Suomalaisidealistilla on ollut viime viikot vaikeaa, kirjoittaa Jyrki Lehtola.
NÄKEEHÄN sen brexitistäkin, britit eivät löydä tietä ulos edes kengistään.
Ranskalaismiehet ovat Lolita-kompleksisia sarjapettäjiä.
Katoliset papit. Kaikki tietää, mistä ne tykkää!
Irakilaiset ja afghanistanilaiset... hmmm... nam, ne tekee ihania ruokia!
NYTHÄN on niin, että mitä tulee osaan maahanmuutt... jaa-a, ei mitään.
Suomalaisidealistilla on ollut viime viikot vaikeaa.
Maailma ei olekaan niin puhdas kuin sen piti olla. Pahuutta on, ja omat lemmikit toivat sen tänne mukanaan. Pieni osa Suomeen saapuneista pakolaismiehistä ei noudatakaan käsityksiämme hyvyydestä, tasa-arvosta ja koskemattomuudesta.
Yksikään ryhmä ei ole tehnyt mitään, vain muutama yksilö. Siksi on turha kommentoida, etenkin kun yleisössä on koko ajan enemmän niitä, jotka vain odottavat mahdollisuutta huutaa, että astuit juuri pahuuden puolelle sanomalla "ehkä".
Ja juuri siksi olisi avattava suu ja sanottava "ehkä". Myönnettävä, että tässä maailmojen kohtaamisessa on ongelmia. Puolustettava omaa elämäntapaa pelkäämättä sitä, että puolustaa omaa elämäntapaa, jos se toinen elämäntapa on naisten tai lasten väkivaltainen alistaminen.
..............
Nationalistit reagoivat tapahtumiin etsimällä ihmisoikeussopimuksia revittäviksi ja yleistämällä muutaman yksilön teot koko ryhmän ominaisuudeksi. Idealistit keskittyvät syyttämään mediaa perspektiiviharhan luomisesta, koska myös suomalaiset raiskaavat ja korostavat, ettei omaa kulttuuria voi tunkea väkisin edes niille, jotka juuri tunkeutuivat alaikäiseen väkisin.
Voihan. Filosofi Slavoj Žižek on kirjoittanut, että "tarvitaan tietyt kaikkia sitovat vähimmäisohjeet, joiden 'eurosentrisyyttä' ei pidä pelätä: uskonnonvapaus, yksilönvapauden suoja ryhmän painostusta vastaan, naisten oikeudet ja niin edelleen". Näiden ohjeiden puitteissa tarvitaan suvaitsevaisuutta toisten elämäntapoja kohtaan ja jos kaikki valuu väärille reisille, tarvitaan lain voimaa. Mikä tuossa on niin vaikeaa?
KUN keskustelussa idealistit pelkäävät liikaa länsimaisen elämäntavan universalisointia, unohtuvat naisten oikeudet, ja niillä alkavat ratsastaa ne, jotka hetki sitten hokivat käsi tarjoilijan takapuolella, että tää #Metoo on mennyt liian pitkälle.
Yhtäkkiä sillä puolen naisen koskemattomuus nähdään pyhänä arvona, koska sen avulla voi toteuttaa omaa suljetun maailman agendaansa. Ja kun idealistit pelokkaina yrittävät etsiä tietä umpikujastaan, jatkuu hyväksikäyttö.
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.
Jyrki Lehtola
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005968859.html
Tuli taas vähän turhan pitkä lainaus, mutku...
Lehtolalla nähtävästi on vaikeaa €Uroopassa, joten en voi kuin toivottaa hyvää matkaa sinne maistuvien lihapatojen ääreen.
Näin naisena ja itsekin väkivaltaa kokeneena sanoisin, että käsi tarjoilijan takapuolella on huomattavasti pienempi paha kuin k***ä väkisin työnnettynä yhtään mihinkään. Sylettää nämä lehtolat, jotka ratsastavat noin moraalittomalla rinnastuksella. Sikamaista uhrien halveksuntaa.
Quote from: Catalpa on 19.01.2019, 13:29:32
Näin naisena ja itsekin väkivaltaa kokeneena sanoisin, että käsi tarjoilijan takapuolella on huomattavasti pienempi paha kuin k***ä väkisin työnnettynä yhtään mihinkään. Sylettää nämä lehtolat, jotka ratsastavat noin moraalittomalla rinnastuksella. Sikamaista uhrien halveksuntaa.
Työpaikan säilyminen vaatii tietynlaista asennetta, tietyissä rajoissa. Lehtola ei ole riippumaton toimittaja.
Lehtolan rohkeus riitti kuuteen ensimmäiseen kappaleeseen. Sitten tuli pelko perseeseen.
Ei mua haitannut tuon pituinen lainaus. Säästyypä klikkaus.
Vähän turhauttavaahan tää on maahanmuuttoa turhana pitävän kansalaisen olla naisten koskemattomuuden puolella, koska mun kohdallani se on teennäistä, koska olen maahanmuuttovastainen ja siten kuolemaa ihmisille vaativa ihminen. Ja itsekin lääpin tarjoilijoiden pyllyjä ja raiskailen mummoja tämän tästä.