Tänään Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa sain osakseni kiukkuisia välihuutojakin, kun kritisoin yleisesti varhaiskasvatuksen lisäysintoa.
Minua nimeltä mainitsematta Vasemmistoliiton ryhmäjohtaja Mikko Aaltonen reagoi ilmeisemmin seuraavaan kohtaan:
QuoteVasemmiston ajaessa päivähoitoa 70-luvulla, eräs heidän tavoitteensa oli estää lasta saamasta vanhemmiltaan kotihoidossa niin sanotusti porvarillisia vaikutteita.
Puheessaan hän kehotti olemaan puhumatta julkisesti vasemmiston historiasta jos sitä ei tunne .
Yksityisesti tiedustelin Aaltoselta mikä fakta puheessani oli väärin. Yleensä faktapohjalla olevalta Aaltoselta en saanut nyt riittävää vastausta, joten luotan enemmän omaan lähteeseeni.
Joissakin valtuutetuissa herätti varmasti paljon närkästystä se, että kerroin lasten ja nuorten pahoinvoinnin lähteneen kasvuun samaan aikaan kun naisten osuus työelämässä kasvoi. Tämä sama huomio sai presidentti Tarja Halosen pasmat sekaisin 12 vuotta sitten, kun toimittaja Maarit Tastula toi sen esiin Punainen Lanka -ohjelman haastattelussa.
Lasten ja nuorten pahoinvointi on ajankohtainen ongelma täällä Tampereellakin ja apulaispomestari nosti sen esiin äskettäisessä lehtikirjoituksessaan (https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/619865-kolumni-miksi-nuori-oirehtii).
Kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen aihe, josta on vaikea käydä avointa keskustelua. Ehkä täällä hommalla puheeni saisi syvällisempää keskustelua aikaan.
Valtuustopuheeni:
QuoteArvoisa rouva puheenjohtaja,
Haluan yleisesti kritisoida varhaiskasvatusintoa. Tämän valtuustoaloitteen tekijät kuuluvat Keskusta-puolueeseen, puolueeseen joka ainakin joskus oli konservatiivinen. (Vihajasin myös Keskustan kentän kaipaavan konservatiivisuutta, kun Väyrynen pärjäsi presidentinvaaleissa Vanhasta paremmin)
Vasemmiston ajaessa päivähoitoa 70-luvulla, eräs heidän tavoitteensa oli estää lasta saamasta vanhemmiltaan kotihoidossa niin sanotusti porvarillisia vaikutteita.
Mutta nykyään entistä konservatiivipuolue kokoomusta edustava opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ajaa varhaiskasvatusta perustellen sen ehkäisevän syrjäytymistä sekä lisäävän tasa-arvoa. Nämä perustelut lienevät yhtä heppoisella pohjalla kuin ne, joilla perustellaan varhaiskasvatuksen aloittaminen jo 1-3-vuotiailla. Juhana Vartiainen on perustellut varhaiskasvatuksen aikaistamista äitien patistamisella nopeammin lastenhoidosta työelämään.
On kuitenkin hyvä muistaa, että nykyisinkin erittäin ajankohtainen ongelma, lasten ja nuorten pahoinvointi lähti kasvuun samaan aikaan kun naisten osuus työelämässä lähti kasvuun. Ainakin jo 90-luvun puolivälissä lähti pahoinvointi kovaan kasvuun.
Minä katson, että todellinen motiivi varhaiskasvatuksen aikaistamisella on ikään kuin aivopesuketjun aikaistaminen, jossa yhteiskunta omii itselleen lisää kasvatusvastuuta, joka on pois vanhemmilta.
Tämän suuntainen lasten laitostaminen oli tuttua Neuvostoliitossa ja DDR:ssä, eikä se sielläkään tuottanut menestystä. Vaikka itäblokki romahti, niin edelleen yhteiskunnassa on "Sinun lapsesi ei ole sinun" –henkeä.
Kiitos; hyvää työtä tuo.
Mahtava avaus, Heikki! Minusta tässä olisi tärkeä keihäänkärki ja profiilinlaajennus persuille puolueena. Ns varhaiskasvatus on yksi niitä tuhoisia tabuja ja poliittisia vaihtoehdottomuuksia, joille persut voivat olla Vaihtoehto!
Kahden lapsen äitinä näen, että varhaiskasvatuksen vaikutus lapsen pahoinvointiin riippuu aivan täysin 1) lapsesta, 2) vanhemmista / äidistä ja 3) päivähoitopaikasta.
Jos lapsi tykkää olla päivähoidossa, se on hänelle hyväksi.
Jos vanhemmat ovat rentoutuneempia käydessään töissä, se on lapselle hyväksi. Jos äiti (tai isä) on kuin takapuoleen ammuttu karhu joutuessaan vuosikausiksi lasten ja hellan väliin, se ei tee lapselle hyvää. (Itse kuulun näihin äiteihin, jotka kerta kaikkiaan kuolisivat tylsyyteen, jos joutuisivat olemaan kotiäitejä.) Jos taas vanhempi haluaa hoitaa lasta kotona, siihen pitäisi ehdottomasti kannustaa ja antaa mahdollisuus esim. rahallisesti: nykyäänhän kotihoidontuki on vain muutaman satasen kuussa ja sitä saa korkeintaan siihen saakka, kunnes lapsi on kolmevuotias. Kun vanhempi on tyytyväinen, lapsikin yleensä voi hyvin.
Päivähoitopaikka on tietenkin avainasemassa. Edelleen, jos lapsi viihtyy päiväkodissa tai perhepäivähoitajalla, en näe mitään syytä, miksei hän voisi siellä olla jonkun naurettavan "kehityksen vaarantumisen" takia. Mutta jos päiväkoti on sellainen, että kukaan ei ehdi mitään ja hoitajia on 1 per 10 lasta, tai jos perhepäivähoitaja on väkivaltainen tai selaa älykännykkää samalla kun lapsi yrittää tomerasti kuristaa itseään sälekaihtimen naruihin, kaikki varmaan arvaavat, että sellainen haittaa lapsen kehitystä. Minulla on kokemuksia sekä ihanista päivähoitopaikoista että aivan hirveistä. On ollut pph, joiden hoidossa lapsi ei saanut syödäkseen kunnolla ja kerran toinen lapsi oli purrut lastani hoitopäivän aikana ja täti vain kohautteli hartioitaan; on ollut päiväkoti, jonne vietäessä ei koskaan tiennyt, mitä päivän aikana tapahtuu, ja suoraan sanoen pelotti se touhu. Mutta nyt nuorimmaisellani on aivan ihana hoitotäti, joka syöttää, pukee ja ulkoiluttaa ja leikittää, ja lapsi ihan hihkuu innosta päästessään sinne joka aamu (ja viikonloppuisinkin kysellään toiveikkaasti, että mennäänkö tänään tädin luo).
Saan varmaan lastin kakkaa niskaani, kun sanon näin, mutta äitiys tai isyys ei automaattisesti takaa hyvää vanhemmuutta. Toisinaan sekä lapsi että vanhemmat voivat paremmin, kun eivät ole koko päivää toistensa riesana. Se on luonnollisempaakin: ihmiseläimelle se on hirveän vierasta, että perheet ovat lapsineen ihan keskenään. Hermothan siinä menee, kun joutuu 24/7 olemaan hälytysvalmiudessa. En yhtään ihmettele vanhempien yksinäisyyden tunnetta, masennusta ja itsemurhia, kun systeemi on tällainen kuin se nyt on. Aina on ollut niin, että koko kylä kasvattaa, mutta nyt modernina aikana kylä on siirtynyt tarkoittamaan yhteiskuntaa.
Päivähoitomahdollisuuden tiputtamisessa pois työttömiltä on vielä pari pointtia, joita kukaan ei ole ajatellut. Ensinnäkin, kun vanhempi saa työpaikan, miten sen pystyy vastaanottamaan, jos lapselle saa hoitopaikan ehkä vasta kuukauden päästä, jos oikein huonosti käy? Hyvällä tuurilla hoitopaikan saa jo viikossa. Toisekseen, joissakin kunnissa työttömien vanhempien päivähoito-oikeutta on rajattu 20 tuntiin viikossa. Eihän se sinänsä mitään muuten, mutta kun se tarkoittaa sitä, että perhepäivähoitajilla olevat lapset siirtyvät automaattisesti päiväkoteihin, tai päiväkodista toiseen päiväkotiin, kun tuntimäärä muuttuu. Kenellekään ei tullut mieleen ajatella lasta siinä tilanteessa. Tutusta hoitopaikasta tuntemattomaan ihan yhtäkkiä, ja kaikki kaverit jäävät sinne vanhaan hoitopaikkaan. Kun vanhempi jää työttömäksi, toki lastakin pitää rankaista, mitäs vanhempasi ovat laiskoja! Meillä ainakin nuorimmainen ulvoo kuin syötävä joka kerta joutuessaan loma-aikoina tutulta pph:lta päiväkodin sekamelskaan ja meteliin, unet häiriintyy ja lapsi on hirveän levoton koko päivähoitoajan.
Ja lisään vielä sellaisenkin seikan, että nykyään, jos mies ei satu olemaan tuomari tai lääkäri tai kuuluisa jääkiekkoilija, naisen on pakko käydä töissä, jotta perhe saa suuhunsa muutakin kuin hernesoppaa. Ylipäätään jotta vuokra ja laskut tulee maksettua, kummankin vanhemman on käytävä töissä. Moni äiti varmasti haluaisi jäädä kotiin, mutta kun se ei ole taloudellisesti mahdollista!
Huh. Tulipas romaani.
No joo.
Onko se pääsyy sitten naisten työssäkäynnin yleistyminen vai elämänarvojen ja kasvatusihanteiden totaalinen myllääminen, vaikea sanoa.
Silloinhan alkoi lastenkasvatuksessa yleistymään ajatus, että lapsi olisi pienikokoinen aikuinen. Että kyllä se lapsi oppii hyväksi ihmiseksi, kunhan se hänelle 'mahdollistetaan'. Mutta kun se lapsi nyt ei olekaan pienikokoinen aikuinen, jolle pitäisi olla tasaveroinen kaveri, vaan täysin mitään osaamaton ihmisenalku, jolle pitää opettaa ja näyttää kaikki. Aivan kaikki.
Esimerkiksi lapsi kuuluu 'opettaa' kohtaamaan myös ikäviä asioita elämässään. Pumpulissa kun lapsen kasvattaa, ainakin se empatiakyky voi olla aika nollissa.
Ja niin tyhmältä ja mälsältä kuin se kuulostaakin, niin lapsi ei mene kieltämisestä rikki. Päinvastoin, lapsi kokee rajat turvana ympärillään. Se on se kieltäminen semmonen juttu, että sitä pitäisi opettaa lapselle jo ihan alusta alkaen. Ei niin, että pikku kaisa-artturi tuodaan päiväkotiin 3v. ja sanotaan, ettei häntä ole koskaan kielletty mistään, opettakaa te.
Tuulenhenki kirjoitti hyviä juttuja, liketys ja kirjallinen suositus täältä, varhaiskasvattajalta.
Quote from: käpykaarti on 20.03.2018, 08:34:17Ei niin, että pikku kaisa-artturi tuodaan päiväkotiin 3v. ja sanotaan, ettei häntä ole koskaan kielletty mistään, opettakaa te.
Onko tällaisia vanhempia oikeasti olemassa, vai onko se vain urbaanilegendaa? Vaikea uskoa oikeasti kenenkään olevan näin tyhmä :D
Ongelma on sukupolvien ketjun katkeaminen.
Isovanhemmat eivät enää asu lähellä ja nuoret vanhemmat tai uravanhemmat (lapset nelikymppisenä) eivät enää saa mistään kasvattajan mallia. Lapset on kuin pellossa ja sitten siellä päiväkodissa tulee ongelmia kun opetellaan niitä rajoja joita ei kotona ole ollut.
Parhaimmillaan, kuten Tuulenhenki tuossa puhalsi, hyvä päivähoitopaikka on ratkaisu. Pahimmillaan se lisää traumoja sekä ongelmalapselle, muille ryhmäläisille ja päiväkodin henkilökunnalle. Tähän valitettavasti ei auta kotiäitiys, jos sitä ei osaa.
Jokaisen ensimmäistä lastaan odottavan tulisi lukea Keijo Tahkokallion "Kotipesän lämpöä etsimässä". Siinä on rautalankamalli turvallisen kodin luomiseksi mille tahansa lapselle. Jos tuon kirjan oppien mukaan lähtee rakentamaan rajoja ja kannustamaan lastaan, ei voi mennä pahasti vikaan. Pitäisi laittaa äitiyspakkaukseen ja mieluummin vielä äänikirjana kun nykyään ei kukaan ehdi lukea.
Mitäpä jos varhaiskasvatukseen satsattavat rahat laitettaisiin vanhemmuusvalmennukseen?
-i-
Jotkut puhuvat kasvattamisesta, mutta eihän sellaista oikeastaan ole olemassa. Sosiaalistamista se on. Jotkut vanhemmat luulevat kasvattavansa lapsiaan, mutta oikeasti siitä paskasta ei ole kuin haittaa lapsille.
Quote from: Frida Hotell on 20.03.2018, 09:29:09
Jotkut puhuvat kasvattamisesta, mutta eihän sellaista oikeastaan ole olemassa. Sosiaalistamista se on. Jotkut vanhemmat luulevat kasvattavansa lapsiaan, mutta oikeasti siitä paskasta ei ole kuin haittaa lapsille.
Sanoilla kikkailua, mutta kysymys on samasta asiasta: Opettamisesta, miten ollaan ihmisiksi. Toisilla on vain eri metodit, joillakin paremmat ja joillakin huonommat. (Ja jotkut eivät edes yritä.)
