http://tp83.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/30/puoluehanke-oikealla-laidalla/
"Suomeen puuhataan uutta puoluetta "Muutos 2011, Förändring 2011". Puolueen ohjelmasta ei ole vielä tietoa, mutta jotakin osviittaa tulevasta ohjelmasta antaa se tosiasia, että Suomesta puuttuu tällä hetkellä uusoikeistolainen republikaanisesta perinteestä ammentava liberaali monikulttuurikriittinen (tai paremminkin länsimaalaisuutta ihannoiva) puolue.
Perussuomalaisten jäseninä olevista pieni osa saattaa lähteä mukaan uuteen puolueeseen. Moni näistä häilyväisistä miettii, mikä on heidän todellinen poliittinen kotinsa ja osalla saattaa käydä mielessä myös se kysymys, missä heillä on todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Herää kysymys pitkällä tähtäimellä vähiten huonosta vaihtoehdosta jne. Muutamat harvat, ehkä jo mainetta Perussuomalaisten riveissä niittäneet, saattavat laskeskella, missä heidän henkilökohtainen poliittinen uransa etenisi parhaiten ja mikä olisi paras ajankohta loikkaukselle.
Vanha sanonta sanoo, että jokaiselle käy uskonsa mukaan. Tämä sanonta pätee Perussuomalaisten riveissä, joten asioita pähkivien kannattaa tehdä valintansa pian ja tuoda kantansa selkeästi esille. Laskelmointi ei kannata. Kahdessa leirissä ei voi istua."
Saarakkalalla on tiettyä pointtia tuossa, mutta ainakin sen käsityksen mukaan mikä minulla on tässä:
Quote
Tämä linjakritiikki kumpuaa republikaanisesta perinteestä, jossa yhteiskunnan puuttuminen yksilön elämään nähdään vapauksien rajoittamisena. Toisaalta tämä näkemys kumpuaa myös siitä, etteivät uuteen puolueeseen mukaan halajavat usko paluuseen perinteiseen kansallisvaltiokeskeiseen maailmaan. Viimeaikaiset yhteiskunnalliset muutokset ovat heidän mielestään pysyvästi muuttaneet politiikan suuntaa niin, etteivät vaatimukset yhtenäiskulttuuria pönkittävästä järjestelmästä ole realistisia. Siksi myös uuden puolueen verolinjauksissa tulee olemaan varmasti eroa Perussuomalaisten vastaaviin linjauksiin. Nykyisenkaltaiseen globaaliin markkinatalouteen nämä tahot suhtautuvat keskimääräisesti myönteisemmin kuin Perussuomalaiset.
Kritiikin sivujuonteena on myös uskontokriittisyys. Perussuomalaiset on kristillissosiaalinen ja kansallismielinen puolue, mutta osa uuteen puolueeseen mielivistä kokee uskonnon, tai oikeastaan omantunnon, pidäkkeenä vallankäytölle. Sanalla sanoen toimintatyyli on jokseenkin uhmakkaampi kuin Perussuomalaisilla. Uskontokysymys on kuitenkin pieni tekijä eriseuraisuudessa, sillä Perussuomalaiset eivät tuo politiikassaan suoraan esille varsinaisia uskonnollisia sisältöjä/oppeja.
mennään jo aika lailla harhaan. Kristillisyydestä en sano mitään, mutta kansallismielisyyttä PS voisi kyllä korostaa enemmän ja hioa siinä suhteessa näkemyksiään selkeämmäksi ennen kuin se esitetään puolueen positiivisena puolena. Asiahan on pähkinänkuoressa niin, että PS:ään ollaan pettyneitä juuri siksi, että puolue näyttää pyrkivän tukahduttamaan hyvään nousuun lähteneen kansallismielisyyden vain siksi koska Vihreät ja RKP sanovat, että niin pitää tehdä :)
Lisäksi se, jos PS alkaa syrjiä ( kuten mediaseuraamisen perusteella näyttää ) niitä vaikuttajia, jotka joutuvat erilaisten näytösoikeudenkäyntien uhreiksi on erityisen noloa puolueen perinteetkin huomioiden. Eli konservatiivisuudellakaan ei pitäisi ratsastaa, jos konservatiivisuutta ei löydy.
Quote from: Eve on 30.08.2009, 14:29:21
asioita pähkivien kannattaa tehdä valintansa pian ja tuoda kantansa selkeästi esille. Laskelmointi ei kannata. Kahdessa leirissä ei voi istua."
Näin.
Nyt siis PS:n on otettava viipymättä selkeä kanta esimerkiksi siihen, että onko Jussi Halla-aho niin halutessaan ehdokkaana 2011 ek-vaaleissa PS:n listalla. Laskelmointi ei kannata.
Quote from: IDA on 30.08.2009, 14:56:04
PS:ään ollaan pettyneitä juuri siksi, että puolue näyttää pyrkivän tukahduttamaan hyvään nousuun lähteneen kansallismielisyyden vain siksi koska Vihreät ja RKP sanovat, että niin pitää tehdä :)
Lisäksi se, jos PS alkaa syrjiä ( kuten mediaseuraamisen perusteella näyttää ) niitä vaikuttajia, jotka joutuvat erilaisten näytösoikeudenkäyntien uhreiksi on erityisen noloa puolueen perinteetkin huomioiden. Eli konservatiivisuudellakaan ei pitäisi ratsastaa, jos konservatiivisuutta ei löydy.
Jep.
