Hommaforum Testi

Ensimmäinen Harry Potter julkaistiin 20 vuotta sitten – sen jälkeen nuorille kirjoitettuihin kirjoihin tulivat vähemmistöt ja realismi (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/28/ensimmainen-harry-potter-julkaistiin-20-vuotta-sitten-sen-jalkeen-nuorille)

Quote20 vuotta sitten Harry Potter ja viisasten kivi -kirja julkaistiin ensimmäistä kertaa suomeksi. Harva olisi uskonut, että teos mullistaisi koko nuortenkirjallisuuden. Nyt sen synnyttämä nuorille aikuisille suunnattu YA-kirjallisuus pureutuu pelotta vaikeisiin asioihin ja innostaa jopa muuttamaan maailmaa. YA tulee sanoista "young adult" ja sillä tarkoitetaan "young adult fictionia" eli nuorten aikuisten kaunokirjallisuutta.

-----

Parikymppinen Katri Liimatainen on Harry Potterin ja YA-kirjallisuuden fani, joka pitää kirjablogia bookishteaparty. Liimatainen rakastui Potter-kirjoihin jo lapsena, mutta ensimmäinen varsinainen YA-kirja, johon hän ihastui, oli juuri Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe noin viisi vuotta sitten.

– Se vetosi hyvällä tavalla tunteisiin. Se oli samalla toiveikas ja riipaiseva, sellainen kuin teini-ikä muutenkin on.

Myös Liimatainen nostaa nimenomaan kantaaottavuuden tämän hetken YA:n kiinnostavimmaksi ilmiöksi.

– Esimerkiksi Holly Bournen Normaali-sarjan kirjoissa käsitellään mielenterveysongelmia ja feminismiä. Pidän siitä, että sanotaan suoraan ja otetaan kantaa. On ihanaa, että YA-kirjoissa voidaan tarttua ajankohtaisiin ilmiöihin ja tuoda nuorten tietoisuuteen asioita, joista ei välttämättä puhuta paljon kotona tai koulussa.

Liimatainen nostaa esiin myös nigerialais-amerikkalaisen Tomi Adeyemin toistaiseksi suomentamattoman teoksen Children of Blood and Bone, jossa Black Lives Matter -liikettä käsitellään fantasian keinoin.

-----

Vähemmistöjen ääni onkin nykypäivän YA-kirjallisuudessa vahvasti mukana. Anderssonin mukaan se on jotakin, jota lukijat sekä haluavat että osaavat odottaa. YA:n yleisön joukossa on myös paljon erilaisia vähemmistöjä, jotka kokevat, että he löytävät siitä omanlaisiaan ääniä. Niiden kuuluminen onkin nykyään enemmän normi kuin poikkeus.

– Jos YA-kirjassa ei ole minkäänlaista vähemmistön ääntä läsnä, yleisö on todennäköisesti pettynyt, Andersson sanoo.

Katri Liimatainen on samoilla linjoilla.

– Rodullistettuja ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria on alkanut näkyä niissä enemmän ja enemmän. On tärkeää, että nuorena löytää jostain sen samastumiskohteen ja huomaa, että on olemassa muitakin, joista tuntuu samalta kuin itsestä. YA-kirjoista haetaan lohtua ja turvaa. Että hei, minä en ole yksin näiden asioiden kanssa.

-----

Viihteessä ei ole mitään vikaa, mutta parhaimmillaan YA-kirjat voivat olla paljon enemmänkin. Ne antavat äänen ihmisryhmille, joiden ääni ei ole aikaisemmin juuri kirjallisuudessa kuulunut. Ne käsittelevät vaikeita asioita ja saattavat auttaa yksin ongelmiensa kanssa painivia.

YA-kirjat muodostavat yhteisöjä ja kanavoivat luovuutta. Ne näyttävät mallia, että myös vaikkapa nuori nainen, rodullistettu ihminen tai seksuaali- tai sukupuolivähemmistön edustaja voi olla sankari, joka nousee taisteluun vääryyttä vastaan. Kuten kaunokirjallisuus laajemminkin, ne auttavat ymmärtämään toisenlaisten ihmisten näkökulmia ja opettavat empatiaa.

...

Itse kuulin koko sanan YA-kirjallisuus vasta luettuani Ylenannon jutun. Onko tämäkin siis vain toimittajien ja kulttuuriväen uusi Me Too-kampanja, jossa toimittajat ja kulttuuriväki kirjoittavat toisistaan?  :o

Niin siis nuorten kirjallisuutta? Siinä kirjakaupan lastenosaston vierestä löytyvä hylly?

Hermionehan muuten oli Harry Pottereissa velhomaailman ulkopuolelta tullut ja alkoikin sitten kapinoimaan ympäröivää velhojärjestystä vastaan. Hieno ja vertauskuvallinen hahmo siis näihin aikoihin.

Quote from: newspeak on 28.09.2018, 23:28:46
Niin siis nuorten kirjallisuutta?

Ei, vaan YA-kirjallisuus. Itse kuulin sellaisesta vasta nyt, vaikka olen lukenut kaikki Harry Potterit jo teininä.

Quote from: Micke90 on 28.09.2018, 23:31:27

Quote from: newspeak on 28.09.2018, 23:28:46
Niin siis nuorten kirjallisuutta?

Ei, vaan YA-kirjallisuus. Itse kuulin sellaisesta vasta nyt, vaikka olen lukenut kaikki Harry Potterit jo teininä.

Olen Harry Potterit lukenut myöhemmällä iällä. Nehän ovat mainiota nuorten kirjallisuutta ja siksi ne niin suosittuja ovatkin.

Tuossa uutisessahan sanotaan:

QuoteAnderssonin mukaan YA:n ainoa varsinainen yhdistävä piirre on, että kirjojen päähenkilö on nuori, suunnilleen 16-18-vuotias. YA on pääasiallisesti suunnattu samanikäisille tai hieman nuoremmille lukijoille, noin 13-18-vuotiaille.

– Useimmiten kyse on enemmänkin siitä, miten kirja markkinoidaan ja miten kustantamot ovat päättäneet kohdentaa sen lukijoille, Andersson kertoo.

Hänen mukaansa termi nuortenkirjallisuus joutaisi osittain jo romukoppaan.

– Nuorille kirjoitetun kirjallisuuden yleisö Suomessa kokee sen hirveän vanhentuneeksi. Heille tulee siitä mieleen valistava ja saarnaava 1970-80-luvun nuortenkirja, jonka on kirjoittanut selkeästi vanhempi ihminen kuin he itse, Andersson sanoo.