Erittäin tulenarka aihe, mutta en aio välttyä tähän vastaamasta.
Se suunta, johon vanhempia Suomessa ollaan viime vuosina päivähoidon valtavirtaistamisessa ajettu, on todella väärin - mitkään ajatukset varhaiskasvatuksen tehostamisesta ovat jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittuja. Tai siitä miten jokainen lapsi tarvitsisi ammattimaista varhaiskasvatusta. Pieni lapsi (iästä 0-5/6 vuotta) tarvitsee ensisijaisesti vanhempiaan ja vauva- sekä taaperoiässä ensisijaisesti symbioottista sidettä äitiin, äidin läsnäoloa ja myös sitä, että äiti kestää pienen lapsen tarvitsevuutta.
Puheet varhaiskasvatuksen erinomaisuudesta ja kotiäitiyden alaspäin laittamisesta juontavat juurensa sosialistiseen ajatteluun, jossa työikäisten aikaa ja huomiota tarvitsevat läheiset (lapset ja vanhukset) ulkoistetaan tuottavan kansanosan (työikäiset) jaloista laitoshoitoon, jotta saadaan mahdollisimman moni tuottava käsipari ns. liukuhihnan ääreen tekemään työtä. Ajatus on vasemmistolainen ja se on sosialistinen, se pohjautuu ajatukseen siitä, miten yhteiskunta kasvattaa/tietää paremmin kuin vanhemmat, mikään ei ole enemmän todellisuudesta vieraantunutta. On ihan totta, että aiemmin - sanotaan n. 5-10 vuotta sitten - Kokoomuksen riveistä kuultiin kotihoitomyönteisiä kommentteja, ylipäätään oli oikeistolaista ajattelua kunnioittaa lastenkasvatuksessa perinteitä, lapsen juuria/kotia/perhettä antaen niille arvoa.
Nykyaikaan liittyvä tasavertaisuuden ja yhtäläisten mahdollisuuksien vaade, sekä varhaiskasvatuksen profiilin nostaminen, ovat johtaneet tähän nurinkuriseen tilanteeseen, jossa aikuiset ihmiset ja vanhemmat ovat vieraantuneita siitä, mikä on ihmiselle luontaista; luonnollista lastenkasvatusta. Tulee se aika, jolloin lapsi ei enää ole vanhemmistaan niin tarvitseva ja muiden aikuisten sekä kaveripiirin rooli lapsen elämässä korostuu. Tämä tapahtuu n. 6 vuodesta alkaen ja kehitys jatkuu pitkin kouluikäisyyden kehitystä ja vuosia. Aivan pienen kanssa tulee kestää läheisyyttä, jotta lapsi oppii ottamaan turvallisesti eroa vanhempiinsa ja hyvän pohjan itseluottamukselle, kasvulle sekä kehitykselle.
Uravanhemmuuteen soveltuu hyvin kylkeen ajatus siitä, että lapsi saa ja oppii jotakin aivan keskeistä varhaiskasvatuksen piiristä. Ei se silti todellisuutta ole. Väitän, ja tulen kivenkovaan väittämään, että kotiäitiys on valinta ja sen ympärille on mahdollista rakentaa hyvää elämää silloin kun mitottaa muun elämänsä realistisesti, nauttien pienimuotoisesta ja vaatimattomasta arjesta. Mutta jos pienen lapsensa kanssa priorisoi lapsen tarvitsevuudesta (ja omasta tarvitsevuudestaan lasta kohtaan) huolimatta työtä, kahden aikuisen tuottamaa rahavirtaa ja omaa aikaa, on sekin valinta.
Elefantti olohuoneessa tämän asian kohdalla on maahanmuuttajaperheenäitien syrjäytymisessä tyystin yhteiskunnasta ja työelämästä, omat kotoperäiset matalan koulutustason omanneet elämäntapakotiäitimme olisimme vielä yhteiskuntana kannatelleet, enkä usko, että asiasta olisi koskaan tullut tämänkaltainen ongelma. Koska mitään ilmiötä ei voida niputtaa maahanmuuttajalähtöiseksi tai pääsääntöisesti heistä johtuvaksi, tulee nyt puhua kaikkea kotiäitiyttä vastaan ja lasten päivähoidon puolesta. Kodin ulkopuolinen päivähoito maahanmuuttajalapsilla pitää sisällään kaikki sille asetetut perinteiset hyveet; se opettaa yhteiskunnan arvoja, osallistaa yhteiskuntaan ja tukee kielen osaamisessa ja kehittymisessä. Edelleen kantasuomalaisessa perheessä lapsista kasvaa arvomaailmaltaan suomalaisia. (Ja en yleisesti ja pääsääntöisesti ole sitä mieltä, että maahanmuuttajista on lähtöisin 'kaikki', mutta tämän varhaiskasvatuskysymyksen kohdalla yhtäläisyysmerkkien vetäminen on ilmeistä.)
Olen silti sitä mieltä, että niin somaliäidin kuin suomalaisäidinkin tulee saada kasvattaa omat lapsensa lähellä, ei yhteiskunnan koneistoon luottaen.
Viimeisimmän arvion mukaan meillä on n. 70 000 alle 30-vuotiasta syrjäytynyttä nuorta, ja Heikin lailla uskon tuon luvun liittyvän siihen miten ymmärretään ihmisyyden rakentumista. Muuten en ala uudelleen enää tässä avaamaan, mutta Heikille tiedoksi, että pontta ja tutkimustietoa näille pyrkimyksille löydät Liisa Keltikangas-Järvisen (psyk.prof.) ja Erja Rusasen (kasvatust.prof.) tuotannosta. Ja kuten Tavan yllä jo mainitsikin, tämän pitäisi olla Perussuomalaisten yksi kärkiteemoista.
Quote from: Tuulenhenki on 20.03.2018, 10:24:01Quote from: Frida Hotell on 20.03.2018, 09:29:09Jotkut puhuvat kasvattamisesta, mutta eihän sellaista oikeastaan ole olemassa. Sosiaalistamista se on. Jotkut vanhemmat luulevat kasvattavansa lapsiaan, mutta oikeasti siitä paskasta ei ole kuin haittaa lapsille.
Sanoilla kikkailua, mutta kysymys on samasta asiasta: Opettamisesta, miten ollaan ihmisiksi. Toisilla on vain eri metodit, joillakin paremmat ja joillakin huonommat. (Ja jotkut eivät edes yritä.)
Lapsi opettaa ja kasvattaa paljon myös vanhempiaan, se on kahden suuntainen tie. Lapsi syntyy valmiin kehitystehtävän kanssa.
Quote from: Tuulenhenki on 20.03.2018, 07:17:16
Ja lisään vielä sellaisenkin seikan, että nykyään, jos mies ei satu olemaan tuomari tai lääkäri tai kuuluisa jääkiekkoilija, naisen on pakko käydä töissä, jotta perhe saa suuhunsa muutakin kuin hernesoppaa. Ylipäätään jotta vuokra ja laskut tulee maksettua, kummankin vanhemman on käytävä töissä. Moni äiti varmasti haluaisi jäädä kotiin, mutta kun se ei ole taloudellisesti mahdollista!
Tähän haluan puuttua sen verran, että kyse on myös priorisoinnista. Toki voi myös olla, että perheemme elää aivan kummallisessa kuplassa. Meillä mies on jotakuinkin keskituloinen ja minä olen ollut x vuotta pääosin kotona ja todennäköisesti tulen vielä jonkin aikaa olemaankin. Olemme pärjänneet yhden palkansaajan tuloilla ihan mainiosti.
Tilanteita on erilaisia, sitä en kiellä, mutta taloudellisista syistä tapahtuva töihinpaluu on monelle myös helpompi syy ulkopuolisille sanottavaksi, kuin se, ettei kestä olla "vain" kotona lapsen kanssa. Itsellenikin se oli aluksi vaikeaa - oma identiteetti on (oli :P) niin sidoksissa työhön. Kulutustottumusten muuttaminenkaan ei ole helppoa, ellei ole jo valmiiksi tottunut melko vaatimattomaan tasoon.
Päällimmäinen ongelma ei ole se, että kaikki naiset eivät ole kotiäitejä. Ongelma on se, että varhaiskasvatuksesta ei ole lupa sanoa poikkipuolista sanaa. Se on poliittinen tabu. Päivähoito nyt on kuin monikulttuuri oli vuonna 2006, varjopuolia ei saa nähdä eikä ihmisille tuottaa ikäviä syyllisyydentunteita.
Toisaalta kotiäityden lukuisien hienojen puolien markkinoiminen on paheksuttua, taantumuksellista, seksististä. Kaikuja 30-luvulta.
Pitkällä tähtäimellä yhteiskuntaa pitäisi muokata takaisin siihen suuntaan, että miehen palkka riittää perheen elatukseen. Noin miljoona sosiaalista ongelmaa ratkeaa tuolla siirrolla.
Tärkeä teema. Äitien laajamittainen kotiinjääminen edellyttäisi kuitenkin valtavia muutoksia yhteiskunnassa ja asenneilmastossa, niin kauas tuosta tilanteesta on ajauduttu.
Yleinen tuloerojen kasvu aiheuttaa sen, että kotiäitiys alkaa olla hyvätuloisten etuoikeus ja syrjäytyneiden tulonlähde. Pienipalkkaisista vanhemmista molemmat joutuvat käymään töissä menoista selvitäkseen.
Toisaalta elintasovaatimukset ovat suuremmat kuin "ennen vanhaan". Kuitenkin asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen aiheuttaa sen, että asumiskuluja on vaikea mielekkäällä tavalla minimoida, vaikka neliöistä tinkisi.
Joka tapauksessa kysymys töihinpaluusta aktualisoituu, kun hoitovapaa päättyy lapsen täyttäessä kolme vuotta. Vakituiseen työhön on nykyisessä työllisyystilanteessa käytännössä pakko palata. Kotiinjääminen tarkoittaisi työttömyys- ja taloudellista riskiä, jos perhettä elättävä puoliso jäisi työttömäksi, sairastuisi - tai tulisi ero. On tottakai työnantajan kannalta ymmärrettävää, että työntekijän vapaa ei voi jatkua määräämättömiä aikoja.
Vapaata pystyy pidentämään hankkimalla toisen (ja kolmannen) lapsen, mutta nuorimman kohdalla kolme vuotta on takaraja. Lisäksi tuet tekevät tepposet: jotta äitiyspäivärahan määrä ei laske, toinen lapsi pitää tehdä riittävän nopeasti tai äidin on palattava töihin raskaaksi tullessaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä äidin suhteellisen varhainen työhönpaluu on pääsääntö, ja vain hyvin harva jää toistaiseksi kotiin. Osalla syynä on raha, osalla ura ja osalla työelämän sosiaaliset suhteet. Aika paljon tuntuu vaikuttavan se, mitä valintoja muut tekevät (eli yleinen ilmapiiri). Erityisesti tämä näkyy siinä, missä iässä lapsi pistetään hoitoon.
Kuten Tuulenhenki ylempänä totesi, kotiäiti on aika yksin. Äidin kaikkinaisia sosiaalisia verkostoja pitäisi tukea. Suhteet naapurustoon, muihin äiteihin, lapsen isovanhempiin, serkkuihin ja muuhun sukuun - kaikki ovat tärkeitä.
Tässä vain joitakin näkökulmia - mitenköhän kotiäitiydestä voisi saada toimivan kokonaisuuden?
Quote from: Tuulenhenki on 20.03.2018, 08:44:35
Quote from: käpykaarti on 20.03.2018, 08:34:17Ei niin, että pikku kaisa-artturi tuodaan päiväkotiin 3v. ja sanotaan, ettei häntä ole koskaan kielletty mistään, opettakaa te.
Onko tällaisia vanhempia oikeasti olemassa, vai onko se vain urbaanilegendaa? Vaikea uskoa oikeasti kenenkään olevan näin tyhmä :D
Kyllä näitä löytyy, eikä se ole yksi tai kaksi perhettä.
Nykyajan vanhemmat ovat aika pitkälle täysiä lapasia lastensa kanssa. Yksivuotiaan kanssa
ei tarvitse neuvotella oikeastaan yhtään mistään. Vanhempien lasten kanssa voidaan käydä keskusteluja, joo, mutta kyllä aikuiselta kuuluu se lopullinen päätös tulla.
Kaverivanhemmuus on tämän ajan kirous.
Quote from: käpykaarti on 20.03.2018, 21:15:59
Kaverivanhemmuus on tämän ajan kirous.
Eikö sinulla lapsena ollut koskaan sellaista itseäsi vanhempaa kaveria, jota ihailit ja jota seurasit? Sellaista, joka ei käyttänyt väärin asemaansa suhteessa sinuun?
Mulla oli kun olin pikkupoika, ja sitten kouluikäisenä minä olin monelle pikkupojalle sellainen isoveliystävä. Jotkut heidän vanhemmistaan jopa palkkasivat minut iltaseuraksi pojalleen, kun itse halusivat käydä viihteellä, elokuvissa tai teatterissa.
Sellaisen kaverisuhteen loin poikiini, ja avioerossa se oli suurin syntini, olla kaveri pojilleni. Kaveri, jolla oli täysi auktoriteettiasema. Jouduin eroon pojistani.
Nyt, aikuisiällään, meillä on yhteisiä äijäreissuja keskenämme, siinä ei puolisot voi kuin kehitellä keskenään hemmottelujaan.
Quote from: JoKaGO on 20.03.2018, 21:37:37
Quote from: käpykaarti on 20.03.2018, 21:15:59
Kaverivanhemmuus on tämän ajan kirous.
Eikö sinulla lapsena ollut koskaan sellaista itseäsi vanhempaa kaveria, jota ihailit ja jota seurasit? Sellaista, joka ei käyttänyt väärin asemaansa suhteessa sinuun?
