Otavan julkaisema lukion oppikirjasarja Särmä
"6.Mieti, kenet päästät ääneen. Haluatko antaa mediatilaa huhuja ja pelkoja levittäville perussuomalaisille?
Entä kenen annat määritellä rsismin: niiden, jotka kokevat rasismia, vai niiden, jotka sanovaty, että mitään ongelmaa ei ole olemassa?"
https://aijaa.com/y0NOSN
Koko konteksti: [tweet]1298707942686916608[/tweet]
Eli kädet on pesty sillä, että oppikirjaan on otettu suora lainaus joltakin ulkopuoliselta, kaikki on kunnossa kun kirjan kirjoittaja itse ei syyllistu suoraan persu-bashaamiseen? Räsästäkin yritetään polttaa roviolla raamatun lainaamisesta, mutta tämä on nyt selvästi vain Erilainen ja Parempi Lainaus.
Ei tuo Pontuksen tausta tai muu tuotantokaan vaikuta kovin vakuuttavalta, eikä sen enempää vahvista käsitystä neutraalisuudesta, enemmänkin vahvistaa kirjoittajan olevan kallellaan vasemmalle. Ylläri. Mutta jos tämä on kerta ok, haluaisin nähdä seuraavan kierroksen lukiokirjoissa lainauksia "Kirjoituksia uppoavasta lännestä".
Lukiopoikani kirjoja silmäillen silloin tällöin, kehotan häntä ajattelemaan itse, mikä on faktaa ja mikä kulloisenkin ajan kirjoittajan mielipide. Nuoruuteni neuvostomyönteiset kirjoitukset ovat muuttuneet punavihreiksi kannanotoiksi, maahanmuuttaja melkein stahanovilaiseksi iskurimoniosaajaksi. Historian luokassa oli Mannerheimin kuva näkyvällä paikalla, onkohan kauaa !
Tehtävänannon tarkoitushan on nimenomaan opettaa medialukutaitoa ja kriittisyyttä, mutta ohessa vaikkapa niin ikään samasta kirjasta löytyvä Matias Turkkilan kommentti sananvapaudesta, jos se vaikka samankaltaisia negaiitivisia tunteita herättäisi. Miten uskotaan nuorten oppivan medialukutaitoa, jos sitä ei opeteta ja harjoiteta esimerkiksi näinkin räikeällä tekstillä äidiinkielessä? Nähdäkseni tehtävän tarkoitus on nimenomaan avustaa nuoria osoittamaan taustaoletuksia ja vaikuttimia tekstin taustalla.
Lisäksi kirjasta löytyy korvanappiini tulleen tiedon mukaan Teemu Torssosen PS-nuorten lehdessä vuonna 2015 julkaistu kolumni "Älkäämme tulko mediarepresentaatioksemme". Kyseisen Rahvas-lehden numeron voi lukea tästä: https://issuu.com/rahvas/docs/rahvas115valmis; kolumni on sivulla 12. Lyhyesti referoiden, Torssonen kirjoittaa, että perussuomalaisista välittyy mediassa väärä kuva. Ja hän varoittaa, että se kuva voi muokata perussuomalaisuutta ja etenkin perussuomalaisia nuoria omanlaisekseen.
Käsitelläänkö kirjassa myös muita puolueita ja niiden sanomisia? Onko siellä vaikkapa vihreiden tai demarien osalta samanlaisia väittämiä, joita tulisi arvioida?
EDIT 1: Mieti, kenet päästät ääneen. Haluatko antaa mediatilaa huhuja ja pelkoja levittäville vihreille?
Entä kenen annat määritellä rasismin: niiden, jotka kokevat rasismia eli kantaväestön, vai niiden, jotka valehtelevat näkevänsä sitä päivittäin katseissa ja eleissä kohdistettuna maahan tulleisiin elätteihin?