Hänen mukaansa YA-kirjallisuuteen liittyykin usein tietynlainen cool-elementti. YA-kirjojen päähenkilöt ovat sellaisia, jollainen lukija itsekin haluaisi olla. Tähän valistus ja saarnaus istuvat huonosti.

Monet tunnetuimmat YA-kirjat tai -kirjasarjat, kuten Stephenie Meyerin Twilight, Suzanne Collinsin Nälkäpeli ja Rick Riordanin Percy Jackson -kirjat, ovat scifiä, fantasiaa tai kauhua eli niin sanottua spekulatiivista fiktiota, mutta YA-kirjallisuus voi olla oikeastaan mitä tahansa.

Olen myös ostanut Twilight-sarjan eräälle henkilölle lahjaksi, koska ajattelin hänen pitävän niistä ja piti niin kovasti että antoi muillekin luettavaksi. Silti pidän Twilighteja täytenä paskana.

Nuortenkirjallisuus on turvallista kirjallisuutta tai sellaista voi lukea ilman suurempia todellisuuden aiheuttamia järkytyksiä. Kirjallisuutta ei voida kuitenkaan alkaa sensuroimaan, joten on parempi että kohderyhmille yritetään kaupata sitä erikseen.

Jostain syystä sellainen kuin klassikko käsitetään vanhentuneeksi, vaikka nimenomaan loistava kirjallisuus ei vanhene. Nuortenkirjoista CS Lewis totesikin hyvin että kun ei löydy sellaisia kirjoja joita hän tahtoisi lapsilleen antaa luettavaksi, niin hän tekee, ja tekikin narnia-sarjan. Onhan näitä valtavasti, junnuna uli luettua puoli kirjastoa. Kotimaisista suosittelen esimerkiksi Jukka Parkkista aivan loistavana nuortenkirjailijana.

Voisi tehdä parin sivun mittaisen listan hyvistä nuortenkirjoista, mutta jääköön tältä erää. Sanon vain ettei mikään niistä ole 2000-luvun puolelta.

Toinen sitaatti kuplakirjallisuuden ihanuudesta, joka lienee se olennainen:

QuoteVähemmistöjen ääni onkin nykypäivän YA-kirjallisuudessa vahvasti mukana. Anderssonin mukaan se on jotakin, jota lukijat sekä haluavat että osaavat odottaa. YA:n yleisön joukossa on myös paljon erilaisia vähemmistöjä, jotka kokevat, että he löytävät siitä omanlaisiaan ääniä. Niiden kuuluminen onkin nykyään enemmän normi kuin poikkeus.

– Jos YA-kirjassa ei ole minkäänlaista vähemmistön ääntä läsnä, yleisö on todennäköisesti pettynyt, Andersson sanoo.

Katri Liimatainen on samoilla linjoilla.

– Rodullistettuja ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria on alkanut näkyä niissä enemmän ja enemmän. On tärkeää, että nuorena löytää jostain sen samastumiskohteen ja huomaa, että on olemassa muitakin, joista tuntuu samalta kuin itsestä. YA-kirjoista haetaan lohtua ja turvaa. Että hei, minä en ole yksin näiden asioiden kanssa.

Hyvä tarina on sellainen että se koskettaa. Ajatus, että hyvä tarina olisi jotenkin seksuaalisuuteen ja etniseen taustaan sidottu, on vastenmielinen. Näitä asioita halutaan siis ylikorostaa progandan takia. Minäpä kerron sitten YA-tarinan:

"Olipa kerran poika, joka halusi olla taisteluhelikopteri.

Niinpä hän muuttui taisteluhelikopteriksi ja teki hurjia syöksyjä hiekkalaatikon yllä pommittaen pahantekijöitä.

Sitten äiti kutsui syömään ja isä käski nukkumaan. Sen pituinen se."

Ilmaisu "YA-kirjallisuus" on hämäävä, kun siinä sekoitetaan englantia ja suomea, mutta YLE:n artikkelissa termin merkitystä näköjään selvennettiin jotenkin.

Quote from: Micke90 on 28.09.2018, 23:16:41
Ensimmäinen Harry Potter julkaistiin 20 vuotta sitten – sen jälkeen nuorille kirjoitettuihin kirjoihin tulivat vähemmistöt ja realismi (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/28/ensimmainen-harry-potter-julkaistiin-20-vuotta-sitten-sen-jalkeen-nuorille)

Linkin takaa:

Quote
20 vuotta sitten Harry Potter ja viisasten kivi -kirja julkaistiin ensimmäistä kertaa suomeksi. Harva olisi uskonut, että teos mullistaisi koko nuortenkirjallisuuden. Nyt sen synnyttämä nuorille aikuisille suunnattu YA-kirjallisuus pureutuu pelotta vaikeisiin asioihin ja innostaa jopa muuttamaan maailmaa. YA tulee sanoista "young adult" ja sillä tarkoitetaan "young adult fictionia" eli nuorten aikuisten kaunokirjallisuutta.

Wikipedia sivu:

https://en.wikipedia.org/wiki/Young_adult_fiction (https://en.wikipedia.org/wiki/Young_adult_fiction)

Quote
The modern classification of young-adult fiction originated during the 1950s and 1960s ...

Aggressiivisella tuulella katsottaessa jotkut kohdat YLE:n jutussa voivat näyttää noloille, koska niissä ehkä melkein väitetään, että Harry Potter kirjat olisivat aloittaneet nuorten aikuisten kirjat. Tosin diplomaattisella tuulella katsottaessa YLE:n jutun kohdat voidaan myös tulkita siten, että Harry Potter kirjat aloittivat vain jonkin tietyn suuntauksen nuorten aikuisten kirjoissa, vaikka nuorten aikuisten kirjallisuus kokonaisuudessaan on toki ollut olemassa jo pidempään.

YA-kirjallisuus on suomea huonosti osaavan (aivan riippumatta siitä kuinka suomalainen on), kirjallisuutta korkeintaan aivan pinnallisesti tuntevan ja ulkomaisiin sanalainoihiin ihastuneen typeryksen ilmaisu nuortenkirjallisuudelle. Kohta kaikkea kaikkein helppohintaisinta ja poliittisesti korrekteinta tolkuttomuudessaan ihailevat toimittelijat alkavat varmaan puhumaan C-kirjallisuudesta, kun tarkoittavat lastenkirjallisuutta.

Luin uudestaan Veikko Huovisen novelli kokoelman Rasvamaksa..

