Nyt kun persut ovat mukana neuvotteluissa ajattelin kysyä mitä asioita persujen pitäisi saada kirjattua hallitusohjelmaan että hallitukseen kannattaisi lähteä?
Laitan keskustelun virittämiseksi vastineeni toisesta ketjusta:
Perussuomalaisten tärkein tehtävä tulevassa hallituksessa on torpata humanitäärisen maahanmuuton räjähtäminen käsiin. On saatava läpi lakimuutoksia jotka estää 2015 tapahtumien uusiutumisen. Kuten Halla-aho on kirjoituksissaan todennut se on käytännössä mahdollista. Lait ja asetukset tiedetään tarkkaan ja myös se mitä niille pitää ja voi erilaisten kv sopimusten puitteissa tehdä. Perussuomalaisilla on erinomainen osaaminen (myös juridinen) tässä asiassa.
Tämä on prioriteetti yksi ja sen eteen on oltava valmis uhraamaan paljon. Kyse on vastaavasta toimesta kuin NATO jäsenyys: varaudutaan pahimpaan. Mutta toisin kuin NATO:a mikään muu puolue ei kannata humanitäärisen maahanmuuton tiukkennuksia ja siksi hintalappukin on oleva sen mukainen. Mutta se kannattaa maksaa sillä ilman persuja ovet on auki.
Tämän rinnalla jokin halpatyövoiman maahantuonti on pähkinöitä. Se on kuitenkin rajattua ja säädeltyä toiminta toisin kuin Välimeren yli tulvivat matulaumat. 2015 oli vasta esimakua siitä mitä on edessä ja EU.n taakanjakosopimukset pitää huolen että Suomi kyllä kantaa vastuunsa (ja ilman persuja taatusti moninkertaisesti muihin verrattuna).
@Matias Turkkila ja puoluetoimiston väki.
Mielestäni työperäisellä maahanmuutolla ja saatavuusharkinnan keventämisellä pitäisi pelata aikaa.
Ensimmäinen hallituskauden puolisko pitäisi kiivaalla tahdilla käyttää työnteon kannustinloukkujen poistamiseen ja kotimaisten työttömien aktivoimiseen. Työnteko pitää olla aina kannattavampaa kuin kotona makaaminen.
Sen jälkeen voidaan palata työperäisen maahanmuuton edistämiseen, kun on kaksi vuotta säädetty lakeja ja 2-3 vuotta seurattu miten työttömyyden tai työllisyyden kanssa käy. Silloin on selvä kuva, mihin töihin ei millään palkalla tai millään kannustimilla löydy kotoperäisiä tekijöitä.
-i-
Kotimaiset laiskurit töihin, jotta Kokoomus ei intoile liikaa saatavuusharkinnan poistolla.
Ensisijassa ne maahanmuuttoasiat, joista on ollut puhetta, jotka eivät toteutuneet vuonna 2015. Nekin asiat, jotka olivat kyseessä silloin kun kesällä 2017 Jussi Halla-aho uutena puheenjohtajana vaati pitämään yhdessä sovitusta hallitusohjelmasta kiinni. Sehän ei silloin käynyt, koska Petteri Orpon höpö-höpö-arvopohja tuli väliin.
Toiseksi, Suomalaisen työn kilpailukyky on pelastettava. Tavoitteeksi tulisi ottaa verokiilan kohtuullistaminen aluksi OECD-maiden keskiarvon tuntumaan. Silloin Suomi olisi samassa seurassa esimerkiksi Tanskan ja Norjan kanssa. Sen jälkeen voitaisiin ottaa tavoitteeksi vielä kapeampi verokiila, jonka toteutuessa verokiila olisi samalla tasolla Etelä-Korean, Israelin ja Sveitsin kanssa. Tällaista uudistusta ei saa tehtyä aivan ilmaiseksi, vaan se edellyttää julkisen sektorin leikkauksia ja verotuksen painopisteen siirtämistä.