Mulla oli kun olin pikkupoika, ja sitten kouluikäisenä minä olin monelle pikkupojalle sellainen isoveliystävä. Jotkut heidän vanhemmistaan jopa palkkasivat minut iltaseuraksi pojalleen, kun itse halusivat käydä viihteellä, elokuvissa tai teatterissa.
Sellaisen kaverisuhteen loin poikiini, ja avioerossa se oli suurin syntini, olla kaveri pojilleni. Kaveri, jolla oli täysi auktoriteettiasema. Jouduin eroon pojistani.
Nyt, aikuisiällään, meillä on yhteisiä äijäreissuja keskenämme, siinä ei puolisot voi kuin kehitellä keskenään hemmottelujaan.
Kaverivanhemmuudesta puuttuu juurikin se auktoriteetti. Auktoriteettina oleminen ei tarkoita, että pitää olla narsistimulkku. Päinvastoin.
Sinä olet ollut siis vanhempi, jolla on auktoriteetti
ja läheiset välit lapseen.
Kaverivanhempi antaa aina sen, mitä lapsi ikinä keksiikään pyyttää, pahimmissa tapauksissa koko oman elämänsä, ollen jonkinlainen orja, joka ylläpitää omistajaansa.
Quote from: käpykaarti on 20.03.2018, 21:51:19
Sinä olet ollut siis vanhempi, jolla on auktoriteetti ja läheiset välit lapseen.
Kaverivanhempi antaa aina sen, mitä lapsi ikinä keksiikään pyyttää, pahimmissa tapauksissa koko oman elämänsä, ollen jonkinlainen orja, joka ylläpitää omistajaansa.
Juu ei, ei saanut pojat kaikkea, läheskään. Kaverivanhempi-käsitteen näköjään määrittelimme eri tavalla.
Sinun määritelmäsi mukainen kaverivanhempi on tuhoisa kaikille.
Quote from: Paju on 20.03.2018, 16:51:47
Tärkeä teema. Äitien laajamittainen kotiinjääminen edellyttäisi kuitenkin valtavia muutoksia yhteiskunnassa ja asenneilmastossa, niin kauas tuosta tilanteesta on ajauduttu.
[...]
Kuten Tuulenhenki ylempänä totesi, kotiäiti on aika yksin. Äidin kaikkinaisia sosiaalisia verkostoja pitäisi tukea. Suhteet naapurustoon, muihin äiteihin, lapsen isovanhempiin, serkkuihin ja muuhun sukuun - kaikki ovat tärkeitä.
Sama teema on tullut minulle monesti mieleen silloin joskus, kun nostetaan esiin erinäisiä syntyvyyden nostamiseen pyrkiviä tai suunniteltuja kampanjoita ja muuta viestintää.
Voin olla väärässä, mutta kirjoittamaton lähtökohta tuntuu olevan, että ne on yleensä suunnattu nimen omaan suoraan
potentiaalisille vanhemmille potentiaalisina vanhempina ja erityisesti
potentiaalisille äideille potentiaalisinä äiteinä, jättäytyen olemaan ottamatta kantaa siihen, mitenkä ilahtuneita tai kannustavia tai auttavia lähipiirin ihmisten toivoisi olevan.
Viestinnän perspektiiviä voisi nimen omaan laajentaa
kannustamaan potentiaalisten vanhempien lähipiiriä olemaan kannustavia vanhemmutta kohtaan ja synnyttämään toivoa ja ikään kuin kulttuurillista odotusta siitä, että erilaisten taakkojen kanssa ei jätetä yksin.
Tähän liittyen Sipilän hallituksen asettaman työryhmän - jos ymmärsin oikein - ehdotus olisi velvoittaa kaikki lapset osallistumaan päivähoitoon 5-vuotiaasta alkaen. Perusteena olisi syrjäytymisen ehkäisy. Vuosi-pari sitten esikoulu muutettiin pakolliseksi, tämä on johdonmukaista jatkoa sille.
Jo ennen tätä vaihetta lapsia patistettaisiin hoitoon tarjoamalla keppiä (kotihoidontuen leikkaaminen) ja porkkanaa (päivähoitomaksujen pienentäminen).
Toisessa ketjussa (https://hommaforum.org/index.php/topic,124664.msg2815782.html#msg2815782) pohdittiin, millaiset perheet ja lapset aidosti hyötyvät päivähoidosta. Toisinaan hoidosta voi olla pikemmin haittaa, kuten tässä ketjussa on ylempänä todettu. Ilmeistä on, että esimerkiksi mamulasten kotouttamiseen pyrittäessä on turha pakottaa myös kantislapsia tarhaan.
Raportissa viitattiinkin laissa määriteltyyn varhaiskasvatusideaaliin, ei päivähoidon toisinaan karuun todellisuuteen. Eniten nyppii, että kaikki kotona kasvatetut lapset niputetaan ongelmatapauksiksi, jotka pitää pelastaa tarhaan - ihan perhetaustasta ja -tilanteesta tai paikallisen päivähoidon laadusta riippumatta.
Quote from: Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti s. 35-36Siirrytään porrastetusti koko ikäluokan kattavaan 5- vuotiaana alkavaan varhaiskasvatukseen
Yhteiskunnan mahdollisuus vaikuttaa ennaltaehkäisevästi eriarvoisuuteen on vahvimmillaan silloin, kun luodaan edellytyksiä oppimaan oppimiselle ja kyvykkyyksiä oman elämän rakentamiseen. Viime vuosikymmenien tutkimustulokset ovat lisänneet ymmärrystä varhaiskasvatuksen merkityksestä nimenomaan tasa-arvon edistäjänä.
Suomessa varhaiskasvatukseen osallistumisaste aina 3-vuotiaasta eteenpäin on selvästi alle OECD- ja EU-keskiarvojen sekä EU-tavoitteen. Peruskoulun aloittavien lasten valmiuksissa nähdään nykyisellään jo merkittäviä eroja esimerkiksi sanavaraston laajuudessa. Nämä erot voivat olla merkittävä tekijä myönteisten tai kielteisten oppimiskokemusten ja minä-kyvykkyyden muotoutumisessa.
Koko ikäluokan 5-vuotiaasta kattava, oppivelvollisuutta edeltävä, nykyisen varhaiskasvatuslain tavoitteiden mukainen varhaiskasvatus on parhaita investointeja yhteiskunnan eheyteen ja tasa-arvoon. Tarvittavien resurssien ja kelpoisuuden omaavan henkilöstön riittävyyden varmistamiseksi on järkevää tehdä siirtyminen ajallisesti portaittain.
Ensimmäisenä vaiheena jo tällä vaalikaudella voidaan poistaa varhaiskasvatuksen eriarvoistavat säädökset ja käytännöt vanhempien vaihtelevissa työmarkkinatilanteissa, joustavien hoitoaikojen tarpeissa (ml. pienten koululaisten ilta- ja viikonloppuhoito), kotihoidon tuen ja varhaiskasvatusmaksujen kannustavuudessa. Kokonaisuudessaan ikäluokan kattavaan varhaiskasvatukseen esitetään siirryttäväksi vuoteen 2022 mennessä.
Kustannukset: Merkittävät kustannukset kohdentuvat seuraavan hallituskauden jälkipuoliskolla 5-vuotiaiden maksuton varhaiskasvatus; vuositasolla 90 Milj. €, josta 30 Milj. € maksutulojen vähenemisenä ja 60 Milj. € osallistumisasteen noususta johtuvana.
Boldaus mun.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160706 (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160706)
Sipilä jättää raportissa ehdotetut toimenpiteet seuraavan hallituksen harkintaan, joten vaaliteemoja raportista voi nostaa.
https://m.iltalehti.fi/politiikka/201803212200828356_pi.shtml (https://m.iltalehti.fi/politiikka/201803212200828356_pi.shtml)
Quote from: ikuturso on 20.03.2018, 09:17:03
Mitäpä jos varhaiskasvatukseen satsattavat rahat laitettaisiin vanhemmuusvalmennukseen?
Tai..
Kotiopetuksen kehittämiseen
Etäopetuksen kehittämiseen
Yksityiskouluihin lahjakkaille
Nykyinen suunta on päinvastainen. Oppivelvollisuuden jatkaminen molemmista päistä on panostus lahjattomimpiin eli rahojen heittämistä kankkulan kaivoon. Lastentarhat ja ala-asteet ovat hyvin pitkälti eläintarhoja, joista lahjakkaat lapset eivät hyödy juuri millään tavalla.
Minun mielestäni korostatte liikaa vanhempien asemaa. Ei sillä ole mitään merkitystä millaisia vanhemmat ovat, kunhan suunnilleen hoitavat hommansa.
Hienoa että aiheesta on syntynyt keskustelua.
QuoteVasemmiston ajaessa päivähoitoa 70-luvulla, eräs heidän tavoitteensa oli estää lasta saamasta vanhemmiltaan kotihoidossa niin sanotusti porvarillisia vaikutteita.
Lähteeni kertoi, että 70-luvun alkuvuosina Ruotsin sosialidemokraattien naisjärjestöt nostivat voimakkaasti esiin kotikasvatuksen "haitallisen" porvarillisen vaikutuksen. Sieltä ajatuksen Suomeen kopioi SDP:n ruotsinkielinen naisjärjestö. Suomenkielisissä lehdissä kannanotot näkyivät suurin piirtein vuosina 1971-73.
En pidä varhaiskasvatusta lähtökohtaisesti pahana vaihtoehtona, mutta ilmiselvästi holhoava julkinen sektori on entistä enemmän pakkosyöttämässä uusvasemmistolaisia arvojaan sen kautta. Esimerkkinä kehityksestä Sanni Grahn Laasosen (kok) vetämä opetusministeriön jakoi 9-luokkalaisille feministikirjan (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000004888686.html).
Varhaiskasvatusta on täällä Tampereellakin pyritty tekemään vanhemmille kustannuksiltaan houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Vähintään kotihoitoa pitäisi pitää kustannuksiltaan tasa-arvoisena vaihtoehtona.
Aiemmin vanhemmilla oli enemmän valtaa siihen miten heidän lapsiaan kasvatettiin ja mitä lapsille opetettiin. Vielä 80-luvulla 5000 tamperelaista oli kaupunginvaltuuston valitsemassa luottamustoimessa varsinaisena jäsenenä tai varana. Nyt vastaava luku liikkuu vain sadoissa. Luottamushenkilöstö vähentynyt, valmisteluvaltaa omaava virkakoneisto kasvanut.
Iso osa tuosta entisestä luottamushenkilömäärästä tuli siitä, että jokaisella koululla oli 5-henkinen vanhempainneuvosto. Vuoden 1994 tienoilla rakennemuutoksessa luottamustoimia karsittiin ja kuntavaalien äänestysaktiivisuus laski jyrkästi. Oletan ettei nykyisillä vanhempainneuvostoilla ole samaa valtaa ja palkkioita kuin ennen.
Suomalaistutkimuksen mukaan varhainen varhaiskasvatus hyödyttää lapsen kehitystä ja äidin työllistymistä.
En jaksanut etsiä itse tutkimusta, ehkä siellä on eritelty tuloksia perheen sosioekonomisen taustan mukaan. Ainakin lehtijutussa on yleistetty liikaa, sillä perheen valmiuksilla luulisi olevan ratkaiseva merkitys. Kieli- ja kulttuuritaidottomat maahanmuuttajat vielä erikseen.
QuoteTutkimusväite: Kotihoidon tuki vaikuttaa lapsen kehitykseen negatiivisesti
30.5.2018 10.56 | Päivitetty 30.5.2018 11.13
Lasten kotihoidon tuki vähentää äitien työllisyyttä, pidentää lasten kotihoitojaksoja ja lisää neuvolatesteissä ilmeneviä lasten kehitysongelmia. Tieto käy ilmi Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkaisemasta tutkimuksesta, jonka tekijöinä ovat tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen ja VATTin tutkimusprofessori Kristiina Huttunen.
[..]
Lasten neuvolassa seurataan lapsia standardoiduilla testeillä, joilla pyritään selvittämään, onko lasten kehitys iänmukaista. Kosonen ja Huttunen käyttivät kognitiivisia testejä mittarina lasten lyhyen aikavälin kehitykselle.
Näissä testeissä suurempi kotihoidon tuki näkyy muihin ryhmiin nähden suurempana määränä ongelmia. Siten kotihoidon tuen vaikutuksesta lisääntynyt kotihoito nähdään kotihoidon tuki-ikäisten lasten kannalta huonompana vaihtoehtona kuin sen vaihtoehto eli varhaiskasvatus.
Tutkijoiden mukaan tämä negatiivinen vaikutus lapsiin ei kuitenkaan ole niin pysyvä, että se näkyisi peruskoulun päättötodistuksen arvosanoissa tai toisen asteen koulutusvalinnoissa.
Tutkimuksessa havaitaan myös, että kotihoidon tuki vähentää äitien työllisyyttä kaikissa muissa osaryhmissä paitsi yksinhuoltajaäideillä. Suhteessa tukien vaihteluun tämä vaikutus on varsin voimakas.
[..]
https://m.kauppalehti.fi/uutiset/tutkimusvaite-kotihoidon-tuki-vaikuttaa-lapsen-kehitykseen-negatiivisesti (https://m.kauppalehti.fi/uutiset/tutkimusvaite-kotihoidon-tuki-vaikuttaa-lapsen-kehitykseen-negatiivisesti)
Lyhyemmin Iltalehdestä (https://www.iltalehti.fi/politiikka/201805302200979205_pi.shtml), Kauppalehdellä rajattu maksuttomien artikkelien määrä.
Quote
Tutkimuksessa havaitaan myös, että kotihoidon tuki vähentää äitien työllisyyttä
Siis... Mitä mitä mä juuri luin? Eikö kotihoidon tuen koko pointti ja tarkoitus ole nimenomaan vähentää äitien työllisyyttä? Sitähän jaetaan juurikin, jotta äiti voisi olla kotona?
