Hommaforum Testi

Ensi alkuun: anteeksi että tästä tuli niin julmetun pitkä postaus.

Eräs asia joka minua mietityttää kun puhutaan monikulttuurisuudesta, ovat maahanmuuttajien lapset; toisen polven maahanmuuttajat ja heidän integroitumisensa. Sen voi ymmärtää että kun maahanmuuttaja tulee Suomeen, niin hänellä on ensi alkuun vaikeuksia sopeutua. Hyväksyn ongelmat ensimmäisen polven kanssa. Mutta sitten kun tulee se toinen polvi, eli maahanmuuttaja saa jälkikasvua, niin nämä viimeistään on saatava integroitumaan yhteiskuntaan. Hehän syntyvät Suomessa ja ovat lähtökohtaisesti Suomen kansalaisia, ja heidän kanssaan meidän on pärjättävä, tapahtui mitä tahansa.

Lapsissahan on se hieno juttu, että he eivät tiedä vaikeista asioista jotka ovat tapahtuneet historiassa, he ovat naiiveja ja tietämättömiä eivätkä synny ennakkoluuloisina. Vanhemmilla taas on ongelmansa; he ovat nähneet maailman menoa, he ovat jo valmiiksi muodostaneet ennakkoluuloja ja arvioita eri ihmisryhmistä. Aikuisten on vaikea päästä ennakkoluuloistaan eroon, mutta lapset oppivat helposti uutta. Tämän vuoksi on ollut esimerkiksi näitä kielikylpypäiväkoteja ja vastaavia paikkoja. Ideahan on ollut että kun erilaisia lapsia laitetaan yhteen, nämä löytävät yhteisen sävelen ja oppivat, että rasismi/ennakkoluulot ovat pahasta.

Toimiiko tämä kuinka hyvin? Onko muilla postaajilla täällä omia käytännön kokemuksia siitä, miten kantaväestön ja vieraan etnisyyden lapset pärjäävät keskenään?

Olen kuullut ristiriitaisia kommentteja tämän idean toimivuudesta. Jotkut sanovat että kyllä kulttuurien sekoittuminen päiväkodissa ja koulussa toimii, mutta sitten toisaalta olen kuullut myös valitusta että ei se toimi. Olen saanut käsityksen että jos ryhmässä on vain yksi vieras-etninen lapsi, niin tämä haluaa "kuulua joukkoon", hänellä on motiivi yrittää pärjätä muiden kanssa, ja hän integroituu helposti kantaväestön meininkiin. Mutta jos ryhmässä on liian monta samaan vähemmistöetnisyyteen kuuluvaa lasta, niin on vaarana, että nuo lapset leikkivät vain keskenään samalla kun kantaväestön lapset leikkivät vain keskenään. Mamut omalla kielellään ja suomalaiset omallaan, koska ihmiset haluavat olla omanlaistensa kanssa. Eli eristäytyminen alkaisi jo päiväkodista lähtien.

----

Sitten minua mietityttää toisen polven maahanmuuttajien kieliasia.

Törmäsin tällaiseen linkkiin Scriptan Vieraskirjassa pari päivää sitten; Laakavuoren ala-asteen (Hki) opettajat:
http://www.laaka.edu.hel.fi/tiedotteet/syystiedote_0809.pdf

Tuolla yhdellä sivulla listataan koulun 26 opettajaa. Näiden joukossa on albanian, kantoninkiinan, somalin, venäjän ja vietnamin opettajat (plus myös kaksi islamin ja yksi ortodoksin opettaja). Pohdin tässä kuinka paljon resursseja menee tällaisten Suomessa harvinaisten kielten opetukseen, ja mietin onko se kuinka tehokasta. Auttaako ja motivoiko se lapsia integroitumaan Suomeen, että heille opetetaan heidän vanhempiensa entisen kotimaan kieltä? Miten tämä auttaa heitä pärjäämään Suomessa suomalaisten kanssa, joita valtaväestömme on? Täällä ei ennen maahanmuuttoaaltoja ole paljoa kantoninkiinan puhujia tainnut olla, ja kyseenalaistan tuon kielenopetuksen hyödyllisyyden.

Vai olenko minä vaarallinen tiukkapipo? Onko oikeus vanhempien kielen opetukseen ihmisoikeus ja identiteettikysymys? Jos katson että toisen polven mamulle ei tarvitse opettaa hänen vanhempiensa ex-kotimaan kieltä muuten kuin perheen omalla ajalla ja kustannuksella, niin onko tämä väärin? Siis tietenkin täysin OK että puhuu vanhempien kanssa omalla ajalla somalia, mutta tarvitaanko sen opetusta koulussa ihan oikeasti? Entä onko väärin ajatella, että koulussa pitäisi opettaa vain suomea/suomeksi, jotta lapsi pärjää aikuisena suomalaisten kanssa? Vai ovatko nämä ajatukset verrattavissa esim. pakkovenäläistämisiin tai Australian aboriginaalien hitaaseen hävittämiseen? Jos näin on, niin voinko laskea itselleni lieventäväksi asianhaaraksi sen, että esim. kiinalaisia löytyy miljardi maapallolta ja niin löytyy muslimeitakin, mutta suomalaisia on vain viisi miljoonaa? Eivätkä suomalaiset ole pieni etninen vähemmistö jonka kulttuuri/kieli ansaitsisi suojelua ja vaalimista, ettei se huku etnisesti pirstaloituneeseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan? Mielestäni liiallinen keskittyminen täysin vieraisiin kieliin vie resursseja ja motivaatiota suomen oppimiselta, ja pitkällä aikavälillä se luo sirpaleisuutta koko yhteiskuntaan. Olisi kiva voida olettaa että suomalaiseksi syntyneen lapsen kanssa voi puhua suomeksi sen sijaan, että täytyisi opetella kantoninkiinaa tai palkata tulkki.

Miten käytäntö muissa maissa ylipäänsä menee? Katsotaanko että lapsella on aksiomaattisesti oikeus oppia koulussa vanhempien entisen kotimaan kieltä, vaikka lapsi ei ole koskaan edes ollut kyseisen maan kansalainen?

----

Entäpä miten kouluissa toimitaan kun "mun kulttuuri ei hyväksy tän jutun opettamista" tai "tää kuuluu mun kulttuuriin"? Olen ymmärtänyt että kun nämä sanat sanotaan, niin opettajat antavat hyvin helposti periksi, jotta eivät altistuisi rasismisyytöksille.

Eräisiin yleisesti kuultuihin vaatimuksiin kuuluu mm. että muslimilapset on vapautettava liikunnan-, musiikin- ja/tai kuvataiteen tunneilta, ja evoluutioteorian opetus on kiellettävä tietyiltä uskovaisilta. Koulujen joulujuhlista on pyritty riisumaan kristilliset elementit pois ettei loukata muita uskontokuntia. Uutisissa oli joskus että Britanniassa opettajat eivät kerro holokaustista muslimioppilaille jotta muslimilapset eivät hermostuisi; nuo lapsethan eivät edes usko että koko juutalaisten joukkotuhoa tapahtui.

Seuraava Youtube-pätkä on kuulemisen arvoinen. Suomalaiset opettajat kertovat vaikeuksista joita monikulttuurisissa kouluissa syntyy:

http://www.youtube.com/watch?v=NaYMNMema-s

Yksi opettajista tuossa pätkässä kertoo että häntä on joskus kielletty opettamasta lapsille, että maa kiertää Aurinkoa.

Millä tavalla tämä voi olla kenellekään hyödyksi, mitä positiivista tämän tiedon pimittämisessä on?

Jos koko luokkaa pidetään yhden oppilaan takia pimennossa siitä että maa kiertää Aurinkoa, koko luokan opetus kärsii.

Jos taas muulle luokalle opetetaan että maa kiertää Aurinkoa mutta sille yhdelle oppilaalle ei, kärsijänä on se yksi oppilas. Hän ei saa tasa-arvoista opetusta ja tasavertaista tietoa verrattuna muuhun luokkaan. Tämä luo erilaiset lähtökohdat elämään mamutaustaisille ja kantaväestön oppilaille. Eikö tästä muka ole mitään seurauksia lapsen yleissivistystasoon verrattuna muihin ikäisiinsä? Eikö tämä voi kostautua myöhemmin esim. pilkantekona tai syrjimisenä? Entä voiko vähäisempi koulutustaso vaikuttaa hänen kykyynsä päästä työelämään?

Ja sitten ne ajatukset että muslimilapset pitäisi vapauttaa liikunnan/musiikin/tms. tunneilta:
Vaikka näissä olisikin kyse jostakin uskonnon kieltämästä, niin mielestäni tällainen ryhmien eristäytymisen salliminen luo niin ikään epätasa-arvoa. Lapsi ei pääse tekemään samoja asioita mitä muut hänen ikäisensä tekevät, eikä viettämään aikaa muiden kanssa tasavertaisena muihin nähden. Sen sijaan muslimilapset eristettäisiin muista, ja luotaisiin "he ja me"-rakennelmaa. Ajatuksenahan pitäisi olla integraatio eikä segregaatio, ja mielestäni se että muslimilapset tekevät eri asioita kuin muut, ei edesauta integraatiota vaan päinvastoin.

Yleensäkin näissä asioissa on kyse siitä, että yhteisö yrittää rajoittaa yksilön oikeuksia. Eli näissä tapauksissa vanhemmat/muslimiyhteisö sekä moku-positiiviset tahot haluavat antaa "kulttuurin" vuoksi eri lähtökohdat elämään lapselle (joka on tietämätön ja kykenemätön puolustamaan etujaan). Monikulttuurisuuden periaate on, että ensimmäisen/toisen/n:nnen polven maahanmuuttajan kulttuuria on vaalittava. Jos meidän tosissaan on kunnioitettava maahanmuuttajan _kulttuurin_ oikeuksia sen sijaan että kunnioitamme hänen oikeuksiaan _yksilönä_, niin mehän pakotamme hänet etnisyytensä vangiksi, ja otamme pois avaimet joilla hän pääsisi integroitumaan kantaväestön sekaan tavalliseksi pulliaiseksi. Me kannustamme häntä eristäytymään kantaväestöstä sen sijaan että hän integroituisi siihen. Ei Suomelle voi olla hyväksi pitkällä tähtäimellä että tänne luodaan miniyhteisöjä, joissa kieli, tavat, arvomaailma ja yleissivistyksen taso ovat eri kuin muulla väestöllä.

Omasta mielestäni lapsille on saatava antaa tasavertaista opetusta, ja jokaista on kohdeltava tasavertaisella tavalla. Kellään ei saa olla erioikeuksia tai -vapauksia jotka puuttuvat muilta, ei vaikka kulttuuri vaatisi mitä. Ongelma on vain, että harvalta löytyy kansalaisrohkeutta sanoa maahanmuuttajan vaatimuksille "ei" kun koko multikulti-rintama poliitikkojen, median ja oikeuslaitoksen myötä sanoo "kyllä".

[paholaisen asianajaja] Tuli mieleen tämä muslimien vaatimus että possunlihaa ei saa tarjota, ja sitten tuli mieleen ne kasvissyöjät joita kouluissa on ollut jo pitkään. Miten muslimien vaatimukset erivapauksista koulussa eroavat esim. siitä, että kasvissyöjälapsille tarjotaan yleisesti kasvisvaihtoehto? Tai siitä että eräille lapsille annetaan elämänkatsomustietoa sen sijaan että he menisivät uskonnon tunneille kaikkien muiden kanssa? Onko näillä tapauksilla eroa, vai ovatko muslimien vaatimukset rinnastettavissa tällaisiin erityistilanteisiin? Missä menee raja; minkälainen erityiskohteluvaatimus on OK, ja minkälainen on ylilyönti? [/paholaisen asianajaja]

----

Ja vielä yksi näkökulma. On tutkijoita jotka syyttävät toisen polven mamujen integraatio-ongelmista opettajia, jotka eivät ymmärrä mamutaustaisten lasten tilannetta tarpeeksi eivätkä osaa "kohdata" näitä lapsia:

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Opettajat+eiv%C3%A4t+osaa+kohdata++monikulttuurisia+oppilaita/HS20081121SI1MA01536

http://www.hs.fi/keskustelu/%22Suomi+ep%E4onnistunut+kotouttamisessa%22/thread.jspa?threadID=116285

Jeps.

Tuossa radiohaastattelussa jonka linkitin aiemmin, niin minun kävi sääliksi opettajia, joilta nähtävästi vaaditaan tietämystä aivan vieraasta kulttuurista ja sen tabuista ennen kuin opettajan on korrektia antaa tietynlaista opetusta tietylle oppilaalle. Tuntuu mielestäni todella karulta syyllistää opettajia tässä tilanteessa, etenkin kun niitä "kuumia perunoita" ja tabuja on usein todella vaikea ennustaa etukäteen.

(Esim. se Muhammed-niminen teddykarhu jonka takia se brittiopettaja meinasi menettää henkensä Sudanissa tuossa vuosi sitten. Hänen luokkansa lapset itse äänestivät karhun nimeksi Muhammed, ja Muhammed on yleisin nimi muslimimaissa eikä mitenkään "varattu" kenellekään. Mutta nimi tulkittiin silti pilkaksi islamin profeettaa kohtaan, ja nimenomaan opettaja syyllistettiin vaikka lapset olivat halunneet tuon nimen karhulle. Eikä se riittänyt että vanhemmat olisivat tehneet opettajalle valituksen ja pyytäneet muuttamaan nallen nimeä, vaan koko tapauksesta täytyi luoda kansainvälinen selkkaus. Miten tällaista olisi voinut kukaan nähdä ennalta? Koko juttu oli kuin suoraan Pahkasian sivuilta. Ja miten helkkarissa kaiken maailman kulttuurirelativisti-intellektuellit saattoivat täysin kirkkain silmin syyllistää opettajaa?)

----

Tässä oli nyt vähän hajanaista asiaa ja paljon satunnaisia kysymyksiä, mutta joka tapauksessa, olen kiinnostunut toisen polven mamujen tilanteesta kouluissa; he ovat Suomen kansalaisia, ja meidän on pystyttävä elämään heidän kanssaan tulevaisuudessa. Yhteiskuntaan sulauttamisessa paras mahdollisuus on nimenomaan lapsena, kouluaikana. Peruskouluajoistani on kulunut pitkä aika ja asuin muutenkin etnisesti homogeenisellä suomalaisella pikkupaikkakunnalla, eikä minulla ollut kakruna paljonkaan kokemuksia ulkomaalaisten kanssa. Olen utelias kuulemaan miten nykyään menee tai mitä ajatuksia nämä aiheet ihmisissä ylipäänsä herättävät.

Itse toivon että lapsissa on tulevaisuus, toivon että ongelma on siinä että minä olen rasisti, pessimisti ja ennakkoluulojeni vanki. Toivon todella että olen väärässä multikulti-kritiikkini kanssa, ja toivon että tulevien sukupolvien kantaväestö ja mamutaustaiset pystyvät elämään nätisti yhdessä Suomessa. Mutta tietyt faktat ihmiskunnan historiasta eivät vala minuun kauheasti uskoa tulevaisuuteen.

Siispä vielä: kuinka hyvin maahanmuuttajataustaiset lapset pärjäävät koulussa kantaväestön lapsien kanssa? Kuinka hyvin he oppivat suomea ja integroituvat? Miten pitäisi menetellä jos/kun mokuttajat ja vanhemmat yrittävät eristää mamulapsia kantaväestöstä luomalla heille erivapauksia ja kieltoja, jotka eivät koske muita lapsia?

QuoteAuttaako ja motivoiko se lapsia integroitumaan Suomeen, että heille opetetaan heidän vanhempiensa entisen kotimaan kieltä? Miten tämä auttaa heitä pärjäämään Suomessa suomalaisten kanssa, joita valtaväestömme on?

Mielestani on hyva, etta maahanmuuttajat osaavat omaa kielta. Mutta sita ei pitaisi opettaa koulun resusseilla. On tarkeaa, etta maahanmuuttajalapset integroituvat suomen kulttuuriin ja jos he eivat osaa suomea on tama lahes mahdotonta!

QuoteEräisiin yleisesti kuultuihin vaatimuksiin kuuluu mm. että muslimilapset on vapautettava liikunnan-, musiikin- ja/tai kuvataiteen tunneilta

Itse en tuota ymmarra ollenkaan! Asuin pari vuotta muslimimaassa ja meilla oli ihan normaalisti liikunta-, musiikki- ja kuvistunteja.

