Osallistuin Turun yliopiston Elävää tiedettä -nimiselle kurssille. Kurssilla tehtiin blogikirjoitus omasta väitöskirjasta, jonka luonnos lähetettiin ennakkotarkastettavaksi ja palautteen saamiseksi. Tässä vaiheessa sain seuraavaa palautetta: Teksti on napakkaa ja sitä on miellyttävää lukea. Haasta, väitä ja provosoi rohkeammin, näin saat lukijat herätettyä keskusteluun ja lukemaan tekstisi loppuun saakka."
Tein korjausehdotukset ja blogikirjoituksen julkaisun piti tapahtua 12.3. aikataulun mukaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten tiedustelin asiaa yliopiston viestinnästä. Sieltä sain tämmöisen vastauksen:
Hei,
jätimme tekstin julkaisematta, koska sitä ei voida tällaisenaan julkaista kurssiblogissa. Yliopiston kanavissa ei julkaista sisältöä, jossa on syyllistäviä tai mahdollisesti loukkaavia asioita. Tekstissä on tällaisia piirteitä liittyen äiteihin, erityisesti autististen lasten äiteihin. Tällaisia ovat esim. otsikko ja kappale, joka alkaa sanoilla: "On selvää, että ...".
Teksti on luonteeltaan mielipidekirjoitusmainen, eikä tällaisenaan vastaa kurssin tehtävänantoa.
Kommentoin mielelläni tekstiä, jos haluat muokata sitä julkaistavampaan muotoon. Tässä tapauksessa tekstistä pitäisi karsia edellä mainitut sisältöön liittyvät haasteet. Kurssin suorittamiseen julkaisu ei vaikuta. Saat joka tapauksessa kurssista opintopisteet.
Terveisin
Tuomas Koivula
Toimituspäällikkö / Managing Editor
Turun yliopiston viestintä / University of Turku Communications
p. +358 50 593 3955, +358 29 450 2350
[email protected]Sensuroitu tekstini:
AUTISMI: ÄITIEN SYYTÄ SITTENKIN? Koska autismin syy on virallisen paradigman mukaan tuntematon neurobiologinen kehityshäiriö, on syytä epäillä, että autismin psykodynaamisen selitysmallin syrjäyttämisen keskeisenä perustana eivät olleet tiedollisesti hyvät vaan sosiaalisesti vaikuttavat argumentit.
Psykoanalyytikot selittivät autismin syyksi tunnekylmät jääkaappiäidit ja äidinriiston eli äidin menetyksen joko fyysisesti tai tunnetasolla. Kannan voitti nykykäsitys, jonka mukaan autismi on neurobiologinen kehityshäiriö, jonka syy on tuntematon. Selitysmallin vaihtumisen myötä psykoanalyytikot eivät voineet enää syyllistää niitä lapsiaan rakastavia äitejä, jotka työpäivänsä ajaksi antoivat pienet lapsensa laitokseen vieraiden naisten käsiin.
Poliittisesti korrektien mielipiteiden ja tieteellisen tiedon sekoittumisella on ollut - kuten väärällä tiedolla aina on – surullisia seurauksia: Selitysmallin vaihtumisen myötä autististen lasten tosiasiallinen määrä on ollut dramaattisessa kasvussa.
60-luvulla syntyi siirtymä pois yksilöä painottavasta psykologiasta kohti sosiaalitieteitä. Naisten valinnanvapaus ja sen myötä sosiaalipoliittiset päätökset päivähoitoon ja kasvatukseen liittyen määrittelivät sen, mitä lapset tarvitsevat.
Päivähoidon riskittömyyttä vakuuteltiin mediassa. Harlowin apinakokeista tehtiin tulkinta, että äidinriisto ei vahingoita pientä lasta. Jos pelkkä nukke riitti korvaamaan äidin, niin kuka tahansa voi olla äiti.
Jos kuka tahansa voi olla äiti, niin myös isä voi olla äiti. "Kuka on paras äiti? Se on isä, sanoo asiantuntija." Harlow huomautti, että paras tapa tulla äidiksi oli kuitenkin edelleen syntyä naiseksi.
Todellisuudessa nuken kasvattamat poikaset vaurioituivat vakavasti vastavuoroisuuden puutteessa. Bettelheimin teoksessa Infantile autism eloton nukke ("Love machine") vertautuu autistisen lapsen kelvottomaan äitiin.
Sitten kysyttiin, kuinka relevantteja apinakokeet olivat puhuttaessa ihmisistä. Ongelma on, että elämän ensimmäisten vuosien tapahtumien tosiasiallisen patologisen merkityksen määrittely on soveltumaton kokeelliseen testaukseen – ainakin eettisen ja humaanin tutkimuksen puitteissa. Mutta arvokasta lisätietoa on saatu lapsista, joita on kasvatettu julkisissa laitoksissa.
Päiväkotilasten stressihormonitasot paljastavat, että etenkin lapset, jotka ovat tottuneet kotona lämpimiin ja sensitiivisiin vanhempiin, kokevat vieraana sen, että jäävät laitoksessa vaille yksilöllistä huomiota.
On selvää, että kukaan nainen, jolla on aviomies ja pieniä lapsia, ei voi käydä kokopäivätyössä ja olla hyvä perheenäiti samaan aikaan. Tasa-arvo ei tarkoita toimintojen samanlaisuutta.
Evoluutio on tuottanut lisääntymiseen liittyen joukon psykologisia mekanismeja, jotka saavat aikaan joitakin tärkeitä eroja miesten ja naisten välillä. Tämä selittää, miksi biologinen ydinperhe on selviytynyt monimuotoisista kulttuurisista valintapaineista.
Pohdintani osoittaa, että sosiaalitieteissä – toisin kuin luonnontieteissä, joissa ryhmäpaine ei kohdistu tuloksiin – selitysmallin vaihtumiset tapahtuvat empiirisistä tosiasioista riippumattomien muotivillitysten tapaan sosiaalisen tilauksen kautta.
Argumentti voi olla sosiaalisesti vaikuttava, vaikka se ei olisi tiedollisesti hyvä ja rationaalinen. Tosiasia voi toki olla retorisesti vakuuttava, ja yleensä vähemmän yllättäen onkin, mutta se on silti tosiasia. Tosiasia on tosi vastaanottavasta yleisöstä riippumatta.
https://blogit.utu.fi/elavaa/
Blogikirjoitus sai olla 3000 merkkiä pitkä, joten lähdeluetteloille ei ollut tilaa.
Tällaista tieteen vapautta Turun yliopistossa.
"Yliopiston kanavissa ei julkaista sisältöä, jossa on syyllistäviä tai mahdollisesti loukkaavia asioita"
Eikö tieessä pitänyt olla jopa suurempi sananvapaus kuin muualla? Taas vanha kysymys: Eikö totuutta saa julkistaa, jos se on epämiellyttävä? Mikä on autististen lasten oikeusturva keississä?
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Causes_of_autism
Autismin geneettisestä alkuperästä on paljon näyttöä, kun taas psyykkisen ympäristön vaikutuksesta taitaa olla vähän näyttöä.
Nimimerkki Tulituen blogikirjoitus on selvästi mielipidekirjoitus ja pitäisi siis julkaista mielipidekirjoituksena eikä tieteellisenä referaattina.