–" Rodullistettuja ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria on alkanut näkyä niissä enemmän ja enemmän. On tärkeää, että nuorena löytää jostain sen samastumiskohteen ja huomaa, että on olemassa muitakin, joista tuntuu samalta kuin itsestä. YA-kirjoista haetaan lohtua ja turvaa. Että hei, minä en ole yksin näiden asioiden kanssa".

Suosittelen ko. kirjaa Katri Liimataiselle, eräässä kertomuksessa mainitaan ,ei rodullistettua "koirasilla oloa",jossa kontataan pimeässä kodassa alastomina ja yritetään nenän perusteella arvata,kuka menee edellä.

Samaisessa kirjassa oleva hauska kirjoitus sängyn alta huutelevasta miehestä myös on Lotalle sopivaa luettavaa.

YA-kirjallisuus, minkä käsitteen itsekin nyt saan tietää ensimmäistä kertaa, on kulttuurimarxilaista aivopesua; satun tietämään koska kotitaloudessamme on varhaisteini joka kantaa näitä kirjoja kotiin, ja pahimmat olen käännyttänyt tuulikaapista samoin tein takaisin kirjastoon.

Kirjat ovat monesti nuoren lukijan mielestä ahdistavia; viiltelyä, syömishäiriöitä, avioeroperheitä, okkultismia,  itsemurhia. Näin on nuori minulle kertonut, pätkiä olen itsekin lukenut. Parhaimmillaankin nämä ovat silkkaa roskaa ja käytetty kieli on nuorisokieltä/puhekieltä, eli edes kielenoppimisen kannalta näillä ei ole kuin negatiivinen merkitys.

Kuvaavaa on, että lapseni koulun vihervasuri opettaja näitä kovasti ylisti ja koulun lukudiplomilistalta ei löytynyt kovin monta kunnon kirjaa, lähinnä lista koostui juuri tästä kommunistisesta YA-propagandasta, jonka kirjoittajat tosiaan ovat monesti itsekin nuoria tai sitten kirjan kirjoittaa ryhmä kirjoittajia.

Nykyään teenkin siten, että pistän kirjasarjan/tv-sarjan nimen googleen, luen juonen ja arvostelut ja jostain blogista vielä lisää jos tarvis, ja sitten langetan tuomion. Paska lähtee tunkiolle, olen äiti ja käytän valtaani lapseni parhaaksi, tehkää samoin.

Vai että YA-kirjallisuus ... ekaksi tuli mieleeni Yliopiston Apteekki.

Mikä ihmeen ya? Suomessa nuorten aikuisten kirjallisuus on yhä tuntematonta – maailmalla kirjailijat ja lukijat kohtaavat megatapahtumissa (https://yle.fi/uutiset/3-9759840)

QuoteHelsingin Suvilahden ravintola on täynnä nuoria tyttöjä ja naisia. Miehet ovat selvässä vähemmistössä. Lavalle nousee nimekkäitä kirjailijoita: Salla Simukka, Emmi Itäranta ja Mintie Das.

On alkamassa ensimmäinen Suomessa järjestettävä young adult -kirjallisuusgenren tapahtuma.

Nuorille aikuisille suunnattu kirjallisuus on Suomessa vielä melko tuntematonta. Toisin on ulkomailla, missä alan tapahtumat keräävät parhaimmillaan kymmeniä tuhansia faneja. Maailmalla young adult -kirjallisuus on valtava bisnes. Kirjoja myydään ja kirjailijat ovat supertähtiä, joiden nimikirjoituksia jonotetaan.

Ulkomaiset megatapahtumat olivat esikuvina, kun Laura Nevanlinna ja Laura Andersson Kaiken Entertainmentista päättivät pistää pystyyn myös Suomessa vastaavanlaisen tapahtuman. Näin alussa puitteet ovat toki pienet, mutta viidakkorumpu on takonut, ja paikalle on saapunut lähes sata ya-kirjallisuuden ystävää.

Vai nimekkäitä kirjailijoita? No, kirjoittihan Yle tuosta roskasta vuosi sitten.

QuoteMitä on ya-kirjallisuus?

- nuorille aikuisille suunnattua kirjallisuutta

- lyhenne tulee sanoista young adult

- lukijoiden ikähaarukka noin 14 - 20 vuotta

- maailmalla ya-kirjallisuus on suosittua

- tunnettuja ulkomaisia nimiä John Green, Stephanie Meyer ja Suzanne Collins

- tunnettuja kotimaisia nimiä Salla Simukka, Mintie Das ja Maria Turtschaninoff

Vai ovat 14-20-vuotiaat nuoria aikuisia? Itse ajattelin, että 18-29-vuotiaat ovat nuoria aikuisia, mutta aina oppii uutta.

Nuorisolle suunnatusta kirjallisuudesta pitää tietenkin mainita kansalliskirjailija Ilkka Remeksen (nimimerkki) kahdeksanosainen Aaro Korpi-sarja (2003-2010).

Kulttuurit kohtasivat hienosti myös Mario Puzon "Kummisedässä" aikanaan. Se oli monikulttuurinen aikuistumistarina, jonka esittämiseen kulutettiin kaksi Oscar-elokuvaa.

"YA-kirjallisuus" on siksikin huono nimitys, että se sekoittuu helposti suomettumisen aikaiseen YYA-kirjallisuuteen, jota ei enää lue erkkikään.

En ole lukenut yhtään Harry Potteria, mutta minä ja muutama kaverini luimme kaikki Viisikot:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viisikko

Ilmankos tämä elämä meni näin, brittivaikutteitakin tuli heti pilttinä. Tosi kilttiä kamaa nykymittapuulla ja hyvin englantilaisia vanhaan tyyliin.
Noi oli 70-80 luvun taitteessa se hitti. Tuota anglismitermiä en ole kuullut ikinä.
Nää Kolme etsivää-kirjat oli se toinen hitti. Noita luettiin kans paljon:

https://fi.wikipedia.org/wiki/3_etsiv%C3%A4%C3%A4

Quote from: O. M. Hietamaa on 29.09.2018, 07:55:14
"YA-kirjallisuus" on siksikin huono nimitys, että se sekoittuu helposti suomettumisen aikaiseen YYA-kirjallisuuteen, jota ei enää lue erkkikään.

YA-kirjallisuus onkin nykyajan YYA-kirjallisuutta.

Quote from: Micke90 on 29.09.2018, 09:30:40

Quote from: O. M. Hietamaa on 29.09.2018, 07:55:14
"YA-kirjallisuus" on siksikin huono nimitys, että se sekoittuu helposti suomettumisen aikaiseen YYA-kirjallisuuteen, jota ei enää lue erkkikään.

YA-kirjallisuus onkin nykyajan YYA-kirjallisuutta.

