Työskentelin -90 luvun alkupuolella turvapaikanhakijoiden kanssa ns. kentällä, eli SPR:ssä ja Valtion Vastaanottokeskuksessa ja myöhemmin vielä kaupungilla. Kun laitoimme turvapaikanhakijoiden lapsia ala-asteiden koululuokille alkoivat peruskoulujen opettajat välittömästi puhua:"Nyt meidän täytyy karsia joululaulut ja joulujuhlat kouluista, koska luokkiin tulevat lapsethan ovat islaminuskoisia". Siis silloin muutama turvapaikanhakijan lapsi oli opettajien mielestä se määrävä tekijä tässä asiassa suhteessa muuhun luokkaan, eli omiin suomalaislapsiimme ???. Suurin osa näistä turvapaikanhakijalapsista ei edes saanut jäädä Suomeen ja olivat kouluissa vain lyhyen aikaa! En ole enää seurannut koulumaailmaa niin tarkkaan ja haluaisinkin kysyä, onko tällainen, kerrassaan kummallinen kulttuurillinen itsesensuuri vai miksi tällaista pitäisi nimittää, vielä vallitseva käytäntö koulumaailmassa? Vai onko asiat menneet vielä huonompaan suuntaan tässä suhteessa?
Heip hei, laitoin juuri best of-kokoelman etusivulle. Ei kun selaamaan.
http://nikopol2008.blogspot.com/2009/11/keskeista-luettavaa.html
Quote from: Nikopol on 19.11.2009, 16:00:36
Heip hei, laitoin juuri best of-kokoelman etusivulle. Ei kun selaamaan.
http://nikopol2008.blogspot.com/2009/11/keskeista-luettavaa.html
Kiitos arvokkaasta panoksesta maahanmuuttopolitiikasta keskusteluun. Tällaisia tarvitaan lisää eri aloilta ja elämänalueilta.
Tässähän on monikulttuurisen tarinateatterin paikka. Taikaseinä antaa rahaa, paha kone vie rahat. Olisikohan esim Caisan porukalla kiinnostusta proggikseen?
Tämä voisi kiinnostaa opettajia:
TIEDOTE: Educan seminaariohjelman aiheina ajankohtaiset haasteet ja tulevaisuus (http://www.sttinfo.fi/pressrelease/detail.do?pressId=27802&type=detail&subType=thisweek&searchKey=fd92612d-d4ed-11de-aacb-e3fa86c7701e&subSearchKey=0851a71e-d4ed-11de-aacb-e3fa86c7701e&languageId=all&rubricId=null&themeId=null&attachmentTypeId=null&timeRangeId=null&pageIndex=1&firstCharOfName=null)
QuoteEduca 2010 -messujen seminaariohjelma keskittyy opetusalan ajankohtaisiin teemoihin ja haasteisiin. Yksi näkyvimpiä aihepiirejä messuilla on Tulevaisuuden oppimisympäristöt. Kansainväliseksi puhujaksi on kutsuttu professori Andrew Hargreaves. Educa 2010 järjestetään 29.–30.1. Helsingin Messukeskuksessa.
Opetusalan valtakunnallisen koulutustapahtuman Educa 2010 -messujen teemana on Sivistys siivittää, koulutus kantaa . Teemaa lähestytään mm. työssä jaksamisen, varhaiskasvatuksen, vapaan sivistystyön, monikulttuurisuuden, tulevaisuuden oppimisympäristöjen ja mediakasvatuksen näkökulmista.
[...]
Monikulttuurisuutta käsitellään niin lapsen kuin opettajankin näkökulmista mm. Samran Khezrin, Irma Marttilan sekä Mirja-Tytti Talibin luennoilla. Kaisla Löyttyjärven ja Anne-Mari Souton aiheena on monikulttuurisuus ja rasismi koulutuksessa.
[...]
Opettajan työtä ja oppilaiden kohtaamista käsitellään Marja-Leena Koppisen luennolla Ketä kannattaa opettaa? Kohtaamisen pedagogiikkaa, sekä Hannele Cantellin luennolla Opettajien kokemuksia oppilaan kohtaamisesta – hiljainen tieto yhteiseen käyttöön. Wilson Kirwa haastaa opettajat tuomaan positiivisuutta kasvatukseen ja opetukseen.
Tapahtuman VESO-kriteerit täyttävästä seminaariohjelmasta vastaa Opetusalan ammattijärjestö OAJ.
Lisätietoja
OAJ, järjestöasiamies Ulla Hiipakka, s-posti ulla.hiipakka(at)oaj.fi, 040 553 0981
Suomen Messut, tiedottaja Vilja Perttola, s-posti vilja.perttola(at)finnexpo.fi, (09) 150 9763
Koko ohjelma on nähtävillä tapahtuman nettisivuilla www.educamessut.fi .