Jopas jotakin. Olen käyttänyt lähteenä mm. seuraavia mielipidekirjoituksia:
Harlow, H. 1958. The Nature of Love. American Psychologist 13: 673-685
Spitz, R. A. 1974 (1965). Suom. Kati ja Otto Appelqvist. Elämän ensimmäinen vuosi. Psykoanalyyttinen tutkimus objektisuhteiden normaalista ja häiriintyneestä kehityksestä. Jyväskylä: Gummerus.
Stone, L. J. 1954. A critique of studies of infant isolation. Child Develpm. 25: 9-19.
Vicedo, M. 2009. Mothers, Machines, and Morals: Harry Harlow's Work On Primate Love from Lab to Legend. Journal of the History of Behavioral Sciences 54 (3): 193-218
Vicedo, M. 2013. The Nature & Nurture of Love. From Imprinting to Attachment in Cold War America. Chicago & London: The University of Chicago Press.
Lisäksi Bruno Bettelheimin "Infantile Autism: The Enpty fortress and the birth of the self" ainakin muistuu mieleeni. Konrad Lorenz, Niko Tinbergen ja Karl von Frisch (evoluutiopsykologian isät) saivat mielipiteistään eläintutkimuksesta Nobelin 1973. Nobelin palkinnonjakotilaisuudessa Tinbergen puhui autismista, josta julkaisi teoksen etologiaa soveltaen: Autistic Children New Hope for a Cure.
Quote from: Tulituki on 14.03.2018, 20:21:03
Osallistuin Turun yliopiston Elävää tiedettä -nimiselle kurssille. Kurssilla tehtiin blogikirjoitus omasta väitöskirjasta, jonka luonnos lähetettiin ennakkotarkastettavaksi ja palautteen saamiseksi.
Siis mistä väitöskirjasta tuo kirjoitus on?
Omasta tekeillä olevasta projektistani.
Quote from: Tulituki on 14.03.2018, 21:23:54
Eikö tieessä pitänyt olla jopa suurempi sananvapaus kuin muualla?
Eikös noi ole enempi mielipide ja politiikkaopistoja, sukupuolien määräkin nousee kaiken aikaa jne.
Jokin oobuakademii tekee hutkimusta turun puukotuksista:
https://ylilauta.org/satunnainen/80211736
bit.ly/kyselyturku
Quote
Sukupuoli
>Mies
>Nainen
>Muu
Kiitos, Alligaattori, lohdutuksen sanoista. Täällä Turun yliopistossahan kerättiin addressi, että evoluutiopsykologiaa ei saisi opettaa, kun se on "tasa-arvon vastainen".
Quote from: Tulituki on 14.03.2018, 22:09:35
Kiitos, Alligaattori, lohdutuksen sanoista. Täällä Turun yliopistossahan kerättiin addressi, että evoluutiopsykologiaa ei saisi opettaa, kun se on "tasa-arvon vastainen".
Ehkä meillä ei kohta Suomessakaan olla enää niin kaukana USA:n tilanteesta, jossa feministiprofessorin luennolla vääriä mielipiteitä esittäneeltä opiskelijalta voidaan vaatia melkeinpä maolaisia itsekritiikkiharjoituksia.
Quote from: Tulituki on 14.03.2018, 21:58:26
Omasta tekeillä olevasta projektistani.
Siis olet väitöskirjaa tekevä opiskelija?
Väitöskirja (lat. dissertatio) on opinnäyte, joka laaditaan tohtorintutkinnon suorittamiseksi. Väitöskirjan tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa ja osoittaa tekijän kykyä itsenäiseen tutkimukseen.
Quote from: Tulituki on 14.03.2018, 21:54:02
Jopas jotakin. Olen käyttänyt lähteenä mm. seuraavia mielipidekirjoituksia:
Harlow, H. 1958. The Nature of Love. American Psychologist 13: 673-685
Spitz, R. A. 1974 (1965). Suom. Kati ja Otto Appelqvist. Elämän ensimmäinen vuosi. Psykoanalyyttinen tutkimus objektisuhteiden normaalista ja häiriintyneestä kehityksestä. Jyväskylä: Gummerus.
Stone, L. J. 1954. A critique of studies of infant isolation. Child Develpm. 25: 9-19.
Vicedo, M. 2009. Mothers, Machines, and Morals: Harry Harlow's Work On Primate Love from Lab to Legend. Journal of the History of Behavioral Sciences 54 (3): 193-218
Vicedo, M. 2013. The Nature & Nurture of Love. From Imprinting to Attachment in Cold War America. Chicago & London: The University of Chicago Press.
Lisäksi Bruno Bettelheimin "Infantile Autism: The Enpty fortress and the birth of the self" ainakin muistuu mieleeni. Konrad Lorenz, Niko Tinbergen ja Karl von Frisch (evoluutiopsykologian isät) saivat mielipiteistään eläintutkimuksesta Nobelin 1973. Nobelin palkinnonjakotilaisuudessa Tinbergen puhui autismista, josta julkaisi teoksen etologiaa soveltaen: Autistic Children New Hope for a Cure.
Väikkäriksi vähän kapeahko viiteluettelo eli noilla eväillä en kyllä lähtisi noin kovaa henkseleitä paukuttelemaan ellei turpaan halua ottaa... mutta muuten ihan /c:tä UTUltä sensuroida juttujasi, eiväthän he pystyneet tietämään/ottamaan kantaa siihen, olivatko/ovatko lähteesi tarpeeksi hyviä vai ei.
Mulle jäi epäselväksi, onko blogikirjoituksen pointti
a) että sosiaalitieteet ovat alttiita ohjautumaan sosiaalisen paineen mukaisesti, ja autismin selitysteoriat nostettiin esiin ilmiöitä kuvaavana satunnaisena esimerkkinä; vai
b) kritisoida autismin vallitsevaa neurologista selitystä, ja nimetä sosiaalinen paine nykytilan taustatekijänä.
Jos b, niin silloin en ymmärrä tiedottajan ratkaisua. Ehkä hän olisi esimerkiksi voinut konsultoida väikkärin ohjaajaa varmistuakseen asianmukaisuudesta tms.
Jos taas a, niin olisiko voinut valita jonkin vähemmän tunteita nostattavan esimerkkitapauksen? Tiedottajan tehtävä lienee välttää uppoaminen äitiensyyllistämissyytössomemyrskyyn.
***
Edit: Luin kirjoituksen uudestaan. Seuraava kohta mielestäni sysää ison osan lukijoista (työssäkäyvät äidit) puolustuskannalle ja somehyökkäykseen. Se on myös puhdas mielipide:
on selvää, kukaan, hyvä äiti, heitto tasa-arvon oikeasta sisällöstä.
Quote from: TulitukiOn selvää, että kukaan nainen, jolla on aviomies ja pieniä lapsia, ei voi käydä kokopäivätyössä ja olla hyvä perheenäiti samaan aikaan. Tasa-arvo ei tarkoita toimintojen samanlaisuutta.
Sisältökysymykseen - havaintoon ja sen tulkintaan - en ota kantaa, koska en niitä tunne. Kunhan pohdiskelin tiedottajan reaktiota.
Joku on joskus tehnyt tutkimusta apinakokeilla lapsen/pennun psyykkisestä vaurioitumisesta somatosensorisen vajeen kautta. Kaikki koeyksilöt, jotka jätettiin vaille fyysistä emokontaktia, vaurioituivat.
En tiiä, miten liittyy päivähoitoloihin.