Kansojemme välinen yhä syvenevä ystävyys ja avunanto. Odotan Abdia kaaduttuani auttajakseni suunnilleen yhtä paljon kuin suurta Suomen-ystävä Stalinia tukemaan mielipiteenvapaudessa ja demokraattisessa kehityksessä.

Quote from: Micke90 on 29.09.2018, 03:24:02
Vai ovat 14-20-vuotiaat nuoria aikuisia? Itse ajattelin, että 18-29-vuotiaat ovat nuoria aikuisia, mutta aina oppii uutta.

Käsitteet venyvät tarpeen mukaan. 14-vuotias voi kyllä olla nainen jos hän tulee 30-vuotiaan nuoren raiskaamaksi. Kun tällainen uutinen julkaistaan, tietää ainakin heti mitkä ovat uhrin ihonväri ja tekijän maailmankatsomus. Ja senkin tietää että kirjailija, ei kun siis journalisti on YA-oikeamielinen.

Quote from: Micke90 on 28.09.2018, 23:16:41
Itse kuulin koko sanan YA-kirjallisuus vasta luettuani Ylenannon jutun. Onko tämäkin siis vain toimittajien ja kulttuuriväen uusi Me Too-kampanja, jossa toimittajat ja kulttuuriväki kirjoittavat toisistaan?  :o

Kyseinen termi on ollut käytössä jo kauan, eikä ole mitenkään poliittinen. Se vastaa suomalaista 'nuorten kirjallisuutta'. Tässä(kään) ei siis ole kyseessä kulttuurimarxilainen salaliitto.

Helppoa oli arvata ettei kyse ole tervehenkisestä rakkauskirjallisuudesta, otsikkoa ihmetteli mutta linkki suomalaisvastaisen propagandatoimiston sivuille kertoi jo kaiken tarpeellisen.
Ennen lapset oli ulkona, kiistaa oli lähinnä siitä kuka saa olla intiaani (jousipyssy) eikä joudu olemaan lehmipoika (nallipyssy) eikä sovitelleet propagandatoimiston määräämiä taistelukopterivaatteita päälle, ulkomainen kirjallisuuskin oli kunnollista.
https://vimeo.com/33478009

Jos joku tuollaisesta on ennestään kuullut niin pois sieltä ylen sivuilta hopotihop.

Tuija Lehtinen on myös kirjoittanut monia hyviä nuortenkirjoja. En ole lukenut hänen sarjakirjojaan. mutta tykkäsin teininä lukea hänen "irrallisia" nuortenkirjojaan. Ne olivat niin hauskoja, että luen niitä joskus vieläkin.

Quote from: Huolestunut Kansalainen on 29.09.2018, 09:44:08

Quote from: Micke90 on 28.09.2018, 23:16:41
Itse kuulin koko sanan YA-kirjallisuus vasta luettuani Ylenannon jutun. Onko tämäkin siis vain toimittajien ja kulttuuriväen uusi Me Too-kampanja, jossa toimittajat ja kulttuuriväki kirjoittavat toisistaan?  :o

Kyseinen termi on ollut käytössä jo kauan, eikä ole mitenkään poliittinen. Se vastaa suomalaista 'nuorten kirjallisuutta'. Tässä(kään) ei siis ole kyseessä kulttuurimarxilainen salaliitto.

Mikäli YA-kirjallisuudella on ylipäätään mitään edustavaa merkitystä suomen kielessä ja mediassa, niin sillä tarkoitetaan usein sitä käyttävien taholta lähinnä poliittisesti tai muuten asenteellisesti latautunutta ja johdattelevaa nuortenkirjallisuutta. Muuten sana on tarpeeton, sillä ilmaisulla nuortenkijallisuus on ajat sitten ollut vakiintunut asema kielessämme. Paitsi että ilmaisun käyttö ylipäätään on melkoista kielivammaisuutta, niin se nuorille lukijoille suunnattuna on kovin huono esimerkki kielen käytöstä. Sitä paitsi: miksi hävetä ilmaisua poliittinen nuorisokirjallisuus? Paitsi, jos haluaa piilottaa sen poliittisen sisällön hämärtävän ilmaisun taakse.

PS
Nuortenkirjallisuus on yhdyssana.

Quote from: Huolestunut Kansalainen on 29.09.2018, 09:44:08

Quote from: Micke90 on 28.09.2018, 23:16:41
Itse kuulin koko sanan YA-kirjallisuus vasta luettuani Ylenannon jutun. Onko tämäkin siis vain toimittajien ja kulttuuriväen uusi Me Too-kampanja, jossa toimittajat ja kulttuuriväki kirjoittavat toisistaan?  :o

Kyseinen termi on ollut käytössä jo kauan, eikä ole mitenkään poliittinen. Se vastaa suomalaista 'nuorten kirjallisuutta'. Tässä(kään) ei siis ole kyseessä kulttuurimarxilainen salaliitto.

Ei kyseessä olekaan kulttuurimarxilainen eikä mikään muukaan SALALIITTO, vaan YA-kirjallisuus on kulttuurimarxilaista aivopesua, ja tämä on fakta, ei suinkaan salaliitto tai uskonto tai mikään muukaan kauhistuttava asia. Fakta. Tiedätkö mikä se sellainen fakta on?

Suvaitseva yrittää aina tuota samaa kikkaa, aletaan puhua salaliitoista tai milloin mistäkin lillukanvarresta, ja yritetään johdatella keskustelu itse asiasta hakoteille.

Joku ikäryhmä lokeroitu ja sitten muka näille suunnattua amerikkalaista pääntäytettä. Älköön missään tapauksessa luettako nuorille ajanvieteromaaneja!

Klassikoita pitäisi lukea. Jos joku seitsenvuotias ryhtyy omatoimisesti lukemaan vaikkapa Seitsemää veljestä, häntä pitää tukea. Sillä luultavasti jotkut ajanvietekirjallisuudenystävät ryhtyvät kiusaamaan häntä silloin.

YA-kirjallisuus on ihan hyvä lyhenne käytettäväksi myös Suomessa, varsinkin kun se on tällä hetkellä varsin poliittinen "genre" vaikka ei sitä aikoinaan ollut. Tietää ainakin mistä kana pissii kun aiheesta keskustellaan. YA-kirjallisuudella on tiukimmat vaatimukset eivätkä ne tule nuorilta vaan aikuisilta akoilta, jotka tällä hetkellä lukevat "genreä" suurennuslasi kädessä. Tämä trendi on ollut jo muutamia vuosia.

