Lena Dahlberg (http://www.expressen.se/ledare/1.1126114/kriminologernas-dolda-agenda#comments)
Jan Andersson (BRÅ) kehuu omaa luokatonta laitostaan ihan turhaan ja myös Dahlbergin PK-filtteri on tiheä , mutta se 1968 ...
________________________________________________________________________________
Kriminologien kätketty agenda
Miksi keskusteluun osallistuvat kriminologit ovat niin ennustettavia ?
Edellisessä kolumnissani totesin että Ruotsin johtavat kriminologit säännäönmukaisesti vähättelevät rikollisuuden ongelmia. Rutiininomaisesti argumentti on , että ongelma ei ole väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden kasvu vaan yhteiskunnan ja medioiden kasvava fokusoituminen rikollisuuteen.
Näyttää siltä , että on olemassa ideologinen ylärakeen joka sanelee kuinka todellisuutta katsotaan.
BRÅ:n pääjohtaja Jan Andersson, on taipuvainen samaan tulkintaan :
- Kyllä , näin voi sanoa olevan ja tällöin mielellään otetaan esiin noussut ilmoitustiheys. Erittäin mielellään luodaan vastakohta sille mustalle kuvalle joka rikollisuudesta annetaan.
- Kriminologit eivät halua kovempia rangaistuksia koska nämä eivät usko niihin , ja niinpä nämä harkitsevat sanomistensa seurauksia. Etsitään argumentteja sille että tämä ei olisi niin vakavaa. Suoraan ei valehdella mutta joudutaan omaan ansaan. Tällöin ei synny kattavaa kuvaa , koska koko ajan argumetoidaan vastaan. BRÅ on ottanut linjan ettei joutuisi tähän asemaan.
Myös Eckert Kühlhorn, sosiologian emeritusprofessori sanoo että ruotsalaisten kriminologien tutkimuksessa on selvä suunta :
- Kriminologit ovat vahvasti ideologisesti orientoituneita. Rikollisissa ei ole vikaa vaan yhteiskunnassa. Kriminologia on koko olemassaolonsa ajan ollut protestiliike etabloitunutta juridiikkaa vastaan.
Tämä "68-tekijä" näyttää olevan avain jos halutaan ymmärtää sitä perspektiiviä joka on suurelta osalta kriminologisen tutkimuksen perusta. Ainakin vanhemman sukupolven kriminologien tausta on ajassa jota leimasivat "vankiliikkeet" ja paremminkin yhteiskunnan kuin yksilön vastuun korostaminen.
Tämä radikaali tai ääriliberaali koulukunta on olemassa myös monessa muussa maassa kuten USA:ssa ja Britanniassa. Erona on , että näissä maissa tehdään myös konventionaalista , empiirisesti suuntautunutta tutkimusta.
BRÅ:n Jan Andersson vahvistaa että on olemassa selkeä linjaero ruotsalaisen ja anglosaksisen tutkimustradition välillä. Andersson sanoo kuitenkin että BRÅ on lähempänä anglosaksista näkökantaa ja että BRÅ:n ulkopuolella ideologinen tutkimus on vahvempaa , kuten Tukholman Yliopiston kriminologisessa instituutiossa. Yksi merkki on , että BRÅ muita useammin toteaa rikollisuuden kasvun , sanoo Jan Andersson.
- Juuri nyt konstruktionismi on IN yliopistomaailmassa. Kysytään kysymyksiä kuten "onko rikollisuutta olemassa ollenkaan ?" Se on todella teoreettista.
Quote from: M.K.Korpela on 21.09.2009, 22:32:27
- Juuri nyt konstruktionismi on IN yliopistomaailmassa. Kysytään kysymyksiä kuten "onko rikollisuutta olemassa ollenkaan ?" Se on todella teoreettista.
Noniin, tästähän se lähtee, kuten G'N'R aikanaa lauloi, welcome to the jungle.
Koskahan kansalaisten karkoituspykälät voitaisiin palauttaa. Ainakin muutama tuollainen huru-ukko (akka) voitaisiin lähettään muutamaksi vuodeksi hakemaan teorialleen tukea, jonnekin sopivaan paikkaan, ettei ole ihan pakko tuhota täällä olevaa sivistystä.
Quote from: M.K.Korpela on 21.09.2009, 22:32:27
Lena Dahlberg (http://www.expressen.se/ledare/1.1126114/kriminologernas-dolda-agenda#comments)
- Juuri nyt konstruktionismi on IN yliopistomaailmassa. Kysytään kysymyksiä kuten "onko rikollisuutta olemassa ollenkaan ?" Se on todella teoreettista.
Ei tietenkään ole olemassa. Rikollisuushan on määrittelykysymys...tai siis silleen niinku. Eikös se Kynsilehtokin todennut, että laittomat rajanylitykset ovat rikollisia vain siksi, että ne on luokiteltu rikoksiksi ja rajojen valvonta vain lisää rikollista rajanylittämistä.
Julli-Ahon Hassi on sivunnut aietta aiemmin eräässä tekstissään, mutta todellakin näyttää sille, että kun yliopistoväki on huomannut, ettei akateeminen koulutus olekaan enää avain onneen ja statukseen mutta kun kuitenkin jotenkin pitäisi se oma oppinaisuus osoittaa, niin sitten keksitään kaikkia mahdollisimman arkijärjen vastaisia ajatuskulkuja, johon tavallinen esa ei pysty. Näin esa saadaan leimattua epäsivistyneeksi ja osoitettua oma akateemisen jargonin ja diskurssin tuottokyky.
Tästä syystä arkiajattelu on yliopistoreppanan mielestä populismiia, sillä se ei ole vaatinut akateemisia nyrjähdyksiä aivolohkon alueella.
Itsekin marinoiduin ko. postmodernissa liemessä vuosikymmenen verran ja tunnistan, milloin
akateemiesan ulosanti pohjaa lähinnä muutaman ranskalaisen fukoon ja vastaavan mahdollisimman abstraktiin höyhentason ajatteluun mutta onneksi olen tullut asialle immuuniksi. Siis oman ajattelun suhteen; jaksaa se silti hämmästyttää, kun akateemiesa ja -mirva sitä suoltavat.
Kyse on lopulta nokittelusta: kuka kykenee osoittaamaan ei-populistisuutensa mahdollisimman todellisuus- ja arkijärkipakoisen lausunnon muodossa.