QuoteANNIKA LUTHER - Ivoria
Kuusitoistavuotias Alphonse Sidik perheineen on tullut Suomeen Norsunluurannikolta Togon, Beninin, Ranskan ja Ruotsin kautta. Matematiikanopettaja-isä ja lastenlääkäri-äiti ovat turhaan yrittäneet saada oleskelulupaa Suomesta.
Eräänä marraskuisena yönä perhe karkotetaan maasta. Vain Alphonse onnistuu piilottelemaan poliiseilta. Alkaa jännittävä selviytymistarina, jossa tärkeää osaa näyttelee suomenruotsalainen Una-tyttö.
...
pääosassa ovat älykkään afrikkalaispojan arjen haasteet räntäsateisessa Pohjolassa.
...
Ivoria viittaa Norsunluurannikkoon, joka hohtaa Alphonsen muistoissa paratiisina.
...
Onnellinen loppu onkin lukijalle tervetullut.
Savon Sanomat (http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/annika-luther-ivoria/512053)
Tässähän on kaikkea!!!
- Dublin-tyypit yrittävät saada turvapaikkaa jo kolmannesta EU-maasta, mutta eräänä synkkänä yönä(?) heidät karkoitetaan maasta. Onneksi Alphonse onnistuu piilottelemaan poliisilta.
- maahanmuuttajina opettaja-isä ja lastenlääkäri-äiti unohtamatta älykästä poikaa
- kiltti suomenruotsalainen, joka auttaa maahanmuuttajaa
- ankea räntäsateinen Suomi
- paratiisimainen Norsunluurannikko
Joulun must-hankinta.
Ja lisää kaikkea löytyy:
QuoteAnnika Luther - Ivoria
Suomessa kaikki näyttää sujuvan hyvin, mutta eräänä päivänä poliisit ryntäävät sisälle perheen huoneistoon.
...
Onneksi Alphonse tapaa hämärässä kaupungissa omaperäisen Una Alexandran ja auttaa tämän pulasta.
...
Luther kuvaa tarkkaan ja osuvasti Unan ja Alphonsen orastavaa ystävyyttä ja taistelua sen puolesta, että Alphonse voisi jäädä Suomeen. Tavallisen, laiskuuteen taipuvaisen lukiolaistytön ja matematiikasta hullaantuneen afrikkalaispojan tarina on täynnä Annika Lutherin kirjoista tuttuja tekijöitä: jännitystä, huumoria ja leikkimielisyyttä, joka valaisee taidokkaasti usein synkän ja julman maailman.
teos.fi (http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=263)
- poliisi rynnäköllä hakee turvapaikanhakijat
- avuliaskin Alfonso on ja matemaattisesti lahjakas
Ja vielä lisää:
Quote...Ja Alphonsesta kirjoitetaan jo lehdissäkin: hämäräperäistä terroristia ja ihmissalakuljettajaa etsitään, ja vieressä on Alphonsen nimi ja kuva! Tavallisen 16-vuotiaan lukiolaispojan, joka rakastaa matematiikkaa ja haluaa vain käydä koulunsa loppuun. Ja elää perheineen rauhassa maassa, joka ei halua heitä.
sivupiiri.fi (http://www.sivupiiri.fi/kirjavinkit/ivoria-936)
Quote from: Iloveallpeople on 11.12.2009, 02:12:38
QuoteANNIKA LUTHER - Ivoria
Onnellinen loppu onkin lukijalle tervetullut.
Sopisiko onnelliseksi lopuksi, että Alphonse palautetaan Abidjaniin setänsä luokse ja Una ei ole sittenkään raskaana.
QuoteEräänä marraskuisena yönä perhe karkotetaan maasta.
Miten niin yönä? Kyllähän Suomen viranomaiset antavat riittävästi aikaa maastapoistumiseen.
Muistanko väärin, että jopa turvapaikkaa hakeva EU-kansalainen saa aikaa kuukauden? Ja tämä vielä valtsun syytingissä ja kämpässä?
Samapa tuo, tuon kaltaista propagtaintmentia vanha NL oli tulvillaan ja niin tietysti myös iki-ihana DDR.
Quote from: Onnensoturi
Miten niin yönä?
Onko marraskuussa päiväsaikaakin?
Näyttää siltä, että yksi ihminen on onnistunut kirjoittamaan 197-sivuisen Pahkasian. Ei hullumpi suoritus!
Olenko minä nyt ymmärtänyt oikein, että kotimaa siintää Alphonsen muistoissa paratiisina mutta kun häet aiotaan palauttaa sinne Alphonse menee piiloon siltarumpuun.
