Lienee perusteltua avata tällainen ketju.
Yhdysvaltain kongressin välivaalit järjestetään marraskuun 6. päivä. Niihin on siis tästä päivästä lukien hieman yli viisi kuukautta.
Vaalien ydin on seuraava: kaikki 435 edustajainhuoneen paikkaa ovat pelissä, kuten myös 35 paikkaa senaatista. Republikaanit hallitsevat kumpaakin tällä hetkellä: edustajainhuoneessa selkeällä enemmistöllä, senaatissa niukalla.
Reuters julkaisee kerran viikossa gallup-kyselyn, jossa kysytään simppelisti, että aikooko äänestää demokraatteja, republikaaneja, jotain muuta poliittista ehdokasta, ei tiedä vielä tai jättää äänestämättä. Lukemat ovat suorastaan shokeeravaa luettavaa demokraateille. Parhaimmillaan demokraatit johtivat republikaaneja mielipidemittauksissa reilusti yli kymmenellä prosentilla, mutta uusimmassa Reutersin mittauksessa republikaanit porhalsi ohi: nyt lukemat ovat 39%-36,7% republikaanien hyväksi. Trendi on jo pitkään ollut sellainen, että punainen käyrä nousee ja sininen laskee.
Reutersin mittaus tästä linkistä (http://polling.reuters.com/#!response/TM1212Y17/type/week/filters/PD1:1/dates/20170601-20180523/collapsed/true)
Demokraateilla on iso ongelma vaaleihin mentäessä: puolue on hajaannuksessa, sillä ei käytännössä ole johtajaa eikä heillä juuri ole asiakysymyksiä, joissa he voisivat haastaa republikaanit. Kuten Ben Shapiro sen puki Foxilla taannoin sanoiksi: demokraateilla ei ole agendaa. Heille kyse on siitä, että kuinka paljon he vihaavat Trumpia ja hänen hallintoaan. Nämä vaalit ovat heille toive siitä, että he pystyisivät ottamaan kongressin haltuunsa ja panemaan Trumpin viralta, mutta tällä hetkellä mikään ei puhu sen puolesta. Ja emme ole vielä nähneet mm. ylitarkastaja Horowitzin raporttia, jonka 400 sivuinen informaatio tulee olemaan äärimmäisen vahingollinen demokraateille.
Yksi mielenkiintoinen seurattava kisa paikasta senaattiin on Pohjois-Dakota, jossa demokraatti Heidi Heitkamp todennäköisesti menettää paikkansa republikaani Kevin Cramerille. Cramer on Trumpin neuvonantaja energia-asioissa sekä Trumpin henkilökohtaisesti tukema ehdokas. Heitkamp voitti senaattipaikan Rick Bergiä vastaan vajaalla 3000 äänellä kuusi vuotta sitten, mutta hän sinetöi kohtalonsa äänestämällä Trumpin uudistuksia vastaan. Se ei varmasti tyydytä republikaanien valta-alueena tunnettua seutua.
Mielenkiintoisen asetelmasta tekee myös se, että Heitkamp on saanut kuuluisilta Kochin veljeksiltä tukensa (https://www.politico.com/story/2018/06/01/koch-brothers-heidi-heitkamp-americans-for-prosperity-616381) päästäkseen jatkokaudelle.
Isot vaalit, jotka määrittävät Trumpin presidenttikauden jatkon. Keskustelu alkakoon, sana on vapaa.
Heitän jo nyt arvauksen että Hesarin ja YLE:n uutisointi asiasta tulee olemaan täydellistä republikaanien dissausta. Ja sitten vaalipäivänä ollaan taas hämmentyneitä ja pöyristyneitä kun haaveet demokraattien murskavoitosta jäävätkin toteutumatta.
Toivon republikaanien pärjäävän hyvin, mutta en oikein jaksa uskoa siihen. Käsittääkseni Trumpin suosio on pohjalukemissa sekä Trumpiin itseensä että kaikkiin edellisiin presidentteihin verrattuna. Toki presidentin suosio ja puolueen suosio ovat eri asioita, mutta kyllä niilläkin yhteys on. Tältä pohjalta ennustan demokraateille isoa voittoa.
