katkeroituneesta ihmisestä leivottaisiin tällaista julkkista.

Kirjan perusteella Inna pärjäsi Suomen elämässään varsin hyvin. Jopa taloudellisesti. Siltä osin hänellä ei kyllä pitäisi olla mitään valittamista. Mutta se ryssäksi haukkuminen otti koville.

Oli niin tai näin, olen itsekin viime aikoina huomannut, että toisinaan sitä ryssittelyä esiintyy mitä oudoimmissa paikoissa, eikä sillä tunnu olevan mitään muuta funktiota kuin loukkaaminen ja pyrkimys olla mahdollisimman töykeä.

Ryssään ja ryssittelyyn on kuitenkin rakennettu sisään sellainen paradoksaalinen ominaisuus, että mitä enemmän ihmiset (venäläiset) siitä valittavat, sitä enemmän sitä esiintyy.

Suosittelen lämpimästi suuren, ehdottomasti valtakunnallisen ryssävihan vastaisen asenne- ja suvaitsevaisuuskampanjan järjestämistä, jos joku haluaa lisätä ryssittelyä eksponentiaalisesti.

Sama vaikutus on kaikilla muillakin venäläisten ja venäjän kielen erityisaseman tunnustamisilla.

Quote from: Phantasticum on 25.09.2010, 00:07:39
Ryssään ja ryssittelyyn on kuitenkin rakennettu sisään sellainen paradoksaalinen ominaisuus, että mitä enemmän ihmiset (venäläiset) siitä valittavat, sitä enemmän sitä esiintyy.

Suosittelen lämpimästi suuren, ehdottomasti valtakunnallisen ryssävihan vastaisen asenne- ja suvaitsevaisuuskampanjan järjestämistä, jos joku haluaa lisätä ryssittelyä eksponentiaalisesti.

Sama vaikutus on kaikilla muillakin venäläisten ja venäjän kielen erityisaseman tunnustamisilla.

Tuo on itse asiassa aika loogista. Suomalaisten venäläisvastaisuutta voimistaa se että venäläiset koetaan ongelmaksi. Valittamalla äänekkäästi he tekevät itsestään ongelman. Jos venäläiset pyrkivät vahvistamaan asemaansa Suomessa, se tuo vanhat ajat mieleen.

Quote from: Olli Juntunen on 24.09.2010, 15:15:46
Täytyy palata tähän vanhaan aiheeseen, koska sain vasta tietää, että Latiseva oli Intouristilla töissä neuvostoaikana. Tämä tarkoittaa vääjäämättä sitä, että hän oli KGB:n agentti. Oppaiden tehtävänä oli propagoida ulkomaisille vieraille Neuvostoliiton hienoutta ja tehdä yksityiskohtaiset raportit näiden tekemisistä. Ei ihmekään, että Latisevalle tuli koti-ikävä. Hänestä ei Suomessa tullut toisen luokan kansalaista, vaan hän putosi etuoikeutetusta asemastaan Neuvostoliitossa tasa-arvoiseksi muiden joukossa.

Luin kyseisen kirjan äsken, ja eka reaktioni oli "no jopas se valehtelee", ja tämä siis jo ennen kuin kirjoittaja/päähenkilö muuttaa Suomeen. Hän kuvailee itseään naiivina ja isänmaallisenä tyttönä, teeskentelee että se ei tiennyt sellaisia asioita joita minäkin ja koulukaverini tiesimme jo vuonna 1980 (se oli silloin 25 ja minä olin 9), ja samalla se kuvailee uraa joka ei ollut vain KGB-työntekijän ura vaan alktiivisesti sellaiseksi pyrkivän ura. (Marxismi-Leninismi-instituutin propagandalaitoksen tutkinto plus joku muu, oletettavasti kielitutkinto.)

Quote
Hänen tulonsa 1989 Suomeen "rakkauden" takia herättää aika lailla epäilyksiä. Tuolloin järjestelmä oli jo rakoilemassa, samoin muita tasa-arvoisempien ihmisten asema. Luultavasti hän katsoi, ettei olisi pystynyt säilyttämään samaa asemaansa jäämällä maahan. Ainakaan hän ei olisi enää pitkään ollut "menestynyt" nuori nainen.

Uranvalinnasta ja sen omista sanoista päätelleen pidän todennäköisempänä että sillä oli jo aikasempi suunnitelma muuttaa ulkomaille, jona se onnistui toteuttamaan vasta 1989. No, se vei jonkun kaverinsa aviomiehen, ja oli ihmeissään kun hän ei osoittautunut kovinkaan hienoksi aviomieheksi. :)

Quote from: Vera on 25.09.2010, 13:06:10
Uranvalinnasta ja sen omista sanoista päätelleen pidän todennäköisempänä että sillä oli jo aikasempi suunnitelma muuttaa ulkomaille, jona se onnistui toteuttamaan vasta 1989. No, se vei jonkun kaverinsa aviomiehen, ja oli ihmeissään kun hän ei osoittautunut kovinkaan hienoksi aviomieheksi. :)

Kiitos, Vera.