^ Kuvittelen, että asiaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä. Jos kotihoidon tuelle jää vuosikausiksi roikkumaan, olisi ajateltavissa, että työllistyminen hankaloituu.
Tässäkin äitien taustoilla on merkitystä, etenkin sillä, onko vakituista työsuhdetta, johon palata. Joukkoon mahtuu niitäkin, joitka valitsevat kotiäitiyden oman varallisuuden tai puolison tulojen turvin. Toisaalta on syrjäytymisvaarassa olevia äitejä, jotka eivät yrittämisestä huolimatta enää kelpaa työmarkkinoille.
E: Onkohan tuossa otettu huomioon se, että lyhennettyä työaikaa tekevä vanhempi saa osittaista hoitotukea.
E2: Äitien työllisyyttä kuvaavampaa olisi tarkastella työttömyyttä, joka kuitenkin kertoo pyrkimyksestä palata työelämään.
Quote from: Paju on 30.05.2018, 18:24:50
Suomalaistutkimuksen mukaan varhainen varhaiskasvatus hyödyttää lapsen kehitystä ja äidin työllistymistä.
En jaksanut etsiä itse tutkimusta, ehkä siellä on eritelty tuloksia perheen sosioekonomisen taustan mukaan. Ainakin lehtijutussa on yleistetty liikaa, sillä perheen valmiuksilla luulisi olevan ratkaiseva merkitys. Kieli- ja kulttuuritaidottomat maahanmuuttajat vielä erikseen.
Täällä: http://www.labour.fi/?wpfb_dl=4669
En oikein ymmärrä, mitä ryhmiä kuviossa 5 vertaillaan ja mitä merkitystä 0.02 muutoksella lene-testin pistemäärään on. 95% luottamusvälitkin menevät puoliksi päällekkäin.
Näissä hutkimuksissahan yleensä on ongelmana, että jako testiryhmään ja kontrolliryhmään ei ole satunnainen. Perimä usein jätetään huomiotta, vaikka koulutus- ja tulotason tiedetään olevan voimakkaasti periytyviä. Tässä sentään äidin koulutustasoa on käytetty kontrollimuuttujana ja ehkä sen takia varhaisen kunnallisen päivähoidon vaikutuksesta lapsen myöhempään opintomenestykseen ei ole saatu näyttöä.
Esimerkkejähän löytyy vaikka kuinka paljon tukemaan milloin mitäkin mielipidettä.
Nykyisin kuitenkin hyvin usein on se tilanne että perheessä on 1-2 lasta, ja ei välttämättä edes kovin samanikäisiä. Silloin jos tenava on ollut kotona vaikka 5v asti, niin "oman ryhmän" sisällä toimiminen voi tuoda melkoisia haasteita kun naapurin lapset ovat pitkät päivät hoidossa ja sitä vertaisleikkikaveria ei ole jonka kanssa pitäisi pystyä myös toimimaan eikä joka pikku pettymykseen reagoida minuutin viiveellä- tai jätetään kokonaan huomiotta joissain perhetilanteissa.
Päiväkodissa oppii niitä ryhmässä toimimisen taitoja kun siihen lapsi on valmis. Toki kotona olisi hyvä olla n. 2v ikään asti, mutta ei se kotona yksin vanhemman kera kyllä kasvata kaikkia niitä taitoja jota mm. peruskoulussa tarvitaan.
Lapselle voisi sinänsä olla parempi olla vanhemman kanssa kotona, ja siellä saattaisi jopa oppia tiettyjä taitoja enemmän. Mutta kun yhteiskunta pääosin toimii ryhmänä niin on siinäkin puolensa että sellaiseen ympäristöön pistetään suht varhaisessa vaiheessa.
Jos lapsen haluaa suunnilleen kasvattaa kotona, niin puolipäivähoito on myös mahdollinen.
Quote from: Heikki Luoto on 20.03.2018, 01:54:16
Kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen aihe, josta on vaikea käydä avointa keskustelua.
Aihe on jotenkin sellainen, että osapuolet ovat jo valmiiksi "kaivautuneet poteroihin" ja toisaalta keskustelu on monelle kovin tunnepitoinen ja läheltä liippaava (tyyliin olisinko voinut kasvattaa lapseni paremmin). Toisaalta aiheeseen liittyy ristivetoa myös moniin suuntiin: ajoittain tuntuu, että keskusteluun osallistuu tahoja, jotka ajavat esimerkiksi jonkin työelämään liittyvän instanssin etuja. Ja vaikuttaa siltä, että näissä avauksissa toisinaan pyritään naamioimaan esimerkiksi "lapsen eduksi" jotain sellaista, minkä tavoitteet ovat itseasiassa jotain ihan muuta. Ja lisäksi asiaan tietysti liittyy monenlaista ideologiaa monella tasolla. Ja sitten tietenkin on se, että "one size fits all" ei välttämättä ole paras toimintamalli tilanteissa, joissa erilaisia perheitä ja tilanteita löytyy laidasta laitaan. Kuitenkin esitetyt ratkaisut ovat monesti sellaisia, että niillä pyritään "puristamaan" koko ikäluokka samanlaisen standardikasvatuksen läpi. Ei siis ihme, että näistä lähtökohdista käsin keskustelu helposti ajautuu takalukkoon ja kärjistyy.
Jos haluaa jonkin suhteellisen helppolukuisen yhteenvedon siitä, mitä (kehitys)psykologian alalla päivähoidon vaikutuksista ihmisen persoonallisuuden kehitykseen on tutkimuksissa havaittu, niin kannattaa lukea esimerkiksi Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Pienen lapsen sosiaalisuus. Itselläni ei juuri nyt ole kirjaa käsillä, mutta ulkomuistista heittämällä keskeinen johtopäätös ja yhteenveto useista tutkimuksista oli se, että alle kolmevuotiaiden lasten vieminen päivähoitoon
ei ole lapsille haitallista, jos päivähoito on tarpeeksi laadukasta. Ja tässä tulee huomioida se, että kirjan mukaan (jos en nyt ihan väärin muista) laadukkuudelle oli kolme tärkeintä kriteeriä:
- Lapsiryhmät ovat riittävän pieniä (ja siis aikuisia on riittävästi saatavilla).
- Ryhmät ovat pysyviä (aikuisissa ja lapsissa ei paljoa vaihtuvuutta)
- Hoitopäivät ovat riittävän lyhyitä (muistaakseni luokkaa 6 tuntia oli joku hyvä raja pienille lapsille)
Päivähoito, joka ei ole laadukasta, aiheuttaa muistaakseni aggressiivisuuden lisääntymistä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokaisesta ei-laadukkaassa päivähoidossa olleesta lapsesta tulee aggressiivinen, mutta noin väestötasolla aggressiivinen persoonallisuuspiirre on ilmeisesti yleisempää. Joihinkin ei-laadukas päivähoito vaikuttaa luonnollisesti herkemmin kuin toisiin.
Tämä lista laadukkaan hoidon kriteereistä saattaa olla ihan jotain muuta kuin se, miten laadukkuutta on pyritty viime aikoina parantamaan jo tehdyillä tai suunnitteilla olevilla muutoksilla. Ryhmäkoot, ryhmien pysyvyys ja päiväkotien jatkuva kiire ja hoitajien työtaakka ovat olleet esillä useampaankin otteeseen eri yhteyksissä. Lisäksi viime aikoina on esitetty, että osa lastenhoitajista pitäisi "paremman varhaiskasvatuksen" nimissä vaihtaa lastentarhanopettajiin. Kuitenkaan päiväkodin henkilökunnan koulutusaste ei mahdu tärkeimpien laadun kriteerien joukkoon (jos Keltikangas-Järvistä on uskominen). Ja jos tärkeimmissä kriteereissä on ongelmia, niin tällöin vähemmän tärkeisiin panostaminen ei vaikuttane varhaiskasvatuksen laatuun erityisen merkittävällä tavalla parantavasti.
(Keltikangas-Järvisestä voi lukea lyhyesti esim. wikipediasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Liisa_Keltikangas-J%C3%A4rvinen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Liisa_Keltikangas-J%C3%A4rvinen).)
Oma lukunsa ovat nämä erilaiset yksittäiset tutkimukset aikaisen päiväkotiin viemisen puolesta, joita on otsikoitu räväkästi erilaisten lehtien otsikoissa. Esimerkiksi "Laitatko alle 3-vuotiaan lapsesi päiväkotiin? Tutkija: 'Hyödyt ovat kiistattomat'" (https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/464871-laitatko-alle-3-vuotiaan-lapsesi-paivakotiin-tutkija-hyodyt-ovat-kiistattomat (https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/464871-laitatko-alle-3-vuotiaan-lapsesi-paivakotiin-tutkija-hyodyt-ovat-kiistattomat)). Tämän tutkijan (professori Jani Erola) väitteisiin Keltikangas-Järvinen vastasi ja Erola kommentoi Keltikangas-Järvisen vastauksen jälkeen itsekin seuraavasti (kommentit lisätty vasta jutun päivittämisen yhteydessä):
Quote
-On totta, että kolmivuotiaina tai sitä aiemmin päivähoitoon menneiden suurempi todennäköisyys kouluttautumiseen pienenee, mutta ei se suinkaan katoa, kun vanhempien koulutus vakioidaan, Erola korostaa.
– Se katoaa, kun vanhempien koulutuksen lisäksi otetaan huomioon myös vanhempien työllisyys ja tulot. Myös tämä selviää itse tutkimuksesta, arvioi Erola.
Eli on vähän kyseenalaista, mitkä ne "kiistattomat hyödyt" nyt sitten olivat alle kolmevuotiaiden päiväkotiin laittamisessa olivat. Kun otettiin huomioon vanhempien koulutus, työllisyys ja tulot, niin erot "kiistattoman hyödyn" eli kouluttautumisen todennäköisyyden mittarilla hävisivät. Kuitenkin esimerkiksi tämä tutkimus on sellainen, jota opetusministeri Grahn-Laasonen käytti yhtenä perusteena sille, miksi lapset pitäisi saada 1,5 vuotiaina varhaiskasvatuksen piiriin (https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/456773-grahn-laasonen-passittaisi-lapset-hoitoon-15-vuotiaina-lannen-media (https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/456773-grahn-laasonen-passittaisi-lapset-hoitoon-15-vuotiaina-lannen-media)):
Quote
Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) aikoo esittää kotihoidontuen selvää lyhentämistä. Taustalla on tutkimus, jonka mukaan suomalaislapset hyötyvät päivähoidosta eniten, jos se aloitetaan 1–3 vuotiaana.
Päivän uusimpaan aiheeseen liittyvään tutkimukseen (http://www.labour.fi/?wpfb_dl=4669) en ole vielä tarkemmin pintapuolista vilkaisua tarkemmin tutustunut. Ilmeisesti vaikutti kuitenkin siltä, että siinä tutkitut kotihoidon "haittavaikutukset" lapsiin olivat lyhytaikaisia (epäonnistuneita suorituksia / virheellisiä vastauksia neuvolan 4-5 vuotiaille tehdyissä Lena-testeissä) ja haittavaikutuksia pitkällä aikavälillä käytetyillä mittareilla (kouluttautuminen, yms.) ei havaittu. Kuitenkaan tämä ei ota mitään kantaa suuntaan eikä toiseen esimerkiksi aiempiin tutkimushavaintoihin aggressiivisuuden lisääntymisestä ei-laadukkaan päivähoidon seurauksena.
Lisäpohdittavaa tähän aiheeseen antaa se, että onko esimerkiksi alakouluikäisten lasten keskuudessa viime vuosina merkittävästi lisääntynyt eriasteinen levottomuus, keskittymiskyvyttömyys ja pitkäjänteisyyden puute? Useat opetusalalla toimivat tuttavat ovat kertoneet tämän tyyppisiä havaintoja, mutta en ole suoranaisesti nähnyt tutkimusta aiheesta, joten havainnot ovat toistaiseksi lähinnä kuulopuheiden tasolla. Mutta jos tuo sattuisi pitämään paikkaansa, niin mistähän se voisi johtua? Jos syy sattuisi olemaan esimerkiksi puutteellisen resurssoinnin seurauksena (ainakin joillain alueilla) alati hektisemmäksi ja rikkonaisemmaksi muuttunut "laadukas" varhaiskasvatus, niin tällöin varhaiskasvatuksen määrän lisääminen samalla resursseista säästäen tuskin sopii kovin hyvin lääkkeeksi tähän ongelmaan.
Niin. Ja on varmasti niitä laadukkaita päiväkoteja tarjolla. Mutta on varmasti myöskin niitä, joissa perusedellytykset laadukkaan päivähoidon toteuttamiseksi eivät ole kunnossa.
Quote from: Tavan on 30.05.2018, 18:36:27
Quote
Tutkimuksessa havaitaan myös, että kotihoidon tuki vähentää äitien työllisyyttä
Siis... Mitä mitä mä juuri luin? Eikö kotihoidon tuen koko pointti ja tarkoitus ole nimenomaan vähentää äitien työllisyyttä? Sitähän jaetaan juurikin, jotta äiti voisi olla kotona?
Ei, kotihoidon tuen tarkoitus on tukea lapsen hoitamista kotona tai lähipiirissä. Tukimuoto ei ota kantaa siihen, hoitaako lasta isä, äiti, mummi, ukki, au pair jne ja käyvätkö nämä lisäksi muissa hommisa. Joissain perheissä lapset pystytään hoitamaan kotona vaikka molemmat vanhemmat ovat töissä - toinen tekee ilta/yövuoroa, viikonlopputöitä, tai molemmat lyhennettyä työviikkoa eri päivinä.