"Pettynyt" on aika laimea sanavalinta. Jos kirjassa ei ole vaadittua diversiteettia, poliittisesti oikeita kannanottoja, vasemmistolaista rodullistamista - ja vaikka olisikin, mutta ei oikein tehtynä (= valkoihoinen kirjailija) -, raiskauskulttuurin tuomitsemista, virtuaali signaloivia hahmoja, feminismiä yms.... somelynkkaus on niin valtaisa, että kirjoja ei lopulta julkaista, boikotit on pystyssä, raivo yltää ihan jokaiselle saitille mikä sivuaa edes vähän kirjoja, suosituista somealustoista puhumattakaan.

YA-kirjallisuudessa ei ole koskaan tarpeeksi vaadittuja kriteerejä vaikka tänäkin vuonna hehkutetuimmat julkaisut sisältävät lähinnä toteemi-nimiä.

Itse luen YA-kirjallisuutta juuri yllä olevista syistä - arvosteluja kirjoitellessa on hyvä hyökätä tätä paskaa vastaan, trollata herkkiä sieluja, ja muutenkin olla vastarannan kiiskenä keskellä poliittista hulluutta.

Paremminkin pitäisi puhua YA-kulttuurista.  Samalla tavallahan kaikenlaiset vähemmistöt ovat valtaamassa televiosarjat, elokuvat ja mainokset.  Vastenmielisin esimerkki on televisiossa pyörivä Salatut Elämät, jossa kaikenlaiset vähemmistöt on nostettu pinnalle, ja normaalius esitetään tylsänä ja vanhanaikaisena.   

Myös "konservatiivista YA-kirjallisuutta" voisi kai periaatteessa olla olemassa...?

Quote from: Emo on 29.09.2018, 12:24:16
Suvaitseva yrittää aina tuota samaa kikkaa, aletaan puhua salaliitoista tai milloin mistäkin lillukanvarresta, ja yritetään johdatella keskustelu itse asiasta hakoteille.

Samalla sanovat että aiemmin hyväksi todettu ja suosittu tavallinen kirja ei enää käy, vaan nuorten pitää lukea "omia" kirjojaan jotka nyt sattumoisin ovat juurikin pilalle mädätettyjä poliittisia, suomalaista alkuperäiskansaa vastaan olevia kirjoja.
Selväksihän tuo tuli.

Quote from: Mika on 29.09.2018, 17:08:21
Paremminkin pitäisi puhua YA-kulttuurista.  Samalla tavallahan kaikenlaiset vähemmistöt ovat valtaamassa televiosarjat, elokuvat ja mainokset.  Vastenmielisin esimerkki on televisiossa pyörivä Salatut Elämät, jossa kaikenlaiset vähemmistöt on nostettu pinnalle, ja normaalius esitetään tylsänä ja vanhanaikaisena.   

Siltäkin olen onneksi onnistunut välttymään.

Quote from: Veikko on 29.09.2018, 12:07:00
Muuten sana on tarpeeton, sillä ilmaisulla nuortenkijallisuus on ajat sitten ollut vakiintunut asema kielessämme.

Ilmeisesti nuoret sitten jossain välissä ovat lukeneet jotain erityisiä nuortenkirjoja? Enpä ole huomannut koko asiaa.
Wikipediakaan ei mainitse yhtään suomalaista nuortenkirjallisuuden esimerkkiä. Eiköhän ne kohta jotain lesbotransuhomoneekerikirjoja ole kirjoitelleet joita lapset laitetaan lukemaan kun kerran tuollaisen poliittisuuden löytäneet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuortenkirjallisuus

Quote from: Huolestunut Kansalainen on 29.09.2018, 09:44:08
Kyseinen termi on ollut käytössä jo kauan, eikä ole mitenkään poliittinen. Se vastaa suomalaista 'nuorten kirjallisuutta'. Tässä(kään) ei siis ole kyseessä kulttuurimarxilainen salaliitto.

Milloin itse kuulit siitä?

Quote from: Alligaattori on 29.09.2018, 17:36:12
Ilmeisesti nuoret sitten jossain välissä ovat lukeneet jotain erityisiä nuortenkirjoja? Enpä ole huomannut koko asiaa.
Wikipediakaan ei mainitse yhtään suomalaista nuortenkirjallisuuden esimerkkiä. Eiköhän ne kohta jotain lesbotransuhomoneekerikirjoja ole kirjoitelleet joita lapset laitetaan lukemaan kun kerran tuollaisen poliittisuuden löytäneet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuortenkirjallisuus

Wikistä löytyy kuitenkin esimerkiksi
tämä sarja (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Nuorten_toivekirjasto), jota itse nuorena (ja toisinaan vieläkin) luin. Sisältää myös paljon kotimaista kirjallisuutta.

E: autocorrect prkl

E2: tuolta (http://users.utu.fi/hannu/biblio/ntk.html) löytyy lista ko. Nuorten toivekirjasto -sarjan kirjoista kirjailijoineen

[Tämä oli alunperin edellisen viestin muokkaus. Koska siihen ehti tulla tykkäys muokkausta kirjoittaessani, irrotan tämänomaksi viestikseen, jottei tule tykkäysväärinkäsityksiä.]

Kun YA:ssa kerran tyypillisesti on kirjasarjoja (Harry Potter, Twilightit), niin osattiin sitä ennenkin. Mieleen tuli Nopsajalka-sarja (https://www.karisto.fi/sivu/tuote/nopsajalka/83044), jolla on selkeä alku ja loppuhuipennus.

Ja Nopsajalan myötä pulpahti muistin kätköistä myös kotimainen nuorten länkkärisarja, Simo Penttilän Punavyöt (https://purppurarinteidenratsastaja.blogspot.com/2010/06/simo-penttila-arizona-sarja.html?m=1).

Pertsa ja Kilu. Tulenlöytäjät. Ym.

Quote from: Tabula Rasa on 29.09.2018, 00:00:34
Onhan näitä valtavasti, junnuna uli luettua puoli kirjastoa. Kotimaisista suosittelen esimerkiksi Jukka Parkkista aivan loistavana nuortenkirjailijana.

Parkkiselta tuli mieleen hauska lause, kun kolmipyöräiseltä pudonnut karhu...

meni niin pyörälle päästään
ettei tiennyt,
miten pyörälle päästään

Quote from: dothefake on 29.09.2018, 22:52:29
Pertsa ja Kilu

Taitaa olla lastenkirjallisuutta, nuoret on niitä vähäsen vanhempia.
Jerry Cottonit taitaa olla nuortenkirjallisuutta, kait se lasketaan kun joutu kirjottaan kokonaan itse se suomentaja joka ei osannut saksaa?

