QuoteEIT:ssä ennätysmäärä suomalaisia sananvapausriitoja
STT
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on parhaillaan käsittelyssä ennätysmäärä suomalaisten tekemiä valituksia sananvapaudesta, kertoo Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen.
Suurin osa kymmenkunnasta valituksesta on lehdistön tekemiä. Niissä kantelijat haluavat EIT:n ottavan kantaa suomalaisten tuomioistuinten medialle antamiin tuomioihin, jotka on koettu epäoikeudenmukaisiksi.
Valitusten suuri määrä johtuu suomalaisen media- ja sananvapauskulttuurin murroksesta, arvioi sanavapauteen erikoistunut valtionsyyttäjä Mika Illman. Hän toteaa lehdessä, että poliitikkojen ja firmojen toimintaa tutkitaan nyt aiempaa tarkemmin ja väärinkäytöksiä selvitetään entistä tehokkaammin.
Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana Suomi on saanut sananvapausasioissa EIT:ltä seitsemän langettavaa päätöstä. Määrä on väkilukuun suhteutettuna paljon muita Pohjoismaita suurempi.
KSML uutisoi: http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/eitss%C3%A4-enn%C3%A4tysm%C3%A4%C3%A4r%C3%A4-suomalaisia-sananvapausriitoja/491037
Sananvapauskulttuurin murros = internet? Tutkinta tehostuu, mutta kuka sitä sananvapautta rikkookaan...
Suomelle jälleen tuomioita sananvapauden rajoittamisesta
julkaistu tänään klo 15:38
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on tuominnut Suomen jälleen korvauksiin liiasta sananvapauden rajoittamisesta. EIT kumosi kolme oikeuden tekemää kunnianloukkaustuomiota. Lisäksi Suomi tuomittiin korvauksiin liian pitkästä käsittelyajasta kahden tapauksen osalta. Valtiolle määrätyt korvaukset olivat kymmeniätuhansia euroja.
Yhdessä tapauksista EIT kumosi veroasiantuntijan saaman kunnianloukkaustuomion hänen vuonna 1998 julkaistusta kirjastaan. Nainen oli esittänyt kirjassaan syytteitä erään verotarkastajan väärästä valasta veropetosta koskevassa oikeudenkäynnissä.
EIT tuomitsi Suomen valtion korvaamaan naiselle aineellisista kärsimyksistä ja henkisistä vahingoista yhteensä liki 50 000 euroa.
Toisessa tapauksessa EIT kumosi Yhtyneiden Kuvalehtien sekä Seura-lehden toimittajan ja päätoimittajan kunnianloukkaussyytteet. Syytteet koskivat vuonna 1996 tehtyä lehtijuttua. Lisäksi Yhtyneiden Kuvalehtien osalta Suomi tuomittiin korvauksiin kohtuuttoman pitkäksi venyneestä käsittelyajasta
Juttu käsitteli Mannerheimin Lastensuojeluliiton silloisen lapsiasiamiehen hyllyttämistä. EIT kumosi aiemmat tuomiot ja määräsi Suomen valtion korvaamaan yhteisesti kolmelle asianosaiselle yhteensä yli 37 000 euroa.
YLE Uutiset
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/suomelle_jalleen_tuomioita_sananvapauden_rajoittamisesta_1811282.html?origin=rss
Liittyen asiaan, Kemppisen blogi:
Helsingin Sanomat ja sananvapaus
HS:n sunnuntainen pääkirjoitus "Sananvapautta pitää kunnioittaa" oli virheellinen. En tiedä, johtuiko virhe tietämättömyydestä vai oliko se tahallinen. Asia on niin painava, että munaus on paha.
Kirjoituksessa korostetaan aivan oikein sananvapautta ja kerrotaan, että Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta huolestuttavan paljon tuomioita sananvapauden rajoittamisesta. Punninta yksityisyyden ja kunniansuojan sekä sananvapauden välillä [ei] ole aina onnistunut niin kuin olisi pitänyt.
Tohtori Päivi Tiilikka on tutkinut asiaa oikeusministeriön toimeksiannosa ja katsonut, että ihmisoikeudet eivät ole juurtuneet suomalaiseen oikeuskäytäntöön.
Virhe on tämä: sekä sananvapaus että yksityisyyden suoja ovat ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia.