EDIT 2: Mietitään tuollaista lukiolaista maailmantuskaa kokevaa ihmistä, jolle on syötetty koko ikänsä mokutusta, suomalaisen teollisuuden aiheuttamaa ilmastonmuutosta ja suomalaisten syntymäsyyllisyyttä, niin kirjan teksti innoittaa kirjoittamaan sellaisen analyysin, ettei edes Lenin kykenisi.
Quote from: Pyhä Olavi on 27.08.2020, 13:25:39
Lukiopoikani kirjoja silmäillen silloin tällöin, kehotan häntä ajattelemaan itse, mikä on faktaa ja mikä kulloisenkin ajan kirjoittajan mielipide. Nuoruuteni neuvostomyönteiset kirjoitukset ovat muuttuneet punavihreiksi kannanotoiksi, maahanmuuttaja melkein stahanovilaiseksi iskurimoniosaajaksi. Historian luokassa oli Mannerheimin kuva näkyvällä paikalla, onkohan kauaa !
Sori mutta edes mulle ei noi neuvostopropagandan viittaukset oikein aukea eli mikä hitto on stahanovilainen iskurimoniosaaja?.:)
Selvästi asenteellinen ja valheellinen propaganda ei toiminut Neuvostoliitossa, eikä se toimi täälläkään. Täytyy vain ihmetellä, että tällaista paskaa päätyy edelleen oppikirjojen sivuille.
Jos vaatii Pontus Purokurun typerän sananvapauden vastaisen kirjoituksen sensuroimista, ei ole juuri sen parempi kuin Purokuru.
Ottakaa myös huomioon, ettei nuo lukion toka-kolmasluokkalaiset mitään lapsia enää ole. Niillä on ihan omat aivot. Useimmilla punavihreät, mutta joka luokalla on kyllä kansallismielisiäkin nuoria. Punavihreinkään opettaja ei pääse mistä tahansa hutusta kuivin jaloin.
Quote from: Mika on 27.08.2020, 16:18:30
Selvästi asenteellinen ja valheellinen propaganda ei toiminut Neuvostoliitossa, eikä se toimi täälläkään. Täytyy vain ihmetellä, että tällaista paskaa päätyy edelleen oppikirjojen sivuille.
Tarkoitatko tuota tekstiä vai sitä joka oli Teemu Torssosen kirjoittama joka liittyy samaan media/teksti-analyysitehtävään? Se ei kyllä yllätä että eräskin Jani Mäkelä on nielaissut rapalan koukkuineen päivineen ja luulee että tuo teksti itsessään on tarkoitettu opetukseksi. Mut eiköhän kuitenkin valtaosa normaali-ihmisistä tajua kaivaa syvemmältä kun yhden rivin lainauksen verran.
Quote from: Charlie on 27.08.2020, 16:37:59
Jos vaatii Pontus Purokurun typerän sananvapauden vastaisen kirjoituksen sensuroimista, ei ole juuri sen parempi kuin Purokuru.
Ottakaa myös huomioon, ettei nuo lukion toka-kolmasluokkalaiset mitään lapsia enää ole. Niillä on ihan omat aivot. Useimmilla punavihreät, mutta joka luokalla on kyllä kansallismielisiäkin nuoria. Punavihreinkään opettaja ei pääse mistä tahansa hutusta kuivin jaloin.
Höpönpöpön, lapsia ovat. Ja jos siellä on yksi tai kaksi
jo omilla aivoilla ajattelevaa, niin nämä on opettajan helppo laittaa ruotuun. Ryhmäpaineen avustuksella toki.
Sille on ihan oikeat syynsä, että opetuksen tulisi olla puolueetonta. Ja se syy löytyy oppilaiden henkisen kehityksen yksilöllisyydestä, toiset aikuistuvat (itsenäistyvät) toisia nopeammin. Kuitenkin selkeä enemmistö vasta hakee paikkaansa aikuisten maailman sekavista lokeroista.