Nyt en sitten tiedä pitäisikö kirja lukea vai jättää lukematta. Yhtä kaikki edelleen minulle on epäselvää, missä on varsinainen motiivi kirjoittaa tuollainen kirja. Maailma on kyllä niin täynnä erikoisia luonteita, että ehkä se on vaan hänen mielitekonsa.

Quote from: MaisteriT on 27.09.2010, 20:15:19
Nyt en sitten tiedä pitäisikö kirja lukea vai jättää lukematta. Yhtä kaikki edelleen minulle on epäselvää, missä on varsinainen motiivi kirjoittaa tuollainen kirja. Maailma on kyllä niin täynnä erikoisia luonteita, että ehkä se on vaan hänen mielitekonsa.

Voin sanoa sen verran että mun mielestä se kannattaa lainata kirjastosta ja lukea sen verran mitä huvittaa. Alku oli mielenkiintoinen, myöhemmin se muuttuu yhä tylsemmäksi.

Palataan vielä Innan persoonaan. Kirjansa perusteella Inna on selvästi määrätietoinen ihminen, joka on tottunut saamaan sen mitä haluaa. Hän on pelkällä persoonallaan varmasti ärsyttänyt monia. Kun tähän persoonallisuuden piirteeseen lisätään vielä se, että muija on ryssä, muuta ei enää tarvita.

Inna voi olla eräänlainen Lenitan Airiston itäinen vastine. Olen joskus miespuolisilta henkilöiltä kysynyt, mikä siinä Lenitassa on niin ärsyttävää. Kukaan ei ole koskaan osannut perustella asiaa sen paremmin kuin että se nyt vaan on niin kertakaikkisen sietämätön ja rasittava akka.

Inna itse tietysti luulee, että kaikki johtuu vain siitä, että hän on ryssä.

Ja ennen kuin Miniluv tulee antamaan Phantasticumille piiskaa ryssittelystä, muistuttaisin siitä, että tämä oli se ketju, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

:P

Quote from: Vera on 25.09.2010, 13:06:10
Luin kyseisen kirjan äsken, ja eka reaktioni oli "no jopas se valehtelee", ja tämä siis jo ennen kuin kirjoittaja/päähenkilö muuttaa Suomeen. Hän kuvailee itseään naiivina ja isänmaallisenä tyttönä, teeskentelee että se ei tiennyt sellaisia asioita joita minäkin ja koulukaverini tiesimme jo vuonna 1980 (se oli silloin 25 ja minä olin 9), ja samalla se kuvailee uraa joka ei ollut vain KGB-työntekijän ura vaan alktiivisesti sellaiseksi pyrkivän ura. (Marxismi-Leninismi-instituutin propagandalaitoksen tutkinto plus joku muu, oletettavasti kielitutkinto.)

Hyvin paljon mahdollista. Minä en järjestelmän kiemuroita tunne. The Järjestelmä on kyllä omalla tavallaan hyvin kiehtova ilmiö. En tarkoita sitä, että ihannoisin järjestelmää. Päinvastoin.

Jossain aikaisemmassa viestissä totesinkin, ettei se ideologia miellyttänyt minua. Jos ollaan aivan tarkkoja, niin ei se ollut se ideologia, vaan neuvostojärjestelmä kokonaisuudessaan. Ideologia eli kommunismi toki oli osa järjestelmää.

Näin äkkiä on erittäin vaikeaa kiteyttää yhteen tai kahteen lauseeseen sitä, mitä tarkoitan ilmiön kiehtovuudella. The Järjestelmä oli kuin suuri kulissi. Kaikki tiesivät, että kulissit kaatuvat ennemmin tai myöhemmin. Kun ne lopulta kaatuivat, kukaan ei osannut ennustaa sitä. Neuvostoliitto vain lakkasi yhtäkkiä olemasta.

Oletteko muuten koskaan miettineet sitä, miten rauhallisesti se loppujen lopuksi tapahtui. Toisinkin olisi voinut käydä.

Vielä Inna Latisevasta

kenellä on mahdollisuus lukaista tämän päivän (Sunnuntai 21. marraskuuta 2010) Uutisvuoksi lehteä, siellä on tätä Latisevan kirjaa ajatellen viivästynyt kirja-arvostelu, näin oletan.