Quote from: Mika on 29.09.2018, 17:08:21
Paremminkin pitäisi puhua YA-kulttuurista.  Samalla tavallahan kaikenlaiset vähemmistöt ovat valtaamassa televiosarjat, elokuvat ja mainokset.  Vastenmielisin esimerkki on televisiossa pyörivä Salatut Elämät, jossa kaikenlaiset vähemmistöt on nostettu pinnalle, ja normaalius esitetään tylsänä ja vanhanaikaisena.

Tänään näytti olevan Salkkareissa osan nimen mukaan aiheena sooloseksi eli onanointi eli masturbointi eli runkkaus eli omakiva eli itsetyydytys.
75v tätini miehensä kanssa on seurannut ko. sarjaa aina, joten minua nauratti ja naurattaa, kun sieluni silmin näen heidät olohuoneessaan seuraamassa salattujen elimien sooloseksijaksoa  :D ;D
Luulisi nolottavan, mutta sisukkaasti vaan jatkavat roskasarjan katsomista.

Siis nuoriso ei halua diggailla samoista asioista kuin omat vanhempansa - saati sitten joskus antiikkisella 1940-50-luvulla syntyneet isovanhempansa - ja täällä sitä kovin ihmetellään sekä paheksutaan?

Sehän on vain hyvä että nuoret ylipäätään lukevat, ainakin osa heistä. Nuoret myös yleensä haluavat itseään ja omaa elämäänsä koskettavia tarinoita. Eikä kirjallisuus muutenkaan ole, kuten muutkaan taiteenlajit, mikään paikalleen jämähtänyt tai aikaa sitten täydellisyyden saavuttanut kulttuurin muoto, vaan sitä tuotetaan ja se saa koko ajan uusia muotoja sekä teemoja. Osa jää aikansa ilmiöiksi ja kertakäyttökulttuuriksi, osasta kasvaa vuosikymmenien ja satojen vaihtumista kestäviä klassikoita. Itse olen
aikanaan lukenut esimerkiksi Enid Blytonin kirjoja 30 vuotta niiden ensisuomennosten jälkeen, ja sitä ajatellen on käsittämätöntä että Harry Potteritkin on ollut jo 20 vuotta ilmiö.

Arvostetussa nykykirjallisuudessa (ja taiteessa ylipäätään) ihmiset opetetaan ihailemaan rumuutta ja rakastamaan pahuutta.

Esimerkiksi raiskaamista fetisisioidaan ja seksiin suhtaudutaan kepeästi, nihilistististä maailmanjärjestystä ja voimanpalvontaa romantisoidaan, naiset esitetään miesmäisinä, kostamisesta tehdään hyve, ylpeydestä ihailtavaa ja samalla jalot ihmiset esitetään lapsellisina reppanoina...

Ihmisiä johdatetaan eksyksiin ja maksimaalisen kauas kaidasta tiestä. Sodomaan.

Quote from: Saturnalia on 29.09.2018, 08:05:13
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viisikko

Ilmankos tämä elämä meni näin, brittivaikutteitakin tuli heti pilttinä. Tosi kilttiä kamaa nykymittapuulla ja hyvin englantilaisia vanhaan tyyliin.
Noi oli 70-80 luvun taitteessa se hitti.

Nykyään tietenkin nämä Enid Blytonin tuotokset on tuomittu rasistisiksi. Sisällön puolesta luokittelisin ne ainakin muistikuvieni perusteella kuitenkin pikemmin lastenkirjoiksi kuin miksikään nuorten aikuisten kirjoiksi ellei ole kovin lapsellinen aikuinen:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Enid_Blyton

Quote
1950-luvulla kirjoitetut kirjat kuvastavat selvästi ajan henkeä, brittiläistä luokkajärjestelmää ja perinteisiä sukupuolirooleja. Kun Englanti muuttui 1960–1970-luvulla yhä monikulttuurillisemmaksi yhteiskunnaksi, useat kirjastot poistivat hyllyistään Blytonin teoksia pitäen niitä sanavarastoltaan heikkoina, rasistisina, seksistisinä ja snobistisina. Blytonin kirjojen "poliittinen epäkorrektisuus" ei kuitenkaan ole vähentänyt niiden valtavaa suosiota koko maailman lapsilukijoiden keskuudessa, vaikka niiden ilmestymisestä on kulunut jo yli viisikymmentä vuotta.

Itse varsin kaikkiruokaisena luin noiden lisäksi aivan laidasta laitaan, kuten Neiti Etsivät, Rikoksen ja rangaistuksen,  Alastalon salissa ja paljon muutakin kaikkea.

Enid Blyton on nykyaikana pian kauttaaltaan pannassa, koska "rasismi". Kuulin, että lapsia jopa epäsuorasti kielletään lukemasta Blytonin kirjoja. Ainakin yksi opettaja on tässä maassa jo ilmoittanut, että peruskoulun alakoulun kirjaesitelmää ei saa tehdä Blytonin kirjasta. Kielto oli täysin ehdoton.

Quote from: no future on 30.09.2018, 04:51:55
Siis nuoriso ei halua diggailla samoista asioista kuin omat vanhempansa - saati sitten joskus antiikkisella 1940-50-luvulla syntyneet isovanhempansa - ja täällä sitä kovin ihmetellään sekä paheksutaan?

Sehän on vain hyvä että nuoret ylipäätään lukevat, ainakin osa heistä. Nuoret myös yleensä haluavat itseään ja omaa elämäänsä koskettavia tarinoita. Eikä kirjallisuus muutenkaan ole, kuten muutkaan taiteenlajit, mikään paikalleen jämähtänyt tai aikaa sitten täydellisyyden saavuttanut kulttuurin muoto, vaan sitä tuotetaan ja se saa koko ajan uusia muotoja sekä teemoja. Osa jää aikansa ilmiöiksi ja kertakäyttökulttuuriksi, osasta kasvaa vuosikymmenien ja satojen vaihtumista kestäviä klassikoita. Itse olen
aikanaan lukenut esimerkiksi Enid Blytonin kirjoja 30 vuotta niiden ensisuomennosten jälkeen, ja sitä ajatellen on käsittämätöntä että Harry Potteritkin on ollut jo 20 vuotta ilmiö.

Omat nuoruuden suosikkikirjani löytyivät juurikin vanhempieni arkistosta. Ei hyvä kirjallisuus katso kirjoittamisvuotta. Päinvastoin koin maailmankuvaa avartavaksi päästä vanhojen nuortenkirjojen myötä kurkistamaan menneiden vuosikymmenten maailmaan. Jos kuulostaa tylsältä, ihan yhtä pitkästyttävää voi olla pakonomainen tai päälleliimattu nykytrendien mukaisten "vaikeiden teemojen" kuten seksuaalisen suuntautumisen tai rodullistamiskysymysten käsittely.