Matemaattisesta lahjakkuudestaan huolimattaa Alphonse ei ole ilmeisesti huippuosaaja terävimmästä päästä.
Mikä on siinä, että vihervasemmistolaisen maailma pyörii romanttisuuden keskellä? Kaikki "hyvä" pitää romantisoida ja järkeville ajatuksille tässä rakkauden kiihkossa ei jää yhtään tilaa. Tulee jotkut emohomot mieleen näistä tyypeistä.
Hihhii. Genre kuulostaa tutulta. Jostakin omituisesta syystä tällaisten traagisten tarinoiden sankarit ja -taret ovat aina huippyälykkäitä, poikkeuksellisen kauniita, hyvätapaisia ja suosittuja.
Odotan innolla kirjaa rumasta, ennakkoluuloisesta ja erityisen lahjattomasta nuoresta, joka ei rakasta matematiikka eikä osaa edes kertotaulua (mitvit?) ja jolla ei ole yhtään neuvokasta suomenruotsalaista ystävää. Vanhemmista toinen on häipynyt aikoja sitten; toinen dyykkaa roskiksia silloin, kun ryyppäämiseltään ehtii.
Huumorilla ja leikkimielellä höystettynä toki.
(No, Pahkiksessa niitä taisi olla. ;D)
Quote from: Malla on 11.12.2009, 11:57:27
Odotan innolla kirjaa rumasta, ennakkoluuloisesta ja erityisen lahjattomasta nuoresta, joka ei rakasta matematiikka eikä osaa edes kertotaulua (mitvit?) ja jolla ei ole yhtään neuvokasta suomenruotsalaista ystävää. Vanhemmista toinen on häipynyt aikoja sitten; toinen dyykkaa roskiksia silloin, kun ryyppäämiseltään ehtii.
Tai nuorukaisista, joista suurinosa on lahjattomia, eivätkä osaa edes lukea. Vanhemmatkin ovat kuolleet. Viinaa menee ja saunoja palaa. Vähän väliä tapellaan nyrkein ja puukoin muiden jengien kanssa.
Vittu että tunruu pahalta. Ei tämä ollut tässä.
Haloo, huusiko joku minua? ;D
Nuortenkirjoissa yritetään tavallisesti antaa nuorelle erilaisia näkemyksiä ja ajattelun malleja. Esitellyssä kirjassa on aika silmiinpistävä asetelma, kun vanhemmat on koulutettuja ja poika huippulahjakas, mutta joutuu piileskelemään poliisia. Suomenruotsalainen on jutussa, koska kirjailija edustaa ko. ryhmää ja luultavasti kirja on suunnattu sille porukalle.
Vähemmän mokukirja olisi realistinen. Köyhässä maassa on sotaa ja perheet lähettävät lapsen maailmalle etsimään parempaa elämää. Reitti kulkee maasta toiseen, eikä joka paikassa tarjota hotellihuonetta ja taskurahaa. Lopulta löytyy paikka, jossa voi oleskella mukavasti, käydä koulua ja ...
Tai miten olisi satu. Köyhä perhe lähettää lapsen maailmalle etsimään onnea. Monien vaiheiden jälkeen löytyy maa, jossa kaikki on hyvin ja hyvät ihmiset pitävät lapsesta huolta. Hyvät ihmiset kutsuvat lapsen vanhemmat ja sukulaisetkin luokseen ja pitävät heistäkin hyvää huolta, vaikka heidän omat vanhuksensa ja lapsensa jäisivät ilman hoitoa.
En nyt jaksa aloittaa mitään uutta ketjua toiselle kirjalle, mutta nyt syksyllä on ilmestynyt myös joku Tommy Tabermannin joku romaani, joka kertoo nuoren afro-mamun ja suomalaisen vanhemman naisen tarinaa tai jotain sinne päin.
Ehkä joku voisi nyt altistuttaa itsensä vapaaehtoisesti tällaiselle saastalle ja kertoa värisyttävät lukukokemuksensa tässä listalla.
Hieman jäi vaivaamaan, että sankari ei kääntynyt lopussa siihen ainoaan onnenuskontoon, joka olisi tehnyt sinänsä ehyen yksilön kehityskertomuksesta täydellisen.
Mutta ehkä Ivoria II päästää piinallisesta odotuksesta? Miten olisi ihonvärin perusteella työstä potkiminen ja onnekas imaamitapaaminen Varissuolla?
QuoteANNIKA LUTHER - Ivoria
Luther kuvaa tarkkaan ja osuvasti Unan ja Alphonsen orastavaa ystävyyttä ja taistelua sen puolesta, että Alphonse voisi jäädä Suomeen. Tavallisen, laiskuuteen taipuvaisen lukiolaistytön ja matematiikasta hullaantuneen afrikkalaispojan tarina on ...