Paju: ...kritisoida autismin vallitsevaa neurologista selitystä, ja nimetä sosiaalinen paine nykytilan taustatekijänä.
Tuo kohta b) oli tarkoitus. Autismin sijalla olisi voinut hyvin olla ADHD tai jokin vastaava.
"On selvää, että..." alkuinen lause on peräisin psykoanalyytikko Montaguelta (1958). Alunperin lauseeni kuului, että:
Montaguen (1958) sanoin: "On selvää..."
Pistin sen kuitenkin omiin nimiin ollakseni tunteisiin käyvä ja aggressiivinen, kuten sain ohjeen yliopistolta. Kirjoituksen tarkoitus oli olla provokatiivinen ja keskustelua herättävä. Toisaalta kukaan perheenäiti ei voi käydä töissä ja olla hyvä perheenäiti samaan aikaan on analyyttinen totuus: Eihän hän työssäkäyvänä ole perheenäiti lainkaan vaan uranainen, jolla on lapsia.
Nillitän vielä siitä, että hylättyä blogikirjoitustani luonnehdittiin "mielipidekirjoitukseksi". Kyllähän se sitä tietysti onkin, mutta ainakin yritin tarjota mielipiteelleni perusteluita, jolloin se olisi argumentti. Pyrin siis kirjoituksellani osoittamaan, että jokin on totta.
Eli se seikka, että psykoanalyyttinen selitysmalli ei syrjäytynyt tiedollisesti hyvien vaan sosiaalisesti vaikuttavien argumenttien perusteella. Näin ollen on ajateltavissa, että psykoanalyytikkojen väitteitä ei ole sitovasti osoitettu vääriksi.
Blogikirjoituksen – joka osaltani siis hylättiin – kirjoituksen ohjeistuksessa sanottiin, että kirjoituksen tulisi tarjota uusia näkökulmia ja antaa aihetta ajatteluun ja keskusteluun.
Toiseksi en näe, miten muut samassa blogissa julkaistut kirjoitukset olisivat sen vähempää mielipidekirjoituksia kuin omani. Ehkä niissä käytetään elegantimpaa kieltä, joka sai omassa kirjoituksessani väistyä selkeyden tieltä.
Parantamisen varaa tältä osin varmasti on: En nähtävästi ollut riittävän selkeä.
Mutta: Sehän on totuus, joka joutuu sensuuriin. Mot.
Onko autismin "psykoanalyyttisella" selitysmallilla koskaan ollut mitään tieteellistä näyttöä?
Psykoanalyysi katsotaan nykyään pseudotieteeksi, koska siinä mikä tahansa voitiin tulkita näytöksi psykoanalyysin puolesta ja mitä tahansa voitiin selittää millä tahansa.
Muistaakseni jopa psykoanalyysikultin aikoina 1970-luvulla autismia kuitenkin pidettiin neurologisena häiriönä eikä psyykkisen ympäristön aiheuttamana.
Autismin geenitutkimukset tuntuvat olevan ihan oikeaa tiedettä.
Quote from: Ajattelija2008 on 15.03.2018, 10:44:33
Onko autismin "psykoanalyyttisella" selitysmallilla koskaan ollut mitään tieteellistä näyttöä?
Plus että, miten psykoanalyysiteorian valossa voi olla mahdollista, että yleensä perheessä vain yhdellä lapsella on autismi ja toiset lapset ovat terveitä? Jos autismi kerta johtuu äidin tunnekylmyydestä tai lapsen päivähoidosta, niin eikö kaikkien tai ainakin suurimman osan lapsista tulisi reagoida saman perheen sisällä samalla tavalla?
Quote from: Ajattelija2008 on 14.03.2018, 21:42:09
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Causes_of_autism
Autismin geneettisestä alkuperästä on paljon näyttöä, kun taas psyykkisen ympäristön vaikutuksesta taitaa olla vähän näyttöä.
Täältä ääni tälle fysiologiaan perustuvalle selitykselle.
Autismiin tietojeni mukaan liittyy herkkyys joitain valkuaisaineita kohtaan, joka ei voi olla kovinkaan psykologinen ilmiö.
Myöhäisemmällä lapsuudella kehittyvät ilmiöt, tai ongelmat, sen sijaan voi yrittää selittää psykologialla jos niihin ei löydy selvää fyysistä syytä.
Mitä sitten lienevätkään.
Quote from: Tuulenhenki on 15.03.2018, 10:48:38
Quote from: Ajattelija2008 on 15.03.2018, 10:44:33
Onko autismin "psykoanalyyttisella" selitysmallilla koskaan ollut mitään tieteellistä näyttöä?
Plus että, miten psykoanalyysiteorian valossa voi olla mahdollista, että yleensä perheessä vain yhdellä lapsella on autismi ja toiset lapset ovat terveitä? Jos autismi kerta johtuu äidin tunnekylmyydestä tai lapsen päivähoidosta, niin eikö kaikkien tai ainakin suurimman osan lapsista tulisi reagoida saman perheen sisällä samalla tavalla?
Joidenkin psykoanalyytikkojen mukaan voidaan puhua "autistavasta kasvatuksesta", joka kohdistuu useimmiten perheen vanhimpaan lapseen (sanoi nykyisen lapsipsykiatrian isänäkin pidetty Michel Rutter muistaakseni 1978). Hän on eräänlainen koekaniini, jonka roolina on epäonnistua vanhempien kasvatuksellisessa koelaboratoriossa.
Joka tapauksessa psykoanalyysi sai empiirisen todistusvoimansa etologiasta eli eläintutkimuksesta, jossa Harlow havaitsi saman "autistavan kasvatustyylin" apinoilla. Tapettuaan lopulta pahoinpitelemällä esikoisensa "murhanhimoinen äiti" saattoi hoivata hyvinkin hellästi toista pienokaistaan.
Konrad Lorenz - etologian isä - puhui "kriittisistä periodeista" joiden aikana poikasen on leimauduttava emoonsa jotta normaali kiintymys ja kehitys mahdollistuisi. Ilman kriittisen periodin aikana tapahtuvaa leimautumista jälkeläiset vaurioituvat vakavasti ja autismi on mahdollinen.
Joka tapauksessa KAIKKI eivät tule autistisiksi saman kohtelun seurauksena. Onhan yksilöiden välillä mm. eroja temperamentissa ja sen myötä alttiudessa ja vastustuskyvyssä haitallisille ympäristötekijöille (so. lapsen vanhemmille, erityisesti äidille, kun psykoanalyysistä puhutaan).
Eikä päivähoito tietenkään kenestäkään lapsesta yksistään autistista tee - oli se sitten laadultaan kuinka huonoa tahansa. Mutta kaikille päivähoito ei vain sovi. Osoituksena armottomat eroitkut tarhassa. Kai siinä jotakin perää on, että viime päiviin asti on Suomessa suositeltu, että ihan pieneltä lapselta vielä ei riistettäisi äitiä. Mutta nykypäivän sosialisti on niin julma, että taitaa senkin tehdä. Meno on kuin 50-luvun alussa, kun Robertson kuvasi elokuvan "2-yer-old-goes-to-hospital". Asiantuntijat äimistelivät onnetonta lasta, jonka äiti oli jättänyt laitokseen osaamatta sanoa lapsen surusta muuta kuin: "Hän näyttää ilottomalta. Ehkä tilanteelle pitäisi tehdä jotain."