Oma tytär aloittaa juuri kirjoitukset. Ja vaikka on ollut poliittisesti hereillä jo yläasteelta lähtien, en siltikään toivoisi hänen ikäryhmälleen opetettavan mitään politisoitunutta, koska kokemus kertoo monien olevan vielä hyvin alkumetreillä itsenäisen ajattelun tiellä.
Itsellä kysymys on lähinnä, millä ihmeellä on perusteltu äärivasemmistoaktivisti porukurun pamfletin sellaisenaan laittaminen nk. puolueettomaan oppikirjaan?
Quote from: Tabula Rasa on 27.08.2020, 18:02:20
Itsellä kysymys on lähinnä, millä ihmeellä on perusteltu äärivasemmistoaktivisti porukurun pamfletin sellaisenaan laittaminen nk. puolueettomaan oppikirjaan?
Öö.. jos tehtävä on analysoida mediaa ja viestien tarkoitusperiä niin pitäskö siellä olla keskitason hyssyttelyä? Tossahan oli juuri se hyvä kärjistys että tietty porukka syyttää perussuomalaisia.
[tweet]1299271655357849600[/tweet]
Quote from: JT on 27.08.2020, 18:29:29
Uuvatti-ajattelija Petteri Leino puolusteli tehtävän julkaisua oppikirjassa US-blogissaan, mutta äityi semikriittiseksi sanoilla:
"Voi hyvin kyseenalaistaa, miksi Porokurun teksti on otettu esimerkiksi".
Niin voi, mutta toki tiedämme jo vastauksen: Joku kirjaa väsännyt suvakki on pitänyt sitä hyvänä tapana tehdä suvakkipropagandaa. Pitäisi kysyä miksi koulukirjoihin päätyy propagandaksi tehtyä materiaalia.
Kummasti tuon tehtävänannon aiheeksi valikoitui "persujen rasismi". Voi vain kuvitella miten jämerästi lukion keskiverto äidinkielenopettaja nostaa esiin sen faktan, että vain aniharva perussuomalainen voidaan luokitella oikeaksi rasistiksi - vai voiko?
En pidä hyvänä että tätä "persut vs. suvakit" -vääntöä ujutetaan koulukirjoihin.
Jäljet johtavat varmasti tässäkin jupakassa vasemmiston sylttytehtaalle, jos kirjan tekijöiden taustaa joku jaksaa vähän kaivella.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petterileino/nain-tehdaan-propagandaa/
Tässä on ongelmallista myös se että odotusarvo arvosanoista on se että mikä tahansa essee jossa myötäillään tällaisen kontroversiellin aiheen yhteydessä vasemmistohegemoniaa saa paremman arvosanan kuin sitä kritisoiva, ja arvosteluperusteet voidaan aina muotoilla tavalla joka peittää asenteellisuuden arvosteluun vaikuttavana perusteena. Tällaiset oppikirjatekstit sitten toimivat "oikean asenteen" löytämiselle kaikupohjana josta yksittäisten opettajien ei tarvitse kantaa henkilökohtaista vastuuta.
Tulevat mieleen omat lukioajat jolloin rasismia ei oltu vielä keksitty nykyisen liturgian muodossa. Silloinkin lukion äidinkielen opettajalla oli armottomia päähänpinttymiä, tässä tapauksessa miesvihaan asti yltävänä "feministisenä" lopputulosten tasa-arvo -ajatteluna johon sekoittui selkeästi jonkinlainen tausta-ajatus miesten sisäsyntyisestä epäkelpoudesta. Sitä ko. opettaja tunki suunnilleen joka tunnilla opetukseensa ja ei voinut välttyä ajatukselta siitä että arvostelusta tuli parempi arvosana nuoleskelemalla tuota agendaa kuin kirjoittamalla rehellisesti mutta kriittisesti tasa-arvon puolesta (versus feministien versio tasa-arvosta).