Oikean vanhemmuuden rajaaminen äideille julkisessa keskustelussa vahvistaa ennakkoluuloja joilla isät erotilanteessa rajataan lastensa huoltajuuden ulkopuolelle.
Itse Kososen&Huttusen tutkimus vaikuttaa artikkelin selostuksen perusteella siltä, että perinnöllisiä tekijöitä ja kotien erilaisia kasvatusvalmiuksia ei ole otettu huomioon.
Käsitteet ehkä pitäisi määritellä uudelleen...
Varhaiskasvatusta tapahtuu myös valtionlaitosten ulkopuolella ja koti on yleensä pienelle lapselle turvallisin ympäristö (lapset eivät jää kasvattamatta)
Lasten kanssa kotona olevat ovat aina jossain määrin töissä, jos lastentarhojen täditkin ovat (työllisyyden mittari ei ole validi, jos kotityön määrää ei mitata)
Digitalisaatio ja tekoäly ovat tuoneet teknologisen työttömyyden, joten miksi sokeasti tavoitella korkeaa palkkatyöllisyysastetta ihmisten kustannuksella?
Quote from: Tuulenhenki on 20.03.2018, 07:17:16
Kahden lapsen äitinä näen
Heteroperheen ominaisuus on kasvu. Kuten Linkolakin sanoi, kahden lapsen perhe noudattaa vähenevää kaavaa, joten kahden lapsen perheessä täytyy järjestys olla täysin oikein, että edes perheen kulut saadaan minimoitua. Kulujen kasvua sieltä on tulossa.
QuoteJa lisään vielä sellaisenkin seikan, että nykyään, jos mies ei satu olemaan tuomari tai lääkäri tai kuuluisa jääkiekkoilija, naisen on pakko käydä töissä, jotta perhe saa suuhunsa muutakin kuin hernesoppaa. Ylipäätään jotta vuokra ja laskut tulee maksettua, kummankin vanhemman on käytävä töissä. Moni äiti varmasti haluaisi jäädä kotiin, mutta kun se ei ole taloudellisesti mahdollista!
Kuten kuvasta (https://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_11_03_nieminen_001.jpg) näkyy, lisäraha menee aina samaan suuntaan.
Vähenevien työpaikkojen yhteiskunnassa: yhdestä perheestä molemmat vanhemmat töissä vs. perheestä yksi töissä. Vanhemmat näyttävät lapsilleen perheenhoitotaidoillaan, mitä tarkoittaa huono herraonni.
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174955-tyolaman-segregaatio-on-seuraus-mahdollisuudesta-valita
https://books.google.fi/books?id=K-EtCAAAQBAJ&pg=PA469
Tuulenhenki kirjoitti asiaa ja aloittaja jotain kummaa salalitto-vainoharhaa.
Kotivanhemmille pitäis olla testit ovatko kykeneväisiä kasvattamaan yhtään ketään. Jotkut saattavat olla hyviä ja toiset taas katastrofaalisen huonoja. Päiväkoti on turvallinen vaihtoehto.
Ainakin omien lasten kohdalla varhaiskasvatus on ollut erinnomaista. Kun taas katselee kotikasvatettuja jotka tulee eskariin, niin ne tuntuu olevan n. vuoden kehityksestä jäljessä. Sekin on vain sattumaa. Jos lapsen kasvattaminen tapahtuu lähinnä istuttamalla lapsi telkkarin eteen, niin ei kannata ihmetellä jos lapsi ei juuri mitään osaa.
Quote from: simplex on 30.05.2018, 21:20:10
Päivän uusimpaan aiheeseen liittyvään tutkimukseen (http://www.labour.fi/?wpfb_dl=4669) en ole vielä tarkemmin pintapuolista vilkaisua tarkemmin tutustunut.
Nyt olen korjannut tämän puutteen sivistyksessäni ja tutustunut tarkemmin mainittuun tutkimukseen. En oikein tiedä, mistä tämän purkamisen edes aloittaisi. Päällimmäisenä koko tutkimuksesta jäi käteen aika erikoinen fiilis. Ehkä aloitan sillä, että vastaan jäsenten
@Tavan ja
@Paju kommentteihin koskien tuota tutkimuksen toista päätulosta, joka koskee äitien työllisyyttä.
Quote from: Tavan on 30.05.2018, 18:36:27
Siis... Mitä mitä mä juuri luin? Eikö kotihoidon tuen koko pointti ja tarkoitus ole nimenomaan vähentää äitien työllisyyttä? Sitähän jaetaan juurikin, jotta äiti voisi olla kotona?
Quote from: Paju on 30.05.2018, 19:02:22
^ Kuvittelen, että asiaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä. Jos kotihoidon tuelle jää vuosikausiksi roikkumaan, olisi ajateltavissa, että työllistyminen hankaloituu.
Ennen tutkimuksen lukemista kuvittelin (kuten myös ilmeisesti
@Paju) tutkimuksen koskeneen tosiaan jotain vähän pidempää aikaväliä kuin sitä varsinaista aikaa, jolloin kotihoidon tukea voi hakea. Mutta nyt kun luin tutkimusraportin tarkemmin, niin en kertakaikkiaan pysty löytämään sieltä sellaista näkökulmaa, jossa olisi tarkasteltu työllistymistä kotihoidontuen
jälkeisenä aikana. Kun tuota raporttia katsoo, niin kaikki taulukot, joissa äidin työllisyyttä on tarkasteltu, on jaettu 12-kuukauden mittaisiin ikkunoihin perheen nuorimman lapsen iän mukaan. Ja ylimmillään ikkuna ulottuu aikaan, jossa nuorin lapsi on iältään 28-39 kuukautta. Käytännössä kotihoidon tukea maksetaan siihen asti, kun nuorin lapsi on iältään 36 kuukautta, joten tuo korkein ikäikkuna menee yli kotihoidon tuen päättymisestä yli vain kolmen kuukauden verran, ollen suurimmalta osin päällekkäinen sen ajan kanssa, jolta kotihoidon tukea maksetaan.
Muutoin tutkimuksessa todetaan äitien työllisyydestä mm. seuraavaa (boldaaukset omiani):
Quote
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuntalisien muutoksella todella on vaikutusta niin lasten kotihoidon tuen käyttöön kuin sen kääntöpuolena äitien työllisyyspäätöksiin. Ryhmässä, joka kohtaa kuntalisän muutoksen, äitien työhön osallistuminen vähenee juuri sinä vuonna, kun kuntalisän määrä kasvaa. Vertailuryhmässä ei tapahdu vastaavaa muutosta.
Quote
Taulukossa 2 kuvataan äidin ansioihin perustuvan työllisyyden ja kotihoidon tuen käytön välistä yhteyttä yksilötasolla. Taulukossa kuvataan regressiokertoimia, jossa selitettävänä muuttujana on indikaattori sille, että kotihoidon tukea on saatu vähintään 2000 euroa vuodessa ja selittävänä muuttujana ansiotuloista laskettu indikaattorimuuttuja työnteolle. Tämä yksilötason regressio osoittaa, että näiden välillä on voimakas negatiivinen korrelaatio. Korrelaatio ei saa arvoa yksi, koska tyypillisesti kalenterivuoden aikana äiti on sekä kotihoidon tuella, että ansiotöissä. Voimakas negatiivinen korrelaatio osoittaakin sen, että kotihoidon tuella ja ansiotöissä oleminen ovat toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja myös tarkasteltaessa tilannetta yksilötasolla.
Eli kai tässä on pakko todeta, kuten
@Tavan jo aiemmin totesi: "Mitä mitä mä juuri luin?". Koin varmaankin jonkinlaisen aivosähköhäiriön kun totesin, että tässä tosiaan tarkemmin lukienkin päädytään siihen, että kun kotihoidontukea kasvatetaan, niin silloin äitien työllisyys vähenee sinä aikana, kun kotihoidontukea voi nostaa. Eli siis tuki, jonka on tarkoitus mahdollistaa lasten kotona hoitaminen, vaikuttaa todellakin niin, että töistä ollaan pois ja hoidetaan kotona lapsia. Onhan siis kiva, että asiaa on tutkittu, mutta en tiedä, kenelle tämä varsinaisesti tuo uutta ja yllättävää tietoa?
Lukekaapa joku muukin tuo tutkimus. Ehkä vain onnistuin epähuomiossa ohittamaan sivukaupalla materiaalia, jossa pohdittiin tilastoja hyödyntäen vaikutuksia työllisyyteen muultakin kuin siltä ajalta, jolloin kotihoidontukea saa nostaa.
------
Toinen tutkimuksen päätuloksista oli lisääntyneet virheet neuvoloiden Lene-testeissä kuntalisän käyttöönoton jälkeen. Näistä tutkimuksessa sanotaan mm. seuraavaa (boldaukset omia, lainauksia aika paljon, eivät välttämättä ihan järjestyksessä):
Quote
Lapsiin pidemmät kotihoitojaksot vaikuttavat niin, että ne lisäävät todennäköisyyttä saada huonompi tulos neuvolan Lene-testissä, eli kotihoidon vaihtoehtona varhaiskasvatus näyttäytyy tällä mittarilla parempana vaihtoehtona 1–2-vuotiaille lapsille.
Quote
Keskustelusta Suomessa on ollut aliedustettuna tutkittu näyttö siitä, mikä on lasten kotihoidon ja siihen liittyvän kotihoidon tuen vaikutus lapsiin. ... Kansainvälisesti kausaalista näyttöä lasten hoitoon liittyvien poliitikoiden vaikutuksesta on jonkin verran, mutta eri tutkimukset päätyvät erisuuntaisiin tuloksiin, joten selkeitä johtopäätöksiä Suomen politiikkasuosituksiin näistä on vaikea vetää
Quote
Tulokset neuvola-aineistolla osoittavat, että kotihoidon tuella on keskimäärin negatiivinen vaikutus lapsiin neuvolatesteissä mitattuna. Tämä negatiivinen tulos ilmeni erityisesti 4- tai 5-vuotiaille tehtävässä Lene-testissä (Leikki-ikäisten neurologisen kehityksen seurantatesti), erityisesti niissä osatesteissä, jotka pyrkivät mittaamaan lapsen kognitiivista kehitystä. Lene-testeissä ilmeni enemmän ongelmia juuri sen jälkeen, kun kotihoidon tuen määrä kuntalisän johdosta kasvaa. Tälle tulokselle näytetään, että muutos tapahtui ryhmässä, jolle kuntalisä oli noussut edellisenä vuonna suhteessa ryhmään jolle kuntalisä ei lähivuosina muuttunut, ja ryhmien välillä ei tätä ennen ollut eroa Lene-testien kehityksessä. Siten tulos vaikuttaa uskottavasti seuraavan juuri kotihoidon tuen muutoksesta. Muihin neuvolatesteihin tulokset eivät ole aivan näin selkeitä, mutta osaryhmissä niissäkin on samansuuntaisia vaikutuksia.
Quote
Kotihoidon tuen negatiiviset vaikutukset varhaislapsuuden tulemiin voidaan tulkita kotihoidon vaikutukseksi, jonka vaihtoehtona lapset olisivat ainakin osapäiväisessä varhaiskasvatuksessa.
Quote
Tässä tutkimuksessa keskitytään seuraamaan erityisesti lastenneurologisten testien tuloksia. Sen tavoitteena on löytää neuvolassa lapset, joilla on kehityksen häiriöitä tai viivettä tai joilla on riski oppimisvaikeuksiin.
Quote
Vaikka lapsella olisi yksittäisessä testissä - merkintä, ei se välttämättä vielä kuvaa merkittävää poikkeamaa iänmukaisesta kehityksestä. Laajemmassa tutkimusaineistossa testien systemaattinen epäonnistuminen kuvaa kuitenkin jotain oleellista lasten kehitysten trendeissä.
Quote
Lene-testien virheiden esiintymisen keskiarvo on 0,21 tai 0,22 tälle otokselle. Siten sarakkeen (1) vaikutus on noin kahdeksan prosentin ja sarakkeen (4) noin viiden prosentin kasvu virheiden esiintymistodennäköisyydessä siitä, että kuntalisän määrä nousee sadalla eurolla kuukaudessa. Täten vaikutusta voi pitää melko suurena suhteessa estimoinnissa käytettyyn tukien rahallisen määrän vaihteluun.
Quote
Tutkimme myös 1- ja 2-vuotiaiden kotihoidon tuen vaikutusta lasten myöhempiin
koulutusvalintoihin. Käytämme tässä mittareina toisen asteen koulutusvalintoja ja yhteisvalintarekisteristä peruskoulun päättötodistuksen arvosanoja sekä ylioppilastutkinnon
arvosanoja. Näistä mittareista ei löytynyt vaikutusta lapsiin.
Aineistosta on selvää, että jonkinasteista korrelaatiota löytyy virheiden määrän ja lisääntyneen kotihoidon välillä. Mutta kuitenkaan pitkällä tähtäimellä merkitsevää vaikutusta lapsen koulumenestykseen ei löytynyt.
Oikeastaan tilanteen purkaminen kannattaa varmaan ensin aloittaa taulukosta 13. Siellä on tutkittu Lene-testin virhepistemäärän korrelaatiota eräisiin koulumenestyksen mittarehin: 9. luokan arvosanaan (ilmeisesti arvosanojen keskiarvo), lukiovalintaan, ammattikouluvalintaan ja ylioppilastutkinnon arvosanaan. Taulukosta käy ilmi, että Lene-testin virhepisteiden lukumäärä korreloi tilastollisesti merkitsevästi ja negatiivisesti 9. luokan arvosanan, lukiovalinnan ja yo-tutkinnon arvosanan kanssa. Eli siis ne, jotka ovat saaneet enemmän virhepisteitä aikanaan neuvolatestissä, saavat myös huonompia arvosanoja 9. luokan päättötodistuksessa, tulevat valituksi lukioon harvemmin ja saavat yo-todistuksesta huonompia arvosanoja kuin vähemmän neuvolatestissä virhepisteitä saaneet. Vastaavasti korrelaatio on positiivinen ammattikouluvalinnan suhteeen, eli enemmän virhepisteitä neuvolatestissä on yhteydessä siihen, että henkilö on myöhemmin tullut valituksi ammattikouluun.