Monen vastaus on tämä: Ollaan mukana Perussuomalaisissa, mutta sitten ei olla jos maahanmuuttokriittisiä ei hyväksytä ehdokkaiksi. Tämä ei ole mitään painostusta. En usko, että Saarakkalakaan kauan viihtyisi Perussuomalaisissa, jos häntä ei enää koskaan hyväksyttäisi puolueen ehdokkaaksi. Tai Soini.
Kahdessa leirissä istumista en sinällään ymmärrä. Kuka on tehnyt niin? Pitäisikö jonkun luvata, että jos Perussuomalaiset eivät hyväksy ehdokkaaksi, hän ei lupaa olla minkään muun puolueen ehdokas? Onko Saarakkala itse tehnyt tällaisen lupauksen? Vai tarkoitetaanko sitä, että toisessa leirissä olevien kanssa ei saa jutella esimerkiksi samalla foorumilla? Tuskin Saarakkala itsekään on tältä osin puhdas.
Suuri ilo ja etu olisi, jos Perussuomalaisten johto selventäisi tulevaa ehdokasasetteluaan hyvissä ajoin.
Quote from: Kokoliha on 30.08.2009, 15:00:58
Nyt siis PS:n on otettava viipymättä selkeä kanta esimerkiksi siihen, että onko Jussi Halla-aho niin halutessaan ehdokkaana 2011 ek-vaaleissa PS:n listalla. Laskelmointi ei kannata.
Noinhan se täytyy tulkita. Samoin perussuomalaisten pitäisi piakkoin esittää ulkomaalaispolitiikkaan haluamansa konkreettiset muutokset. Tuleeko puolueesta vihdoin maahanmuuttopolitiikan muuttamiseen aktiivinen toimija vai tyytyykö se jakamaan kritiikiä vain äänestysten yhteydessä? Kun perussuomalaiset selvittävät selkeästi oman linjansa, niin vasta sitten tiedetään missä kenenkin paikka tulee olemaan.
Jos perussuomalaiset haluavat profiloitua maahanmuuttokriittiseksi vaihtoehdoksi, niin sen pitää tämän vuoden aikana saada valmiiksi oma maahanmuuttopoliittinen ohjelmansa. Pelkillä fraaseilla ja improvisoinnilla ei voida enää jatkaa, kun ulkomaalaislakia muokataan syksyllä jo toista kertaa tänä vuonna.
EU-vaaliohjelma oli tavoitteissaan melko epämääräinen:
QuotePerussuomalaiset kannattavat kansallisesti vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka lähtökohtana on periaate "maassa maan tavalla", joka periaate sisältää myös aktiivisen halun työllistyä.
Jotain asiaa Saarakkalalla oli, vaikka taustalla tietty pieni huoli kilpailijan syntymisestä.
QuoteToisaalta tämä näkemys kumpuaa myös siitä, etteivät uuteen puolueeseen mukaan halajavat usko paluuseen perinteiseen kansallisvaltiokeskeiseen maailmaan. Viimeaikaiset yhteiskunnalliset muutokset ovat heidän mielestään pysyvästi muuttaneet politiikan suuntaa niin, etteivät vaatimukset yhtenäiskulttuuria pönkittävästä järjestelmästä ole realistisia. Siksi myös uuden puolueen verolinjauksissa tulee olemaan varmasti eroa Perussuomalaisten vastaaviin linjauksiin.
Saarakkala samaistaa tuossa virheellisesti nk. hyvinvointivaltion ja kansallisvaltion. Hän näyättäää ajattelevan, että kansallisvaltio edellyttää suurta julkista sektoria, tai - vielä pahempaa - kuvittelee että säilyttämällä suuri julkinen sektori ja raskas verotus, säilytetään myös kansallisvaltio.
Mistään tällaisesta ei ole todistetta, vaikka asia kyllä toimii toisin päin: monikulttuurisessa valtiossa käy mahdottomaksi ylläpitää suurta julkista sektoria, koska veri on vettä sakeampaa. Saman kertoo ruotsalaisen taloustieteilijän ja hyvinvointivaltio-idean yhden pääarkkitehdin, Gunnar Myrdalin, kommentti siitä että hyvinvointivaltio onnistuu parhaiten homogeenisessa valtiossa (jollainen Ruotsi oli vielä tuohon aikaan, 60-luvulla).
Saarakkalan mukaan hyvinvointivaltio on "yhtenäiskulttuuria pönkittävä järjestelmä". Valitettavasti päinvastainen on totta: nykyinen "Suomi kuuluu kaikille"-meno on mahdollistunut vain sen vuoksi, että veronmaksajien löysää rahaa on liikaa liikkeellä, ja valtion sallitaan rahapulassaan elää velaksi. Raskas julkinen sektori yhdistyneenä demokratiavajeeseen on se tekijä, joka tällä hetkellä ja keskipitkällä aikavälillä upottaa Suomea.
Vaikka tuo Saarakkalan kirjoitus onkin sävyltään ihan asiallinen, minusta siinä on melko huonosti peiteltyä yritystä marginalisoida Muutos-puoluetta. Viittaukset amerikkalaiseen republikanismiin ja oikeaan laitaan ovat juuri tällaista marginalisointia. Suomessa ei ole mitenkään erityisen laajaa kannatusta minkäänlaisilla libertaristisilla tai republikanistisilla aatteilla. Tämä näkyy mm. siinä, että Liberaalit ry ei tunnu saavan aikaiseksi edes puolueeksi rekisteröintiin tarvittavan kannattajakorttimäärän keräämistä ja eräät tämän yhdistyksen aktiivisimmista toimijoista harkitsevat avoimesti hanskojen lyömistä tiskiin. Republikanismiin tai libertarismiin suuntautuneista suurin osa lienee suurten kaupunkien kokoomusyhdistyksissä jäseninä tai kansalaisjärjestöissä.