Epäselväksi jäi miksi feminismi oli lukion äidinkielen opetuksessa niin tärkeää, mutta oikeastaan mitään muuta ei tämän opettajan osalta jäänyt oppiaineesta mieleen. Mielestäni tämä kertoo useamman vuosikymmenen jälkeen jotain niistä painotuksista.
Quote from: Melbac on 27.08.2020, 16:10:29
Sori mutta edes mulle ei noi neuvostopropagandan viittaukset oikein aukea eli mikä hitto on stahanovilainen iskurimoniosaaja?.:)
Stahanovilaiset iskurityöläiset olivat sikäläisen propagandan yli-inhimillisiä työläisiä, joiden saavutuksista kertovilla tarinoilla duunareiden moraalia ja motivaatiota pyrittiin nostattamaan.
Alkuperäinen Stahanov oli kertoman mukaan kova poika kaivamaan hiiltä.
Moniosaaja-liite lienee sanana uudempaa perua :)
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000436661.html
QuoteStahanovilainen = Mallityöläinen, joka ylitti ahkeruudessaan muut. Sai nimensä 1930-luvulla Magnitogorskissa työskennelleen kaivosmiehen Aleksei Stahanovin mukaan. Stahanovin kerrottiin kaivaneen 102 tonnia hiiltä alle kuudessa tunnissa, mikä ylitti hänen kiintiönsä neljätoistakertaisesti.
Iskurityöläinen = Kommunismin ihanteiden mukainen työläinen, joka ylitti muut ahkeruudessaan. Palkkioksi hän saattoi saada esimerkiksi nimensä ja kuvansa tehtaan seinälle.
Pilttien valistus on tiukan objektiivisissa käsissä myös tulevaisuudessa. Opettajaksi opiskelevien politrukki kertoo. (Opettaja-lehden näköislehti)
Quote from: foobar on 28.08.2020, 13:03:43
Quote from: JT on 27.08.2020, 18:29:29
Uuvatti-ajattelija Petteri Leino puolusteli tehtävän julkaisua oppikirjassa US-blogissaan, mutta äityi semikriittiseksi sanoilla:
"Voi hyvin kyseenalaistaa, miksi Porokurun teksti on otettu esimerkiksi".
Niin voi, mutta toki tiedämme jo vastauksen: Joku kirjaa väsännyt suvakki on pitänyt sitä hyvänä tapana tehdä suvakkipropagandaa. Pitäisi kysyä miksi koulukirjoihin päätyy propagandaksi tehtyä materiaalia.
Kummasti tuon tehtävänannon aiheeksi valikoitui "persujen rasismi". Voi vain kuvitella miten jämerästi lukion keskiverto äidinkielenopettaja nostaa esiin sen faktan, että vain aniharva perussuomalainen voidaan luokitella oikeaksi rasistiksi - vai voiko?
En pidä hyvänä että tätä "persut vs. suvakit" -vääntöä ujutetaan koulukirjoihin.
Jäljet johtavat varmasti tässäkin jupakassa vasemmiston sylttytehtaalle, jos kirjan tekijöiden taustaa joku jaksaa vähän kaivella.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petterileino/nain-tehdaan-propagandaa/
Tässä on ongelmallista myös se että odotusarvo arvosanoista on se että mikä tahansa essee jossa myötäillään tällaisen kontroversiellin aiheen yhteydessä vasemmistohegemoniaa saa paremman arvosanan kuin sitä kritisoiva, ja arvosteluperusteet voidaan aina muotoilla tavalla joka peittää asenteellisuuden arvosteluun vaikuttavana perusteena. Tällaiset oppikirjatekstit sitten toimivat "oikean asenteen" löytämiselle kaikupohjana josta yksittäisten opettajien ei tarvitse kantaa henkilökohtaista vastuuta.