Mainio huomio tuo Harry Potter -sarjan ikä.  Se on uudempi esimerkki kirjasta, jota ensin lukivat vanhemmat nuoruudessaan ja nyt heidän lapsensa. Ylempänä ketjussa mainitsemassani Nuorten toivekirjasto muuten sisältää myös klassikoita Mark Twainista Jules Verneen, joita luetaan sukupolvesta toiseen.

Vaikea kysymys on nuortenkirjallisuuden kohderyhmä. Tuossa Ylen jutussa mainitaan 13-18 -vuotiaat. Ikähaarukka on sellainen, että nuorimmat ovat vielä lapsia ja vanhimmat alkavat jo itsenäistyä ja muuttaa kotoa.

Quote from: Tavan on 30.09.2018, 07:12:07
Arvostetussa nykykirjallisuudessa (ja taiteessa ylipäätään) ihmiset opetetaan ihailemaan rumuutta ja rakastamaan pahuutta.

Esimerkiksi raiskaamista fetisisioidaan ja seksiin suhtaudutaan kepeästi, nihilistististä maailmanjärjestystä ja voimanpalvontaa romantisoidaan, naiset esitetään miesmäisinä, kostamisesta tehdään hyve, ylpeydestä ihailtavaa ja samalla jalot ihmiset esitetään lapsellisina reppanoina...

Ihmisiä johdatetaan eksyksiin ja maksimaalisen kauas kaidasta tiestä. Sodomaan.

Odysseia ois kannattanyt varmaan jättää lukematta jos noi asiat häiritsee.

Sellaista kun "nykytaiteen" erillistä rappiota ei ole. Kaikki taide, viihde, jne. kautta vuosituhansien on ilmentänyt myös elämän rumia puolia. Mutta jos sitä katsoo vain kapealla skoopilla niin sitä ei välttämättä huomaa.

Quote from: Micke90 on 29.09.2018, 20:34:14

Quote from: Huolestunut Kansalainen on 29.09.2018, 09:44:08
Kyseinen termi on ollut käytössä jo kauan, eikä ole mitenkään poliittinen. Se vastaa suomalaista 'nuorten kirjallisuutta'. Tässä(kään) ei siis ole kyseessä kulttuurimarxilainen salaliitto.

Milloin itse kuulit siitä?

Vuosia sitten, 2000-luvun puolella. Termi itsessään on sitäkin vanhempi.

Quote from: Emo on 30.09.2018, 01:47:33

Quote from: Mika on 29.09.2018, 17:08:21
Paremminkin pitäisi puhua YA-kulttuurista.  Samalla tavallahan kaikenlaiset vähemmistöt ovat valtaamassa televiosarjat, elokuvat ja mainokset.  Vastenmielisin esimerkki on televisiossa pyörivä Salatut Elämät, jossa kaikenlaiset vähemmistöt on nostettu pinnalle, ja normaalius esitetään tylsänä ja vanhanaikaisena.

Tänään näytti olevan Salkkareissa osan nimen mukaan aiheena sooloseksi eli onanointi eli masturbointi eli runkkaus eli omakiva eli itsetyydytys.
75v tätini miehensä kanssa on seurannut ko. sarjaa aina, joten minua nauratti ja naurattaa, kun sieluni silmin näen heidät olohuoneessaan seuraamassa salattujen elimien sooloseksijaksoa  :D ;D
Luulisi nolottavan, mutta sisukkaasti vaan jatkavat roskasarjan katsomista.

Salkkarit ovat jotakuinkin ainoa asia maailmankaikkeudessa, joka minua ei kiinnosta pätkääkään. Mieluummin vaikka resitoin koraania kuin katson sitä feikkiä hysteerisenä älämölöttämistä sekuntiakaan.

Quote from: no future on 30.09.2018, 04:51:55
Siis nuoriso ei halua diggailla samoista asioista kuin omat vanhempansa - saati sitten joskus antiikkisella 1940-50-luvulla syntyneet isovanhempansa - ja täällä sitä kovin ihmetellään sekä paheksutaan?

Sehän on vain hyvä että nuoret ylipäätään lukevat, ainakin osa heistä. Nuoret myös yleensä haluavat itseään ja omaa elämäänsä koskettavia tarinoita. Eikä kirjallisuus muutenkaan ole, kuten muutkaan taiteenlajit, mikään paikalleen jämähtänyt tai aikaa sitten täydellisyyden saavuttanut kulttuurin muoto, vaan sitä tuotetaan ja se saa koko ajan uusia muotoja sekä teemoja. Osa jää aikansa ilmiöiksi ja kertakäyttökulttuuriksi, osasta kasvaa vuosikymmenien ja satojen vaihtumista kestäviä klassikoita. Itse olen
aikanaan lukenut esimerkiksi Enid Blytonin kirjoja 30 vuotta niiden ensisuomennosten jälkeen, ja sitä ajatellen on käsittämätöntä että Harry Potteritkin on ollut jo 20 vuotta ilmiö.

Tämäkin aika on joskus "antiikkinen" ja tulevaisuudessa kyllä päätetään mitä menneiltä vuosikymmeniltä luetaan ja luulen Waltarin ja Sillanpään nimien silloinkin sanovan enemmän kuin joku Juha Itkonen. Se taas mikä tältä ajalta nostetaan silloin esille, voi olla jokin aivan yllättävä nimi. Harry Potter sijoittunee jonnekin Tarzanin kanssa samoihin hyllyihin.

Quote from: Vesa Heimo on 30.09.2018, 11:27:15

Quote from: Tavan on 30.09.2018, 07:12:07
Arvostetussa nykykirjallisuudessa (ja taiteessa ylipäätään) ihmiset opetetaan ihailemaan rumuutta ja rakastamaan pahuutta.

Esimerkiksi raiskaamista fetisisioidaan ja seksiin suhtaudutaan kepeästi, nihilistististä maailmanjärjestystä ja voimanpalvontaa romantisoidaan, naiset esitetään miesmäisinä, kostamisesta tehdään hyve, ylpeydestä ihailtavaa ja samalla jalot ihmiset esitetään lapsellisina reppanoina...

Ihmisiä johdatetaan eksyksiin ja maksimaalisen kauas kaidasta tiestä. Sodomaan.

Odysseia ois kannattanyt varmaan jättää lukematta jos noi asiat häiritsee.