Ja lopuksi kiva uutispommi taalta Englannista. Ryhma kuorolapsia poistettiin konserttikokoonpanosta, koska heidan laulunsa olivat liian kristillisia ja loukkaavat muiden uskontojen edustajia.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1093791/School-choir-forced-pull-Christmas-concert-carols-religious.html

Alkup. postaajalle ja muillekin: olen käsitellyt Lipposen ja Talibin ajatusvirheitä laajasti blogissani http://nikopol2008.blogspot.com

En nyt ala kopioida tekstejä tänne, mutta tästä on hyvä jatkaa omilla kokemuksilla ja ajatuksilla koulun monikulttuuristumisesta.

Nuo valtavat määrät oman kielen ja uskonnon opettajia selittyvät sillä että samat tyypit kiertävät useilla kouluilla. He eivät kuulu minkään koulun vakituiseen kalustoon.

Suomalaisista kouluista minulla ei ole kokemusta, voin kertoa miten se toimi 80-luvulla jenkeissä.

Kun aikanaan tulin teininä USA:han, opetus oli järjestetty siellä suht. järkevästi: kouluun tulevia ulkomaalaisia lapsia testattiin, niitä jotka osasi englantia hyvin laitettiin normaaleille englannin tunneille, niitä jotka osasi huonommin laitettiin eri "englantia ulkomaalaisille"-kursseille tasosta riippuen mutta he opiskelivat muita aineita kaikkien muiden mukana, ja vain täysummikot sai omankielistä opetusta aluksi jonkin aikaa (käytännössä venäjäksi tai kiinaksi, kolmas yleinen vieras kieli oli heprea mutta niissä ei ollut täysummikkoja kun niiden kouluissa oli pakkoenglanti). Se on toiminut hyvin, ja lapset oppivat englantia ja siirtyivät normaaliopetukseen ja integroituivat nopeasti.

Koulun webbisivun mukaan tällä hetkellä siellä 32% oppilaista ovat ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia ja 25% puhuvat äidinkielenä jotain muuta kuin englantia, ja niin on ollut silloinkin. Siellä on 148 opettajaa, joista 6 opettaa englantia vieraana kielenä, ja yksi maahanmuuttajien opinto-ohjaaja.

Oppilaiden äidinkieliä ei opeteta, paitsi tietysti jos ne sattuvat olemaan jotain sellaisia kieliä joita siellä opetetaan muutenkin, ja näiden opetus ei ole tarkoitettu natiiveille puhujille. Mitään uskontoakaan ei opeteta. Koulu on kiinni kristityinä ja juutalaisina (kaksi suurinta ryhmää) pyhäpäivinä, ja muiden uskontojen edustajat saavat olla poissa omina pyhäpäivinään.

En tiedä miten niiden ruokailu toimii nykyään, mutta siihen aikaan jotkut koulukahvilassa myydyt välipalat olivat kosheria, kuten jäätelöt ja perunalastut jenkeissä usein on, ja lämpimät ruuat eivät olleet kosheria tai halalia. Jos halusi kosheria, halalia tms. niin sai toki tuoda se mukaan kotoa.

Täytyy sanoa että homma on toiminut hyvin, ainakin maahanmuuttajien suhteen (ainoat ongelmat olivat erään kotimaisen vähemmistön kanssa, ja nekään eivät olleet hirveän häiritseviä muille). Porukat yleensä jakautuivat kielen mukaan silleen että uudet maahanmuuttajat olivat omissa porukoissaan ja pienenä lapsena tulleet ja toisen sukupolven maahanmuuttajat englanninkielisissä porukoissa, ja suhteet porukoiden välillä olivat hyviä.

Nykyään sielläkin ruvettiin harrastamaan rajoitettua mutta voimakasta mokuilua, mutta siitä kerron joskus toiste.

----

Äidinkielen opetuksesta ja identiteetin tukemisesta olen hyvin nuivaa mieltä. Minusta tällaisten toimenpiteiden ainoa tulos ja mahdollisesti ainoa tarkoitus on eristää ne lapset muista suomalaisista, jotta suvaitsevaisilla olisi jotain erikoista suvaittavaa. En ymmärrä mitä varten on uusi sukupolvi maahanmuuttajia jotka kokisivat olevansa jotain muuta kuin suomalaisia; eihän tätä voi kieltääkään niiltä, jos haluavat olla vaikkapa somaleja tai venäläisiä, mutten ymmärrä miksi tähän pitää kannustaa.

----

Mitä uskontojen ja kulttuurien vaatimuksiin tulee, niin ainahan saa pyytää jotain, ja sitten valtakulttuuri saa suostua tai olla suostumatta. Mielestäni ei pidä eikä saa suostua sellaisiin vaatimuksiin, jotka ovat suomalaisia perusarvoja vastaan, kuten esim. vaatimuksiin kaikenlaisesta sukupuolierottelusta.

Itse suhtaudun ns. pinnallisiin vaatimuksiin hyvinkin ymmärtäväisesti jos kyseessä on "pakkotilanteet": esim. briteissä, jossa kouluissa on yleensä univormut, on mielestäni ihan kohtuullista että muslimit ja sikhit vaativat univormuhuivia ja univormuturbaania. Sen sijaan esim. uskonnollinen ruoka koulussa on IMO täsmälleen sama asia kuin esim. kasvisruoka: kun kasvissyöjiä on paljon niin on järkevää tarjota kasvisvaihtoehtoa, ja samoin kun halal-syöjiä on paljon niin on järkevää tarjota halal-vaihtoehtoa, muttei siitä saisi muodostua mikään ihmisoikeus, ainakaan niin kauan kuin jokainen saa tuoda oman halal-ruokansa kotoa. Ja jos kerran koulussa on paljon muslimeja ja aina halal-ruokaa, niin se ei saa myöskään tarkoittaa että esim. koulun ainoalle juutalaiselle olisi pakko tarjota kosher-ruokaa.

Quote from: JohannaS on 15.12.2008, 16:00:13
Lapsissahan on se hieno juttu, että he eivät tiedä vaikeista asioista jotka ovat tapahtuneet historiassa, he ovat naiiveja ja tietämättömiä eivätkä synny ennakkoluuloisina.

Tuosta en ole niinkään varma. Kyllä lapset osaavat ihan luontaisesti pitää outona ja pelottavana kaikkea erilaista.

QuoteOnko muilla postaajilla täällä omia käytännön kokemuksia siitä, miten kantaväestön ja vieraan etnisyyden lapset pärjäävät keskenään?

Omalla pojalla (8 v.) on parhaana kaverina toisen polven mamu. Leikkivät jo tarhassa yhdessä, vaikka kielivaikeuksia oli välillä. Tarhan tädit ja nyt koulun opettajat ovatkin tyytyväisiä poikien kaveruudesta, sillä suomen oppiminen näin luonnonmenetelmällä on ollut nopeaa ja tehokasta.

Tosin tämä yksittäistapaus ei ehkä kelpaa yleistettäväksi monikulttuurisuuden rikkaudesta, sillä kyseessä ei ole "varsinainen" maahanmuuttaja. Venäläistaustaisena hän on yhtä valkoinen kuin suomalaisetkin, eli etninen värinä taitaa jäädä alle suvaitsevaisten normien. ;)

Moniko katto ykkösdokumentin tuossa äskettäin, oli intiasta adoptoidusta lapsesta yms.
Perkeleet tuuppivat pukuja ja koruja sen "omasta kulttuurista" päälle...
Lapsi oli täysi suomalainen vaikka ihonväri yms olikin eri, vitutti.

Moderaattorin huomautus: Nyt kun ketju on siirretty salongin puolelle (maanantai 15.12 kello 23:03:28), odotetaan viesteiltä etiketin mukaista sisältöä.

Quote from: JohannaS on 15.12.2008, 16:00:13
Ensi alkuun: anteeksi että tästä tuli niin julmetun pitkä postaus.

No nyt ei kyllä ole anteeksi pyytelemistä, koska postaus on paitsi pitkä myös julmetun hyvä! :) Nyt ollaan juuri sellaisessa asian ytimessä, jota varten tämä foorumi on tarkoitettu.

Ja tähänastisten erinomaisen hyvien kommenttien tyyliin jatketaan, kiitos. Eli mietittyjä ja perusteltuja kommentteja.

Quote from: Vera on 15.12.2008, 16:53:39
Suomalaisista kouluista minulla ei ole kokemusta, voin kertoa miten se toimi 80-luvulla jenkeissä.

Tässähän se Amerikan malli on pähkinänkuoressa. Jos pääset sisään, sinulla on (pääpiirteittäin*) samat mahdollisuudet kuin syntyperäisillä kansalaisilla, mutta kukaan ei myöskään tule lyömään käteen erivapauksia vain sen takia, että olet iholtasi jännän värinen.

Jokainen on oman onnensa seppä. Hienoa kun tämä tajuttaisiin täälläkin.

• = tiettyjä rajoituksia on, esim. maahanmuuttaja ei voi saavuttaa korkeimpia poliittisia virkoja tai turvaluokituksia, mutta nämä eivät ole ongelmia 99,9999% väestöstä.

Quote from: hammerzeit on 15.12.2008, 23:18:26

Quote from: Vera on 15.12.2008, 16:53:39
Suomalaisista kouluista minulla ei ole kokemusta, voin kertoa miten se toimi 80-luvulla jenkeissä.

Tässähän se Amerikan malli on pähkinänkuoressa. Jos pääset sisään, sinulla on (pääpiirteittäin*) samat mahdollisuudet kuin syntyperäisillä kansalaisilla, mutta kukaan ei myöskään tule lyömään käteen erivapauksia vain sen takia, että olet iholtasi jännän värinen.

Jokainen on oman onnensa seppä. Hienoa kun tämä tajuttaisiin täälläkin.

• = tiettyjä rajoituksia on, esim. maahanmuuttaja ei voi saavuttaa korkeimpia poliittisia virkoja tai turvaluokituksia, mutta nämä eivät ole ongelmia 99,9999% väestöstä.
  

Se oli noin, nykyään on kaikki affirmitive actionit tai semmoset...

Näinpä toki ja on suuri harmi, että sielläkin on livetty toimivasta mallista. Väittäisin että ongelmineenkin Yhdysvallat ovat kuitenkin se maailman toimivin monikulttuurillinen yhteiskunta.

Quote from: hammerzeit on 15.12.2008, 23:18:26
Tässähän se Amerikan malli on pähkinänkuoressa. Jos pääset sisään, sinulla on (pääpiirteittäin*) samat mahdollisuudet kuin syntyperäisillä kansalaisilla, mutta kukaan ei myöskään tule lyömään käteen erivapauksia vain sen takia, että olet iholtasi jännän värinen.

Jokainen on oman onnensa seppä. Hienoa kun tämä tajuttaisiin täälläkin.

• = tiettyjä rajoituksia on, esim. maahanmuuttaja ei voi saavuttaa korkeimpia poliittisia virkoja tai turvaluokituksia, mutta nämä eivät ole ongelmia 99,9999% väestöstä.
  

Itse asiassa jos olet oikeasti iholtasi jännän värinen eli käytännössä musta niin saa jonkin verran affirmative actionia. Minä vain en sattunut olemaan jännän värinen, ja lähes kaikki muutkin maahanmuuttajajat koulussa olivat joko valkoisia (lähi-itäläisetkin luokitellaan sellaisiksi) tai aasialaisia.

Jenkit toki ottavat paljon pakolaisiakin ja ruokkii niitä aluksi, mutta jos pakolainen ei ole eläkeläisikäinen niin sen kannattaa mennä töihin varsin nopeasti, koska tuet loppuu.

Ainoa affirmative action jonka näin koulussa kohdistui mustiin, muttei sinänsä maahanmuuttajiin: siellä oli METCO-niminen ohjemla, joka kuljetti oppilaita Bostonista, joka on köyhä koulupiiri, esikaupunkien rikkaampiin kouluihin. Se oli valkoisilta suljettu. Luulen, ettei se ollut teoriassa suljetti aasialaisilta, mutten ole koskaan varsinaisesti nähnyt ketään aasialaista siinä.

Jos en väärin muista niin tuon affirmitavin lopettaminen eräässä koulukunnassa paransi värähtelevimpien menestystä.

Quote from: Vera on 15.12.2008, 23:44:45
Jenkit toki ottavat paljon pakolaisiakin ja ruokkii niitä aluksi, mutta jos pakolainen ei ole eläkeläisikäinen niin sen kannattaa mennä töihin varsin nopeasti, koska tuet loppuu.

Toki ja vähän tähän viittasinkin: pääset maahan ja voit tehdä mitä haluat, mutta jos se, mitä haluat on istua kotona, kukaan ei tule vähän ajan päästä hyysäämään tai kertomaan, että olet ainutlaatuinen lumihiutale.

Voisi kuvitella, että tämä ensinnäkin karsii pois ne pahimmat sosiaalitapaukset (missä toki auttaa myös maan tiukka maahanmuuttokontrolli) ja toiseksi aktivoi maahan tulevia takomaan sen oman onnensa esiin.

Quote from: hammerzeit on 15.12.2008, 23:30:44
Näinpä toki ja on suuri harmi, että sielläkin on livetty toimivasta mallista. Väittäisin että ongelmineenkin Yhdysvallat ovat kuitenkin se maailman toimivin monikulttuurillinen yhteiskunta.

Minä veikkaisin samoin, mutta minusta se johtuukin siitä että se yhteiskunta on vain monietninen, ei varsinaisesti monikulttuurinen.

Eli vaikka etnisiä ryhmiä on enemmän kuin täällä, ja niillä on enemmän omia ruokakauppoja, kirjakauppoja, ravintoloita yms. niin lähes kaikki julkinen elämä pelataan valtaväestön säännöillä, ja jos maahanmuuttajat vaatii jotain tavatonta (esim. Minneapolisissa somalialaiset taksikuskit vaativat oikeuden olla kuljettamatta asiakkaita joilla on alkoholia mukana) niin kansa muuttuuu heti tosi nuivaksi.

Olen kirjoittanut aikanaan pari blogientrya (englanniksi) maahanmuutosta jenkeissä ja täällä:
http://izrailit.blogspot.com/2008/02/tolerant-america-intolerant-europe.html (http://izrailit.blogspot.com/2008/02/tolerant-america-intolerant-europe.html)
http://izrailit.blogspot.com/2008/08/refugee-admissions-finland-and-usa.html (http://izrailit.blogspot.com/2008/08/refugee-admissions-finland-and-usa.html)

Quote from: Vera on 15.12.2008, 23:56:26
(esim. Minneapolisissa somalialaiset taksikuskit vaativat oikeuden olla kuljettamatta asiakkaita joilla on alkoholia mukana) niin kansa muuttuuu heti tosi nuivaksi.

Minneapolisissa asunut iäkäs isotätini (R.I.P) tapasi matkansa pään kotonaan, 15-vuotiaan taloon tunkeutuneen koripallolahjakkuuden (oli oikein pokaaleja koulun joukkueesta) deletoimana. Google Earth valaisi hienosti ennen niin uneliaan suburbian tilaa. Pieni Google-kävely alueella paljasti (kauan ennen finanssi-kriisiä tms.) hitonmoisen määrän "For Sale" -kylttejä, sekä yksinomaan ja ainoastaa käveleviä syitä tai seurauksia moiseen alennustilaan.

No, olin kyllä nuiva ennen tätäkin kulttuurien kohtaamista.

Olin 2001-2003 oppilaana Itä-Helsinkiläisessä(Monikulttuurisessa koulussa). Luokaltani löytyi norjalainen (toinen vanhemmista suomalainen), iranilainen (äiti suomalainen), Thaimaalainen, Tansaanialainen (isä suomalainen, kristitty) ja kolme somali tyttöä. Rinnakkaisluokilla oli somaleita ja keski-Afrikan valtiosta tulleita mustia.
   
      Integraatio puolesta thaimaalainen, norjalainen ja iranilainen(huom. erittäin maallistunut) sopeutuivat erittäin hyvin ja viettivät aikaansa suomalaisten seurassa.