Toinen taustalla vaikuttava tekijä on Yhdysvaltojen väestöllinen muutos. Ei-valkoiset äänestävät käsittääkseni suurelta osin demokraatteja ja heidän joukossaan syntyvyys on korkeampaa kuin valkoisilla. Demokraatit pyrkivät lisäksi haalimaan näitä maahan mahdollisimman paljon lisää. Valkoiset ovat jo menettäneet enemmistöasemansa ja ovat kokoajan kutistuva ryhmä. Tältä pohjalta republikaanit ovat jo menettäneet pelin.
Trump onnistui vielä voittamaan, mutta lähinnä vaalijärjestelmän takia vähemmistön äänillä. Pahoin pelkään, että voimasuhde sekä presidentivaaleissa että kaikissa muissakin vaaleissa kääntyy demokraattien hyväksi pysyvästi parin kymmenen vuoden kuluessa.
Yhdysvaltain vaaleilla on maailmanpolitiikassa ylivoimaisesti suurin merkitys, koska USA on edelleen maailman vaikutusvaltaisin valtio, vaikka Kiina on ohittanut sen taloudessa ja sitä kautta kirii etumatkaa kiinni muillakin aloilla.
USAn puolueiden historia on mielenkiintoinen ja sitä on vaikea ymmärtää ilman tilintekoa sisällissodan (1861-65) kanssa. Siihen saakka lähes yksinomaan demokraatit olivat hallinneet poliittista ilmapiiriä, mutta A. Lincolnin valinta johti kapinaan ja republikaanien valtaan. Rekonstruktion jälkeen demokraatit saivat valtaa enemmän vasta nk. Suuren laman jälkeen, kun F. D. Roosevelt New Deal -ohjelmallaan vuodesta 1932 pyrki nostamaan talouden ylös. Sen jälkeen demokraattipuolue on hallinut edustajanhuonetta ja senaattia muutamia poikkeusaikoja (lama ja II MS) lukuunottamatta vuoteen 1994:
QuoteWith two brief interruptions since the Great Depression and World War II eras, the Democrats with unusually large majorities for over four decades, controlled the lower house of the Congress in the House of Representatives from 1930 until 1994 and the U.S. Senate for most of that same period, electing the Speaker of the House and the Representatives' majority leaders/committee chairs along with the upper house of the Senate's majority leaders and committee chairmen.
B. Clintonin presidenttikaudella demokraattipuolue menetti enemmistönsä edustajainhuoneessa ja senaatissa. Kansallinen turvallisuus sai tärkeän sijan sisä- ja ulkopolitiikassa G. W. Bushin kaudelta alkaen (huom. terrori-isku WTC 11.9.2001), ja se piti republikaanit vallassa kongressissa vuoteen 2006, mutta vuoden 2010 välivaaleissa republikaanit ottivat jälleen vallan edustajanhuoneessa B. Obaman ensimmäisellä kaudella ja myös senaatissa Obaman toisella kaudella. D. Trumpin tultua presidentiksi toissa vuonna demokraatit olivat menettäneet koko otteensa vallasta. Ks. https://en.m.wikipedia.org/wiki/History_of_the_United_States_Democratic_Party
Tätä taustaa vasten olisi demokraatti-puolueen tappio tämän vuoden välivaaleissa katastrofi ja enteilisi jotain pysyvämpää muutosta Yhdysvaltain poliittisessa ilmastossa.
Mielenkiintoista nähdä, miten sensuuri sosiaalisen median alustoilla kiihtyy vaalien alla. Piilaakson mediajätit tapasivat demokraattipuolueen edustajia presidentinvaalien jälkeen ja sen jälkeen meno on muuttunut radikaalisti. Ensin päätettiin viedä mainostulot konservatiivista näkökulmaa edustavilta sivuilta/kanavilta. Myös lukuisat konservatiivit ovat saaneet kenkää facebookista ja lisäksi on ns. varjobannaamista eli vaikka seuraat jotain tyyppiä twitterissä tai youtubessa, niin videot/twiitit piilotetaan sinulta.
Tavallista demokraattiäänestäjää ei Venäjä-tutkinta kiinnosta piirun vertaa. Silti suurimpia vaaliteemoja vaikuttaa olevan Venäjä, Stormy Daniels ja vastapuolen rasistisuus, seksismi, homofoobisuus ja kaikenlainen pahuus.