Tulevat mieleen omat lukioajat jolloin rasismia ei oltu vielä keksitty nykyisen liturgian muodossa. Silloinkin lukion äidinkielen opettajalla oli armottomia päähänpinttymiä, tässä tapauksessa miesvihaan asti yltävänä "feministisenä" lopputulosten tasa-arvo -ajatteluna johon sekoittui selkeästi jonkinlainen tausta-ajatus miesten sisäsyntyisestä epäkelpoudesta. Sitä ko. opettaja tunki suunnilleen joka tunnilla opetukseensa ja ei voinut välttyä ajatukselta siitä että arvostelusta tuli parempi arvosana nuoleskelemalla tuota agendaa kuin kirjoittamalla rehellisesti mutta kriittisesti tasa-arvon puolesta (versus feministien versio tasa-arvosta).
Epäselväksi jäi miksi feminismi oli lukion äidinkielen opetuksessa niin tärkeää, mutta oikeastaan mitään muuta ei tämän opettajan osalta jäänyt oppiaineesta mieleen. Mielestäni tämä kertoo useamman vuosikymmenen jälkeen jotain niistä painotuksista.
Muistan edelleen elävästi - ja melko karmivasti - kun kiihkostalinistinen opettaja käski minut luokan eteen haukuttavakseen, kun en eräässä aineessa tuominnut "Israelin julmaa sortoa" "palestiinalaisia" kohtaan.
Opettaja räki päälleni ainakin varttitunnin pahimpia solvauksia, mitä saattoi keksiä. Yksi ihanimpia koulumuistojani.
Miksi äidinkielen oppimateriaali keskittyy poliittiseen ajatteluun?
Voisikohan elämäntapatietouden oppilausekkeissa esiintyä verrtailua eri uskontojen suhtautumisesta väkivaltaan.Tai sitten vaikkapa puolueettoksi ilmottautuneen median tai yliopiston teologisen tiedekunnan opinto-ohjelmassa? Koraani sellaisenaan tarjoaa ratkaisun kurkunleikkausta harkitsevalle vegaanille.
Quote from: käpyQaarti on 04.09.2020, 22:37:16
Miksi äidinkielen oppimateriaali keskittyy poliittiseen ajatteluun?
Eräs tuttu lukiolainen kympin tyttö julkaisi kirjoittamansa "lehtiartikkelin" netissä. Linkkasi sen facebookiin ja sai triljardi tykkäystä.
Luin sen läpi ja huokailin. Siellä oli otettu kantaa asioihin oikein pullahalaajamalliin varsin epähommalaisesti - sanoisin.
Laitoin sitten tytön facebookiin tykkäyksen ja kommentin, jossa kehotin häntä tutustumaan, mikä on raportin ja reportaasin ero ja pohtimaan niitä. Miksi jotkut toimittajat sekottavat nämä täysin ja tuovat oman poliittisen tai muuten biasoituneen arvomaailmansa kaikkiin raportteihin ( vrt ylen ex kirjeenvaihtaja Paula Vilen joka suunnilleen purskahti itkuun, jos Trumpista oli jotain positiivista kerrottavaa...). Raportti tai uutisraportti tai siis ihan vaan yksinkertaisesti uutinen on se, jossa kerrotaan vaikka että Trump valittiin USA:n presidentiksi. Sen sijaan jos otetaan kantaa onko se hyvä vai huono asia tai haastatellaan ihmisiä joko satunnaisesti tai valikoiden siitä, mitä presidentin valinta merkitsee heille, mennään jo reportaasin puolelle.
Nykyisessä tiedonvälityksessä raportin ja reportaasin raja on hämärtynyt, mikä on erittäin ikävä asia. Myös tuossa oppikirjaesimerkissä on mielipideartikkelia käsitelty melkein kuin uutista - vaikka toisenlainen näkökulmakin on tuotu kirjassa esiin.
Mutta kun puhutaan medialukutaidosta ei enää ymmärretä, että "Trumpista tuli presidentti" on uutinen, mutta "USA:lle kävi niin huonosti, että saivat presidentikseen Trumpin" ei ole enää uutinen vaan reportaasi.
-i-