Ehkä "tavallisen, laiskuuteen taipuvaisen afrikkalaispojan ja matematiikasta hullaantuneen lukiolaistytön" tarina olisi realistisempi. Tietääkö kukaan yhtään neekeriä matematiikan huipulta?
Quote from: Jari Leino on 11.12.2009, 13:12:51
Henkilökohtaisesti en ole lukenut tätä kirjaa eikä sinänsä kiinnosta, mutta mikä pakko teillä on keksiä joka aiheesta jotain mokutusjuttua? Mikä tässä kirjassa oli niin erikoista? Monesti vierasperäiset ihmiset (Evakot pohjanmaalla, suomalaiset ruotsissa, bosnialainen Suomessa, norsunluulainen huippumatemaatikko siltarummussa...) kohtaa jonkin verran vieroksuntaa, joten eikö ole ihan luonnollista, että Annika Luther on käsitellyt tätä kipeätä syrjintäasiaa kirjassaan?
Samalla tavalla kuin mokuttajia voi syyttää rasismin näkemisestä joka paikassa, voi monia hommalaisia syytää mokutuksen näkemisestä joka asiassa.
En ihmettele yhtään, jos ulkopuolisille välittyy näin kuva, että hommalaiset ovat tyhmiä, pintapuolisesti asioista arvioivia ja tuomitsevia juntteja.
Jos kirjoittaisin nimelläni ja olisin perustamassa puoluetta, niin olisin aivan samaa mieltä kuin Leino. Tämmöiset tikusta asiaa-ketjut eivät tosiaan ole sitä parasta mainosta vakavalle maahanmuuttokritiikille.
Huomattavasti hedelmällisempää ketjun aloittajalla olisi ollut ottaa alustuksena esiin kirjailijan kritiikki maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Politiikkaa, jossa turvapaikkaa ei myönnetä hakijan sisäisten ominaisuuksien(hyvä koulutus, älykkyys, ahkeruus) perusteella ja missä EU:lla on yhteisiä turvapaikkasopimuksia ja lähteä sitä kautta pohtimaan kuka ja miksi Suoomessa saa asua ja pitäisikö turvapaikansaajat valita sillä perusteella, että heistä on mahdollisimman paljon Suomelle hyötyä.
Quote from: Negie on 11.12.2009, 16:36:34
QuoteANNIKA LUTHER - Ivoria
Luther kuvaa tarkkaan ja osuvasti Unan ja Alphonsen orastavaa ystävyyttä ja taistelua sen puolesta, että Alphonse voisi jäädä Suomeen. Tavallisen, laiskuuteen taipuvaisen lukiolaistytön ja matematiikasta hullaantuneen afrikkalaispojan tarina on ...
Ehkä "tavallisen, laiskuuteen taipuvaisen afrikkalaispojan ja matematiikasta hullaantuneen lukiolaistytön" tarina olisi realistisempi. Tietääkö kukaan yhtään neekeriä matematiikan huipulta?
No tota...
Onhan noita afrikkalaistaustaisia tai taustaa omaavia matemaatikoita.
Arlie Petters, valmistunut tohtoriksi MITistä ja on Dukessa proffana. Syntynyt Belizessä, mutta nykyään USA:n kansalainen.
http://www.math.buffalo.edu/mad/PEEPS/petters_arlie.html
Katherine Adebola Okikiolu(nigerialais-brittiläiset vanhemmat). Michiganissa kait apulaisproffana.
http://www.math.buffalo.edu/mad/PEEPS/okikiolu_katherine.html
Tuossa nyt pari esimerkkiä, yksi kumpaakin sukupuolta, tosin katherine nyt ei ole ns. kärjessä mutta kohtuu menestynyt hänkin.
Eipä silti. Näillä kummallakaan ei ole mitään tekemistä siltarummuissa piileskelevien monilahjakkuuksien kanssa, eikä heitä pitäisi sellaisiin rinnastaa vain ihonvärin ja syntyperän perusteella.
Quote from: Jari Leino on 11.12.2009, 18:01:21
Quote from: Iloveallpeople on 11.12.2009, 16:57:43
Quote from: Jari Leino on 11.12.2009, 13:12:51
Henkilökohtaisesti en ole lukenut tätä kirjaa eikä sinänsä kiinnosta, mutta mikä pakko teillä on keksiä joka aiheesta jotain mokutusjuttua? Mikä tässä kirjassa oli niin erikoista? Monesti vierasperäiset ihmiset (Evakot pohjanmaalla, suomalaiset ruotsissa, bosnialainen Suomessa, norsunluulainen huippumatemaatikko siltarummussa...) kohtaa jonkin verran vieroksuntaa, joten eikö ole ihan luonnollista, että Annika Luther on käsitellyt tätä kipeätä syrjintäasiaa kirjassaan?
