Amnestyn tutkimuksesta kyse siis
QuoteAmnesty: Joka kuudes poliisille ilmoitetuista raiskauksista johti tuomioon – "oikeuden toteutuminen on kiinni siitä, kuka lakia tulkitsee"
Myös viranomaisten hienovaraisuudessa olisi ihmisoikeusjärjestön mukaan parantamista.
NOIN 17 PROSENTTIA poliisille Suomessa ilmoitetuista raiskauksista johti tuomioon toissa vuonna, ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tutkimus kertoo.
Tutkimuksen mukaan vuonna 2017 poliisille ilmoitettiin 1 245 raiskausrikosta. Niistä 70 prosenttia lähti syyttäjälle. Lopulta kolmasosa ilmoitetuista rikoksista päätyi oikeuskäsittelyyn ja langettava tuomio tuli 209 tapauksessa.
Amnesty pitää langettavien tuomioiden määrää vähäisenä.
Järjestö kertoo analysoineensa tutkimusta varten yli 300 viranomaisen ratkaisua. Sen mukaan käräjätuomioista sekä syyttäjän ja poliisin päätöksistä käy ilmi, että monissa tapauksissa uhri ei ole antanut suostumustaan, mutta nykyinen raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty.
....
Amnesty myös haastatteli tutkimukseensa seitsemän raiskauksen uhria.
– Selviytyjien tarinat kertovat, että viranomaisten valmius kohdata raiskauksen uhreja vaihtelee ja on joiltain osin hyvinkin heikko. Tarve poliisien, syyttäjien ja tuomareiden lisäkoulutukselle on suuri.
Samansuuntaisia kokemuksia nousi esiin muun muassa raiskauskriisikeskus Tukinaisen kyselyssä, jonka tulokset julkaistiin tammikuussa. Tukinainen on järjestänyt tammikuusta alkaen yhdessä oikeusministeriön kanssa koulutusta muun muassa poliiseille, syyttäjille, oikeusavustajille ja tuomareille uhrin kohtaamisesta.
Oikeusministeriö asetti toissa maaliskuussa työryhmän, jonka tarkoituksena oli edistää rikoksen uhrin tarpeet huomioivia hyviä käytäntöjä. Ryhmä antoi ehdotuksen viime lokakuussa.
...
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006024987.html (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006024987.html)
Amnesty ei sitten muuta erityistä raiskauksia tutkiessaan huomannut, mitään muuta??
Vaan ihmisoikeusanarkojärjestön oppien mukaan viranomaisten toiminta on syytä nostaa esiin.
Tutkimuksen tuloksesta herää kysymyksiä, joihin amnesty voisi vastata.
-Mitä käytännössä on tapahtunut, jos seksi on tapahtunut vastoin toisen (tai yhden) osapuolen tahtoa, mutta raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty? Edes yksi esimerkki tästä maailmasta, miten on mahdollista.
-Miten viranomaisten valmius vastaanottaa uhreja oikein vaikuttaa langettavien tuomioiden määrään, jos viranomaiset ei tahallaan tuhoa todisteita tai jätä esim. näytteitä ottamatta?
-Tutkimuksessa käsitellään 2017 tehtyjä rikosilmoituksia. Onko 1-2 vuoden aikana kaikki tapaukset käyneet käräjäoikeudessa, vai onko tapauksia vielä vireillä? Mikä on soviteltujen tapausten osuus?
Eikös länsimainen oikeusperiaate ole, että mikä ei ole erikseen kielletty on sallittua.