Nyt kun on ensin opittu, että Lene-testin virheet korreloivat tilastollisesti merkitsevästi ja negatiivisesti myöhempään koulumenestykseen, ja toisaalta on opittu se, että lisääntynyt kotihoito näyttäisi olevan yhteydessä enempiin virhepisteisiin Lene-testissä, niin miten sitten lisääntynyt kotihoito on yhteydessä koulumenestyksen mittareihin? Äkkiseltään voisi kuvitella, että koulumenestys olisi jossain määrin heikompaa. Taulukko 12 tarjoilee kuitenkin jonkinlaisen ehkä yllättävän käänteen tähän.
Itseasiassa taulukosta 12 on luettavissa, että kuntalisästä (eli tutkijoiden päätelmien mukaan lisääntyneellä kotihoidolla) ei saada tilastollisesti merkitseviä korrelaatiokertoimia mihinkään käytetyistä koulutusmittareista. Kuten tutkijat huomattauttavat, kaksi taulukon korrelaatiokertoimista (9. luokan arvosana ja lukiovalinta) olisivat tilastollisesti merkitseviä 10% tasolla (ilmeisesti siis 90% luottamusväliä käytettäessä.) Ja näihin, kuten itseasiassa muihinkin aineistosta laskettuihin koulumenestysmittareidein korrelaatiokertoimiin, näyttäisi pätevän se, että ne ovat
etumerkiltään päinvastaisia suhteessa siihen, miten Lene-testin virhepistemäärät korreloivat vastaaviin koulumenestysmittareihin. Eli siis enempi kotihoito on johtanut tilastomielessä esimerkiksi parempiin 9: luokan arvosanoihin ja useampiin lukiovalintoihin, jos käytetään 90% luottamusväliä. (Jota ei kyllä yleensä tyypillisesti käytetä.)
On siis mielenkiintoista, että kotihoito näyttäisi olevan yhteydessä enempiin virhepisteisiin Lene-testissä, Lene-testin virhepisteet näyttäisivät olevan yhteydessä huonompaan koulumenestykseen, mutta kuitenkin tilastoaineiston valossa kotihoito näyttäisi olevan yhteydessä ennemminkin parempaan kuin huonompaan koulumenestykseen (tosin vain 90% luottamusvälillä, eli siten ei tilastollisesti riittävän merkitsevästi). Liitteen event study kuvaajat antavat kuitenkin ymmärtää sen suuntaista, että mitään systemaattista heikkoa signaalia positiiviseen suuntaan ei näihin liity, vaan kyseessä on vain "satunnaista heiluntaa" sekä ennen että jälkeen kuntalisän käyttöönoton.
Quote
Emme pysty tarjoamaan varmaa syytä sille, miksi lyhyellä aikavälillä selkeä vaikutus löytyy ja pidemmällä ei.
Ainoa jokseenkin uskottavan kuuloinen tarjottu syy taisi olla peruskoulun vaikutus. Mutta toisaalta peruskoulu ei näyttäisi tasoittavan kaikkia Lene-testin eroja, koska Lene-testin virhepistemäärillä on selkeä korrelaatio myös peruskoulun jälkeen. Toisaalta voisi ainakin arvella, että niissä tilanteissa kun Lene-testi kertoo jostain selkeästä neurologisesta häikästä, niin peruskoulu ei riitä tilannetta korjaamaan.
Mutta esitän tässä argumentin, että tähän voi olla muitakin syitä, jotka eivät välttämättä edes liity kognitiivisten kykyjen kehitykseen siinä mielessä kuin Lene niitä mittaa. Voisiko esimerkiksi yhtenä selittävänä tekijänä (ja systemaattisen biaksen aiheuttajana) olla se, että kotona olevat lapset ovat keskimäärin paljon vähemmän tekemisissä vieraiden aikuisten kanssa kuin päiväkodissa olevat? Tämä voisi heijastua testitilanteessa siten, että kotihoidossa olleelle lapselle tilanne, jossa vieras aikuinen kertoo ohjeita, sekä seuraa ja arvioi tehtävien tekemistä ilman tutun aikuisen läsnäoloa, on huomattavasti paljon uudempi, jännittävämpi ja stressaavampi kuin vaikkapa päiväkodissa olleelle. Päiväkodissa oleva lapsi on enemmän harjoitellut vieraiden aikuisten läsnäollessa toimimista ja siten testitilanne itsessään voi olla monessa mielessä tutumpi. En ole psykologi (edes kyökkipsykologi), mutta arvelen, että pienelle vähän herkemmälle 4-vuotiaalle lapselle voi jo tuollainen uuden tilanteen mukanaan tuoma paine aiheuttaa sen, että joissain tehtävissä voi mennä vähän lukkoon tai sitten muuten vain alisuorittaa. Tällöin enemmän virheitä ei siis niinkään tulisi huonompien kognitiivisten taitojen seurauksena vaan testin järjestelyyn liittyvien seikkojen vuoksi. Tämä tietysti selittäisi kätevästi sen, miksi vaikutuksia pitkällä välilläkään ei näy, koska testin tulkinnan mielessä tilanne on jokseenkin "savua ilman tulta", false positive siis.
Ja tulee muuten huomata, että ylipäätään nuo virhesuoritusten määrät testeissä yli kaikkien tutkittavien ovat ns. vaikeammissa tehtävissä huomattavan suuria, useampia kymmeniä prosentteja joidenkin kohdalla, ks. Taulukko 9. Eli sinänsä virheitä tulee ihan normaalistikin aika yleisesti, joten en yllättyisi, jos pieni lisäpaine tilanteessa lisäisi niitä entisestään.
En siis sano, että lisääntynyt virheiden määrä johtuu tämän tyyppisestä asetelmasta, mutta en pidä sitä poissuljettunakaan ainakaan lukemani raportin perusteella. (Joku foorumin päivystävä oikea psykologi voi tyrmätä tämän ajatuksen asiantuntemuksellaan, mutta itsestäni tämä tuntuu luontevalta vaihtoehdolta parin oman lapsen kokemuksella. :) )
Quote
Jos Lene-testissä havaitaan kokonaisarviona selvä viive iänmukaisessa kehityksessä, lapsi ohjataan tarkempiin tutkimuksiin ja niiden tulosten perusteella mahdollisesti tukitoimiin tai terapiaan.
Tämä on mielenkiintoista. Tästä herää kysymys, että miksi aineistoon ei ole yhdistetty tieto mahdollisesti tarkempien tutkimusten tuloksista? Eikö tietoa ole ollut saatavilla (luulisi, että olisi ollut)? Onko siis lisääntynyt kotihoidon määrä lisännyt esimerkiksi tarkempien tutkimusten tai diagnosoitujen kehitysviivästymien määrää? Jos esimerkiksi diagnosoitujen kehitysviivästymien määrä lisääntynyt lisääntyneen kotihoidon seurauksena, niin tämä sulkisi pois esimerkiksi tuon esittämäni vaihtoehdon siitä, että kyseessä on jokin testin systemaattinen bias varhaiskasvatuksen hyväksi. Nyt tutkimus ei sinällään ota kantaa onko diagnosoituja kehitysviivästymiä tullut enemmän vai ei.
Quote
Siten otettuna huomioon sekä vaikutukset äitien työllisyyteen että vaikutukset lapsiin, kotihoidon tuki ei vaikuta kovin optimaaliselta järjestelmältä, koska se ohjaa voimakkaasti ihmisten päätöksiä. Hyvä tukijärjestelmä huolehtisi ihmisten tuen tarpeesta ohjaamatta käyttäytymispäätöksiä voimakkaasti.
Tätä argumenttia on hieman hankala ymmärtää. Eikö kotihoidontuki nimenomaisesti anna vaihtoehtoja (niille, joilla ei taloudellista liikkumavaraa ole riittävästi) sen suhteen, hoitaako lapsia kotona vai kodin ulkopuolisessa hoidossa? Kotihoidon tuen poistaminen nimenomaisesti olisi se voimakkaasti ohjaava tekijä, koska entistä harvemmalla olisi mahdollisuus valita. Jokseenkin samalla logiikalla kai voisi sanoa, että opintotuki ei ole optimaalinen järjestelmä, koska se ohjaa (vähemmän varoissaan olevia) ihmisiä opiskelemaan sen sijaan, että he menisivät töihin. Vai mitä tässä en nyt oikein ymmärtänyt?
Quote
Yllä esitettyä hieman hajanaista kansainvälisen kirjallisuuden taustaa vasten tuloksemme varhaiskasvatuksen hyödyistä suhteessa kotihoitoon antaakin arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi.
Quote
Lasten hoitomuotojen vaikutuksista lapsiin käydään varmasti jatkossakin vilkasta yhteiskunnallista keskustelua, johon toivomme tässä tutkimuksessa esitettyjen tulosten tuovan tieteellistä näyttöä.
Niinpä niin. Tutkimuksessa esitetään sinänsä mielenkiintoinen havainto (korrelaatio), mutta varsinaisten syy-seuraussuhteiden selvittäminen tuntuu jääneen vähän puolitiehen. Sen sijaan tuntuu olevan kiire yleistää ja antaa toimenpidesuosituksia tyyliin:
Quote
Toinen tapa ilmaista tämä tulos on, että lyhyellä aikavälillä lapselle varhaiskasvatus vaikuttaa suhteellisesti paremmalta vaihtoehdolta kuin kotihoito.
Kohtuullisen nopea johtopäätös, kun huomioi, että kyseessä on vain yksi mittari, jonka värähdyksen syykään (se mekanismi mittarin värähdyksen taustalla) ei ole varsinaisesti selvitetty. Ja lisäksi kun huomioi, että pitkän tähtäimen vaikutuksia ei havaittu, niin ei kai näillä perusteilla ihan pitäisi vielä ohjeita lähteä jakelemaan.
Ja ylipäätän ajatus siitä, että joku yksittäinen mittari tiivistäisi helposti kaiken sen, mistä kotihoidon ja kunnallisen varhaiskasvatuksen välisissä eroissa oikeasti on kysymys tai mitä tehtävä valinta tarkoittaa niin lapsen, perheen tai yhteiskunnan kannalta, on mielestäni jotenkin väkisin ja kaukaa haettu. Kokonaisuus on paljon monimutkaisempi, mutta sehän ei tunnu nykyään menoa haittaavan. Suositellaan silti jotain ja mielellään kaikille samaa.
Ja luonnollisesti tutkiva journalismi ei ole säästellyt klikkiotsikoitaan tästä tutkimuksesta otsikoidessaan:
- "Tutkimus: Kotihoito lisää lasten kehitysongelmia" (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005699780.html (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005699780.html))
- "Neuvoloiden testien tulos: Kotihoito lisää lasten kehitysongelmia" (https://www.iltalehti.fi/politiikka/201805302200979205_pi.shtml (https://www.iltalehti.fi/politiikka/201805302200979205_pi.shtml))
- "Palkansaajien tutkimuslaitos: Kotihoito jättää jäljet äidin uraan ja lapsen kehitykseen" (https://www.aamulehti.fi/uutiset/palkansaajien-tutkimuslaitos-kotihoito-jattaa-jaljet-aidin-uraan-ja-lapsen-kehitykseen-200979405/ (https://www.aamulehti.fi/uutiset/palkansaajien-tutkimuslaitos-kotihoito-jattaa-jaljet-aidin-uraan-ja-lapsen-kehitykseen-200979405/))
- "Suomalaistutkimus: Kotona hoidetuilla lapsilla havaitaan neuvolassa muita enemmän kehitysongelmia – 'Pikkulapsille olisi edullisempaa mennä varhaiskasvatukseen'" ( https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005699795.html (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005699795.html))
- Jne..
Mielestäni on tavallaan jännää, että otsikoissa puhutaan täydellä laidalla havaituista kehitysongelmista, vaikka tutkimuksessa ei mainita sanallakaan sitä, että kehitysongelmia olisi diagnosoitu (se tarkempi tutkimus, johon tarvittaessa Lene-testistä ohjataan) enemmän. Toisaalta jätetään huomiotta ne aiemmat tutkimukset joiden perustella (ei-laadukkaaseen) varhaiskasvatukseen ei nimenomaisesti pikkulapsena kannattaisi keskimäärin mennä.
No, ovatpa otsikot ainakin linjassa tämän otsikon kanssa: "OECD patistaa Suomea uudistamaan kotihoidon tuen: vanhempien työssäkäyntiä lisättävä" (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005700081.html (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005700081.html))
Jätän jokaisen omalle vastuulle säätää foliopipon kireyden sopivaksi, sillä luonnollisesti OECD:n julkaiseman suosituksen ja tuosta tutkimuksesta seuranneen mediaryöpsäyksen kohtuullisen yhtenevä ajoitus täytyy olla pelkkää sattumaa. :)
Tulipa vähän pitkä tarina, mutta ehkä joku jaksoi lukeakin. En vain saanut lyhennettyä tarpeeksi. :)
Kiitokset jäsen
@simplex :ille tutkimuksen ongelmakohtien avaamisesta! Kyllä pitkänkin viestin lukee, kun se on tiivistä asiaa.
Iltalehden haastattelemat psykologit kiinnittivät huomiota siihen, että osa lene-testin osioista mittaa harjaantumalla opittavia taitoja. Tämä olisi ihan linjassa simplexin sen havainnon kanssa, että tutkimuksessa ei huomioitu lapsen mahdollisten kehitysongelmien jatkoselvittelyn tuloksia.
