Suomalaisella kirjallisuudella on paha ja krooninen vaiva.
Kirjallisuuden pitää olla vasemmistolaisuutta ja woke-kulttuuria myötäilevää. Muuten se on huonoa kirjallisuutta.
Jos kirja myötäilee vasemmistolaista voke-kulttuuria, se on hyvää, vaikka olisi taitamattomasti kirjoitettua roskaa. Vastaavasti: jos kirja arvostelee kriittisesti vasemmistolaisuutta ja woke-kulttuuria, se on huono, vaikka olisi taitaasti kirjoitettua taidetta.
Somessa on lukuisia "kirja-arvostelusivuja", jossa pyritään mollaamaan oikeistolaisesti suuntautunutta kirjallisuutta niin, että se ei kiinnostaisi lukijoita ja saisi mahdollisimman vähän huomiota heidän keskuudessaan. Samoin lehtien toimittajakunta on täynnä vihervasemmistolaisia propagandisteja, jotka mainostavat häpeämättömästi vihervasemmistolaisia kirjoja ja kirjailijoita.
Mutta missä ovat oikeistolaiset, konservatiiviset elämänarvot omaksuneet kirjoista keskustelijat?
Eivät missään!
Kuulutankin nyt laajaa kirjallisuuskeskustelua täällä ja muualla. Nykyään kirjallisuuskeskustelu on täysin vihervasemmistolaisten wokeuskovien hallussa.
Lukekaa Uuno Kailaan runo, Rajalla. Miettikää jokaista lausetta ja ihmetelkää, miten oikeassa se on. Tämä runo on kuitenkin ollut lähes kielletty näihin päiviin asti.
Uuno Kailas: "Rajalla"
Kokoelmasta "Uni ja kuolema" (1931)
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa,
maani, aarteista ylin.
Öinen, ulvova tuuli tuo
rajan takaa lunta.
-- Isäni, äitini, Herra, suo
nukkua tyyntä unta!
Anna jyviä hinkaloon,
anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
-- Täällä suojelen niitä.
Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell' ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.
Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.
Mut isät harmaat haudoistaan
aaveratsuilla ajaa;
karhunkeihäitä kourissaan
syöksyvät kohti rajaa.
-- Henget taattojen, autuaat,
kuulkaa poikanne sana --
jos sen pettäisin, saapukaat
koston armeijana --:
Ei ole polkeva häpäisten
sankarileponne majaa
rauta-antura vihollisen, --
suojelen maani rajaa!
Ei ota vieraat milloinkaan
kallista perintöänne.
Tulkoot hurttina aroiltaan!
Mahtuvat multaan tänne.
Kontion rinnoin voimakkain
ryntään peitsiä vasten
naisen rukkia puolustain
ynnä kehtoa lasten!
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
Ensimmäistä kertaa pääsin lukemaan koko runon. Ei ihme että tuo on vassareille myrkkyä.
Suomalainen kulttuuri lähti omille teilleen 1800-luvun lopulla / 1900-luvun alussa. Muualla pohjoismaissa hullaannuttiin marksilaisuudesta ym. mädätyksestä ja sikäläisissä kulttuuripiireissä rappio valtasi alaa ja nuorisoa oli jo pahasti onnistuttu korruptoimaan. Suomessa taas olivat vallalla koti, uskonto ja isänmaa, sekä kielitaistelu, jossa suomenkieltä ja suomalaista omintakeista kulttuuria pyrittiin kohottamaan ruotsinkielen ikeestä.
Meidän vuoromme astua pölkylle koitti kesällä 1944. Hävityn sodan päätteeksi valkoinen Suomi haavoittui kuolettavasti. Loppuvuonna tuo kurja nujerrettu lähetettiin vielä Lappiin häpäisemään kunniansa.
Sen jälkeen alkoi kulttuurillinen viivytystaistelu vasemmistomädätystä vastaan, jota kestikin ihailtavan pitkään, vaikka jatkuvat tappiot nakersivatkin voimia. Vielä 1950-luvulla valkoisella mentaliteetilla oli kulttuurissa jonkinlainen ote. 60-luvulla voidaan sanoa tapahtuneen lopullinen katkeaminen. Viimeinen suuri valkoinen voimanponnistus oli taistelu Juhannustansseja vastaan, joka päättyi lopulta nöyryytykseen ja Hannu Salamasta tuli yksi Suomen maineikkaimpia ja arvostetuimpia kirjailijoita ja Juhannustanssit sai komean paikan kansakunnan kaapin päällä.
Sen jälkeen mädättäjät ovat henkisesti hallinneet tätä maata.
Onneksi dekkaririntamalta löytyy Ilkka Remes ja mm. Ari Paulow.
Ihan sama, mitä kriitikot sanovat, mutta kirjat myyvät. Etenkin Remes.
Lukekaa ihmiset Omertan Liitto. Lukekaa ja nähkää mitä on EU:n ytimessä. Lukekaa.
-i-
Ari Paulow on ajettu niin ahtaalle, että taitaa julkaista kirjansa oman kustantamon kautta. Perinteiset kustantajat eivät suostu niitä julkaisemaan.
Paulow on piikki wokevasemmiston lihassa myös siksi, että hän on kirjoittanut useita nuortenkirjoja.
Myös kirjastoissa vaikuttavat wokekommarit yrittävät luultavasti vähentää Paulowin kirjojen tilauksia kirjastoille. Tiedän kokemuksesta, sillä olen nuorena ollut kirjastossa tilapäistyössä. Yksi tai useampi punaaatteellinen löytyy melkein jokaisesta suuremmasta kirjastosta.
Meidän pitäisi toimia aktiivisemmin. Voimme laittaa woke- ja kommunistivapaita teoksia kirjastojen ostotoiveisiin, voimme ostaa kirjoja itsekin, ja keskustella niistä laajasti. On lähdettävä hyökkäykseen wokestalinistien lukuisia kirjasaitteja ja woken saastuttamaa mediaa vastaan.
Niin ja lopuksi niille, jotka haluavat leimata minut hörhöksi salaliittouskovaiseksi. Tutkikaa lähihistoriaa, 1970-luvun alkua. Aleksandr Solženitsyn oli saanut nobelpalkinnon, mutta suomalaiset kustantajat eivät suostuneet julkaisemaan hänen kirjaansa. Viimein isänmaalliset piirit käänsivät sen suomeksi ja painattivat Ruotsissa. He lahjoittivat kirjoja Suomen kirjastoihin, mutta monet kirjastot kieltäytyivät vastaanottamasta niitä.
Quote from: Tavan on 21.05.2023, 11:04:25
Hannu Salamasta tuli yksi Suomen maineikkaimpia ja arvostetuimpia kirjailijoita ja Juhannustanssit sai komean paikan kansakunnan kaapin päällä.
En näe, että Juhannustansseja mitenkään erityisesti arvostettaisiin. Siinä näkijä, missä tekijä lienee Salaman pääteos ja yleisesti arvostetuin teos. Salama on vähän oma juttunsa. Hän ei varsinaisesti ollut ns. 60-lukulainen, eikä sitten varsinkaan taistolainen. Kommunisti kaiketi kyllä.