Sellaista kun "nykytaiteen" erillistä rappiota ei ole. Kaikki taide, viihde, jne. kautta vuosituhansien on ilmentänyt myös elämän rumia puolia. Mutta jos sitä katsoo vain kapealla skoopilla niin sitä ei välttämättä huomaa.

Ilias on huomattavasti parempi teos kuin Odysseia. Ja eri syistä.

Vaikka rappion suhteellisuus onkin ehkä totta, ne klassikot saattavat jäädä puuttumaan ja tulevaisuudessa ihmetellään mitä irvokkuuksia sitä onkaan palkittu aikoinaan. Historia palkitsee oikeassa olleet, mutta harmillisesti usein vasta kun nämä ovat kuolleet (tai tapettu).

Quote from: Vaniljaihminen on 30.09.2018, 14:51:43
Salkkarit ovat jotakuinkin ainoa asia maailmankaikkeudessa, joka minua ei kiinnosta pätkääkään.

Sana salkkari (ruotsiksi saltkar) tarkoittaa suola-astiaa, erityisesti puusta tai tuohesta ja myöhempinä aikoina myös posliinista valmistettua, seinään kiinnitettävää mallia. Sana on tavallisin Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun murteissa, ja se esiintyi jo Gananderin sanakirjassa 1780-luvulla, joten salkkarit ovat paljon vanhempaa kansanperinnettä kuin nykyään yleisesti ajatellaan, ja ansaitsevat ainakin hintin verran kiinnostusta.

Quote from: O. M. Hietamaa on 30.09.2018, 15:35:14

Quote from: Vaniljaihminen on 30.09.2018, 14:51:43
Salkkarit ovat jotakuinkin ainoa asia maailmankaikkeudessa, joka minua ei kiinnosta pätkääkään.

Sana salkkari (ruotsiksi saltkar) tarkoittaa suola-astiaa, erityisesti puusta tai tuohesta ja myöhempinä aikoina myös posliinista valmistettua, seinään kiinnitettävää mallia. Sana on tavallisin Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun murteissa, ja se esiintyi jo Gananderin sanakirjassa 1780-luvulla, joten salkkarit ovat paljon vanhempaa kansanperinnettä kuin nykyään yleisesti ajatellaan, ja ansaitsevat ainakin hintin verran kiinnostusta.

No tuon kohdalla teen poikkeuksen, toki minä nyt suolasalkkareista olen aina ollut kiinnostunut.

Quote from: no future on 30.09.2018, 04:51:55
Siis nuoriso ei halua diggailla samoista asioista kuin omat vanhempansa - saati sitten joskus antiikkisella 1940-50-luvulla syntyneet isovanhempansa - ja täällä sitä kovin ihmetellään sekä paheksutaan?

...

:D heh heh ... kommunismi ei ole mitään uutta diggailtavaa, kunpa keksisivätkin jotain omaa mutta nyt justiinsa niiden 1940-1950-luvulla syntyneiden isovanhempiensa "uusia" aatteita YA-kirjallisuuden esittelemänä diggailevat.

Quote from: no future on 30.09.2018, 04:51:55
Siis nuoriso ei halua diggailla samoista asioista kuin omat vanhempansa - saati sitten joskus antiikkisella 1940-50-luvulla syntyneet isovanhempansa - ja täällä sitä kovin ihmetellään sekä paheksutaan?

Jaah? Ennen puhuttiin klassikoista ja ainakin itselleni ne edustavat kirjallisuutta. Saattaa olla, että kohdeyleisönä ajateltiin nuoria, mutta aika usein hyvä kirjallisuus lajista riippumatta vetoaa myös aikuisiin lukijoihin ja monia kirjoja lukee aivan eri tavalla aikuisena kuin nuorena. Ne eri tasot, kun edellyttävät tietynlaista kypsyyttä.

Joskus kesäisin palaan vanhoihin klassikkoihin tai ahmin pari vanhaa nuortenkirjaa ja hihittelen viskilasi kädessä nauttien kesän lämmöstä ja kärpäsistä...tai no niistä lentävistä kammotuksista nyt ei niin väliä...

On omituinen ajatus - vaikka aikalailla enemmän läsnä kuin edellisten sukupolvien aikaan - että nyt vasta oltaisiin keksimässä sitä ainutlaatuista kirjallisuutta, mitä ei koskaan ennen oltaisi pystytty keksimään.

Nykysukupolvi ja yhteiskunta kokonaisuutena kun lukee huomattavasti vähemmän kuin ns. ennenvanhaan ja siitä johtuen tekstin eri merkitysten ja tasojen ymmärtämisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Puhumattakaan, ettei haluta ymmärtää ajankuvaa vaan halutaan sensuroida.

Puhuttaessa muuten samaistumisesta, niin minulle ei tuottanut vaikeuksia "samaistua" milloin Tarzaniin tai keski-ikäisen miehen ajatuksiin kunhan kirja vain oli hyvä. Nykyään kai lähin samaistuminen on kun pelataan jotain listi-ne-kaikki -tietokonepeliä...

Klassikothan eivät katoa mihinkään, kuten itsekin mainitsin, mutta niiden määrä, tai ainakin tunnettuus, vähenee mitä kauemmas historiaan mennään. Nykyaika tuottaa niin omat klassikkonsa kuin sukupolvikokemuksensakin, mutta on mahdotonta nähdä tässä ja nyt mitä tulevat polvet meidän ajastamme pitävät merkittävänä.

Quote from: no future on 30.09.2018, 21:14:57
Klassikothan eivät katoa mihinkään, kuten itsekin mainitsin, mutta niiden määrä, tai ainakin tunnettuus, vähenee mitä kauemmas historiaan mennään. Nykyaika tuottaa niin omat klassikkonsa kuin sukupolvikokemuksensakin, mutta on mahdotonta nähdä tässä ja nyt mitä tulevat polvet meidän ajastamme pitävät merkittävänä.

Njaah. Semmoiset kuin raamattu, maailman luetuin kirja, sun tsun sodankäynnin taito ja seitsemän sotaklassikkoa, mongolien salattu historia, ja ylipäätään käsitteleille nimet antavat kuten nyt vaikka inferno-kiirastuli-taivas-trilogia pitävät puolensa nykyajan kirjoja vastaan miten päin vain. Joten en nyt oikein tiedä mistä puhut. Sen sijaan vuosisadan päästä kukaan tuskin lukee transu-ulinaa jonkun nobodyn kirjoista ellei kyseessä ole historiantutkija. machiavelli, kafka, marx yms käsitteille nimet antavat kirjat tulevat elämään vielä kauan senkin jälkeen kuin luummekin ovat pelkkää tuhkaa.