Muitakin puutteellisuuksia haastatellut olivat huomanneet, ja heidän mukaansa tulokset ovat tarkoitushakuisia:
Quote from: IL 1.6.2018[Hämeenlinnan perheneuvolan johtava psykologi Sirpa] Seppäsen mukaan tieteellisessä työssä on tärkeää kontrolloida tutkimustulokset ja tarkastella esimerkiksi tutkimusasetelmaa kriittisesti. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kognitiiviseen kehitykseen. Tutkimuksessa ei ole esitelty kotihoidon tukea käyttäviä vanhempia koskevia taustamuuttujia, väliin tulevia tekijöitä, kuten vanhemman psyykkinen hyvinvointi ja sosiaalinen tilanne.
Tutkimusasetelma on [Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla] Ahtolankin mielestä todella hankala monella tavalla. Siinä pitää ottaa huomioon muun muassa kuntien väliset erot, yhteiskunnallinen tilanne tutkimusaikaan ja se, että myös neuvoloiden Lene-seulaa muutettiin juuri silloin, mikä tekee tutkimuskokonaisuuden vielä normaaliakin haastavammaksi.
Koko tutkimuksen keskeinen mittari on Ahtolan mielestä epäselvä. Mittarina on kuntalisän määrä ja sen muutos, ei siis edes suoraan se, ovatko lapset kotihoidossa vai eivät. - Tämä on varsin olennainen ongelma tutkimusasetelmassa.
[..]
Tehdyssä tutkimuksessa erot lasten kehityksen välillä näkyvät vain alle kouluiässä, eivät enää myöhemmin.
Ahtolan mukaan tämä voi liittyä muun muassa siihen kysymykseen, mitä Lene-seula todella mittaa.
- Missä määrin on kyse lapsen taidoista ja ominaisuuksista, missä määrin oikeastaan harjoituksesta ja harjaantumisesta, jota pystyy kirimään kiinni myös myöhemmin? Harjaannuksen erot on eri asia kuin kehitykselliset ongelmat.
Seppänen painottaa, että neuvolaseula mittaa tiettyjä osa-alueita. Lapsen kehitys on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin pelkkä kognitiivinen suoriutuminen. Seulassa sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kehitys jää huomiotta.
Loput linkistä: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806012200983081_u0.shtml (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806012200983081_u0.shtml)
Quote from: Tavan on 30.05.2018, 18:36:27
Quote
Tutkimuksessa havaitaan myös, että kotihoidon tuki vähentää äitien työllisyyttä
Siis... Mitä mitä mä juuri luin? Eikö kotihoidon tuen koko pointti ja tarkoitus ole nimenomaan vähentää äitien työllisyyttä? Sitähän jaetaan juurikin, jotta äiti voisi olla kotona?
Tuo ns. tutkimus näyttää muutenkin olevan sellainen, jossa tilaaja on ensin määritellyt mikä on tulos ja tutkijan/tutkijoiden tehtäväksi jää, miten annettuun tulokseen jotenkin uskottavasti päästään.
Quote from: Vellamo on 20.03.2018, 11:05:22
Kokoomuksen into pikkulasten laitostamiseen liittynee tarpeeseen saada maahanmuuttajalapset kotoutettua, integroitua. Esim. Espoossa joka viides ekaluokkalainen on tällä hetkellä ulkomaalaistaustainen - siinä on opet helisemässä ja pian kaikenmoiset järkyttävän kalliit tukitoimet rullaamassa, jos kullannuput on ensimmäiset 6 elinvuotta kasvatettu vieraalla kielellä, täysin eri käyttäymissääntöjen ja arvostusten mukaan kodin neljän seinän sisällä.
(Lähes kaikesta samaa mieltä Brandiksen kanssa, erinomainen kirjoitus.)
Vaikka valtio onnistuisikin saamaan muslimi- tai muut maahanmuuttajalapset johonkin vääräoppiseen varhaiskasvatukseen, niin asian toinen puoli eli maahanmuuttajanaisten työllistyminen tuskin onnistuu nykyistä paremmin. Vaikka työpaikka löytyisikin, niin lasten isällä voi olla hyvinkin negatiivinen kanta emännän työssäkäyntiin.
Quote from: Don Nachos on 31.05.2018, 12:51:06
Kotivanhemmille pitäis olla testit ovatko kykeneväisiä kasvattamaan yhtään ketään. Jotkut saattavat olla hyviä ja toiset taas katastrofaalisen huonoja. Päiväkoti on turvallinen vaihtoehto...
Autoritaarisille ihmisille yhteiskunnan kasvattamat lapset ilmeisesti sopivat? Kuten 1930-luvulla.
Päiväkotiohjaajat toki pitää valita tarkoin, jotta ovat ideologisesti sopivia. Vanhemmathan pääsääntöisesti eivät ole autoritaarisessa mallissa ensisijaisia kasvattajia, vaan yhteiskunta?
Ehkä tähän ketjuun sopisi.
Tänään oli koululla tyttären kevätjuhlat ja kaikki oli hienoa, lapset esiintyivät hienosti ja olivat panostaneet kovasti. Mutta sitten se iso mutta, läsnä oli silmiinpistävästi multikulti propaganda ja sitä tuotiin monessa kohtaa esiin. Tajusin sen lopullisesti kouluissa todentotta aivopestään lapsia moku aatteen taakse.
Mietin onko tämä syy jonka vuoksi voin ottaa lapsen koulusta pois ja vedota siihen että haluan suojella häntä ideologiselta vaikuttamiselta.
Suomi on monikulttuurinen valtio. Olisi outoa jos monikulturellisuus ei olisi koulutuksen fundamenttina. Ja niin se onkin.
Jos haluaa, että lapsista kasvaa monikultuurillisia, marxilaisia hyödyllisiä orjia, kannattaa ne laittaa kouluun, yliopistoon. Koulutuksen vaikutus nuoriin on ilmeinen.
Quote from: Brandis on 20.03.2018, 11:00:35
Se suunta, johon vanhempia Suomessa ollaan viime vuosina päivähoidon valtavirtaistamisessa ajettu, on todella väärin - mitkään ajatukset varhaiskasvatuksen tehostamisesta ovat jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittuja. Tai siitä miten jokainen lapsi tarvitsisi ammattimaista varhaiskasvatusta.
Tyypillisesti keskustelussa varhaiskasvatukseen liittyen on kai kaksi erilaista tehostamisen päälinjaa: ensimmäinen on kustannustehokkuus (mahdollisimman vähällä rahalla mahdollisimman paljon varhaiskasvatusta) ja toinen on jonkinlainen tavoitteellinen tehokkuus, ts. pyritään esimerkiksi mahdollisimman tehokkaasti parantamaan jotain akateemisia valmiuksia tai vastaavaa.
Ensimmäinen näistä vaihtoehdoista vaikuttaisi olevan lopputulemaltaan kovin ristiriitainen sen kanssa, mitä laadukkaalta varhaiskasvatukselta oletetaan. Kun kovasti säästetään kustannuksissa, saadaan suurempia ja vähemmän pysyviä ryhmiä, laitosmaisempia päiväkoteja, joustamattomia aikatauluja päivään (päiväkodin sisällä), stressaantuneempia ja ylityöllistetympiä hoitajia ja niin edelleen. Tätä kautta tehostaminen alkaa näyttäytyä helposti näyttäytyä hölmöläisen takinjatkamisena: Tehostamisesta seuraava henkilökunnan uupuminen ja lapsien stressaantuminen varmaan säästää kustannuksia (eli tehostaa) lyhyellä tähtäimellä, kun tuijotetaan yhtä taulukon kustannussaraketta. Toisaalta juuri nämä seuraukset saattavat aiheuttaa yhteiskunnassa kustannuksia muualla ja myöhemmin. Lyhytnäköiset säästöt voivat vaatia (mahdollisesti moninkertaisia) panostuksia asiaintilan korjaamiseen sitten aikanaan.
Tuo jonkinlainen tavoitteellinen tehokkuus on sitten sellainen haara, että sieltä on ehkä löydettävissä jotain toimivaakin. Helposti tuossa tosin lipsahdetaan sille puolelle, että lapsilta aletaan vaatia ja edellyttää jotain sellaista, mikä ei kertakaikkiaan heidän ikätasollaan ole mahdollista - ainakaan jos tarkastellaan koko ikäluokkaa tai suurta osaa ikäluokasta. (Yksittäisiä poikkeuksia saattaa tosin aina mahtua joukkoon.)
Kun tässä ketjussa on jo Keltikangas-Järviseen viitattu, niin tätä jälkimmäistä kehitystä hän kommentoi peruskoulun opetussuunnitelman suhteen esimerkiksi täällä (https://yle.fi/uutiset/3-10062762) ja lasten kasvattamisen osalta täällä (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/16/liisa-keltikangas-jarvinen-vanhemmat-ymmarsivat-ennen-paremmin-mita-lapselta). Jälkimmäisessä on aikalailla yhtenevä kommentti myös tuon kanssa, mitä sanot ammattimaisesta varhaiskasvatuksesta:
Quote from: Keltikangas-Järvinen
Vaikka lapsen yleiset kehityskaudet ovat vanhemmilta osin hukassa, on myös asioita, joissa heidän ylitseen tänä päivänä kävellään. Nykyinen keskustelu on huomaamattomalla tavalla vanhemmuutta syövää. Ei 80-luvulla ajateltu niin yleisesti, että mitä aikaisemmin lapsi pääsee ammattikasvattajan hoitoon, sitä paremmin hän voi. On yllättävää, miten täydellisesti tämä ajatus on mennyt läpi.
Välillä ihmettelen miksi vanhemmat eivät nouse barrikadeille, puolustamaan omaa ainutkertaista rooliaan lapsen vanhempina. Vanhemmuuden kunnia tulisi palauttaa.
Tuo ensimmäinen peruskoulua koskeva Keltikangas-Järvisen haastattelu sisältää myös mielenkiintoisen kommentin siihen, miten hänen mielestään peruskoulun tasa-arvoisuus on viime aikoina kehittynyt:
Quote
-Enää ei puhuta tasa-arvosta (peruskoulussa), kuten aiemmin, Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo.
Hän viittaa koululaisten eriarvoisuuden lisääntymiseen. Nykyjärjestelmässä pärjäävät ne, joiden vanhemmat ovat koko ajan mukana lastensa koulunkäynnissä.
– Vanhempien osuus tulee liian suureksi, ja se ei ole tarkoitus.
Tavoitteena pitäisi Keltikangas-Järvisen mukaan olla se, että lapset selviävät itse koulustaan ilman, että vanhemmat käyvät sitä kaiken aikaa lastensa kanssa.
Vaikka tämä kommentti koskee peruskoulua, niin mielestäni se liittyy myös tähän varhaiskasvatusasiaan. Kuten
@Paju linkkasi aiemmin tässä ketjussa koskien eriarvoisuustyöryhmän raporttia:
Quote from: Paju on 21.03.2018, 23:09:53
Quote from: Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti s. 35-36
Yhteiskunnan mahdollisuus vaikuttaa ennaltaehkäisevästi eriarvoisuuteen on vahvimmillaan silloin, kun luodaan edellytyksiä oppimaan oppimiselle ja kyvykkyyksiä oman elämän rakentamiseen. Viime vuosikymmenien tutkimustulokset ovat lisänneet ymmärrystä varhaiskasvatuksen merkityksestä nimenomaan tasa-arvon edistäjänä.
...
Koko ikäluokan 5-vuotiaasta kattava, oppivelvollisuutta edeltävä, nykyisen varhaiskasvatuslain tavoitteiden mukainen varhaiskasvatus on parhaita investointeja yhteiskunnan eheyteen ja tasa-arvoon. Tarvittavien resurssien ja kelpoisuuden omaavan henkilöstön riittävyyden varmistamiseksi on järkevää tehdä siirtyminen ajallisesti portaittain.
Koko ikäluokan kattavaan varhaiskasvatukseen siirtymiselle yksi motivaatio on tasa-arvo. Väkisinkin herää kysymys siitä, miten vaikuttavaa varhaiskasvatuksen "tasa-arvoistavuus" voi sitten lopulta olla, jos peruskoulussa ollaan menossa ihan toiseen suuntaan. Jos peruskoulussa suunta on kohti epätasa-arvoisuutta siinä mielessä, että vanhempien roolia koulunkäynnissä ollaan kasvatettu / kasvattamassa, niin eikö olisi ensisijaista katkaista tämä kehitys ja ottaa siinä askeleita taaksepäin? Peruskoulu on kai sinällään ainakin ollut kohtuullisen hyvin toimiva kokonaisuus ja suhteellisen järkevällä tavalla tasa-arvoistava?
Quote from: Brandis on 20.03.2018, 11:00:35
Nykyaikaan liittyvä tasavertaisuuden ja yhtäläisten mahdollisuuksien vaade, sekä varhaiskasvatuksen profiilin nostaminen, ovat johtaneet tähän nurinkuriseen tilanteeseen, jossa aikuiset ihmiset ja vanhemmat ovat vieraantuneita siitä, mikä on ihmiselle luontaista; luonnollista lastenkasvatusta.
Tämä yhtälaisten mahdollisuuksien vaade on mielenkiintoinen ilmiö. Johonkin rajaan asti se on mielestäni järkevästi perusteltavissa: esimerkiksi jo mainittu peruskoulu ja muutenkin verovaroista kustannettu koulutusjärjestelmä ovat ainakin tähän asti olleet kohtuullisen onnistunut esimerkki siitä, että ainakin suurimmalle osalle saadaan edellytykset opiskella itselleen ammatti kykyjensä ja taipumustensa mukaan ja siten hyödyttää yhteiskuntaa. Kohtuullisen hyvin esimerkiksi vanhempien varallisuuden vaikutusta opiskelumahdollisuuksiin on saatu vähennettyä, eli opiskelu ei ole ainoastaan yhteiskunnan parhaiten toimeentulevan osan etuoikeus. Ja tästä kai on kiistatta ollut hyötyä myös yhteiskunnalle.