Elokuvan saaman palautteen johdosta lastensairaaloihin alettiin lisätä vierailukäyntejä myös Suomessa.
Siis rautalangasta vielä: Psykoanalyytikot tarkoittivat sanoa, että laitoshoito lapselle on joidenkin lasten kohdalla riskiaskel huonoon suuntaan jossa lukuisien muiden huonontavien tekijöiden osuessa ikävästi kohdilleen lopputuloksena saattaa olla autismi. Siinä matkalla ovat väijymässä mahdollisina päätepysäkkeinä kaikki muut: syömähäiriöt, masennukset jne.
Quote from: Tulituki on 16.03.2018, 20:26:04
Joidenkin psykoanalyytikkojen mukaan voidaan puhua "autistavasta kasvatuksesta", joka kohdistuu useimmiten perheen vanhimpaan lapseen. Hän on eräänlainen koekaniini, jonka roolina on epäonnistua vanhempien kasvatuksellisessa koelaboratoriossa.
Tuo on vain jotain tittelin metsästämistä uusien ja ihmeellisien ajatusten avulla, koska esikoisista tapaa tulla johtaja-ainesta sen takia, että niillä on taipumusta nähdä manipulointiyritysten läpi, koska isi ja äiti olivat vasta harjoittelijoita.
Ei ole vain outo Raamatun tarina, että muinoin tapettiin välillä esikoispojat vaan se tiedettiin toimivaksi tavaksi pitää kansa aisoissa. Oli myös perusteltua antaa esikoisen periä vanhempiensa omaisuus kokonaan tai ainakin melkein, koska sillä oli parhaat edellytykset pitää se suvun hallussa.
Ehkä tällaisessa riidanhaluisessa ympäristössä, missä ei ole kovin tavatonta, että perintö menee riitelyn takia juristeille palkioiden muodossa, pahnan pohjimmaiseksi syntyminen voi olla onni siinä mielessä, että kovettuu jo varhain kestämään tällaisen ympäristön asettamia vaatimuksia, kun taas esikoisesta tulee helposti liian vähällä päässyt paskiainen, mutta kulttuurimaissa esikoinen on se tärkeä erityistapaus.
Siis kuka metsästää titteliä ja mitkä uudet ajatukset. En minä ainakaan mitään titteleitä kaipaa ja tuskin saankaan näillä Dolby Sensurround -systeemeillä ja nuo autismi-ajatukset esitti Leo Kanner jo 40-luvulla, ei ne mitään uusia juttuja siis ole.
Nyt en taas ymmärrä, mistä puhutaan?!
Quote from: Vesa Heimo on 14.03.2018, 22:21:54
Quote from: Tulituki on 14.03.2018, 21:58:26
Omasta tekeillä olevasta projektistani.
Siis olet väitöskirjaa tekevä opiskelija?
Väitöskirja (lat. dissertatio) on opinnäyte, joka laaditaan tohtorintutkinnon suorittamiseksi. Väitöskirjan tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa ja osoittaa tekijän kykyä itsenäiseen tutkimukseen.
Quote from: Tulituki on 14.03.2018, 20:21:03
Osallistuin Turun yliopiston Elävää tiedettä -nimiselle kurssille. Kurssilla tehtiin blogikirjoitus omasta väitöskirjasta, jonka luonnos lähetettiin ennakkotarkastettavaksi ja palautteen saamiseksi.
Vesa Heimo on taas ytimessä :facepalm:
Quote from: Ajattelija2008 on 15.03.2018, 10:44:33
Psykoanalyysi katsotaan nykyään pseudotieteeksi, koska siinä mikä tahansa voitiin tulkita näytöksi psykoanalyysin puolesta ja mitä tahansa voitiin selittää millä tahansa.
Muistaakseni jopa psykoanalyysikultin aikoina 1970-luvulla autismia kuitenkin pidettiin neurologisena häiriönä eikä psyykkisen ympäristön aiheuttamana.
"Psykoanalyysikultti" vallitsi ehkä joskus 1910-1920-luvuilla, kunnes behavioristinen ja toisaalta
gestalt-psykologia nousivat suosituiksi, jouduttuaan sittemmin kognitiivisen psykologian syrjäyttämiksi. 1970-luvulla Freudia ja psykoanalyysiä oli kritisoitu jo maailman sivu. Jopa
freudo-marxisteiksi katsotut Michel Foucault ja Gilles Deleuze suhtautuivat terveen kriittisesti edustamaansa traditioon.
On myös aika jyrkästi sanottu, että "psykoanalyysi katsotaan nykyään pseudotieteeksi". Totta on, että Freudin omiin kirjoituksiin on suhtauduttu pitkään varsin kriittisesti ja Karl Popper tietenkin itse julisti omista lähtökohdistaan koko tieteenalan "pseudotieteeksi" mutta kyllä psykoanalyysi psykologian koulukuntana elää ja voi hyvin. Aivan perustellusti myös kognitiivisen psykologian liialliseen julistamiseen "kovaksi tieteeksi" kannattaa suhtautua kriittisesti, sitähän behaviorismikin julisti suureen ääneen olevansa.
Quote from: Tulituki on 16.03.2018, 20:44:17
Siis kuka metsästää titteliä ja mitkä uudet ajatukset. En minä ainakaan mitään titteleitä kaipaa ja tuskin saankaan näillä Dolby Sensurround -systeemeillä ja nuo autismi-ajatukset esitti Leo Kanner jo 40-luvulla, ei ne mitään uusia juttuja siis ole.
Nyt en taas ymmärrä, mistä puhutaan?!
Uusi on on näillä leveysasteilla venyvä käsite.
Esmes sukupuoliroolien hävittäminen on ollut uusi ja ihmeellinen ajatus jo 1800-luvulta saakka, ja yksi syy siihen, että saksalaiset luottivat Hitleriin oli se, että preussilaiset upseerit olivat liian akkamaisia. Jotkut oli tieten tahtoen kasvatettu tytöiksi, koska se oli edistystä, ja moni muukin oli aloitellut elämäänsä vaaleanpunaisessa mekossa, koska se oli ollut muodikasta pukeutumista.
Feministit ovat vain panneet aateliston ikivanhat kouhotukset kiertoon ja leikkivät, että niillä on jotain uutta ja omaa.
Samalla tavalla psykoanalyysin rukkaaminen on olevinaan sen uudistamista, vaikka sen kehittäjä sattui olemaan narkomaani, joka paneutui lääkekaappinsa sisältöön varsin ennakkoluulottomasti, ja keksi sitten sen takia terapiamuodon, jossa terapeutti voi olla aivan omissa maailmoissaan samaan aikaan kun potilas tekee hänen työnsä puhumalla menneisyydestään.
Psykoanalyytikoilla on ollut opillisia kiistoja jopa siitä, että voiko terapeutti torkkua silloin kun potilas puhuu lapsuudestaan, ja mitä mä muistan, niin siinä kinastelussa keskityttiin ammattietiikkaan, koska asialla ei ollut lopputuloksen kannalta sen ihmeempää merkitystä.
On se varmasti noinkin kuin törö sanoo, mutta ihan subjektiivisesti koen nämä psykoanalyyttiset tutkimukset hyvinkin kiehtovina. Niissä on jotakin hyvin oikeaa. Kun lukee esimerkiksi Daniel Rancour-Laferrieren teosta "Stalinin Psyyke" tulee isäukko ihan etsimättä mieleen ja tukka nousee kauhusta pystyyn.