Muutos-puolueen potentiaalisessa kannattajakunnassa, johon on voinut osaltaan tutustua esimerkiksi tällä keskustelufoorumilla, kyllä löytyy rep-libbareitakin, mutta ei missään tapauksessa enemmistöksi asti. Yleispoliittisesti ajatellen ohjelmansa perusteella Muutos 2011 sijoittuu poliittisen keskustan liepeille, mikä on kannatuspotentiaalin kannalta hyvä sijoittautuminen. Muutos on edistyksellinen demokraattipuolue, ei mikään libertaarin oikeiston marginaalipuolue. Tosin ohjelma on mielestäni sellainen, että myös Saarakkalan kuvaama joukko voi hyvin löytää Muutoksesta poliittisen kotinsa.
Quote from: Jepulister on 30.08.2009, 15:39:16
Suomessa ei ole mitenkään erityisen laajaa kannatusta minkäänlaisilla libertaristisilla tai republikanistisilla aatteilla.
Itse asiassa 'puhdasoppiset' jenkkirepublikaanit kannattavat hyvinkin voimakkaasti vallan hajauttamista Washingtonista osavaltiotasolle ollen sikäläinen vertailukohta täkäläisille EU-kriitikoille. Jeesustelut yms. ovatkin sitten ikävämpi sivumaku ja kokonaan oma lukunsa.
Yhdysvaltain liittovaltion ja EU:n vertaaminen toisiinsa ontuu sikäli, että pelkästään niiden syntytavat poikkeavat toisistaan suuresti. Lisäksi EU muodostuu kansallisvaltioista toisin kuin USA. Amerikkalaisuus on paljon vahvempi yhdistävä tekijä Yhdysvalloissa kuin eurooppalaisuus Euroopassa, EU:sta puhumattakaan.
Quote from: Kokoliha on 30.08.2009, 15:00:58
Quote from: Eve on 30.08.2009, 14:29:21
asioita pähkivien kannattaa tehdä valintansa pian ja tuoda kantansa selkeästi esille. Laskelmointi ei kannata. Kahdessa leirissä ei voi istua."
Näin.
Nyt siis PS:n on otettava viipymättä selkeä kanta esimerkiksi siihen, että onko Jussi Halla-aho niin halutessaan ehdokkaana 2011 ek-vaaleissa PS:n listalla. Laskelmointi ei kannata.
Touche.
Soinin oppipoika vähän kirjoittelee... :D
Quote from: Hippo on 30.08.2009, 16:18:17
Soinin oppipoika vähän kirjoittelee... :D
Ei sinänsä kirjoita huonosti. Mieluummin Saarakkalan juttuja lukee, kuin Soinin one-linereita.
Quote from: Hippo on 30.08.2009, 16:18:17
Soinin oppipoika vähän kirjoittelee... :D
Saarakkalan pitäisi ryhtyä persujen puheenjohtajaksi. Vaikka häntä syytetäänkin tietystä "broilerimaisuudesta", on hänellä myös oikeasti visiota ja järkeä päässään. Saarakkalan johdolla perussuomalaiset voisi onnistua tiputtamaan smp:läisyyden huntua yltään ja muuttua nykyaikaisemmaksi ja "akateemisemmaksi".
Quote from: Jiri Keronen on 30.08.2009, 17:03:53
Saarakkalan pitäisi ryhtyä persujen puheenjohtajaksi. Vaikka häntä syytetäänkin tietystä "broilerimaisuudesta", on hänellä myös oikeasti visiota ja järkeä päässään. Saarakkalan johdolla perussuomalaiset voisi onnistua tiputtamaan smp:läisyyden huntua yltään ja muuttua nykyaikaisemmaksi ja "akateemisemmaksi".
En tiedä ovatko nuo nykyaikaisuus ja "akateemisuus" tarpeellisia ainakaan, jos sellaisina pidetään kepudemarikokoomusta. Persujen eurovaalilista taisi päihittää kaikkien muiden listat akateemisuudessa.
Koko juttu on aika yksinkertainen: Jos PS estää Jussin ehdokkuuden se merkitsee sitä, että PS haluaa eroon myös Jussin edustamasta linjasta. Ei sen ihmeellisempää. Tuo, että puoluejohdosta koko ajan annetaan ymmärtää, että puolueesta voi lähteä pois ja jopa arvaillaan, että lähdetään on kyllä outoa. Järkevämpää olisi mieluummin todeta Muutos 2011 porukalle, että tännekin kyllä mahtuisi :)
Toivottavasti tämä nyt ei mene yleiseksi riitelyksi. Se tuskin on hyväksi kummallekkaan osapuolelle.
Quote from: Hippo on 30.08.2009, 16:18:17
Soinin oppipoika vähän kirjoittelee... :D
Soini kehuskelee tätä käsinukkeaan liikkeen suurimmaksi poliittiseksi lahjakkuudeksi itsensä jälkeen. :)
V-M Saarakkala on lämpimästi tervetullut mukaan rakentamaan Muutosta vuonna 2011. Yhteystietoni hänellä jo onkin.
Saarakkalan kirjoitus on kielipeliä, jolla yritetään jälleen kerran, jo aika epätoivoiseen sävyyn leimata uutta maltillista ihmisoikeuspuoluetta "äärioikeistolaiseksi". Laitahan on sama kuin ääri, ja laitaoikea on äärioikeiston synonyymi ja kiertoilmaus. Saarakkalan kirjoitus on myös suoranaista valehtelua.