     Tansaanialainen poika ja hyvä ystäväni, joka oli asununut Turussa ennen Helsinkiin muuttoa puhui täydellistä suomea ja oli tavoiltaan enemmän suomalainen, kuin useimmat stadilaiset, ajaitui kuitenkin jostain kumman syystä somali porukoihin.

     Somali tytöt, vaikka suomea osasivat hyvin, olivat kanssakäymisissä ainoastaan toistensa kanssa. Minulle jäi käsitys että, rinnakkaisluokkien somalipojat katsoivat tyttöjen perään ettei kanssakäymistä suomalaisten kanssa syntyisi.Etenkin valkoiselle pojalle puhuminen oli erittäin epäsuotavaa.

     Käytännössä ainoa ulkomaalais ryhmä, jolla oli suuria vaikeuksia integroitua olivat somali miehet, jotka mm. uhkailivat (jossain tapauksissa veitsillä)oppilaita ja opettajia, häiritsivät tuntiopetusta ja muisuttivat kaikkia valkoisen ihon omaavia että he olivat likaisia, uskottomia koiria.

Ongelma toisen polven mamuilla on identiteetissä. Ei ehkä ole selkeää mallia. Ei ole kuten vanhemmat, selkeästi identiteetiltään jostain muualta, muttei koe kuitenkaan kuuluvansa myöskään kantaväestöön. Tämä ongelma ei esiinny niin voimakkaasti tytöissä ja naisissa kuin pojissa ja miehissä. Vaarana on että identiteetin löytäminen kärjistyy johonkin ääripäähän. Täytyy todistaa kaikille jotakin.

Tunnen muutamia toisen polven maahanmuuttajia.

Yksi (vanhemmat Iranista) on identiteetiltään täysin Suomalainen ja mielipiteet aika nuivia, tyyliin. "Tajuatsä mitä käy kun Amadinejad saa ydinpommin? Ne on ihan sekasin, ne pitää pysäyttää." 

Toinen (Ranskalainen, vanhemmat Marokosta), toisesta ääripäästä on saanut melko ikäviä piirteitä, enkä ole hänen kanssaan enää lainkaan tekemisissä sen jälkeen kun hän ehdotti minulle kääntymistä islamiin, ja suuttui kun tylytin ajatuksen ihan täysin ja kerroin mitä ajattelin jumalista ylipäätään (Pyhäinhäväistys).Hänen vakaumuksensa volyymi herätti minussa lievää pahoinvointia ja vihareaktion, koska se on erittäin hyökkäävä. Ymmärrän etten pysty missään maailmassa tulemaan hänenlaistensa kanssa toimeen ilman vakavia ristiriitoja. Hän hyppinee nykyäänkin rätti päässä ja on aktiivisesti mukana politiikassa (Ranskalaisessa vasemmistolaisuudessa).

Ja tosiaan, lapsissa ei välttämättä niin selkeästi näy. Ongelmat tulevat murrosiässä ja varhaisessa aikuisuudessa jos ovat tullakseen.

Tässä lähtee copy-pastella hiukan aineistoa (Monikielisten oppilaiden ohjaamista käsitelleeltä kurssilta, ohjaajana Eija Aalto) jossa omasta mielestäni oli hienosti kiteytetty, mistä skismaa koulun ja vanhempien välille syntyy. Kukin pohdiskelkoon tykönään, miten vaikutukset näkyvät lapsissa.

Yksilökulttuurin piirteitä	Yhteisökulttuurin piirteitä
Yksilö pienin elämän yksikkö	Yhteisö pienin elämänyksikkö, joka voi selviytyä elämästä
Yksilö omien tarpeidensa ja päämääriensä toteuttajana	Yhteisön tarpeet ja päämäärät ensisijaisia
Säännöt ja normit joustavat -> yksilölle vaihtoehtoja	Yhteisön päämäärä, säännöt ja yksilön rooli yhteisössä säätelevät yksilön käyttäytymistä
Kulttuurinen monimuotoisuus, taloudellinen eriytyminen ja erilaisia elämäntapoja	Kulttuurin samankaltaisuus, taloudellinen yhdenmukaisuus ja ryhmän elämäntapa on säädelty
Yksilö edustaa vain itseään -> rike vain oma häpeä	Yksilö edustaa koko ryhmää -> yksilön rike häpeä koko ryhmälle
Mahdollista kuulua eri ryhmiin ja vaihtaa ryhmiä. Ryhmän sisällä on kilpailua.	Kuuluminen yhteen tai vain muutamaan ryhmään. Ei kilpailua ryhmän sisällä.
Arvoja: riippumattomuus, itsenäisyys, itseensä luottaminen, itsensä toteuttaminen, rohkeus, henk.koht. mukavuus	Arvoja: riippuvaisuus, harmonia, auktoriteettien kunnioittaminen, turvallisuus, toisten tarpeiden huomiointi
Ydinperhe	Suurperhe
"Nuoruuden palvonta"	Vanhusten kunnioittaminen
Usein yksiaikaisuus ja pieni valtaetäisyys systemaattisuus etukäteissuunnittelu yksi asia kerrallaan täsmällisyys, sovittuun pitäytyminen kello ja kalenteri arkea työ- ja asiakeskeisyys	Usein moniaikaisuus ja suuri valtaetäisyys ihmissuhteet tehtäviä tai aikatauluja tärkeämpiä useiden tehtävien samanaikaisuus ei täsmällisyysodotuksia, myöhästelyn suvaitseminen ihmissuhdekeskeisyys

Koulu ja yhteisöllinen kulttuuri

Koulun ja opetussuunnitelman arvoja	Kollektiivikulttuurin arvoja
yksilökeskeisyys ja yksilön vastuu itsenäisyys, oma-aloitteisuus ja itseohjautuvuus omat valinnat sisäinen kontrolli ongelmat ratkaisemista varten tulevaan orientoituminen -> varautuminen malli sosiaaliseen käyttäytymiseen ikätovereilta	vahva vanhemmuus vanhojen kunnioitus vahvat auktoriteetit osallistuminen työntekoon lapsen ei oleteta kokeilevan asioita omin päin toimivan itsenäisesti tekevän omia päätöksiä kantavan vastuuta teoistaan malli sosiaaliseen käyttäytymiseen vanhemmilta

Koulunkäynti on tosiaan aika erilaista monissa maissa. Jos täällä ajatellaan, että matikasta tulee läksyä siksi, että niitä tekiessä oppii ja näkee, mitä ei osaa ja missä on vielä harjoiteltavaa, niin vastaan on tullut sellaistakin, että vanhemmat ovat tehneet läksyt (että varmasti on tehty ja oikein) ilman, että lapselle on yritettykään selittää tehtäviä.

Miten lapset sitten saisi identifioimaan itsensä enemmänkin tuollaiseen OPSin ehdottamaan viitekehykseen ja muihin koulukavereihin ilman, että kotona tulee satikutia... siis niinkuin niiden kohdalla, joita koulu ja "säännöt" elämässä noin ylipäänsä kiinnostavat.

Quote from: Vera on 15.12.2008, 23:56:26
Minä veikkaisin samoin, mutta minusta se johtuukin siitä että se yhteiskunta on vain monietninen, ei varsinaisesti monikulttuurinen.

Erittäin hyvä ja osuva täsmennys, noinhan se juurikin on ja siinä piilee se onnistumisen salaisuus. Kaikki ovat amerikkalaisia.

Pitää tosin muistaa tässä vaiheessa, että se amerikkalainen yhteisyys ei löytynyt hymistelemällä ja Ymmärtämällä, vaan alkuaikoina meno oli aika pahuksen kurjaa. Verta virtasi useampikin saavi ennen kuin yhteiselo alkoi onnistua.

Luonnostelin blogiini jatkoa (ilmeisesti) päättymättömälle saagalle väkivallasta ja sen uhasta maahanmuuttajanuorten kanssa, erityisesti kouluissa. En nyt tiedä menikö ihan hutiin, mutta luulisin sen sopivan parhaiten tähän ketjuun. Osia on siis jo kaksi ennestään.

Makupala:

QuoteOmakohtaisia havaintoja maahanmuuttajaoppilaiden väkivaltaisuudesta

Epävarmoista oloista saapuneita nuoria yhdistää väkivallankäytössä matala kynnys käyttää voimaa, suhteeton reaktio sekä fyysisiin että verbaalisiin loukkauksiin (tai sellaisiksi koettuihin), piittaamattomuus seurauksista ja katumuksen sekä empatian puuttuminen.

Erilaisia apuvälineitä käytetään hyvin matalalla kynnyksellä. On oikeastaan ihme ettei vahinkoa synny paljon enemmän - vaikka toisaalta ihmettelen ettei juuri mikään teko ole kyllin törkeä päästäkseen lehtiin.

Toimiminen ryhmänä yhtä vastaan nähdään viisaana ja toimivana taktiikkana. Siinä ei ole raukkamaisuuden leimaa - tavoitehan on voittaa.

Yleinen levottomuus, luottamuksen puute ja lyhytjännitteisyys lisäävät todennäköisyyttä ratkaista erimielisyydet voimalla.

Esivaltaan, siis poliisiin tai opettajakuntaan, suhtaudutaan ylenkatseella. Omat teot nähdään oikeutettuina. Mitään ei myönnetä. Totuuden puhuminen on vaikeaa koska totuus on ollut tarpeellista taivuttaa niin monessa paikassa.

Oma tilanne nähdään epärealistisesti. Toisaalta ollaan omaksuttu uhrin asema, toisaalta oma itse ja oma sidosryhmä nähdään ylivertaisena voimaltaan, kulttuurisesti tai tarkemmin määrittelemättömällä tavalla.

Silloin kun toimijoita on tarpeeksi muodostamaan selvän voimaryhmittymän, pyritään ottamaan tila haltuun muilta ryhmittymiltä, erityisesti kantaväestöltä, joka ei ole tottunut ryhmäytymään samalla tavalla. Tämä kehitys noudattaa samaa kaavaa kuin raportit Saksasta ja Ruotsista: pieni vähemmistö onnistuu halutessaan terrorisoimaan koko muuta väestöä rajoitetulla alueella. Tilan haltuun ottaminen sisältää myös vaikeasti kuvailtavan kontrollin tyttöjen koskemattomuuden rajojen määrittelyssä. Lyhyesti sanottuna koskemattomuuden raja alenee. Kielenkäyttö ei ole niinkään ongelma, vaan kyseessä on jonkinlainen henkinen yliote. En varmaan osu kovasti väärään jos yhdistän tähän asiaan sumeilemattoman voimankäytön toisessa sukupuolessa aiheuttaman vaikutuksen. En osaa enkä rohkene analysoida asiaa sen syvällisemmin; tyydyn toteamaan että monikulttuurisissa kouluissa ei toimita siten kuin suomalaisessa yhteiskunnassa sen perinteisten arvojen mukaan toimitaan.

Edellä kuvailtu on siis tulkintani nimenomaan kolmannen maailman (ja muiden kriisialueiden) maahanmuuttajanuorien tilanteesta. Tehköön siitä omat johtopäätökset jokainen kohdallaan. Monikulttuurinen koulu on värähtelevä ja yllätyksellinen paikka!

Mutta tämä kattaa vain ensimmäisen sukupolven. Mitä esimerkit jo mainituista massamaahanmuuton maista kertovatkaan meille toisen sukupolven maahanmuuttajien tilanteesta? Tuleeko tilanne paranemaan vai huononemaan? Entä meillä jo koulua käyvä toinen sukupolvi? Entä lähialueiden maahanmuuttajat? Entäs ne raflaavat tositarinat? Entä kulttuurin osuus selittävänä tekijänä?


Pelkäänpä ettei tämä ollut vielä tässä.

Tuo aihe on sellainen että lähtee aina rönsyämään. Aika paljon on vielä käsittelemättä.

Nikopol, blogikirjoituksesi ovat harvinaisen valaisevia lukea. Antaa rönsytä vaan! Pidän aihetta tärkeänä ja on hyvä kuulla koulujen sisältä, että miten se monikulttuurinen arki oikein sujuu. Toivon että kirjoitat paljonkin lisää tästä tulevaisuudessa; se näkökulma mikä sinulla on aiheeseen on mielenkiintoinen.

En osaa itse kauheasti lisätä nyt sanottavaa, muuta kuin että tuo viimeisin bloggaus oli jälleen kerran kiinnostava lukea. Kiitokset siitä.

Enoni muutti perheineen Australiaan vuonna 1968. Perheessä oli tuolloin neljä alle 10-vuotiasta poikaa. Pojat joutuivat siellä heti australialaisen koulun penkille, opetuskielenä englanti. Ei puhettakaan, että siellä olisi opetettu suomen kieltä. Kotona heillä puhuttiin suomea, ja puhuttu suomi heillä on nyt aikuisenakin edelleen tallessa, sen sijaan kirjoittaminen on vaikeaa. Pojat ovat hyvin sulautuneet australialaiseen yhteiskuntaan, mutta jo pitkästä välimatkasta johtuen Suomen yhteydet ovat heillä vähäiset. Vanhemmat ovat pitäneet yhteyttä entiseen kotimaahansa tiiviisti.

Quote from: Karma Police on 16.12.2008, 13:36:02
      Somali tytöt, vaikka suomea osasivat hyvin, olivat kanssakäymisissä ainoastaan toistensa kanssa. Minulle jäi käsitys että, rinnakkaisluokkien somalipojat katsoivat tyttöjen perään ettei kanssakäymistä suomalaisten kanssa syntyisi.Etenkin valkoiselle pojalle puhuminen oli erittäin epäsuotavaa.
     Käytännössä ainoa ulkomaalais ryhmä, jolla oli suuria vaikeuksia integroitua olivat somali miehet, jotka mm. uhkailivat (jossain tapauksissa veitsillä)oppilaita ja opettajia, häiritsivät tuntiopetusta ja muisuttivat kaikkia valkoisen ihon omaavia että he olivat likaisia, uskottomia koiria.

Olen lukemassa Ayaan Hirsi Alin kirjaa "Pakomatkalla", jossa hän kertoo mm. somalialaisesta kotikasvatuksesta. Siellähän pojat ovat perheissä heti vauvasta lähtien lähes puolijumalia. Jos tällainen kasvatustapa jatkuu täällä Suomessakin, niin miten somalialaiset lapset voivat sopeutua Suomeen, jossa tytöt ja pojat, miehet ja naiset ovat samanarvoisia? Oli todella järkyttävää lukea, miten tuo eriarvoisuus ilmeni kirjan kirjoittajan perheessä, ja miten äiti ja isoäiti hakkasivat tyttöjä pienestäkin syystä ja nimittelivät heitä rumilla nimityksillä. Samoin perheen äiti piti alempiarvoisina naapurimaiden kansoja, kuten kenialaisia ja etiopialaisia, ja yksi syy tähän oli, että osa heistä oli kristittyjä.

Minä pelkään, että tilanne Suomen kouluissa ei tule parantumaan, kun kotona olevat somaliäidit kasvattavat lapsensa / poikansa kuten heidän kulttuurissaan on tapana. Somalipojat pitävät tyttöjä itseään alempiarvoisina olentoina, ja tähän on syynä kotikasvatus. Suomalaisten tyttöjen ei tule sietää kouluissa minkäänlaista rasismia, huorittelua eikä kiusaamista heidän taholtaan. Mutta pystyvätkö opettajat tämän estämään?

Tämä kehitys johtaa siihen, että somalimiehet eivät tule hyväksymään myöskään työelämässä esimiehikseen naisia. Onhan tästä jo tietoja tihkunutkin, mutta miten paljon tätäkin asiaa painetaan villaisella ja hyssytellään? Kysyn vaan.

Sen verran alustan asiaa, että aviomies on maahanmuuttaja ja ponnistaa ns. yhteisökulttuurista. Minä tietysti olen suomalainen yksilökulttuurin edustaja. Meillä on esikouluun menevä tytär.

Tytär on identiteetiltään suomalainen, se nyt on tietysti itsestäänselvyys.  Mielenkiintoista on se, että vaikka isä ulkonäöltään eroaa selkeästi suurimmasta osasta niistä ihmisistä, joita tytär päivittäin tapaa, hän silti pitää isää suomalaisena, koska hän puhuu suomea ja käyttäytyy kuin suomalainen. Ja ainakaan meidän tapauksessamme yksilö- ja yhteisökulttuurin törmäys ei ole johtanut savuaviin raunioihin, vaan kasvatuksessa olemme pyrkineet ns. rusinat pullasta -menettelyyn, eli valitsemaan parhaat molempien taustoista. Lähtöajatuksena kun on kuitenkin kasvattaa lapsesta täyspäinen ja omillaan pärjäävä aikuinen.