Mun on vaikea nähdä, että teorioilla olisi jotain merkitystä kun hoidon teho perustuu siihen, että laukaistaan potilaan oma toipumiskyky. Ne ovat olleet alusta saakka kummallisia ja sittemmin niitä on muuteltu, mutta potilaan kannalta mikään ei ole muuttunut.
Tän alan uranuurtajat tekivät enemmän itsemurhia kuin potilaansa ja sekin kertoo jotain. Mulla on hämärä muistikuva, että pedofiliaakin olisi esiintynyt ja se olisi vaikuttanut teorioihin, mutta Savilen tapauksen jälkimainingeissa paljastui tällainen brittipoliitikko kuin Clement Freud, joka oli Sigmundin lapsenlapsi, ja tää taipumushan tapaa periytyä.
Quote from: törö on 16.03.2018, 22:04:05
Mun on vaikea nähdä, että teorioilla olisi jotain merkitystä kun hoidon teho perustuu siihen, että laukaistaan potilaan oma toipumiskyky. Ne ovat olleet alusta saakka kummallisia ja sittemmin niitä on muuteltu, mutta potilaan kannalta mikään ei ole muuttunut.
Tän alan uranuurtajat tekivät enemmän itsemurhia kuin potilaansa ja sekin kertoo jotain. Mulla on hämärä muistikuva, että pedofiliaakin olisi esiintynyt ja se olisi vaikuttanut teorioihin, mutta Savilen tapauksen jälkimainingeissa paljastui tällainen brittipoliitikko kuin Clement Freud, joka oli Sigmundin lapsenlapsi, ja tää taipumushan tapaa periytyä.
Niin siis se varsinainen "parantava teho" perustuu ihan vaan siihen, että joku kuuntelee. Ostetaan terapeutti ystäväksi.
Jos lapsuudesta on tullut mieleen joku kipeä muisto ja haluaa siihen vaivaan balsamia, niin on merkitystä myös sillä, että höpistään juuri tästä kipeästä asiasta joka on "asiakkaalle" merkityksellinen ja tähän sitten tuo lääkitystä terapeutin ostettu "ystävyys", johon tuo oman lisänsä diplomi seinällä: Potilas tuntee olevansa hyvissä käsissä, kun arvovaltainen henkilö, jolla diplomit ja kaikki, vaivautuu häntä kuulemaan.
Tämä on kaiketi evoluutiopsykologinen selitys sille, miksi psykoanalyysi toimii ainakin joissakin tapauksissa.Taisi olla masennuksen hoidossa.
Noista Clement Freudeista en tiedä mitään. Jos viitsit kertoa, niin luen asiasta mielelläni enemmän. Siis pedofiliaa Freudin suvussa vai?!
(Muoks: Jotain löysin googlettamalla. Kas vain.)
Mun usko teorioihin on romahtanut sen takia, että pikkuakateemikot kinaavat keskenään siitä, että toimiiko verenseisauttaminen, ja ensiapukurssilla opettaan aina, että jos shokin takia ei vuoda verta, niin sitten ei aleta sählätä kiristyssiteiden kanssa. Varsinkaan amputoituneeseen raajaan sitä ei panna turhan takia, koska siihen tulee helposti kuolio ja sitten sitä pitää lyhentää, mikä on vittumaista jos joudutaan poistamaan nivel.
Eli kun auttaa potilasta vajoamaan shokkiin, niin verenvuoto lakkaa. Mitään todellista syytä kinaamiseen ei ole.
Quote from: Kauhea Ihmismäinen Otus on 14.03.2018, 22:43:02
Quote from: Tulituki on 14.03.2018, 21:54:02
Jopas jotakin. Olen käyttänyt lähteenä mm. seuraavia mielipidekirjoituksia:
Harlow, H. 1958. The Nature of Love. American Psychologist 13: 673-685
Spitz, R. A. 1974 (1965). Suom. Kati ja Otto Appelqvist. Elämän ensimmäinen vuosi. Psykoanalyyttinen tutkimus objektisuhteiden normaalista ja häiriintyneestä kehityksestä. Jyväskylä: Gummerus.
Stone, L. J. 1954. A critique of studies of infant isolation. Child Develpm. 25: 9-19.
Vicedo, M. 2009. Mothers, Machines, and Morals: Harry Harlow's Work On Primate Love from Lab to Legend. Journal of the History of Behavioral Sciences 54 (3): 193-218
Vicedo, M. 2013. The Nature & Nurture of Love. From Imprinting to Attachment in Cold War America. Chicago & London: The University of Chicago Press.
Lisäksi Bruno Bettelheimin "Infantile Autism: The Enpty fortress and the birth of the self" ainakin muistuu mieleeni. Konrad Lorenz, Niko Tinbergen ja Karl von Frisch (evoluutiopsykologian isät) saivat mielipiteistään eläintutkimuksesta Nobelin 1973. Nobelin palkinnonjakotilaisuudessa Tinbergen puhui autismista, josta julkaisi teoksen etologiaa soveltaen: Autistic Children New Hope for a Cure.
Väikkäriksi vähän kapeahko viiteluettelo eli noilla eväillä en kyllä lähtisi noin kovaa henkseleitä paukuttelemaan ellei turpaan halua ottaa... mutta muuten ihan /c:tä UTUltä sensuroida juttujasi, eiväthän he pystyneet tietämään/ottamaan kantaa siihen, olivatko/ovatko lähteesi tarpeeksi hyviä vai ei.
Tuskin tuossa on koko väikkärin lähdeluettelo..
Siis onko hommastakin tulossa pahkasikaa?
Voi hyvänen aika teidän kanssanne...
Tuossa oli vain esimerkki kirjoittajista joilta löytyy aiheeseen liittyviä juttuja.
Yhden luvun on tarkoitus käsitellä ADHD:tä. Tässä JOITAKIN lähdeteoksia:
LÄHTEET:
Barkley, R. 2002. International Consensus Statement on ADHD. Clinical Child and Family Psychology Review, 5:. 2
Betancur, Catalina et al.(2003). "Mutations of the X-linked genes encoding neuroligins NLGN3 and NLGN4 are associated with autism". Nature Genetics 34 (1): 27-29
Ebaugh, F. G. 1923. ''Neuropsychiatric Sequelae of Acute Epidemic
Encephalitis in Children.'' American Journal of Diseases of Children
25:89–97.
Brown, J. 2001. Who Rules in Science?: An Opinionated Guide to the Wars. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.
Galton, F. (1875). The history of twins as a criterion of the relative powers of nature and nurture. Journal of the Anthropological Institute of Great Britain and Ireland, 5: 391-406
Gillberg, C. 2000. Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Helsinki: Hakapaino Oy.
Gillberg, C. 2003. Deficits in attention, motor control, and perception: a brief review. Archives of Disease in Childhood 88: 904–910.
Gillberg, C. (2006). "Autism Spectrum Disorders". A Clinician's Handbook of Child and Adolescent. Toim. Chirstoper Gillberg, Richard Harrington & Hans-Christoph Steinhausen. Cambridge University Press.
Goddard, H. H. 1915. The Criminal Imbecile. New York: MacMillan.
Gornall, J. 2007. Hyperactivity in children: the Gillberg affair. British Medical Journal 335 (7616): 370-373.