Vain harvojen hommalaisten voisi luonnehtia olevan näkemyksissään "oikealla laidalla" eli "äärioikealla". Tuhansien hommalaisten joukosta ei tule mieleen kuin kaksi (2) rikkaiden asiaa ajavaa elitistiä, enkä heistäkään ole aivan varma, että ovatko tosissaan, tai olenko ehkä ymmärtänyt heidät väärin. Laitaoikea ei todellakaan ole edustettuna täällä, vaan puuttuu lähes tyystin. Suurin osa hommalaisista olisi perinteisen jaottelun mukaan vasemmalla tai keskellä, jos sellaista jaottelua täällä tai muuallakaan järkevässä keskustelussa harrastettaisiin.
Quote from: Pöllämystynyt on 31.08.2009, 21:53:02
Saarakkalan kirjoitus on myös suoranaista valehtelua.
Vain harvojen hommalaisten voisi luonnehtia olevan näkemyksissään "oikealla laidalla" eli "äärioikealla". Tuhansien hommalaisten joukosta ei tule mieleen kuin kaksi (2) rikkaiden asiaa ajavaa elitistiä, enkä heistäkään ole aivan varma, että ovatko tosissaan, tai olenko ehkä ymmärtänyt heidät väärin.
Tässä on kai osin kyse siitä, että mitä laitaoikealla tarkoitetaan. Puhutaanko taloudesta, vai suhtautumisesta pakolaisiin/maahanmuuttoon. JOS laitaoikealla tarkoitetaan kriittistä suhtautumista pakolaisiin/maahanmuuttoon, on arvio luonnollisisesti oikea.
Talouden suhteen asia onkin sitten monimutkaisempi. Minulle ei ainakaan ole selvinnyt, millaista käytännön talouspolitiikkaa Muutos ajaa, ja foorumilla nyt ei ainakaan mitään yhtenäistä linjaa ole.
Quote from: turha jätkä on 31.08.2009, 22:01:28
Tässä on kai osin kyse siitä, että mitä laitaoikealla tarkoitetaan. Puhutaanko taloudesta, vai suhtautumisesta pakolaisiin/maahanmuuttoon. JOS laitaoikealla tarkoitetaan kriittistä suhtautumista pakolaisiin/maahanmuuttoon, on arvio luonnollisisesti oikea.
Maahanmuuttokritiikin työntäminen äärioikeistoon on täysin mielivaltaista ja valheellista. Tarkoitus on leimata toisaalta kriitikoita, toisaalta taas oikeistoa.
Oikeistolainen politiikka, siis rikkaan eliitin etujen ajaminen, tai kauniimmin sanottuna vapaa markkinatalous, taikka sosialismin vastustus, eivät ole missään loogisessa yhteydessä maahanmuuttokritiikin kanssa. Ainoa yhteys on siinä, että kotimaavastaiset (näennäis)vasemmistolaiset kokevat sekä maahanmuuttokriittiset, että vapaan markkinatalouden kannattajat eli oikeistolaiset vihollisikseen, ja siksi samaistavat nämä, kuten nyt vihaajat yleensäkin niputtavat vihaamiaan yleistävästi. Tämä samaistus on täysin tarkoituksellista, se on harkittua taistelua valheiden avulla. Se on osa kielen muokkausta, jolla taistellaan toisinajattelijoita vastaan kotimaavastaisen valtapolitiikan ajamiseksi.
Minä olen elävä esimerkki siitä, että kotimaamyönteisyys ei millään tavalla siirrä ihmistä oikeistoon. Vaikka kannatankin kulttuurien monimuotoisuutta (vastustamalla sulauttamista ja väestönsiirtoja), vaikka vastustankin fasismia (islamismi ja monikultturismi), en ole missään vaiheessa edes harkinnut alkavani ajaa rikkaiden asiaa tai rahan valtaa. Tämä olisi täysin punavihreää arvomaailmaani vastaan. Sen sijaan maahanmuuttokritiikki on punavihreyteni olennainen osa.
Quote from: Pöllämystynyt on 31.08.2009, 21:53:02
Saarakkalan kirjoitus on kielipeliä, jolla yritetään jälleen kerran, jo aika epätoivoiseen sävyyn leimata uutta maltillista ihmisoikeuspuoluetta "äärioikeistolaiseksi". Laitahan on sama kuin ääri, ja laitaoikea on äärioikeiston synonyymi ja kiertoilmaus. Saarakkalan kirjoitus on myös suoranaista valehtelua.
Suomeen on muodostumassa konsensuksen vastavoimaksi joukko keskusta-populistisia liikkeitä.
Kun nyt olen lukenut, ja hieman osallistunutkin, täällä käytyjä keskusteluja, vaikuttaa minusta siltä, ettei näytösoikeudenkäynnit jää tähän yhteen.
Tyytymättömyys Suomessa harjoitettuun konsensuspolitiikkaan vaikuttaa olevan varsin laajapohjaista. (monta isoa vikaa järjestelmässä)
Tämä siis vain tällä foorumilla... Jos uusi puolue haluaa nostaa näitä asioita keskusteluun, tulee vastarinta olemaan raivokasta. Nyt tulee muistaa, että suuri osa kansasta on aivopesty uskomaan siihen, että kyllä meillä on varaa ja Suomi on rikas valtio ja palvelut on turvattava ja Suomalainen hyvinvointivaltio ja PISA-tutkimus ja jne jne. Nämä kaikki asiat ovat ns. julkisia totuuksia, joita ei sovi kritisoida, jollei halua tulla julkisesti lynkatuksi. Sillä, että suuria muutoksia on tehtävä järjestemässä, koska tulevaisuudessa kaikkeen ei ole enää varaa, ei julkisen totuuden mukaan ole merkitystä.
