Kun tuonne Suositeltavaa luettavaa -osioon ei voi uusia ketjuja tehdä, niin menköön tänne. En tiedä, onko kyseisestä tutkimuksesta kirjoitettu täällä ennen, mutta (yleensä hävyttömän surkeasti ja satunnaisesti toimiva) hakutoiminto ei ainakaan saattanut nähtävilleni mitään.
Törmäsin siis netissä tällaiseen vuonna 2005 kirjoitettuun työministeriön työpoliittiseen tutkimukseen pakolaisuudesta. Tutkimus on samalla Marja Pentikäisen sosiaalipolitiikan väitöskirjatutkimus Helsingin yliopistossa. Vastaväittelijänä toimi siis Hommafoorumin vanha tuttu, J.P. Roos. :)
Linkki tutkimukseen (http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/tpt274.pdf) [pdf, 295 sivua]
Olen itse vähän kiireinen, mutta tässä olisi potentiaalisen mielenkiintoista kahlattavaa jollekin jolla on liikaa aikaa. Lopussa olevissa viite- ja kirjallisuusluetteloissa on kenties myös paljon hyviä lukuvinkkejä.
Quote
Tiivistelmä
Tutkimuksessa kuvataan pakolaisuuden kulkua rajanylityksinä sekä pakolaisten kokemuksia heidän kertominaan. Kohteena olevat kaksi pakolaisryhmää, vietnamilaiset ja somalialaiset, ovat tulleet Tampereelle eri statuksilla: kiintiöpakolaisina, turvapaikanhakijoina ja perheenyhdistämisen kautta. Tutkimus on suoritettu 1990-luvun lopulla, jolloin pakolaisten määrä lisääntyy Suomessa ja luodaan ensimmäistä kertaa kansallista pakolaispolitiikkaa.
Pakolaisuuden tutkiminen edellyttää haastateltavien halua kertoa ja jakaa tutkijan kanssa kokemuksiaan, jotka ovat yksilöille henkilökohtaisia ja satuttavia. Haastattelututkimuksessa analysoidaan pakolaisuuden prosessia sekä pakolaisten kerrottua elämää. Samat ihmiset ovat tutkimuskohteina sekä yksilöinä että hallinnollisesti eri statusten ja yhteisöjen edustajina; heillä on mm. erilainen kulttuuri, uskonto, kieli ja erilaiset pakolaiskokemukset.
Perusaineisto on koottu haastatteluin, joista hahmottuu jokaisen elämäntarina. Nämä kertomukset etenevät juonellisesti, ja kaikissa esiintyy alkutila, muutos sekä lopputila. Pakolaisuuden etenemisen tarkastelun kehyksenä on van Gennepin siirtymäriittiteoriaan soveltama kolmivaiheinen tutkimusmalli, jota olen täydentänyt neljännellä vaiheella – näistä rakentuu pakolaisuuden prosessin kuvaukseni: Irtaantuminen merkitsee pakoon lähtöä, pakomatkaa ja laittomuutta. Välitilassa pakenijat pääsevät pakolaisuudessaan laillisuuden piiriin. Kotimaa ja aiempi elämä ovat jääneet taakse ja odotetaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Liittymisvaiheessa pakolaisten oikeudellinen asema vakiintuu, ja heistä tulee kuntalaisia, tamperelaisia ja vähitellen Suomen kansalaisia. Asettuminen ja elämä Suomessa pääsevät käyntiin, kun ihmiset löytävät oman paikkansa ja tilansa. Tarina etenee kronologisesti tapahtumaketjuna, jolle merkitystä antavat pakolaisuuden alun ja päättymisen epäselvyys.
Tutkimukseni osoittaa, kuinka haastateltavien perheyhteisöjen ja oman kulttuurin merkitykset jatkuvat ja muuttuvat transnationaalisiksi pakolaisuuden edetessä eri maihin. Heidän perheidensä monisukupolvisuuden piirteet katoavat ja sosiaaliset verkostot supistuvat. Uudessa elämäntilanteessa kollektiivinen kulttuuri etsii uomiaan ja erilaisuus tuntuu suhteessa sekä vanhaan että uuteen kotimaahan. He kokevat olevansa diasporassa yhä pakolaisina ja eri asemassa kuin valtaväestö. Vaikka heidän identiteettinsä hämärtyy, kotimaan kulttuurin ja uskonnon merkitykset korostuvat. Hyviltä tuntuvat ne kokemukset, jolloin he voivat tilanteen mukaan yhdistää alkuperäistä ja uutta kulttuuriaan. Pakolaisuus on monille loputon matka oman tilan, paikan ja minuuden etsimisessä.
Avainsanat: pakolainen, turvapaikanhakija, perheenyhdistäminen, kokemus, kulttuuri, uskonto
Kiitos vinkistä ja linkistä. Laitetaan työn alle.