Lapsemme on kaksikielinen, mutta täytyypä sanoa, ettei minulle tai isällekään ole tullut mieleenkään alkaa vaatia hänelle opetusta toisessa kielessä. Syykin on yksinkertainen: se ei kuulu yhteiskunnan tehtäviin. Vanhempien tehtävänä ja vastuulla on vahvistaa sitä puolta lapsen identiteetistä, joka ei tule hoidettua normaalin opetussuunnitelman puitteissa. Tämä tietysti pätee ihan kantasuomalaisiinkin vanhempiin.

Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että koulun pitää opettaa lapsille sellaisia välttämättömiä tietoja ja taitoja, joilla hän tulee pärjäämään suomalaisessa yhteiskunnassa. Kantonin kiina tai vaikka meidän tapauksessamme samoa eivät mielestäni kuulu noiden välttämättömien tietojen ja taitojen joukkoon.

Yhteiskunnan pitäisi puuttua niiden vanhempien toimintaan, jotka eivät tue lastensa kasvua suomalaiseen yhteiskuntaan. Miehet, jotka eivät voi työskennellä naisten alaisuudessa, eivät tule pärjäämään täällä. Naiset, jotka eivät voi kätellä miehiä, eivät tule menestymään yritysmaailmassa. Ihmiset, jotka eivät arvosta työntekoa ja omillaan toimeen tulemista, eivät tule pärjäämään täällä jatkossa. Eikä tämä tarkoita pelkästään maahanmuuttajia.

Edit: tulipahan kirjoitettua paatoksellinen saarna...

Itse toimin "kasvatuksellisella" alalla, jossa monikulttuurisuus on ja näkyy käytännössä jokapäiväisessä työssä.  Omana kokemuksena, 20-vuotta, olen huomannut, että kulttuureissa on eroja kuten myös ihmisissä kulttuurien sisällä, mitään yleistävää "totuutta" on siis turha alkaa paasata mistään etnisestä/uskonnollisesta ryhmästä.

Oman kokemukseni mukaan parhaiten Suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin sopeutuu ne maahanmuuttajanuoret, joilla on paljon suomalaisia ystäviä -ja toisaalta suppeampi oma etninen kaveripiiri.  Se näkyy esimerkiksi koulumenestyksessä ja muutenkin haluna omaksua suomalaista kulttuuria - olla osa sitä ja antaa sille osansa omasta kulttuurista. Kulttuurien yhteentörmäys ei näet ole mikään itsestäänselvyys, ei jollei sitä ruokita ja siihen erikseen pyritä, sellaistakin olen toki nähnyt -ja valitettavan usein siinä on mielestäni ollut törmäystä edesauttavana osapuolena julkinen sektori ja siinä ns, hyysäys.

Uskonto on kokemukseni mukaan suurin yksittäinen Suomalaisen ja vierasperäisen kulttuurin yhteentörmäyksen aiheuttaja ja nimen omaan suvaitsevuus vs suvaitsemattomuus, esim sukupuoleen kohdistuva yksilönvapauden rajoittaminen uskonnossa.

Kokemukseni perusteella ylivoimaisesti suurin osa sopeutumisvaikeuksista suomalaiseen normielämään aiheuttaa Islamin usko ja siinä miehen ja naisen keskinäinen asema; se näkyy valitettavasti esimerkiksi poikien suhtautumisena naispuolisiin työntekijöihin ja toisinaan suomalaisiin tyttöihin.  Myös yhteen Juutalaisen ja suomalaisen väliseen "uskonto/kulttuuri yhteentörmäys" tapaukseen olen sivusta seuranneena törmännyt, mutta se on yksittästapaus, joskin aika karu ja verrattavissa "haastellisimpiin" törmäyksiin Islam-kulttuurin kanssa.

Muihin, kuin uskonnosta juontuviin ongelmiin en ole törmämmyt työssäni, sillä ongelmat ovat käytännössä uskontojen yhteentörmäyksessä, ei etnisissä yhteentörmäyksissä, vaikka sellaisia - eri jengien välisiä joskus harvoin tapahtuu.

Jos suurinta tulevaisuuden ongelmaa miettii, niin se on ehdottomasti se, että tietyt etniset väestöt kasautuvat suppealle alueelle muodostaen etnisiä asuinalueita, yksittäistapauksissa taloyhtiöitä. Etnisesti tiukkaan kasautuneiden alueiden "etnot" eivät suomalaistu, eivät pyri saamaan suomalaisia ystäviä, vaan pikemminkin eristäytyvät ja usein eivät pyri olemaan osa suomalaista yhteiskuntaa, vaan olemaan oma oma etninen yhteiskunta suomalaisen yhteiskunnan sisällä.  Silloin ovat ongelmat ilmeisiä.

Miten saadaan ongelmat tulevaisuudessa toteutumaan?

1. Edesautetaan etnisten lähiöiden muodostumista, esimerkiksi tietoisesti asuttamalla yhden etnisen ryhmän edustajia suppealle alueelle.

2. Ruokkimalla etnisten lähiöiden väestöpohjaa kasvavalla yhden etnisen väestön lisäämisellä jatkuvalla uusien ko. etnisten maahanmuuttajain virralla, sellaisten, jotka eivät ole vielä muutenkaan "kotoutuneet".
Asuttamalla jatkuvana virtana uusia "etnoja" ko. alueille - pidetään huoli siitä, että "kotoutuminen" ei takuulla onnistu kokonaisuutena ja näin saadaan aikaan vaikeasti yhteiskuntaan sopeutuva/sitoutuva etninen alakulttuuri ja juurettomuus.

3. Asuttamalla/mahdollistamalla etnolähiöiden syntyminen hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrelle; pidetään huoli siitä, että ko. kulttuurin väestö pitäytyy oman kulttuurinsa ihmisten piirissä, jolloin ihmissuhteiden luominen kantaväestön kanssa heikkenee.

4. Asettamalla maahanmuuttajat "positiivisesti" eri asemaan kantaväestön kanssa; näin saadaan aikaiseksi kantasuomalaisten keskuuteen katkeruutta; Suomalaiset ovat tunnetusti rehellistä kansaa ja se, että oman maan väestö on negatiivisesti eriarvoisessa asemassa etnojen kanssa on mielestäni tarkoituksella tehtyä vastakkain asettelua ja kantasuomalaisten halveksuntaa. 

Mihin tällä kaikella oikein pyritään?

Tässä mahdollinen hypoteesi siihen, miksi suomeen halutaa haalia valtavia määriä uusia maahanmuuttajia, maahanmuuttajia, joista ehdoton valtaosa on humanitaarisia maahanmuuttajia täysin vieraista kulttuureista ei työn perässä tulijoita, sillä he ovat jäämässä marginaaliryhmäksi - joskin propaganda arvon omaava sellainen.

Kielikuvana asian voi ilmaista vaikka näin: Mersu on hyvä auto - valtaosa on samaa mieltä. Siis haalitaan suomeen 1.7 miljoonaa ladaa ja 100000 mersua. Miksi niin monta ladaa? siksi, että lada on siperian mersu ja niitä on saatavilla runsaasti.


Olisiko niin, että vallan eliitin maahanmuuttopolitiikalla pyritään siihen, että suomalaiskansallinen identiteetti hämärtyisi, -ja että ei olisi enää varsinaisesti suomalaisia, vaan EU-kansalaisia.

Kyse olisi siis oikeastaan viimekädessä Uuden maailmanjärjestyksen politiikasta, juuri siitä, jota Financial Times eräässä taannoisessa artikkelissaan vahvasti promosi ja jota joulukuun vihreä lanka 12.12.08 Niemeläinen kolumnissaan ylisti ( Maailman hallitus tulee).  Kyse on siis siitä, että kansallisuudet pyritään sekoittamaan ja kansallinen identiteetti hämärtämään tekemällä esimerkiksi suomalaisista, ei suomalaisia, vaan EU-kansalaisia. Tällöin - kansallisuuksien hämärtyessä saadaan aikaan EU-kansalaisuuksien massa esim EUvostoliitto -ja kun siihen liitetään trilateraalisia tavoitteita = mannertenvälinen pohjoinen (päiväntasaaja rajana) talousvyöhyke, voidaan ko. tilannetta kutsua uudeksi maailman järjestykseksi. UMJ tarvitsee hallitsijakseen uuden maailman hallituksen. Tätä uutta maailman järjestystä markkinoidaan demokratialla.  Jokainen voi sitten itse ajatella, että miten demokratia toteutuu nykyistä paremmin tilanteessa, jossa valta kasautuu sivulta keskelle ja keskeltä ylös.

Kurioisiteettina voidaan pitää tämän päiväistä uutista, jossa Bilderbergiläisenä tunnettu Presidentti Ahtisaari loihe lausumaan, että jos tästä kansainvälisestä talouslamasta etsii jotakin positiivista, niin se on se, että Euroopan ja Kiinan taloudet ovat lähentyneet Amerikan taloutta oleellisesti.  Niinpä, niin Lamat eivät vain synny, vaan ne tehdään/annetaan ennalta estämättä tapahtua jotain tarkoitusta varten.  Vanha perusviisaus on, että katso kuka/mikä tavoite hyötyy mistäkin tapahtuneesta/tapahtuvasta ja etsi sen aiheuttajaa sieltä.


"Aurum potestas est."


Lopuksi vielä historiasta: Julius Caesar totesi aikoinaan Rooman `kansallisvaliota` uhanneista barbaareiheimoista: veni vidi vici

Tulin näin voitin


Suomalaisena päivitettynä versiona se menisi näin:

Masa Vanhis toteaa Suomen kansallisvaltiota uhannesta EUvostoliitosta ja hallitsemattomasta maahanmuutosta: Tulin nä´näin luovutin

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole kirjoitettu ainakaan 120 päivään.
Jos et välttämättä halua vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Quote from: AkateeminenPätkätyöläinen on 15.12.2008, 22:08:44

Omalla pojalla (8 v.) on parhaana kaverina toisen polven mamu. Leikkivät jo tarhassa yhdessä, vaikka kielivaikeuksia oli välillä. Tarhan tädit ja nyt koulun opettajat ovatkin tyytyväisiä poikien kaveruudesta, sillä suomen oppiminen näin luonnonmenetelmällä on ollut nopeaa ja tehokasta.

Kerrotaanpas tänne vähän omia kokemuksia. Olin nuorena (ala-asteen alkupuolella) "monikulttuurisessa koulussa", johon oli tungettu jotakuinkin kaikki kaupungin maahanmuuttaja-lapset. Muslimeille (Sanoisin mieluummin suoraan niitä ählämeiksi, on ne nimensä ansainnut ja se on paljon hauskempi sanoa) oli oma luokkansa kuten myös venäläisille ja "somaleille". "Ne" (somalit ja muslimit) oli aina riitaa haastamassa meidän suomalaisten kanssa, ja jos yhtään tunnette ala-astelaisia niin niillä ei kamalasti ole pinnaa jos "tummaihois"-joukko tulee haukkumaan homoksi yms. Noh, tappeluja tuli harva se päivä, ja sitten kun opettajat tulivat selvittelemään niitä niin aina kaikki oli suomalaisten vika ja me oltiin hirveitä rasisteja kun ei hyväksytty sitä että ne olivat vaan vähän erilaisia. Meitä ei sitten tietenkään kuunneltu kun onhan se paljon uskottavampaa kun pikku Muhammed kertoo että tyypit kävivät äkkiarvaamatta päälle ja että se vaan pyysi kavereitaan auttamaan. Noihin tappeluihin en kyllä itse kummemin sekaantunut, koitin jo silloin pitää pientä hajurakoa "niihin". Jännä kyllä venäläiset ei noihin ikinä osallistunut, ne tykkäsi olla omissa oloissaan.

Noh, kerran tuli puolisen tusinaa "niitä" ahistamaan mut nurkkaan ja valittamaan että mä olin jonkun niistä pikkuveljeä muka kiusannut. Oikeasti en ollut mennyt kymmentä metriä lähemmäs ketään "niistä". Noh, ei ne sitten mua ollenkaan kuunnellut vaan päälle kävivät, ja mitä sellainen koulun ekoilla luokilla oleva ruipelo-poika voi mitään tehdä kun puolisen tusinaa päätä pitempiä "niitä" (jotka vielä oli opettajien suojeluksessa, niille ei saanut tehdä mitään vaan ne sai tehdä melkeinpä mitä huvitti) kävi päälle. Joku opettaja onneksi tuli siihen kun tarpeeksi huusin, mulle alko valittamaan että mitä mä olin niille sanonut tai tehnyt...

Kuten jo aikasemmin sanoin, venäläiset viihtyivät melkoisesti omissa oloissaan. Paras silloinen koulukaverini olikin venäläinen, eikä niistä ole mitään pahaa sanottavaa ollut. Pieniä kommunikaatiovaikeuksia on venäläisten kanssa erityisesti ollut, ne kun jostain syystä osasivat paljon vähemmän suomea kuin "ne". Ei se kuitenkaan kovin paljoa haitannut, futis yms onnistuin hyvin ilman sanojakin :)

Oli muuten harvinaisen tuskaista kirjottaa kun ei kehdannut kutsua niitä niillä nimillä mitä oikeasti käytän.

Niin ja vaihdoin vuoden tuota koulua käytyäni koulua, ei tuolla pärjännyt selvinpäin...

Koskahan paikallisissa päiväkodeissa on luovuttu kristillisistä tavoista
ruokarukoukset,laulut,jne.
Hiljaisuudessa on tuokin mokutus viety läpi,tuskin vanhemmilta on paljon kyselty asiasta.
Maan korvessa kulkevi laulu varmasti syrjisi muita uskontokuntia tavattomasti

Minua kiinnostaisi kovasti kuulla, miten hyvin rikastetuissa päiväkodeissa ja kouluissa selitetään pienille lapsille, "miks noi ei saa tehdä sitä-ja-sitä" sun muut multikulttuurista johtuvat poikkeussäännöt ja -ohjeet. Onko kellään kokemusta? Lapsethan tunnetusti kyselevät monesti vaikeita ja jopa "poliittisesti epäkorrekteja" kysymyksiä. 

Kun itse kävin koulua 70- ja 80-luvuilla, oli meillä jo monikulttuuria näkyvissä. Ensimmäisten maahantulleiden Vietnamin venepakolaisten lapset kävivät koulua muiden joukossa eikä mitään hämminkiä tullut missään vaiheessa. Rasismi loisti poissaolollaan. Mistähän tämä mahtaa johtua?

Minulla on samanlainen muistikuva 70-80 lukujen taitteesta. Meilläkin oli koulussa muutamia pakolaislapsia ja he pärjäsivät ihan siinä missä muutkin. Ainoastaam mustalaislasten käytös ja asenne oli muista poikkeavaa. He olivat jo silloin selvillä omasta erityisasemastaan.

 :)ko´kemukseni kohdistuu lähinnä Turun yhteen lähiöön. Täällä lapset käyttäytyy kuten aloittaja kirjoitti. Eli samankieliset lapset leikkivät keskenään. Pidetään siis jo päiväkodista asti yhtä samankielisiin enemmän kuin muihin. Lasten ulkomaalaiset siis voivat tälläisessa tilanteessa vallata joitain alueita, kuten lasten liikunta-alueet. Siis tätä tapahtuu kun mennään yli 30 % väestöstä. Lasten kohdalla prosentit on vähintää me 40% ja mamut 60%.

Normaalisti tilannehan on se, että Suomea ei paljoa kauppareissulla kuulu.

Että tällä viisiin. nyt en tiedä mitä noin viiden vuoden päästä. Vielä on 2 ruokakauppaa Suomalaisia itä keskuksessaa.

Itse tein tosiaan eräänlaista duunia tuon integroitumisen avuksi maahanmuuttajalasten kanssa. Lapset olivat 5-12-vuotiaita. Pidin sellaista kerhoa, jossa leikittiin ja piirrettiin, mutta teemana olivat eläimet. Tietyille tahoille esimerkiksi koira on saastainen eläin, mutta kerhossa opetettiin, että vaikka ei tykkää koirista, Suomessa koiriakin on kohdeltava hyvin, eikä niitä saa sylkeä tai potkia tai jättää heitteille. Ylipäänsä opeteltiin eläinten kohtelua ja miten eläimen hankkiminen vaatii paljon vastuuta.