Suomi alkaa olla varsin velkainen ja velanmaksajia on koko ajan vähemmän ja vähemmän, niin veronmaksajakansalaisia kuin -yrityksiäkin.
Ennustukseni onkin, että ennen kuin Suomi on uudelleen jaloillaan, aika moni moni ottaa oikeussalissa kuokkaa. Sen verran vaikeita asioita on käsiteltävä.
Quote from: IDA on 30.08.2009, 14:56:04
Lisäksi se, jos PS alkaa syrjiä ( kuten mediaseuraamisen perusteella näyttää ) niitä vaikuttajia, jotka joutuvat erilaisten näytösoikeudenkäyntien uhreiksi on erityisen noloa puolueen perinteetkin huomioiden. Eli konservatiivisuudellakaan ei pitäisi ratsastaa, jos konservatiivisuutta ei löydy.
Quote from: Pöllämystynyt on 31.08.2009, 21:53:02
Saarakkalan kirjoitus on kielipeliä, jolla yritetään jälleen kerran, jo aika epätoivoiseen sävyyn leimata uutta maltillista ihmisoikeuspuoluetta "äärioikeistolaiseksi". Laitahan on sama kuin ääri, ja laitaoikea on äärioikeiston synonyymi ja kiertoilmaus. Saarakkalan kirjoitus on myös suoranaista valehtelua.
Vain harvojen hommalaisten voisi luonnehtia olevan näkemyksissään "oikealla laidalla" eli "äärioikealla". Tuhansien hommalaisten joukosta ei tule mieleen kuin kaksi (2) rikkaiden asiaa ajavaa elitistiä, enkä heistäkään ole aivan varma, että ovatko tosissaan, tai olenko ehkä ymmärtänyt heidät väärin. Laitaoikea ei todellakaan ole edustettuna täällä, vaan puuttuu lähes tyystin. Suurin osa hommalaisista olisi perinteisen jaottelun mukaan vasemmalla tai keskellä, jos sellaista jaottelua täällä tai muuallakaan järkevässä keskustelussa harrastettaisiin.
Paljastin tämän suuren "synkän menneisyyteni" jo tuolla Vihreän langan keskusteluissa, joten laitetaan se nyt tännekin:
Olen ollut joskus 80-luvun lopussa Ikaalisissa demarien listalla sitoutumattomana ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Sain jokusen kymmentä ääntä ja olin parisen vuotta nuorisolautakunnassa. Pesti ja politikointi loppui paikkakunnalta muuttoon.
Mihinkään puolueeseen en ole koskaan kuulunut enkä mitään olemassa olevaan puoluetta erikoisemmin sympatiseerannut. Nykyisin vieläkin vähemmän.
En minä tuota historiaani nyt kovin äärioikeistolaiseksi luokittelisi.
Nämä on näitä määrittelykysymyksiä. Minulle maahanmuuttopolitiikka on talouspolitiikkaa (ei siis riipu naaman väristä). En siis vastusta maahanmuuttoa, enkä erivärisiä ihmisiä, vaan verovarojen väärinkäyttöä. Mielestäni se ei saisi olla oikeisto-vasemmistoakselilla mikään issue. Tuota vain kutsutaan vastuulliseksi talouspolitiikaksi, ja sen tulisi olla kaikkien puolueiden asialistalla numero 1.
Quote from: turha jätkä on 31.08.2009, 22:01:28
Quote from: Pöllämystynyt on 31.08.2009, 21:53:02
Saarakkalan kirjoitus on myös suoranaista valehtelua.
Vain harvojen hommalaisten voisi luonnehtia olevan näkemyksissään "oikealla laidalla" eli "äärioikealla". Tuhansien hommalaisten joukosta ei tule mieleen kuin kaksi (2) rikkaiden asiaa ajavaa elitistiä, enkä heistäkään ole aivan varma, että ovatko tosissaan, tai olenko ehkä ymmärtänyt heidät väärin.
Tässä on kai osin kyse siitä, että mitä laitaoikealla tarkoitetaan. Puhutaanko taloudesta, vai suhtautumisesta pakolaisiin/maahanmuuttoon. JOS laitaoikealla tarkoitetaan kriittistä suhtautumista pakolaisiin/maahanmuuttoon, on arvio luonnollisisesti oikea.
Quote from: JM-K on 01.09.2009, 11:46:03
Paljastin tämän suuren "synkän menneisyyteni" jo tuolla Vihreän langan keskusteluissa, joten laitetaan se nyt tännekin:
Iteki voisin paljastaa pari synkkää salaisuutta poliittisesta menneisyydestäni...
1) Kirjoittelin nuorempana juttuja Pohjolan Työhön, joka on demarien lehti.
2) Viime TYY:n vaaleissa äänestin Sini Terävää, joka kuuluu vihreisiin.
3) Olen osallistunut vasemmistoliiton järjestämiin mielenosoituksiin useamman kerran.
Quote from: Eve on 30.08.2009, 14:29:21
Vanha sanonta sanoo, että jokaiselle käy uskonsa mukaan. Tämä sanonta pätee Perussuomalaisten riveissä, joten asioita pähkivien kannattaa tehdä valintansa pian ja tuoda kantansa selkeästi esille. Laskelmointi ei kannata. Kahdessa leirissä ei voi istua."
Joku minua fiksumpi määritteli joskus, että Persjalkaiset muistuttavat lähinnä helluntaiseurakuntaa. Mitä tässä nyt on tullut katseltua, Soini ja erilaiset passaripojat vaativat hommalaisia ennen kaikkea varjelemaan seurakuntayhteyttä ja sen osana, varjossa tai siitä seuraten ennen kaikkea tukemaan istuvaa johtoa ihan kaikessa ja tyytymään kiltisti odottamaan osaansa ja vuoroaan, joka ehkä tulee tai sitten ei.