Samalla tavalla kuin mokuttajia voi syyttää rasismin näkemisestä joka paikassa, voi monia hommalaisia syytää mokutuksen näkemisestä joka asiassa.
En ihmettele yhtään, jos ulkopuolisille välittyy näin kuva, että hommalaiset ovat tyhmiä, pintapuolisesti asioista arvioivia ja tuomitsevia juntteja.
Jos kirjoittaisin nimelläni ja olisin perustamassa puoluetta, niin olisin aivan samaa mieltä kuin Leino. Tämmöiset tikusta asiaa-ketjut eivät tosiaan ole sitä parasta mainosta vakavalle maahanmuuttokritiikille.
röh röh röh...
Multa taisi unohtua tuosta sellainen hymiö, jossa on tanssiva joululupukki. ;)
Juu, mutta onhan se totta, että ei tällaiset ketjut paljon mitään edistä, paitsi mielenterveyttä.
Mutta kiva huomata, että asia ei ole muuttunut vielä yhdistyksen johdossa liian vakavaksi vaikka tosissaan teettekin
"Samalla tavalla kuin mokuttajia voi syyttää rasismin näkemisestä joka paikassa, voi monia hommalaisia syytää mokutuksen näkemisestä joka asiassa.
En ihmettele yhtään, jos ulkopuolisille välittyy näin kuva, että hommalaiset ovat tyhmiä, pintapuolisesti asioista arvioivia ja tuomitsevia juntteja."
Tämä aihe sopii vallan mainiosti tällekin foorumille: kirjailija Annika Luther edustaa tyypillisesti erään vähemmistön ylimielistä asennetta Suomen kansan enemmistöä kohtaan. Tämä käy ilmi esimerkiksi hänen kirjassaan: Skogen som gud glömde - Kadotettu metsä (2005). Juoni lyhykäisyydessään on tuttua könkkö tyyliä: suomenruotsalainen nuorisoporukka on lähtenyt Itä-Suomeen retkelle ja "eksynyt" Venäjän puolelle. Järjestään kaikki vastaantulevat paikalliset ihmiset ovat mm. "pyöreitä", "munapäisiä", "suippopäisiä", "karkeapiirteisiä", jne.
Kirjan ansiot ovat heikot, eikä tätäkään varmaan olisi julkaistu, jos sitä ei olisi kirjoittanut "kultivoituneeseen" vähemmistöön kuuluva ns. kirjailija.
Siksi on tärkeää, että tälläkin foorumilla keskustellaan Hommafoorumin pääaihetta käsittelevää kirjallisuutta - myös kriittisesti!
Onkos joku sattunut lukemaan Ivorian? Sopiiko talvi-iltojen ratoksi?
http://sitaatti-inspiraatioita.blogspot.com/2010/02/annika-luther-ivoria-suom-raija.html
"Katarina oli sopivasti jossakin seminaarissa koko juhlapäivän, ja Una ja Alphonse ottivat sen riskin, että pukeutuivat yhdessä Unan luona. Alphonse Norsunluurannikolta ja Beninistä, alias Muhammad Somaliasta, alias Richard Maatai Keniasta lunasti lupauksensa olla jumala yhden illan, tosin 80-lukulainen jumala, mutta sisäkin jumalaisempi. He päättivät, että Richard Maatai kävi designlukiota Tukholmassa, jos joku sattuisi kysymään. Alphonse alkoi puhua tukholmalaisittain jo iltapäivällä tottuakseen kielensä outoihin äänteisiin. Una tunsi olonsa aluksi vähän skitsofreeniseksi oudosti pukeutuneen ja tennäisesti määkivän kavaljeerinsa kanssa, mutta kun Alphonse tuikkasi pitkän etusormensa hänen suojattomaan kylkeensä ja sanoi "Piip", Una tointui nopeasti ja läjäytti häntä päähän isoäitinsä pienellä helmin kirjotulla käsilaukulla, ja niin he olivat sujut."