Eläinten kautta pääsi helposti lähelle lapsia ja pääsivätpä kokemaan oikein ihka aidon papukaijan näkemisen. Lapset olivat todella innoissaan ja lähdin aina kotiin lukuisien lahjapiirrosten kanssa. Vaikka ensin oli vähän erimielisyyttä esimerkiksi tästä koirakysymyksestä, lapset oppivat nopeasti hahmottamaan, mikä on meininki. He olivat suurin osa Suomessa syntyneitä ja melkein kaikki osasivat suomea. Jos joku ei osannut, kaveri tulkkasi ja samalla lapsi opetteli innolla. Kun oppi uuden sanan, kaverit kannustivat ja huusivat "jee!".

Ongelmaksi muodostui kasvatus. Vaikka nämä lapset olivat syntyneet suurimmaksi osaksi Suomessa, heille oli juurrettu hyvin syvälle se, mitä vanhemmille oli tapahtunut. Esimerkiksi kurdit ja arabit olivat joka kerta riidoissa jostain asiasta. Syrjiminen oli ihan hirveää. Jos kaksi tyttöä teki piirrosta samasta kuvasta, toinen tyttö kiivastui ja sottasi toisen tytön työn. Samoin tietyn taustan edustajat saattoivat kannella "vihollisista" tyyliin: "Noi sano omalla kielellään et me ollaan (add here äärimmäisen ruma äitiinsä sekaantumiseen liittyvä kirosana)" Monesti sitä huomasi kyllä, että nämä syytökset olivat valehdeltuja. Lapset kilpailivat kovasti siitä, ketkä saavat ohjaajan, eli minun suosioni.  :(

Erikoista kyllä, toinen osapuoli tuntui paljon rauhallisemmalta ja nieli toisen osapuolen syytökset ja nälvinnät, mutta oli myös vähän ujompi muutoin. Omistaan molemmat pitivät todella reilusti huolta ja puolustivat henkeen ja vereen. Jossain vaiheessa 5-vuotias poika kimpaantui jostain toisen puolen pojalle ja haki isoveljensä hakatuttaakseen riitakaverinsa. Siinä vaiheessa minä tein selväksi, että tuollaista käytöstä ei suvaita yhtään ja jos meno jatkuu, kerho loppuu siihen. ...Sitten taas oltiin nätisti.

Vähän aikaa.

Lopetin työn, sillä vaikka nämä lapset olivat aivan ihania ja herttaisia, nuo keskinäiset vihanpidot oli istutettu heihin niin syvälle, että vaikka kuinka yritin selittää asioita, kaunat olivat juurtuneet syvälle. Viimeisellä kerralla onnistuttiin kuitenkin sen verran, että kaikki lapset saatiin yhdessä leikkimään piiriin, käsi kädessä.  :) Jos menoa olisi jatkanut pitempään, ehkä se olisi poikinut jotain. Mutta todella raskasta se oli henkisesti.

Tiivistettynä oma kokemukseni siis on, että maahanmuuttajalapsiin vaikuttaa todella paljon se, miten heidät on kasvatettu suhtautumaan muunmaalaisiin. Suomalaisia kohtaan näillä lapsilla ei ollut mitään kaunaa, vaan pihallakin leikittiin suomalaisten kanssa. Kieltä lapset oppivat itse, vaikka vanhemmat eivät olisi osanneet sitä. Vanhemmiltaan lapset oppivat myös oman kielensä. Sinänsä edistystä oli juuri tuo kielitaito. Ainakin se polvi, jota opetin, tulee osaamaan todella hyvin kieltä ja sitä kautta sopeutuu paremmin.

Aloittajan kirjoitus on todella hyvä. Kysymäänsä käytännön kokemukseen on minulla hieman erilainen näkövinkkeli, kun oma poika on toisen polven muslimimaahanmuuttaja Saksassa.

Integroitumisen esteenä ovat mielestäni juuri vanhemmat. Onhan tosiasia, että ilman heitä (esim. suomalaisperheeseen adoptoituna) lapsista kasvaisi ihan täysin suomalaisia eikä mistään integroitumisesta tarvitsisi keskustella lainkaan. Oman kokemukseni mukaan monet maahanmuuttajavanhemmat nimenomaisesti pyrkivät estämään lapsensa integroitumisen ja sulautumisen kantaväestöön.

Lapsen kannalta tilanne on hankala. Pienten silmissä omat vanhemmat ovat itsestäänselvästi oikeassa ja vaikka lapsella omia epäilyksiä heräisi, on hänen silti toteltava vanhempiaan. Toisen polven maahanmuuttajilla on siksi aivan erityinen identiteettiongelma (kuka olen ja mihin ryhmään kuulun), mutta tämän lisäksi myös sisäisiä ristiriitoja ja kamppailuja siitä mikä on oikein mikä väärin.

Yhteiskunta tekee kaikkein parhaiten, kun suhtautuu tällaisiin lapsiin aivan samoin kuin kaikkiin muihinkin. Hänen "erilaisuuttaan" ei tule edes huomata ennenkuin se lapsen tai hänen vanhempiensa taholta tulee erityisesti ilmi (esim. pyyntönä ruokavalion suhteen). Ei siis niin, että päiväkodissa tai koulussa heti alkuun kysellään mitä rajoituksia tulee ottaa huomioon tai aloitetaan kysymään mistä lapsi on kotoisin tms. Eihän se Suomessa syntynyt lapsi ole kotoisin muualta kuin Suomesta ja hänelle on ehdottomasti parasta, että hänet vastaanotetaan ihan sinä persoonana, joka on, lapsena muiden suomalaisten joukossa eikä minkään muun kulttuurin tai maan edustajana. Jälkimmäistä opetusta hän saa aivan riittävästi kotonaan.

Edelliseen liittyen on selvää, ettei vanhempien kielen opetusta pitäisi tarjota koulussa. Siitä ei ole mitään käytännön hyötyäkään. Paikkakuntani peruskoulussa annetaan neljän ensimmäisen vuoden ajan kerran viikossa ilmaista opetusta turkin ja arabian kielissä, mutta lapset eivät tänä aikana opi edes lukemaan sujuvasti. En lainkaan ymmärrä tuon opetuksen hyötyä tai tavoitetta saksalaisen yhteiskunnan kannalta. Asia ei selkiydy edes siinä valossa, kun tiedetään kuinka tärkeä oman äidinkielen osaaminen on muiden kielien osaamiselle ja kielelliselle ajatus- ja ilmaisukyvylle ylipäätään, sillä äidinkieltä ei opita koulun oppitunnilla, vaan siellä kotona vanhemmilta. Se, osaako joku Muhammed neljännellä luokalla tavata arabian aakkosia, ei millään, ei sitten niin millään vähimmälläkään tavalla liity siihen kuinka hyvin hän tuossa vaiheessa osaa saksaa/suomea ja kykenee lukemaan sillä vaikka biologian oppikirjaa. Äidinkielen kehityksessä on kyse suullisesta kielitaidosta, joka hankitaan jo ennen koulun alkamista. Tästä vastuussa ovat vanhemmat, jotka oman kokemukseni mukaan valitettavan usein laiminlyövät vastuunsa siten, että kommunikointi oman lapsen kanssa jää pelkän arkisen käskyttämisen varaan. Siitä puuttuvat satujen lukeminen/kertominen ja opettavaiset keskustelut, joiden myötä mm. sanavarasto kasvaisi. Tätä kielitaidon vajetta ei millään voida paikata koulussa opettajan johdolla; ainoa keino olisi lapsen laittaminen omankieliseen päivähoitoon, mutta se nyt olisi integraation kannalta vielä hullumpaa - ja myös täysin tarpeetonta, sillä heikon äidinkielen ongelma ratkeaa helposti sillä, että tehdään suomesta lapselle toinen äidinkieli. Oikealla tukemisella (siis käytännössä sijoittamalla lapsi päiväkotiin, jossa luetaan, kerrotaan satuja ja tuetaan kielellistä kehitystä) toisen polven mamulapset oppivat suomen yhtä hyvin kuin suomalaislapset ja se toimii heidän äidinkielenään pohjana kaikelle kielelliselle oppimiselle tulevaisuudessa. Oma poikani oli kolmivuotias muuttaessaan Saksaan ja hän kiri muut lapset kielitaidossa kiinni noin puolessa vuodessa ollessaan joka päivä 10h päiväkodissa, ja hänen kaikki osaamisensa koulussa on ollut kiinni yksinomaan saksan taitamisesta eikä siinä ole suomella tai arabialla ollut osaa eikä arpaa.

Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei mitään erityisjuttuja pitäisi olla mamulapsille, mutta käytännön kokemuksen vuoksi taivun suosittelemaan toisin - lasten takia. Tunnen tarkoin millaista kotikasvatusta muslimilapset saavat, olenhan sen silminnäkijänä kotonani päivittäin, ja se ei ole meitä kantaväestöä mairittelevaa. Olemme kääfireitä (vääräuskoisia) ja kaikki kelpaa sen todistamiseksi lapsille, että olemme pahoja. Siksi me teemme parhaiten lasten integroitumisen kannalta, kun emme ryhdy avoimeen taisteluun heidän vanhempiaan vastaan, vaan harjoitamme pinnan alla siistiä myyräntyötä. Yksi esimerkki: Vaikka periaatteen kannalta päiväkodin ei grillijuhlaan tarvitse hankkia mitään erikoismakkaroita muslimilasten syötäväksi, niin olen ollut erittäin kiitollinen, kun näin on tehty. Muslimi-isälle nimittäin koko kevätjuhlaan liittyvä tärkein (ja ehkä ainoa) kysymys ja kiinnostus koskee juuri makkaroiden alkuperää. Jos tarjolla on vain sikaa, saa lapsi siitä kärsiä. Todennäköisesti hän ei pääse juhlaan lainkaan mukaan ja jos, niin saatteena painava opetus kääfireiden saastaisista ruokatavoista ja tahallisesta ilkeydestä muslimeita kohtaan (ja omat makkarat taskussa, mikä taas muistuttaa lasta siitä omasta erilaisuudesta). Kun taas kaikille läsnäolijoille on vapaasti tarjolla sekä tavallisia makkaroita että kalkkunanakkeja ja hiljainen viesti aikuisten taholta on, että pelkkien kalkkunakkien syöminen on ok eikä siitä tehdä erillisnumeroa, niin lapsi saa rauhassa keskittyä tilaisuuden muuhun antiin, imea siitä vaikutteita ja ehkä kehittää sisältäpäin omia kysymyksiä sianlihan suhteen. Hyvin tärkeää on huomata, että nämä asiat eivät ole ongelmia ja kiihkouden kohteita kantaväestölle eli ei kehitetä kahta rintamaa, joiden välillä lapsen on valittava (hän valitsisi vanhempansa).

Silloin kun on kyse tärkeistä arvoista ja perusoikeuksista, ei edellä esittämäni sovi, vaan silloin tarvitaan järkähtämätöntä ja periksiantamatonta suhtautumista. Näin esim. sukupuolikysymyksissä. Kannatan myös peruskoulun opetusohjelman pakollisuutta (tunnustuksellista uskonnonopetusta lukuunottamatta) ja tyttöjen huivikieltoa koulussa (ainakin ala-asteella). Jälkimmäisen perustelen sillä, että tytöille on suotava mahdollisuus oppia mitä on olla yksi muiden joukossa suomalaisessa kulttuurissa eikä huivikielto siinä iässä riko islamin oppeja, joiden mukaan vasta naimaikäiset ovat päänpeittopakossa. Suomessa naimaikä on 18v. Kenenkään kuukautisten alkaminen (mm.) ei kuulu maassamme julistettavaksi kaikelle kansalle jollain ulkoisella merkillä.

Lisää joskus toiste sopivassa yhteydessä...

Hyvä kirjoitus, johon ei minulla ole kommentoitavaa kuin oikeastaan yhteen kohtaan:

Quote from: JohannaS on 15.12.2008, 16:00:13
Vai olenko minä vaarallinen tiukkapipo? Onko oikeus vanhempien kielen opetukseen ihmisoikeus ja identiteettikysymys? Jos katson että toisen polven mamulle ei tarvitse opettaa hänen vanhempiensa ex-kotimaan kieltä muuten kuin perheen omalla ajalla ja kustannuksella, niin onko tämä väärin? Siis tietenkin täysin OK että puhuu vanhempien kanssa omalla ajalla somalia, mutta tarvitaanko sen opetusta koulussa ihan oikeasti?

Suomalaiset Ruotsissa ovat tapelleet vuosikausia sen puolesta, että kouluissa opetettaisiin suomalaisille myös suomea. Toki heidän lukumääränsä (jotain 450 000, joista 250 000 käyttää suomea päivittäin) on aika lailla eri sfääreissä Suomessa olevien maahanmuuttajien määriin verrattuna ehkä venäläisiä lukuunottamatta. Venäjän suurlähetystön mukaan venäjänkielisiä asuu Suomessa 50 000.

Suomalaiset Ruotsissa haluavat ylläpitää identiteettiään vähemmistökansana ja oma kieli on tässä tietenkin hyvin tärkeässä asemassa. Todennäköisesti sama pätee Suomessa asuviin maahanmuuttajiin tulivat he mistä päin maailmaa tahansa. Nyt kysymys tietenkin on, että onko sallittava vähemmistöidentiteetit vai johtaako se vain yhteiskunnan pirstaloitumiseen. Tämä lienee avainkysymys koko multikulttuurikeskustelussa. Toin nuo suomalaiset Ruotsissa tässä esiin vain siksi, että meidän suomalaisten on hyvä muistaa, että jos vaadimme Suomeen tulevilta maahanmuuttajilta kaikesta menneisyyden identiteetistä luopumista, meidän pitää loogisesti vaatia samaa koskien Ruotsin suomalaisia.

Oma kantani on se, että kaikesta vähemmistöidentiteetistä ei mitenkään välttämättä ole haittaa, vaan jopa hyötyä ihmisille. Sen sijaan osa siihen liittyvästä (esim. tuossa toisessa kirjoituksessa mainitusta juurrutetusta vihasta jotain toista kansaa kohtaan) voi hyvinkin olla haittaa ja se pitäisi aktiivisesti kitkeä pois, eikä sen piilottaminen "tämä on kansallista identiteettiäni, siihen ei saa koskea" taakse pitäisi toimia puolustuksena. Terve järki varmasti toimii parhaana ohjeena, mitä hyväksytään ja mitä ei.

Oletko Aretposi isä vai äiti? Nimi ei kerro. Juuri tuollaista kirjoittamaasi infoa kaivataan. Kiitos. :-*

Quote from: ElinaElina on 15.12.2009, 12:22:43
Oletko Aretposi isä vai äiti? Nimi ei kerro. Juuri tuollaista kirjoittamaasi infoa kaivataan. Kiitos. :-*

Olen äiti. Mieheni on arabimuslimi. Näin minulla on monenlaista näkökulmaa maahanmuuttoon, kun olen elänyt vieressä mieheni pyrkiessä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, kokenut maahanmuuton henkilökohtaisesti muuttaessani perheeni kanssa Saksaan ja vielä tutustunut mieheni kotimaahan vierasmaalaisen silmin. Aloitin siis pesunkestävänä monikultturistina, mutta kokemukseni saivat minut ajan myötä nuivistumaan.

Quote from: Ulkopuolinen on 15.12.2009, 14:48:42

Quote from: Aretposi on 15.12.2009, 01:01:45
kokemukseni mukaan monet maahanmuuttajavanhemmat nimenomaisesti pyrkivät estämään lapsensa integroitumisen ja sulautumisen kantaväestöön.

Tuollaisessa tilanteessa isäntämaan pitäisi toimia loogisesti oman etunsa mukaan: jos ei integroituminen kiinnosta niin ulos maasta. Oleskelulupa poikki, kansalaisuuden suhteen kielteinen päätös, tarvittaessa maastakarkoitus ja missään nimessä ei mitään turvapaikkaa. Turvapaikkaa oikeasti tarvitseva nimittäin on kyllä valmis integroitumaan jos kotimaassa hiustenleikkuu kulkisi kaulan kohdalta.