Euroopan parlamentin kotisivulla kirjoitetaan näin:
"Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti jo vuonna 1974, että perusoikeudet kuuluvat yhteisön yleisiin oikeudellisiin periaatteisiin, joita sen on suojeltava, ja että näiden oikeuksien turvaamisen lähtökohtana on oltava jäsenvaltioiden yhteinen valtiosääntöperinne. Tämän mukaisesti mikään toimenpide ei voi olla lainvoimainen, jos se ei ole yhteneväinen näiden valtioiden perustuslaeissa tunnustettujen ja niissä turvattujen perusoikeuksien kanssa (Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, ERT, kok. 1991, s. I-2925, 41 kohta). Tähän mennessä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut seuraavat tärkeimmät yksittäiset perusoikeudet:
ihmisarvon loukkaamattomuus, yhdenvertaisuuden periaate, syrjinnän kielto, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, vapaus tunnustaa uskontoa tai uskoa, yksityisyyden suoja, vaitiolovelvollisuus, omistamisen oikeus, ammatinharjoittamisen vapaus, kaupankäynnin vapaus, elinkeinovapaus, kilpailun vapaus, perhe-elämän suoja, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kotirauhan suoja, sanan- ja julkaisemisvapaus."
Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (A:18.5.1990, SK:439A/1990) yksityisyyden suoja on artikla 8 ja sananvapaus artikla 10.
Pääkirjoituksen väite, että ihmisoikeudet eivät ole juurtuneet oikeuskäytäntöön, on mieltä vailla. Kirjoittaja yrittänee sanoa, että ihmisoikeus yksityisyyden suoja korostuu liikaa ihmisoikeuden sananvapaus kustannuksella.
Tästä asiasta olen samaa mieltä.
HS tähdentää, että oikeuksia on punnittava toisiaan vastaan. Tästä aivan kaikki ovat samaa mieltä. HS lisää:" Punninta tulee kuitenkin aina tehdä asian yhteiskunnallisen merkittävyyden perusteella."
Tämä on pötyä.
Punnintaan vaikuttavat monet asiat, joista yksi on yksityisyyteen kuuluvaksi väitetyn tiedon vahingollisuus. "Yhteiskunnallinen merkittävyys" on niin epämääräinen kriteeri, ettei se sovi lakitekstiin – perusteluihin kyllä. Parlamentaarisen demokratian olemassaolo todistaa, että mielipiteet yhteiskunnalisesta merkittävyydestä hajoavat pahasti. Joidenkin mielestä kondomin käyttämnen on yhteiskunnallisesti merkittävä asia (taudit, ei-toivottu raskaus jne.); on niitäkin, joiden mielestä se on päin vastoin yksityisasia.
Runsas rasvojen syöminen on joillekin yksityisasia – Helsingin Sanomien ei siis pitäisi kertoa, paneeko pääministeri näkkileivän päälle voita vai kasvislevitettä. Jotkut ovat sitä mieltä, että tämä on mitä merkittävin yhteiskunnallinen asema, jossa pääministerin esimerkki vaikuttaa paljon – vaikka hän voitelisi leipänsä verhot ikkunassa, keittiön pöydän alla.
"Man merkt das Absicht und wird verstimmt". Sitä masentuu, kun huomaa tarkoituksen. – Lehti on huolissaan lähdesuojasta, joka ei ole mikään perus- tai ihmisoikeus. Se ei liioin ole moraalisesti ongelmaton asia
http://kemppinen.blogspot.com/2010/07/helsingin-sanomat-ja-sananvapaus.html
Quote from: Timo Rainela on 09.07.2010, 23:44:49
2) 21.10.2010 Helsingin käräjäoikeus klo 10 sali 105 Porkkalankatu 13, 00180 Hki, Ali Qassim kunnianloukkaus käräjät.
Massi-Ali ja kunnia samassa lauseessa. Tirsk tirsk.
Markus Jansson kirjoittaa Seppo Lehdosta:
http://oikeuttaseppolehdolle.blogspot.com/
"sanavapauteen erikoistunut valtionsyyttäjä Mika Illman."
Tuo on hieman epämääräinen ilmaus. Tarkempi olisi: sananvapauden rajoittamiseen erikoistunut ja vihkiytynyt...
Luulisi että nämä EIT:n antamat langettavat päätökset ovat vähintäänkin kertaluokkaa suurempi tahra Suomen kansainväliselle maineelle kuin jokin paraatissa tehty pippurisuihkeisku (http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/halonen_pride-isku_kova_kolhu_suomen_maineelle_1808125.html). Missä Koko Kansan Presidentin huolestunut voivottelu?
Sananvapaudesta ei pitäisi edes riidellä, asiahan on selvä. Ne jotka sananvapautta riistää ja rikkoo ovat nämä jotka valituksia ja kanteluita tekevät. Ja sitten ihmetellään oikeudessa onko loukattu jonkun mieltä ajatuksilla. Nekin verorahat voisi käyttää oikeisiin rikoksiin.