Hedgecoe, A. 2001. Schizophrenia and the Narrative of Enlightened Geneticization. Social Studies of Science, 31: 875
Ireland, W. W. 1877. On Idiocy and Imbecility. London: J & A Churchill.
Joseph, J. 2009. ADHD and Genetics: A Consensus Reconsidered. Teoksessa Timimi, S. & Leo, J. (toim.) Rethinking ADHD: From Brain to Culture. London: Palgrave MacMillan.
Kendler, K. 2005. 'A gene for...': The nature of gene actions in psychiatric disorders. American Journal of Psychiatry 162, 1243-52
Kennedy, R. L. J. 1924. ''The Prognosis of Sequelae of Epidemic Encephalitis in Children.'' American Journal of Diseases of Children. 28:158–17
Kessler, J.W. 1980. History of Minimal Brain Dysfunctions. Teoksessa Rie, H. & Rie, E. (toim.) Handbook of Minimal Brain Dysfunction: A Critical View . NewYork: Wiley
Kilpeläinen, R. 1980. Kehitysvammaisten autismi. Tutkimus oppimisterapiasta kehitysvammaisten hoidossa. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja. Kehitysvammaliitto: Helsinki.
Kärfve E. 2001. Hjärnspöken— DAMP och hotet mot folkhälsan. Stockholm: Symposion.
Langer, J. W. 2003. Yhä useamman todetaan olevan autisti. Tieteen Kuvalehti 18 (1), 57-63.
Martin, N. C., Piek J. P., Hay, D. 2006. DCD and ADHD: A genetic study of their shared aetiology. Human Movement Science 25 (The Association for Child Psychology and Psychiatry) 25 (1): 110–124
Mercier, C. A. 1890. Sanity and Insanity. London: Scott.
Mercier, C. A. 1917. ''Moral Imbecility.'' Practitioner October:301–308.
Pietarinen, A-V. 2012. Stapel Fraud in the Light of Philosophy in Science. Esitelmä.
Plomin, R. 2005. Finding genes in child psychology and psychiatry: When are we going to be there? Journal of Child Psychiatry and Psychiatry 46, 1030-8.
Raflacovich, A. 2001. The conceptual history of Attention Deficit Hyperactivity Disorder: Idiocy, Imbecility, Encephalitis and the Child Deviant, 1877-1929. Deviant Behavior: An Interdisciplinary Journal, 22:93–115
Ross, E. A. 1901 . Social Control. Norwood, Mass. USA: Norwood Press.
Sokal, A. 2008. Beyond the Hoax. Oxford: University Press.
Sokal, A. & Bricmont, J. 1998. Intellectual Impostures. Postmodern Philosophers' Abuse of Science. London: Profile Books.
Still, G. F. 1902. ''Some Abnormal PsychicalConditions in Children.'' The
Lancet April 12 (1008–1012), 19 (1079–1082), and 26 (1163–1167).
Suominen, S. 2003. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) kehittyminen lääketieteelliseksi diagnoosiksi. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 40 (1), 68-83.
Suominen, S. 2006. Tarkkaavaisuushäiriön monitieteiset selitysmallit – ristiriidasta yhteiseen ymmärrykseen? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 43 (4), 295-308.
Tervo, R. C., Azuma, S., Fogas, B. & Fiechtner, H. 2002. Children with ADHD and motor dysfunction compared with children with ADHD only. Developmental Medicine & Child Neurology, 44: 383-390
Tredgold, A. F. 1917. ''Moral Imbecility.'' Practitioner July:43–56.
Workman & Reader. 2014. Evolutionary Psychology: An Introduction. Cambridge University Press.
Zwi M & Ramchandani P. 2000. Evidence and belief in ADHD. BMJ 321:975-6.
Tässä enämpi autismista (YHDEN LUVUN LÄHTEET, EI KOKO KIRJAN):
Berger, I. 1948. Psychopathologic Attitudes of Frustrated Previously Employed Mothers Towards Their Offspring. Journal of Nervous & Mental Disease 108 (3): 241-249
Blurton Jones, N. (Ed.). 1972. Ethological studies of child behaviour. London: Cambridge University Press.
Blurton Jones, N. 1972. Comparative Aspects of Mother-Child Contact. Teoksessa Blurton Jones, N. (ed.) Ehlological Studies of Child Behaviour. Cambridge: University Press.
Bowlby, J. 1958. The Nature of the Child's Tie to His Mother. Int. I. Psycho-Anal.
39: 350-373.
Bowlby, J. 1973. Attachment and loss: Vol. 2. Separation. New York: Basic Books.
Burchinal, M. R., Bryant, D. M., Lee, M. W. & Ramey, C. T. 1992. Early Day Care, Infant-Mother Attachment and Maternal Responsiveness in the Infant's First Year. Early Childhood Research Quarterly (7): 383-396
Buss. D. 2005. (toim.) The Handbook of Evolutionary Psychology. New Jersey: John Wiley & Sons.
Chase-Lansdale, P.L., & Owen, M.T. 1987. Maternal employment in a family context: Effects on infantmother and infant-father attachment. Child Development, 58, 1505-1512.
Clancy, H. & McBride, G. 1969. The Autistic Process And Its Treatment. J. Child Psychol. Psychiat,. 10: 233-244
Clarke-Stewart, K. 1988. "The 'Effects' of Infant Day Care Reconsidered" Reconsidered: Rusks for Parents, Children, and Reasearchers. Early Childhood Research Quarterly (3): 293-318
Clarke-Stewart, K. 1989. Day care, malignant or maligned? American Psychologist, 44,
266-273.
Haraway, D. Primate Visions: Gender, Race, and Nature in the World of Modern Science. New York: Routledge.
Harlow, H. 1958. The Nature of Love. American Psychologist 13: 673-685
Harlow, H. F. 1960. Affectional behavior in the infant monkey. In M. A. B. Brazier (toim.) Central nervous system and behavior (pp. 307–357). New York: Josiah Macy Jr. Foundation.
Harlow, H. F. 1962. Affectional systems of monkeys, involving relations between mothers and young. International Symposium on Comparative Medicine Proceedings (pp. 6–10). New York: Eaton Laboratories.
Harlow, H. F. (1963). Motivation in monkeys—and men. Teoksessa Ruch, L. (toim.) Psychology and life, 6th ed. s. 589–594. Chicago: Scott, Foresman.
Harlow, H. F. 1964. Early social deprivation and later behavior in the monkey. In A. Abrams, H. H. Garner, & J. E. P.Toman (Eds.), Unfinished tasks in the behavioral sciences. Baltimore, MD:Williams&Wilkins.
Harlow, H. F., & Harlow, M. K. 1961. A study of animal affection. Natural History, 70, 48–55.
Harlow, H. F., & Harlow, M. K. 1965. The affectional systems. Behavior of Nonhuman Primates, 2, 287–334.
Harlow, H. F., & Harlow, M. K. 1969. Effects of Various Mother-Infant Relationships on Rhesus Monkey Behaviors. In Tavistock Seminar on Mother-Infant Interaction, Determinants of Infant Behavior IV, Proceedings. London: Methuen.
Kandel, E. R. 1979. Psychotherapy and the Single Synapse. The Impact of Psychiatric Thought on Neurobiologic Research. The New England Journal of Medicine. Vol. 301: 1028-1037
Kanner, L. 1941. Cultural Implications of Children's Behavior Problems. Ment. Hyg. 25: 353.