Muistaakseni ensimmäisen ja melkeinpä ainoan "mokutuskirjan" olen penskana lukenut taisi olla "Pekka töpöhäntä" sarjassa? Jokin pakolaistyttö Beirutista ym. mutta se ei mitenkään ollut työntämässä nuunaani naapurin perseeseen, vaikka silloin 70-luvulla olikin paljon "tiedostavia" kirjoja. Ehkäpä jopa enemmän kuin nyt. Silloin "mokutuskirjat" tosin olivat kristillisiä, ja kuvasivat kuinka jeesus tuli ja pelasti noitatohtorin kynsistä.
Nyt jännittämään kuka kirjan hahmoista paljastuu vampyyriksi...
Varmasti siellä Norsulassa olisi ollut parempaa hyötykäyttöä niin lahjakkaalle matematiikan opettajalle kuin kalliisti koulutetulle lastenlääkärillekin.
Taas poistui siitäkin maasta pari erittäin tarpeellista, koulutettua henkilöä. Ja mikä pojasta olisikaan voinut tulla noin etuoikeutetun perheen jäsenenä paratiisillisessa kotimaassaan?.
Quote from: Negie on 11.12.2009, 16:36:34
Ehkä "tavallisen, laiskuuteen taipuvaisen afrikkalaispojan ja matematiikasta hullaantuneen lukiolaistytön" tarina olisi realistisempi. Tietääkö kukaan yhtään neekeriä matematiikan huipulta?
En tiedä, mutta muutamia umpihulluja valkoisia tiedän. Georg Cantor "Elämänsä viimeiset vuodet hän vietti mielisairaalassa." Kurt Gödel "kieltäytyi syömästä lainkaan. Hän kuoli 14. tammikuuta 1978 aliravitsemukseen. Kuollessaan hän painoi hieman alle 30 kilogrammaa." L.E.J.Brouwer "spent his last years under the spell of 'totally unfounded financial worries and a paranoid fear of bankruptcy, persecution and illness.'". Grigori Perelman (tarvitseeko selittää?).
Keskiajalla huippumatematiikka keskittyi islamilaiseen kulttuuripiiriin. Euroopassa keskityttiin lähinnä laskemaan Raamatusta, milloin maailma on luotu ja milloin pitäisi viettää pääsiäistä.
1500-1800 -luvuilla huippumatematiikka oli siirtynyt Eurooppaan.
1900-luvulla huippumatematiikkaa harjoitettiin yliopistoissa ympäri maailman, mutta kuuluisuuden saaminen vaatii aina vain epäinhimillisempää poikkeuksellista lahjakkuutta ja omistautumista. Kunnioitetuimpia nimiä (ihan muutamia satunnaisia mainitakseni) lienee Edward Witten, M-teorian alullepanija ja suurelle yleisöllekin aika tunnettu Andrew Wiles.
Länkkärit eivät enää kuitenkaan ole ainoita: Mohammad Abdus Salam, nobelisti Punjabista, hyvin tunnettu sähköheikon teorian tutkija. Yoichiro Nambu, spontaanin symmetriarikon selittäjä, nobelisti hänkin. Sin-Itiro Tomonaga, kvanttielektrodynamiikan kehittäjiä. (hups, meni enemmän matemaattisiin fyysikoihin, mutta uskoisin että nämä tieteenalat ovat niin kovasti naimisissa, ettei asialla ole oikeastaan merkitystä.)
Selityksiä siihen, miksi kuuluisuuksia ei löydy Nigeriasta tai juuri edes koko Afrikasta on varmaan paljonkin, mutta kovin kauheasti en lähtisi sillä elämöimään. Emmehän elämöi silläkään, että matemaattisissa kuuluisuuksissa on todella vähän naisia.
Tuleeko kenellekkään muulle mieleen ne ala-asteella kirjoitetut tarinat, joissa tunsi itse olevan se tarinan prinssi. Se joka halusi pelastaa kaikki avuttomat ja kauniit prinsessat. Oi niitä aikoja!
Aikoja ne ovat nämäkin, mutta prinssit ovat muuttuneet suomenruotsalaisiksi flikoiksi ja prinsessat mustiksi miehiksi.
Quote from: MaisteriT on 28.08.2010, 15:13:03
Selityksiä siihen, miksi kuuluisuuksia ei löydy Nigeriasta tai juuri edes koko Afrikasta on varmaan paljonkin, mutta kovin kauheasti en lähtisi sillä elämöimään. Emmehän elämöi silläkään, että matemaattisissa kuuluisuuksissa on todella vähän naisia.
Ei sillä kannatakaan elämöidä. Hardvardin yliopiston rehtori mainitsi asiasta, joutui matelemaan ja anelemaan anteeksi saaden sen päälle potkut.
Itse ne ymmärrä mitä hullua Grigori Perelmanissa on. Tyypin käytös vaikuttaa lähinnä järkevältä nykymaailmassa.