Heti alkuun tunnustan, että olen lööppien ja otsikoiden ja vastentahtoisen huomioinnin varassa.
Tuntematta taustoja ja yksityiskohtia, mutta kuitenkiin:
- Savonlinnan tappaja on 30 risat nuori mies, vakuutusyhtiön myyntipäällikkö, ilmeisesti kokoomuksen jäsen.
- Sipoon murhaaja on 30 risat nuori mies, työläkeyhtiön salkunhoitaja, kuulemma aktiivinen reservin upseeri.
Molemmat veivät työtoverinsa hengen, motiiveista ei ole tietoja. Kyseessä on kaksi yksittäistapausta,
mutta kuiteskii:
- Onko 80-luvulla syntyneiden menestyshakuisten suomalaisten arvopohja vinksallaan?
- Eikö täydellisen elämän saavuttamattomuutta osata käsitellä? (Naiset oireilevat tosin toisin kuin miehet.)
Perinteinen luuseri osaa terveesti syyttää yhteiskuntaa, poliitikkoja ja (arvaatte kyllä) niin edelleen...
Menestyjäluuseri löytää yksilöllisen deletoitavan syyllisen vastoinkäymisilleen.
En kommentoi suoraan näitä paria tapausta, mutta yleisesti isoissa organisaatioissa on korkeammilla tasoilla usein narsisteja ja psykopaatteja, joiden kanssa hermot ja mielenterveys voivat kulua loppuun. Ne ovat eräs mahdollinen selitys tällaisille tapauksilla. Jos narsistin tai psykopaatin uhriksi joutuu, kyllä siinä helpolla kehittyy mielipide, ettei se häiriintynyt ihmishirviö varsinaisesti enää ole ihminen, jolla olisi tavalliset ihmisen oikeudet.
En tiedä mitään muuta Sipoon taustoista kuin m.info ja ylilauta on kertonut, mutta todella vittumainen pomo voi horjuttaa mielenterveyden ja osa miehistä on sellaisia, että siinä voidaan lähteä hakemaan kostoa. Sama homma se on minkä tahansa kanssa, jos sanot nakkijonossa väärälle henkilölle poikittaisen sanan, niin kuolema voi pahimmassa tapauksessa koittaa. Kyllä niitä lyömällä tappaneita on ihan menestyvissä ym. ulkoa tavallisissa. Harkittu murha kielii joka pahasta kaunasta ja/tai henkisistä ongelmista. Epäilen, että kyse on molemmista. Työpaikalla on käynyt jotain, joka on saanut isommat mittasuhteet henkilön elämässä ja seuraukset ovat tässä.
Kyllä näitä kusipäisiä mulkkuja on aina ollut tässäkin maassa, mustasukkaisia runkkareita jotka eivät ole pystyneet käsittelemään pettymyksiään jne. Juuri eilen luin tällaisestakin herrasta:
Kari Timmerpakka, Alajärven neloismurhaaja:
http://hejac.com/forum/viewtopic.php?t=857
En usko että näiden kahden em. herran tekosista voi vetää johtopäätöstä mistään trendistä.
Käsittääkseni tuon Sipoon murhan taustalla oli se että murhan uhri oli pakottanut murhaajan irtisanoutumaan ja murhaaja ei ollut saanut uutta työtä mikä oli katkeroittanut hänet.
https://www.is.fi/tyoelama/art-2000000575024.html
QuoteKevin Dutton on kirjoittanut kirjan psykopaateista, ja missä ammateissa heitä esiintyy. Kirjan nimi on lyhykäisyydessään The Wisdom of Psychopaths: What Saints, Spies, and Serial Killers Can Teach Us About Success.
Listan kärjessä ovat toimitusjohtajat. Heillä on Duttonin mukaan enemmän psykopaateille ominaisia piirteitä kuin paatuneilla rikollisilla. Näitä ominaisuuksia on mm. viehätysvoima, itsekeskeisyys, empatian puute ja äärimmäinen kunnianhimo.
Toinen lista esittelee ammatteja, joissa on vähiten psykopaatteja. Kärjessä on useampi hoitoalan ammatti, koska Duttonin mukaan niissä ammateissa vaaditaan kykyä empatiaan, eikä niissä ole kyse vallasta.
Eniten psykopaatteja:
1. Toimitusjohtajat
2. Lakimiehet
3. Media(Televisio/radio)
4. Myyntihenkilöt
5. Kirurgit
6. Journalistit
7. Poliisit
8. Papisto
9. Kokit
10. Valtion virkamiehet
Vähiten psykopaatteja:
1. Hoitajat, avustajat
2. Sairaanhoitajat
3. Terapeutit
4. Käsityöläiset
5. Stailistit, kosmetologit
6. Hyväntekeväisyystyöntekijä
7. Opettajat
8. Taiteilijat
9. Lääkärit
10. Kirjanpitäjät