Kiitos vinkistä mutta ei kiinnosta. Yleensä mikään OAJ:n koulutus ei ole tuntunut vaivan arvoiselta. En ole ymmärtänyt, miksi raskaan ja haasteellisen työviikon jälkeen lähtisin saman alan messuille kuuntelemaan vielä lisää joitakin haasteita (Kirwan esitys). OAJ voisi keskittyä palkkaneuvotteluihin ja vasta sen jälkeen vaatia jatkuvaa lisäkouluttautumista ja lisähaasteita. Koko ala tuntuu nykyään sille, että oppilaiden sijasta nimenomaan opettajat ovat koulutuksen kohteena ja oppilaiden opettaminen edes säällisesti taas tehty mahdottomaksi.
Quote from: stuuppali on 18.11.2009, 07:53:03
Työskentelin -90 luvun alkupuolella turvapaikanhakijoiden kanssa ns. kentällä, eli SPR:ssä ja Valtion Vastaanottokeskuksessa ja myöhemmin vielä kaupungilla. Kun laitoimme turvapaikanhakijoiden lapsia ala-asteiden koululuokille alkoivat peruskoulujen opettajat välittömästi puhua:"Nyt meidän täytyy karsia joululaulut ja joulujuhlat kouluista, koska luokkiin tulevat lapsethan ovat islaminuskoisia". Siis silloin muutama turvapaikanhakijan lapsi oli opettajien mielestä se määrävä tekijä tässä asiassa suhteessa muuhun luokkaan, eli omiin suomalaislapsiimme ???. Suurin osa näistä turvapaikanhakijalapsista ei edes saanut jäädä Suomeen ja olivat kouluissa vain lyhyen aikaa! En ole enää seurannut koulumaailmaa niin tarkkaan ja haluaisinkin kysyä, onko tällainen, kerrassaan kummallinen kulttuurillinen itsesensuuri vai miksi tällaista pitäisi nimittää, vielä vallitseva käytäntö koulumaailmassa? Vai onko asiat menneet vielä huonompaan suuntaan tässä suhteessa?
Sanoisin tuota patologiseksi joukkopsykkoosikorrektiivisuudeksi jonka vaivaama on lähes koko julkishallinto. Ihan opettajia myöten. Muutenhan tuollainen toiminta ei olisi mahdollistakaan jos opetussunnitelmia noudatetaan.
Väittäisin kyllä, että asia voi olla ominaisempi alakoulun opettajille. Sitten voi taas pohtia, miksi aineenopettajien ja luokanopettajien indoktrinaatio on poikkeavaa. En osaa sanoa tähän hätään miksi, ja vanhemman näkökulmasta asia lienee siten, että opettaja kuin opettaja.
Quote from: Juki on 20.11.2009, 14:57:25
En ole ymmärtänyt, miksi raskaan ja haasteellisen työviikon jälkeen lähtisin saman alan messuille kuuntelemaan vielä lisää joitakin haasteita (Kirwan esitys).
QuoteWilson Kirwa haastaa opettajat tuomaan positiivisuutta kasvatukseen ja opetukseen.
Wilson Kirwa on ollut yksi monikulttuurisuuden ja monirotuisuuden mannekiini viime vuosina. Kirwaa on perverssillä tavalla nuoleskeltu iltapäivälehdissä - hänestä on jopa käytetty termiä
suomalaisten unelmavävy ikään kuin normaalit ihmiset haluaisivat vävykseen jonkun afrikkalaisen.
Kirwan vaimo on lihava amerikkalainen valkoinen nainen, joka tutustui Kirwaan hakiessaan baarista yhden yön suhdetta neekerin kanssa. Tämmöinen tarina sitten esitetään iltapäivälehdissä jonain ihanteena. Kirwan ja tämän jenkkiläskiakan ruskeita lapsia esitellään mediassa jonain ihquina multikultimukuloina, vähän kuin nukkeina tai lemmikkieläiminä.
Kirwa itse taas kertoo haastatteluissaan positiivisesti afrikkalaisesta kulttuuristaan ja kukkahattutädit/kympin tytöt nyökyttelevät hymyssä suin ja pikkuhousut märkinä. Joo, kyllä se tyttöjen ympärileikkaus on tosin ihqdaa. Ihana kulttuuri. Ihanaa, että täällä on afrikkalaisia rikastuttamassa meidän köyhää kulttuuriamme. Me olemme kulttuurillisesti niin köyhiä, että emme olisi voineet kuvitellakaan kenenkään silpovan lastensa sukupuolielimiä ennen afrikkalaisten maahanmuuttajien tuloa tänne. Ihanaa, että Suomessa on sellaisia ihania ihmisiä kuin Wilson Kirwa ja Zahra Abdulla ja Ali Qassim.