Mun on tietysti itseni helppo puhua kun en pistä minkäänlaista omaa riskiä peliin, mutta en mä oikein näe miten noiden tyyppien kelkassa olisi mahdollisuutta minkäänlaisten päämäärien edistämiseen.
Lienen toinen niistä Pöllämystyneen tarkoittamasta foorumin kahdesta "rikkaiden asiaa ajavasta elitististä". Kannatan julkisen sektorin alasajoa (en kuitenkaan eläkkeiden ja sosiaaliturvan osalta) ja verotuksen pudottamista kokonaisveroasteella mitattuna Sveitsin, Japanin, USA:n tasolle. Ihmiset elävät noissakin maissa, ja Suomeen verrattuna aika hyvin.
Ei ole yllättävää, että olen äänestänyt Perustuslaillista oikeistopuoluetta (silloin kun se vielä oli olemassa). Olen myös lukenut mm. ainakin pari Milton Friedmanin kirjaa, sekä Sean Gabbin "Cultural Revolution, Culture War (http://www.candidlist.demon.co.uk/hampden/culture.htm)"-kirjan puoliväliin. Kun saan loputkin luettua, minut voi lopullisesti lisätä "hyvinvointivaltion viholliset"-listalle. Kuinka kukaan voi vastustaa hyvinvointia? Siinä miettimistä.
Tästä synkästä taustastani huolimatta (tai siitä johtuen) en ole mukana Joutsenpuolueen toiminnassa. Äänestää saattaisin, jos sopivan nuiva ehdokas löytyy.
Quote from: junakohtaus on 01.09.2009, 12:52:38
Joku minua fiksumpi määritteli joskus, että Persjalkaiset muistuttavat lähinnä helluntaiseurakuntaa. Mitä tässä nyt on tullut katseltua, Soini ja erilaiset passaripojat vaativat hommalaisia ennen kaikkea varjelemaan seurakuntayhteyttä ja sen osana, varjossa tai siitä seuraten ennen kaikkea tukemaan istuvaa johtoa ihan kaikessa ja tyytymään kiltisti odottamaan osaansa ja vuoroaan, joka ehkä tulee tai sitten ei.
En tunne helluntaiseurakuntaa, mutta ei tuon aivan pidä paikkaansa. PS:ssä on käsittääkseni ollut aivan hyvä toimintavapaus ja mielipiteensä asioista on voinut vapaasti esittää.
Quote
Mun on tietysti itseni helppo puhua kun en pistä minkäänlaista omaa riskiä peliin, mutta en mä oikein näe miten noiden tyyppien kelkassa olisi mahdollisuutta minkäänlaisten päämäärien edistämiseen.
Itsekään en pistä mitään riskiä peliin, mutta käsittääkseni mahdollisuudet ovat kohtuullisen hyvät verrattuna muihin eduskuntapuolueisiin ja toisaalta on kai politiikassa tarkoituskin vaikuttaa nimenomaan perinteisten rakenteiden kautta. Siis valtuustoissa ja eduskunnassa.
Quote from: IDA on 30.08.2009, 14:56:04
Saarakkalalla on tiettyä pointtia tuossa, mutta ainakin sen käsityksen mukaan mikä minulla on tässä:
Quote
Tämä linjakritiikki kumpuaa republikaanisesta perinteestä, jossa yhteiskunnan puuttuminen yksilön elämään nähdään vapauksien rajoittamisena. Toisaalta tämä näkemys kumpuaa myös siitä, etteivät uuteen puolueeseen mukaan halajavat usko paluuseen perinteiseen kansallisvaltiokeskeiseen maailmaan. Viimeaikaiset yhteiskunnalliset muutokset ovat heidän mielestään pysyvästi muuttaneet politiikan suuntaa niin, etteivät vaatimukset yhtenäiskulttuuria pönkittävästä järjestelmästä ole realistisia. Siksi myös uuden puolueen verolinjauksissa tulee olemaan varmasti eroa Perussuomalaisten vastaaviin linjauksiin. Nykyisenkaltaiseen globaaliin markkinatalouteen nämä tahot suhtautuvat keskimääräisesti myönteisemmin kuin Perussuomalaiset.
Kritiikin sivujuonteena on myös uskontokriittisyys. Perussuomalaiset on kristillissosiaalinen ja kansallismielinen puolue, mutta osa uuteen puolueeseen mielivistä kokee uskonnon, tai oikeastaan omantunnon, pidäkkeenä vallankäytölle. Sanalla sanoen toimintatyyli on jokseenkin uhmakkaampi kuin Perussuomalaisilla. Uskontokysymys on kuitenkin pieni tekijä eriseuraisuudessa, sillä Perussuomalaiset eivät tuo politiikassaan suoraan esille varsinaisia uskonnollisia sisältöjä/oppeja.
mennään jo aika lailla harhaan. Kristillisyydestä en sano mitään, mutta kansallismielisyyttä PS voisi kyllä korostaa enemmän ja hioa siinä suhteessa näkemyksiään selkeämmäksi ennen kuin se esitetään puolueen positiivisena puolena. Asiahan on pähkinänkuoressa niin, että PS:ään ollaan pettyneitä juuri siksi, että puolue näyttää pyrkivän tukahduttamaan hyvään nousuun lähteneen kansallismielisyyden vain siksi koska Vihreät ja RKP sanovat, että niin pitää tehdä :)
Lisäksi se, jos PS alkaa syrjiä ( kuten mediaseuraamisen perusteella näyttää ) niitä vaikuttajia, jotka joutuvat erilaisten näytösoikeudenkäyntien uhreiksi on erityisen noloa puolueen perinteetkin huomioiden. Eli konservatiivisuudellakaan ei pitäisi ratsastaa, jos konservatiivisuutta ei löydy.