Kanner L. 1943. Autistic disturbances of affective contact. Nervous Child 2: 217-250
Konner, M. J. 1972. Aspects of the Developmental Ethology of a Foraging People. Teoksessa Blurton Jones, N. (ed.) Ehlological Studies of Child Behaviour. Cambridge: University Press.
Lewis-Beck, M., Bryman, A. & Futing Liao, T. (eds.) 2004. Encyclopedia of Social Science Research Methods. Sage.
Orlansky, H. 1949. Infant Care and Personality. Psychological Bulletin 46 (1): 1-42
Ruch, L. (toim.) Psychology and life, 6th ed. s. 589–594. Chicago: Scott, Foresman
Scharere, K. 1990. Attachment between working mothers and their infants: the influence of family processes. American Journal of Orthopsychiatry, Vol 60(1), Jan 1990, 19-34
Sears, R. 1957. Patterns of Child Rearing. Stanford: Univ Pr.
Stolz, L. M. 1960. Effects of Maternal Employment on Children: Evidence from Research. Child Develpm., 1960, 31 (4): 749-782
Thompson, R.A. 1988. The Effects of Infant Day Care Through the Prism of Attachment Theory: A Critical Appraisal. Early Childhood Research Quarterly, (3): 273-282
Tinbergen, N. 1973. Ethology and Stress Diseases. Nobel Lecture 12. 12. 1973.
Tooby, J. & Cosmides, L. 2005. Conceptual Foundations of Evolutionary Psychology. Teoksessa Buss, D. (toim.) The Handbook of Evolutionary Psychology. New Jersey: John Wiley & Sons.
van Rosmalen, L., van der Horst F., van der Veer R. 2012. Of monkeys and men: Spitz and Harlow on the consequences of maternal deprivation. Attach Hum Dev. 14(4):425-37
Vicedo, M. 2009. Mothers, Machines, and Morals: Harry Harlow's Work On Primate Love from Lab to Legend. Journal of the History of Behavioral Sciences 54 (3): 193-218
Vicedo, M. 2013. The Nature & Nurture of Love. From Imprinting to Attachment in Cold War America. Chicago & London: The University of Chicago Press.
Weisfeld, C. 2004. Ethology. Teoksessa Lewis-Beck, M., Bryman, A. & Futing Liao, T. (eds.) Encyclopedia of Social Science Research Methods. Sage.
Wilson, E. 1998. Konsilienssi - tiedon yhtenäisyys. Suom. Kimmo Pietiläinen 2001. Helsinki: Terra Cognita.
Turun yliopisto on postmodernismissaan ihan omaa luokkaansa. Itse en sinne tekisi väitöskirjaa missään olosuhteissa.
Se, mikä kuvaillussa prosessissa on nähdäkseni mennyt pieleen, on annettu ohjeistus ja sittemmin vallinnut radiohiljaisuus. Halutaan provokatiivisuutta, mutta sitten jätetään kertomatta, millaista provosointia oli tarkoitettu.
Mielestäni nämä "on selvää"- väitteet menevät selvästi yli eivätkä sovellu edes kyseiseen blogiin, johon tekstin ei sinänsä tarvinnut tieteellistä ollakaan. Kävin katsomassa muut blogitekstit, eikä niissä ollut minkäänlaista provosointia. Oli kuitenkin raukkamaista jättää teksti vain julkaisematta, ilman että kirjoittajaa olisi ohjeistettu aiemmin korjaamaan tekstinsä.
Vuonna 2015 minun piti osallistua Turun yliopiston erääseen seminaariin pitämällä puhe aiheesta Monikulturismi ja kestävä kehitys. Vasta kun paljastin lähestymiseni aiheeseen, eli kuinka monikulturismi on kestävän kehityksen vastaista, syntyi parin viikon sähköpostihiljaisuus. Sen jälkeen tuli hyvin suunniteltu viesti jossa totesivat että aihe vaatii enemmän lähdekirjallisuutta ja on liian post-tieteellinen.
Tiesin toki, että paskamyrskyhän siitä seurasi, mutta halusin katsoa millä kriteereillä he tämän perustelevat. N. vuotta myöhemmin Turun yliopistolla oli eräs kuusiosainen seminaari jossa mokutettiin vailla minkäänlaista lähdeviitettä, linkkasin tämän sinne avainhenkilöille ja kyseenalaistin koko kuvion. Niillä on ihan oma immuniteetti siellä kaikelle todelliselle.
Quote from: Bona on 17.03.2018, 09:52:39
Turun yliopisto on postmodernismissaan ihan omaa luokkaansa. Itse en sinne tekisi väitöskirjaa missään olosuhteissa.
Se, mikä kuvaillussa prosessissa on nähdäkseni mennyt pieleen, on annettu ohjeistus ja sittemmin vallinnut radiohiljaisuus. Halutaan provokatiivisuutta, mutta sitten jätetään kertomatta, millaista provosointia oli tarkoitettu.
Mielestäni nämä "on selvää"- väitteet menevät selvästi yli eivätkä sovellu edes kyseiseen blogiin, johon tekstin ei sinänsä tarvinnut tieteellistä ollakaan. Kävin katsomassa muut blogitekstit, eikä niissä ollut minkäänlaista provosointia. Oli kuitenkin raukkamaista jättää teksti vain julkaisematta, ilman että kirjoittajaa olisi ohjeistettu aiemmin korjaamaan tekstinsä.
Joo. Tällaiset "On selvää, että..." menevätkin, myönnetään, yli. Mutta minua yllytettiin! Pointti onkin, että minulla oli kiltti versio 1, johon sitten opettajiston taholta toivottiin provokatiivisempaa otetta. Sitten tein tämän - ja hups - ei mennyt läpi.
Itse kävin myös tsekkaamassa muut kirjoitukset ja niissä ei ole yhtään mitään siis provokatiivista - luulin siis, että myös muut kirjoittavat ärhäkästi, kun jopa kurssin luennoitsijat sellaista suosittelivat, Näin ollen kävi niin, että oma tekstini olisi erottunut räikeästi tässä kontekstissa.
Minulla oli tarkoituksena muotoilla tuo teksti siten, että se toimisi kokonaisuutena analyyttisen filosofian keinoin argumenttina tyyliin, että näin asia on mennyt: Oli sosiaalinen tilaus tietynlaiselle tieteelliselle selityselle, koska ei saanut ääneen sanoa "loukkaavia ja syyllistäviä piirteitä" ilmaisevia asioita. Niin kuin ei saa näköjään nytkään... ("Hys, hys, kaikkihan sen tietää, mutta ollaan nyt hiljaa...")
Noista muista blogiteksteistä: Niiden viimeiset kappaleet ovat kaikki perustelemattomia omia mielipiteitä, ja niistä tekee "tieteellisen" vain tyyli ja toistuva auktoriteetteihin vetoaminen lähdeviitteiden muodossa.
Bono: "jätetään kertomatta, millaista provosointia oli tarkoitettu."
Veikkaan, että sellaista provoa haettiin, että esim. ydinperhettä olisi saanut ruoskia roimasti ja säälimättömin sanankääntein kommarikuoron taputtaessa taustalla ja mölistessä hurraata kuola suupielessä.