Kyllä, mutta ei sitä kotiopetusta anneta julkisesti, vaan ulospäin voidaan antaa aivan toisenlainen kuva. Minun etuni on siinä, että ymmärrän kieltä ja kuulen asioita, joita maan kielellä ei ääneen lausuttaisi.

Yksi tyypillinen keino valistaa lapsia on rikosuutisten yhteydessä: "Kuulitko? Tuollaisia saksalaiset ovat, tappavat omia lapsiaan. Muslimi ei koskaan sellaista tekisi." Tai lasten tehdessä jotain kiellettyä: "Oletko saksalainen? Oletko kristitty?" Lapsi on Saksassa syntynyt ja hänellä on Saksan kansalaisuus, mutta silti vanhemmat käyttävät saksalaisuutta kirosanana; on osoitus pahana olemisesta jos "on saksalainen". Näitä arabiankielisiä opetustuokioita voidaan pitää vaikka opettajan tai naapurin seistessä vieressä, koska ymmärtämisestä ei ole pelkoa. "Haluatko olla kuten tuo mies?", voidaan lapselle sanoa katseltaessa kaljapulloa kädessä pitävää naapuria, joka on autuaan tietämätön hänestä käydystä keskustelusta.

Vaikka edellä kuvailemani vaikuttaa mitättömältä, niin sillä on jatkuvasti toistuessa suuri vaikutus lapsiin. On ahdistavaa istua vieressä ja kuulla tuollaisia kommentteja esim. rikosuutisten yhteydessä, kun tietää lasten ottavan ne tosissaan. Hiljattain kerroin eräälle mamurouvalle, että pieni tyttäreni on tutustunut naapurin samanikäiseen tyttöön ja käy siellä leikkimässä. Hän katsoi minua hyvin vakavalla ilmeellä ja alkoi varoitella kuinka vaarallista on päästää lapsi saksalaiseen naapuriin kylään, kun siellä voi olla vaikka millainen pedofiili... sanoin, että naapurit ovat kurdeja... ai, no se on sitten ihan eri asia, no sitten ei mitään huolta, sehän on kiva. Tuntui ainakin tämä rouva ihan tosissaan itsekin uskovan, että saksalainen on vaarallinen, kurdi ei. Hänellä on viisi lasta, jotka päivittäin elävät tämän opetuksen alaisuudessa; he ovat Saksassa syntyneitä ja heillä on maan kansalaisuus (eivätkä ole ikinä vanhempiensa kotimaassa asuneet), mutta silti kysyttäessä minkämaalaisia he ovat, he vastaavat "mulla on Saksan passi, mutta olen x-maalainen". He eivät tunne olevansa saksalaisia, mutta syy ei satavarmasti ole saksalaisissa rasisteissa tai Saksan huonossa integraatiopolitiikassa, vaan siinä yksinkertaisessa tosiasiassa, että lapset uskovat vanhempiaan. Isäntämaata halveksiva kasvatus tapahtuu kuitenkin valitettavan usein piilossa.

Quote"Noi sano omalla kielellään et me ollaan (add here äärimmäisen ruma äitiinsä sekaantumiseen liittyvä kirosana)"

Tässä se syy kieltää omien kielten puhuminen mm oppituntien aikana.

Tunnet monikulttuurin kosketuksen vasta kun sinua on kutsuttu selvällä suomen kielellä isännussijaksi luokan edessä. Mitäpä tuohon lisäämään.

Hyviä puheenvuoroja. Kiitos niistä.

Minulla on kaksi lasta. Vanhempi on kuusi ja nuorempi on kolme. Tänään tuli päiväkodissa otetut valokuvat kotiin ihmeteltäviksi. Tein mielenkiintoisen havainnon: Vanhemman lapsen ryhmäkuvasta laskin selvästi ulkomaalaisten lasten osuudeksi 30% ja nuoremman kuvassa selvästi ulkomaisia oli peräti 60%. Jotenkin yllätyin molempien ryhmien noinkin suuresta maahanmuuttajamäärästä. Miltähän tilanne näyttää samassa tarhassa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua...

Suomalaisessa koulussa tulisi aina noudattaa suomalaista opetussuunnitelmaa, samoin päiväkodissa esiopetussuunnitelmaa. Jos jonkun kulttuuri kieltää uimisen tai piirtämisen tai laulamisen, niin voi perustaa oman päiväkodin tai koulun, OMALLA rahalla. Ne yksityiskoulut ja päiväkodit, jotka Suomessa saavat julkista rahoitusta, noudattavat lakeja. Nämä on päätetty sen mukaan, mikä kasvatustieteellisen tutkimuksen mukaan tiedetään lapsille hyväksi olevan.
Muslimitytöt eivät saa osallistua uimaopetukseen, mutta pojat voivat. Tämä on ihmisoikeuksien vastainen kanta ja vastoin tasa-arvoa. Muslimit voivat mennä omiin loistaviin valtioihinsa elämään täydellistä muslimien elämää, siellä ei tunneta sosiaalitukia eikä asumistukia eikä kaupungin asuntoja. Ja miesten on ihan itse elätettävä kaikkien vaimojensa kaikki lapset, kun ei ole sossun monikulttuurisuustätejä rahaa jakamassa...
Tätä en ole muslimien suhteen koskaan ymmärtänyt, meidän opetussuunnitelmat ja systeemit eivät kelpaa, mutta tämän järjestelmän tuottama raha kyllä kelpaa. Tämä on ristiriita. Miten voi ottaa rahaa sossusta,rahaa, joka on tuotettu mm. omasta elämästään päättävien naisten työllä? Eikö se vasta ole islamin uskonnon vastaista käytöstä? Eihän rahapelejäkään saa pelata, sekin on likainen tapa ansaita, silti erilaiset Raha-automaattiyhdistyksen kustantamat tukipalvelut kelpaavat?

Aivan huippua, silmiä avaava ketju, kiitos kirjoittajille.

Laitanpa tähän ketjuun oman panokseni. Kyseessä on tuore tapaus eiliseltä. Lapseni on 13-vuotias ja käy Itä-Helsinkiläistä koulua. Parhaimpana ystävänään hänellä on koulussa aasialaista perua oleva toisen polven maahanmuuttajapoika. Poika on tässä vuosien varrella vieraillut usein kotonamme, ja on erittäin kohtelias ja hyvätapainen. Hänen etnistä taustaansa en ole oikeastaan edes ajatellut sen kummemmin, kunnes eilen sain kuulla koulusta että lapseni on rasisti.

Kyseessä oli paperilappunen, jonka poikani oli lähettänyt tunnilla kaverilleen. Lapussa hän oli kutsunut kaveriaan "riisisilmäksi". Ilmeisesti kaverusten välillä oli jotain pientä kränää. Kaveri itse ei ilmeisesti ole pahemmin loukkaantunut nimittelystä, kun asiaa jälkeenpäin häneltä tiedustelimme. Lappunen takavarikoitiin ja minulle ilmoitettiin rasistisesta nimittelystä koulussa. Huomenna on ohjelmassa vertaissovittelu ja rehtorin kanssa palaveri.

Tapaus on erittäin surullinen siksi, ettei kaverin etninen alkuperä ole ollut millään tavoin mielessämme ennen tätä tapausta. Nyt koulu toiminnallaan aiheuttaa mielestäni jännitteitä kaverusten väliin, ja juuri etnisiä jännitteitä. Mielestäni tapaus on aivan mitätön, ja verrattavissa esimerkiksi siihen että kutsutaan toista läskiksi tai kierohampaaksi tai ihan miksi vaan mitä tuon ikäiset lapset toisistaan keksivät. Nyt asiasta pyritään tekemään jollain tapaa rasismiin liittyvä.

Vai onko koulun menettely ihan oikea ja minulla vain folio liian tiukalla?

 Aretposi kirjoittaa täällä juuri siitä, mitä minäkin olen useaan otteeseen peräänkuuluttanut. Mamujen rasismista. Jostain syystä edes tällä foorumilla tuo ei ole näyttänyt ottavat tulta alleen. Eikö keskiverto suomalainen (oli nuiva tai suvis) pysty mieltämään, että häntä kohtaan voidaan olla erittäin rasisteja? Suviksilta tuon ymmärrän, hehän uskovat mantraan 'ollaan kaikki kavereita, syödään kaneleita' ja sitä rataa. Nuivilta en.

Quote from: Vera on 15.12.2008, 16:53:39kun kasvissyöjiä on paljon niin on järkevää tarjota kasvisvaihtoehtoa, ja samoin kun halal-syöjiä on paljon niin on järkevää tarjota halal-vaihtoehtoa, muttei siitä saisi muodostua mikään ihmisoikeus, ainakaan niin kauan kuin jokainen saa tuoda oman halal-ruokansa kotoa. Ja jos kerran koulussa on paljon muslimeja ja aina halal-ruokaa, niin se ei saa myöskään tarkoittaa että esim. koulun ainoalle juutalaiselle olisi pakko tarjota kosher-ruokaa.

Sekä halal- että kosher-teurastus perustuu eläinrääkkäykseen Suomen lakien mukaan, joten ehdotan kaikille juutalaisille ja muslimeille Suomessa kasvisruokavaliota. Eikä ole huonompi valinta kantiksillekaan. Kantisvanhemmat voisivat myös valistaa lapsiaan kun musulmaanikakarat haukkuvat heitä heidän sianlihan syönnistään, että nämä ovat eläinrääkkäjiä, ja se on vielä paljon paljon pahempaa.

Kiitoksia erinomaisesta viestiketjusta. Uutena hommalaisena sanoisin, että tämä on ehdottomasti hyödyllisin keskustelu kaikkien tähän mennessä selailemieni keskustelujen joukossa. Kommentit ovat pelkkää asiaa - muutamaa keskimääräisille Homma-keskusteluille tyypillistä ohilyöntiä lukuunottamatta.

Koulussa uskontoa ei pitäisi asettaa normiksi, jonka perusteella lapsia jaetaan eri ryhmiin. Uskonnon perusluonne on erottelu meihin ja muihin, joista meidän porukka arvottuu väkisin paremmaksi. Jos yksi uskonto esitetään pelastustienä, niin se antaa lapsille aivan varmasti sen kuvan, että jokin toinen uskonto on väärä.

Kentältä kuuluvat kommentit puhuvat sen puolesta, että tunnustuksellista opetusta ei pitäisi antaa yhdellekään ryhmälle. Käytettäköön rahat yleiseen uskontojen historian opiskeluun, joihin kaikkien lasten on pakko osallistua. Eri ryhmille jaetun tunnustuksellisen opetuksen haitat näyttäisivät olevan suuremmat kuin hyödyt.

Monet perustelevat kouluissa annettua uskonnonopetusta sillä, että se antaa jonkinlaisen valtavirtakäsityksen uskonnosta, ja samalla ehkäisee äärimmäisten mielipiteiden omaksumista. Onko tästä kuitenkaan todisteita?

Muistan, kuinka ala-asteellani 80-luvulla jokainen aamu aloitettiin luokanopettajan esilaulamalla virrellä ja ruokasalissa luettiin aina rukous. En ole koskaan uskonut mihinkään uskontoon, mutta en toisaalta pitänyt lapsuuteni ympäristössä jaettua uskonnollista sanomaa epämiellyttävänä. Ymmärrän silti, että monelle oman maailmankatsomuksen vastaisen ajattelumallin jatkuva julistaminen on epämiellyttävää, ja lapsesta se saattaa tuntua jopa uhkaavalta.

Jään odottelemaan, uskaltaako yksikään poliitikko tai puolue rohkeasti esittää tunnustuksellisen opetuksen lopettamista, ja samalla ajaa vähitellen myös Suomen valtion ja yhden kirkkokunnan lopullista erottamista toisistaan.

Onko kukaan muuten törmännyt tutkimukseen, jossa olisi käyty läpi koulujen ongelmia suhteessa oppilaiden sosioekonomiseen taustaan, vanhempien koulutukseen ja toisaalta etniseen jakautumiseen?

Ohilyönneistä puheenollen...

Quote from: pelle12 on 27.01.2010, 20:12:23
Aretposi kirjoittaa täällä juuri siitä, mitä minäkin olen useaan otteeseen peräänkuuluttanut. Mamujen rasismista. Jostain syystä edes tällä foorumilla tuo ei ole näyttänyt ottavat tulta alleen. Eikö keskiverto suomalainen (oli nuiva tai suvis) pysty mieltämään, että häntä kohtaan voidaan olla erittäin rasisteja? Suviksilta tuon ymmärrän, hehän uskovat mantraan 'ollaan kaikki kavereita, syödään kaneleita' ja sitä rataa. Nuivilta en.

Kaikki rasismi pitää kitkeä suomalaisista kouluista. Otetaan se vakavasti, ja käsitellään sitä koulukiusaamisasiana. Joka tapauksessa meidän suomalaisten pitää olla parempia kuin ne toiset. Siihenhän kaikki "nuivatkin" uskovat. Eli jos joku toinen on rasisti, niin rasististen asenteiden kehittymistä itsessään ei saa hyväksyä.

Jokainen suomalainen ymmärtää, millaista on olla rasismin kohteena. Historiasta löytyy kaikenlaisia oppeja suomalaisten rodullisesta huonommuudesta. Noita mielipiteitä eläteltiin ennen mm. Ruotsissa ja suomenruotsalaisissakin piireissä.
Ei kuitenkaan ole mitään hyväksyttävää "vastarasismia" tai oikeutettua "vastasyrjintää". Ymmärrettävää ehkä, mutta ei missään tapauksessa hyväksyttävää.

Quote from: pelle12 on 27.01.2010, 20:42:20

Quote from: Vera on 15.12.2008, 16:53:39kun kasvissyöjiä on paljon niin on järkevää tarjota kasvisvaihtoehtoa, ja samoin kun halal-syöjiä on paljon niin on järkevää tarjota halal-vaihtoehtoa, muttei siitä saisi muodostua mikään ihmisoikeus, ainakaan niin kauan kuin jokainen saa tuoda oman halal-ruokansa kotoa. Ja jos kerran koulussa on paljon muslimeja ja aina halal-ruokaa, niin se ei saa myöskään tarkoittaa että esim. koulun ainoalle juutalaiselle olisi pakko tarjota kosher-ruokaa.

Sekä halal- että kosher-teurastus perustuu eläinrääkkäykseen Suomen lakien mukaan, joten ehdotan kaikille juutalaisille ja muslimeille Suomessa kasvisruokavaliota. Eikä ole huonompi valinta kantiksillekaan. Kantisvanhemmat voisivat myös valistaa lapsiaan kun musulmaanikakarat haukkuvat heitä heidän sianlihan syönnistään, että nämä ovat eläinrääkkäjiä, ja se on vielä paljon paljon pahempaa.

Menee hieman offtopikiksi, mutta tähän väliin esitän arveluni, jota en käsittele faktana:

Luterilainen kristinusko on näihin lähi-idän reliikkiuskontoihin nähden ylivertainen juuri siksi, että se sallii mm. ajattelunvapauden eikä myöskään määrää mitä ihminen saa suuhunsa laittaa.

Quote from: Aretposi on 16.12.2009, 13:58:48

Quote from: ElinaElina on 15.12.2009, 12:22:43
Oletko Aretposi isä vai äiti? Nimi ei kerro. Juuri tuollaista kirjoittamaasi infoa kaivataan. Kiitos. :-*

Olen äiti. Mieheni on arabimuslimi. Näin minulla on monenlaista näkökulmaa maahanmuuttoon, kun olen elänyt vieressä mieheni pyrkiessä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, kokenut maahanmuuton henkilökohtaisesti muuttaessani perheeni kanssa Saksaan ja vielä tutustunut mieheni kotimaahan vierasmaalaisen silmin. Aloitin siis pesunkestävänä monikultturistina, mutta kokemukseni saivat minut ajan myötä nuivistumaan.

Quote from: Ulkopuolinen on 15.12.2009, 14:48:42

Quote from: Aretposi on 15.12.2009, 01:01:45
kokemukseni mukaan monet maahanmuuttajavanhemmat nimenomaisesti pyrkivät estämään lapsensa integroitumisen ja sulautumisen kantaväestöön.