IDA puhuu asiaa. Aina. :)
Quote from: Pöllämystynyt on 31.08.2009, 21:53:02Suurin osa hommalaisista olisi perinteisen jaottelun mukaan vasemmalla tai keskellä, jos sellaista jaottelua täällä tai muuallakaan järkevässä keskustelussa harrastettaisiin.
Kävikö tässä taas kerran niin, että yhden miehen (?) fantasiat ja päähänpistot transformoituivat jollakin perin mystisellä tavalla 'liikkeeksi', vai onko asia todella niin huonosti, että Homman rivit koostuvat, kuten Pöllämystynyt sanoi, pääasiallisesti vasemmisto-/keskusta-henkilöistä?
Quote from: Harald Littlebeard on 03.09.2009, 16:02:29
Kävikö tässä taas kerran niin, että yhden miehen (?) fantasiat ja päähänpistot transformoituivat jollakin perin mystisellä tavalla 'liikkeeksi', vai onko asia todella niin huonosti, että Homman rivit koostuvat, kuten Pöllämystynyt sanoi, pääasiallisesti vasemmisto-/keskusta-henkilöistä?
Hommalaisista on vaikea tehdä oikeastaan minkäänlaista perinteistä oikeisto-vasemmisto luokittelua. Porukkaa on molemmilta puolilta, yhdistävinä tekijöinä on lähinnä nuivuus ja kyrpiintyminen konsensuspolitiikkaan sekä sitä edustaviin poliitikkoihin jotka puhuvat omasta "linjastaan" mutta äänestävät aina kuten puolue käskee vaikka se onkin heidän vaalilupaustensa vastaista.
Lex Nokia ja ulkomaalaislaki ovat parhaat esimerkit, monet puhuivat vastaan mutta enemmistö vastaan puhuneista joko äänesti puolesta tai oli poissa.
Vaikuttaa siltä, että Suomen tie on Itävallan tie. Itävallassa oli kauan vallalla samanlainen konsensus-politiikka kuin Suomessa. Nyt kaikki riippuu siitä, miten hyvin uudet muutos-voimat hallitsevat strategian ja taktiikan, ja välttävät Soinin ' haluan olla ainoa kukko tunkiolla'-mentaliteetin, ts. miten onnistuu liittolaispolitiikka. Tuohan on itse asiassa selkosuomella: onko yhteiskunnallinen vaikuttaminen tärkeämpää kuin henkilökohtainen gloria ja vallanhimo?
Quote from: KK on 30.08.2009, 15:54:26
Quote from: Jepulister on 30.08.2009, 15:39:16
Suomessa ei ole mitenkään erityisen laajaa kannatusta minkäänlaisilla libertaristisilla tai republikanistisilla aatteilla.
Itse asiassa 'puhdasoppiset' jenkkirepublikaanit kannattavat hyvinkin voimakkaasti vallan hajauttamista Washingtonista osavaltiotasolle ollen sikäläinen vertailukohta täkäläisille EU-kriitikoille. Jeesustelut yms. ovatkin sitten ikävämpi sivumaku ja kokonaan oma lukunsa.
Republikaanithan ovat perinteisesti olleet juuri niitä, jotka ajavat voimakasta keskuhallinnon harjoittamaa kontrollia eli käytännössä vahvaa valtiota. Demokraateilla poliittiset juuret ovat osavaltioiden itsehallintovapauksien ajamisessa.
Amerikan poliittinen kenttä on kylläkin aikojen saatossa kiepsahanut ympäri, esim. republikaanit ja demokraatit ovat vaihtaneet päikseen ilmansuuntia. Kuitenkin USA:ssa ei ole juurikin sen syntyhistorian vuoksi koskaan kannatettu kovaa talouden säätelyä, ei ainakaan ennen Suurta Lamaa.
Quote from: Rankkibus on 03.09.2009, 17:20:24
Quote from: KK on 30.08.2009, 15:54:26
Quote from: Jepulister on 30.08.2009, 15:39:16
Suomessa ei ole mitenkään erityisen laajaa kannatusta minkäänlaisilla libertaristisilla tai republikanistisilla aatteilla.
Itse asiassa 'puhdasoppiset' jenkkirepublikaanit kannattavat hyvinkin voimakkaasti vallan hajauttamista Washingtonista osavaltiotasolle ollen sikäläinen vertailukohta täkäläisille EU-kriitikoille. Jeesustelut yms. ovatkin sitten ikävämpi sivumaku ja kokonaan oma lukunsa.
Republikaanithan ovat perinteisesti olleet juuri niitä, jotka ajavat voimakasta keskuhallinnon harjoittamaa kontrollia eli käytännössä vahvaa valtiota. Demokraateilla poliittiset juuret ovat osavaltioiden itsehallintovapauksien ajamisessa.
Amerikan poliittinen kenttä on kylläkin aikojen saatossa kiepsahanut ympäri, esim. republikaanit ja demokraatit ovat vaihtaneet päikseen ilmansuuntia. Kuitenkin USA:ssa ei ole juurikin sen syntyhistorian vuoksi koskaan kannatettu kovaa talouden säätelyä, ei ainakaan ennen Suurta Lamaa.
Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Yhdysvalloissa näiden kahden suuren puolueen sisällä on lukuisia eri ryhmittymiä. Republikaaneissa on vahvaa valtiota kannattavia ja yhtälailla myös hyvin minimaalista keskushallintoa vaativia. Jos kannatat jompaa kumpaa puoluetta, niin tuulet saattavat kääntyä, ja puolueen sisällä valta-asemat vaihtua. Kohta huomaatkin, ettei puolue olekaan sellainen mitä olit kannattanut. Presidenttien politiikka on keskeisessä roolissa. Esimerkiksi Bush jr. pisti uskonnolliset konservatiivit kuriin, ja vei heiltä ne valta-asemat mitä olivat saavuttaneet.
Quote from: Johannes Nieminen on 03.09.2009, 18:19:13
Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Yhdysvalloissa näiden kahden suuren puolueen sisällä on lukuisia eri ryhmittymiä. Republikaaneissa on vahvaa valtiota kannattavia ja yhtälailla myös hyvin minimaalista keskushallintoa vaativia. Jos kannatat jompaa kumpaa puoluetta, niin tuulet saattavat kääntyä, ja puolueen sisällä valta-asemat vaihtua. Kohta huomaatkin, ettei puolue olekaan sellainen mitä olit kannattanut. Presidenttien politiikka on keskeisessä roolissa. Esimerkiksi Bush jr. pisti uskonnolliset konservatiivit kuriin, ja vei heiltä ne valta-asemat mitä olivat saavuttaneet.
Toisaalta maallisemmat konservatiivit syyttivät Bush II:sta liiasta uskonnollisen retoriikan käytöstä ja kristillisten konservatiivien suosimisesta monissa nimityksissä. Jenkeissä kaikki vakavasti otettava politiikka mahtuu kahteen puolueeseen kiitos vaalilakien, joten puolueissa on kaikenlaisia siipiä. Yleensä valtaanpääsyyn tarvitaan varsin maltillista ja keskustalaista linjaa jotta saadaa houkuteltua puolueisiin sitoutumattomia äänestäjiä, jos hallinnon politiikka menee liian kaukana keskustasta tulee useimmiten turpiin seuraavissa vaaleissa koska liikkuvat äänestäjät pettyvät.
QuoteToisaalta maallisemmat konservatiivit syyttivät Bush II:sta liiasta uskonnollisen retoriikan käytöstä ja kristillisten konservatiivien suosimisesta monissa nimityksissä. Jenkeissä kaikki vakavasti otettava politiikka mahtuu kahteen puolueeseen kiitos vaalilakien, joten puolueissa on kaikenlaisia siipiä. Yleensä valtaanpääsyyn tarvitaan varsin maltillista ja keskustalaista linjaa jotta saadaa houkuteltua puolueisiin sitoutumattomia äänestäjiä, jos hallinnon politiikka menee liian kaukana keskustasta tulee useimmiten turpiin seuraavissa vaaleissa koska liikkuvat äänestäjät pettyvät.
Bushilla on kokemusta uskonnollisten johtajien puhumisesta pussiin jo isänsä vaalikampanjan ajalta. David Kuo tuli huomaamaan, että äänet kelpasivat, mutta muuten oli tarjolla vain lämmintä kättä:
QuoteAuthor David Kuo's conservative Christian credentials are impeccable; his resume sprinkled with names like Bennett and Ashcroft. Now, as the Foley cover-up has many evangelical Christians wondering whether the G.O.P. is really in sync with their values, "Tempting Faith" provides the answer: No way.
Kuo, citing one example after another of a White House that repeatedly uses evangelical Christians for their votes -- while consistently giving them nothing in return;
A White House which routinely speaks of the nation's most famous evangelical leaders behind their backs, with contempt and derision.
Furthermore, Faith-Based Initiatives were not only stiffed on one public promise after another by Mr. Bush -- the office itself was eventually forced to answer a higher calling: Electing Republican politicians.
Kuo's bottom line: the Bush White House is playing millions of American Christians for suckers.
According to Kuo, Karl Rove's office referred to evangelical leaders as 'the nuts.'
Kuo says, 'National Christian leaders received hugs and smiles in person and then were dismissed behind their backs and described as 'ridiculous,' 'out of control,' and just plain 'goofy.' "
http://www.everydaycitizen.com/2007/06/tempting_faith_by_david_kuo.html
Quote from: Jiri Keronen on 01.09.2009, 12:19:07
Iteki voisin paljastaa pari synkkää salaisuutta poliittisesta menneisyydestäni...
2) Viime TYY:n vaaleissa äänestin Sini Terävää, joka kuuluu vihreisiin.
Tuo oli tosi synkkä & rankka. Meinaan, että vastuunkantaja ja riskinottaja Sini Terävähän on nuoren vihreän feministimokuttajapoliitikon prototyyppi, jolta mokutuskliseet soljuu suusta yhtä vankkumattomalla logiikalla kuin Joni Pelkoselta kommentointi eri palstoille.
http://siniterava.blogspot.com/2008/10/vihreiden-maahanmuuttoteesit.html
QuoteToki riskinä on ranskalainen malli, jossa maahanmuuttajien tyytymättömyys nousee esiin. Tämä voidaan kuitenkin estää kiinnittämällä kotoutumiseen aktiivista huomiota ja kitkemällä rasismia. Näen monikulttuurisuuden niin suurena rikkautena, että olen valmis "ottamaan tämän riskin". Tämän lisäksi näen, että meillä rikkailla mailla on velvollisuutemme maailman köyhiä kohtaan. Kehitysapu on osa tätä velvollisuutta, mutta niin on myös rajojen avaaminen maahanmuuttajien tulla.