Mutta on varsin hyvä kysymys, mihin asti "yhtälaisia mahdollisuuksia" kannattaa yrittää ulottaa? Jos ajatellaan, että nyt halutaan 5-vuotiaat varhaiskasvatuksen piiriin tasa-arvon (nimenomaisesti sen yhtälaisten mahdollisuuksien tasa-arvon) nimissä, niin ei sekään luonnollisesti kaikkia eroja tasota. Jos nyt 5-vuotiaat laitetaan varhaiskasvatuksen piiriin, niin varmasti seuraava askel on sitten 4-vuotiaiden laittaminen varhaiskasvatukseen. Ja toki sitten voidaan huomata, että 3-vuotiaanakin vanhemmat saavat aikaan jotain eroja lapsissa, joten varhaiskasvatus ulotetaan sinnekin. Jatketaan tätä ajatusleikkiä hetki, niin kyllähän se epätasa-arvo alkaa jo siellä synnytyslaitoksella. Ja oikeastaan pelkkä päivällä tapahtuva varhaiskasvatus ei tasa-arvoista tarpeeksi, joten varmuuden vuoksi lapset olisi varmaan hyvä ottaa huostaan kokonaan, ettei vanhempien tausta pääse vaikuttamaan mitenkään lapsen mahdollisuuksiin. Ja sitten kun tuo on tehty, niin voidaan huomata, että kaikki nallekarkit eivät ole tasan sittenkään: perhana, kun biologia ja geenit. Joillain on biologiasta johtuen erilaisia taipumuksia kuin toisilla. Ehkä sitten mahdollisuuksien tasa-arvoistamista pitäisi jatkaa vielä vähän ja kloonata ihmiset samasta perimästä? Olisiko sitten tarpeeksi tasan vai vieläkö pitäisi yrittää vähän tasoitella? Varmaan tässäkin vaiheessa on vielä löydettävissä suurta vääryyttä tasavertaisissa mahdollisuuksissa.
Vaikka yllä oleva on tietysti kärjistystä, niin valitettavasti siinä on sekin puoli, että se ei kaikin puolin lopulta ole niin kauhean kaukana nykyisestä tasapäistävästä keskustelusta (vrt. esim. "ei pitäisi puhua tytöistä ja pojista vaan lapsista"). On jossain mielessä jopa irvokasta, että nykyisessä suvaitsevaisuuspuhkussa ei oikeastaan kauhean hyvin haluta suvaita sitä, että ihmisillä on erilaiset lähtökohdat elämään ja vaikkapa erilaisesta perhetaustasta tai vaikkapa biologiasta johtuen. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus kaikkeen. Mutta kun ei vaan ole. Tämän "korjaamiseksi" sitten esimerkiksi lapset haluttaisiinkin erottaa siitä (esim. kotikasvatuksesta), mikä tekee heistä erilaisia lähtökohdiltaan. En aina jaksa ymmärtää, mutta enpä aina oikein jaksa suvaitakaan. :)
Niin. Ja toki on sellaisia tapauksia, että lapsilla ei ole turvaa, ruokaa tai muissa perustarpeissa on räikeitä puutteita. Näissä tapauksissa toki jonkinlainen väliintulo on perusteltua. Mutta nyt keskustelu ainakin lehtijuttujen tasolla tuntuu helposti kulkevan sellaisia ratoja (vähän kärjistäen toki), että lapset olisi yleisesti ottaen parasta erottaa vanhemmistaan mahdollisimman pian lapsen edun, tasa-arvon ja yhteiskunnan eheyden nimissä.
Ja miten paljon kärjistystä tuo varhaiskasvatuksen aloittaminen synnytyslaitoksella sitten on? Opetusministeri ainakin puolitoista vuotta siten kertoi (https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/456773-grahn-laasonen-passittaisi-lapset-hoitoon-15-vuotiaina-lannen-media), että 1,5-vuotiaat pitäisi saada varhaiskasvatuksen piiriin.
Quote from: Brandis on 20.03.2018, 11:00:35
Elefantti olohuoneessa tämän asian kohdalla on maahanmuuttajaperheenäitien syrjäytymisessä tyystin yhteiskunnasta ja työelämästä, omat kotoperäiset matalan koulutustason omanneet elämäntapakotiäitimme olisimme vielä yhteiskuntana kannatelleet, enkä usko, että asiasta olisi koskaan tullut tämänkaltainen ongelma. Koska mitään ilmiötä ei voida niputtaa maahanmuuttajalähtöiseksi tai pääsääntöisesti heistä johtuvaksi, tulee nyt puhua kaikkea kotiäitiyttä vastaan ja lasten päivähoidon puolesta.
Tämä elefantti on varmaan paljolti vastuussa siitä, että tuossa
@Paju :n lainaamassa raportissa puhuttiin "yhteiskunnan eheydestä" syynä sille, miksi kaikki 5-vuotiaat pitäisi laittaa varhaiskasvatuksen piiriin. Mutta arvelen, että tämä tasa-arvonäkökulma ja erityisesti se mainitsemasi mahdollisuuksien tasa-arvo on paljolti myös ihan kotikutoista ilman maahanmuuttajiakin.
Quote from: Brandis on 20.03.2018, 11:00:35
Ja kuten Tavan yllä jo mainitsikin, tämän pitäisi olla Perussuomalaisten yksi kärkiteemoista.
Uskon myös, että tälle olisi tilausta.
Tanskassa lapset velvoitetaan päivähoitoon kohdennetusti. Pyrkimyksenä on saada ongelmaryhmien jälkikasvu kieli- ja kulttuurikylpyyn, kun Suomessa koko ikäluokkaa tavoitellaan varhaiskasvatuksen piiriin.
Quote from: YLE 28.5.2018Tanska pakottaa ongelmalähiöiden yksivuotiaat päivähoitoon oppimaan kieltä ja maan tapoja
Jos lapsi ei osallistu varhaiskasvatukseen, vanhemmat voivat menettää lapsilisät.
Tanskan ongelmalähiöissa asuvien yksivuotiaiden lasten on jatkossa osallistuttava varhaiskasvatukseen vähintään 25 tuntia viikossa. Ongelmallisiksi luokiteltuja alueita on kaikkiaan 55. Asiasta kertoo Tanskan radio DR verkkosivuillaan.
Tarkoituksena on opettaa lapsille tanskaa ja esitellä heille tanskalaisia tapoja, perinteitä ja arvoja. Jos vanhemmat kieltäytyvät viemästä lasta hoitoon, he saattavat menettää lapsilisät.
Lain perusteella 700 lasta pakotetaan päivähoitoon.
Loput linkistä: https://yle.fi/uutiset/3-10227145 (https://yle.fi/uutiset/3-10227145)
Kotimaisessa keskustelussa ei uskalleta puhua humanitaarisen maahanmuuton ongelmista, mikä estää toimenpiteiden kohdentamisen niitä oikeasti tarvitseviin. Toisaalta koko ikäluokan varhaista ja pakollista varhaiskasvatusta perustellaan jalosti lasten mahdollisuuksien ja äitien työllisyyden tasa-arvolla, vaikka tavoiteltaisiin julkisen talouden hyötyä.
Quote from: Paju on 01.06.2018, 22:24:47
Iltalehden haastattelemat psykologit kiinnittivät huomiota siihen, että osa lene-testin osioista mittaa harjaantumalla opittavia taitoja. Tämä olisi ihan linjassa simplexin sen havainnon kanssa, että tutkimuksessa ei huomioitu lapsen mahdollisten kehitysongelmien jatkoselvittelyn tuloksia.
Myös HS:n mielipidepalstalla (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005708846.html) oli eilen tarjolla kommentti tähän tutkimukseen. Kommentoijana myös ihan oikeat asiantuntijat tällä kertaa. (Boldaukset omiani.)
Quote from: HS mielipidepalsta
Päätelmä, että kotihoito voi aiheuttaa kehitykseen viivästymää, on uhkarohkea
Vanhempien koulutustason lisäksi lapsen kasvuympäristöllä ja vanhempien ohjaustavoilla tiedetään olevan vahva yhteys lasten oppimistuloksiin.
PALKANSAAJIEN tutkimuslaitos julkaisi raportin kotihoidon tuen vaikutuksista lapsiin (HS Kotimaa 31.5.). Raportin tulokset ovat herättäneet paljon keskustelua.
Raportissa on käytetty yhtenä mittarina Niilo Mäki Instituutin julkaisemaa ja neuvoloissa käytettävää Lene-seulontamenetelmää (leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio).
Yksi keskeinen raportin tulos pyrki osoittamaan, että kotihoidon tuen muutoksella (kuntalisällä) on kielteinen vaikutus tiettyjen Lene-tehtävien tuloksiin. Raportissa viitataan, että kotihoito voi aiheuttaa kehitykseen viivästymää. Tällaisen päätelmän tekeminen on uhkarohkeaa.
Tulokset raportissa viittaavat eittämättä siihen, että kuntalisän ja Lene-arviossa tehtyjen virheiden välillä on korrelatiivinen suhde, tosin hyvin marginaalinen. Raportin perusteella ei voida kuitenkaan tehdä päätelmiä siitä, miten se on yhteydessä lasten hoitomuotoon, koska sen vaikutusta ei ollut raportissa tutkittu. Lopulta, kuten raportissa mainitaan, kotihoidon tuen määrällä ei ollut vaikutusta myöhempään akateemiseen menestykseen.
On huomioitava, että Lene on seulontamenetelmä, ei testi. Seulonnan tarkoitus on tunnistaa lapset, joiden kehitys poikkeaa selvästi ikäryhmän normaalista vaihtelusta kehityksen eri osa-alueilla. Lene ei siis erottele mitenkään lapsia, joiden kehitys sujuu iänmukaisesti.
Aiemmassa tutkimuksessa vain testin kokonaisarvioiden on havaittu ennustavan myöhempää kehitystä. On myös huomioitava, että Lene ei sisällä sosioemotionaalisen kehityksen arviota, joka on erittäin tärkeä lapsen kokonaiskehitystä arvioitaessa.
Lasten kehitykseen ja testitilanteissa suoriutumiseen vaikuttavat monet tekijät. Vanhempien koulutustason lisäksi lapsen kasvuympäristöllä ja vanhempien ohjaustavoilla tiedetään olevan vahva yhteys lasten oppimistuloksiin, ja tyypillisesti ne otetaan huomioon arvioitaessa lasten kehitystä. Kotihoidossa olevat lapset voivat olla tottumattomia toimimaan vieraan aikuisen kanssa, mikä saattaa vaikuttaa testitilanteessa toimimiseen ja tuloksiin.
Lenen kehittäjätahona haluamme siis nostaa esille tärkeän seikan liittyen lasten kehityksen arviointiin ja psykologisten testien käyttöön. Testejä käyttävillä ja tulkitsevilla tutkijoilla tulisi olla riittävä perehtyneisyys käytetyn menetelmän ominaisuuksiin, käyttötarkoitukseen ja tulosten tulkitsemiseen. Näillä on suuri merkitys siihen, millaisia johtopäätöksiä voidaan tehdä.
Juha-Matti Latvala
toiminnanjohtaja, Niilo Mäki Instituutti
Riitta Valtonen
neuropsykologian erikoispsykologi
Mika Paananen
neuropsykologian erikoispsykologi, Niilo Mäki Instituutti
Timo Ahonen
kehityspsykologian professori (emeritus), Jyväskylän yliopisto
Kylmää on kyyti, kun psykologian asiantuntijat vetävät "tutkimuksen" kölin alta. Ja näyttäisi löytyvän joitain samoja pointtejakin suhteessa siihen, mitä täällä käytiin läpi.
Quote from: Vellamo on 07.06.2018, 10:09:36
Perussuomalaiset varhaiskasvatuslain uudistamisesta:
Helppo olla noiden lainaamiesi ja korostamiesi kohtien kanssa samaa mieltä. Ja onko tämänkin asian ajamiseksi nyt vaan yksi puolue tarjolla vai löytyykö vielä muita tarjokkaita? Keskusta ja kristilliset saattaisivat vielä sisältää jotain perinteisiä perhearvoja. Kokoomuksen suulla on viimeaikoina väkevästi puhuttu kotihoidon alas ajamisen puolesta ja sama tilanne taitaa olla kun mennään vasemmalle tai vihreään suuntaan.
Quote from: simplex on 08.06.2018, 20:39:19Keskusta ja kristilliset saattaisivat vielä sisältää jotain perinteisiä perhearvoja
Aion katsoa tulevia vaalikeskusteluja pitäen silmällä perhemallin kehitystä, sitä mihin suuntaan puolueet tässä ajassa ovat viemässä meitä. Keskusta on perinteisesti ollut äidin kotiinjäämistä ja perheiden valinnanvapautta, pitkiä vanhempainvapaita puolustava puolue. Kristillisten olettaisin olevan perinteisten perhearvojen takana vieläkin.
Tässä ajassa, jos tämän oikein oivaltaisi, olisi hyvä mahdollisuus asettua valtapuolueiden vaihtoehdoksi. Haastaa tässäkin sitä tasa-arvoa kohti kulkevaa kehitystä, joka tasapäistää miehen ja naisen. Ei oikein voida puhua naisten tasa-arvoisesta urakehityksestä ilman että se kääntöpuolellaan merkitsisi heikennyksiä lasten oloihin ja oikeuksiin. Lasten laitoshoidattaminen lisääntyisi merkittävästi, ja ainakin tulisi olla tietoisia siitä, mitä kaikkea se tarkoittaa.