Tuollaisessa tilanteessa isäntämaan pitäisi toimia loogisesti oman etunsa mukaan: jos ei integroituminen kiinnosta niin ulos maasta. Oleskelulupa poikki, kansalaisuuden suhteen kielteinen päätös, tarvittaessa maastakarkoitus ja missään nimessä ei mitään turvapaikkaa. Turvapaikkaa oikeasti tarvitseva nimittäin on kyllä valmis integroitumaan jos kotimaassa hiustenleikkuu kulkisi kaulan kohdalta.

Kyllä, mutta ei sitä kotiopetusta anneta julkisesti, vaan ulospäin voidaan antaa aivan toisenlainen kuva. Minun etuni on siinä, että ymmärrän kieltä ja kuulen asioita, joita maan kielellä ei ääneen lausuttaisi.

Yksi tyypillinen keino valistaa lapsia on rikosuutisten yhteydessä: "Kuulitko? Tuollaisia saksalaiset ovat, tappavat omia lapsiaan. Muslimi ei koskaan sellaista tekisi." Tai lasten tehdessä jotain kiellettyä: "Oletko saksalainen? Oletko kristitty?" Lapsi on Saksassa syntynyt ja hänellä on Saksan kansalaisuus, mutta silti vanhemmat käyttävät saksalaisuutta kirosanana; on osoitus pahana olemisesta jos "on saksalainen". Näitä arabiankielisiä opetustuokioita voidaan pitää vaikka opettajan tai naapurin seistessä vieressä, koska ymmärtämisestä ei ole pelkoa. "Haluatko olla kuten tuo mies?", voidaan lapselle sanoa katseltaessa kaljapulloa kädessä pitävää naapuria, joka on autuaan tietämätön hänestä käydystä keskustelusta.

Vaikka edellä kuvailemani vaikuttaa mitättömältä, niin sillä on jatkuvasti toistuessa suuri vaikutus lapsiin. On ahdistavaa istua vieressä ja kuulla tuollaisia kommentteja esim. rikosuutisten yhteydessä, kun tietää lasten ottavan ne tosissaan. Hiljattain kerroin eräälle mamurouvalle, että pieni tyttäreni on tutustunut naapurin samanikäiseen tyttöön ja käy siellä leikkimässä. Hän katsoi minua hyvin vakavalla ilmeellä ja alkoi varoitella kuinka vaarallista on päästää lapsi saksalaiseen naapuriin kylään, kun siellä voi olla vaikka millainen pedofiili... sanoin, että naapurit ovat kurdeja... ai, no se on sitten ihan eri asia, no sitten ei mitään huolta, sehän on kiva. Tuntui ainakin tämä rouva ihan tosissaan itsekin uskovan, että saksalainen on vaarallinen, kurdi ei. Hänellä on viisi lasta, jotka päivittäin elävät tämän opetuksen alaisuudessa; he ovat Saksassa syntyneitä ja heillä on maan kansalaisuus (eivätkä ole ikinä vanhempiensa kotimaassa asuneet), mutta silti kysyttäessä minkämaalaisia he ovat, he vastaavat "mulla on Saksan passi, mutta olen x-maalainen". He eivät tunne olevansa saksalaisia, mutta syy ei satavarmasti ole saksalaisissa rasisteissa tai Saksan huonossa integraatiopolitiikassa, vaan siinä yksinkertaisessa tosiasiassa, että lapset uskovat vanhempiaan. Isäntämaata halveksiva kasvatus tapahtuu kuitenkin valitettavan usein piilossa.

Kaikkeen tähän lisäisin vielä että näissä lapsissa voi olla kuitenkin suuri potentiaali kasvaa ihan eri suuntaankin. Eli lapsiin kannattaa taustasta riippumatta suhtautua ystävällisesti, jos he tarpeeksi usein saavat kokemuksia ystävällisestä kohtelusta valtaväestön osalta, niin uskon että he viimeistään aikuisina alkavat ymmärtää että se mitä vanhemmat puhuivat valtaväestöstä on suurimmaksi osaksi paskaa. Lapsiin kannattaa suhtautua ennenkaikkea lapsina.

Olen Blackhoundin kanssa samaa mieltä; lapsiin - ja ihmisiin yleensä - kannattaa suhtautua ystävällisesti.

Sitä vain ihmettelin, että jos maahanmuuttajalapsia heidän vanhempiensa taholta aivopestään pitämään kantaväestöä moraalisesti rappiolla olevina, pahoina ihmisinä, niin eikö viimeistään teini-ikäinen mamu ala kyseenalaistamaan näitä väittämiä?

On ymmärrettävää, että pieni lapsi sokeasti omaksuu kaiken, mitä hänen kaikkitietävinä pitämänsä vanhemmat sanovat. Mutta teini-ikäänhän tyypillisesti kuuluu kapina, kyseenalaistaminen ja itsenäisen ajattelun herääminen. Usein tapahtuu, että teini kategorisesti alkaa vastustaa kaikkea, mitä hänen vanhempansa edustavat. Voisi siis kuvitella, että muslimiteini haistattaa pitkät vanhempiensa uskolle!

Näinhän asia menee ainakin länsimaisten teinien keskuudessa, mutta onko tiedostavimmissa kulttuureissa asianlaita se, etteivät teinit milloinkaan kyseenalaista vanhempiaan? Noissa aasivankkurikulttuureissahan vanhempien kunnioitus on keskeisiä elementtejä. Onko jossain Jemenissä edes mitään teinikapinaa? Tuskin ainakaan näkyvästi. Onko sitä edes mielen tasolla idullaan, edes mahdollisuutena? Ei siltä näytä, tai ainakaan tuo kapina ei kohdistu omiin vanhempiin tai heidän arvoihinsa. Tietysti on poikkeuksia; olen kuullut siideriä kittaavista somalitytöistä.

En jaksa uskoa, että teini-ikään liittyvä henkinen ja älyllinen herääminen omaan yksilöllisyyteen ja siitä kumpuava kriittinen ajattelu olisi ominaista vain eurooppalaisille roduille. Mutta uskon, että monet kulttuurit sitovat jäsenensä niin vahvasti arvoihinsa, ettei käytännössä kapinoinnille tai omalle ajattelulle ole sijaa. Eurooppalaiset kulttuurit korostavat itsenäistä ajattelua, individuaalisuutta ja kriittisyyttä, jopa hedonismia ja nihilismiä. Muslimikulttuuri on kaiken tämän vastakohta: siellä itsenäisyys on kirous ja kaikki tapahtuu yhteisön ja sen arvojen kautta. Tällaisissa yhteisöissä älyllinen herääminen on merkittävästi vaikeampaa ja kestää paljon pidempään. Joillakin se ei tapahdu koskaan.

 Einon peräänkuuluttamaa teinikapinaa ei välttämättä esiinny ko. kulttuureissa, koska koko teini-ikä on teollistuneiden yhteiskuntien ilmiö. Ennen oli pelkkä lapsuus ja sitten aikuisuus meilläkin.

Quote from: pelle12 on 25.04.2010, 10:11:42
Einon peräänkuuluttamaa teinikapinaa ei välttämättä esiinny ko. kulttuureissa, koska koko teini-ikä on teollistuneiden yhteiskuntien ilmiö. Ennen oli pelkkä lapsuus ja sitten aikuisuus meilläkin.

Varmastikin näin. Kuitenkin voisi olettaa, että mamuteineihin kohdistuu kahtalaista painetta. Toisaalla on perhe ja sen vaalimat arvot, toisaalla taas ympäröivä, länsimainen yhteiskunta ja esimerkiksi koulutoverit. Ristiriita on kova ja varmasti monessa mamuperheessä käydään katkeraa taistelua teinien sieluista.

Vaikka teinikapina meitä vanhempia välillä tympiikin, minusta se on kuitenkin pohjimmiltaan terve ja jopa välttämätön vaihe, kuin toinen syntymä ihmiseksi, ihmiseksi, joka on yksilöllinen oma itsensä, joka muodostaa itse omat arvonsa ja joka kykenee kriittisesti arvioimaan paitsi maailmaa, myös omia tekemisiään.

Ihminen, joka ei teini-iässä ole herännyt, tuskin tekee sitä helposti myöhemminkään, vaan jää henkiseksi vangiksi arkaaisten mytologioiden maailmaan.

Quote from: Poro on 27.01.2010, 19:59:03
Huomenna on ohjelmassa vertaissovittelu ja rehtorin kanssa palaveri.

Nyt kun olet Poro saanut vähän etäisyyttä tapahtuneeseen, tohtisitko kertoa miten prosessi siellä rehtorin kansliassa eteni?

Quote from: Ulkopuolinen on 27.04.2010, 11:42:58
Ehkä tänne muuten tarvittaisiin jossain muodossa oma lootansa myös monikulttuurisuudesta peräisin olevalla ja sitä sisältäpäin katsovalle keskustelulle...

Kannatan ehdottomasti, vain sisältä päin tuleva fakta avaa meille perunanenille uusia näkökulmia tähän vaikeaan aiheeseen.

Ihan hyvä ketju, näin tulevana opettajana täällä on paljon mielenkiintoista luettavaa. Aloitusviestissä linkatusta Talibin ja Lipposen kirjoituksesta pisti silmään tällainen virke:

QuoteJulkisessa keskustelussa maahanmuuttajat on nähty herkästi uhkana, joka synnyttää työttömyyttä ja romahduttaa maan hyvinvoinnin. Tutkimusten mukaan uhkakuvat eivät pidä paikkaansa.

Osaako joku linkata johonkin tällaiseen tutkimukseen? Talib ja Lipponen kun sitä eivät luonnollisesti tee. On todella rasittavaa lukea tällaisia "tutkimusten mukaan..." -tekstejä kun ei ole mitään keinoja itse arvioida tutkimusten luotettavuutta.

Quote from: Eino P. Keravalta on 25.04.2010, 09:56:52
... Tietysti on poikkeuksia; olen kuullut siideriä kittaavista somalitytöistä.

No huh. Vaikea uskoa, olisiko vaan huhua. Siinä olisi tytöt jo askeleen päässä kunniamurhatilastoihin päätymisestä.

Hyvä ketju. Itse vanhempana näitä tulee myös pohdittua, vaikka täällä Oulussa ei tilanne niin huono multikulttuurinen (vielä) olekaan kuin Helsingissä. Viime vuonna tarhan vanhempainillassa ihmettelin hieman kun eräs (suomalais)äiti jaksoi koko ajan nostaa esille että hänen lapselleen pitää järjestää muuta touhua joulujuhlallisuuksien ajaksi. Sitten tajusin asian laidan kun yhdistin äidin arabiankieliseltä kalskahtavan nimiseen lapseen. Muslimi-isän huoli vääräuskoisten toimista oli siis taustalla.

Quote

Quote from: pelle12 on 25.04.2010, 10:11:42
Einon peräänkuuluttamaa teinikapinaa ei välttämättä esiinny ko. kulttuureissa, koska koko teini-ikä on teollistuneiden yhteiskuntien ilmiö. Ennen oli pelkkä lapsuus ja sitten aikuisuus meilläkin.

Tätä olen minäkin pohtinut. Onko teinihysteria kiukutteluineen länsimainen ilmiö? Voisi kuvitella, ettei 16-vuotiaana perheen perustava juuri ehdi tai viitsi tuhrata aikaansa vanhemmilleen kapinointiin, vaan keskittyy oman jälkikasvun hoitoon.

Se aiemmin mainitsemani irakilaisystäväni kyllä vakuutti kiukutelleensa ja kapinoineensa omia vanhempiaan kohtaan. Ei siis kuulemma ole siinäkään kulttuuripiirissä outo asia. Tosin avioikäkin on reilusti päälle kahdenkympin.

Quote

Quote from: Aretposi on 16.12.2009, 13:58:48

Quote from: ElinaElina on 15.12.2009, 12:22:43
Oletko Aretposi isä vai äiti? Nimi ei kerro. Juuri tuollaista kirjoittamaasi infoa kaivataan. Kiitos. :-*

Olen äiti. Mieheni on arabimuslimi. Näin minulla on monenlaista näkökulmaa maahanmuuttoon, kun olen elänyt vieressä mieheni pyrkiessä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, kokenut maahanmuuton henkilökohtaisesti muuttaessani perheeni kanssa Saksaan ja vielä tutustunut mieheni kotimaahan vierasmaalaisen silmin. Aloitin siis pesunkestävänä monikultturistina, mutta kokemukseni saivat minut ajan myötä nuivistumaan.

Quote from: Ulkopuolinen on 15.12.2009, 14:48:42

Quote from: Aretposi on 15.12.2009, 01:01:45
kokemukseni mukaan monet maahanmuuttajavanhemmat nimenomaisesti pyrkivät estämään lapsensa integroitumisen ja sulautumisen kantaväestöön.

Tuollaisessa tilanteessa isäntämaan pitäisi toimia loogisesti oman etunsa mukaan: jos ei integroituminen kiinnosta niin ulos maasta. Oleskelulupa poikki, kansalaisuuden suhteen kielteinen päätös, tarvittaessa maastakarkoitus ja missään nimessä ei mitään turvapaikkaa. Turvapaikkaa oikeasti tarvitseva nimittäin on kyllä valmis integroitumaan jos kotimaassa hiustenleikkuu kulkisi kaulan kohdalta.

Kyllä, mutta ei sitä kotiopetusta anneta julkisesti, vaan ulospäin voidaan antaa aivan toisenlainen kuva. Minun etuni on siinä, että ymmärrän kieltä ja kuulen asioita, joita maan kielellä ei ääneen lausuttaisi.

Yksi tyypillinen keino valistaa lapsia on rikosuutisten yhteydessä: "Kuulitko? Tuollaisia saksalaiset ovat, tappavat omia lapsiaan. Muslimi ei koskaan sellaista tekisi." Tai lasten tehdessä jotain kiellettyä: "Oletko saksalainen? Oletko kristitty?" Lapsi on Saksassa syntynyt ja hänellä on Saksan kansalaisuus, mutta silti vanhemmat käyttävät saksalaisuutta kirosanana; on osoitus pahana olemisesta jos "on saksalainen". Näitä arabiankielisiä opetustuokioita voidaan pitää vaikka opettajan tai naapurin seistessä vieressä, koska ymmärtämisestä ei ole pelkoa. "Haluatko olla kuten tuo mies?", voidaan lapselle sanoa katseltaessa kaljapulloa kädessä pitävää naapuria, joka on autuaan tietämätön hänestä käydystä keskustelusta.

Vaikka edellä kuvailemani vaikuttaa mitättömältä, niin sillä on jatkuvasti toistuessa suuri vaikutus lapsiin. On ahdistavaa istua vieressä ja kuulla tuollaisia kommentteja esim. rikosuutisten yhteydessä, kun tietää lasten ottavan ne tosissaan. Hiljattain kerroin eräälle mamurouvalle, että pieni tyttäreni on tutustunut naapurin samanikäiseen tyttöön ja käy siellä leikkimässä. Hän katsoi minua hyvin vakavalla ilmeellä ja alkoi varoitella kuinka vaarallista on päästää lapsi saksalaiseen naapuriin kylään, kun siellä voi olla vaikka millainen pedofiili... sanoin, että naapurit ovat kurdeja... ai, no se on sitten ihan eri asia, no sitten ei mitään huolta, sehän on kiva. Tuntui ainakin tämä rouva ihan tosissaan itsekin uskovan, että saksalainen on vaarallinen, kurdi ei. Hänellä on viisi lasta, jotka päivittäin elävät tämän opetuksen alaisuudessa; he ovat Saksassa syntyneitä ja heillä on maan kansalaisuus (eivätkä ole ikinä vanhempiensa kotimaassa asuneet), mutta silti kysyttäessä minkämaalaisia he ovat, he vastaavat "mulla on Saksan passi, mutta olen x-maalainen". He eivät tunne olevansa saksalaisia, mutta syy ei satavarmasti ole saksalaisissa rasisteissa tai Saksan huonossa integraatiopolitiikassa, vaan siinä yksinkertaisessa tosiasiassa, että lapset uskovat vanhempiaan. Isäntämaata halveksiva kasvatus tapahtuu kuitenkin valitettavan usein piilossa.