Auli Sulin tempas kunnon nyyhkykolumnin siitä, kuinka me suomalaiset olémme synkkää kansaa, ilotonta ja masentunutta, ettei mitään rajaa. Verraton valitusvirsi, etten sanoisi. sen lisäksi että kolumnissa referoidaan Innan kirjaa, siinä myös kolumnisti innostuu ruoskimaan itseään (suomalaisia) aivan ympäri korvia.

Tullaan ihmemaahan, mutta se paljastuukin maaksi jossa:

QuoteHeillä ei tuntunut olevan käytöstapoja. He olivat kylmiä eivätkä hymyilleet. Eivätkä ihmiset näyttäneet minkäänlaisia tunteita, eivät tv-ruudussa eikä oikeastaan elämässä. Ehkä heillä ei ollut tunteita, Inna kirjoittaa.

Kolumni on itseasiassa lyhyitä lainauksia Latisevan kirjasta, seassa lyhyitä kolumnistin luonnehdintoja tekstistä. Auli on valinnut oikean kirja itselleen lainastosta, nyt vain itseään ruoskimaan ja voivottelemaan kuinka synkiä me ollaan. Tuolla ylempänä tosin oli taulukko euroopan maiden onnellisuudesta Suomi oli siinä toisena, venäjää ei näkynyt missään, lieneekö arvioinnissa ollutkaan, vaikka osana eurooppaa on?

Vuodatus päättyy Auli Sulinin sanoihin:

QuoteInna Latisevan kirjasta omakuvamme heijastuu helpolla silmäilyllä. Tähänkin peiliin suomalaisten kannattaisi katsoa.

Tuota loppua ihmettelen, jos me olemme noin saatanan synkää kansaa, niin miksi minulla on kavereiden kanssa monesti hiton hauskaa, jopa ilman viinaa, kumma juttu?

QuoteKun Latiševa ylittää rajan, avioliitto osoittautuukin katastrofiksi. Uudessa kotimaassa ei odotakaan romanttinen illallinen. Tai ainakaan Latiševa ei pitänyt voileipiä ja maitoa sellaisena. Aterian jälkeen mies uppoutuu television ääreen.

Ei se romantiikka ole sapuskasta vaan seurasta kiinni, mutta liiallinen idioottilaatikon vahtaaminen tappaa taatusti romantiikan, älyn, herkkyyden, todellisuudentajun, vireyden, elämänhalun etc.

Meillä todella on liikaa tv-viihteellä lannoitettuja vihanneksia ja koko maa alkaa olla sen mukaisessa jamassa.

Quote from: Lentomestari on 21.11.2010, 20:14:49
***
Tuota loppua ihmettelen, jos me olemme noin saatanan synkää kansaa, niin miksi minulla on kavereiden kanssa monesti hiton hauskaa, jopa ilman viinaa, kumma juttu?

Te olette varmaan käyttäneet sitä jotenkin väärin, viinaa. Etkä ole voinut olla hauska, illman. Säännöt.

Quote from: MW on 21.11.2010, 20:30:43

Quote from: Lentomestari on 21.11.2010, 20:14:49
***
Tuota loppua ihmettelen, jos me olemme noin saatanan synkää kansaa, niin miksi minulla on kavereiden kanssa monesti hiton hauskaa, jopa ilman viinaa, kumma juttu?

Te olette varmaan käyttäneet sitä jotenkin väärin, viinaa. Etkä ole voinut olla hauska, illman. Säännöt.

Johtuu varmaan siitä että suomalaisuus määritellään paskantärkeilijöiden toimesta käyttäen heitä itseään suomalaisuuden ihanteena. Ei meitä muuten voitaisi pitää ilottomina, kateellisina ja innovointikyvyttömiä.

Quote from: MW on 21.11.2010, 20:30:43

Quote from: Lentomestari on 21.11.2010, 20:14:49
***
Tuota loppua ihmettelen, jos me olemme noin saatanan synkää kansaa, niin miksi minulla on kavereiden kanssa monesti hiton hauskaa, jopa ilman viinaa, kumma juttu?

Te olette varmaan käyttäneet sitä jotenkin väärin, viinaa. Etkä ole voinut olla hauska, illman. Säännöt.

Välillä on hauskaa illman "k"-kirjaintakin, näppis taitaa lähteä pesuun, sinne on valunut jotain synkkää, eikä aina suvaitse toistaa sormen liikkeitä, suvaitsematon näppis. Pieni virhe tuossa lainatussa kohdassa kyllä on, "minulla" sana on siellä aivan turhaa ja tarkkennan vielä, että viinaakin käytetään kohtuudella...joskus...maiskis....

Ei tuossa kolumnissa ole juurikaan arvoa kopsata tänne, kaikki oleellinen mitä Inna on sanonut, on jo täällä mainittu. Auli Sulinin loppuvuodatus oli oikeastaan vain uutta. Osoitus toimittajan typeryydestä.