Huomasitteko muuten, että kirjoituksen pääpointti ei kuitenkaan ollut autismi ja autistien äidit vaan ihan muualla: kritisoida nykymenoa, jossa isätkin synnyttävät, isänpäivän vietto on laitoslapsilta tarhalapsilta päiväkotilapsilta kielletty, on oikein adoptoida riippumatta lasten oikeuksista isään ja äitiin ja niin edelleen. Halusin tuoda esiin sen, että riippumatta monenkirjavista kulttuurista ja yhteiskunnallisista kokeiluista ydinperhe on ja pysyy, koska aivot ovat evoluution tulosta niin kuin muutkin ihmisen elimet ja niin myös erilaiset psykologiset mekanismit miesten ja naisten välillä. Kuten Harlow jo totesi, paras keino tulla äidiksi on edelleen syntyä naiseksi.
Ja noin muuten: Sukupuolia on kaksi. Muut ovat kehityspoikkeamia.
Aloin sitten itse pitämään blogia aiheesta eli ajattelin julkaista siellä väikkärini kokonaisuudessaan. Juuri kun olin pääsemässä hyvään vauhtiin, niin kaksi artikkeliani on sensuroitu!
Ihan noin vaan. Minulle mitään ilmoittamatta. Siellä on vielä tuo tämän ketjun aloituskirjoitus jäljellä ja sisällys- ja lähdeluettelo.
On tämä melkoista! Kiukutti niin että piti nostaa tämä vanha ketju. >:(
https://autisminarvoitus.blogi.net/blog/2/sisalto/
Siellähän näyttää olevan Turussa ihan aidot kommariotteet jo käytössä. Eli usutetaan porukkaa etukäteen olemaan provokatiivisia, jotta heidän todelliset luonteensa paljastuisivat. Sen jälkeen evätään kirjoituksen julkaisu millä tahansa tekaistulla perusteella. "Antaa kaikkien kukkien kukkia" oli juuri tällainen juttu Maolta kulttuurivallankumouksen aikaan.
Täytyy kuitenkin rehellisyyden vuoksi sanoa, että suosittelen siirtymistä koviin tieteisiin. Sisäisen mädännäisyytensä vuoksi humanististen tieteiden opinnot ovat kohtapuoliin vessapaperikamaa, elleivät jo ole sitä. Tai no, kun noita uusiosuomalaisia vilisee myös kovien tieteiden luennoilla, niin romahtaapa noidenkin tutkintojen merkitys, mutta eri syystä. Siellä arvosteluasteikko tipahtaa niin alas, että raketti-insinöörit pääsevät kursseista lävitse. Mikäli USA:n touhusta voidaan jotain ennustaa, sen jälkeen pitää vielä varmistaa, että he saavat myös hyvät arvosanat, koska eihän neekeri voi olla tyhmempi.
Siinä vaiheessa kun tutkinnot menettävät merkityksensä kokonaan, aletaan työpaikoissa katselemaan sitä, mitä oikeasti osaat, joka sekään ei tieten kauhean huono lähestymistapa ole. Olen nykyään sitä mieltä, että humanistisiin tieteisiin pitäisi päästää porukkaa vain kovien tieteiden kautta, ja mieluiten vasta sitten, kun luonnontieteitä on jokunen vuosi tehty. Näin siksi, että humanististen tieteiden tutkimus vaatii kovan luonnontieteellisen pohjan ollakseen riittävän luotettavaa.
Quote from: Tulituki on 14.03.2018, 21:58:26
Omasta tekeillä olevasta projektistani.
Ihmettelinkin jo, mihin vielä niitä opintopisteitä tarvitset...
Quote from: Tulituki on 17.06.2019, 23:21:21
Aloin sitten itse pitämään blogia aiheesta eli ajattelin julkaista siellä väikkärini kokonaisuudessaan. Juuri kun olin pääsemässä hyvään vauhtiin, niin kaksi artikkeliani on sensuroitu!
Ihan noin vaan. Minulle mitään ilmoittamatta. Siellä on vielä tuo tämän ketjun aloituskirjoitus jäljellä ja sisällys- ja lähdeluettelo.
On tämä melkoista! Kiukutti niin että piti nostaa tämä vanha ketju. >:(
https://autisminarvoitus.blogi.net/blog/2/sisalto/
Mä en jaksa pitää kirjaa lähdetiedoista, koska niitä ei kukaan lue kuitenkaan, mutta joitakin helmiä on tullut merkittyä muistiin. 1500-luvulla on ollut samanlainen meininki kuin nykyisinkin ja suomalaisesta rehellisyydestä on ollut siinä apua.
Birkarlar tarkoitta tietty pirkkalaisia.
https://books.google.fi/books?id=x243AAAAIAAJ&pg=PA448&lpg=PA448&dq=birkarlar&source=bl&ots=QyR4QLU5X6&sig=Nt4mg81rjPortRvWwBqohRh5uRA&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwjTnJTI74jeAhVxtYsKHVF4CDg4ChDoATACegQIBxAB#v=onepage&q=birkarlar&f=false (https://books.google.fi/books?id=x243AAAAIAAJ&pg=PA448&lpg=PA448&dq=birkarlar&source=bl&ots=QyR4QLU5X6&sig=Nt4mg81rjPortRvWwBqohRh5uRA&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwjTnJTI74jeAhVxtYsKHVF4CDg4ChDoATACegQIBxAB#v=onepage&q=birkarlar&f=false)
Ihan erityisesti mä olen ilahtunut siitä, että nykyiset käsitykset viikingeistä on satuiltu arjalaisteorioiden sivutuotteena. Niitä on tosi helppo romuttaa.
Quote from: Chiaroscuro on 18.06.2019, 01:57:51
Quote from: Tulituki on 14.03.2018, 21:58:26
Omasta tekeillä olevasta projektistani.
Ihmettelinkin jo, mihin vielä niitä opintopisteitä tarvitset...
elinikäinen oppiminen, se on harrastus
Minulta katosi siis noin 100 A4 -liuskallista tekstiä blogistani, jossa mm. kerroin Jyväskylän yliopiston perhetutkimuksen seminaarista otsikollaan "Hullunkuriset perheet". Kerroin, että seminaarin teemana oli saattaa ydinperhe naurunalaiseksi. Lisäksi mainitsin Romanian lasten ahdingon 90-luvulla ja kommunistisen ideologian perhearvojen devaluoinnin.
Tiedustelin blogin ylläpitäjältä, onko jokin taho pyytänyt poistamaan tekstiä ja sain tällaisen vastauksen puoliltaöin:
"Terve,
Ei ole pyytänyt eikä ole poistettu. Me täällä emme koske yksittäisten käyttäjien sivustojen sisältöihin millään tavalla, joten jostain häiriöstä tms täytyy olla kyse.
Tuosta linkistäsi aukesi pitkä artikkeli, oliko jossain toisessa artikkelissa siis ongelma?
--
Kuvat.fi:n asiakaspalvelu"
Siltä aukesi siis Autismi - äitien syytä sittenkin -teksti. Muut on poistettu.
On myös mahdollista, kuten saamassani ylläpidon viestissä todetaan, että eilen 18.32 blogin päivitysten tallennus on epäonnistunut.
Lisäsin vanhan tekstin perään uutta ja nyt sitten sekä uusi ja vanha teksti on kadonnut. Harmi. >:(
I'M BACK!
KADONNEET TEKSTIT ON PALAUTETTU.
Käykäähän tutustumassa niin ei mennyt hukkaan tämä vääntö.