QuotePitäisi muuttaa järjestelmää...
...
Pari viikkoa sitten Espanjassa oli epävirallinen EU-ministerikokous, jossa puhuttiin sisäisen turvallisuuden strategiasta, maahanmuutosta ja uudistuvasta oikeuspolitiikasta. Tässä on ote sisäasiaministeriön tiedotteesta:
"Kotouttamisen tehostamiseksi EU:ssa on jo useita toimia, esimerkiksi erillinen kotouttamisrahasto, josta viranomaiset ja kansalaisjärjestöt voivat hakea rahoitusta. Näitä toimia tulisi kuitenkin Suomen mielestä käyttää nykyistä tehokkaammin. Kotouttamisen ajattelu tulisi saada mukaan kaikille eri politiikan aloille, sillä kotouttamisen tärkeimmät tekijät ovat työllisyys, koulutus ja sosiaalinen osallisuus. Suomi pitää tärkeänä EU-tasolla jatkettavaa työtä keskeisten indikaattorien kehittämiseksi, jotta kansallisten kotouttamispoliitikkojen tulosten seuraaminen ja vertailukelpoisuus paranee".
Kauniita sanoja ja tavoitteita. Mielestäni olisi tärkeä saada myös Suomeen näihinkin asioihin tehokas rahankäyttö, kotouttamistoimenpiteiden seuranta ja indikaattorien kehittäminen. Sivusta katsottuna niitä ei ole. Monesti tulee mieleen, ettei vasen jalka tiedä mitä oikea käsi on tekemässä.
Olin yhdessä kokouksessa, missä käsiteltiin venäjänkielisten asioita. Ihminen, joka on hoitanut jo jonkin ajan maahanmuuton kannalta tärkeässä laitoksessa nimenomaan venäjänkielisten asioita, kuuli siinä kokouksessa ensimmäisen kerran Suomen venäjänkielisten järjestöjen liiton (FARO:n) olemassaolosta.
Ymmärtäisin vielä, jos kysymyksessä olisi vasta perustettu järjestö, mutta 10 vuoden aikana FARO on tehnyt lukuisia aloitteita, antanut lausuntoja ja osallistunut lukuisiin työryhmiin ja kokouksiin, joissa pyrittiin löytämään toimivia ratkaisuja kotouttamiselle. Puhumattakaan siitä, että FARO:n edustajat ovat olleet ETNO:ssa alusta asti hyvin aktiivisesti mukana.
Kunnioitan virkailijan rehellisyyttä, mutta tapahtuma pisti kuitenkin miettimään, kiinnostaako maahanmuuttajien kotouttaminen oikeasti ketään ja lukeeko kukaan pyydettyjä kommentteja? Näennäisesti sekä ETNO että eri maahanmuuttajien järjestöt ja niiden tukeminen osoittavat, että kaikilla muka olisi mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua päätöksien tekoon. Mutta käytännössä se on suuri peli, joka taas tuo mieleen yhden neuvostoaikaisen vitsin:
Neuvostoliitossa johtajat yrittivät leikkiä, että he muka maksavat ihmisille palkkaa, ja väestö esitti, että se muka tekee töitä.
Kuukauden aikana on saatu lukea monesti kotouttamisprojekteista ja tukitoimista. Netissä Info-pankki antaa neuvoja siirtolaisille 15 kielellä. Projektista on syntynyt pysyvä palvelu, jossa tosin on vielä puutteita, mutta ne tiedetään ja tekijöillä riittää halua korjata ja kehittää sivuja. On valtakunnallinen auttava puhelin maahanmuuttajille – hieno hanke, joka joutuu sinnittelemään projektirahoituksen varassa. Ison potin RAY:lta sai MaMu-median projekti, jonka tarkoitus on tuoda pääkaupunkiseudun ulkomaalaisille Jyväskylästä apua, tietoa ja taitoa – ihan kun täällä ei olisi mitään.
Viime vuonna yritettiin saada aikaan monikulttuurista internet-televisiota, mutta tälle vuodelle rahaa ei sille projektille herunut. Mitenkö käy niille hienoille laitteille, joita ostettiin projektia varten? Tuskinpa niitä pakotetaan luovuttamaan toiselle hankkeelle, missä internetiin ladataan animaatiouutiset eri kielillä.
Myönnän, että olen katkera. Minä en ymmärrä, miksi Suomessa on niin vaikea kartoittaa, mitkä toimenpiteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja, onko päällekkäisyyksiä ja kuinka toiset voivat pienillä panoksilla – jopa talkootyöllä – saada hyviä tuloksia? Onko se liikaa pyydetty? Pelkään pahoin, että siihen tarvitaan järjestelmän muutosta.
Eilina Gusatinsky
Kirjoittaja on Spektr-lehden päätoimittaja.[/b]
Lue koko kirjoitus: Kansan Uutiset (http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/2126777/pitaisi-muuttaa-jarjestelmaa%e2%80%a6)