Näin "monikultturistin", ei-nuivan näkökulmasta tuo yllä kuvailtu poerheenisä vaikuttaa suorastaan häiriintyneeltä tyypiltä. Miksi ihmeessä vaimo ei ole ottanut eroa? Aivan verrattavissa siihen isään, joka on kuulemma ostanut afrikkalaisen, tummaihoista esittävän pystin, jota osoittaa kasvattaessaan tytärtään: "tuo ei ole kuva ihmisestä, se on neekeri".

Tällainen kasvatus, mitä nuo kaksi edustavat, on kaikkea muuta kuin sellaista, mitä mokuttaja pitää asiallisena ja tarpeellisena suvaitsevaisuuskasvatuksena.   Kuten huomaamme, nuivuus tai ksenofobia (vrt. naapurinrouva jutussa) ei katso etnisyyttä, uskontoa saati ihonväriä. EIkös tuon Saksaan muuttaneen suomalaisnaisen siippa ole suorastaan äärinuiva? Mitä olette mieltä? Voisipa täyttää rasisminkin kriteerit.

QuoteKuten huomaamme, nuivuus tai ksenofobia

QuoteEIkös tuon Saksaan muuttaneen suomalaisnaisen siippa ole suorastaan äärinuiva?

Loukkaat tässä foorumilaisia.

Kehotan lopettamaan tällaisen käytöksen.

Anteeksi. Oliko sanavalintani "nuiva" syy tähän vai joku muu? Olisin voinut ilmaista asian toisinkin. Uusi yritys:

Pointtini siis oli, että tietyntyyppinen (esimerkiksi muukalaisvihamielinen tai jotakuta ryhmää mollaava ja halveksiva) käytös ei katso väriä tai etnisyyttä. Tällaiseen vihanlietsontaan syyllistytään jokaikisessä maailman kolkassa, luullakseni. (Jossain saattaa toki olla onneloita, missä vähemmän kuin muualla. Tällainen on tavoiteltavaa toki täälläkin.)

Surullista se tietenkin on. Jos itse kasvattaisin lapsiani esimerkiksi näin:"kaikki tietyille keskustelupalstoille kirjoittavat ovat täysiä imbesillejä jne. heidät voi myös tunnistaa ulkonäön perusteella jne...), syyllistyisin aivan samaan." Yhtä lailla, jos kasvattaisin jälkikasvuni uskomaan, että hänen oma kulttuuritaustansa on muita kehnompi ja halveksittavampi, syyllistyisin samaan.

Eilen 4.5.2010 illalla tuli FST:ltä erittäin valaiseva tanskalainen dokkari siitä, mikä on eräissä Pohjoismaita rikastuttavissa kulttuureissa (kurdit, turkkilaiset, arabit, somalit) toimintamalli, kun teinityttö tai nuori nainen sitten lakkaa kunnioittamasta vanhempiaan eli näissä tapauksissa ei enää alistu jatkuvaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, pakkonaittamiseen, aviopuolison tekemiin raiskauksiin, vaan lähtee omille teilleen. Seurauksena on täydellinen sulkeminen perheen ja suvun ulkopuolelle ja pahimmassa tapauksessa hengenlähtö, joka aian konkreettisesti uhkasi monia näistä turvakodeissa kiertävistä naisista ja tytöistä. Heillä ei ole muuta turvaa kuin viranomaiset ja toisensa, edes Tanskassa. Henkilöllisyyden vaihtaminen olisi ehkä pelastus, mutta sekään ei ole Tanskassa mahdollista. Teini-iän kapinoinnilla on näissä kulttuureissa usein hieman vakavammat seuraukset, varsinkin tytöille, kuin meillä.

Quote from: Kukkahattuinen Fatima on 01.05.2010, 13:19:35
Näin "monikultturistin", ei-nuivan näkökulmasta tuo yllä kuvailtu poerheenisä vaikuttaa suorastaan häiriintyneeltä tyypiltä. Miksi ihmeessä vaimo ei ole ottanut eroa? Aivan verrattavissa siihen isään, joka on kuulemma ostanut afrikkalaisen, tummaihoista esittävän pystin, jota osoittaa kasvattaessaan tytärtään: "tuo ei ole kuva ihmisestä, se on neekeri".

Tällainen kasvatus, mitä nuo kaksi edustavat, on kaikkea muuta kuin sellaista, mitä mokuttaja pitää asiallisena ja tarpeellisena suvaitsevaisuuskasvatuksena.   Kuten huomaamme, nuivuus tai ksenofobia (vrt. naapurinrouva jutussa) ei katso etnisyyttä, uskontoa saati ihonväriä. EIkös tuon Saksaan muuttaneen suomalaisnaisen siippa ole suorastaan äärinuiva? Mitä olette mieltä? Voisipa täyttää rasisminkin kriteerit.

Kun nyt kukaan ei näytä vastanneen, täytyy jonkun. Oletan että tuo nuivuus-käsitteen käyttösi ei ollut esimerkiksi passiivis-agressiivinen yritys purkaa omia turhautumia vaan osoitus aidosta käsitesekaannuksesta.

"Nuiva" on monien maahanmuuttokriitikkojen itsestään käyttämä leikkimielinen ilmaus. Maahanmuuttokriitikko on henkilö joka arvostelee oman maansa tai alueensa maahanmuutto- ja/tai monikulttuurisuuspolitiikkaa tai näihin liittyviä ilmiöitä. Sanaan liittynee myös sivumerkitys, että kriitikon mielestä maahanmuuttopolitiikka on yleensä liian löyhää.

Rasisti on henkilö joka ihmisten (oletetuilla) rotuominaisuuksilla perustelee heidän asettamistaan eriarvoiseen asemaan, erityisesti syrjimistä.

aretposin kirjoituksessa kuvatun isän nuivuudesta emme tiedä mitään, koska siinä ei kerrota miten isä suhtautuu lähtömaansa tai nykyisen kotimaansa Saksan maahanmuuttopolitiikkaan. Sen sijaan isä täyttää kyllä rasistin tunnusmerkkejä: hän tekee tietystä etnisestä ryhmästä (kantasaksalaiset) katteettomia yleistyksiä ja puhuu heistä halventavasti. Isä siis asettaa saksalaiset eriarvoiseen asemaan (halveksunnan kohteeksi) näiden oletettujen rotuominaisuuksien vuoksi.

Nuiva voi olla rasisti, ja jotkut nuivat varmasti ovatkin. Monet nuivat eivät kuitenkaan ole rasisteja. Rasisti voi olla myös olematta nuiva: esimerkiksi Somaliassa saattaa hyvinkin olla rasisteiksi luokiteltavia ihmisiä jotka eivät kritisoi maansa maahanmuuttopolitiikkaa siitä yksinkertaisesta syystä että Somaliaan ei ole tapahtumassa juuri minkäänlaista maahanmuuttoa.

Tänään bongasin:

http://janitoivola.net/2011/03/10/hatahuuto/

Sanottua muun muassa:

"Miltä tuntuu 13-vuotiaasta avata kotona televisio ja kuunnella, kun aikuiset televisiossa hokevat Suomi suomalaisille-hymniään tai räyhäävät tuohtuneena kaikkialla maleksivista maahanmuuttajista, jotka vievät vanhusten rahat."

"Mitä mahtaa tehdä nuoren psyykkeelle kun päivittäin kuulee että on ongelma, josta tulisi päästä eroon -- Kuka ottaa tämänhetkisen maahanmuuttokeskustelun lomassa vastuun näistä toiveikkaista hymyilevistä sieluista, joilla on koko elämä edessä."

Näitä blogeja ja kirjoituksia tulee esille jatkuvasti. Yhden ongleman olen huomannut selvästi: kirjoittajat itse havaitsevat, että maahanmuutossa on ongelma ja ryhtyvät nyt vetoamaan nuorten tunteisiin ja syyttämään maahanmuutosta keskustelevia. Eli pitäisikö maahanmuutosta keskustelu lopettaa ja tyytyä sihen, mihin olemme nyt menossa?

Todella naiivisti ajateltu, että ajankohtaisesta asiasta tulisi hiljentyä.

Ei minulla muuta.

Quote from: stiGyler on 11.03.2011, 19:57:22

Quote from: Jani Toivola
"Miltä tuntuu 13-vuotiaasta avata kotona televisio ja kuunnella, kun aikuiset televisiossa hokevat Suomi suomalaisille-hymniään tai räyhäävät tuohtuneena kaikkialla maleksivista maahanmuuttajista, jotka vievät vanhusten rahat."

Kuka on sanonut televisiossa "Suomi suomalaisille"? Missä ohjelmassa? Minkälaisessa yhteydessä? Kuka on räyhännyt televisiossa tuohtuneena kaikkialla maleksivista maahanmuuttajista?

Quote from: Jani Toivola"Mitä mahtaa tehdä nuoren psyykkeelle kun päivittäin kuulee että on ongelma, josta tulisi päästä eroon -- Kuka ottaa tämänhetkisen maahanmuuttokeskustelun lomassa vastuun näistä toiveikkaista hymyilevistä sieluista, joilla on koko elämä edessä."

Kuka tuollaista sanoo päivittäin, kenelle ja missä?

Onko Toivolalla ongelmallinen suhde todenpuhumiseen?

Tuollaisten satujen keksijä on syvästi ennakkoluuloinen. Ja uskoo omat harhansa täysin. Menetetty tapaus.

Nuorten puolesta en olisi huolissani. He haistavat hevonpaskan. He osaavat myös ihan itse päättää mitä mieltä olla maahanmuuttajista ja monikulttuurista. Ilman kulttuuriluotseja ja Jani-setien opastusta.

Quote from: Jari Leino on 12.03.2011, 00:09:39

Jos pappa on kuollut ja mummo ei jaksa, niin se on isän velvollisuus. Jos isä on poissa, äiti jatkakoon.

Jonkun on kerrottava lapsille elämän tosiasioista.

Monet aikuiset kokevat vaikeaksi kertoa teineilleen elämän tosiasioista  ;)

Äskettäin todistin tapahtumaa, jossa viereisellä kadulla aikuinen mies karjui pojanklopille - ilmeisesti isä huusi pojallensa. Mies vaikutti hermoriekaleelta - veteli poikaa kaksi kertaa avokämmenellä päähän ja lopuksi nyrkillä naamaan. Heillä ilmeisesti oli/on jokin hukassa. Puheesta en vaan tajunnut mitään. Jotain kurdeja/turkkilaisia varmaan, en tiedä.

Nostan vanhan aiheen. Lapsellisena on kuitenkin jonkin verran kokemuksia monikulttuurisesta päiväkoti- ja kouluympäristöstä. Omat ja lapsen kokemukset kyllä vahvistavat monia täällä esitettyjä näkemyksiä maahanmuuttajien sopeutumisesta.

Nimittäin, omalla pojallani ei ole koskaan ollut yhtä tapausta lukuunottamatta minkäänlaisia vaikeuksia maahanmuuttajalasten kanssa. Olivat he sitten ensimmäisen tai toisen polven mamuja. Pidän tätä mm. sen seikan ansiona, että maahanmuuttajien määrä on tietyn kriittisen tason alapuolella ja he eivät ole etnisyydeltään yhtenäisiä. Ei ole siis tapahtunut "sumppuuntumista" vaan alueen maahanmuuttajat ovat aika pitkälti länsimaalaistuneet - tarkoitan tällä mm. sitä, että yhteisiä sääntöjä kunnioitetaan. Näkyvänä esimerkkinä päiväkodissa tai koulussa ei ole koskaan ollut ainuttakaan hunnutettua tyttöä, päinvastoin, tytöt ovat osallistuneet poikien leikkeihin ja ovat tasa-arvoisia kavereita keskenään - kaikkine kähinöineenkin. Ja kun tilanne on tämä, kenenkään ei tarvitse erikseen kiinnittää huomiota ihonväriin tai uskontoon ja ympäristö pysyy neutraalina. Riidat ratkaistaan asiapohjalta eikä sen perusteella, kuka on kuka ja mitä.

Olen itsekin vähän liian tottunut tähän onnelaan. Kun elää pitkään rauhallisella alueella (kyseessä ei kuitenkaan ole mikään hyvätuloisten alue vaan tavallinen lähiö), karisevat ennakkoluulot. Toisaalta on tullut asuttua myös tämän kaupungin ehdottomasti rikastuneimmassa lähiössä, mutta kontaktit paikalliseen väestöön olivat vähäisiä, juurikin etnisten ja uskonnollisten ryhmien sumppuuntumisen takia. Kävin töissä alueen ulkopuolella.

Tätä taustaa vasten maahanmuutossa mielestäni pahinta ja tulevaisuuden kannalta pelottavinta on sen nopeus ja hallitsemattomuus. Vallassa olevat huutavat apuun lisää sopeuttamista, joka vain lisää ennakkoluuloja ja epäoikeudenmukaista kohtelua ryhmien välillä. MOT. Täällä lukemani kertomukset ovat olleet hyvin valaisevia.

Parasta on kohtuullisuus ja omista arvoistaan kiinni pitäminen. Kuten on monessa muussakin asiassa.

Lopuksi vielä hieman siitä pojasta, jonka kanssa on ollut ongelmia. Kyseessä oli vasta päiväkoti-ikäinen somalipoika, joka käytöksellään osoitti selvästi olevansa etuoikeutettu varsinkin tyttöihin nähden. Oli väkivaltainen ja mm. potki ja uhkaili muita lapsia. Kuulin, kun oma poikani erään kaverinsa kanssa jutteli kävellessämme tämän somalipojan kodin läheltä, että "Abdullah" vetää turpaan, pitää varoa sitä. Jotkut asiaa paremmin tuntevat ovat valistaneet minua, että somalikulttuurissa aika usein poikalapset saavat tehdä mitä haluavat. Tavallaan kävi sääliksikin sitä poikaa - tuntui olevan ihan hukassa vanhempien typerän kasvatuksen takia. Tuossa iässä olisi kuitenkin vielä mahdollista kääntää suunta, jos vanhemmat haluavat. Ilmeisesti useimmiten eivät siihen suostu ja aiheuttavat lapsilleen paljon henkistä kärsimystä. Kun lapsi siitä kasvaa ja on edelleen hukassa, on syy tietysti rasistisen yhteiskunnan. Olen toisen käden tietojen varassa tämän pojan kohtalon suhteen, mutta ainakaan samaan kouluun muiden lasten kanssa hän ei päätynyt. Jos kyseessä olisi kantaväestön lapsi, hän olisi nyt käytöshäiriöisten erityiskoulussa - toivon ihan pojan itsensä kannalta että näin on käynytkin. Alueellamme ei onneksi ole kovin paljon tarjolla sitä vaihtoehtoa että pääsee omanlaistensa joukkoon piiloon ja vaatimaan erityiskohtelua. Ehkä toivoa vielä on?

Eilen juttelin tästä aiheesta 10v lapseni kanssa. Hän siinä laskeskeli, että monestako eri maasta hänen luokallaan on oppilaita ja sai tulokseksi peräti kahdeksan eri kansallisuutta oppilastovereilleen. Mielestäni tosi iso määrä kun luokalla on 20 oppilasta ja yksittäisten kansallisuuksien edustajia oli useampia lapsia. Kantasuomalaisia noin puolet.

Ala-asteikäiset tulevat suhteellisen hyvin toimeen ja leikkivät keskenään. Poikkeuksen tähän muodostavat somalit, erityisesti pojat. Noin kolmannesta luokasta alkaen somalipojat eriytyvät omaksi suljetuksi ryhmäkseen, mihin muilla pojilla ei ole asiaa. Somalitytöistä osa ryhmäytyy vain muiden somalityttöjen kanssa, mutta osa somalitytöistä leikkii muidenkin kanssa.

Omatkin kokemukset tukevat tätä. Esimerkiksi lasten synttäreille tulee kaikki muut kutsutut paitsi somalit. He eivät saa tulla. Oman lapsen somaliluokkatovereilla on muiden lasten tavoin kännykät mutta heillä ei saa olla niissä muiden kuin somalien yhteystietoja, eli heidän vanhempansa tietoisesti eristävät lapsensa muusta yhteiskunnasta. En sitä ihmettele, kun somalien näkökulmasta katsoen länsimainen meno näyttänee aika vieraalta.

Ihmettelen kovasti, että miksi meidän pitää huolia tänne juuri sitä porukkaa joka ei halua muuhun väestöön sopeutua ja sulautua.